Kesä 2020, onnen pieniä pipanoita

Elokuun viimeistä viedään, vaan kuten eilen sanoin, ei vielä heitetä heippoja kesälle! Sateisen päivän jälkeen näyttää ilma juuri kirkastuvan ja loppuviikosta on luvattu jälleen lämpimämpää. Säästä ei ollut nyt tarkoitus kirjoitella, vaan kuulumisia ja muistoja kuluneesta kesästä. Kaikenlaista kivaa siihen on mahtunut. Onneksi me ja suurin osa suomalaisista saimme viettää lopulta kesän, jossa korona ei näytellyt suurta roolia!

Keväällä tuntui, että mentiin aika tavalla jaksamisen äärirajoilla. Toukokuun lopulla kirjoittelin koronatuntoja opettajan näkökulmasta. Kesäkuussa kävimme vielä ensimmäisillä viikoilla siivoamassa vanhaa koulurakennustamme, sillä olemme aloittaneet väistötiloissa nyt elokuussa. Olinkin aika tavalla yllättynyt itsestäni, miten helposti tänä vuonna lomamoodiin siirtyminen kävi juhannuksen tienoilla. Yleensä paras keino irtautua töistä, olisi lähteä heti loman alussa reissuun. Nyt(kään) se ei ollut monestakaan syystä mahdollista. Juhannusviikolla aloin järjestellä juhannusjuhlia ihan vimmalla. Tein raparperimehua ja Louhisaaren juomaan, testailin reseptejä kuin olisi ollut suuretkin juhlat tulossa. Ehkä se oli sitten minun keinoni tällä kertaa irtautua työajatuksista. Oli ihanaa järjestää juhlat ja nähdä sisaruksiani perheineen, viettää heidän kanssaan pari superaurinkoista ja ihanaa päivää!

Parhaat hetket kotosalla on tänä vuonna vietetty meidän terassilla. Kesän paras ostos oli ilmatäytteinen poreamme, jonka ostimme juhannuksen jälkeen. Ammetta on käytetty viikottain siitä lähtien, useamman kerran viikossakin. Siinä on ollut kiva rentoutua jumpan tai juoksun jälkeen, viikonloppuisin olemme saunoneet, lilluneet ammeessa ja kuivatelleet terassilla musiikkia kuunnellen. Vähän kuin olisi lomalla ulkomailla, sillä ulkomaan lomiin lähes aina liittyy vedellä lotraaminen tavalla tai toisella.

Vaikka ulkomaille ei ollut asiaa, ei se haitannut, sillä kotimaassa riittää kyllä mukavia paikkoja nähtäväksi. Heti kesäkuun alkupäivinä houkuttelin työparini ja ystäväni Tiinan kanssani Pölkinvuoren Kasvimaailmaan ihastelemaan sipulikukkien kukintaa metsäpuistikossa. Olin lukenut paikasta joskus talvella ja surrut ennakkoon, ettei sinne voi tänä vuonna päästä kukkien parhaan kukinnan aikaan. Ehkä se kaikkein paras kukinta oli tuolloin takana, mutta paikka teki meihin silti vaikutuksen. Eri sipulikukat kukkivat vähän eri aikaan ja istutuspaikastakin riippuu, mihin kohtaan kukinta osuu. Jos asuisin lähempänä kävisin tuolla monta kertaa kevään/alkukesän aikaan! Kuvia tuolta reissulta en ole ehtinyt julkaisemaan, joten voipa olla, että jonain sateisena syyspäivänä piristän teitä mielettömällä alkukesän kukkapläjäyksellä...

Toinen päiväreissu, jonka teimme miehen kanssa kaksistaan, suuntautui Kotkaan. Sapokan vesipuisto oli vielä upeampi kuin uskoinkaan. Ajelimme takaisin kotiin Strömforsin ruukin kautta. Sapokan tavoin se on ollut pakkopäästäkäymään -listallani jo monta vuotta. Olisi kyllä ollut kiva jäädä yöksi reissuun, mutta emme olleet siihen mitenkään varautuneet. Tämä kun oli jälleen niitä reissuja, jolle lähdimme ajatuksella "pois pilven alta". Joskus tuntuu, että pilvet ovat jämähtäneet juuri meidän kohdalle. Onneksi autolla pääsee!

Asuntomessut ovat kuuluneet kesiini usein. Keväällä messujen toteutuminen näytti hyvin epävarmalta, vaan niin saatiin messut kuitenkin pidettyä! Messut sulkivat ovensa eilen. Koosteen lisäksi olen postannut Honka Huomenesta, Dublio Aallosta, HEVI kivitalo Lumitiikeristä sekä Designtalo Purosta. Vielä olisi ainakin pari taloa, jotka haluaisin esitellä sellaisille, jotka eivät messuilla päässeet käymään. Asuntomessut on muuten avautumassa nyt messujen päätyttyä virtuaalisesti! Kannattaa siis ottaa Asuntomessujen some-kanavat seurantaan.

Kesällä kotia on laitettu vain pikkuisilla jutuilla. Eteisen tauluseinä tuli muistaakseni valmiiksi kesäkuun puolella. Terassille hankin uudet tuolit ja pöytäryhmän alle ison juuttimaton. Keittiöön sain kaipaamani tilavamman hyllyn Marimekko -mukeille. Aika pieniä juttuja, mutta olen näistä erittäin onnellinen. 

Huomasitteko, että tänä keväänä ja kesänä lähes kaikki, mikä kukkii, on kukkinut upeammin kuin koskaan? Ihan kuin luontokin olisi tiennyt, että se on juuri oikeaa lääkettä raskaaseen kevääseen. Minä olin puutarhasuunnitelmine aivan auttamattoman myöhässä. Vaikutti siltä, että kaikki ihmiset ovat istuttaneet pihat täyteen perennoja, jäljellä oli kesäkuussa vain eioota tai raaskuja. Tästä on tullutkin aika tavalla kesä, jolloin en tehnyt puutarhassa mitään. Kitkin rikkaruohoja silloin tällöin ja keräsin kotiloita aina, kun niihin törmäsin. Ehkäpä tästä syystä minua on alkanut nyt jo kovasti mietityttää ensi kevään ja kesän istutuspuuhat. Ajattelin olla ajoissa.:) 

Tällainen kesä täällä..Ei hassumpi lainkaan. 

Toivottavasti sinunkin kesäsi on ollut pieniä, iloisia, asioita tulvillaan!<3

Taina

Jos häitämme juhlittaisiin nyt...

Oletko leikkinyt ajatuksella, mitä tekisit toisin, jos olisit tekemässä nyt jotain sellaista, minkä olet tehnyt oikeasti kauan sitten? Jokin aika sitten yksin lenkkeillessäni tuo ajatus juolahti päähäni varmaan siksi, että lenkkini menee toisinaan Nuorisoseurantalon ohi, jossa vietetään häitä lähes joka viikonloppu. Millaiset olisivat meidän häät, jos menisimme naimisiin nyt, eikä vuonna -97. Miten paljon juhlakulttuuri, kuten kaikki muukin maailmassa, on muuttunut reilussa 20 vuodessa! Edellisistä häistä, joissa olen ollut vieraana, on jo aikaa lähes 10 vuotta niistäkin. 

Kun me menimme naimisiin, olin minä vielä opiskelija, eikä armaan puolisoni palkka ollut kovinkaan suuri. Häät toteutettiin todella pienellä budjetilla, itsetehden ja hintoja tarkkaan syynäten. Muuhun ei olisi ollut varaa. Olen aivan varma, että rahaa palaisi kaikkeen ihan toisenlainen summa kuin 90-luvun lopulla.

Hääpukuni ompelin itse osana käsityönopintojani. Jos nyt suunnittelisin häitä tai muitakaan juhlia, tuskin mieleeni edes tulisi, että alanpa ompelemaan! Lopputulos mekkoni suhteen oli ihan ok, mutta se tuntimäärä, jonka mekkoon käytin, ei olisi enää mahdollinen. Olisinpa hoksannut käyttää häämekkoani esikoisen kastemekkoa ommellessani, mutta se vaihtoehto ei tullut tuolloin mieleeni. Mekko on roikkunut vaatehuoneessa pölyttymässä vuodesta -97...Jos nyt menisimme naimisiin, joko vuokraisin mekon tai hankkisin valmiina sellaisen vaatteen, jota voisi käyttää toistekin juhlissa. Kertakäyttövaatetus on mennyt kauan sitten muodista.

Ennen häitämme muistan lukeneeni häälehtiä ja käyneeni pienillä häämessuillakin Lahdessa. Neuvojen mukaan valitsin häillemme teemavärit, joita olen jälkeenpäin kovasti ihmetellyt. Ne olivat nimittäin vihreä ja keltainen. Jälkimmäinen ei ole muistikuvani mukaan ollut koskaan lempivärini. Niinpä sitten kimppuni oli ajanmukaisesti pieni ja tiivis, keltaisista ruusuista tehty. Juhlapaikan pöydät puolestaan koristelimme auringonkukilla, koska niitä sai poimia ilmaiseksi läheiseltä pellolta.:P

Jos nyt olisin järjestämässä häitä, satsaisin varmasti kukkiin! Niitä olisi juhlapöydissä, ehkä katosta roikkumassa ryhminä, joku ihana kukkakaari tms. juhlapaikalla kuvauspaikkana. Vaikka keltaisesta juuri tällä hetkellä pidänkin, olisi kimppuni luultavasti valkoisen, nuden ja harmaanvihreän yhdistelmä. Ei suinkaan pieni ja tiukka kimppu, vaan rönsyilevän niittykukkamainen, epäsymmetrinenkin.<3 

Häätarjoilut olivat juhlissamme seisovassa pöydässä, eikä edes juhlapöytiä ollut 90-luvun häissä tapana kattaa, vaan jokainen otti omat välineensä pitopöydästä.  Eipä ollut vielä Pinterstiä! Vaikka meillä ei oikeasti ole tiedossa häiden järjestämistä vuosiin, niin olen minäkin kerännyt mm. kattaukset- ja  juhlakoristelu -kansioihin toinen toistaan kauniimpia kuvia lähinnä hääkattauksista ja juhlakoristeluista rapakon takaa. Noita kansioita katselen esim. joulun alla, kun haluan kattaa pöydän erityisen kauniisti. Jos siis olisin nyt järjestämässä häitä, olisi hääpaikka varmasti koristeltu runsain tunnelmavaloin, kukkasin, myös kynttilöitä ja ilmapalloja voisin koristelussa käyttää...

Vaalokuvaukseen ja juhlien tallentamiseen satsaisimme varmaan toisella tapaa kuin tuolloin teimme. Viralliset kuvat toki otettiin, mutta kirkossa ja juhlissa kameran takana hääri veljeni oman kinnostuksensa mukaan. Videokamera seisoi jalustallaan, ja kamera kuvasi muistaakseni bestmanin puvun nappeja isäni pitäessä puhetta.;)))

Jos häitämme juhlittaisiin nyt, olisin surullinen, koska mieheni vanhemmat eivät enää ole elossa, eivätkä voisi osallistua juhlaan. Meillä oli ihanat, pienet ja lämminhenkiset häät, sitä en tietenkään haluaisi muuttaa! Olen kiitollinen, että meillä on yli 20 yhteistä vuotta avioliittoa takana. Toivottavasti saamme ainakin toisen mokoman lisää.<3

Taina

p.s: Osa postauksen kuvista on omia hääkuviamme, osan olen ottanut toissa syksynä Liike- ja Yrityskeskus Korin juhlamessuilla, joita vietetään muuten jälleen tulevana lauantaina.

Vuoden 2019 suosikkihetket

Kuten eilen vähän lupailin, tulee tässä tulee 12 kuvaa, jotka koen itse merkitykselliseksi. Niihin liittyy hetkiä vuoden varrelta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet sydämeen ja mieleen.

Talvi ja alkuvuosi on itselleni yleensä kituuttamista henkisesti. Kesä tuntuu kaukaiselta, eikä aurinkokaan paistaessaan lämmitä. Ei siis liene ihme, että alkuvuoden kuvakansiot ovat tavallaan täynnä itselleni merkityksettömiä kuvia. Otettu blogia varten tai kuvaamisen ilosta, mutta silti niistä puuttuu tunneside. Ensimmäiset tärkeät kuvat tältä vuodelta ovat hiihtolomareissulta Dubaista. Tämä hotellin  brasilialaisessa ravintolassa vietetty ilta oli ehdottomasti loman huipentuma. Suuri osa työntekijöistä oli ilmeisesti brasilialaisia ja tuolloin vietettiin ymmärtääkseni samoja karkeloita kuin Riossa vuosittain...Henkilökunta ja esiintyjät olivat niin juhlamielellä ja superiloisina tanssahtelivat tarjoillessaan, joten kyllä se ilo väkisinkin tarttuu jopa jäyhään suomalaiseen. Sambaamaan emme kuitenkaan rynnänneet!

Seuraava kuva on pääsiäisen tienoilta, takaterassilta. Olimme pitäneet työparini kanssa yökoulua ja siitä selviäminen on aina yhtä hienoa.;D Oikeasti on aina mukavaa nähdä, kuinka tärkeä kokemus yökoulu lapsille on. Monille kuuluu olleen paras juttu tähän mennessä koulussa.<3 Yökoulusta vapauduttuani ja pääsiäisvapaan koittaessa taisin hieman seota keväästä ja kukkasista (linkki terassin kevät pääsiäiskukkineen -postaukseen) Olihan tuota luntakin meillä vielä pihassa, mutta se ei minua haitannut. Olen muuten istuttanut nyt syksyllä osaan tuosta istutuslaatikosta kukkasipuleita. Kiva nähdä keväällä, mitä sieltä ilmestyy...

Kesän alussa miehen ottama kuva on omista kuvistani sellainen, josta tykkään tosi paljon, vaikka nuo hiukset ovatkin kuvassa vähän sekaisin. Tämä taisi olla profiilikuvana pitkälle syksyyn.  Jostain syystä minulla tulee mieleen tästä kuvasta vanhat Peppi Pitkätossu elokuvat, joku tässä tunnelmassa. Siksi varmaan tämä kuva tuntuu erityisen kivalle. Postaus, jossa kuvaa käytin, on luettavissa täällä.

Kesäkuun lopulla matkasimme miehen kanssa kaksistaan Kroatiaan. Minusta tuli fani kertaheitolla! Toivon, että pääseen Kroatiaan vielä uudestaan. Podgoran rantabulevardin reunalla kukki ihanasti laventelit, ja muistan niitä ihailleeni heti ensi hetkestä lähtien, kun tuonne saavuimme. Saan helposti myös laventelin tuoksun nenääni.

Yläoleva kuva on nopea ja suunnittelematon räpsy. Olin juuri palannut Asuntomessuilta heinäkuussa. Messuilta ajoin kotiin Mustilan puutarhan kautta, enkä tietenkään palannut puutarhalta tyhjin käsin! Join pikaisesti kahvit terassilla ja ryhdyin (kerrankin) heti istutuspuuhiin. Oli aikomus ryhtyä merkitsemään istutukset kirjoihin ja kansiin, vaan se jäi aikomukseksi. Yhtään en muista, mitä istutin, mutta olin vain niin onnellinen kasvunmahdollisuudesta.

Seuraavaan kuvaan liittyy myös vahvasti onnentunne. Jos pitäisi valita yksi onnenhetki tästä vuodesta, se olisi tämä kahvihetki kesän kuumimpana päivänä vanhempieni mökillä Oulujärvellä. Koko päivä oli yhtä huoleton ja aurinkoinen kuin kaikki lapsuuden kesäpäivät olivat. Ihanaa, että sellaisen voi kokea aikuisenakin! 

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi liput meille kahdelle Isojanoon. Se on vuosittainen, Hartwallin järjestämä, musiikkitapahtuma. Olen käynyt Isojanossa monena vuonna ystävieni kanssa, mutta mies on ollut kanssani tapahtumassa edellisen kerran joskus 90-luvulla Kummeleita katsomassa. Meillä on aika erilainen musiikkimaku, eivätkä hänen lempibändinsä soita Isojanossa.:P Oli häneltä valtava rakkauden osoitus ostaa liput ja lähteä kanssani kuuntelemaan kotimaisia esiintyjiä. Kyllä hän Anssi Kelasta jonkin verran pitääkin, ja Anssin keikkahan oli ihan mahtava. Viihdyimme molemmat tapahtumassa hyvin.

Kyllä minä kotonakin viihdyn, mutta tässähän voisi melkein luulla, että "muu maa mansikka".;D Seuraavaksi kuvaksi olisi voinut valikoitua melkein mikä tahansa syysloman alussa, Helsingissä otettu kuva. Olimme työparini ja ystäväni Tiinan kanssa Helsingissä. Ohjelmaan kuului Michael Bublen konsertin lisäksi mm.  runsaasti kävelyä, paljon naurua ja hyvät yöunet. Ihanat muistot jäi tuosta minilomasta Tiinan kanssa.

Kaksi kotikuvaa, joissa ei kylläkään ole rakkaita ihmisiä, vaan kaksi uutta esinettä, joista olen saanut iloita nyt loppuvuodesta. Ensiksi ostin siskoltani uuden taulun, joka on minusta ihan huikea! Postaus taulusta on luettavissa täältä.

Tilasimme uuden sohvan ennen syyslomaa. Tuolloin kirjoitin yhden omista suosikkipostauksistani, jossa kerroin elämästäni sohviksena. Kuvatkin ovat sieltä vuosien varrelta. Jos postaus on mennyt ohi, pääsee sen lukemaan tuosta linkin kautta. Uusi sohva tuli marraskuun lopulla, postaus siistä on luettavissa täällä.

Viimeinen kuva on parin viikon takaa Helsingistä. Aikani itseni kanssa henkistä painia käytyäni otin itselleni päivän palkatonta ja lähdin saamani kutsun perässä Kukka-aamiaselle. Tapahtuma oli aivan ihana, ja olen iloinen, että lähdin noinkin kalliille aamiaiselle.;))  Aamupalan jälkeen humputtelin koko päivän Helsingissä, kävin mm. Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Tähän aamuiseen kuvaan liittyy huikaiseva vapauden tunne, sillä olin ihan jossain muualla kuin siellä, missä tavallisesti olen keskiviikkoaamuisin.

Kiitos sinulle lukijani ja kanssakulkijani siitä, että olet siellä lukemassa postauksiani!<3 Toivon sinulle iloa ja onnenhetkiä uuden vuosikymmenen kynnyksen yli astuessasi!🎇

Taina

Muistoja vuoden varrelta

Tämä ihan pian loppuva vuosi tuntuu menneen hujauksessa. Tosin, kun alan muistelemaan viime talvea tai selailen postauksia viime talvelta, tuntuu niistä olevan pieni iäisyys. 

Monenlaista on vuoteen mahtunut, enimmäkseen onneksi iloja. Pieniltä pettymyksiltä ja harmistuksilta ei ole tietenkään vältytty, mutta nekin kuuluvat elämään! Onneksi kuitenkin vain pieniä, sillä elämä ei tosiaan anna kaikille samalla mitalla, surullisia juttuja kuulee ihan liian paljon... 

Tällä kertaa en halunnut tehdä perinteistä kuukausiin tai vuodenaikoihin perustuvaa kurkkausta taaksepäin, vaan kaiveilin tämän vuoden muistoista ne, jotka ovat päällimmäisinä jääneet mieleen hyvässä tai pahassa.

Esikoisen lakkiaisista jäi ihanat muistot! Suunnittelin juhlat huolella etukäteen, ja kaikki sujuikin sitten suunnitelmien mukaan. Kuukautta myöhemmin juhlittiin puolestaan kuopuksen rippijuhlia, myöskin aurinkoisissa tunnelmissa. Juhlat on työläitä järjestää, mutta järjestelyn vaiva tulee kuitattua onnistuneina juhlina ja mukavina muistoina.

Juhlien välissä kävimme miehen kanssa lomailemassa Seychelleillä, samalla juhlistimme 20 -vuotishääpäivää, jota tosin vietettiin jo edelliskesän lopulla. Upeat rannat, turkoosi meri, eksoottinen luonto, me tykättiin. Kerran elämässä -kokemus, tuolla tuskin tulee käytyä toista kertaa.

Kotimaanreissuista mieleen on erityisesti jäänyt blogiyhteistyönä toteutunut viikonloppureissu Hyvinkään Sveitsiin. Katsoin juuri hotelli Sveitsin tarjouksia uudenvuodenjuhliin, olisi kovasti tehnyt mieli tarttua sellaiseen.:) Valitettavasti tänä vuonna yöpyminen hotelli Sveitsissä ei onnistu, mutta ehkäpä tulevan vuoden aikana! Hotellihuone oli kerrassaan upea, syömiset niin hyviä ja Pakohuone erityisen kiva kokemus oman perheen kesken.<3 

Vuoden aikana sain aikamoisen neuloosin! Jopa niin, että mies epäili minun neulovan jättineulepeittoja kaikki paikat täyteen...ehkä hän ei ihan väärässä ollut.;) Oma suosikkini näistä neulomuksista on Pink Champagne -värinen peitto, sekä värin, että eläväpintaisen helmineuleen vuoksi. Joku Turussa ilmestyvä paikallislehti teki muuten jutun torkkupeittovinkeistäni! Lehden olen laittanut jonnekin hyvää talteen.:) Kuten sivupalkista huomaan, ovat nuo alkuvuoden neulejutut olleet taas talven tullen suosiossa. Toinen suosikkini neulomuksista on Marisukat, joista minun kyllä pitäisi tehdä kapeammat versiot, sillä nuo pysyvät huonosti ylhäällä, kun ovat niin löysät.

Toinen itsetekemisen ilo on löytynyt erilaisten kranssien askartelemisesta. Niitä on syntynyt mm. kesäistutusten kukista, mökillä kanervista ja tietenkin havuista. Nyt kun jouluksi tekemäni jättikranssi alkaa näyttää hieman nuukahtaneelta, mietin, että nyt viikonloppuna voisin tehdä jälleen uuden, ehkä varvuista...

Seinien väriä on vuoden aikana vaihdettu niin makuuhuoneessa, kuin olohuoneessakin. Olen edelleen erittäin tyytyväinen uusiin värivalintoihin, ja varsinkin makuuhuoneen rauhallisempaan tunnelmaan. Uusi siskoni maalaama taulu tuo kevään joka päivä olohuoneeseen.<3 Pientä ehostusta teimme mm. kylpyhuoneessa ja eteisessä. Näistä muutoksista iloitsen päivittäin toimivamman arjen muodossa. Keittiöön vaihdettiin uusi matto ja uudet, mukavammat, tuolit. Terassin laittamiseen innostuimme kunnolla vasta loppukesästä uusien terassikalusteiden myötä. Myös Kesähuone sai syksyllä samanlaisen maton kuin keittiö. Onneksi lämpöiset terassikelit jatkuivatkin sitten todella pitkään!

Puutarhassa yllätyin iloisesti, kun vuosi sitten, ensimmäisenä adventtina rakentamani kukkasipulipenkki osoittautui säästyneen myyriltä ja muilta tuholaisilta. Wohoo!<3 Tuon penkin sipulikukista riitti iloa lähes koko kesäksi. Ihanan, aurinkoisen ja kuuman kesän aikana tuli istutettua yhtä sun toista tulevia kesiä ajatellen. Pelkäsin istutusteni kuolleen mökkireissun aikana, niin niukasti oli poika niitä kastellut, mutta loppukesä näytti, että perennat ovat ihmeen sitkeitä. Tuskin maltan odottaa, että esim. unikot ja punahatut nousevat kukkapenkeistä esiin. 

Mieletöntä kukkaloistoa löytyi kuvattavaksi ihan kotinurkilta, Ruuhijärveltä. Kävin kuvaamassa paikallisen maanviljelijän kylvämiä kukkaniittyjä syyskuun alussa useampaan otteeseen, ja sain myös luvan poimia joka kerta kimput kotiin viemisiksi. Nyt tiedän, minne ensi kesänä suunnistaa...Kesän lopulla ja syksyllä innostuin kuvaamaan synttärilahjaksi saamani lasipallon läpi auringonlaskuja ja muuta luonnonkauneutta. 

Syyskuussa joku ilmeisesti teki blogistani tahallisen ilmiannon, ja blogini joutui sekä Facebookissa, että Instagramissa estoon. Yli kuukauden kestänyt esto horjutti uskoani ihmisiin. Olen varma, että ilmiantaja on "ystäväni". Olen luonteeltani elämänmyönteinen ja luottavainen, vaikea on vieläkin käsittää, että kaikki ihmiset eivät ole sitä, mitä uskottelevat olevansa. Kateus ja pahantahtoisuus ovat ilmeisen totta blogimaailmassa niin kuin todellisessa elämässäkin. En halua katkeroitua, paha saa palkkansa varmasti jollain tavalla. Estolla oli, ja on edelleen, suuri merkitys blogini lukijamääriin, sekä tietenkin omaan motivaatiooni. Siinä mielessä tämä eston aiheuttanut ilkimys onnistui pyrkimyksissään. Loppuvuosi on mennyt kasaillen itseäni tästä kolhusta.

Olen vuoden aikana jatkanut edellisvuonna aloittamaani turhien tavaroiden karsimista. Olen myynyt hirmuisen määrän tavaraa erityisesti meidän lähikirppiksellä, mutta jonkin verran myös Face -kirppiksellä. Kirppiksiltä meille on myös tullut tavaroita, paljon vähemmän kuitenkin, mitä sinne on kannettu. Uutena olen ostanut kotiin lähinnä keramiikkaa. Ensi vuonna on viimein pakko päästä itse kokeilemaan, mitä kurssilla saisi aikaiseksi.

Tämän joulun järisyttävin juttu oli tietenkin tulipalonalku, joka onneksi sammui itsestään. Jouluaaton oppitunti oli varmasti sen verran mieleenpainuva kokemus, että muistan sen loppuikäni!

Lopuksi on vielä mainittava muutamat ihanat kohtaamiset blogiystävien kanssa vuoden varrelta. Annukan kanssa kävimme kesän alussa Elonkierrossa. Se oli päivä, josta jäi ihanan lämmin muisto.<3 Elokuussa Susanna Espanjasta piipahti meillä kylässä  (Susannan ihana postaus vierailusta) poikansa kanssa.<3 Aika loppuu aina kesken, kun on mukavaa! Tapasin syksyllä myös Kaikki paketissa -blogin Janin ja Aleksin Helsingissä, ja jotenkin meillä juttu luisti heti kuin vanhoilla ystävillä.<3 Valitettavasti kuvaa ei tullut otettua siellä ahtaissa avajaistunnelmissa.

Kuva on Annukan ottama

Susannan pojan, Joonan, ottama kuva.

Tässäpä ne päällimmäisenä mieleen nousseet jutut tältä vuodelta. Ei hassumpi vuosi ollenkaan. 

Mitä uusi vuosi sitten tuokaan tullessaan, ajattelin olla aktiivinen sen suhteen, ja tehdä itselleni monen vuoden jälkeen aarrekartan! Kun saan valmista aikaiseksi, on se ehkä oman postauksen arvoinen juttu.:)

Taina