Siirtolapuutarha - Täydellinen kuosi loppukesän hetkiin

Elokuun viimeisiä päiviä viedään ja virallisesti kalenterista katsomalla kesä alkaa olla lopussa. Itse en millään halua päästää kesästä irti, vaikka myös syksystä tykkään. Haluan uskoa, että lämpöisiä, auringonhellimiä, päiviä on vielä edessä syyskuussakin. Pakko myöntää, että parina viime iltana, kylmä on alkananut hiipiä terassille ja Kesähuoneeseen auringon tipahtaessa ihan liian aikaisin horisontin (tai naapureiden koivujen) taa. Eilen illalla mietin jopa takan sytyttämistä, mutta se tuntui jo hätävarjelun liioittelulta, joten jätin sen sitten omaksi ajatukseksi.

Viikko sitten sunnuntaina kävin ruokaostoksilla meidän lähi-Cittarissa ja bongasin heti telineet, joissa oli mm. Marimekon Siirtolapuutarha -pussilakanoita ja Räsymatto -pyyhkeitä. Toivoin niiden olevan uutta keräilysarjaa, tiedättehän, kun leimoja saa ostosten mukaan ja leimoilla alennusta...Olikin paljon parempaa eli ihan plussakortilla irtoaa setistä alennus. Tätä ostosta ei tarvinnut miettiä yhtään, olen himoinnut tätä kuosia varmaan toista vuotta! Saman tien ostin meille kaksi pakettia ja nyt on tyytyväisinä nukuttu jo useampi yö uusissa, puhtaissa, lakanoissa.

Saatavilla on kaksi värivaihtoehtoa, petrooli ja punainen. Kuvissa tämä näyttää mielestäni paljon sinisemmältä, luonnossa väri on minun silmääni vihertävä. Liekö sitten vika kameroissa vai mun silmässä.;)

Siirtolapuutarhan runsas kuviointi käy mielestäni täydellisesti tähän loppukesään ja alkusyksyyn. Juuri nyt luonto ja puutarha on juuri tuollainen, kaikkea on runsaasti, väriä, lehtiä, muotoja, syötävää ja ihailtavaa riittää. Kuviosta inspiroituneena kävin poimimassa kimpun pihalta makuuhuoneeseen uudet lakanat pedattuani. Aika ihana tuli, vaikka itse sanonkin! Yöksi olen nostanut maljakon lipaston päälle varmuuden vuoksi. En ole ainakaan vielä saanut Tuokko -riippuhyllyä tippumaan, mutta eipä tuo maljakon siirtäminen ole kovin iso homma.

Tykkään meidän makkarista erittäin paljon nykyään. Palaset ovat loksahtaneet pikku hiljaa paikoilleen. Välillä minua on harmittanut aamuaurinko, koska herkkäunisena auringon ensisäteetkin saattavat herättää minut helposti. Toisaalta tuo luonnonvalo on vaan niin mahtava asia. Auringon kutittelu lienee yksi ihanimmista tavoista herätä! 

Valosta puheenollen, makkarin DIY -lampusta tykkään kovasti edelleen. Makrametyön haluaisin puolestaan ripustaa hitusen ylemmäs, mutta kun tuo seinä on täynnä reikiä...Itseaiheutettua harmia siis. Kirppisostokseni, korikassi, pitää sisällään mun villasukat. Alkaa olla selvästi jo niiden aika, mun varpaat on olleet kalikkana aamusta saakka!

Huomenna toivon palaavani blogiin vielä ihanan kesäkoostepostauksen kera. 

Eihän aleta vielä mitään syksyä elää, korkeintaan loppukesää, eikös niin?!

Kaunista sunnuntai-iltaa!

Taina

Makuuhuone - Viimeinen silaus

Tämä postaus oli tuloillaan toukokuun lopulta saakka, sillä otsikossa mainitsemani viimeinen silaus tarkoittaa tässä tapauksessa uutta yöpöytääni sekä makramee -ryijyä, jotka molemmat ovat olleet paikoillaan sieltä saakka. Ainakin nyt voin sanoa parin kuukauden kokemuksella, että tykkään sekä ryijystä, että yöpöytänä toimivasta hyllystä paljon! Kuvatkin ovat sieltä toukokuun lopulta. Maisema makuuhuoneen ikkunan takana on nyt ihanan vihreä ja maljakossa on tällä hetkellä heinien sijaan oman pihan kukkia.

Erilaiset makramee-amppelit, -ryijyt ja seinävaatteet ovat olleet pinnalla jo usemman vuoden. Lämpenen toisinaan hitaasti joillekin muotijutuille ja näiden makramee-töiden kanssa ehkä vieläkin hitaammin.:) Mulla on tosin ollut yksi puuaiheinen solmeilu keskeneräisenä varmaan kaksi vuotta, mutta ehkä juuri em. syystä sekään ei sitten ole tullut valmiiksi. Itsestäni makramee-solmeilut ovat usein näyttäneet lähinnä sotkuiselta kasalta langanpätkiä...Mutta sitten satuin näkemään vihreästä langasta taidokkaasti solmeillun ryijyn, jossa oli vielä maailman kaunein oksa työn pohjana. Sen verran mieleni oli kuitenkin edelleen makramee-vastainen, että se ryijy meni minulta ohi. Laitoin sitten viestin tälle ryijyn tekijälle, että tekisi samanlaisen minulle. Aivan ihanan ryijyn sainkin, vaikka olen sitä mieltä, että siinä ekassa oli tosiaan maailman kaunein oksa. Tämä minun seinävaatteen oksa on myös kaunis. Tykkään siitä, että tuo on luonnosta poimittu oksa, ei pala harjanvartta.

Makrameen ripustin samalla paikalla olleen taulun ruuviin. Jos voisin, niin tekisin reiän hieman ylemmäs, mutta totuuden nimissä on kerrottava, että yksi ruuvin reikä peittyy jo tuolla oksalla, joten tyydyn tällä kertaa valmiiseen ripustuspaikkaan. Mies muutenkin sanoo meillä olevan seinissä enemmän reikiä kuin ehjää pinta-alaa.;D

Toukokuussa laitoin tilaukseen toisen Verso Designin Tuokko -riippuhyllyn omaksi yöpöydäkseni. Ensimmäinen on olohuoneessa varattuna viherkasveille. Olin jo pitkän aikaa käynyt läpi erilaisia vaihtoehtoja yöpöydästä, jonka saisi joko seinälle tai muuten pois lattialta. Tuon ensimmäisen Tuokko -ostokseni myötä varmistuin, että tästä tulisi mainio roikkuva yöpöytä kiinteän pöydän sijaan. Hyllyn mukana tulee nahkanauhaa, mutta laskeskelin, ettei sen pituus olisi riittänyt sopivalle korkeudelle. Ad Libriksestä löysin edullisesti 10 metriä nahkanauhaa oikeanlaisessa sävyssä. Jos vielä löydän jostain palan vaaleaa nahkaa, saatan leikata siitä Tuokon pohjalle suojaamaan alustan herkkää pintaa. Tuokon mukana tulleen tumman huopa-alusen laitoin talteen.

Kesäkuussa käyneiltä vierailta olen saanut kivaa palautetta yöpöydästäni. Hylly näkyy kauniin kepeänä olohuoneen sohvalle. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen hyllyyn yöpöytänä. Pöydälle mahtuu hyvin jalkarasvat ja sen sellaiset purtilot, silmälasit ja kännykkä ovat käden ulottuvilla. Minä olen aika rauhallinen liikkeissäni öisin, mutta miehelleni tämä ei välttämättä sopisi. Hän on sen verran levoton nukkuessaan, että saattaisi huitoa hyllyn irti ripustuslenkeistä. Tosin jos katon koukussa olevan nahkanauhan vetäisi suoraan kiinni hyllyn nahkahaunoihin, ei tätäkään mahdollisuutta olisi. Minä halusin kuitenkin jättää nuo pyörörimat nahkanauhojen väliin. Joskus hylly saattaa heilua, kun siihen osuu vahingossa, muttei ole ollut lähelläkään putoamista.

Lipaston päällä olevan taulun kuva vaihtui myös siinä touko-kesäkuun vaihteessa, kun totesin yhden Poster Storen julisteista sopivan makuuhuoneeseen paremmin kuin eteiseen. Makuuhuoneen ulkomuoto miellyttää silmääni nyt erittäin paljon! Iso villamatto, uudet verhot, Marimekon Unikko ja Tiiliskivi -kuosit, näillä uskoisin mentävän nyt useampi vuosi eteenpäin.

Taina

Marimekkoa makkariin - Retroa 20-luvun tyylillä

Parin viime vuoden aikana olen huomannut itsessäni suorastaan hullaantumista useisiinkin Marimekon tuotteisiin ja kuoseihin, nämä näyttäisivät tulevan itselleni aina kausittain nämä Marimekkoon hullaantumiset! Kaikki taisi alkaa Urna -maljakosta, perässä seurasi Ming- ja Flower -maljakot. Seuraava villitys itselläni ovat olleet pienemmät Oiva -mukit, jotka näyttävät lisääntyvän itsestään...Tykkään, että tuossa mukissa on koko ja muotoilu kohdillaan, se tuntuu hyvältä kädessä ja on kooltaan juuri oikeanlainen juoma-annoksille. Tällainen kuoseihin hurahtava tykkää, kun mukin kuvion ja värityksen voi valita mielialan mukaan. Mieskin kysyy mulle kahvia laittaessaan, että mikä muki tällä kertaa.:)

Makuuhuoneen verhot olivat olleet mietinnässä jo varmaan vuoden verran. Helppo valinta olisi ollut valkoinen pellava, mutta kaipasin vähän väriä ja ehkä jotain kuviotakin. Nettikirppiksiä olen seurannut sopivan verhokankaan toivossa, mutta sopivaa ei osunut kohdalle. Sitten hommasin olohuoneeseen Tiiliskivi -kuosia olevan päällisen vihreänä ja muutaman viikon tyynyä katseltuani ajattelin, että tässä olisi loistava kangas makuuhuoneen verhoihin.

En ole aiemmin ommellut valelaskosverhoja ja tajusin siinä vaiheessa, kun aloin miettimään kankaan leikkaamista verhoiksi, että Tiiliskiven painokuviot (vaakaraidat) tuovat ompeluun oman haasteensa. Olisi ehkä järkevää harjoitella valelaskosverhojen ompelua vaikka yksivärisellä kankaalla tai vähintäänkin yksittäisellä verholla, ei kahdella kuviollisella, jotka tulevat vierekkäin! Yritin kuitenkin olla joka työvaiheessa niin tarkka kuin ikinä pystyin, mittasin joka kohdassa moneen kertaan, sillä inhoan purkamista. Aika tavalla puoli päivää siinä meni, että sain verhot ripustettua ikkunaan. Jouduin ne tosin vielä ottamaan uudelleen alas, purkamaan yhden sauman ja ompelemaan sen uusiksi, sillä verhojen alareunat eivät meinanneet millään asettua samaan tasoon, vaikka kuviot sen näyttivät tekevän. Tuossa ensimmäisen kerran verhoja ripustaessani tuntui, että oma äly ei nyt enää riitä ratkaisemaan ongelmaa. Toisen verhon tankokujaa hieman leventämällä sain reunat kohdilleen, ja vaakaraidatkin näyttivät viimein asettuvan kuta kuinkin kohdilleen.

Ohjeet valelaskosverhon ompeluun otin täältä. Jossain kohti ohjeita lukiessani olin yhtä suurta kysymysmerkkiä. Ohjeiden kirjoittaminen on erittäin vaikeaa ja niitä pitäisi aina testata ihmisellä, jolle asia on vieras. Ompelussa en kuitenkaan ole ihan aloittelija, joten selvisin pulmakohdista kokeilemalla. Jälkiviisaana ajattelen, että olisin voinut tehdä kahden erillisen verhon sijaan yhden leveämmän, mutta siinä tapauksessa kankaat olisi pitänyt yhdistää heti alussa huomaamattomalla pystysaumalla. Meillä on suhteellisen matalalle laskeutuvat ikkunat, joten nämä ovat paitsi leveämmät, myös pidemmät kuin ohjeen verhot. 2,5 metristä kangasta jäi vielä sen verran, että niistä saisi vaikka pari kapeaan tyynyyn sopivaa päällistä ommeltua.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen uusiin verhoihin. Harmaanvihreä sävy on ihanan rauhoittava ja se sopii hyvin makuuhuoneen beigeen seinään, sekä hiljattain hankkimiini Unikko -tekstiileihin, jollaisia en olisi arvannut enää koskaan haluavani.;) Verhottomuus, verhot, niiden väri, kuviot tai niiden puuttuminen vaikuttavat yllättävän paljon huoneen tunnelmaan. Rakastan luonnonvaloa ja voisin sen puoleen olla vaikka ilman verhoja. Toisaalta tykkään kaikista ihanista kuoseista ja verhot tuovat pehmeyttä ja pesämäisyyttä tilaan kuin tilaan.  Makuuhuoneeseen tuli mielestäni ihana 70 -luvun henki päivitettynä tähän päivään.<3 Retrokuosien rinnalle sopii täydellisesti valkoinen raikastamaan ja puunväri tuomaan lämpöä. Haavelistalla on vielä seinään kiinnitettävä taso minulle yöpöydäksi, ehkäpä Verso Designin pari Koppa -hyllyä ja ehkä joku viherkasvi, joka tykkään aamuauringosta...

Ihana lomaviikko alkaa olla lopuillaan. Olin ajatellut sulattaa pakastimen ja ommella nuo verhot, molemmat hommat tulikin tehtyä. Myös Helsinki -päivä Aalto-museoineen, teatterireissu ystävän kanssa ja paikallisten yrittäjien yhteisponnistus, muotinäytös perjantai-iltana Wine & Cafe Olavissa, toivat mukavaa ohjelmaa lomaviikkoon. Täältä tullaan arki, olen valmis!

Mukavaa viikkoa!

Taina

Mattorumbaa 2 - Makuuhuoneen uusi matto

Hei, perjantai ja elokuun viimeiset päivät käsillä! Olen niin kovasti nauttinut lämmöstä ulkona, sisustellut kotia, ja kaikenlaista menoakin on tässä piisannut, niinpä edellisestä postauksesta on jo yli puolitoista viikkoa, en ole läppäriä edes avannut tuossa välillä. Meillä on tosiaan myllätty kotia erityisesti olohuoneen osalta tässä viime viikon aikana. Etenen nyt kuitenkin kronologisessa järjestyksessä, eli makuuhuoneen matostahan tämä kaikki sai alkunsa...

Edellisessä postauksessa kerroin jo matosta, jonka ostin Facebook -kirppikseltä, ja jota kokeilin makuuhuoneeseen. Se päätyi esikoisen huoneeseen, koska oli liian tumma meidän makuuhuoneeseen. Muutaman päivän selailin vaihtoehtoja, ja päädyin sitten tilaamaan Kauhajoelta Tuppu-Kalusteelta samanlaisen, palmikoidun, villamaton kuin Jukkatalo Ainassa, vaaleanharmaana, kokoa 2m x 2,9m. Googlailu kannatti, sillä Tuppu-Kalusteessa tuo suuri koko maksoi saman verran kuin pienempi koko kaikissa muissa paikoissa, joista matot löysin myynnistä. Halusin ison maton, jotta se yltäisi reilusti sängyn molemmille sivuille ja vielä sängyn jalkopäähänkin, aivan kuten Jukkatalo Ainassa. Minusta mattojen muutenkin soisi olevan mielummin isompia kuin liian pieniä. Iso peukku muuten Tuppu-Kalusteelle! Matto oli minulla kaksi päivää tilauksen tehtyäni.

Maton koko toikin matkaan mutkia, joita en ollut osannut ajatella mattoa tilatessani. Meillä on nimittäin makuuhuoneessa peräti kolme ovea, ja täyttä villaa oleva matto on aika paksu....Ovien avaus tyssäsi mattoon.:/ Kokeilun jälkeen vaihdoin perheen miesväen avustuksella tämän maton olohuoneeseen, ei tullut mieleenkään lähettää mattoa takaisin. Mielestäni tämä näytti liian pliisulta olohuoneessa ja alkuperäinen puute oli edelleen olemassa, joten soviteltiin vielä uudemman kerran mattoa makuuhuoneeseen. 

Sitä pitäisi vielä sentin verran hilata irti ovesta (hankalaa puuhaa, sillä sänkyä pitää samaan aikaan nostaa päädystä), mutta kyllä tässä nyt kuitenkin on ratkaisu makuuhuoneen mattopulmaan.<3 Olisin halunnut maton ulottuvan päädyssä kauemmas, mutta tämä kompromissi on nyt vain tehtävä! Viime aikoina olen alkanut kiinnittämään erityisesti huomiota siihen, miltä matto tuntuu jalkojen alla, ja tämähän tuntuu todella hyvältä! Makuuhuoneessa ollaan enimmäkseen paljain varpain, siksi maton tuntu on erityisen tärkeä asia.

Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, että miehen yöpöytä on kesän aikana vaihtunut. Hän on järkännyt kesällä työhuonetta uusiksi, ja siinä yhteydessä muutama vuosi (näköjään yli neljä!!) sitten kunnostamani lipasto muutti makuuhuoneeseen hänelle yöpöydäksi. Vanhan yöpöydän päälle ei mahtunut kaikki tekniikka, jota hänellä on öisin käden ulottuvilla.:P Tarkoitus on postata tässä syksyllä vinkkejä etätyötä tekeville, sillä työhuone on nyt erittäin toimiva!  

Niinhän siinä sitten kävi, että mattorumba ja muutokset sisustuksessa etenivät vielä olohuoneeseenkin. Siitä lisää myöhemmin.:) 

Ihanaa viikonloppua!<3

Taina