Jämerä Salmiakki - Ihan oikea koti!

Palataan vielä kerran tämän kesän Asuntomessuille Tuusulaan! Tämä koti, Jämerä Salmiakki, kohde no 30, ansaitsee mielestäni oman postauksensa. Kohde kiinnosti minua kovasti jo ennakkoon, sillä tämän kodin perhe asui rakennusaikana ulkomailla ja koti on käytännössä rakennettu etänä. Rakentaminen ja rakennuttaminen on vaativaa ilman tällaista ekstratekijää. Lopputulos on mielestäni upea ja ilmeisesti sitä, mitä oli toivottukin. Jämerä Salmiakin nykyiset asukkaat olivat itse iloisina esittelemässä uutta kotiin lehdistöpäivänä. 

Vaikka kodin tyyli ja sisustus ei ole ihan oman makuni mukainen (eikä onneksi tarvitsekaan), niin pidin todella paljon tästä kodista. Sinne oli nimittäin kannettu perheelle tärkeät tavarat jo messujen aikaan. Tuli nimenomaan tunne, että tässä on KOTI. Tulevat asukkaat kertoivat, että myös perheen lapset ovat olleet rakennusprojektissa innoissaan mukana, arkkitehtuuri ja sisustaminen on perheen yhteinen kiinnostuksen kohde. Lapset olivat saaneet mm. valita pintamateriaaleja, ja lasten valinnat olivat juuri niin ennakkoluulottomia, kuin lasten valinnat parhaimmillaan ovat.

Jämerä Salmiakin perhe on tosiaan asunut ulkomailla ja sekin minusta näkyy tässä kohteessa. Suomessa suositaan yhdentason koteja. Tässä kodissa kerroksia oli kolme ja siellä kierrellessäni tuli mieleen jotkut kodit Hollannissa ja Englannissa, joissa olen käynyt. Perheen sisustusvalinnat, eivät ole tyypillisen suomalaisia, perinteisiä ja varovaisia. Täällä on haluttu luoda omannäköinen koti, jossa koko perhe viihtyy.  On käytetty värejä ja kuviota, luotettu omaan makuun. Ihailen tällaista rohkeutta!

 

Alakerran olohuone-keittiöstä pidin kovasti myös sisustuksellisesti: Marimekkoa, värikkäitä yksityiskohtia tummalla taustalla. Pianon päällä oleva pehmeä taideteos osottautui kaijuttimiksi. Kesäaikaan olohuoneen ovet saa levitettyä apposen ammolleen ja takaterassista tulee luonnollinen olohuoneen jatke. Pihasaunasta tykkäsin erityisen paljon, koska sellaisesta haaveilen itsekin. Jonkinlainen pukuhuone olisi ehkä ollut siihen mielestäni paikallaan. Ovesta astuttiin suoraan suihkutilaan. Vihreät laatat seinissä ja kuparinväriset yksityiskohdat hivelivät silmiä.

Hei, tänään alkaa Nelosella klo 20.00 Huvila & Huussi Asuntomessuilla! Mainoksissa tämäkin koti on vilhdellut. Ihan kohta päästään siis kurkkimaan Asuntomessukoteja ilman tungosta!

Taina

 

Marraskuun aurinko ja muuttava koti

Marraskuulla on monesti aika ikävä kaiku, synkkää ja pimeää riittää, ja kevääseenkin on vaikka kuinka pitkä aika! Minä olen yleensä tässä kohti jo kovasti jouluisissa mielentiloissa, mutta ihmeekseni nyt olen oikeastaan nauttinut vielä syksyisistä tunelmista. En ole edes joululauluja kuunnellut. Ehkä juju on siinä, ettei ole tuntunut vielä niin marraskuulta. Aurinko on välillä muistuttanut olemassolostaan, eikä lumesta ja pakkasesta ole ollut juuri tietoa sitten syysloman.

Esikoinen sai syksyn haussa opiskelupaikan Helsingistä ja tammikuussa hän muuttaa pois kotoa. Äidin kannalta mielessä on yhtä aikaa ilo opiskelupaikan saamisesta sekä onni pojan puolesta ja toisaalta haikeus, kun lapsi lentää pesästä. Sinänsä olen muuttoon samalla tapaa kypsynyt kuin poikakin näyttää olevan.:) Asunto löytyi yksityiseltä Punavuoresta, pieni yksiö, joka odottaa taloyhtiön remonttia ja on siksi suhteellisen edullinen Helsingin hinnoiksi. Vaikka poika ensin meinasi, että minua ei tarvita asunnon sisustamisessa avuksi, niin sulassa sovussa olemme tehneet hankintoja uuteen kotiin. Miten paljon nautinkaan, kun yritän sisustaa nuukaillen! Torin ja Facebook -kirppisten kautta löytyi mm. keittiönpöytä ja vuodesohva. Kirppiskierrokselta viikonloppuna mukaan tarttui kaikenlaista tarpeellista keittiöön. Varastosta pitäisi löytyä myös yhtä ja toista tarpeellista, mitä olen tätä ajatellen säästänyt.

Aiemmin ehdottelin miehelle, että muuttaisimme oman makuuhuoneemme esikoisen huoneeseen, sillä sinne ei paista aamuaurinko ja sen saisi sisustettua symmetrisesti. Minä kun tykkään symmetriasta. Miestä ei aamuaurinko häiritse, eikä epäsymmetrisyys myöskään, joten se siitä sitten.:P Toisaalta juuri aamuaurinko on asia, josta tykkään makkarissamme, ei se ole niin vaarallista, jos kesällä herään vahingossa aikaisin.

Pikkuveli on jo jonkin aikaa haikallut veljensä isompaa huonetta, siis sitä samaa, jota minä miehelle ehdottelin, ja pitkästä aikaa meillä on sitten huoneenvaihtoon liittyvää mööpelivalssia luvassa. Esikoisen sänky jää meille, koska tulevassa asunnossa on nukkumaparvi (ja toki hän on tervetullut viikonloppuisin ja lomille kotiin), mutta kaavailin jo mielessäni myös työpisteeni muuttamista olohuoneesta nykyiseen pikkuveljen huoneeseen. Siitä aukeaakin sitten ihan uusi mahdollisuus eli tyhjä seinä! Tyhjä seinä = paikka uudelle taululle.  Sanoinko jo, että nautin tästä?:) Niin paljon mahdollisuuksia ja inspiraatiota!

Tällaista meille näin loppuvuodesta 2020. Mitä sulle kuuluu?

Taina

Kuivakukat - In vai out

 

Kimppujen rippeistä on moneksi! Vaikka oma asenteeni kuivakukkia kohtaan on ollut pitkään epäileväinen, olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, että kuivakukillekin on oma paikkansa. Vastentahtoisuuteni kuivakukkia kohtaan on tietenkin 90-luvun kuivakukkamuistoihin liittyvää. Kivaltahan ne silloin näyttivät, mutta jossain vaiheessa kuivakukkia alettiin nimittää kukkien ruumiiksi, pölynkerääjiksi ja vaikka miksi muinaisjäänteiksi... Trendit harvoin tulevat täsmälleen samanlaisina. Jos leikkokukat 90-luvulla olivat lähinnä ruusuja, harsokukkia ja krysanteemeja, muistikuvani mukaan kuivakukat taas olivat olkikukkia. Varmaan oli muitakin.:) Mutta kuten leikkokukissa, myös kuivakukkiin on tullut valtavat valikoimat kaikenlaista kaunista.

Viimeisen parin vuoden aikana erilaiset heinät ja kauniisti kimppuun kuivuvat leikkokukat ovat tulleet ryminällä osaksi leikkokimppuja. Sain viimein aikaiseksi solmia syyslomalla kimpun viime talven ja kevään aikana keräämistäni kimppujen rippeistä, joita olin kerännyt maljakkoon kirjahyllyn päälle odottamaan inspiraatiota. Villiviinin Eijalta sain pari valmiiksi kuivattua proteaa (noita isoja, tammenterhoja muodoltaan muistuttavia) joskus talvella. Proteoita on erilaisia, kolmaskin suuri kukka kimpussa on protea. Kaikkia kimpun kukkia tai heiniä en tunnista. Muistaakseni laukat on ihan omasta penkistä kerätty maljakkoon ja ne pitivät ihmeekseni värin. 

Tässä viikolla purin viimein kimpun, jonka solmin reilu pari viikkoa sitten Villiviinin sidontaillassa. Ruscukset (vihreät pohjalla), piikkiputket, krysanteemit, sudenporkkanat ja eucalyptuksen kukinnot otin talteen ja solmin niistä pikakranssin. Kultahehkut nappasin erilliseen maljakkoon työpisteelle ja jänönhännät lisäsin yöpöydälläni olevaan maljakkoon. Nyt siinä on lähellä toisiaan olevia sävyjä jänönhännistä.

Muutama viikko sitten hankkimiini Ernstin hyasinttimaljakoihin laitoin myös heiniä ja kuivakukkia, jotka olen jostain kimpuista säästänyt. Hyasinttiajan koittaessa nostan kuivakukat jonnekin talteen. Kesähuoneeseen voin ne aina viedä, jos alkaa tuntua, että ympärillä on liikaa kuivakukkia. 

Muuten, etuoven terassin kranssin bridal blush proteoista olen niin ikään nauttinut ensin tuoreena maljakossa ennen niiden sitomista ovikranssiin! Kuivakukista tosiaan on moneksi. Kammottavia pölynkerääjiä vai kiva lisä kodin vihersisutukseen. Mitä sanot?

Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa!<3

Taina

Paluu Asuntomessuille - Finnlog Hetena

 

Tuusulan Asuntomessuilta jäi ainakin pari mielenkiintoista kohdetta esittelemättä, tässä nyt yksi alkuun. Kohde numero 38, Finnlog Hetena, jonka arkkitehtuuri oli itselleni suurin syy valita tämä talo vierailukohteeksi. Arkkitehtuuriltaan tämä talo olikin mielestäni messujen wau-kohde.

 

Hetena on pohjaltaan L-muotoinen ja yhdessä autokatos-varastorakennuksen kanssa rakennukset muodostavat neliön, jonka sisälle jää atriumpiha. Sisäpihan puolelle avautuvat liukuovet ja ikkunat tuovat pihan osaksi kotia. 70-luvun rakennustyyliä ihailevalle, tasokattoihin epäilevistä suhtautuville tai 70-lukua modernimpaa talotekniikkaa (esim. lämmitysmuoto 70-luvun taloissa on usein ollut öljy) kaipaavalle, näen tässä haaveiden kodin. 

Valitettavasti messuihin ei sisälly kotien katselmusta ilmasta käsin, mutta Finnlogin sivuilta löysin kuvan, josta talon arkkitehtuuri vielä paremmin aukeaa. Katon eri suuntiin kaltevat kattorakenteet saavat talon näyttämään hauskan vinksahtaneelta yläviistosta kuvattuna! Messutalon ulkovuoraus on muuten käsitelty polttamalla, näin muistelen jostain lukeneeni ja asiaa ihmetelleeni kesällä messuilla. Ei pöllömpi vaihtoehto, jos haluaa käyttää puuta ulkoverhoiluun, mutta välttyä maalausurakalta. 

Hetenan sisustuksen on suunnitellut Iloa360:n Heli Virtanen. Tykkäsin taideteoksista, joita sisustuksessa oli käytetty. Pelkistetty tyyli sopii talon henkeen. Huomatkaa trendikäs rimakatto, joka näkyy hieman ylempänä keittiökuvassa! Jos nyt olisimme rakentamassa, haluaisin tuollaisen...

Tiesitkö muuten, että Asuntomessuille pääsee nyt kiertämään virtuaalisesti? En ole vielä ehtinyt itse tutustua sivustoihin, mutta ehkäpä voisin tehdä kierroksen joku päivä. Olisin mielelläni käynyt messuilla vielä kerran, koronan vuoksi pidin järkevämpänä jättää vierailu väliin. Nyt ei harmita, kun taloihin pääsee uudelleen kiertämään kotisohvalta!

Taina

p.s: Aiemmin olen kirjoittanut tämän vuoden messukodeista Maistiaisia, Honka Huomen, Duplio Aalto, HEVI kivitalo Lumitiikeri  sekä Designtalo Puro.

Pölkinvuoren kasvimaailma - Kevään kukkaistutusten suunnitteluun inspistä

Heissan ja mukavaa perjantai-iltaa!  Mielessäni on viime aikoina ollut kukkasipuleiden istuttaminen, vaikka yhtään sipulia en ole vielä hankkinut. Kai se on tapani varautua pimeään vuodenaikaan. Sitä jaksaa paljon paremmin, kun on jotain, mitä odottaa.:) Ihan pian täytyy varmaan laittaa sipuleita tilaukseen. Viime aikoina olen katsellut näitä kesäkuisia kuvia useampaan kertaan ja ihaillut kukkarunsautta. Inspiroidun! Toisinaan enemmän on vain enemmän!

Kävin kesäkuun alussa ystäväni kanssa Urjalassa, Pölkinvuoren kasvimaailmassa. Ensimmäisen kerran luin paikasta joskus kevättalvella, koronan jo iskettyä Suomeen Tuolloin surin, että vierailu Pölkinvuorelle ei olisi tänä vuonna mahdollista... parhaaseen kukinta-aikaan ainakaan. Vaan eipä kannata murehtia etukäteen, läksimme matkaan heti loman koittaessa, emmekä tehneet reissua turhaan. Oli kyllä vähän sellainen olo, että onkos tämä nyt vielä viisasta, koronan vuoksi...No, kukat sumentavat minulta järjen, minkäs teet!

Useimmat narsissit olivat toki kukkineet jo kesäkuun alkuun mennessä, mutta metsäpuistikossa riitti vielä yllin kyllin ihasteltavaa ja niitä narsissejakin oli kukassa vielä jonkin verran. Jos asuisin yhtään lähempänä, kävisin tuolla keväällä ja alkukesästä useamman kerran. 

Minulle saa suositella, jos tiedät jonkun erityisen hyvän paikan sipuliostoksille. Pölkinvuoren kasvimaailma myy juuri nyt kukkasipuleita ja ajattelin kokeilla sitä kautta tehdä ainakin pienen tilauksen. Joko sinulla on kukkasipuleita ostettuna?

Rentouttavaa viikonloppua!

Taina