Mökkiterveiset

Heipparallaa pitkästä aikaa! Isän 7-kymppiset tuli juhlittua ja mökilläkin ehdittiin pyörähtämään. Mulla oli läppäri reissussa mukana, vaan annoin läppärinkin hieman lomailla reissun aikana, vaikka ajomatkojen aikana olisi hyvää aikaa postailla ja kommentoida... Onhan tässä lomaviikkoa vielä jäljellä!

Vaikka olimme Kainuussa vain pidennetyn viikonlopun verran, on olo kuin olisi ollut kauemminkin poissa. En pidä itseäni varsinaisesti mökkeilijänä, mutta sunnuntai-iltana paljussa tähtitaivasta katsellessani ja hiljaisuutta kuunnellessani totesin, että kyllä me suomalaiset taidamme olla vielä aika metsäläisiä. Luonto ja hiljaisuus saa meidät rentoutumaan ja rauhoittumaan. Kuulema ulkomaalaisilla on täällä todella paljon opettelemista juuri hiljaisuuden sietämisen kanssa, sekä luonnon hiljaisuuden, että ihmisten. Tiedättehän, ei ole pakko täyttää jokaista hetkeä puheella tai muilla äänillä!

Aurinko paistoi mukavasti ja kelit suosivat ulkoilua reissumme ajan, kuten kuvistakin näkyy. Huomasimme, että aurinko selvästi lämmittää jo! Oulujärven jäällä oli helppo liikkua, varsinkin veljeni moottorikelkalla ajamissa urissa oli hyvä kanto. Saaren kivikossa liikkuminen oli hieman haasteellisempaa, sillä jalka upposi välillä kivien väliin. Siitä on vuosia, kun viimeksi olen käynyt tuolla noin kilometrin rannasta olevassa pikkusaaressa, silloin hiihtäen. 

Todella vähän olemme käyneet mökillä talvisin, sillä satojen kilometrien ajaminen liukkailla keleillä ja pimeässä toimii jonkinlaisena esteenä. Ihan hirmuisen mukava ei myöskään ole ulkohuussi talvipakkasilla. Mietin tuota mökkeilyn viehätystä. Mökeillä on aika paljon ruumillista työtä, silloin kun niissä ei ole kaikkia mukavuuksia. Elämä keskittyy mökillä perusasioihin ja monimutkaisemmat jutut unohtuu. Olisiko siinä sekä mökkeilyn viehätys, että kauheus?

Lopuksi kaksi sisäkuvaa mökiltä! Tavallisesti äitini kirpparilöytö, rottinkikiikku, roikkuu kesällä nukkuma-aitan terassilla. Talveksi kiikku oli nostettu sisälle, ja se oli erittäin suuressa suosiossa istumapaikkana. Ai että, voisin kuvitella tämän kiikun meille helposti!;)

Kivaa laskiaistiistaita ja helmikuun viimeistä! Eikös se tarkoita, että huomenna alkaa virallisesti kevät!🌱

Taina

#Tulppaanitorstai // Tulppaanit pärekorissa

Viime viikonloppuna piipahdin pitkästä aikaa kirpparilla. Kun näin pienen pärekorin parilla eurolla, ei ostamista tarvinnut miettiä kauaa. Kori on siistissä kunnossa ja arvelin, että sen sisään voisi helposti ujuttaa jonkun maljakon.;)

Olin oikeassa! Varmaan joku muukin tuonne sisään sujahtaisi, mutta kokeilin ensimmäisenä Faunaa, ja se sopi koriin täydellisesti. Asettelin nipun valkoisia tulppaaneita maljakkoon. Vaihdoin keittiönpöydältä tabletit huopaisista punottuihin, jotta pärekorin puunvärillä olisi väripari lähettyvillä.

Viime vuonna tykästyin kovasti Verso Desingnin pärekoreihin. Niistä tuli mieleen, että tuon korin kahvan voisi vaihtaa nahkaan...Katsotaan, toisaalta tykkään kyllä korista ihan tuollaisenakin.

  

Isäni 70-vuotispäiviä juhlitaan viikonloppuna, joten muutaman päivän loma blogista on luultavasti edessä. Tällä viikollahan Kukkailottelussa lomaillaan myös. Näiden tulppaaneiden ja kuvien myötä toivottelen jo nyt hyvää viikonloppua ja rentouttavaa lomaa sellaista viettäville!

Taina 

Mukana haasteessa #Tulppaanitorstai 

DIY kattovalaisin

Joskus viime kesän lopulla etsiskelin lamppua meidän työhuoneeseen ja iskin silloin silmäni hyvin huolettoman näköiseen lamppuun, jonka runko on kevyt (bambua) ja päällä on valkoinen kangaspussi, aika usein lampun alapäästä kangas oli vieläpä sitaistu solmuun (kuvia esim. täällä ja täällä). Niin hauska lamppu minun mielestä, mutta ihan vääränlainen työhuoneeseen ja todellakin liian kallis!

Viime viikollahan se taisi olla, kun uusi Avotakka ilmestyi...? Lehdessä iskin silmäni kotiesittelyn yhteydessä erääseen DIY-ideaan lampusta, joka vastasi aikalailla sitä, mistä olin haaveillut. Onneksi jutussa kerrottiin, että kodin omistaja kirjoittaa Hurmaavan valkeaa -blogia, josta sitten löytyivätkin hyvät ohjeet lampun valmistukseen. Minä tosin en halunnut jalkavalaisinta, vaan kattolampun. Tässä kohti pääsin vielä helpommalla kuin ohjeessa.

 

Kävin ostamassa asennusnauhaa, narua ja pellavakangasta, ja väänsin asennusnauhasta rautalangan avulla kehikon ja iltaohjelmia katsellessani kieputtelin narua asennusnauhan peitoksi. Kehikon tein kahdesta ympyrän muotoisesta ja kahdesta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, jotka kiinnitin yhteen. Jostain syystä ostamassani asennusnauhassa oli pinnalla jonkunlaista rasvaa tai öljyä (ehkä nauhan valmistusprosessi vaatii sitä?), ja työläin juttu koko valaisimessa oli saada nauhasta töhnä pois, ennen kuin sitä pystyi käyttämään. Liottelin nauhaa ensin pesuainevedessä, mutta lopullisesti sain rasvat irti tärpättirätillä pyyhkimällä. Helpommalla pääsee, jos löytää nauhaa, joka ei ole rasvan peitossa!

Toissapäivänä jäin töiden jälkeen ompelemaan lampun kangaskappaleen valmiiksi. Oma ompelukoneeni alkoi käryämään joskus syksyllä, ja nyt olen ilman konetta...Olisi tietenkin vaikka mitä ideoita ompeluun just nyt!;) Kankaan pitkät sivut huolittelin saumurilla ennen kuin käänsin ne. Kangasta piti sovittaa rungon ympärille useamman kerran ja  ommella pystysauma runkoon sopivaksi, siinä kohti meinasin tuskastua, sillä kuten kuvistakin näkyy, ei runko ole millin tarkasti taiteltu. Lopuksi vielä ompelin paksuhkolla ompelulangalla kankaan kiinni runkoon molemmista päistä pistoilla, jotka saivat tarkoituksella jäädä näkyviin. Halusin, että lampun runko näkyy sekä ylä- että alapäästä, muutoin olisin käyttänyt pidempää kangasta, jonka olisin solminut alhaalta. 

Nyt lamppu muistuttaa aika paljon Ay Illuminate -valaisinta.  Ikeasta ostin Sekond ripustinsarjan, vaikka olin alunperin ajatellut käyttää varastossa lojuvaa Clas Olhlonin  vastaavaa, joka on väriltään musta. Ripustinsarja maksoi viisi euroa ja koska se oli valkoinen, ostin sen ihan heräteostoksena, kun sattui niin sopivasti kohdalle. Solmin lampun johdon runkon yläosaan ja mies kiinnitti sen kattoon. Valmista! Tarkkaa hintaa en osaa lampulle sanoa, sillä ostin pellavaa ison ja melko kalliin palan. Asennusnauha maksoi 10 euroa, naru oli vitosen luokkaa, ripustinsarja maksoi myös viisi euroa, joten hinta asettunee sinne 30 euron kieppeille. Nettikaupassa samantyylisestä saa maksaa yli 10 kertaisen hinnan! Olen siis erittäin tyytyväinen.:)

 

 

Viime viikollahan sain päähäni vaihtaa makuuhuoneen järjestystä, ja sänky on nyt ikkunan alla, kuten se oli joskus aiemmin. Samalla luovuin vanhasta ovesta tekemästäni sängynpäädystä. Nyt mennään ilman sängynpäätyä. Hirveästi syyhyttäisi repiä seinästä tapetti pois, ja maalata joko tapetti- tai ikkunaseinä...Katsotaan!

Kivaa lomaviikkoa sellaista viettäville, me aherretaan vielä viikko!

Taina

Kukkailotteluun!

 

Vanha

Torstai-iltana suuntasimme miehen ja esikoisen kanssa kohti Lahden Lyseota, lukiolaisten läheisille tarkoitettuun juhlaan. Kun itse olin vanha vuonna -90, ei tuollaista iltajuhlaa ollut vielä olemassakaan. Tanssit tanssiittiin vain perjantaina Suurhallissa, perinne joka tänä vuonna jäi väliin tulevien MM -kisojen vuoksi. Esikoinen oli tanssimassa jo vuosi sitten kadun toisella puolella Yhteiskoululla, sillä pojista on pulaa ja kai aikamoinen kisakin, kuka saa kenet tanssipariksi...Nyt lapsemme on oikeasti vanha, ja meillekin tuli kutsu tansseihin.:)

 
Aika paljon on muuttunut koko vanhojen tanssien luonne vajaassa 30 vuodessa. Omassa albumissani meidän tyttöluokasta napatussa kuvassa melkein kaikilla on oikeasti vanhat ja vaatimattomat mekot päällä ja hatut päässä. Hieman toista kuin nämä nykyiset tylliunelmat. En kuitenkaan halua paheksua muutosta, mielummin iloitsen nykytyttöjen kanssa siitä, että he saavat yhtenä päivänä olla nuoria ja kauniita vanhoja. Kahden pojan äitinä olen kyllä tyytyväinen, että pojan saketin vuokra ja parturi maksoivat vain murto-osan tyttöjen vaate-meikki- ja kampaamolaskuista.;)

Koulun käytävät ja sali oli kauniisti koristeltu ilmapalloilla. Eteisaulan tiiliseinää vasten oli järjestetty kuvauspaikka tanssipareille. Iltajuhla alkoi valokuvaajan salissa ottamalla yhteiskuvalla. Parit astelivat vuoronperään paikoilleen, ja jokaisen tanssijan nimi mainittiin siinä yhteydessä. Melkein aikuiseksi oli varttunut myös liuta tuttuja joukkuekaveria vuosien takaa.

 

Tansseja oli sekä niitä vanhoja perinteisiä, että uudempia. Oma suosikkini oli nuorten itsensä suunnittelema tanssisikermä uudemman disko- ja popmusiikin tahtiin. Tanssien lopussa kolme viimeistä valssia olivat avoinna myös yleisölle, ja minä pääsin tanssimaan ensin poikani ja sitten mieheni kanssa.<3

Olen niin ylpeä lapsestani, ja oli mahtavaa päästä osaksi nuoruuden riemua, huolettomuutta ja iloa. 

Ihana, ikimuistoinen ilta!

Taina

Keväinen istutus sisälle // Kukkailottelua

Iloinen ja haikea ilta entisessä opinahjossani Vanhojen tanssien merkeissä jää varmasti mieleen. Aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset ovat niin kauniita, ja täynnä elämäniloa! Miten niistä omista tansseista voikin olla jo..ööh...27 vuotta?! Hupsis. Luulin, että luku olisi lähempänä kahtakymmentä.:)

Kiireisestä viikosta huolimatta ehdin juuri ja juuri ottamaan kuvat tämän viikon Kukkailotteluun. Tällä kertaa tein keväisen istutuksen, joka varmasti tuosta vielä paranee, kunhan helmihyasintit ja hyasintit hieman aukeavat. Hyasintit ja lankaköynnös ovat Neilikasta. Helmihyasinttiruukun jaoin varovasti kahtia, jotta kukkaset asettuivat paremmin astiaan. Astia on sama kuin viime viikon Kukkailottelussa. Lankaköynnökselle toivon erityisesti pitkää ikää! Senhän voi vaikka istuttaa myöhemmin ulkoruukkuun.

Ensi viikolla muuten olen lähdössä viikonloppuna käymään Kainuussa, joten pidetään silloin yksi väliviikko ilottelujen suhteen. Ihan hyvä välillä vetää henkeä.:)

Kukkailottelu on nyt. Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu Kukkailotteluun alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

 

An InLinkz Link-up

Täsmäisku Ikeaan

Olin jo pitkään halunnut päästä käymään Ikeassa, vaan parin pienen ostoksen tähden on turha lähteä ajamaan paria sataa kilometriä. Olen miettinyt syksystä lähtien Sinnerlig-valaisinta olohuoneeseen, vaan nyt kun viimein pääsin käymään Ikeassa, on kesä jo tulossa, ja päätin vielä miettiä asiaa lisää.:)

Taannoin Kukkailottelupostauksessa iskin silmäni Ellenin kauniiseen kastelukannuun, jonka näin sopivan täydellisesti pöytälampun kaveriksi olohuoneen tasolle. Yksi syy kukkien huonoon hoitoon on ollut juuri se, että kastelukannu on kodinhoitohuoneessa piilossa, enkä muista kastella kukkia säännöllisesti. Viime kesänä saamani Nelson Gardenin kannu on kyllä kaunis, vaan siinä seisova vesi muuttuu ruosteiseksi, enkä usko kukkien pitävän siitä...Toki sitäkin kannua käytän, vaan siinä ei voi vettä seisottaa.

 

 

Ihastelemani kastelukannu oli Ikean Bittergurka, ja sunnuntain kuvauskurssin jälkeen kiirehdin ostamaan itselleni sellaista. Kastelukannua Ikean nettisivuilta selatessani iskin silmäni myös saman sarjan amppeliin, joka on mielestäni tarkoitettu enemmän viheristutuksiin kuin kukkasille. Kaksi amppelia lähti myös mukaan, ne odottavat vielä istutuspuuhia.

Heräteostoksiakin mun Ikean puolituntiseeni mahtui, onneksi vain kaksi kappaletta, yhteensä alle 15 euroa. Toinen ostos liittyy keskeneräiseen diy-valaisimeen, josta toivottavasti tulee valmis viikonlopun aikana. Enkä tietenkään päässyt Ikeasta ulos ilman jotain vihreää. Ostin appelsiinin...vai mikä sitrus tuo lie. En usko olevan kovin pitkäikäinen, mutta tuopahan ainakin hetkeksi kevättä pirteydellään!

Aikamoista haipakkaa on tällä viikolla ollut ja lisää on tulossa. Maanantaiaamuna kakkosauto ei suistunut inahtamaankaan, ja sehän on ihan katastrofi, kun arjessa on muutenkin niin monta palaa soviteltavana. Onneksi vakuutukseen kuului hinauspalvelu, ja vielä suurempi onni on, että selvittiin säikähdyksellä ja akun vaihdolla, sekä kohtuullisen pienellä laskulla! Auto on jälleen kunnossa. Huomenna on ohjelmassa esikoisen vanhojen tanssit, perjantaina iltamenoa itsellä ja lauantaina kuopuksen säbäturnaus. Jäi eiliset ystävänpäivätovotukset kiireessä väliin, vaan tiedättehän, että olette tärkeitä joka päivä!💕

Kaiken kiireen keskellä yritän tietenkin saada Kukkailottelun perjantaiaamuksi ihmisten ilmoille, vaan jos en aamuksi, niin iltapäiväksi ainakin.

Mukavaa loppuviikkoa!

 Taina

p.s: Ihan itse säädin kameran asetukset, enkä käyttänyt automaattia. Mitä sanotte?