Kevätkoti - Kukkia, kakkuja ja kirjoituskammoa

Hei, pitkäääästä aikaa! Jos aiemmin kirjotuskammo on iskenyt jo viikon jälkeen, niin voitte arvata, kuinka vaikeaa tämän postauksen aloittaminen on nyt. Viime kerrasta on aikaa lähes kaksi kuukautta. Ehkä raskaimmat kaksi kuukautta tämän koronavuoden aikana.  Vaikka yleisesti ottaen luvut näyttää Suomessa laskusuuntaan, on täällä meidän suunnalla ehkä vielä liian aikaista huokaista helpotuksesta. En ole koskaan odottanut lomaa näin paljon. Ihan vain sen takia, että ei tarvitsisi pelätä jatkuvasti altistumista. Laskeskelin, että taidan olla työpaikalla viimeisten joukossa, joka saa rokotteen. Ehkäpä tuossa loman alkajaisiksi, jos hyvin käy...No mutta, en suinkaan tullut tänne pitämään koronatiedotusta, vaan miettimään "ääneen" jotain ihan muuta. Vaikkapa kukkia ja niiden kauneutta.

Viime viikolla minulla oli ihan mielettömän ihanat kukat, osa niistä porskuttaa edelleen. Aika romanttista, yhtä aikaa runsasta ja jotenkin kepeää... Kuten kuvista huomaatte, pionikausi on nyt alkanut!<3 Vielä pitää jaksaa hetki, ennen kuin pihalla on sama kausi menossa. Olohuoneen kimpun sitoi Eija Villiviinistä.

Jotain pientä on tullut hankittua kotiin tässä talven ja kevättalven aikaan. Facebook -kirppiksen kautta hankin ensin yhden Unikko -päällisen ja ihan hiljattain toisen, keväisemmän. Saas nähdä, pysyykö Unikko -villitys tällä keraa hanskassa...Luulisi, että yhdet överit aikuisiälle riittää.:/ Ainakin olohuoneen Unikko -kiintiö on nyt täynnä. Tyynynpäällisiä tulee vaihdeltua sen verran usein, että ehkä noista ei ihan ähkyä synny.

Ellokselta hankin jo talvella Mimoun torkkupeiton, jota olin usemman kuukauden käynyt useasti kurkkimassa. Peitto on silkin ja villan yhdistelmää ja se on käsinkudottu, joten sillä on hintaa aika tavalla enemmän kuin vaikka tuolla kuvissa näkyvällä H&M:n tekokuitupeitolla. Käytin 40% alennusta hyväkseni, joten hinnasta tuli siten kohtuullinen. Peitto on kyllä jokaisen euron arvoinen, kevyt ja lämmin yhtä aikaa, mielestäni superkaunis. Ei taida olla iltaa, ettenkö olisi viime kuukausina istunut sohvalla torkkupeiton lämmittäessä varpaita. Aika monta sarjaa on tullut kahlattua läpi. Ennen koronaa jaksoin tuskin koskaan katsoa mitään sarjoja!

Keittiössä näkyvät pionit ovat Cittarin kimppu Coral Charm -lajiketta (aluksi aniliininpunainen, sitten hennon vaaleanpunaisen kautta kellertäväksi muuttuva kaunotar) seuranaan edellisviikon kimpun rippeet. Tuota ihanaa pionilajiketta olen istuttanut kaksi kappaletta kukkapenkkiin, mutta viime vuonna toinen puska näytti kadonneen talven aikana kokonaan. Toinenkaan ei jostain syystä kukkinut, joten puutarhakukkien hankintalistalla on ainakin yksi uusi pioni. Makkarin ikkunan taakse haaveilen pientä syreeniaitausta. Jos tänä vuonna olisi ajoissa liikkeellä. Viime vuonna olin auttamattoman myöhässä.

Terassikalusteet on jo nostettu terassille, sillä viimeisin sisustusvimma on kohdistunut sille suunnalle. Useaan otteeseen olen jo mielessäni asiasta kirjoitellut, mutta tosiaan vain mielessä. Harmaan, mustan ja ruskean (esim. juutti) lisäksi haluaisin nyt terassille vihreää. Siitä ajatuksesta hankin vihreän sylinterimaljakon ja lyhdyn, joka kuvissa toimii nyt maljakkona. Näiden sijoituspaikaksi olen kaavaillut kesällä terassia. Riipputuoliin ajattelin ommella uudet päälliset, jotain vihreää yllättäin! 

Kaikenlaisia suunnitelmia on mielessä terassiin, puutarhaan ja kotiinkin liittyen. Nähtäväksi jää, mitkä niistä toteutuvat tulevana kesänä, mitkä jäävät odottamaan seuraavia kesiä. Ensi vuonna meillä todennäköisesti juhlitaan jälleen lakkiaisia ja se seikka on tietysti jo mielessäni. 

Kakkuja lupailin otsikossa, joten vielä lopuksi kakkua. Pääsiäisenä leivoin sitruunajuustokakkua, tuolloin nappasin myös kuvat. Ohjeessa sovelsin K-ruokaohjetta siten, että korvasin toisen tuorejuustorasian makurahkalla ja kermaviilin kreikkalaisella jogurtilla. Grahamjauhot olen korvannut gluteenittomilla kaurajauhoilla. Sittemmin olen leiponut samalla ohjeella kaksi kertaa töihin. Viimeisin kakku oli maustettu kinuskituorejuustolla. Makurahkalla (Irish Cream) maustettu kakku oli minusta niin hyvää, että sitä ajattelin leipoa jälleen vapuksi. Perhe jäi nimittäin siitä paitsi. 

Alkuperäisohjeella pohjaa tehdessäni tuntuu tuota taikinaa tulevan hieman yli tarpeen. Viimeksi pienensin pohjan aineksia noin 1/3, ja siltikin pohjaa meni hieman roskiin ennen uuniin laittamista. Mielestäni pohjan pitää olla ohut!

Pahoittelut sillisalaatista! Olipa vain saatava tuo kirjoituskammo voitettua. Ihan huomenna en lupaa seuraavaa postausta, mutta yritän välttää tällaisia viikkojen taukoja jatkossa!

Iloista vappuviikkoa!

Taina

Siirtolapuutarha - Täydellinen kuosi loppukesän hetkiin

Elokuun viimeisiä päiviä viedään ja virallisesti kalenterista katsomalla kesä alkaa olla lopussa. Itse en millään halua päästää kesästä irti, vaikka myös syksystä tykkään. Haluan uskoa, että lämpöisiä, auringonhellimiä, päiviä on vielä edessä syyskuussakin. Pakko myöntää, että parina viime iltana, kylmä on alkananut hiipiä terassille ja Kesähuoneeseen auringon tipahtaessa ihan liian aikaisin horisontin (tai naapureiden koivujen) taa. Eilen illalla mietin jopa takan sytyttämistä, mutta se tuntui jo hätävarjelun liioittelulta, joten jätin sen sitten omaksi ajatukseksi.

Viikko sitten sunnuntaina kävin ruokaostoksilla meidän lähi-Cittarissa ja bongasin heti telineet, joissa oli mm. Marimekon Siirtolapuutarha -pussilakanoita ja Räsymatto -pyyhkeitä. Toivoin niiden olevan uutta keräilysarjaa, tiedättehän, kun leimoja saa ostosten mukaan ja leimoilla alennusta...Olikin paljon parempaa eli ihan plussakortilla irtoaa setistä alennus. Tätä ostosta ei tarvinnut miettiä yhtään, olen himoinnut tätä kuosia varmaan toista vuotta! Saman tien ostin meille kaksi pakettia ja nyt on tyytyväisinä nukuttu jo useampi yö uusissa, puhtaissa, lakanoissa.

Saatavilla on kaksi värivaihtoehtoa, petrooli ja punainen. Kuvissa tämä näyttää mielestäni paljon sinisemmältä, luonnossa väri on minun silmääni vihertävä. Liekö sitten vika kameroissa vai mun silmässä.;)

Siirtolapuutarhan runsas kuviointi käy mielestäni täydellisesti tähän loppukesään ja alkusyksyyn. Juuri nyt luonto ja puutarha on juuri tuollainen, kaikkea on runsaasti, väriä, lehtiä, muotoja, syötävää ja ihailtavaa riittää. Kuviosta inspiroituneena kävin poimimassa kimpun pihalta makuuhuoneeseen uudet lakanat pedattuani. Aika ihana tuli, vaikka itse sanonkin! Yöksi olen nostanut maljakon lipaston päälle varmuuden vuoksi. En ole ainakaan vielä saanut Tuokko -riippuhyllyä tippumaan, mutta eipä tuo maljakon siirtäminen ole kovin iso homma.

Tykkään meidän makkarista erittäin paljon nykyään. Palaset ovat loksahtaneet pikku hiljaa paikoilleen. Välillä minua on harmittanut aamuaurinko, koska herkkäunisena auringon ensisäteetkin saattavat herättää minut helposti. Toisaalta tuo luonnonvalo on vaan niin mahtava asia. Auringon kutittelu lienee yksi ihanimmista tavoista herätä! 

Valosta puheenollen, makkarin DIY -lampusta tykkään kovasti edelleen. Makrametyön haluaisin puolestaan ripustaa hitusen ylemmäs, mutta kun tuo seinä on täynnä reikiä...Itseaiheutettua harmia siis. Kirppisostokseni, korikassi, pitää sisällään mun villasukat. Alkaa olla selvästi jo niiden aika, mun varpaat on olleet kalikkana aamusta saakka!

Huomenna toivon palaavani blogiin vielä ihanan kesäkoostepostauksen kera. 

Eihän aleta vielä mitään syksyä elää, korkeintaan loppukesää, eikös niin?!

Kaunista sunnuntai-iltaa!

Taina

Marimekko -ihastus - Uusi hylly mukeille

Marimekko monine kuoseineen iskee minuun vuosien tauon jälkeen. Toivon, että tällä kertaa osaisin välttää vuosituhannenvaihteen kaltaiset Marimekko -överit, vaan pahalta näyttää siinä valossa.:P  

Insta -tiliäni seuraavat ovat varmasti huomanneet viimeisen reilun puolen vuoden aikana lisääntyneet Marimekon Oiva -mukit. En ole oikeastaan koskaan aikaisemmin keräillyt mitään mukisarjaa, mutta nämä ovat nyt vieneet sydämeni. 2,5 desin muki on juuri oikeankokoinen. Tähän saakka lähes kaikki omistamani mukit ovat olleet kulmikkaita, mutta Oivan alaosan pyöreä muotoilu tuntuu erityisen ihanalta kädessä, samoin kupin yläreuna suussa. Sitten on tietenkin se juttu, millainen fiilis milloinkin on, ja mukin valinta aina fiiliksen mukaan.<3 Siksi haluan, että mukit ovat erilaisia. En myöskään osta mitä tahansa kuviota, vaan mukissa kaiken pitää viehättää, jotta se päätyy ostoslistalle.

Ensimmäinen Oiva -mukini oli tämä punainen Räsymatto.
Olohuone on kokenut aikamoisen muutoksen...

Aiemmin mukit mahtuivat mainiosti kirppikseltä ostamaani ritilähyllyyn, mutta jo jonkin aikaa minulla on ollut etsinnässä samalle paikalle uusi hylly. Sellainen, johon mahtuisi mukeja vaikka kahteen riviin ja päällekkäin. Toinen mahdollinen vaihtoehto olisi ollut String-hylly, mutta ihastuin niin paljon Bloomingvillen tammiseen seinähyllyyn, että laitoin sen tilaukseen Zico´sista, Seinäjoelta. Hyllyä ei näytä juuri nyt olevan saatavilla..

Nämä hyllyt eivät ole kalustelevyä, vaan umpitammea! Mustat metallilistat, joihin hyllyt pujotetaan, tuovat kauniisti ryhtiä ja rytmiä hyllyyn. Tuntui, että koko keittiön ilme muuttui yhden hyllyn myötä. Tämän verran avohyllyä jaksan pitää siistinä. Ihastelen ihmisten keittiöissä avohyllyjä, mutta suurempina määrinä en taitaisi jaksaa sitä jatkuvaa pölyjen ja rasvan pyyhkimistä. Tammi on muuten puulaji, jota ottaisin nyt kotiini enemmän kuin mielellään muuallekin! 

Uusi kello on keittiöön on mietinnässä. Monta ihanaa (ja kallista) vaihtoehtoa tietäisin...Toistaiseksi nappasin esikoisen huoneesta kellon, jota hän ei ole jaksanut vaihtaa mihinkään aikaan toviin. Ihmetteli kyllä, että mihin kelloa kiikutan.;D Vanha kello on siis liian iso ja tietenkin vääräntyylinen.

Oli muuten aikamoiset salapoliisin hommat tuossa, ennen kuin saatiin hyllylle reijät porattua. Tuo keskellä seinää nököttävä (turha) pistorasia, kun aiheutti päänvaivaa. Pistorasia on muistutus siitä, että rakentaessa on miljoona asiaa mietittävänä, kuten esim. pistorasioiden paikat. Aikoinaan talomme piirtänyt arkkitehti piirsi tuohon seinälle myös kalusteet, siis ennen kuin oikeaa keittiösunnitelmaa oli olemassa. Siihen se rasia vailla järkeä sitten tuli ja sen olemassaolo on piikki mun lihassa.;D Nyt hankittiin laite, joka kertoo sähköjohtojen paikat seinässä (palttiarallaa), lisäksi tutkittiin varuiksi piirustuksia ja valokuviakin raksa-ajalta. No, hylly on nyt seinällä, se on pääasia!

Onnellinen mukimaanikko,

Taina

Marimekkoa makkariin - Retroa 20-luvun tyylillä

Parin viime vuoden aikana olen huomannut itsessäni suorastaan hullaantumista useisiinkin Marimekon tuotteisiin ja kuoseihin, nämä näyttäisivät tulevan itselleni aina kausittain nämä Marimekkoon hullaantumiset! Kaikki taisi alkaa Urna -maljakosta, perässä seurasi Ming- ja Flower -maljakot. Seuraava villitys itselläni ovat olleet pienemmät Oiva -mukit, jotka näyttävät lisääntyvän itsestään...Tykkään, että tuossa mukissa on koko ja muotoilu kohdillaan, se tuntuu hyvältä kädessä ja on kooltaan juuri oikeanlainen juoma-annoksille. Tällainen kuoseihin hurahtava tykkää, kun mukin kuvion ja värityksen voi valita mielialan mukaan. Mieskin kysyy mulle kahvia laittaessaan, että mikä muki tällä kertaa.:)

Makuuhuoneen verhot olivat olleet mietinnässä jo varmaan vuoden verran. Helppo valinta olisi ollut valkoinen pellava, mutta kaipasin vähän väriä ja ehkä jotain kuviotakin. Nettikirppiksiä olen seurannut sopivan verhokankaan toivossa, mutta sopivaa ei osunut kohdalle. Sitten hommasin olohuoneeseen Tiiliskivi -kuosia olevan päällisen vihreänä ja muutaman viikon tyynyä katseltuani ajattelin, että tässä olisi loistava kangas makuuhuoneen verhoihin.

En ole aiemmin ommellut valelaskosverhoja ja tajusin siinä vaiheessa, kun aloin miettimään kankaan leikkaamista verhoiksi, että Tiiliskiven painokuviot (vaakaraidat) tuovat ompeluun oman haasteensa. Olisi ehkä järkevää harjoitella valelaskosverhojen ompelua vaikka yksivärisellä kankaalla tai vähintäänkin yksittäisellä verholla, ei kahdella kuviollisella, jotka tulevat vierekkäin! Yritin kuitenkin olla joka työvaiheessa niin tarkka kuin ikinä pystyin, mittasin joka kohdassa moneen kertaan, sillä inhoan purkamista. Aika tavalla puoli päivää siinä meni, että sain verhot ripustettua ikkunaan. Jouduin ne tosin vielä ottamaan uudelleen alas, purkamaan yhden sauman ja ompelemaan sen uusiksi, sillä verhojen alareunat eivät meinanneet millään asettua samaan tasoon, vaikka kuviot sen näyttivät tekevän. Tuossa ensimmäisen kerran verhoja ripustaessani tuntui, että oma äly ei nyt enää riitä ratkaisemaan ongelmaa. Toisen verhon tankokujaa hieman leventämällä sain reunat kohdilleen, ja vaakaraidatkin näyttivät viimein asettuvan kuta kuinkin kohdilleen.

Ohjeet valelaskosverhon ompeluun otin täältä. Jossain kohti ohjeita lukiessani olin yhtä suurta kysymysmerkkiä. Ohjeiden kirjoittaminen on erittäin vaikeaa ja niitä pitäisi aina testata ihmisellä, jolle asia on vieras. Ompelussa en kuitenkaan ole ihan aloittelija, joten selvisin pulmakohdista kokeilemalla. Jälkiviisaana ajattelen, että olisin voinut tehdä kahden erillisen verhon sijaan yhden leveämmän, mutta siinä tapauksessa kankaat olisi pitänyt yhdistää heti alussa huomaamattomalla pystysaumalla. Meillä on suhteellisen matalalle laskeutuvat ikkunat, joten nämä ovat paitsi leveämmät, myös pidemmät kuin ohjeen verhot. 2,5 metristä kangasta jäi vielä sen verran, että niistä saisi vaikka pari kapeaan tyynyyn sopivaa päällistä ommeltua.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen uusiin verhoihin. Harmaanvihreä sävy on ihanan rauhoittava ja se sopii hyvin makuuhuoneen beigeen seinään, sekä hiljattain hankkimiini Unikko -tekstiileihin, jollaisia en olisi arvannut enää koskaan haluavani.;) Verhottomuus, verhot, niiden väri, kuviot tai niiden puuttuminen vaikuttavat yllättävän paljon huoneen tunnelmaan. Rakastan luonnonvaloa ja voisin sen puoleen olla vaikka ilman verhoja. Toisaalta tykkään kaikista ihanista kuoseista ja verhot tuovat pehmeyttä ja pesämäisyyttä tilaan kuin tilaan.  Makuuhuoneeseen tuli mielestäni ihana 70 -luvun henki päivitettynä tähän päivään.<3 Retrokuosien rinnalle sopii täydellisesti valkoinen raikastamaan ja puunväri tuomaan lämpöä. Haavelistalla on vielä seinään kiinnitettävä taso minulle yöpöydäksi, ehkäpä Verso Designin pari Koppa -hyllyä ja ehkä joku viherkasvi, joka tykkään aamuauringosta...

Ihana lomaviikko alkaa olla lopuillaan. Olin ajatellut sulattaa pakastimen ja ommella nuo verhot, molemmat hommat tulikin tehtyä. Myös Helsinki -päivä Aalto-museoineen, teatterireissu ystävän kanssa ja paikallisten yrittäjien yhteisponnistus, muotinäytös perjantai-iltana Wine & Cafe Olavissa, toivat mukavaa ohjelmaa lomaviikkoon. Täältä tullaan arki, olen valmis!

Mukavaa viikkoa!

Taina