Sydäntalven 5 kukkasuosikkia

Heipsan pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa helmikuussa! Työ, koti, tv -sarjat ja islantilaisneuleet on vieneet naista, ei mitään sen ihmeempää kuin tavallista elämää kuuluu tänne.:)

Talvihan on ollut lumen ja auringonpaisteen ansiosta upea! Tosin juuri nyt tunnen itseni petetyksi, sillä aurinko vain pilkahti eilen aamulla ja koko viikonlopusta näyttää tulevan pilvinen ja harmaa. Olisin ollut valmis antamaan moisen petturuuden anteeksi vaikka vain hetken paisteesta, vaan nyt sitten olen edelleen hieman suutuksissa auringolle. Voisi helottaa joskus viikonloppuisinkin!

Huomaan kaipaavani vihreää ja yllättäin melko kirkkaita värejäkin tähän talven keskelle. Onneksi on kukkaset! Niillä saa kotiin sekä vihreää, että väriä. Tulppaanit toki kuuluvat joulusta pitkälle kevääseen kodin suosikkileikkoihin, mutta ajattelin vinkata omat kukkasuosikkini, siis muut kuin  perustulppaanit, jos vaikka kaipaat vaihtelua. Näitä kaikkia osaan jo odotella kukkakauppaan joulun jälkeen.

Unikot

Nämä ovat aivan uskomattomia! Varret usein kiemurtelevat ja kannattelevat valtavia nuppuja. Unikon terälehdistä minulle tulee mieleen pliseeratut hameet. Toisaalta kukka muistuttaa taiteltua oragamipaperia. Auetessaan yksikin unikko riittää tekemään vaikutuksen. 

Parhaillaan minulla on jo toisen kerran peräkkäin erivärisiä unikoita olohuoneen pöydällä, ei mitään kovin seesteisiä tai hempeitä ollenkaan. Nämä antavat energiaa! Edelliset kestivät noin 1,5 viikkoa, mikä oli mielestäni positiivinen yllätys, sillä takkaa on lämmitetty ja meidän ilmalämpöpumppukin paahtaa olohuoneessa. 

Ranskalaiset tulppaanit

Tavalliset tulppaanit eivät oikein tunnu miltään näiden ranskattarien rinnalla.:P Samaa ihmeellistä painovoiman vastustamista kuin unikoilla, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella! Piiiitkän varren päässä kukka, joka autessaan on iso ja kerroksellinen. Väri saattaa matkan varrella muuttua, se kuuluu asiaan, samoin kuin esim. pioneilla.

Anemone

Anemone eli kruunuvuokko kuuluu muistaakseni leinikkien sukuun ja tämä kukka sopiikin mielestäni kivasti mm. jaloleinikkien kanssa samaan kimppuun. Anemonea on monia värejä, mutta eniten tykkään valkoisista häivähdyksellä viheää tai vaaleanpunaista. Anemonen kukan keskiö, (heteet ja emi olettaisin) on vangitseva. Se muistuttaa minusta unikon kukan keskiötä. 

Magnolia

Magnoliasta olen postaillut aiempina talvina omia postauksiaan. Etukäteen olisin voinut kuvitella, että juuri magnolia olisi listani kärjessä. Vaan tänä vuonna kohdalleni on sattunut magnoliaa vain kerran, eivätkä nekään nuput kaikki auenneet. 

Viime vuonna minulla oli sitä vastoin aivan mielettömän upea oksa, jonka leikkasin useampaan osaan, sillä se oli niin suuri. 

Magnolia on pakko saada maljakkoon ainakin kerran talvessa. Oksat ovat yleensä haastavia leikkoina. Toisinaan kukkivat upeasti, toisinaan kuivahtavat ennen avautumista. Ihana, mutta oikukas!

Jaloleinikki

Joitakin vuosia sitten, kun jaloleinikit vasta tekivät tuloaan Suomeen talvileikoksi, olisin varmasti nimennyt sen ykkössuosikikseni. Ihmismieli kaipaa kuitenkin uutta, siksi ryhdyin tätä postaustakin kirjoittamaan. 

Vaihtoehtoja väreissä ja koossa riittää. Viime viikolla valikoin nipun oransseja leinikkejä ja pari oranssia papukaijatulppaania. Kylläpä ne näyttivät hyvältä ja osa näyttää edelleen. Siirsin vanhat kukat olohuoneen sivutasolle perjantaina, kun hain jälleen viikonloppukukkaset.

Mikä tai mitkä kukat ovat sinun talviajan suosikkejasi? 

Hei, ihanaa, toivottavasti kukkaisaa, ystävänpäivää!

Taina

Lokakuun väriloistoa ja kuukauden tykätyimmät

Lokakuu mennä humpsahti, ja sanonpa vain, että se on kuulkaas ihan kohta joulu! Marraskuun viidettä mennään jo, aika juoksee, se tuntuu juoksevan todella kovaa.

Kymmenen kuvan verran kuitenkin juttua viime kuusta. Aloin jo miettimään, että onko tässä postauksessa järkeä, mutta tällä nykyisellä postaustahdilla ei juuri tule postailtua kuulumisia muuten, joten ehkä tässä sittenkin on joku idea!

Syksyn tullen oli uusien profiilikuvien aika. Tykkään vaihtaa omia kuviani vuodenaikojen mukaan. Siispä miehelle kamera käteen ja marssimme ulos, kun siellä oli paremmin sillä hetkellä valoa. Pihan pensaat ja pihaamme ympäröivän ryteikön kellastuneet puut tarjosivat myös kivan taustan kuville. Olisi kyllä kiva joskus käydä ammattikuvaajalla ottamassa kuvia vähän varastoon. Onneksi tuo mun mieheni on varsin taitava kuvien ottaja, ja yhteistyömme kuvia ottaessa on sujuvaa, mikä mielestäni näkyy kuvissa. Suosituin lokakuun kuva Instassa oli juuri hilpeä omakuva.

Lähes koko lokakuu olikin aivan mielettömän upean ruskan aikaa. Ihan poikkeuksellisen pitkäkin tuo ruska tuntui olevan, sillä se kesti täällä Lahden seudulla noin neljä viikkoa! Monesti lehdet pysyvät puissa pari viikkoa värikkäinä ja sitten tulee joku syysmyrsky, joka vie värit mennessään. Toisin oli nyt. En ole nähnyt tilastoa aurinkoisista tunneista, mutta niitäkin tuntui olevan ihan mukavasti lokakuuksi. 

Kävin jälleen ammattijärjestömme sponssaamalla kukkasidontakurssilla, jota ohjasi Neilikan Tiina. Tällä kertaa tehtiin isot vannekranssit. Oma vanteeni, jonka hankin jo keväällä juuri kranssipohjaksi, oli himpun verran isompi kuin ohjeissa oli toivottu, mutta sain kuitenkin materiaalin riittämään kranssiin ihan hyvin. Kranssi koristaa nyt ovenpieltä, ehkäpä lisään siihen vielä valot. Linnut ovat käyneet jonkin verran nyppimässä osaa kasvien siemenkodista, mutta enimmäkseen kranssi on onneksi saanut olla rauhassa.

Kukkia lokakuuhun mahtui tietenkin monenlaisia. Villiviinistä ostamani irto-oksat Ming -maljakossa olivat hirmuisen kestävät ja kauniit. Sudenporkkanatkin kestivät pitkälle toista viikkoa! Heinät noukin nykyään kimpuista talteen, sillä ne näyttävät kuivuneinakin ihan samanlaiselta kuin tuoreena. 

Miehen kanssa kävimme ulkoilemassa Orimattilan puolella, Kairessuo-Mieliäissuon ulkoilureitillä, josta kuulin ihan äskettäin, vaikka tämä reitti on ollut olemassa vuosikausia. Reitille mahtui metsää, kalliota ja suota, yksi lintutornikin, tosin lintuja ei juuri silloin näkynyt. Nappasin ihan loppumatkasta kuvan kannosta, joka oli hyvin maastoutunut. Jos innostutte tuonne ulkoilemaan, kannattaa laittaa vedenpitävät ja mahdollisimman pitävät jalkineet. Varsinkin kallioiden päällä oleva sammal ja jäkälä oli liukasta. Kivaa vaihtelua ulkoiluun joka tapauksessa!

Lokakuun lopussa on aina syysloma. Tällä kertaa aloitin sen työparini ja ystäväni Tiinan kanssa Helsingin reissulla. Meillä oli ihan huippukiva reissu, joka piti sisällään mm. Michael Bublen konsertin Hartwall Areenalla ja yöpymisen hotelli Presidentissä. Ehdimme myös kierrellä Helsingissä, poikkesimme kaakaolla Löylyssä, ihastelimme Eiran hulppeita taloja ja piipahdimme Oodissa sekä juuriavatussa Triplassa.

Läksimme miehen kanssa vanhempieni mökille loppuviikoksi. Mies teki töitä koko menomatkan minun ajaessani ja lopulta sitten muutenkin kaikkina päivinä. Hänen osaltaan ei siis mennyt ihan niin kuin olimme toivoneet. Minulle mökkireissu oli ihanan rentouttava irtautuminen arjen velvollisuuksista. Aika tavalla tuli seurattua lintujen ja oravien ruokailua ikkunan takana. Ehdin vähän rymsteeraamaan ja siivoilemaan mökillä (niin paljon mukavampaa kuin omien nurkkien jatkuva puunaus!) ja ripustettiin äidin lumipalloheisiin tuollaiset hauskat pallovalot. Nyt siellä Kainuussa on jo lumi maassa.

Suosituin uusi postaus lokakuulta oli Sohviksen elämää, jonka kirjoitin uuden sohvatilauksen innoittamana. Muistelin elämäni sohvia ja kaivelin arkistoista vanhoja sohvakuvia perheeni suotuisalla avustuksella.:) Instaan löysin julkaistavaksi kuvan blogini alkutaipaleelta, kun olin vast´ikään hankkinut pienemmän Ektorp -sohvan. Voi, miten ryhdikäs tuo sohva olikaan! Kuukauden luetuin lokakuussakin oli postaus kohta kahden vuoden takaa. Tuota jättineulepeitto-ohjetta on luettu jo lähes 6000 kertaa!

Viimeisen kuvan  nappasin sohvalla maatessani viime viikolla. Kurkku alkoi tuntua kipeältä jo mökiltä kotiin ajellessa, ja lokakuun viimeiset päivät menivät enimmäkseen kotona flunssan kourissa. Viime viikolla kävin töissä vain kahtena päivänä, oikeastaan vasta tänään on olo tuntunut hyvältä. Ääni oli kyllä koetuksella edelleen.

Monta kivaa mahtunut jo tähän marraskuuhunkin.

Palataan niihin pian!

Taina 

Syyskuun iloja

Syyskuu tuli ja meni, tarjosi tullessaan monenlaista kivaa ja kaunista. Joitakin aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä lukuunottamatta kuukausi oli todella nimensä veroinen eli syksyinen. Pitemmittä löpinöittä juttua viime kuun Instagram -kuvien kautta.

Uusista postauksista luetuin oli juttu ihanasta kodista. Varsinkin Facebookin sisustusryhmässä juttua luettiin ahkerasti ja siitä tykättiinkin siellä kai enemmän kuin mistään aiemmin jakamastani postauksesta. Eikä ihme. Huomenna alkaa viikko 41. Sehän tarkoittaa, että joulu on ihan yllättävän lähellä. Odotan jo malttamattomana, että pääsen kurkkimaan tämän kodin joulua! Kuukauden luetuin juttu on muuten ollut vanha postaus jättineulepeitoista. Ilmeisesti moni on aikeissa neuloa itse syksyksi muhkeaa torkkupeittoa.:)

Habitaresta olen postannut yhden postauksen verran, mutta kuvia on jo valmiina odottamassa uutta postausta. Minusta messut olivat tänä vuonna erittäin onnistuneet ja inspiroivat! Habitaresta lähtien meidän on pitänyt miehen kanssa lähteä sohvakaupoille koeistumaan uutta sohvaa, mutta toistaiseksi kaikki lauantait ovat olleet niin kiireisiä, viikolla ehtimisestä on turha edes haaveilla. Itse voisin joskus ennättääkin, mutta minähän olen jo melko varma valinnasta, mies pitää saada vakuutettua valintani oikeudesta.;D Sain messuilta myös kovan patsaskuumeen. Kaikenlaiseen sitä voikin saada pinttymän! Patsaskuume on jo hoidossa, tuplalääkityksellä.:P

Kuun alussa poimin viimeisiä pensasmustikoita pensaista ja päärynöitä meidän päärynäpuusta. Mustikat ovat menneet suurimmaksi osaksi suoraan syöntiin, jotain pieniä määriä sain pakastettua. Päärynöistä keittelin useana iltana hilloa, joka on vähän liiankin hyvää, varsinkin juuston kanssa! Syyskuuhun on siis kuulunut luvattoman paljon juusto/hillo-hetkiä...

Instgram -kuvista syyskuun suosituin taisi olla kuva, jonka olen napannut heti kuukauden alkupuolella. Olin puutarhassa poimimassa mustikoita, kun tajusin, että ympärillä leijaileva usva näyttäisi mäen takana pellolla varmaan hyvältä. Kiireesti hain kamerani ja juoksujalkaa kiirehdin pellonreunalle ja siitä vielä rantaan kuvaamaan syysillan kauneutta. 

Syyskuu on muutenkin tarjonnut yllin kyllin luonnonkauneutta. Sain ihania auringonkultaamia kuvia lenkkeilleissäni Kymijärven rannalla Kyynärässä. Olisi siinä rannalla niin ihana asua!<3

Miehen kanssa kävimme pari viikkoa sitten kiertämässä Hollolan puolella uuden ulkoilureitin, Järvienkierroksen. Reitti kiertää kolme järveä ja sen pituus on hieman yli seitsemän kilometriä. Poikkesimme reitiltä sen verran, että kiipesimme myös Tiirismaan huipulle. Näyttää olevan Etelä-Suomen korkein mäki, ja siltä se kyllä tuntuikin.;) Miehellä hädin tuskin nousi syke. Tarkoitus on mennä toistekin kiertämään reittiä, ehkä etsiä polkuja, jotka menevät lähempänä järviä.

Paras kirppislöytö on syyskuulta on varmastikin Marimekon Toimi -laukku, josta maksoin 80 euroa.  Ehkä jonkun mielestä paljon kirppistavarasta, mutta minusta sopuhinta vähänkäytetystä klassikosta. Laukku päätyi heti työkäyttöön. Viimevuotinen laukkulöytöni siirtyi nyt muihin hommiin, vapaa-ajan laukuksi.

Syyskuussa postasin kaikista kipoista ja kupeista, joita kesän aikana tuli reissuilta hankittua. Pitkästä aikaa löytyi inspiraatio ja aikaa kuvaukseen. Pitkään mietin, että olisin vain poiminut kuvat postaukseen vanhoista kuvista, mutta olen iloinen, että tuli edes hetken verran kuvattua suunnitelmallisemmin. Viime aikoina minusta on tuntunut, etten osaa ottaa yhtään hyvää kuvaa. Edes kukista, jotka ovat paikallaan.:/ Haaveilen kuvausopinnoista ensi kesänä.

Kaksi viimeistä kuvaa onkin sitten rakkaita kukkakuvia.:) Koulussa olemme käsitelleet lasten kanssa Vincent van Goghia. Siitä innostuneena tein eteisen lipaston päälle oikein ison kimpun lähipellon keltaisista (luvalla poimittu) ja itsekasvatetuista punaisista auringonkukista. Toisessa maljakossa minulla oli varret, joissa oli pieniä nuppuja, jo-poimituista punaisista kukista. Olin niin onnellinen, kun nekin aukenivat vastoin omia uskomuksiani.

Syyskuussa minulla oli vaikka mitä ihania kimppuja, en oikein saanut aikaiseksi kuvata niitä kunnolla kaiken kiireen keskellä. Postauksen viimeiseksi kuvaksi valikoitui rippeet Florencian kimpusta, josta edelleen mm. nuo vaaleat, aivojennäköiset, ovat voimissaan, nyt keittiön pöydällä.:) Ihanaa, kun kukista on parhaimmillaan iloa viikoiksi!

Kaunista ja kivaa lokakuuta!

Taina

Instagram-tiliäni pääset seuraamaan täältä.

Jalka jo ovenraossa - Kevät!

Sain, ehkä maailman aurinkoisimmalta ihmiseltä, eli My Almond Valley -blogin Susannalta jokin aika sitten Kevään Kaipuu -haasteen, joka on lähtöisin Tiiun Puutarhahetkiä -blogista. Haasteen ideana on tuoda kevät tänne talven keskelle. 

Haaste on lähtenyt liikkeelle tammikuun lopussa, ja talvihan silloin oli täällä etelässäkin. Vaan eivät ole vuodet toistensa sisaruksia, vai miten se menikään... Viime vuonna ainakin täällä Lahdessa taisi olla ihan talvi maaliskuussakin, ehkä jopa huhtikuun alussa. Tänä vuonna ilmassa on ollut jo näin helmikuussa ties mitä kevään merkkejä! Minusta on ihan oikein puhua nyt vähintäänkin kevättalvesta (Etelä-Suomessa), eikä keväästä puhuminenkaan vaikuta enää kauhealta liioittelulta.:) Ihanaa, että keväällä on selvästi jo jalka ovenraossa!<3

Kevättalvella havahdun aina jossain kohtaa ihmettelemään lisääntynyttä valoa ja pidentynyttä päivää. Aurinko jaksaa vähitellen nousta jälleen reilusti kotimme takana kohoavan harjunlaen yläpuolelle, ja toisinaan sisällä on suorastaan häikäisevän valoisaa. Kevään valo on armoton. Se saa mm. toivomaan, että ikkunat voisivat puhdistua itsestään. Yksi iltapäivä pari viikkoa sitten keräsin keittiön tuoleilta lampaantaljat pois, sillä keväthän se poltteli mielessä.;) Miehen ja poikien mielestä se oli kyllä ihan liian aikaista. Minulla oli jo mielessä Kesähuoneen keväiset illat mukavasti taljoilla istuen. Kesähuoneen ovi puolestaan on jälleen niin turvoksissa, ettei sitä saa auki ilman väkivaltaa. Odotellaan siis niiden taljojen kanssa vielä...:P

Sipulikukat!<3 Ensin niistä voi nauttia sisällä ja Kesähuoneessa ruukuissa, koreissa ja maljakoissa, mielummin monissa väreissä, joita meillä ei muulloin juuri nähdäkään, ja sitten ulkona ruukuissa, kransseissa ja lopulta kukkapenkissäkin.

Sipulikukkien lisäksi kevääseen kuuluu ehdottomasti erilaiset hedelmäpuiden oksat. Tuntuu melkein taikuudelta saada oksat kukkimaan, varsinkin, jos kerää ne itse pihalta, hankien keskeltä.

Kaikki vihreä, kuten viherkasvit ja yrtit, istutusten ja juurrutusten hennot vihreät alut, kuuluvat myös ehdottomasti kevääseen. Ja kun aikansa jaksaa odottaa, on luonnossa puhkeava vihreys sitä kaikkein parasta ja kauneinta.

Haasteen lähetän eteenpäin ihanille bloggareille ja vihreän ystäville.<3: 

Kotonasi. Annukalle

Villa Kotirannan Sadulle sekä

Versoja Vaahteramäeltä Riinalle 

Poimi itsellesi tärkeitä kevätkuvia ja -tunnelmia ja jaa ne blogissasi. Postauksen voi käydä linkittämässä Tiiun alkuperäisen postauksen kommentteihin. Sieltä löytyy myös yksityiskohtaisemmat ohjeet haasteeseen.

Kevätaurinkoista viikkoa!

Taina