6 x 4 minä

Pari kotiaiheista postausta odottaa julkaisua, mutta koska edelleen tuntuu, että postaukset menevät hieman ohi lukijoiden (kiitos Face-eston, joka jatkuu ja jatkuu), niin ajattelin tarttua pitkästä aikaa haasteeseen, joka on oikeastaan pyörinyt ennemmän Facebookissa, ja käsittelee vain minua.  Minna bloggasi haasteen omassa blogissaan, ja innostuin minäkin toteuttamaan haasteen näin. Tykkään itse näitä kovasti lukea, sitä oppii ihan uusia puolia ihmisistä! Lähde sinäkin mukaan, jos et ole vielä täysin kyllästynyt kyseiseen haasteeseen.

Neljä paikkaa, joissa olen asunut.

1. Sonkajärvi

Ei ole ensimmäinen asuinpaikkani, mutta siitä huolimatta minut on savolaisella viekkaudella ja vääryydellä merkattu siellä syntyneeksi. Vanhempani piipahtivat siellä vuoden (ja minä olin tietenkin mukana), mutta mitään mielikuvia kyseisestä paikasta ei tietenkään ole. On sieltä kotoisin (kai oikeasti) mm. näyttelijät Antti Holma ja Jussi Vatanen, ja pidetäänhän siellä ne kuuluisat Eukonkannon MM -kilpailut!

2. Kajaani

JOS olisin jostain kotoisin, niin ehkä sitten Kajaanista. Sen verran monta muuttoa olen lapsuudessa kokenut, että siksi tuo jos. Joitakin ihania lapsuudenystäviä Kajaanista olen onneksi löytänyt uudelleen Facebookin kautta, vaikka monien kanssa tuli kirjoiteltua vuosikausia etelään muuttamisen jälkeen.

3. Hämeenlinna

Opiskelukaupunkini, jossa asuin erään Maire-tädin nurkissa, ja lähdin aina Lahteen kotiin yöksi, jos se suinkin oli mahdollista. Kaunis kaupunki, johon en kotiutunut ollenkaan.

4. Lahti

Vaikka en ole mistään kotoisin, niin täällä on koti ja tänne olen juurtunut. Näitä juuria ei ihan pienestä viitsi lähteä repimään sijoiltaan.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt.

1. Bromanin mansikkatila

Mansikkamaalla olen ollut poimijana, sekä itsepoimijoiden ohjaajana ihan tuntipalkalla. Ensimmäisen kerran olin kesätöissä jo seitsemännen luokan jälkeen. Mansikoiden poiminta oli kyllä ihan kamalan rankkaa, lisäksi mansikkamaalle tietenkin mentiin enimmäkseen fillarilla kukonlaulunaikaan, ja kotiinkin piti vielä jaksaa polkea. Ei ollut ihan naapurissa se mansikkatila...Ison perheen lapsena kesätyöt oli ainoa keino saada jostain omaa rahaa. Omien lasten kohdalla olen ollut varmaan liiankin höveli, ja ajatellut, että kyllä ne koululaisetkin lomansa on ansainneet.

2. S-market Mascot

Heti yhdeksännen luokan TET- jakson jälkeen hain kesätöitä kaupasta, ja niitä hommia tuli tehtyä vielä opettajaksi valmistumisen jälkeenkin ennen syksyistä koulun alkua. Paljon kivoja muistoja! Kerran Aki Sirkesalo ja Sami Saari kävivät kassallani ruokaostoksilla. Messilässä oli tuolloin aivan järkyttävän isot juhannus(?)festarit, ja festarikansaa riitti niin ostoksille kuin juoksuostoksillekin...

3. Liipolan erityispäiväkoti

Kirjoitusten jälkeen olin mm. pari vuotta avustajana. Tästä työpaikasta jäi todella mukavat muistot, talossa oli hyvä henki, ja osastollamme aivan ihanat työkaverit. Joskus mietin, että mihinköhän maailma on ne silloiset naperot kuljettanut. Samalla tuli kuitenkin todettua, että päiväkoti ei ole minun työpaikkani. Tykkään enemmän opettaa kuin hoivata.

4. Vuorikadun koulu

Tätä ihanaa koulua ei enää ole olemassa. Suurin osa niistä opettajista, joiden kanssa 20 vuotta sitten aloittelin tätä uraani, ovat eläkkeellä. Mulla on ollut ihan mahdottoman hyvä onni työyhteisöjen suhteen. Tässä talossa työskenteli huipputyyppejä, joiden opit olen oikeastaan sisäistänyt vasta vuosien saatossa. Rakennuksena "Lahden kansakoulu" on ainutlaatuinen, ja välillä mulla on vieläkin ikävä niitä metrinpaksuisia seiniä, kattomaalauksia eteisportaikossa tai isoisänluokan tunnelmaa, jossa oli lankkulattiat, paripulpetit ja isot ikkunat suoraan kaupungin sydämeen.<3

Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä.

1. Ratamo

Meillä on ollut C-more vasta vähän aikaa, mutta tämä sarja on katsottu nyt ihan muutaman viikon sisällä. Sarjasta on vielä kaksi osaa tulossa. Uusi jakso putkahtaa näkyville aina torstaisin. 

2. Hyvät ja huonot uutiset

Suurin osa seuraamistani sarjoista on huumoriohjelmia, paitsi jännärit. Aivot narikkaan ja sitä rataa. Kari Ketonen oli minusta nappi vetämään tätä ohjelmaa, ja hänen vaihtumisensa Riku Niemiseen harmittaa vielä vähän.

3. Pitääkö olla huolissaan

Tykkään kovasti erityisesti Miika Nousiaisen ja Kari Hotakaisen huumorista! Ihan viime aikoina minua on hiukan ärsyttänyt ohjelmassa Jenni Pääskysaaren jatkuvat hihittelyt.

4. Sohvaperunat

Tätä katsomme yleensä miehen ja kuopuksen kanssa yhdessä. Sohviksista on tullut kuin vanhoja tuttuja. Meidän perheen suosikkeja ovat Turun pojat, Osku ja Juhani, sekä blondit, Iida ja Nelli.:)

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt.

1. Kreikka

Kreikassa olemme matkailleet monta kertaa, koska Kreikka on vaan niin ihana!<3 Viime reissusta Kreikkaan on jo ties kuinka monta vuotta, ja kyllä tekiskin mieli vaikka saarihyppelylle ensi kesäni. Kesällä muistelin vuosien takaista matkaamme Skiathoksen saarelle blogissa Mammia Mia -elokuvasta inspiroituneena.

2. USA

Ainoan USAn reissun teimme reilu kolme vuotta sitten, siitä löytyy postauksia täältä ja täältä ainakin.

3. Dubai

Viime joulun vietimme ensimmäistä kertaa ikinä lämpimässä. Lähtisin erittäin mielelläni vaikka tänä jouluna uudelleen, paha vain, kun ei ole varaa. Postaukset matkasta löytyvät tästä ja tästä.

4. Seychellit

Miehen ja minun 20 -vuotishääpäiväkohde, paratiisisaaret Intian valtameressä. Postaukset aiheesta luettavissa täällä ja täällä.

Neljä ruokaa, joista pidän.

1. Marjat

Ulkomailla ollessa kaipaan eniten marjoja. Niitä tulee syötyä vähintäänkin joka aamu, usein muutenkin.

2. Pippuripihvi

Lahden El Torossa on aivan taivaallisen hyvät pippuripihvit, mutta osaan kyllä itsekin laittaa sen verran hyvät pihvit, että aika harvoin raaskii pihveistä ravintolan hintaa maksaa.

3. Perunamuusi

Lapsena rakastin mummon tekemää perunamuusia. Meillä kotona muusin tähteistä tehtiin aina perunavelliä, ja sekin oli ihan hirmuisen hyvää. Muusia teen ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa, ja jotenkin olen tainnut vieraantua sekä muusista, että perunavellistä vuosien saatossa.

4. Kaurapuuro

Kunnolla haudutettu kaurapuuro on minusta ihanaa! Viime viikolla mökillä söimme äidin tekemää puuroa joka aamu, ja minä laitoin siihen tapojeni vastaisesti voisilmän. Ei voi olla oikeastaan parempaa aamupalaa. Taidan palata puuroaamupaloihin muutaman vuoden smoothie - ja jogurttiaamupalojen jälkeen...

Neljä juomaa, joista pidän.

1. Vesi

Aloitan aamuni vedellä, ja juon sitä sekä janoon, että ruoan kanssa. Maidonjuonti loppui vain jossain vaiheessa aikuisuutta.

2. Kahvi

Kahvia olen oppinut juomaan vasta ihan viime vuosina. Ulkomaanreissujen cappucinoista se sai alkunsa. Lapsena ja nuorena aikuisena join teetä ja kaakaota. 

3. Kaakao

Harvoin tulee nykyään juotua, mutta tykkään kyllä edelleen. Tänään ja eilen olen muuten töistä tultua juonut lämmintä kaakaota, sillä kylmyys on tuntunut menevän luihin ja ytimiin.

4. Valkoviini

Punaista en osaa juoda ollenkaan, ja alkoholin suhteen olen aikamoinen nirppanokka. Maistuu pahalta. Kuiva valkoviini tai kuohuviini ovat poikkeus sääntöön.

Opitko uutta?:)

Mukavaa viikkoa, sehän on jo melkein puolessa!

Taina

Akkujen lataamista syyslomalla

Tämä syysloma on mennyt todella omia akkuja ladatessa. Merkkiteot ja suuret ajatukset ovat jääneet tekemättä ja ajattelematta, olen yrittänyt olla potematta syyllisyyttä joutilaisuudesta, vaikka se vähän vaikeaa on. On ihanaa, kun hämärissä syysaamuissa nukuttaa ja saa nukkua juuri niin pitkään kuin unta riittää. Päiväuniakin olen silti nukkunut, lyhyitä, mutta kuitenkin tarpeellisia.

Ennen lomaa ostin pitkästä aikaa kaksi uutta kirjaa, en edes muista, milloin olisin ostanut romaanin itselleni. Kesästä asti olen maksanut Book Beat -jäsenyydestä, toistaiseksi turhaan, en ole vielä löytänyt niitä hetkiä, joissa äänikirja olisi parempi kuin perinteinen kirja. Pitäisi lopettaa jäsenyys tai aktiivisemmin etsiä niitä hetkiä äänikirjoille. Eilen sain siis päätökseen Liza Marklundin uusimman, Helmisafari nimeltään. Lämmin suositus jännityksen ystäville, vaikka alku tuntui itselleni takkuiselta. Loppua kohden kirjaa ei malttanut kädestä laskea. Tänään aloitin uusimman Raidin, ja koska siinä on vain reilu parisataa sivua, uskon ehtiväni lukemaan kirjan loppuun ennen maanantaita ja arkeen paluuta.

Mieskin on pitänyt lomaa tämän viikon, mikä on ylellistä yrittäjälle. Lauantaina ajoimme vanhempieni mökille Kainuuseen ensimmäistä kertaa ikinä syyslomalla. Jäätävä tuuli puhalteli Oulujärveltä, ja ilmassa oli selvästi talventuntua. Äiti sanoi, että luonto kääntää järvivesiä ennen jäätymistä. Seurasimme porukalla pikkulintujen ja oravien touhuja lintulaudoilla ja niiden ympäristössä. Hassuja nuo oravat kätköineen! 

Kävimme miehen kanssa kävelemässä läheisellä Kivesvaaralla, ja yllätyimme positiivisesti paikan upeudesta. Hotelli siellä näytti toimivan jo ennestään, mutta tekeillä oli mökkejä aivan vaaran reunaan, isoilla ikkunoilla, joista aukeaa varmasti mielettömät maisemat. Ehkäpä ensi kesänä yövymme tuolla ja koluamme vaaran reittejä enemmän.

Mökkitontilla kasvaa paljon katajaa, joten tekaisin pikaisesti katajakranssin kotiinviemisiksi. Voi olla, että vielä lisään kranssiin jotain, en ole siihen täysin tyytyväinen, siksi se on jäänyt kuvaamatta. 

Oli jäätävää puuhaa pestä paljua, mutta niin ihanaa mennä lämpimään veteen oikein syvälle, kun syystuulet puhalsivat ympärillä. Yhtenä iltana oli mahtava kuunsilta hetken aikaa ennen kuin pilvet peittivät taivaan.

Reissusta palattuamme kiirehdin ostoksille.:) Facebook -kirppikseltä bongasin kaksi Vitran DSR -tuolia, ja olisi ollut mahdotonta päästää niitä käsistä, vaikken niistä varsinaisesti ole edes haaveillut. Tuolit ovat tosiaan aidot, ja maksoin niistä yhteensä hieman vähemmän kuin yhden tuolin hinnan. Myyjä oli muuttamassa ulkomaille, ja siksi hänellä oli tarve päästä turhista tavaroista eroon. Tuolit menivät pojille, vaikka vähän olisi tehnyt mieli laittaa ne keittiöönkin, tuntuivat oikein hyviltä istua. Ainakin kuopus on tykännyt, esikoinen on niin vähän kotona, että käytännössä tuoli taitaa olla tavaroiden laskupaikka hänellä. 

Käväisin pikaisesti myös Plantagenissa hankkimassa pari uutta viherkasvia. Uurremuorin, josta taisin mainita edellisessä postauksessa, sekä peikonlehden, jossa on reikiä lehdissä, monkey mask nimeltään. Plantagenissa on muuten aivan mielettömän kivoja amppeleita, vaikka millaisia, ja valinnan vaikeushan siinä koitti, vaikka olin jo ajatellut ostaa samalla tämän, valolla varustetun amppelin. Keräilin tuossa viikolla vihersisustuspostaukseen materiaalia, kivoja, moderneja amppeleita sun muita kukkahärpäkkeitä, mutta sitten tuli päiväuniaika.;) Jatkan, kun inspis inskee.

Kukkasipuleita istuttelin yhtenä iltana, ja toivon todella, että sipulit saavat olla talven rauhassa! Aivan mielettömän ihania lajikkeita ja yhdistelmiä: mustaa papukaijatulppaania (Black parrot), valkoista narsissia (Narcissus triandus), pionia muistuttavaa vaaleanpunaista tulppaania (Tulipa finola), tummaa kerrottua tulppaania (Tulipa black hero), mustaa tulppaania (Queen of the night) sekä valkoista terävälehtistä (Tulipa white triumphator) tulppaania. Vähän liian kauniita myyrien syötäviksi.:/ Mutta on niin ihanaa, kun on jotain mitä odottaa sitten keväällä.<3

Pari joululehteäkin olen tarkkaan tutkinut. Tämän vuoden Bo bedre oli lievä pettymys, kun vertaan viimevuotiseen. Parasta antia oli mielestäni kukkajutut. Eilen luukkuun tipahtanut Kaikkien aikojen joulu -lehti oli mielestäni monipuolisempi, mutta siinäkin eniten iloa minulle taitaa olla kukka - ja kranssijutuista. Lehdestä , ja sen kukkajutuista, inspiroituneena kävin tänään Villiviinissä kukkaostoksilla. Tulppaanikausi on täällä, ja ostin mm. nipun papukaijatulppaaneita ja oksan vahakukkaa. Keittiön pöydällä on kolme kukan siemenkotaa, nimeä en tietenkään muista. Toivotaan, ettei niistä tule miehelle allergiaoireita...

Ei hassumpi lomaviikko, vaikka tosiaan ne suurteot ovat jääneet tekemättä.;) Ja vielä koko viikonloppu aikaa jatkaa samalla rötväilylinjalla. Ihanaa viikonloppua!<3

Taina

Vihersisustamista 2 - Kasvien niputtamista ryhmiksi

Edellinen postaukseni viherkasveista sai aikaan omassa päässäni myllerryksen aikaan, kiitos teidän ihanien lukijoiden ja kommentoijien!<3 Joudun vielä jatkamaan aiheesta tämän postauksen jälkeen, jahka saan koottua ajatuksiani. 

Päänvaivaa itselleni tuotti se, että olohuoneen taso oli peittymässä viherkasvien alle. Pelkona on mielikuva, joka vie itseni lapsuuteen, kultaiselle 70-luvulle.:) Noissa mielikuvissani viherkasvit peittävät ikkunalautoja (oletteko huomanneet, että ne ovat kadonneet kodeista kokonaa...), ja lähes joka kodissa oli jonkinlainen kukkapöytä: muovisia, pylväitä, rottinkia ainakin. Niin ihania kuin viherkasvit ovatkin, niin viihtyisyyden sijaan ne voivat mielestäni aiheuttaa myös epäviihtyisyyttä sijoittelusta riippuen. Lisäpulmaa aiheuttaa pimeä vuodenaika, jolloin suomalaiskodeissa lämmitys tekee huoneilmasta kuivaa ja liian lämpöistä useimmille kasveille.

Sattumoisin törmäsin kivaan amppeliin Neilikassa. Amppelin koriosat ovat mustaa metallia ja niitä yhdistää juuttinaru. Ei tarvinnut montaa hetkeä miettiä ostamista.:) Edellinen amppeli, jonka ostin pari vuotta sitten syksyllä, oli mieluisa, moderni ja yksinkertainen muoto viehätti. Amppelin pulmana oli liian ahtaat välit. Ylimpään ruukkuun ei kunnolla mahtunut mitään, ja toisaalta keskimmäisessäkin ruukussa oli aika vähän tilaa ylempään ruukkuun nähden. Päädyin lopulta irrottamaan ruukut toisistaan, ja amppelin osat ovat olleet ahkerasti käytössä suojaruukkuina, mm. edellisen postauksen neilikka oli yhdessä amppelin ruukuista. Uuteen amppeliin saa helposti kolme, melko kookasta, kasvia, ja koukkukin oli paikoillaan katossa ennestään.

Kesällä hankkimiani kaktuksia ja mehikasvia varten olin etsiskellyt pitkän aikaa kasvihuonetta, mielellään sellaista, johon olisi mahtunut kasvit ruukkuineen. Nämä viherkasvit olivat vielä pari viikkoa sitten ulkona terassilla, missä ne viihtyivät kesällä mainiosti. Tilavaa minikasvihuonetta ei etsinnästä huolimatta löytynyt, joten siirsin nämä kolme uutta kasvia Ikean kasvihuoneeseen, joka on parin euron kirppisostos ullakkomyynnistä Kajaanin reissulta. Tuohon kasvariin ei ruukkuja mahtunut sisään, joten ostin kaktus- ja mehikasvimultaa, ja siirsin kasvit kasvamaan kasvihuoneeseen. 

Olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikkei se juuri sitä ollut, mitä alunperin olin suunnitellut. Viime syksyiseen tapaan mies alkoi kuitenkin saamaan kovia allergiaoireita silmiin...Kun olin lahjoittanut puuvillanoksat naapuriin, vienyt heinät pihalle, eivätkä oireet loppuneet, päädyimme siihen, että kaktus- ja mehikasvimullassa täytyi olla jotain allergisoivaa. Näiden kuvien ottamisen jälkeen siirsin kasvihuoneen kasveineen kodinhoitohuoneeseen. Toivoisin edelleen löytäväni isomman minikasvarin, ja ehkä kasvit voisi sijoittaa jommankumman pojan huoneeseen. Olohuoneen ikkuna olisi ollut valoisin vaihtoehto meillä, mutta minkäs teet. 

Viherkäpänen on puraissut. Kuten jo alussa mainitsin, palaan varmasti asiaan.:) 

Kivaa uutta viikkoa!<3

Taina

Vihersisustamista - Olohuoneen viherkasvit

Lomaterveiset Oulujärveltä! Muutaman päivän irtiotto kotinurkista oli nyt paikallaan. Kiirettä ja väsymystä on riittänyt, luonnonrauhaa ja lepoa, niin taas jaksaa sinne jouluun saakka. Edellinen postauskin on yli viikon takaa, ja kommentit osittain vastaamatta. Pahoittelut siitä!<3 Tämä kahden postauksen kokonaisuus on ollut odottamassa lopullista muotoaan pari viikkoa, edellämainituista syistä. Facebook -esto on ensi viikonloppuna ollut kuukauden päällä, saapa nähdä, vapaudunko rangaistuksesta silloin....

Pakkasyöt ovat taas täällä, ja siksi oli pakko tuoda ulkona kesää viettäneet viherkasvit ja edelleen kukkiva neilikka sisälle. Pihalla oli vielä näitä kuvia ottaessani kaksi kaktusta ja yksi mehikasvi, ostin ne alkukesästä Face -kirppikseltä muutamalla eurolla. Sitrus viihtyi kesällä takaterassilla erityisen hyvin, hieman jännittää, miten se suhtautuu talvella huonelämpöön ja vallitsevaan pimeyteen. Viherkasveja on tullut kesällä muutama lisää, ensin ostin tuollaisen vahalehtisen, rönsyilevän, myöskin kirpputorilta. Hinta ruukkuineen oli muistaakseni kolme euroa. Syntymäpäivälahjaksi ystävältäni sain uuden viherkasvin, erityisen muodikkaan sellaisen. Luulin  sitä enkelinsiiveksi, mutta kysymyksessä onkin pikkupegonia. Tuollaiset punertavat viherkasvit tuntuvat olevan nyt pinnalla, ja niitä on minullekin jo kertynyt, ja mielessä on, että ainakin uurremuori vois olla kiva lisä viherkasveihini...

Suhteeni viherkasveihin on monimutkainen. Tykkään niistä, ja talviaikaan ne tuovat kaivattua elävää vihreää kotiin. Raja sopivan ja liiallisen määrän välillä on mielestäni hiuksen hieno, ja riippuu myös siitä, miten viherkasvit kotiin sijoitettu. Mielessäni on kai vähän liian selvästi vielä 70 -luku, jolloin kaikkien kodeissa kulki kultaköynnös seinillä, kukkateline oli joka kodin vakiokaluste ja ikkunalaudat olivat täynnä viherkasveja. Siitä tulee mielessäni tunkkainen tunnelma. 

Kuten kuvista näkyy, koko olohuoneen taso oli peittymässä viherkasvien alle...ja osa odotti terassilla sisällepääsyä. Onneksi viherkasvibuumi näkyy myös viherkasveille tarkoitettujen hyllyjen, amppeleiden kuin itse kasvienkin valikoimissa! Ratkaisu pulmaani löytyi sattumalta, ja toisaalta kaikki ei mennyt suunnitelmieni mukaan. Siitä oma postaus, ehkä jo huomenna!:) Minä lähden nyt vetämään ulkovaatteita päälle, ja etsimään luonnonkauneutta syystuuleen, jossa on selvästi jo aavistus tulevasta talvesta.

Kaunista sunnuntaita!

Taina

Hei, hei, mitä kuuluu

Tänä perjantaina tarjolla täällä blogissa on sillisalaattia ja ajatuksenvirtaa. Kuvia kameralla ja kännykällä viikon varrelta.

Olen edelleen Facebookin puolelta estossa. Luultavasti vielä kaksi viikkoa "kakkua" jäljellä. Olen aloittanut uuden blogin muotoilua, nimi on ollut olemassa jo usemman vuoden. Voi olla, että julkaisen sitä kautta jotain lähiaikoina, tai sitten en. Puhtaalta pöydältä aloittaminen ei tunnu hassummalta, mutta haluaisin liittää kuitenkin tämän blogin osaksi uutta, ettei reilun viiden vuoden postaukset menisi ihan hukkaan. Toisaalta mietin sitä, että kun kerran joku on keksinyt kiusata minua kerran, miten voisin estää jatkossa kiusatuksi tulemisen? Ihmettelen myös, että miten täydellisesti olen voinut unohtaa kaiken teknisen bloggaamiseen liittyen. Viimeisimmästä ulkoasun muokkauksestakin on aikaa vaikka kuinka kauan.

Opettajan työ on muuttunut aivan valtavasti siinä kahdessakymmenessä vuodessa, jonka olen sitä tehnyt. Pitää olla koko ajan enemmän. Tällä viikolla uusimpaan Avotakkaan syventyessäni, tai oikeastaan sen jälkeen, mietin, että voisihan sitä muutakin elämässään tehdä kuin opettaa. Lasten kanssa on mahtava tehdä töitä, he ovat se syy miksi viihdyn työssäni. Työkaverit ovat toinen hyvä syy. Saan myös päästää luovuuteni valloilleen opetusta työparini kanssa suunnitellessa. Luin joskus vanhasta päiväkirjastani, että isona haluaisin olla sisustussuunnittelija. Olin yllättynyt, että minulla oli tuo haave jo alakoulussa. En tiedä, haluaisinko oikeasti olla sisustussuunnittelija, mutta jotain muutakin voisin kokeilla kuin opettamista. Alkaako tässä olla tulossa 50-kriisi...

Aamuisin en ole melkein malttanut töihin lähteä, kun on ollut niin upeita aamuja, kirpeän kuuraisia, usvan ja auringon täyttämiä maisemia! Eilen olin jo varustautunut kameran ja pidemmän putken kanssa, lähdin ajamaan töihin hyvissä ajoin, jotta ehdin ajoissa, vaikka menisin parin pysähdyksen taktiikalla. Heti ensimmäisen peltoaukeaman kohdalla kameran kaivettuani tajusin, että kamera oli jäänyt edellisiltana päälle, ja akku oli täysin tyhjä. Jouduin tyytymään kännykkäräpsyihin. Tänä aamuna olikin taas pilvistä, ehkä huomenna! Meillä onkin jälleen lauantaityöpäivä. Olen kouluttamassa muita opettajia, ja jännittää. Pitäkää peukkuja!

Ilmastonmuutos oli koko alkuviikon uutisissa niin pinnalla, että minua alkoi vähän jo ahdistaa se uutisointi. Koen huonoa omaatuntoa siitä jatkuvasta matkakuumeesta, joka minua vaivaa. Haluaisin mennä vähän sinne sun tänne, ja nähdä uusia paikkoja. Olin iloinen, kun joku suomalainen professori ihmetteli ääneen Suomessa käytyä keskustelua. Hän sanoi, että muutosta tarvitaan, mutta meillä suomalaisilla tuntuu olevan kuvitelma, että me voimme yksinään kantaa vastuun ja muuttaa kehityksen suunnan. Saattaa tosiaan olla, että muutokseen tarvitaan vähän esimerkiksi kiinalaisten ja amerikkalaisten apua. Lapsille sanon, että olen luottavainen tulevaisuuden suhteen, niin kuin olenkin. Haluan uskoa hyvään. Tämän loppuviikon lämmön olen ottanut ilolla vastaan.

Kotona vallitsee hetkellisesti järjestys, ja sitten taas ei. Pari viikkoa sitten vaihdettiin esikoisen huoneessa järjestystä, ja mietin, oliko tämä viimeinen järjestely, ennen kuin hän muuttaa omaan kotiin. Tekisi mieli hankkia hänelle uusi sänky, vaihtaa verhot huoneeseen (ehkä jo syyslomalla) ja ehkäpä neuloa hänellekin jättineulepeitto! Kuopuksen peiton aloitin eilen keväällä tilaamillani langoilla, ja lankoja olen selaillut netistä esikoisen peittoa varten. Värinvalinta on vielä kesken.:)

Tällaisia mietteitä tänä lokakuisena perjantaina. Mitä sulle kuuluu?

Taina

Kodin rakkain huonekalu/esine

Tuoreimmassa Deko -lehdessä on kiva instahaaste lukijoille: Kuvaa kotisi rakkain esine tai huonekalu. En ainakaan muista nähneeni tällaista haastetta blogeissa, joten innostuin aiheesta samantien niin paljon, että aiemmin julkaistavaksi suunnittelemani postaus saa vielä odottaa. Olen muuten edelleen fb:ssa linkitysestossa, joten sen puoleen olisi järkevää panttailla postauksia, mutta yritän nyt kuitenkin jatkaa bloggailua entiseen malliin. Luotan, että se esto ei ole lopullinen.

Rakkaita esineitä varmaan löytyy useampiakin, huonekaluja vain kaksi kappaletta, ja ne molemmat ovat peräisin mummoltani. Keittiön porrasjakkara on toinen, mutta mielikuvani siitä eivät ole ihan yhtä varhaiset kuin mummolta perimästäni nojatuolista. Työhuoneen punainen nojatuoli on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan, mummoni sai sen aikoinaan 50-vuotislahjaksi, kevättalvella -73, olen ollut tuolloin hieman yli puolivuotias.

Työhuone on nykyään kovassa käytössä, sillä mieheni tekee suurimman osan työstään kotoa käsin, siksi huonetta tulee kuvattua  nykyään aika harvoin. Olen rajannut kuvien ulkopuolelle mieheni työpisteen, ja muunkin hänen työhönsä liittyvän. Postauksia työhuoneesta löytyy esim. täältä ja täältä.:)

Albumista olisi varmasti löytynyt kuvia, joissa istun tuolissa ihan pienenä. Vaikka muut kalusteet mummolla vaihtuivat vuosien saatossa, nojatuoli oli ja pysyi. Olen siitä ennenkin kirjoittanut, mutta tuolin mukana tuli myös mummolan tuoksu, ja pystyn sen edelleen tuolia nuuhkaisemalla haistamaan.<3

Kohta 50 -vuotias on edelleen aivan uskomattoman hyvässä kunnossa! Vain niskatyynyn kiinnitys on kärsinyt niin paljon, että otin sen kokonaan pois. Ei tuo vipu tuolin alla taida myöskään toimia, mutta se ei haittaa. Ehkä joskus vielä vien nojatuolin taitavalle verhoilijalle, ja todennäköisesti tuolin väri ei sen jälkeen ole punainen, ehkä mielummin ruskea, kuten vieruskaverinsa Boknäsin nojatuoli raheineen...Toistaiseksi tuoli saa olla juuri noin, kuin se on aina ollut.:)

Mikä on sinun rakkain esineesi/huonekalusi?

Taina 

Takkatuli, kynttilät, paksut torkkupeitot - Syksy tuli kotiin

Minä jatkan taisteluani tuulimyllyjä vastaan, eli blogini on edelleen Facebookin ja Instagramin estossa, ja voi ilmeisesti olla sitä ainakin kuukauden päivät. Tänään löysin uuden kanavan laittaa viestiä ylläpidon suntaan, mutta mitään lukutakuuta sieltä ei annettu. Käsittämätöntä. Kun olen tuolla muutamassa ryhmässä kysellyt vastaavia kokemuksia, olen löytynyt kaksi kohtalotoveria, joilla kyseessä on ilmeisesti ollut kiusanteko. Vaikuttaa siltä, olen sitten onnistunut jotakuta ärsyttämään blogini julkaisuilla. Facebookin puolelta olisin toivonut jonkinlaista, edes alkeellista, tarkastusta ennen toimimista. 

Tämän postauksen aihe ei nyt kuitenkaan pitänyt olla kohtaamani vääryys, vaan syksy, joka tuli yhdellä rysäksellä viime viikolla, ja sisustelut, vääjäämätön seuraus vuodenajasta, jolloin elämä keskittyy jälleen neljän seinän sisälle.:)

Kynttilät (klik ja klik) ovat toki olleet vakiovarustusta iltojen pimennyttyä . Lämpötilojen laskettua lähelle nollaa tai pakkasen puolelle, kuten viime viikolla kävi, tekee mieli laittaa takkaan tulet ja istuskella sen ääressä kylmät varpaat lämpimiksi. Meillä ei vielä ole ollut lämpöjä päällä, vaan ilmalämpöpumpulla ja takan lämmöllä on pärjätty toistaiseksi.

Tein viikonloppuna heräteostoksen Facebook -kirpparilta, kun huomasin siellä olevan myynnissä Ikean Storsele rottinkituolin valkoisena. Oman elämänsä Sulo Vilen ei pysty vastustamaan, kun näkee jotain kaunista halvalla.;) Samalla laitoin tyhjän panttina olleen Ektorp -rahin myyntiin. Rahin päällä on tullut istuskeltua tuossa takan ääressä, mutta istuimena se on mielestäni aika huono. Jalkojen lepuutukseen sitä taas ei ole juuri koskaan käytetty, joten joutaa lähteä. Vielä ei ole uutta omistajaa löytynyt, mutta useamman kanssa on rahista keskusteltu. Yksi olisi halunnut ostaa samalla Ektorp -sohvan pellavapäällysteillä, samaa sarjaa kun ovat, mutta valitettavasti en voinut sohvaa myydä vielä! Täytyisi ensin löytää itselle uusi sohva, sitten saada mies uskomaan, että tarvitaan uusi sohva, ja lopuksi vielä järjestää rahat. Ei taida olla ihan heti tulossa meille uutta sohvaa...Mielessä oli käynyt, että uuden sohvan kaveriksi voisi hankkia nojatuolin tai kaksi, mutta tämä rottinkinen tuli vähän yllättäin. Kesällä tuolille löytyy varmasti paikka terassilta, jos se alkaa keväällä tuntua turhalta kapistukselta.:)

Kauppareissulta tarttui melkein väkisin mukaan puuvillaoksat, sillä halusin kokeilla, miltä ne näyttäisivät Paperpag -vaasissa. Minusta ne on hauska yhdistelmä!  Sivutason päälle keräsin puutarhasta pakkasen puraisemia oksia ja yhden kukkasen samaa puna-oranssia värimaailmaa. 

Jättineulepeitot on jälleen kaivettu esiin, niiden alla on mukava köllötellä illalla telkkaa katsellessa. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan nuo peitot, sillä postaukset ovat nousseet tuohon kuukauden luetuimpien listaan sivupalkkiin. Keväällä alesta tilaamani langat odottavat vielä inspiraatiota. Niistä olisi tarkoitus neuloa kuopuksen huoneen väreihin sopiva jättineule.

Kivaa viikkoa!<3

Taina