Vaatevallankumous eli #whomademyclothes

Jokainen meistä kuluttaa vaatemuotia ja siksi halusin tällä kertaa tarttua ajankohtaiseen aiheeseen. Tällä viikolla nimittäin vietetään Vaatevallankumousta, tapahtumaa, joka sai alkunsa  surullisista tapahtumista seitsemän vuotta sitten. Tuolloin Bangladeshissa syttyi ompelimossa tulipalo, jossa kuoli yli 1000 ihmistä ja loukkaantui yli 2500 ihmistä. Vaatevallankumouksen suomalaisille sivuille pääset tästä. Olen joskus ennenkin, ehkä useampaan kertaan, todennut, että en voisi mitenkään kirjoittaa muotiblogia, sillä omien naamakuvien, puhumattakaan kokovartalokuvien, ottaminen ja julkaiseminen tuntuu joka kerta hankalalta.  Se ei ole ollenkaan mun juttu! En myöskään ole kovin kiinnostunut vaatemuodista. En edes osaa ottaa kuvia itsestäni, sellaisia, joissa asuista saa selvää, mikä tuli eilenkin todistettua Instan puolella. Varsinainen postauksen aihe meni siksi siellä suurimmalla osalla ohi. Osaan kyllä hymyillä kameralle, se ei ole edes vaikeaa.

Kuvassa mulla on päällä Masai-mekko, mun lemppari! Mekko on pellavaa.
Olen pessyt mekkoa niin paljon, että pesulapun tietoja on mahdotonta lukea.

Vaatevallankumouksen perusajatus on saada kuluttajat vaatimaan vastuullisempaa ja läpinäkyvämpää toimintaa vaateteollisuudelle. Valitettavasti ihmisoikeudet ja ympäristön suojelu erityisesti Aasiassa, mistä suuri osa meidänkin vaatteistamme ja muista tavaroista tulee, nämä asiat ovat edelleen retuperällä ja luultavasti niin pysyvätkin, jos me tavalliset kuluttajat emme ole kiinnostuneet vaatteidemme tai muiden kulutustavaroidemme alkuperästä ja olosuhteista, joissa tuotteet valmistetaan.

Ponchossa ei ole merkkiä, se on italialainen. Huivi on Odd Molly -merkkinen, ruotsalainen merkki, tehty Kiinassa. Huivin ostamista mietin tosi tarkkaan, se oli niin kallis. Ponchon alla on GinaTrikoon valekietaisupaita, joka on tehty Turkissa. Ostin sen vuosia sitten Helsingissä kurssilla ollessani ja olen pitänyt sitä varmaan satoja kertoja. Farkuista en osaa kuvan perusteella sanoa. Lapaset on lahja ystävältä.<3

Olen hiljattain katsonut neljä jaksoa Yleltä parhaillaan tulevaa Verta, hikeä ja t-paitoja -sarjaa. Se on sarja, jossa somevaikuttajat tutustuvat vaatteiden matkaan puuvillapelloilta valmiiksi tuotteiksi. Suosittelen lämpimästi katsomaan sarjaa! Tarkoitus on katsoa loputkin jaksot, josko osaisin jotenkin muuttaa omaa ostoskäyttäytymistäni parempaan suuntaan sarjan katsottuani.

Sama poncho kuin edellisessä kuvassa, koska tykkään tästä sinisestä. Alla tällä kertaa kotimaisen Noshin pusero, joka on valmistettu EU:ssa.
Lapaset sain oppilaalta lahjaksi.<3

Omat vaateostokseni ovat vähentyneet vuosien saatossa. Pari vuotta sitten vaatteita läpikäydessäni siivosin kaapit kaikesta turhasta ja päätin, etten osta enää sellaista, mitä en käytä. Ihan täysin en ole vielä onnistunut, huteja tulee silloin tällöin, mutta onneksi aika harvoin. Nykyään pyrin suosimaan kotimaista ja luomua myös vaatteissa ruokien lisäksi. Tiedän toki, että Suomessa on todella vähän muuta kuin suunnittelutyötä jäljellä. Enää en oikeastaan koskaan lähde kiertelemään kauppoja ajatuksella, jos jotain sattuisi löytymään. Ensin on tarve ja sitten tulee ostos. Kirppisostoksiin tämä ei päde, siinä minulla olisi vielä parantamisen varaa. Toisaalta kirppikseltä voi tehdä ihan huiketa löytöjä (kuten Suomessa valmistetun Marimekon tunikan!) ja hutiostokset voi onneksi myydä eteenpäin.

Tässä puolestaan syksyllä ostamani mukk.fi -merkkinen poncho, joka on myöskin
tehty italiassa. Huivin ostin vuosia sitten sinisen Gina Trikoo -puseron kaveriksi.
Siinä ei ole enää lappuja, mutta se on varmasti ollut käytetyin huivini viime vuosina. 

Haaveeni on vaatekaappi, jossa olisi todella vähän vaatteita.:) Siis ainoastaan vaatteita, joissa viihdyn, ja joita tulee käytettyä ihan loppuun saakka. Vähemmän, mutta laadukkaampaa. Vaatteita voisi yhdistellä toistensa kanssa ja saada erilaisia yhdstelmiä lukuisan määrän. Silloin tällöin voisi jotain piristystä hankkia sitten käytettynä, sillä sitä ei voi kieltää, etteikö ihanan vaatteen omistaminen ja päälläpitäminen tuo myös iloa!

Tässä oli tarkoitus esitellä tuota Marimekon tunikaa, jonka ostin Fb-kirppiksen
kautta. Tämän hetken suosikkini, jossa on hyvä olla ja siinä on ISOT taskut.:)
Sama huivi kuin melkein joka kuvassa...

Jaksatko sinä kiinnostua vaatteidesi alkuperästä? Mikä sinulle on tärkeintä vaateostoksissa? Millaisissa vaatteissa viihdyt? Farkkujen valmistus ovat kauhean suuri rasite ympäristölle, mutta minun on pakko tunnustaa olevani enemmän farkkutyttö! Yleensä kyllä käytän nekin loppuun ja riekaleisia farkkuja säilön kodinhoitohuoneen kaappeihin odottamaan, että ryhdyn niistä jalostamaan jotain uutta.:)

Yhdessä voimme muuttaa myös vaateteollisuutta kestävämpään suuntaan. Lähtekää siis mukaan Vaatevallankumoukseen!

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Kaunista! Mutta kuinka kauan?

Varmaan kukaan ei ole voinut välttyä viimeisen vuoden aikana ilmastonmuutosuutisoinnilta. Mitä tunteita ja ajatuksia se,  ja ilmastonmuutos ylipäätään, teissä saa aikaan? Oletteko jo kyllästyneet koko aiheeseen, vai kenties juuri alkaneet miettiä, miten sen voisi pysäyttää? Viikon alussa sain Villa Kotirannan Satulta #muovitonarkihaasteen. Muovijätteet ja ilmastonmuutos eivät tietenkään ole yksi ja sama asia, mutta molemmissa on kyse luonnosta, ja siitä, kuinka voisimme kääntää kelkan kulkemaan toiseen suuntaan, sellaiseen, joka säästäisi maapalloa tulevillekin sukupolville. 

Itsestäni voin sanoa sen, että ei mene varmaan päivääkään ettei huoli yhteisestä ympäristöstämme jollain tavalla kävisi mielessä. Aika isoja, pelottavia, asioita liittyy ilmastonmuutokseen. En usko, että ilmastonmuutoksessa on voittajia tai häviäjiä, vaan pelkästään häviäjiä. 

Huolen lisäksi tunnen tietenkin syyllisyyttä valitsemastamme asumismuodosta, väljistä neliöistä ja kahdesta autosta, jotka ovat tuntuneet välttämättömyydeltä viime vuosina täällä hieman syrjemmällä asuessa. Olemme myös hankkineet kaksi lasta. Ymmärtääkseni suurin ympäristöteko olisi ollut olla hankkimatta lapsia.

Toisinaan tunnen syyllisyyttä myös haaveistani, joita aarrekarttaankin maalailin. Onko minulla oikeutta haaveilla asioista, jotka eivät ole hyväksi maapallolle tai luonnolle, kuten rannalla asuminen tai matkustelu maailman ääriin.  Ne haaveet tuli karttaan laitettua, mutta pakko tunnustaa, että ne saavat itseni häpeämään. Pitäisikö haaveilla vain asioista, jotka ovat hyväksi ympäristölle? Kuten huomaatte, mielessäni on lukematon määrä kysymyksiä vailla vastausta.

Uskon, että suurin osa meistä täällä Suomessa jo tekeekin paljon maapallon ja luonnon hyväksi. Lajittelu, kierrätys ja järkevä kuluttaminen ovat luonnollinen osa arkea. Moni on jo vähentänyt lihansyöntiä ja suosii kaikessa mahdollisessa läheltä tulevaa, kestävää, vihreämpää, mahdollisuuksien mukaan. Vaikka meitä suomalaisia on kovin vähän maailman väestöstä, on jokaisen teoilla ja valinnoilla merkitys, uskon niin.

Olen osallistunut vuosien saatossa moniin ympäristäaiheisiin koulutuksiin. Asiantuntijoiden puheista on mieleeni jäänyt päällimmäiseksi usko siihen, että me ihmiset pystymme yhdessä ratkomaan näinkin kiperät ongelmat, joita maapallolla on juuri nyt. On tärkeää uskoa tulevaisuuteen vaipumatta synkkyyteen. Meidän lapsemme tarvitsevat sekä uskoa, että toivoa paremmasta huomisesta. Hällä väliä -meininkiin meillä ei varaa, eikä kelloa valitettavasti voi siirtää taaksepäin, jotta voisimme herättää ihmiset aikaisemmin huomaamaan omien valintojen seuraukset luonnolle...

Satulle lupasin nyt aluksi tutkailla, kuinka paljon muovijätettä meillä syntyy. Tällä viikolla olen siis punninnut meiltä jätepisteelle lähteneet muoviroskat. Kyllähän sitä syntyy. Mihinkään kovin radikaaliin muutokseen en näin äkkiseltään uskaltanut lupautua, mutta varmasti on ihan paikallaan tutkailla omia tottumuksia. Meillä esim. vedenkulutus pieneni pelkästään sillä, että mies aloitti (vuosia sitten) merkitsemään kulutuksen itselleen ylös. Tietoisuus auttaa.

Postauksen kuvat napsin lomapäivänä, joka tuli pitkälti vietettyä ulkona kameran ja lasipallon kanssa luonnonkauneutta kuvaillen. Kaunista on, ja uskotaan, että vielä pitkän aikaa meidän jälkeemme myös.<3

Oikein hyvää uutta viikkoa ja pehmeää paluuta arkeen!

Taina

Dubain ostoksia // Arvonta

Iän myötä suhtautuminen ostamiseen on muuttunut. Mukavuudenhalu, laiskuus ja ennen kaikkea järki ovat saaneet ostoskierrosten sijaan keksimään muuta tekemistä. Sanokaa, jos olette eri mieltä, mutta naisellisuuteen liitetään mielestäni streotyyppisesti hillitön shoppailuhalu. Jos joskus tuollaista on itselläni ilmennyt, niin jatkuva kaappien järjestely on viimeistään saanut miettimään asiaa tarkemmin. Koen myös jotenkin noloksi esitellä ostoksiani täällä blogissa, mutta teen sen nyt silti, sillä näihin ostoksiini liittyy paitsi poikkeuksellisen paljon löytämisen riemua, myös arvonta teidän lukijoiden kesken. Dubaihin mennessäni olin nähnyt kuvia ostoskeskuksista ja kuullut, että luksusjuttuja siellä ainakin on tarjolla (ei sovi mun lompakolle). Mielessäni ei ollut reissuun lähtiessä yhtään asiaa, mitä siellä kaupoista etsisin, enkä lähtenyt ylipäätään shoppailureissulle, sillä sellaisia mulla ei ole tapana tehdä muutenkaan. 

Heti Burj Khalifalle mennessämme bongasin Dubai Mallilta (jonka läpi on käytännössä pakko kävellä huipulle päästäkseen) Pottery Barnin, sisustuskaupan, jonka Suomeen tulemista olen toivonut ja miettinyt joskus oikein kovastikin. Pari vuotta sitten Amerikan matkalla ostin kyseisestä kaupasta pellavaiset lautasliinat, jotka ovat olleet useasti käytössä, viimeksi nyt uudenvuodenaattona. Samalla piensisustus puolelle menin nytkin, vaikka silmäni ensin osuivat tietenkin upeisiin saviruukkuihin, joissa olisi ollut jopa lasitus sisällä... Voin kuitenkin helposti kuvitella mieheni ilmeen, jos näiden ostosteni sijaan olisin päätynyt vaikka vain yhteen pikkupikkuruukkuun.;) Ostoskoriini päätyi metallitarjotin, neljä servettirengasta, sekä yksi kaunis kahvimuki, jossa on käsintehdyn tuntu. Tarjottimia oli kahta kokoa, pienemmän arvioin juuri oikean väriseksi ja kokoiseksi syksyllä ostamilleni kynttilänjaloille, ja niinhän se onneksi olikin! Servettirenkaiden määrä aiheuttaa ostaessa päänvaivaa, sillä niitä olisi tietysti kiva olla muutama vierasvara, toisaalta ei viitsi hillota tavaraa kovin paljon vain vieraiden varalle, niin pienestä esineestä kun onkin kyse. Siispä neljä! Nämäkin ovat olleet heti käytössä.

Matkan alkupuolella huomaisimme, että nuoremman pojan uimashortsit olivat käyneet pieniksi, joten suuntasimme hotellin lähellä olevalle Marina Mallille etsimään uimashortseja, joita olin jo etsinyt mm. Dubai Mallin H&M:stä ja urheilukaupoista, mutta sellaisia ei ollut tähän aikaan vuodesta ollenkaan myynnissä (mikä oli mielestäni outoa).  Onneksi Marina Mallin urheiluliikkeestä löytyikin pojalle uimakamppeet. Minä poikkesin siinä pikaisesti Desigualin liikkeeseen, ja riemastuin, kun näin ale-pöydässä nilkkurit, melkein samanlaiset, jotka mulla on olleet kovassa käytössä muistaakseni kolmisen vuotta. Vanhat on ruskeaa mokkaa, samantapaisella koristelulla, näissä kärki ja kanta on mustaa mokkanahkaa, keskiosa puolestaan tummanruskeaa. Oikeasti en tykkää yhtään ostaa kenkiä, joten kun oikeat (joilla on hyvä kävellä ja miellyttää silmää) osuu kohdalle, kannattaisi niitä aina ostaa kahdet kerralla! Alennuksen jälkeen kengille jäi hintaa alle 80 euroa, kun edellinen pari maksoi Sokoksen 3+1-päivillä muistaakseni satasen luokkaa.

Dubai Marinan alueella oli myös paljon kauppoja, enimmäkseen samoja, mitä näkyi tuolla eri ostoskeskuksissakin. Ilokseni Mujin myymälä oli ihan hotellimme lähellä, ja sinne pikaisesti kerran kurkattuani päätin mennä uudelleen yksin ja rauhassa (Otin sieltä jopa kuvia, jos innostun postaamaan Dubaista sisustusmielessä). Jos Habitaressa Mujin osasto jätti minut jokseenkin kylmäksi, niin täältä olisin voinut ottaa mukaani monen tavaran lisäksi sen rauhan ja ihmeellisen harmonian, joka kaupassa vallitsi.<3 En muuten tiennyt, että Muji myy myös vaatteita ja asusteita. Itselleni ostin huivin, joka on 100% kashmiria, sen sininen väri oli minusta vastustamaton. Hintaa huivilla oli euroina noin 60, mikä on minulle paljon, mutta harmittamaan olisi jäänyt, jos en tätä huivia olisi ostanut.

Pari vuotta sitten lentäessämme Amerikkaan rohkaisin mieleni ja kysyin lentoemännältä, mikä on hänen käyttämänsä hajuste, se kun tuoksui niin hyvälle! Lentoemo kertoi, että käyttää Bath&Body Works -ihorasvaa, jossa oli pieni aavistus kookoksen tuoksua. Sittemmin matkoilla olen yrittänyt tuota rasvaa löytää (viimeksi Kööpenhaminassa, vaan ei löytynyt sieltäkään), mutta nyt törmäsin kokonaiseen kauppaan täynnä Bath and Body Works-tuotteita ihan sattumalta Dubai Mallissa. Jännä, miten hajumuisti voi olla pitkä, sillä kokeillessani Frosted Coconut Snowball -tuoksua, muistin tarkalleen, että tämä se lentoemännän tuoksu oli! En ole voimakkaiden hajusteiden ystävä, näistä rasvoista tulee rasvatessa juuri sopivanasteinen tuulahdus tuoksua iholle.

Bath&Body Works -kaupassa kokeilin muitakin ihania rasvoja, joiden tuoksua oli mukava nuuhkutella myöhemmin käsivarsista...Kaksi kokeiluani päätyi ostoksiin saakka, sillä tuli mieleeni, että tekin voisitte tykätä näistä! Niinpä laitetaan käyntiin arvonta lukijoideni kesken, jossa palkintoina on kaksi Bath&Body Workisin rasvaa, toinen tuoksultaan Fresh Sparkling Snow, toinen puolestaan Winter Candy Apple.  Olen edelleen sen verran flunssassa, että ei hyödyttäisi nuuhkia pulloja, joten en noista tuoksuista muuta osaa muistikuvani perusteella sanoa, kuin että tykkäsin molemmista kaupassa niitä kokeiltuani. Huikkaa, kumpi pullo olisi enemmän mieleesi. Muistathan jättää myös yhteystiedot, joista tavoitan sinut, jos voitto osuu kohdalle! Arvontaa alkaa nyt ja päättyy lauantaina 6.1. Osallistua voi tuttuun tapaan myös Mansikkatilan mailla Fb-sivun arvontalinkissä, sekä Instagram-tilin linkissä.

Onnea arvontaan!

Taina 


EDIT Arvonta on päättynyt!

Kirppismatematiikkaa // Arvontamuistutus!

Juuri ennen kesäloman loppumista sain viimein (pakon edessä) aikaiseksi ryhtyä raivaamaan vaatehuonetta ja muutamia kaaokseen ajautuneita kaappeja. Päätin ostaa Torin kautta Parolan rottinkikeinun ja tienata keinurahat myymällä turhia tavaroita kirppiksellä.

Loppujen lopuksi pidin kirppispöytää aikomani kahden viikon sijaan kolme viikkoa. Pöytävuokrien jälkeen käteen jäi itselleni 450 euroa, ihan mieletön summa! Tavoitteeni täyttyi siis yli tuplasti. 

Viivan alle on pakko plussata myös ilo toimivammasta arjesta, kun tavarat ovat ainakin näissä kaapeissa paikoillaan! Ajatuksena onkin jatkaa samaa tavaroiden karsimista muissa kodin tiloissa. Ehkä hankin Marimekon Urna-maljakon seuraavilla kirppisrahoilla...Joka tapauksessa haluaisin oppia ostamaan vain sellaista, mistä oikeasti tykkään, ja mihin en kyllästy tai mikä ei jää kaappiin lojumaan käyttämättömänä, sillä vaikka tuo kirppikseltä saamani summa on iso, niin varmasti olen niistä myymistäni tavaroista aikoinaan maksanut tuplasti tai luultavasti enemmänkin. Jos siltä kantilta laskee, niin järkevämpää olisi opetella kuluttamaan harkitusti. 

Kirppikseltä en ostanut kolmen viikon aikana muuta kuin kuvassa näkyvän  Aalto -kynttilälyhdyn, hintaa 3,50. Ihana väri ja niin halpa hinta, että tämä oli pakko ostaa. Torstaina kävin kirppiskäynnin yhteydessä Villiviinissä ja ostin itselleni kimpun auringonkukkia, nämä kuvissa näkyvät, jotka ihan äsken kuvasin kirppisostokseni kanssa. Ovat vieläkin kuin juuri paketista otetut ja ilahduttavat erityisesti aamuisin, kun tuntuu harmaalta ja ankealta.:)

Vielä muutama tunti aikaa osallistua syyskukkien arvontaan!

Laskettelu loppuviikkoon on alkanut...;)

Taina

Mitä musta jää, kun mä lähden täältä

Nämä kuvissa näkyvät Arabian Ali-kahvikupit tulivat eilen meille. Ne ovat peräisin mieheni tädin jäämistöstä. Kuppeja on viisi kappaletta ja ne ovat erinomaisessa kunnossa. Mietin, että onkohan tuolla tädillä ollut monta kahviastiastoa, ja ovatko nämä olleet käytössä, tai ehkä niitä ei ole käytetty ollenkaan. Olen monta kertaa hypistellyt tällaisia kirpputorilla, koska tuo sinivalkoinen kuviointi on minusta todella viehättävä. Pienethän nämä ovat nykyisiin kahvimukeihin verrattuna, mutta olenkin ajatellut, että niitä voisi käyttää vaikka jälkiruoka-astioina! 

 

Perjantaina töissä kuulin erään entisen oppilaani äidin kuolleen, ja lomalle läksin mieli todella alamaissa. Jos voisin jotenkin lohduttaa äitinsä menettänyttä lasta...Eilen olimme käymässä vielä kertaalleen appivanhempieni tavaroita lävitse, sillä kälyni on miehensä kanssa (heidän ihana kotinsa täällä) muuttamassa pienempään, joten anoppini kuoleman jälkeen säilötyille tavaroille piti löytää uusi koti. Aika paljon tavaraa heitettiin kaatopaikkakuormaankin, sillä heti kuoleman jälkeen on kai vaikeampaa nähdä, mitä kannattaa säästää ja mitä heittää pois.

 

Länsimaisen ihmisen suuri ongelma nykyaikana on tavaran paljous. Siitä taas seuraa tilanahtaus ja ahdistus, kun tavaroille ei ole järkevää paikkaa. Kun ajattelen omaa elämääni ja omistamiani tavaroita, minua saattaa toisinaan harmittaa, ettei varhaislapsuudestani ole juuri esineitä tallessa, ja valokuviakin on nykymenoon verrattuna vähän. Toisaalta olen yrittänyt oppia suhtautumaan tavaraan tavarana. Emme mitenkään voi säilöä koko omaa elämäämme tai edes omien lasten elämänvaiheita kaappien kätköihin, kansioihin, laatikoihin ja varastoon. Tuskinpa lapsenikaan sitä toivoisivat.

Loppujen lopuksi muistojen ei kai pitäisi vaatia enemmän kaappitilaa tai lisäneliöitä. Tärkemmät muistot kulkevat aina mukana mielessä. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen hyvässä lykyssä lapsissamme ja ehkä joskus, kun emme enää itse ole täällä, meitä muistellaan lämmöllä.

Pidetään huolta toisistamme!<3

Taina

Ehdit vielä linkittämään Kukkailotteluun!

 

 

Habitare 2015

En ollut alunperin lainkaan menossa Habitareen, arvoin lähtemistä vielä siinäkin vaiheessa, kun sain ystävältäni lipun. Onneksi lähdin sittenkin! Tuli inspiroiduttua kunnolla ja vietettyä laatuaikaa ihan itseni kanssa, kun ei kukaan pyytämistäni kavereista ehtinyt mukaan. Taputin itseäni myös selkään siitä, että ajoin ihan itse autolla Messukeskukseen, sillä onhan se jo aika lähellä Helsingin keskustaa.;D Nyt tiedän, että voin lähteä autolla liikenteeseen siihen suuntaan toistekin. Ja olipa hyvä, että olin autolla, sillä muuten olisi ollut melkoisen vaikea kuljettaa ainokaista ostostani kotiin...

 

Matkaan lähdin erittäin avoimin mielin, sillä en ollut tutustunut tarjontaan juurikaan etukäteen, pelkästään lukenut jonkun listan Iltalehdestä tms.. Muunmuassa olin lukenut, että värit ovat nyt selvästi lisääntymässä. Enpä tiedä. Minun kamerani hakeutui paria poikkeusta lukuunottamatta aika värittömiin kokonaisuuksin tai yksityiskohtiin, mutta mä taidankin olla aina hieman jälkijunassa näissä muotijutuissa. Eniten ostajia tuntui kyllä olevan osastolla, jossa myytiin kaikkea mustaa piensisustustavaraa!

 

  

Oma suosikkini kaikista osastoista oli Trash Kitchen, osasto, jossa kaikki oli käytännössä rakennettu kierrätysmateriaaleista. Ilme oli tästä huolimatta mielestäni skandinaavisen selkeä ja raikas.  Jotain kummaa viehtymystä tunnen tällä hetkellä tuollaista lähes myrkynvihreää kohtaan, vaikken sitä välttämättä omaan kotiin (vielä) kaipaakaan. Söin lounaan saman osaston Trash Cafessa, ja lohivoileipä oli ihan mielettömän herkullista.

Hobby Hallin osasto oli myös kovasti mieleeni, kuten muuten hiljattain ilmestynyt uusi kuvastokin! Jo viime vuonna ihastelin Elloksella industrialtyylistä vaunua, joka oli kuitenkin liian suuri ja kallis meille. Hobby Hallin vastaavan hankkimista mietin nyt ihan tosissani... Se sopisi keittiön ja olohuoneen rajalle, keittiötason päätyyn. Hintakin on minusta kohtuullinen. Samalta osastolta löysin myös erittäin varteenotettavan vaihtoehdon keittiön matoksi. Tosin niitä pitäisi olla kaksi, kuten messuosaston "keittiössäkin".

 

Omia värisuosikkejani messuilla olivat erilaiset puunsävyt, musta, valkoinen ja harmaa, samat kuin täällä kotona.;) Pastellisävyt näyttävät pitävän pintansa nyt syksylläkin. Mullakin on kaksi vaaleanpunaista pellavaista tyynynpäällistä (löytöjä kesän peräkonttikirpparilta) odottamassa nappien vaihtamista. Ajattelin ne ennen talvea vielä laittaa kuntoon ja esille, vaikka yleensä vaaleanpunainen on käynyt meillä vain keväällä. Kuparia on näkynyt sekä messuilla, että muuten kaupoissa todella paljon, mutta se ihastus taitaa olla enimmäkseen ohi minun osaltani.

 

Ekologisuus on ymmärrettävistä syistä trendi, mutta jota ei ehkä kannattaisi minusta enää trendiksi kutsua. Eikös sen pitäisi olla aina lähtökohta suunnittelussa ja itsestäänselvyys? Oman messuostokseni tein Kontin osastolta ja tunsin samalla kantavani pienen korteni kekoon pakolaisten auttamiseksi. Toisaalta oli siellä messuilla osastoja, joissa myytiin aika tavalla kaikenlaista turhaa himphamppua, josta ekologisuus on kaukana. Välillä tunnen siitä pahaa oloa, erityisesti, kun sorrun itse ostamaan jotain sellaista. Toisaalta, jos tavara on jo myynnissä, niin eikös se ole parempi, että joku ostaa sen ja käyttää sitä? Olen kuullut, että esimerkiksi osa vaatteista, jotka eivät käy kaupaksi, menee suoraan hävitettäväksi. Se vasta tuhlaukselta tuntuu. Suunnittelulla on siis erittäin suuri merkitys, ettei koskaan tuotettaisi tavaroita, joita ei kukaan halua ostaa. Tällaisin miettein palasin Habitaresta. Ainoan ostokseni säästän omaan postaukseen, koska se ansaitsee sellaisen.:) Jos olet jo käynyt Habitaressa tai menossa sinne, olisi kiva kuulla sinun mietteitäsi messuista!

Lopuksi vielä muistutus arvonnasta, johon pääset osallistumaan täällä.

Taina

Hukummeko tavaraan?

Oikeastaan se, että aloitin keittiön kaappien ja laatikoiden läpikäymisen, ei ollut ollenkaan huono juttu. Edes lomapuuhaksi. Tajusin eilen joitain laatikoita tyhjentäessäni, etten ole edes pyyhkinyt pölyjä osasta muuton jälkeen, vaan aina iloisesti latonut tavaroita edellisten päälle. Kattilakaapin ritilöiden alta löytyi rakennuspölyä yhdeksän vuoden takaa...

Tässä istun nytkin keittiönpöydän ääressä, ja pöytää täyttävät Tupperin, Ikean ja Orthexin muovikipot ja -rasiat. Tarvitsenko näitä kaikkia? Tuskin, sillä osa niistä on täysin käyttämättömiä. Raksa-aikana asuimme alle 60 neliön kolmiossa ja suuri osa mm. keittiötavaroista oli varastossa laatikoissa. Tänne muutettuamme heivasinkin turhia tavaroita, joita en ollut osannut edes kaivata, surutta kiertoon! On tainnut kulua liian monta vuotta kunnon inventaariosta.

Kävimme tänään ystäväni kanssa kahvittelemassa sisustuskahvilassa ja kiertelimme parilla kirpputorilla. Jotenkin oli helppo vastustaa kaikenlaista tavaroiden houkutusta, kun olen kokenut niin suurta helpotusta saatuani jonkun kaapin tai laatikon järjestykseen ja turhat tavarat pois. Ostoksina kaksi sisutuslehteä, jotka voin lehdet luettuani heittää surutta paperinkeräykseen tai tarjota kaverille luettavaksi.

Halusinkin nyt muistuttaa sekä itseäni, että teitä muita, jotta muistaisimme tämän: Onni ei ole tavaroissa, joita itsellemme haalimme, usein jopa päinvastoin! Himohamstraajat eivät todellakaan vaikuta onnellisuuden perikuvilta. Muutamme isompiin koteihin tai vuokraamme lisätilaa, jotta kaikki tavaramme mahtuisivat siististi kotiimme. Kuluttaminen on vaikea laji. Tänään olen yhden oppitunnin viisaampi siinä.:)

Taina