Kolmas pöytä toden sanoo - Woodnotes Twiggy

Syksyllä aloitin olohuoneen mylläyksen ja möin parikymmentä vuotta palvelleen arkkupöydän pois ennen kuin olin edes uutta pöytää hankkinut. Arkkupöytä oli alkanut tuntua liian raskaalta ja tieto arkun sisällä lojuvasta turhasta tavarasta (pelikonsoleihin pelejä ja enimmäkseen lasten dvd:tä) aiheutti myös ahdistusta. 

Nykyään kaikilla ei olohuoneessa edes ole sohvapöytää, mutta mihin ihmeeseen laittaisin kaikki kukkani, jos sohvapöytää ei olisi! Pikaratkaisuksi ostin Ikeasta tarjotinpöydän, joka alkoi aika pian tympiä mm. mustan värin vuoksi. Tummilla pinnoilla pöly ja kaikenlaiset tahrat näkyivät liian selvästi. Tarjotinpöytä tuntui myös turhan kiikkerältä, olin tottunut toisinaan lepuuttamaan jalkojani arkkupöydän reunaa vasten, eikä sellainen onnistunut tarjotinpöytää vasten. Tarjotinpöytä odottaa nyt terassilla kevättä...

Toinen pöytä olikin sitten jykevä ja sen pinta oli puinen, mikä tuntui kotoisalta. Periaatteessa pöydässä ei ollut mitään vikaa, mutta tein siitä kaupat tällä viikolla, ja nyt se sai uudet, onnelliset, omistajat. Me taas kävimme viikko sitten sunnuntaina piipahtamassa Helsingissä Facebook -kirppisostoksilla!

Syksyn Habitaressa ihailin Woodnotes -Twiggy pöytiä ajatellen, ettei minulla ikinä olisi varaa maksaa niin montaa sataa euroa sohvapöydästä kuin nämä pöydät maksavat. Kuinka ollakaan, minulla on jälleen ollut kirppispöytä meidän lähikirpparilla, ja kun kauppa alkoi siellä käymään niin mallikkaasti, aloin tutkailla, mihin tällä kertaa käyttäisin myynnistä saamani rahat. Lopputulos siis on, että olen saanut kaapeista ja varastosta turhia tavaroita eteenpäin ja olohuoneessa on nyt pöytä, josta en oikeastaan edes uskaltanut haaveilla.

Uskon, että tässä meillä on sohvapöytä, joka kestää seuraavat 20 vuotta! Kepeys ja reunan kaarevat muodot tuntuvat todella hyvältä. Hain varastosta valkoisen villamaton ja kauppasin sini-ruskeasävyisen maton samantien yhdelle mattoa ihailleelle kaverille.:) 

Jalkoja tuossa Twiggyn reunalla ei pidetä, mutta eipä tuolla joulun alla hankitulla Fiesta -sohvalla sillä tavalla perinteisesti istutakaan! Nykysohvien syvyys on sellainen, että sinne sohvalle ne jalatkin tuppaavat nousemaan. Vieraita meillä käy sen verran harvakseltaan, että kaikki sisustusostokset on tehty ihan vain omaa perhettä ajatellen, niin kuin minusta pitääkin.

Toista Fiesta -sohvaa odottelemme tehtaalta saapuvaksi pian. Olemassaolevan Fiestan sivulle olen kaivannut jotain laskutasoa, pientä pöytää tai jakkaraa. Olen myös miettinyt ikkunan alla olevien tv-tasojen tarpeellisuutta. Ne hankittiin aikanaan cd-levyjen säilytystä varten, sekä viherkasveille alustaksi. Cd-levyjä meillä ei ole enää vuosiin kuunneltu, joten periaatteessa tv-tasotkin voisi hävittää ja kukille olisi muitakin vaihtoehtoja säilytykseen...Katsotaan! Sisustus elää.:) 

Taina

Uutta (ja vanhaa) olohuoneessa!

Jo pari viikkoa meidän olohuoneessa on näyttänyt aika tavalla väljemmältä kuin ennen. Koskaan se ei ole ollut täyteen ahdettu, en vain kestäisi sellaista. Parikymmentä vuotta palvellut arkkupöytä alkoi pikku hiljaa tuntua liian raskaalta. Joskus ajattelin, että se ehkä olisi huonekalu, josta en luovu koskaan, mutta niin vain laitoin arkkupöydän myyntiin, ja sille löytyi nopeasti uusi omistaja. Olin vähän yllättynyt pöytäämme himonneiden määrästä.;) Olen  jo monesti todennut, että on turha hillota tavaroita odottamaan hamaa tulevaisuutta. Arkkupöytä tuskin olisi mahtunut esikoisen opiskelukämppään, sitten kun sellainen toivottavasti tulee ajankohtaiseksi.

Arkkupöydän tilalle hain jotain ihan päinvastaista, kepeää ja helposti siirrettävää. Mielessä on myös sellainen seikka, että sohvien päivittäminen on edessä lähitulevaisuudessa. Tämä nykyinen pöytä on tarjotinpöytä, Ikean Svärtan. Juuri nyt tykkään tästä, mutta tunnustan, etten hankkinut tätä sillä ajatuksella, että tässä olisi meille sohvapöytä seuraavaksi 20 vuodeksi. Tätä sohvapöytäasiaa olen pohtinut pidemmän aikaa. Meillä sitä ei kai muuten juuri tarvittaisikaan, mutta täytyyhän kukille ja kynttilöille olla paikka! Muuten voisin ehkä luopua kokonaan sohvapöydästä. Selailin tietenkin myös Facebook -kirppistä ahkerasti ja vähän olisi houkuttanut puinen pöytä, joka olisi vaatinut pientä laittamista. Ehkä meidän seuraava sohvapöytä on joku tuollainen projekti.:)

Mattorumbaa oli tanssittu ensin pojan huoneessa ja sitten meidän makuuhuoneessa. Bongasin Face -kirppiksellä pöytää etsiessäni Jotexin Arraba -maton, joka oli vastaostettu, isokokoinen ja niin edullinen, että olisi ollut sulaa hulluutta olla ostamatta sitä! Matolla on kokoa 2m x 2,9m, ja vaikka en tosiaankaan olisi tätä mattoa tarvinnut, niin ajattelin, että saan tuosta sen maksamani 60 euroa varmasti takaisin, jos haluan. Tykkään hillitystä väristä, sekä nukan tunnusta jalkojen alla.<3 Maton ostanut nainen oli varmaan tajunnut, että tämä matto ja koira, josta irtoaa paljon karvoja, ei välttämättä ole paras yhdistelmä...niin paljon siinä oli koiran karvoja aluksi. 

Nyt kun pöytä on kepeää mallia, on myös maton vaihtaminen toiseen paljon helpompaa. Ihan kaikkia mattoja en ole myynyt eteenpäin, sillä isojen mattojen löytäminen kohtuuhintaisena ei ole helppoa. Varastossa on siis useampi matto, joita voin nyt vaihdella mielen mukaan.

Tänä aamuna avasin tiistaina Neilikasta hakemani kimpun ja jaoin kimpun pienempiin maljakoihin. Aika ihanat nuo lumimarjanoksat, samoin tummaksi värjätty eukalyptus!

Miehen mielestä olohuoneen pöytä muuten muistuttaa erehdyttävästi muurikkapannua.:))) No, kyllä hänkin sopeutuu...Mitä sinä sanot? Oliko virhe myydä arkkupöytä ja vaihtaa se noin kevyeen versioon?

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Mattorumbaa, osa 1

Jukkatalo Ainan makuuhuoneesta sain ahaa -elämyksen. Meillä on nimittäin ollut pieni mattopulma omassa makuuhuoneessa. Viime syksynä hankin ryijyn makuuhuoneen matoksi. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes mies osti robotti-imurin. Se nimittäin meinasi aina sotkeutua ryijyn hapsuihin. Robotti-imuri on varsin mainio apuväline viikottaiseen siivoukseen, joten luovutin, ja ryijy lähti jossain vaiheessa talvea varastoon. 

Ryijyn tilalle hain varastosta maton, joka makuuhuoneessa oli aiemmin. Ennen ryijyä mattoja oli kolme, mutta myin niistä jo kaksi pois kirpparilla viime syksynä. Kuinka ollakaan, tämäkin matto oli liukuesteestä huolimatta liian kepeä imurille. Imuroidessa robotti veti maton rullalle tai robotin touhuja pitä olla vahtimassa koko ajan.:P Ei hyvä.

Ainassa siis keksin, että samanlainen matto kuin siellä oli vanhempien makuuhuoneessa, olisi täydellinen ratkaisu meillekin. Matto, joka olisi osittain sängyn alla, mutta ylettyisi molemmin puolin sänkyä ja vielä sängyn jalkopäähän saakka...

Kuinka ollakaan Facebook -kirppiksellä tuli pian vastaan palmikoitu villamatto, joka oli muutoin täydellinen, väri tosin mietitytti. Päädyin parin päivän pähkäilyn jälkeen kuitenkin ostamaan maton, sillä tiesin, että jos se ei sopisi meidän makuuhuoneeseen, niin esikoisen huoneeseen ainakin. Matto on villaa ja aivan uudenveroinen.

Matto osoittautui liian tummaksi meidän makuuhuoneen värimaailmaan, mutta pojan huoneeseen se mielestäni sopii erinomaisesti. En varmaan ole aikoihin postannut tästä huoneesta, mutta nyt oli hyvä ottaa kuvat (ja vaihtaa matto), kun esikoinen on armeijassa. Verhot ompelin viime joululomalla yhdestä Vallilan verhosta (kirppisostos tietenkin), koska mielestäni punaraidalliset verhot eivät olleet sopineet siskoni maalaaman, vaaleanpunavoittoisen, taulun kanssa, jonka poika sai kummitädiltään lakkiaislahjaksi. 

Ei tullut siis ratkaistuksi makuuhuoneemme mattopulma, niinpä tilasin samantyyppisen villamaton vaaleanharmaana ja vähän isompana. Se onkin sitten ihan toinen tarina.;)

Taina

   

String Pocket -seinähylly - Sisustajan must?

Olin vuosia ajatellut, että Nils Strinningin vuonna -49 suunnittelema klassikkohylly on ihan kiva, mutta samalla aika turha. Siis varsinkin tuollainen perushylly, jonka syvyys on vain 15 senttimetriä. Tätä mieltä olin varmasti ainakin siinä vaiheessa, kun rakensimme kuopuksen huoneeseen rautakaupan ritilöistä ja liimapuulevystä hyllykön, jonka levyt ovat oikeaa puuta, ja syvyyttäkin on tuplasta, niin että hyllyille voi laittaa oikeasti laittaa mitä haluaa.:)

Niin on nainen häilyväinen, että viime syksynä aloin katsella String -hyllyjä tositarkoituksella makuuhuoneeseen. Uuden naulakon rautojen ja nuppien väreihin olisi sopinut täydellisesti väriyhdistelmä pähkinäpuu-musta... Edelleen olin kuitenkin sitä mieltä, että pelkkiä koristeita ja sisustelua varten en hyllyä hanki!

Bongasin pari viikkoa sitten tutulla myyjällä Facebook -kirppiksellä (sama, jolta olen ostanut sekä Marimekon Ming -maljakon, että ihanan keraamisen tarjottimen)  valkoisen String -hyllyn myynnissä, ja koska hinta oli hieman yli satasen (ovh 149) uudenveroisesta hyllystä, niin näinpä meillä nyt sitten on tuo hylly, jota en aiemmin tiennyt haluavanikaan. Viikonloppuna mies suostui jälleen tarttumaan poraan ja vatupassiin, ja hylly pääsi makuuhuoneen seinälle.

Jo hyllyä noutaessani huomasin, että se ei olekaan heppoinen, kuten kuvittelin, vaikka sen hyllyt eivät olekaan täyspuuta, vaan viilutettua kalustelevyä. Hyllyt ovat yllättävän painavat ja tukevantuntuiset. Hyllykköön voi laittaa painoa 25 kilon edestä, tasaisesti tosin.

Tätäkin enemmän minut on yllättänyt, miten täydellinen juuri tämä hylly on sisustelijalle, joka tykkää tehdä asetelmia, ja vaihdella niitä! Kaivelin kaappeja, ja sain mielestäni koottua hyllyille ja makuuhuoneen lipastolle kivan keväisen, melkein kesäisen, huolettoman fiiliksen. 

Pellavat Paperbag -maljakossa nostin lipastolta ylähyllylle. Jemmassa oli siskolta kauan sitten saatu Kielokeiju -taulu, ja joulumyyjäisistä ostettu lammas, joka sopii makuuhuoneeseen ehkä paremmin kuin mihinkään muuhun kodin huoneeseen.;) Puinen vati on hyvä paikka vaikkapa taskusta löytyville avaimille, ja samalla se muodostaa väriparin vieressä roikkuvan taulun kehyksille. Makuuhuoneen vessassa meillä on tasoa vain vähän, sieltä nostin Iittalan Vitriini -rasiat hyllylle. Makuuhuoneen lipaston päälle jätin vain vanhan kukkakimpun rippeistä vihreät, sekä olkihatun, jonka tilasin kipeänä ollessani Parolan Rottingilta, samalla kun tilasin muutaman kranssipohjan (Kipeänä ollessa tulee aina tehtyä nettiostoksia, mikä siinä onkin!).

Olen yllättynyt, miten paljon pieni hylly voi vaikuttaa huoneen tunnelmaa. Vieras sitä ei varmaan huomaisi, mutta itse havahduin siihen aluksi joka kerta, kun astuin huoneeseen. Hyllyn ilmavuus on minusta ihanaa! Salaa olenkin alkanut haaveilla kokonaisesta työpisteestä, joka olisi koottu String -hyllyistä ja työtasosta....

Ylihintainen turhake vai hyödyllinen säilytin,

mitä sanot?:)

Taina

p.s: Sateisen päivän kuvissa oli hieman haastetta valon riittävyyden kanssa, mutta kuvat on pakko ottaa silloin, kun siihen on aikaa.

Matto-ostoksilla nettikirppiksellä

Facebook -kirppis on osoittautunut syksyn mittaan erittäin hyväksi paikaksi päästä eroon isoita tavaroista, jotka perinteisellä kirpparilla vaihtavat huonommin omistajaa. Olen myynyt lähinnä varastossa tyhjänpanttina lojuneita huonekaluja ja mattoja tuota kautta. Kun hinta ei ole yläkanttiin, saa tavarat yleensä liikkumaan. 

Meillepäin olen ostanut mm. tason olohuoneeseen, Ikean rottinkituolin, kaksi kappaletta Vitran DSR -tuoleja (poikien huoneista on pitänyt postata koko syksyn, tuolit menivät heidän huoneisiinsa), vähän astioita, sekä pari maljakkoa (täällä ja täällä postaus), joita en ole uutena raaskinut hankkia.  Sisäinen Sulo Vilen pyrkii aina silloin tällöin esille. Pakkohan se on ostaa, kun halvalla saa.;)

Olin jo jonkin aikaa ollut ärsyyntynyt työhuoneen mattoon, joka oli kyllä kaunis ja sopi huoneen väreihin, mutta liian kevyt ja liukas. Se luisui heti paikaltaan, kun vaikkapa nosti jalat nojatuolin rahille televisiota katsellessa. Kun näin ison (2m x 3m) ja tummansävyisen maton myynnissä Orimattilassa (meiltä ajaa Orimattilaan noin 20 minuutissa, joten eihän se ole pahakaan matka), niin oli pakko laittaa viesti, että olisin kiinnostunut. 

Myyjä sitten kertoi, että hänellä on toinen samantyylinen matto myynnissä. No, olinhan minä sitäkin ehtinyt ihastelemaan, mutta kun edellisestä maton hankinnasta ei ole kauaa aikaa... Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että kotiin lähdin kahden maton kanssa.

En yksinkertaisesti raaskinut jättää toistakaan mattoa ostamatta. Isoja laatumattoja (edullisesti) on oikeasti vaikea löytää. Tuntuu että "isot" matot ovat kokoa 230cm x 160cm, moniin tiloihin ihan riittämättömän kokoisia. Näistä kahdesta matosta maksoin 90 euroa kappaleelta, mielestäni kohtuuhinta tämän kokoisista matoista. Olen erittäin tyytyväinen näihin, ja miehenkin kommentit matoista ovat olleet positiivisia. Itse tykkään kovin, vaikka kuvioita matoissa on paljon enemmän kuin entisissä. Mitä sanotte?

Nyt täytyy kiiruhtaa ottamaan leipää uunista! Lomailoja...

Oikein ihanaa viikonloppua!<3

Taina

Akkujen lataamista syyslomalla

Tämä syysloma on mennyt todella omia akkuja ladatessa. Merkkiteot ja suuret ajatukset ovat jääneet tekemättä ja ajattelematta, olen yrittänyt olla potematta syyllisyyttä joutilaisuudesta, vaikka se vähän vaikeaa on. On ihanaa, kun hämärissä syysaamuissa nukuttaa ja saa nukkua juuri niin pitkään kuin unta riittää. Päiväuniakin olen silti nukkunut, lyhyitä, mutta kuitenkin tarpeellisia.

Ennen lomaa ostin pitkästä aikaa kaksi uutta kirjaa, en edes muista, milloin olisin ostanut romaanin itselleni. Kesästä asti olen maksanut Book Beat -jäsenyydestä, toistaiseksi turhaan, en ole vielä löytänyt niitä hetkiä, joissa äänikirja olisi parempi kuin perinteinen kirja. Pitäisi lopettaa jäsenyys tai aktiivisemmin etsiä niitä hetkiä äänikirjoille. Eilen sain siis päätökseen Liza Marklundin uusimman, Helmisafari nimeltään. Lämmin suositus jännityksen ystäville, vaikka alku tuntui itselleni takkuiselta. Loppua kohden kirjaa ei malttanut kädestä laskea. Tänään aloitin uusimman Raidin, ja koska siinä on vain reilu parisataa sivua, uskon ehtiväni lukemaan kirjan loppuun ennen maanantaita ja arkeen paluuta.

Mieskin on pitänyt lomaa tämän viikon, mikä on ylellistä yrittäjälle. Lauantaina ajoimme vanhempieni mökille Kainuuseen ensimmäistä kertaa ikinä syyslomalla. Jäätävä tuuli puhalteli Oulujärveltä, ja ilmassa oli selvästi talventuntua. Äiti sanoi, että luonto kääntää järvivesiä ennen jäätymistä. Seurasimme porukalla pikkulintujen ja oravien touhuja lintulaudoilla ja niiden ympäristössä. Hassuja nuo oravat kätköineen! 

Kävimme miehen kanssa kävelemässä läheisellä Kivesvaaralla, ja yllätyimme positiivisesti paikan upeudesta. Hotelli siellä näytti toimivan jo ennestään, mutta tekeillä oli mökkejä aivan vaaran reunaan, isoilla ikkunoilla, joista aukeaa varmasti mielettömät maisemat. Ehkäpä ensi kesänä yövymme tuolla ja koluamme vaaran reittejä enemmän.

Mökkitontilla kasvaa paljon katajaa, joten tekaisin pikaisesti katajakranssin kotiinviemisiksi. Voi olla, että vielä lisään kranssiin jotain, en ole siihen täysin tyytyväinen, siksi se on jäänyt kuvaamatta. 

Oli jäätävää puuhaa pestä paljua, mutta niin ihanaa mennä lämpimään veteen oikein syvälle, kun syystuulet puhalsivat ympärillä. Yhtenä iltana oli mahtava kuunsilta hetken aikaa ennen kuin pilvet peittivät taivaan.

Reissusta palattuamme kiirehdin ostoksille.:) Facebook -kirppikseltä bongasin kaksi Vitran DSR -tuolia, ja olisi ollut mahdotonta päästää niitä käsistä, vaikken niistä varsinaisesti ole edes haaveillut. Tuolit ovat tosiaan aidot, ja maksoin niistä yhteensä hieman vähemmän kuin yhden tuolin hinnan. Myyjä oli muuttamassa ulkomaille, ja siksi hänellä oli tarve päästä turhista tavaroista eroon. Tuolit menivät pojille, vaikka vähän olisi tehnyt mieli laittaa ne keittiöönkin, tuntuivat oikein hyviltä istua. Ainakin kuopus on tykännyt, esikoinen on niin vähän kotona, että käytännössä tuoli taitaa olla tavaroiden laskupaikka hänellä. 

Käväisin pikaisesti myös Plantagenissa hankkimassa pari uutta viherkasvia. Uurremuorin, josta taisin mainita edellisessä postauksessa, sekä peikonlehden, jossa on reikiä lehdissä, monkey mask nimeltään. Plantagenissa on muuten aivan mielettömän kivoja amppeleita, vaikka millaisia, ja valinnan vaikeushan siinä koitti, vaikka olin jo ajatellut ostaa samalla tämän, valolla varustetun amppelin. Keräilin tuossa viikolla vihersisustuspostaukseen materiaalia, kivoja, moderneja amppeleita sun muita kukkahärpäkkeitä, mutta sitten tuli päiväuniaika.;) Jatkan, kun inspis inskee.

Kukkasipuleita istuttelin yhtenä iltana, ja toivon todella, että sipulit saavat olla talven rauhassa! Aivan mielettömän ihania lajikkeita ja yhdistelmiä: mustaa papukaijatulppaania (Black parrot), valkoista narsissia (Narcissus triandus), pionia muistuttavaa vaaleanpunaista tulppaania (Tulipa finola), tummaa kerrottua tulppaania (Tulipa black hero), mustaa tulppaania (Queen of the night) sekä valkoista terävälehtistä (Tulipa white triumphator) tulppaania. Vähän liian kauniita myyrien syötäviksi.:/ Mutta on niin ihanaa, kun on jotain mitä odottaa sitten keväällä.<3

Pari joululehteäkin olen tarkkaan tutkinut. Tämän vuoden Bo bedre oli lievä pettymys, kun vertaan viimevuotiseen. Parasta antia oli mielestäni kukkajutut. Eilen luukkuun tipahtanut Kaikkien aikojen joulu -lehti oli mielestäni monipuolisempi, mutta siinäkin eniten iloa minulle taitaa olla kukka - ja kranssijutuista. Lehdestä , ja sen kukkajutuista, inspiroituneena kävin tänään Villiviinissä kukkaostoksilla. Tulppaanikausi on täällä, ja ostin mm. nipun papukaijatulppaaneita ja oksan vahakukkaa. Keittiön pöydällä on kolme kukan siemenkotaa, nimeä en tietenkään muista. Toivotaan, ettei niistä tule miehelle allergiaoireita...

Ei hassumpi lomaviikko, vaikka tosiaan ne suurteot ovat jääneet tekemättä.;) Ja vielä koko viikonloppu aikaa jatkaa samalla rötväilylinjalla. Ihanaa viikonloppua!<3

Taina