Pakkaspäivän lumoa

Kesän, lämmön, vihreän ja kukkien ylimpänä ystävänä koen vaikeaksi innostua juuri mistään talvisesta. No, ehkä takkatulesta, lämpimistä juomista, hyöryävistä keitoista, kesäkukkahaaveista ja leikkokukista, joista onneksi saa ympäri vuoden kaupasta...;) 

Pitkästä aikaa koin todellista kuvaamisenriemua eilen, kun ajelimme ensin Immilään myllylle kuvaamaan ja jatkoimme vielä siitä kaupunkiin Myllysaareen. Molemmissa on pitänyt käydä monet kerrat, mutta se on vain jäänyt. Samalla oli näitä kuvia räpsin, sormet jäässä, ajattelin, että ehkä talvessakin on omat hyvät puolensa. Ainakin aurinkoisena päivänä on superkaunista! 

Kauniin luonnon lisäksi iloitsen siitä, että lapset saavat nauttia talvenriemuista, luistelusta, hiihtämisestä ja pulkkamäestä! Vielä tuo meidän 17-vuotiaskin tykkää käydä luistelemassa ja viipyy jäällä aina useamman tunnin kerrallaan.  Järven jäällä ei onneksi eilen näkynyt ketään liikkumassa. Viime viikonloppuna noita jäihin pudonneita oli myös täälläpäin useita. Odotan itsekin, että pääsisi jäälle kävelemään ja hiihtämään.  Saa nähdä, koska onko sellaista tulossa tänä talvena. Salpausselän mäkiin mua on turha yrittään houkutella.:P

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Magnolian kukintaa / Kevätfiilistä kotiin

Tammikuu, ei tällaisena keväisentuntuisena, vaan sellaisena perinteisenä sydäntalven kuukautena, on usein hankalaa aikaa kesänlapselle. Luultavasti syy kodin ylösalaisin laittamiseen löytyy osittain juuri siitä, että kesään tuntuu olevan niin hirmuisen pitkä aika!

Olen jälleen viime päivinä miettinyt paljon tätä tavarapaljouden ongelmaa, joka taitaa useimpia meitä vaivata. Tavallaan käymme jatkuvaa taistelua siitä, saammeko pidettyä tavarat "näpeissämme". Kun yhden paikan siivoaa, toinen paikka muuttuu sotkuiseksi. Kesällä sama tapahtuu sisätiloissa, kun elämä siirtyy pihalle.

Vaan sydäntalvessa on jotain erityisen ihanaakin, nimittäin sesongin kukat! Tulppaanit tietysti, mutta esimerkiksi anemonet, unikot, kirsikanoksat ja magnolia.<3 Ajattelin ihan pikaisesti tulla muistuttamaan, että vaikka ostaisitkin useimmiten leikkokukkasi marketista, niin kannattaa edes joskus käydä  ihan oikeassa kukkakaupassa! Niistä tulppaaneistakin on kukkakaupoissa aivan mielettömän kauniita erikoislajeja, joita marketeista ei koskaan saa. 

Kokemuksesta tiesin hieman jo odotella ensimmäisiä magnolianoksia ja nähdessäni Neilikan mainoksen, oli ajettava suoraan töistä hakemaan oksaa maanantaina. Kukkien avautumisen seuraaminen on ihanaa ja kamera räpsyy vähän joka välissä. Olen muuten kukkien kuvaillessani miettinyt, että jos tämä ilmastonmuutos etenee, niin taidan kokeilla uudestaan magnolian istuttamista pihalle...

Tavarainventaario jatkuu, samoin tammikuu...vielä hetken.

Kukkailoa!

Taina

Jäiset perjantaikukkaset

Niinpä se viikko taas vierähti, ja ihana, ihana, viikonloppu ilman aikatauluja ja aikaisia aamuherätyksiä on täällä! En ole juuri arkena koneelle ennättänyt, muta kunhan saan tämän postauksen julkaistua, ehdin viimein vastaamaan edellisen postauksen vastaamattomiin kommentteihin. Kiitos, kun ymmärrätte!<3

Viime viikonlopun kukkasista nappasin toissailtana osan ja laitoin jäälyhdyn jäätymään. Viime vuonna ja jouluksi jäädyttämissäni lyhdyissä on koristeena ollut havuja, tällä kahden ämpärin jäädytyssysteemillä en ollut kokeillutkaan vielä kukkien kanssa jäädyttämistä. 

Jotenkin ylisöpöhän tuosta tuli neilikoilla ja vahakukilla! Lyhdyn reuna oli jäätynyt jännästi epätasaisesti. En oikein ymmärrä, miten vesi voi jäätyä noin ämpärissä, mutta näköjään voi.:) Taidan tänään vielä laittaa toisen samanmoisen jäätymään, vaikka ne jouluisetkin lyhdyt vielä tuolta lumihangesta löytyy. Kukkien kanssa lyhdyistä tuli selvästi keväisemmät kuin havuilla.

Tänään oli niin mielettömän upea päivä, ja kun siitä kuitenkin suurin osa meni töissä, niin toivotaan, että huomenna olisi samanlainen päivä luvassa, ja päästäisiin nauttimaan auringonkimalluksesta puiden oksilla ja hangilla. Eikös olekin ihanaa, kun päivä on pidentynyt, sekä aamuista, että illoista joulunaikaan verrattuna!<3

 Kaunista viikonloppua!

Taina

Perjantaimyyssit - Jäälyhdyt männynoksilla

Tällä viikolla on saatu nauttia upeasta talvisäästä ja kuuran kuorruttamista maisemista. Alkuviikosta tuli mieleen, että nyt voisi olla oiva hetki jäädyttää jäälyhtyjä. Usein lopputulos on ollut rikkoutunut ämpäri ja turhautunut lyhtytehtailija. Viime vuonna onnistuin melko hyvin jäädytyksessä, laitoin muistaakseni teipillä kiinni ylikukkineet tulppaanit ämpärin reunaan. Lumisade hautasi kuitenkin pian lyhdyt, ja ilo oli lyhytaikainen. Nyt luvassa on selkeää pakkassäätä, joten näillä lyhdyillä on toivon mukaan pidempi elinkaari. 

Kävin siis jo keskiviikkona ostamassa ämpärit ihan tätä tarkoitusta varten, sillä Pinterestistä löysin kuvia, joissa jäädytykseen oli käytetty kahta ämpäriä/lyhty. Tuollaista jäädytystapaa en ole aiemmin kokeillutkaan. Havut jään seassa houkuttivat tällä kertaa enemmän kuin kukkaset. Kuudelle ämpärille tuli hintaa Tokmannilla hieman alle kymppi, ja yllättäin ne ovat edelleen ehjät. Pienemmän ämpärin sisälle laitoin painoksi pihakivet, jotka eivät viime kesänä menneetkään itsestään kukkapenkin ympärille.;) Vettä tuohon kahden ämpärin väliin meni vain litran verran. Jätin hieman jäätymisvaraa, vesi jäi sentin tai kaksi pikkuämpärin yläreunasta. Lopuksi ujutin männynoksat veteen, ne jäivät helposti paikoilleen ilman kummempia kommervenkkejä. Lyhtyvalmistelut veivät korkeintaan vartin ja ämpäreiden irrotus suurin piirtein saman verran. Nostin ämpärit jäätymään keskiviikkoiltana ja torstaina töiden jälkeen lyhdyt olivat valmiit. Yksi pienistä ämpäreistä oli tiukassa, muut lähtivät helposti irti. Ensin huuhtelin ämpäreitä ulkopinnalta, ja kun lyhty irtosi isommasta ämpäristä, kaadoin pienen ämpärin sisään hieman lämmintä vettä ja pian nekin irtosivat.

Jäälyhdyillä voi luoda suorastaan satumaisen kauniin tunnelman pihalle, varsinkin kun lyhtyjä on paljon! Kolme uutta lyhtyä on portaalla jäätymässä. Ei tämä talvikaan hassumpi vuodenaika ole, silloin, kun on oikeasti kunnon talvi.:)

Bloggari, tule sinäkin mukaan Perjantaimyysseihin linkittämällä postauksiasi, joiden sisältö on inspiroivaa, mieltä piristävää, voimia antavaa ja iloa tuovaa! Kiva idea jaettavaksi, tunnelmalliset kuvat kotoa tai luonnosta, kukat, ruokaohjeet...kaikki sellainen kelpaa, mistä tulee hyvälle mielelle ja auttaa kestämään tätä kaamosta paremmin.:) Linkittämismahdollisuus on sunnuntai-iltaan saakka. Linkittäminen on helppoa, tarkat ohjeet ensikertailaisille löytyvät tästä postauksesta!  Kiitos ihanat viime viikon mysseilijät!<3

Kuuran kaunistamaa viikonloppua!

Taina

An InLinkz Link-up

Viherkasvit ja amppelin pikatuunaus

En ole ollut "viherkasvi-ihminen" sitten 90-luvun, tai ehkä en silloinkaan. Monen monta vuotta ainoa viherkasvi meillä on ollut rahapuu, jonka hankin tähän kotiin joskus 10 vuotta sitten. Viime vuonna kasvatin äidiltäni saamasta pistokkaasta (vastoin kaikkia odotuksia) ihan valtavan suuren tuoksupelargonian. Annoin sen keväällä siskolleni siinä vaiheessa, kun se alkoi peittää toisen puoliskon olohuoneen ikkunasta. Olohuone oli muuttumassa viidakoksi, kovin muodikasta, vaan ei silti mun mieleen! Lokakuussa minut valtasi kaktuskuume. Marraskuussa hankin vielä uuteen amppeliin juorun ja eräänlaisen maksaruohon.

 

 

Vaikka periaatteessa ostamani amppeli oli kiva siitä, että kukat sai yhteen paikkaan ripustettua (en tykkää yhtään siitä, että kukat on ripoteltuna sinne tänne), ja olkookin, että ylin astia oli ihan liian ahdas millekään kukalle, niin amppeli on ollut mielestäni jotenkin epäsiisti, liian rönsyilevä. Alunperin mulla oli ajatus vaihtaa narut jämäkämpään nahkaan, mutta homma jäi aikomuksen asteelle. Nyt joudun tunnustamaan, ettei musta sittenkään taida ole viherkasvi-ihmiseksi... Maksaruoho on henkitoreissaan kodinhoitohuoneessa, eikä tuo juorukaan suoranaisesti kukoista. Kaktukset sentään ovat vielä hengissä!

Viime viikonloppuna päätin tehdä amppeliärsytykselleni jotain, eli poistin amppelista narut ja tilalle vaihdoin ohuet nahkajäljitelmät, kolmen astian sijaan takaisin roikkumaan päätyi vain suurin ruukku, samalla ripustus sekä koko näkymä, muuttui heti ryhdikkäämmäksi (kuvia kokonaisuudesta on kauhean vaikea ottaa vastavalon vuoksi). Vaikka olen ihastellut amppeleita, on niihin suhtautumiseni edelleen ristiriitaista, samoin kuin viherkasveihin ylipäätään. Ehkä se on se 90-luku, joka tulee vielä liikaa mieleen... 

Luulen, että viherkasveja ei meille tämän enempää tule, vaikka osa noista kuolisikin. Sen sijaan haaveilen kasvattavani sekä vihreää syötävää, että jotain kukkivaa pihalle. Viikonloppuna hypistelin jo kaupassa monenlaisia siemeniä, mutta maltoin toistaiseksi mieleni.  Ikeassa näyttäisi muuten olevan myynnissä todella tyylikäs amppeli, johon voisi noita vihreitä laittaa kasvamaan...Heh!:P

Tyhjensin tänään muistikortilta kesäkuvia ja kylläpä tulikin ikävä lämpöä ja vihreyttä. Oliskohan nää pakkaset meidän talvi, ja sitten voisi alkaa kevät?

Taina

Saippuakuplia pakkasella

Olosuhteet saippuakuplien jäädyttämiseen olivat eilen kohdillaan. Pakkasta oli rapiat 20 astetta, ja luonnonvaloa tarjolla yllin kyllin. Tein saippualiuoksen Kodin Kuvalehden ohjeen mukaan, tosin lopussa lisäsin vielä glyserolin pullon loput ja hieman siirappia lisää. Lopputulos on joka kerta sama. Kuplat onnistuivat varsin hyvin, mutta ne hajosivat aina ennen kuin kunnon jäätymistä ehti tapahtua. Jään odottamaan seuraavia pakkasia!

Kuvista tuli kuitenkin minusta ihan kivoja! Kuplat muuttuivat vähitellen ruttuisiksi laskuvarjoiksi, jotka muistuttivat meduusoja. Osa hajosi ihan maanpinnassa. Koska valmista puhallinta ei tähän hätään löytynyt, väänsin sellaisen itse rautalangasta. Tuon halkaisija on ehkä 6 tai 7 senttiä, paljon isompi kuin sellainen saippuakuplapullon mukana tuleva. Pallotkin olivat enimmäkseen isompia. Suurimmat varmaan 15 cm halkaisijaltaan. Muutama vuosi sitten meidän Kujajuhliin tein samaa liuosta, jolla saa aikaiseksi jättisuuria saippuakuplia...

Ei ihan heti tule mieleen hetkeä, jolloin olisin viimeksi miehen kanssa heittäytynyt lapseksi. Hauskaa oli! Osa kuvista olen ottanut itse, osa on miehen ottamia, hyvin vaikea sanoa, sillä kuvia tuli räpsittyä paljon. Sormet oli jäässä molemmilla.:D Satulla oli paremmat liuokset ja enemmän taitoa kuvata. Käy tuolta katsomassa, mitä tavoittelin.:)

Saippuakuplapuhaltelujen jälkeen ajeltiin miehen kanssa Immilän myllylle kuvaamaan koskien kuohuja, mutta se onkin jo ihan eri tarina...

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Taina

Kukkailotteluun!