Viherkasvit modernisti roikkumaan - Tuokko riippuhylly

Hyvää pääsiäistä!<3 Vielä kaksi pitkää päivää ihanaa aikatauluttomuutta, kokkailua pitkän kaavan mukaan ja yhteistä aikaa perheen kanssa.<3 Nyt kun tuossa pääsiäisessä ollaan, voisi postaukseni toki olla pääsiäiseen liittyvä, mutta koska tällä hetkellä työni on arjessa niin paljon istumista koneen äärellä, taitaa pääsiäinen jäädä tänä vuonna täällä blogissa noihin pariin virkkeeseen. Instassa jaan runsaammin ja vähemmän suunnitelmallisesti meidän arkea ja juhlaa, tulehan seuraamaan, jos et vielä ole!

Kukkailottelupostauksen yhteydessä viikko sitten kerroin, että viherkasvit ovat saaneet uuden järjestyksen. Olen aiemminkin maininnut omasta suhteestani viherkasveihin, joka on ollut hieman ristiriitainen. Tunteeni viherkasveihin on kyllä myönteinen, mutta jostain syystä koen, että kotimme alkaa näyttää viherkasvien myötä mummolatyyliseltä, ja vaikka mummolatyyli on minusta ihan kiva, en halua sitä meidän kotiimme. Vaikka viherkasvit ovat olleet muotia jo useamman vuoden, silti nykyaikaisiin koteihin sopivia viherkasveille tarkoitettuja tuotteita (ainakaan kohtuuhintaisia) on edelleen niukasti tarjolla. Tämän olen kokenut ongelmaksi omalla kohdallani.

Erilaisia kukkalaatikoita sisäkäyttöön on kyllä tullut tarjolle. Sellaisen hankinta meille on minulla mietinnässä. Kukka-amppeleissa on ollut kovasti muotia punoa itse omat amppelit. Hetken aikaa minullakin roikkui olohuoneessa Ikean suuri tarjotinamppeli, joka oli tyyliltään kiva, mutta mustaksi käsiteltynä lopulta makuuni liian raskas. En tiedä, oliko amppelia saatavilla puunvärisenä tai valkoisena, sillä omani oli kirppisostos ja myin sen sitten myös eteenpäin kirppiksellä.  Valmiiden amppeliruukkujen ongelma on monesti se, että niiden ripustukset on usein mietitty vain noin puolen metrin matkalle. Loppuosaan tarvitaan siis jokin lisäratkaisu, ketjua, narua tms.. ja lopputulos alkaa näyttää sekavalta ja kotikutoiselta, eikä kestävyydestäkään ole takeita.

Olin jo jonkin aikaa haaveillut Verso Designin Tuokko -riippuhyllystä. Koivuvanerista muotoiltu hylly, nahkaiset ripustimet ja puiset rimat näyttävät omaan silmääni kepeän kauniilta ja nykyaikaisen raikkaalta. Ainoa syy olla tilaamatta, oli hyllyn hinta.

Ymmärrän toki, että kotimainen käsityö ei ole halpaa! Pari viikkoa sitten ainakin Instan puolella monet kotimaiset yritykset kampanjoivat Kotonakotimaista -teemalla, ja tuolloin päätin tarttua tarjoukseen. Toimitus tuli kotiin kahdessa päivässä ja muutenkin kaikki toimi mutkattomasti. Hylly on minusta todella kaunis! Siinä yhdistyy upeasti käsityöperinne moderniin tyyliin. Nahkahihnoilla hyllyn saa sopivalle kastelukorkeudelle. Hyllyn pohjalla on huopa, jonka voi halutessaan ottaa poiskin, mutta ainakin kukkien kanssa huopa on hyvä juttu. Jos kasteluvedet menevät ohi ruukusta, ei hylly kastu ensimmäisenä...

Oikeastaan ainoa asia, jota olisin hyllystä vielä kaivannut tietooni, on se, kuinka painavan ruukun/ruukut hyllylle uskaltaa ripustaa. Minulla vaihtoehtoina oli kolme pienempää ja kevyempää tai kaksi isoa ja suhteellisen raskasta ruukkua. Päädyin kevyempään vaihtoehtoon, mutta hylly tuntuu kepeydestään huolimatta siltä, että ehkä ne paivammatkin pysyisivät ilmassa... Jos kyllästyn viherkasveihin, teen tästä yöpöydän itselleni ripustamalla nahkanauhat yksinkertaisina pidemmiksi.:)

Nyt otan pupujenjuhla -sukat jälleen työn alle. Ne eivät nyt aivan pääsiäiseksi valmistuneet, mutta eilen ja toissapäivänä olen saanut niitä ison sysäyksen eteenpäin...

Ihanaa, rentouttavaa, pääsiäistä!

Taina 

Hento puolukkakranssi

Tämä viimeisiään vetelevä joululoma on ollut ohjelmattomuudessaan ihanan rentouttava, syksyn rankka työrupeama alkaa olla unohtunut, ja tuntuu, että olen valmis talven ja kevään haasteisiin. Täytyy ainakin tsempata itseä.;D Kevätlukukausi tuntuu joka tapauksessa menevän aina nopeampaa kuin syyslukukausi, kiitos hiihtoloman ja pääsiäisen, jotka rytmittävät ja tauottavat kevättä. 

Uuden vuoden ensimmäisenä aamuna päätin siirtää jouluksi solmimani kranssin ulos, sillä se alkoi näyttää kuivalta, männynoksat varsinkin. Jo edellispäivän lenkillä kaivelin tuosta meidän takametsästä lumen seasta pienen kimpun puolukanvarpuja uusi kranssi mielessäni. Tokmannilla törmäsin tuollaiseen himpun paksumpaan, vihreää, rautalankaan (hintaa oli jotain 2-3 euron väliltä), josta tein ensin yksinkertaisen renkaan kranssin pohjaksi. 

Solmin varpuja pohjaan sillä ajatuksella, että ensin kierros ympäri (koska niitä varpuja oli aika vähän), ja sitten loput varvuista sinne tänne väleihin.  Kranssin halkaisija on hieman alle 30 senttimetriä. Valmista tuli alle puolessa tunnissa, kun materiaalit olivat valmiina. Puolukka sopii hyvin kransseihin, sillä se ei näytä heti huonolta ja käpristyneeltä kuivettuaankaan. Kranssista tuli tällä kertaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanan kepeä.<3 Tuli vähän mieleen tämän vuotisten joulukorttien kuvio.:)

Vihreä tuntuu hyvältä kaikissa muodoissa erityisesti nyt, kun ulkona on lähinnä valkoisen ja harmaansävyjä. Viherkasvien ja uudenvuodenkimpun lisäksi iloa tuottaa vielä jouluruusu. Olisi kiva saada se säilymään niin pitkään keväälle, että sen voisi istuttaa pihalle. Epätodennäköistä, mutta aina kannattaa yrittää!

Oikein hyvää viikonloppua!<3

Taina

Vihersisustamista 2 - Kasvien niputtamista ryhmiksi

Edellinen postaukseni viherkasveista sai aikaan omassa päässäni myllerryksen aikaan, kiitos teidän ihanien lukijoiden ja kommentoijien!<3 Joudun vielä jatkamaan aiheesta tämän postauksen jälkeen, jahka saan koottua ajatuksiani. 

Päänvaivaa itselleni tuotti se, että olohuoneen taso oli peittymässä viherkasvien alle. Pelkona on mielikuva, joka vie itseni lapsuuteen, kultaiselle 70-luvulle.:) Noissa mielikuvissani viherkasvit peittävät ikkunalautoja (oletteko huomanneet, että ne ovat kadonneet kodeista kokonaa...), ja lähes joka kodissa oli jonkinlainen kukkapöytä: muovisia, pylväitä, rottinkia ainakin. Niin ihania kuin viherkasvit ovatkin, niin viihtyisyyden sijaan ne voivat mielestäni aiheuttaa myös epäviihtyisyyttä sijoittelusta riippuen. Lisäpulmaa aiheuttaa pimeä vuodenaika, jolloin suomalaiskodeissa lämmitys tekee huoneilmasta kuivaa ja liian lämpöistä useimmille kasveille.

Sattumoisin törmäsin kivaan amppeliin Neilikassa. Amppelin koriosat ovat mustaa metallia ja niitä yhdistää juuttinaru. Ei tarvinnut montaa hetkeä miettiä ostamista.:) Edellinen amppeli, jonka ostin pari vuotta sitten syksyllä, oli mieluisa, moderni ja yksinkertainen muoto viehätti. Amppelin pulmana oli liian ahtaat välit. Ylimpään ruukkuun ei kunnolla mahtunut mitään, ja toisaalta keskimmäisessäkin ruukussa oli aika vähän tilaa ylempään ruukkuun nähden. Päädyin lopulta irrottamaan ruukut toisistaan, ja amppelin osat ovat olleet ahkerasti käytössä suojaruukkuina, mm. edellisen postauksen neilikka oli yhdessä amppelin ruukuista. Uuteen amppeliin saa helposti kolme, melko kookasta, kasvia, ja koukkukin oli paikoillaan katossa ennestään.

Kesällä hankkimiani kaktuksia ja mehikasvia varten olin etsiskellyt pitkän aikaa kasvihuonetta, mielellään sellaista, johon olisi mahtunut kasvit ruukkuineen. Nämä viherkasvit olivat vielä pari viikkoa sitten ulkona terassilla, missä ne viihtyivät kesällä mainiosti. Tilavaa minikasvihuonetta ei etsinnästä huolimatta löytynyt, joten siirsin nämä kolme uutta kasvia Ikean kasvihuoneeseen, joka on parin euron kirppisostos ullakkomyynnistä Kajaanin reissulta. Tuohon kasvariin ei ruukkuja mahtunut sisään, joten ostin kaktus- ja mehikasvimultaa, ja siirsin kasvit kasvamaan kasvihuoneeseen. 

Olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikkei se juuri sitä ollut, mitä alunperin olin suunnitellut. Viime syksyiseen tapaan mies alkoi kuitenkin saamaan kovia allergiaoireita silmiin...Kun olin lahjoittanut puuvillanoksat naapuriin, vienyt heinät pihalle, eivätkä oireet loppuneet, päädyimme siihen, että kaktus- ja mehikasvimullassa täytyi olla jotain allergisoivaa. Näiden kuvien ottamisen jälkeen siirsin kasvihuoneen kasveineen kodinhoitohuoneeseen. Toivoisin edelleen löytäväni isomman minikasvarin, ja ehkä kasvit voisi sijoittaa jommankumman pojan huoneeseen. Olohuoneen ikkuna olisi ollut valoisin vaihtoehto meillä, mutta minkäs teet. 

Viherkäpänen on puraissut. Kuten jo alussa mainitsin, palaan varmasti asiaan.:) 

Kivaa uutta viikkoa!<3

Taina

Vihersisustamista - Olohuoneen viherkasvit

Lomaterveiset Oulujärveltä! Muutaman päivän irtiotto kotinurkista oli nyt paikallaan. Kiirettä ja väsymystä on riittänyt, luonnonrauhaa ja lepoa, niin taas jaksaa sinne jouluun saakka. Edellinen postauskin on yli viikon takaa, ja kommentit osittain vastaamatta. Pahoittelut siitä!<3 Tämä kahden postauksen kokonaisuus on ollut odottamassa lopullista muotoaan pari viikkoa, edellämainituista syistä. Facebook -esto on ensi viikonloppuna ollut kuukauden päällä, saapa nähdä, vapaudunko rangaistuksesta silloin....

Pakkasyöt ovat taas täällä, ja siksi oli pakko tuoda ulkona kesää viettäneet viherkasvit ja edelleen kukkiva neilikka sisälle. Pihalla oli vielä näitä kuvia ottaessani kaksi kaktusta ja yksi mehikasvi, ostin ne alkukesästä Face -kirppikseltä muutamalla eurolla. Sitrus viihtyi kesällä takaterassilla erityisen hyvin, hieman jännittää, miten se suhtautuu talvella huonelämpöön ja vallitsevaan pimeyteen. Viherkasveja on tullut kesällä muutama lisää, ensin ostin tuollaisen vahalehtisen, rönsyilevän, myöskin kirpputorilta. Hinta ruukkuineen oli muistaakseni kolme euroa. Syntymäpäivälahjaksi ystävältäni sain uuden viherkasvin, erityisen muodikkaan sellaisen. Luulin  sitä enkelinsiiveksi, mutta kysymyksessä onkin pikkupegonia. Tuollaiset punertavat viherkasvit tuntuvat olevan nyt pinnalla, ja niitä on minullekin jo kertynyt, ja mielessä on, että ainakin uurremuori vois olla kiva lisä viherkasveihini...

Suhteeni viherkasveihin on monimutkainen. Tykkään niistä, ja talviaikaan ne tuovat kaivattua elävää vihreää kotiin. Raja sopivan ja liiallisen määrän välillä on mielestäni hiuksen hieno, ja riippuu myös siitä, miten viherkasvit kotiin sijoitettu. Mielessäni on kai vähän liian selvästi vielä 70 -luku, jolloin kaikkien kodeissa kulki kultaköynnös seinillä, kukkateline oli joka kodin vakiokaluste ja ikkunalaudat olivat täynnä viherkasveja. Siitä tulee mielessäni tunkkainen tunnelma. 

Kuten kuvista näkyy, koko olohuoneen taso oli peittymässä viherkasvien alle...ja osa odotti terassilla sisällepääsyä. Onneksi viherkasvibuumi näkyy myös viherkasveille tarkoitettujen hyllyjen, amppeleiden kuin itse kasvienkin valikoimissa! Ratkaisu pulmaani löytyi sattumalta, ja toisaalta kaikki ei mennyt suunnitelmieni mukaan. Siitä oma postaus, ehkä jo huomenna!:) Minä lähden nyt vetämään ulkovaatteita päälle, ja etsimään luonnonkauneutta syystuuleen, jossa on selvästi jo aavistus tulevasta talvesta.

Kaunista sunnuntaita!

Taina

Viherkasveja ja rosoisia ruukkuja

Iloista toukokuuta! Tuntuu, että huhtikuu meni ihan hujauksessa, ja yleensä tällä toukokuulla on tapana vilahtaa käsistä vieläkin nopeammin. Tänään on ollut puolestaan aivan maanantaifiilikset, saapa nähdä, mikä päivä huomenna tuntuu olevan.:) 

Vappu meni enimmäkseen kotia siivoillen ja järjestellen. Eteinen on nyt valmiina tuleviin ylppäreihin (Eteisestä postaan erikseen, kun saan kuvat otettua), jääkaappikin tuli siivottua. Meillä on ajatuksena hankkia vielä ennen juhlia varastoon uusi jääkaappi-pakastin kakkospakastimen tilalle, koska juhlien tullen jääkaappi tuppaa aina loppumaan kesken, ja toisaalta pakastintilaa on ollut liikaa. Yhdet juhlaleivonnaiset tuli myös testattua, reseptin voisin laittaa jakoon, kunhan ennätän. Pihalla olen ehtinyt aloittamaan vasta kukkapenkkien siivousta ja hieman haravointia, ei ole oikein säätkään nyt suosineet pihahommia.

Postauksen varsinaisena aiheena on pari uutta viherkasvia, jotka on oikeasti majailleet meillä kohta jo kaksi kuukautta. Ensin ostin Plantagenista isohkon sitruksen ruukkuineen ja heti perään tuollaisen tummalehtisen, apilaa muistuttavan, Villiviinistä myöskin ruukun kera. Jotain ei vain voi vastustaa, vaikken todellakaan ole viherkasvi-ihminen.;D Näitä en voinut, ja tuollaisia karhean rouheita ruukkuja toivoisin omistavani enemmän.

Ajatuksena on siirtää sitrus ulos, kun nuo yöt lämpenisivät hieman... Viime vuonna mulla oli myös sitrus, tuolloin Ikeasta, mutta se otti nokkiinsa, kun siirsin sen Kesähuoneeseen. Tällä kertaa sitrus saa siis mennä terassille. Oliviipuu olisi aika mainio kaveri sitrukselle, mutten taida raaskia sellaista hankkia, kun tapanani on tappaa ne syksyyn mennessä.

Olen huomannut, että itselläni on aika matala raja viherkasvien suhteen, mikä on liikaa. Tuohon olohuoneen tasolle se taitaa olla maksimissaan kolme kasvia. Poikien huoneisiin ja toisille tasoille olen siirtänyt toissa syksynä hankkimani kaktukset. 

Tuo apilan sukulainen (?) on innostunut iloisesti kukkimaan. Ihan tuoretta kuvaa ei tähän ollut nyt laittaa, kaikki kuvat ovat useita viikkoja vanhoja, osa maaliskuun puolelta, mutta kasvi on selvästi kasvanut näistä kuvista, ja kukkia kasvi on täynnä. 

Täytyy vielä pahotella sitä, että en ole ehtinyt kommentoimaan muiden postauksiin viime aikoina.<3 Käyn kyllä lukemassa postauksia kännykällä, mutta kommentointi sitä kautta tuntuu hankalalta. Yritän sitten peukutella postauksia facen puolella tai kommentoida instaan. Elän toivossa, että aika tarkalleen kuukauden päästä kiire helpottaa.:)

Mukavaa viikkoa! 

Sehän on tosiaan huomenna perjantainaatto!;)

Taina

Vaihtelu virkistää (kissakin sen tietää)

Vaihtelu virkistää, sanoi kissa, kun mummolla pöytää pyyhki! Tämän viikon Perjantaimyysseihin viitaten, tämä sydäntalvi on ainakin minulle aikaa, jolloin tekee mieli sisustella kotia, erityisesti lisätä sen toimivuutta, luoda kodikkuutta ja tuoda silmille iloa. Päässäni on muhinut eteisen ja kylppärin "kasvojenkohotukset", ja jälkimmäinen onkin jo edennyt melko pitkälle. Yritän ehtiä kuvaamaan sitä tänään, katsotaan ehdinkö valoisan aikaan. Kuten tavallista, kylpyhuoneessa on vain pieni, kapea, ikkuna, ja luonnonvalo, jota suosin kuvatessani, on todella vähissä.

Syksyllä hankin tähän työpisteelleni, jossa tätä tekstiä nytkin naputtelen, Ikeasta Skådis säilytystaulun oheistarpeineen. Taulun otin tuolloin puunvärisenä. Talven pimeydessä puunväri alkoi näyttämään mielestäni liian tummalta, hieman tunkkaiselta, ja aloin miettiä taulun vaihtamista valkoiseen. Yhtenä iltapäivänä työkaverini olivat ajelemassa Ikeaan, joten laitoin tilaukseen heidän mukaansa, ja kaiken lisäksi maksoin tilaukseni oravannahoilla, eli tällä kertaa juniorin pieneksi käyneillä vaatteilla.

Puunvärisen ajattelin siirtää eteiseen, missä olisi myös tilausta toimivalle ja seinään kiinnitettävälle säilytyssysteemille. No, tämä työpisteessäni oleva taulu, kokoa 76cm x 56cm, on sittenkin liian leveä eteiseen, joten täytyy hankkia sinne taulu pienempänä. Voihan olla, että puunvärinen tuntuu jälleen paremmalta, kun aurinko alkaa paistaa. Taulun vaihtaminen on erittäin kätevää, sillä tuolla taulun alla on kisko, johon taulu ruuvataan kahdella ruuvilla.

 

Viime viikonloppuna kävin pitkästä aikaa Terrassa etsimässä kaikenlaista tarpeellista kylppäriin. Olisin lähtenyt aivan tyhjin käsin pois, mutta tuon työpöydän ruukkueucalyptuksen päädyin sieltä ostamaan. Katsotaan nyt, kuinka kauan kestää. Olen erityisen lahjakas tappamaan kaikki viherkasvit...:/ Eucalyptus tuntui niin rönsyilevältä, että napsin siitä muutaman oksan ja väkersin pikapikaa uuden kranssin Clasun henkariin ja laitoin sen tällä kertaa työpisteelle roikkumaan. 

Pieni ja edullinen muutos, joka raikasti mielestäni olohuoneen ilmettä ja piristää mieltä.
Leppoisaa sunnuntaita!

Taina

Ihanan vihreää Kukkailottelua

Aivan ihanaa, miten innokkaasti olette lähteneet mukaan viettämään Kukkailottelun 1-vuotisynttäreitä, joita vieteään tällä viikolla joka päivä! Tänään teemana on kaikenlaiset vihreät ihanat, kuten viherkasvit, taimet sun muut, noin niin kuin yleensä kukattomat kasvit... 

 

Itselleni kävi nimittäin niin hassusti, että tuore Kevätmessuostokseni  olikin alkanut kukkimaan, minkä tajusin sitä kuvatessani. Kovin suuria ostoksia en messuilta tehnyt, mukaan tarttui vähän vahingossa tämä villipelargonia, ja mietinkin, että mahtaako tuohon tulla kukkia, ja jos tulee, niin minkälaisia. Eipä tarvitse enää ihmetellä, nyt tiedän, millaiset kukat tässä on. Aika pienethän nuo ovat, mutta oikein suloiset. Täytyisi siirtää se isompaan ruukkuun piakkoin, ja samalla laittaa uudet mullat varastossa talven viettäneille pelakuille. Nekin ovat lähteneet kovaan kasvuun, vaikken niille mitään kummia ole ehtinyt tekemään.

Helmikuun alkupuolella Ikeasta ostamani sitrus on myös vastoin kaikkia odotuksiani pukannut uutta kasvua, joka ei ehkä erotu kuvissa, mutta kyllä siellä parikin pitkää oksaa puskee muun kasvin yläpuolelle. Kesällä voisi varmaan siirtää tuon terassille...Ihan huomaamatta olen alkanut luottaa, että sitrus voi selvitä hengissä!

Kodinhoitohuoneessa laskutilaa vievät edelleen kevätkylvöjen (klik ja klik) taimet. Kuukausi sitten kylvetyt ja pari viikkoa sitten koulitut ruiskaunokit (ne melkein mustat) ovat alkaneet haarautua varrestaan. Olen niin noviisi tässä, että ei hajuakaan, että pitääkö niiden tehdäkin niin. Luultavasti? Edelleen epäilen vahvasti, että noinko näistä vielä saadaan jotain kukkivaa pihalle. Pari viikkoa sitten kylvetyt ruiskaunokit (sekoitus erilaisia punaisia) ovat taas lähteneet paljon hitaammin kasvuun kuin ensin kylvetyt. Ehkä se on vain hyvä juttu, niin eivät mene sellaiseen solmuun kuin lajitoverinsa menivät.

Aikomus on vielä laittaa ainakin jotain mukuloita tai sipuleita kasvamaan ennen kesää, mutta niiden aika on sitten, kun ulkona ei enää öisinkään ole tuollaisia pakkaslukemia kuin nyt on ollut. Istutan ne aluksi ruukkuihin terassille ja sieltä sitten toivottavasti kukkapenkkiin.

 

Tule sinäkin mukaan juhlintaan Kukkailottelusynttäreitä linkittämällä kukka-aiheisia postauksia tai kommentoimalla niitä! Eri päiville on omat teemansa. Sinäkin voit näin aluksi kaivella arkistojasi ja tehdä ihan oman koosteen/kollaasin, laittaa vaikka vuoden kauneimmat kukkaset yhteen pakettiin, ja linkittää postauksesi eilisen postauksen (eli maanantain) loppuun, mistä löytyy myös tarkemmat ohjeet linkittämiseen!

Voit osallistua vaikka joka päivä, se olisi niin mahtavaa! Muista linkittäessäsi linkittää kyseisen postauksen osoite, ei blogin pääsivun osoitetta, sillä on lukijoille ikävää joutua selamaan löytääkseen oikean postauksen! Liitäthän ystävällisesti postaukseen linkin myös tänne Mansikkatilan maille!<3 

Teemat eri päiville ovat tällä viikolla:

maanantai & tiistai: Vuosi Kukkailottelua ( koosteita, poimintoja, parhaita kuvia ja kukkaideoita)

keskiviikko: Vihreää! (viherkasveja, taimia, versoja tms.)

torstai: Kukallista (mutta ei kukkia, kukalliset kahvikupit, ihanimmat kukkatyynyt, tapetti tms.)

perjantai: Iloa leikkokukista

lauantai: Pihalla / Terassilla / Luonnossa kukkii jo!

sunnuntai: Kukat osana asetelmaa (still life kuvia)

Teemat ovat erityisesti itseäni varten. Tietenkin olisi mukavaa, jos saisin muitakin innostettua kuvaamaan uusia asioita, uudenlaisesta näkökulmasta, ehkä opimme samalla uutta! Linkki on auki maanantain postauksessa, se on auki koko viikon maanantai-iltaan saakka, ja sieltä löytyvät myös tarkemmat ohjeet linkittämiseen. Eri päivien teemohin voit osallistua muinakin päivinä, jos et heti ennätä mukaan.

Kannattaa ehdottomasti osallistua Kukkailotteluun, joko linkittämällä omia postauksia tai kommentoimalla tänne Mansikkatilan maille tämän viikon Kukkailottelu-postauksiin, sillä tuhansien ideoiden Järvenpään Kukkatalon ihana Saija Sitolahti lupasi arvottavaksi kaksi lahjakorttia tällä viikolla osallistuvien kesken! 

Yksi 30 euron lahjakortti arvotaan linkittäjien kesken (jokainen linkitys vastaa yhtä arpaa). Toinen 30 euron lahjakortti arvotaan kommentoijien kesken samalla periaatteella, (jokainen kommentti näiden synttäripostausteni lopussa toimii arpana). Lahjakortit ovat sellaiset, että pystyt käyttämään sitä missä tahansa Interflora -kukkakaupassa, jos Järvenpään Kukkatalon valtavan upeat valikoimat ovat harmittavan kaukana. Järvenpään Kukkatalon Fb-sivuja sekä Insta-tiliä kannattaa muuten liittyä seuraamaan, asuitpa lähellä tai kaukana, sillä sieltä voi poimia monta ihanaa kukkaideaa!

 

 Joko siellä vihertää? 🌱

Taina