Ylioppilasjuhlat nopeasti ja rennosti

Neljä vuotta sitten esikoinen kirjoitti ylioppilaaksi, ja minä postailin tuolloin jo hyvissä ajoin juhlista, mitä kaikkea oli suunnitteilla. Postaus taitaa olla blogini luetuin tai toiseksi luetuin kautta aikojen. Ilmeisen onnistunut otsikointi? Olin kirjannut muistikirjaan varmaan jo talvella muistettavat asiat ja viimeiselle viikolle ennen juhlia minulla ole eri päiville muistilistat, mitä milloinkin pitää ehtiä tekemään. Tuolloin ajattelin, että näihin seuraaviin, kuopuksen juhliin, hankin vieläkin enemmän valmiina, olen vieläkin enemmän ajoissa, jotta välttyisin työkiireiden ja juhlien järjestämisen stressiltä. Kuinkas sitten kävikään.

Keittiöremontti venyi suunnitellusta ja töissä oli kaikenlaista kiirettä, niin jäivät kuopuksen ylioppilasjuhlien järjestelyt hieman viime tippaan. Huomasin, että olin myöhässä niin kakkutilauksen, kuin ruokatarjoilujen kanssa. Onneksi sain meitä miellyttävän tarjouksen Lämäristä, eli Isku Areenan keittiöstä, joten selvisin tälläkin kertaa tarjoiluista kakkujen leivonnalla. Niitä tosin väännettiin vielä viimeisenä iltana...Ei kyllä tullut mieleenkään tällä kertaa testailla erilaisia kakkuja ennen juhlia.:P

Menu piti sisällään kana-caesarsalaattia, hedelmäistä leipäjuustosalaattia, kinkku-pastasalaattia, lämminsavulohta, coctail-lihapyöryköitä sekä crispy chikeniä, sekä lisäksi kastikkeet, majoneesit, leivät ja levitteet. Hintaa ruuilla oli 23e/henkilö. Menun tulostimme näkyviin ruokien yhteyteen, kiireessä sille löytyi työpisteestäni klipsimuistitaulu, jonka sai nojaamaan seinää vasten. Kuvat jäi ottamatta tarjoiluista. Kakuista napsasin pikaisesti pari kuvaa.

Tilasimme ruuat 30 hengelle, mutta niillä olisi kyllä ruokkinut varmaan 50 vierasta helposti. Jaoin ruokaa vieraille mukaan ja soitin naapureitakin avuksi. Silti söimme juhlaruokia monta päivää ja valitettavasti osa meni lopulta myös roskiin, sitä vaan oli niin paljon. Suurin osa meidän vieraista viipyi useamman tunnin ja tuli kauempaa, siksi ruokatarjoilu oli mielestäni ehdoton juttu. Muutun itsekin äreäksi, jos pitää elää pelkällä hötöllä.:)

Kakkuja leivoin kahta erilaista, toinen on vanha tuttu, Valion Marianne poke-kakku, siitä yksinkertaistettu versioni, joka tälläkin kertaa upposi vieraille hyvin. Postaus suklaakakusta löytyy täältä. Se on sekä gluteeniton, että laktoositon, kun huomioi asian maitoa ja jauhoja osteassa. 

Toinen kakku oli uusi kokeilu. Olisin halunnut tehdä kakun, jossa reunat olisivat "valuneet". Juhlien jälkeen törmäsin termiin "Dripped cake". Termin tunteminen auttaa, jos haaveilee samanlaisesta kakusta. Vatvomisen jälkeen päädyin Valion sitruuna-mustikkakakkuun. Ihan ok kakku siitäkin tuli, muttei tuon em. suklaakakun veroista. Kakkujen lisäksi tarjolla oli karkkibuffa sekä Pirkka -minidonitseja. Louhisaaren juomaa olin tehnyt tälläkin kertaa. Koska sää oli harmaa, jäi juomaa vielä yli, yksi viiden litran satsi olisi riittänyt. 

Kukat saarekkeen päälle ja olohuoneeseen hankin Villiviinistä. Saarekkeen kimppu oli sidottu toiveitteni mukaan. Olohuoneen pöydälle ostin ämpärillisen paikallisen viljelijän kasvattamia tulppaneita, jotka Eija myi minulle edullisesti. Koska ruokapöytämme on nykyisin niin pieni, asettelin pöydälle vain pieniä omenapuun oksia. Ne kukkivat juuri sopivasti, kiitos viileän kevään. Terassille laitoin oman pihan narsisseja kuohuviinilaseihin.

Hain Korilla toimivasta Via Decosta vuokralle donitsiseinän (hinta oli kympin luokkaa), mutta valitettavasti donitsit olivat liian pieniä telineeseen. Seinä jäi käyttämättä tällä kertaa. Ehkä seuraaviin juhliin sitten! Samalla ostin Puisen onnea -koristeen kakkuun. Ilmapallojen kanssa meinasi myös käydä ohraisesti, lopulta hain pallot Kärkkäiseltä. Yleensä yritän vältellä kyseistä liikettä periaatteellisista syistä. Nyt jouduin niistä tinkimään. Olin ajatellut, että pallot otettaisiin valokuviin mukaan, mutta koska mieheni toimi kuvaajana, ei ajatus saanut kannatusta yksiä kuvia enempää.:/

Emme lähettäneet nyt kutsuja postissa, vaan pelkästään kännykällä WhatsAppin kautta. Hyvin meni kutsut sitäkin kautta. Neljä vuotta sitten pidin tärkeänä oikean kutsun lähettämistä. Niin se mieli muuttuu.

Pojan vaatetus hankittiin Sokokselta, palvelu siellä on aina erinomaista. Nyt kävimme ostoksilla vasta vapun alla ja iloksemme myyjä suositteli puvun maksamista vasta seuraavalla viikolla, jolloin puvuissa oli alkamassa -20 prosentin alennus. Erittäin kilttiä kertoa tästä, sillä olisin tietenkin maksanut ostokset muutoin heti.

Oma vaatetukseni oli pieni kysymysmerkki ihan viime metreille saakka. Yhtenä vaihtoehtona pidin saman mekon käyttämistä kuin esikoisen juhlissa. Tykkään kyseisestä Moremixistä ostamastani Thing -farkkumekosta edelleen tosi paljon ja se sopii mielestäni minulle. Sattumoisin poikkesin viimeisenä päivänä ennen lakkiaisia juuri Moremixiin, minulla oli luppoaikaa ennen kampaajaa. Kuinka ollakaan, tismalleen samanlainen mekko, vihreää pellavaa, roikkui siellä minua odottamassa! Ihan turhaan olisin vatvonut mekkoasiaa, kun se ratkesi aivan itsestään. Kampaajalla kävin tällä kertaa edellispäivänä käherrettävänä ja samoilla hiuksilla menin juhlat läpi.

Kuopus kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen lukiosta, joka aikoinaan on siirtynyt Terijoelta, Karjalankannakselta Lahteen. Nämä ylioppilaat olivat nyt viimeiset Kannaksen lukion ylioppilaat, uusi isompi lukio on nimeltään Gaudea, ja se yhdistää Kannaksen ja Tiirismaan lukiot.

Lakitustilaisuus oli Sibeliustalossa ja kyllähän se puitteeltaan lyö Lyseon käyttämän Messuhallin mennen tullen! Selvisin tälläkin kertaa tilaisuudesta hyvin, mullahan ei tietenkään ollut edes Nessuja mukana, vaikka kauhea itkupilli monesti juhlissa olen.:P Juhlista pois ajettuamme haimme valmiit ruuat jäähallilta ja sitten ajoimme kotiin laittamaan niitä esille. 

Ystäväni Maiju oli jälleen kerran keittiössä hääräämässä. Jos jonkun neuvon juhlia järjestävälle haluaisin antaa, niin se on tämä: Pyydä joku ystävä tai vaikka useampi keittiöön avuksi. Maiju on kimpale kultaa ja häneen voin tällaisissa tilanteissa luottaa 100-prosenttisesti. On ihanaa, kun juhlissa voi seurustella vieraiden kanssa, ehtii nauttimaan tarjottavista itsekin ehtii saada juhlatunnelmasta kiinni. Kiitos Maiju!<3

Varsinaista ohjelmaa meillä ei ollut. Äitini piti pienen puheen pojalle ja sai veden vuotamaan silmistä. Mies tilasi pyynnöstäni polaroid-tyyppisen kameran ja filmiä. Kameralla otettiin kuvat juhlavieraista yhdessä ylioppilaan kanssa. Kuvia otettiin niin, että meillä jäi oma kappale ja vieraiden mukaan lähti omat. Kuva siis toimitti samalla kiitoskortin virkaa. Olemme niiden lähettämisessä ehkä maailman huonoimpia...

Sää ei tällä kertaa ollut aivan yhtä suotuisa kuin neljä vuotta sitten, mutta onneksi ei sentään niin märkä kuin pelättiin. Vasta viimeisten vieraiden lähdettyä alkoi ukkostaa ja sataa kunnolla. Olin ajatellut mennä poreammeeseen lillumaan vieraiden lähdettyä, mutta olinkin niin väsyksissä, että ehdin ja jaksoin sinne ensi kertaa tänä kesänä vasta juhlien jälkeisenä päivänä. 

Ihanat juhlat oli!<3 Vaikka tuntui työläältä järjestää juhlat ensin ja sitten jäsentää ne tänne  blogiin pakettiin, niin onhan kiva näitä lukea itsekin myöhemmin!

Nyt on lasten lakkiaiset meidän perheen osalta juhlittu. Kuopuksella koittaa heinäkuussa armeijaan lähtö ja syksyllä ja talvella olemme sitten miehen kanssa kaksin talossa. Se tuntuu ajatuksena oikein hyvältä, uskon, että viihdymme kaksistaan.<3 Seuraavat juhlat lienevät omat 5-kymppiset, joita juhlitaan elokuussa. Jos nyt vähän vetäis henkeä ennen sitä...

Taina

Keittiöremontti valmistui - Vinkkejä remontoijille

 

Moikka!

Pitkästä aikaa...Talvi ja kevät meni, elämä on pyörinyt maaliskuun alusta saakka enimmäkseen työn ja keittiöremontin merkeissä. Noin viikon verran keittiö on ollut valmis, kun saimme viimeiset vetimet postissa. Käyttökunnossa keittiö on ollut toki huhtikuun puolesta välistä saakka.

Ei se ihan mennyt kuin Strömsössä. Suurin pettymys tulikin tuossa johdannossa mainittua. Kun lokakuun lopulla kirjoittelin uuteen keittiöön liittyvistä suunnitelmista, oli yksi iso toive vetimettömät ovet. Vaikea sanoa, mitä tapahtui. Sisustusarkkitehti teki ovitilauksen, yritin sitä tarkastaa, mutten voinut mitenkään tietää, onko tilaus oikein ja sen kerroin hänelle. Ovifirmassa vaihtui tässä kohti myös työntekijä. Kenen moka, en tiedä, mutta meille kuitenkin tuli ovimalli, joka avautuu vain vetimillä. Tai kyykkäämällä alalaatikko ensin auki ja sen jälkeen laatikko kerrallaan. Tuota kyykkimistä teimme reilun kuukauden, jonka tarvitsin aikaa miettimiseen, mitä tehdään. 

Doorielta olisi tultu uusien ovien hinnassa vastaan -60 prosenttia, mutta minulle jäi vähän epäselväksi, olisiko ovien vaihto edes riittänyt, vai olisiko runkoihinkin pitänyt kajota. Lisäksi meille olisi tullut lisälaskua timpurista, joka olisi joutunut tekemään saman työn kahteen kertaan. Dooriella on mielestäni yritetty paikata tilannetta parhaan mukaan. Sisustusarkkitehti lakkasi olemasta yhteydessä sen jälkeen, kun ihmettelin, miksi meille on tullut ovet, joissa ei ole uria. Sen verran olimme yhteyksissä, että hän muistutti sopimuksen koskevan vain meitä ja Doorieta. Suunnittelutyöhön olemme tyytyväisiä, mutta ehkä tämän projektin olisi voinut hoitaa maaliin vähän tyylikkäämmin. Ilmeisesti hän ei kaivannut suosituksia meiltä.

Kun tajusin, että laatikoihin on pakko ottaa vetimet, valitsin alkuun metalliset, valkoiset, jotka olisivat tulleet ovien yläreunaan. Kuvittelin niiden olevan huomaamattomat. Mallailin näitä vetimiä aikani, mutten päässyt siitä ajatuksesta, että ne pilaavat kauniin kokonaisuuden ja pyysinkin Doorielta erilaisia, tammisia, vetimiä näytille. Ihastuin sekä suoraan, että pyöreään vedinmalliin, niinpä meillä on nyt molempia keittiössä. Yksi pyöreä on vielä varalta odottamassa, jos lopulta päädyn siihen, että haluan aamiaiskaapin oveen symmetrian vuoksi kaksi vedintä. Näillä tammivetimillä keittiöön tuli mielestäni ripaus 50-luvun henkeä. Se sopii moderniin tyyliin ja tammiset yksityiskohdat ovat se punainen lanka uudessa keittiössämme muutoinkin. Enää vetimet eivät harmita, ne tuntuvat kuuluvan tähän keittiöön.

Toinen seikka, joka ei toteutunut, oli budjetti. Alkujaan kerroin sisustusarkkitehdille, että olemme ajatelleet, että keittiön saisi noin 20 000 eurolla. Kun jossain vaiheessa sanoin hänelle budejtin jo ylittyneen, hän vain totesi, ettei usko tuon alkuperäisen budjetin riittävän. Tietenkään hänellä ei ollut vastuuta keittiöremonttimme budjetista, päätökset valinnoista teimme itse, mutta ehkäpä hänen kokemuksellaan asian olisi voinut sanoa jo suunnitteluvaiheessa. Ihan ääneen en kehtaa edes kertoa, paljonko kaikki tuli maksamaan, mutta huomattavasti enemmän kuin tuo alkujaan ajattelemamme summa.

Uudessa keittiössämme on siis Ikean rungot, Ikean kautta hankitut Nerosteinin keramiikkatasot ja Doorien ovet. Myös aamiaiskaappi on Doorien.  Kodinkoneet hankimme Powerista, paitsi induktioliesi integroidulla liesituulettimella hankittiin Black Friday -tarjouksena Gigantista. Altaan otin Ikeasta ja Tapwellin hanan tilasin Taloon.comista. 

Virolaisen kivifirman kanssa oli aikamoista säätöä ja huhtikuussa jouduin soittamaan todella monta puhelua Ikeaan. Vieläkin minusta tuntuu hullulta, että ostaessani Ikeasta jotain, ostankin ihan toiselta firmalta ja KUN tulee ongelmia, niitä hoidetaan Ikean asiakaspalvelun kautta, josta aina ensin valitaan 1, sitten 3, sitten 1 ja lopulta puheluun vastaa joku, joka sanoo, että en oikeastaan tiedä keittiöistä, mutta juttelen kollegani kanssa...Meille tuli kahden viikon viivästys, ihan käsittämättömästä syystä ja sitten vielä toinen, koska Ikean systeemit. Saimme siitä muutaman sadan hyvityksen, mutta ihan ensimmäiseksi en kyllä Ikeaa voi suositella keittiön ostoon. Nuo tasot olisi kai saanut suoraakin Nerosteinilta, jos olisi osannut kysyä. Hieman alle nelimetristä keramiikkatasoa kahdella aukolla ei myöskään saanut Ikeasta. Tämä seikka minulle selvisi siinä vaiheessa, kun kivimiehet olivat käyneet viimein ottamassa mittoja. He siis kysyivät mieheltäni, mihin kohtaan tasoa haluamme sauman. Olisihan tuo sauman mainitseminen ja sille paikan miettiminen voinut tapahtua jo syksyllä Ikean suunnittelupisteessä. Onneksi sauma ei ole kovin silmiinpistävä, ainakaan näin uutena.

Koska haaveilemalleni mikrosementtilattialle ei löytynyt tekijää, päädyin pitkän empimisen ja jahkailun jälkeen ABL:n 60x60 laattaan, sävyssä Taupe. Tämä oli tietenkin hintavampi vaihtoehto kuin 30x60 laatta harmaana. Ilokseni olen todennut, että tämä laatta tuntuu jalan alla pehmeämmältä kuin edeltäjänsä. Vaikka uusi keittiö on korkeampi kuin edeltäjänsä, ei selkäni ole kipeytynyt pitkänkään keittiössä seisoskelun jälkeen. Materiaalivalinnoilla on väliä! Meidän olisi vielä tarkoitus nanosuojata lattia ja tasot, minkä jälkeen toivon puhtaanapidon helpottuvan. Tummemmasta laatasta erottuu lika ja pöly vaaleampaa selvemmin.

Olen nyt yrittänyt listata tähän kaikki asiat, jotka menivät pieleen, joten nyt voin varmaan todeta, että keittiöstä tuli aivan ihana! Tykkään todella paljon noista uusista tasoista ja keittiön väristä, joka on sävyltään greige (ovissa kiinniollessa tarralapuissa luki Ajopuu).  

Uusi keittiö on myös toimivampi kuin vanha. Yhden laatikon sisällä on useampi sisälaatikko ja tila on käytetty siten taloudellisemmin, mutta ilme on rauhallisempi. Aamiaiskaappi on niin hieno ja käytännöllinen. Aluksi ihmettelin sen avausmekanismia, mutta se taitoksille menevät ovet eivät ole haitanneet edes nurkkakaapin käyttöä. Toisaalta on just ihanaa sulkea aamiaiskaapin ovi ja piilottaa laitteet näkyvistä. 

Turhat yläkaapit saivat lähtöpassit, samoin näkymää häirinnyt liesituuletin ja niemekkeen takana ollut seinäke. Tilalle tuli saareke, jossa on runsaasti työskentely- ja säilytystilaa. Pitkälle seinälle tuli tammihylly ja paikka ruokapöydälle saarekkeen verran olohuoneeseen päin.  Nyt olohuone ja keittiö ovat samanhenkisiä, puhuvat samaa kieltä ja ovat yhtä isoa tilaa. 

Timpurin, sähkömiesten ja putkimiehen työhön olemme erittäin tyytyväisiä. Jos tulevaisuudessa tarvitsemme jotain näistä, niin toivon mukaan saamme käyttää samoja osaajia jatkossakin. Varsinkin timpuri kantoi paljon vastuuta ja teki kaikki työt purkamisesta, laatoittamiseen ja kokoamiseen ripeästi, mutta huolellisesti. Se, että remontissa kesti, ei ollut näiden tekijöiden vika. Timpuri toi meille omasta varastotaan vanhan tason, kun jouduimme odottelemaan tasojen asennusta useamman viikon. Hän kävi myös tekemässä sitä mukaa hommia eteenpäin, kun se oli mahdollista.

Saarekkeen ja ruokapöydän päälle hankin Mater Terho -valaisimet kaikissa kolmessa eri koossa. Pitkälle seinälle sisustusarkkitehti ehdotti Nemo Lighting Lampe de Marseillea miniversiona. Sen verran kallis olisi tuo lamppu ollut, että hylkäsin sen hinnan vuoksi. Selattuani varmaan tuhat erilaista seinälamppua, ja tajuttuani, että melkein kaikissa seinävalaisimissa on johto, aloin olla jo vähän epätoivoinen. En halunnut yhtään johtoa roikkumaan keittiöön! Jos siis etsit seinävalaisinta, jonka johdot ovat seinän sisällä piilossa, oikeat hakusanat ovat seinävalaisin kiinteällä asennuksella. Nyt se on tässä itseänikin varten muistiin merkittynä. Ihastuin tuohon ehdotettuun valaisimeen niin paljon, että päädyin tilaamaan halvemman version Ellokselta, Venture Home Carl -valaisimen -40% hinnalla. Sähkömies teki taikojaan ja teki valaisimesta johdottoman. Aamiaiskaapin alimman hyllyn ja koko tammihyllyn alla kulkee LED nauha. Keittiön uusi valaistus on ihanampi kuin osasin kuvitellakaan.

Vanhalle keittiönpöydälle löytyi ostaja, uuden ostin Facebook -kirppiksen kautta ja hain Nurmijärveltä. Pöytä muodostuu Hayn pukkijaloista ja ikilevystä. Kaksi tammenväristä &Tradition In Between -tuoli ostin Instan kautta ja hain Tampereen seudulta. Matalampia Hayn About A Stooli baarituoleja en löytänyt kierrätettynä, joten tilasin ne Finnish Design Shopista. Alunperin myös Nikarin baarijakkara oli alunperin yksi vaihtoehto saarekkeelle, mutta olisin halunnut koeistua jakkaran jossakin ennen ostoa. Hayn olen todennut mukavaksi ja tukevaksi työtuolilla istuessani. 

Neljä vuotta vanha Ikean Lohals-juuttimatto sopii edelleen ruokapöydän ja tuolien alle. Uusi kello tuli tänään, se odottaa seinälle ripustamista. Verhoja olen pähkäillyt monta kuukautta, nyt vielä ikkunoista tulviva valo on vienyt voiton ompelusta. Ikkunoiden eteen haaveilen Hakolan Riippu -hyllyjä... 

Vanhan keittiön sain myytyä (mielestäni ihan hyvään hintaan) ja viimeisetkin rippeet siitä matkasi viime viikolla Hyvinkäälle. Ihan parissa-kolmessa viikossa ei tullut valmista, mutta ei sillä enää ole väliä. Olen uudesta keittiöstä todella, todella, onnellinen.<3 

Taina

Arabian Emilia - Kuvio, joka hurmaa

 

Monenlaista juttua on ollut mielessä, joista olisi voinut blogiin kirjoittaa, mutta jostain syystä homma on vaan jäänyt. Lisääntynyt valo, vai mikä lie syynä, että viimein sain istuttua koneen ääreen ja aloitettua kirjoittamisen. Tätä on ollut vähän ikävä. Nähtäväksi jää, löytääkö teksti enää lukijoita. Hyvän tekstin kai paljastaa aika...

Syksystä saakka olen ollut hullaantunut kuvioihin, joista tämä postaus kertoo, joten mennäänpä aiheeseen. Ihan tarkalleen en muista, koska näin tämän Arabian Emilia -astiastossa olevan kuvion ensimmäisen kerran, ehkä törmäsin siihen keväällä tai kesällä jossain lehtijutussa. Tosin tekstin kirjoittamisen ja kuvien käsittelyn välissä siivoilin vanhoja lehtiä kirppismyyntiin ja yllätys, yhdessä Kodin Kuvalehden kannessa on kuppipino, jossa Emilia on mukana. Lehti on kesältä -20. Voi hyvinkin olla, että olen jo tuolloin kiinnittänyt kuvioon huomion. 

Yksityiskohtien runsaus yhdistettynä mustavalkoisuuteen ja kuvioiden idyllinen maailma joka tapauksessa hurmasivat minut! Googlailin ja selvisi, että Emilia on Raija Uosikkisen Arabialle piirtämä kahviastiasto, jonka kuvien aiheiden kerrotaan saaneen innoituksensa Uosikkisen Amerikantädin elämästä. Emiliaa on valmistettu Arabialla vuosina 1957-66, joten tuoreimmillakin astioilla on ikää kohta jo 60 vuotta. Jos jotain astiastoa saisi toivoa uustuotankoon, niin minulle se olisi ehdottomasti tämä.<3 Helppo samastua noihin kukkahattutäteihin.;D

Syksyn tullen laitoin Toriin vahdin päälle ja selasin usein nettikirppiksiä Emilia -astioiden toivossa. Tähän mennessä olen hankkinut yhden neliömäisen vadin (Kaj Frankin G -malli, 17,5 senttisenä) sekä kaksi aluslautasta (Kaj Frankin malli MB, jota myös tv-setiksi kutsutaan), joista toiseen olen onnistunut löytämään myös kupin. Tässä kaikki ostamani Emiliat toistaiseksi. 

Koko sarjan ostosta en edes haaveile, mutta olisi kiva saada ainakin toinen kuppi, mielummin ehjä, sillä tässä ensimmäisessä on särö. Lisäksi haaveilen erityisesti vaasista ja kannusta, joita molempia käyttäisin maljakkoina. Äitini muisteli, että mummollani on joskus saattanut olla sarjaan kuuluva kannu, mutta sen kohtalosta ei ole mitään muistikuvaa. 

Viimeisen puoli vuotta olen seurannut suht säännöllisesti Emilia -asioiden kauppaa ja vaikuttaa siltä, että hinnat ovat aina vain nousemaan päin. Lautasia liikkuu nettikirppiksillä paljon useammin kuin kuppeja, vaaseista ja kaatimesta puhumattakaan. Näitäkin on myynnissä, mutta aika isolla hinnalla. Ihan mitä tahansa en ole näistä valmis maksamaan, sillä haluan käyttää astioita, en pitää niitä hyllyssä pölyyntymässä. Käytössä on kuitenkin aina rikkoutumisen riski. Siksi siis hinnan pitää olla siedettävä. Ainosta Emilia kahvikupista onkin tullut minulle sunnuntaikuppi! 

Syksyllä ilmestyneestä Novitan ja Arabian yhteisestä sukkalehdestä bongasin tietysti Emilia -sukat (niitä on oikeasti kaksi mallia, aikuisen ja lapsen) ja niitä olen neulonut muistaakseni syyskuusta saakka. Homma on todellista mindfullnesia, sillä ajatusten pitää pysyä kuvioissa, jotka eivät ole tippaakaan säännöllisiä. Aika tavalla olen välillä purkanut, kun ajatukset ovat harhailleet ja olen mennyt kerroksissa sekaisin. Viime viikolla sain toisen sukan valmiiksi, mutten tykännytkään kärjen muodosta! Aikomus on purkaa se ja tehdä pyöreämmäksi. Toinen sukka on vasta kantapään kohdalla. Tässä mallissa tosin kantapää tehdään viimeiseksi. Sekin on ihan uutta minulle.

Tällainen pieni hurahdus on minulle käynyt. Samaan aikaan olen kyllä jatkanut jälleen turhien tavaroiden karsintaa. Kirppispöytä on ollut taas viikon verran lähikirpparilla ja kauppa on lähtenyt hyvin käymään. Aikomus on pitää sitä ehkä pari kuukautta, kuten pidin marras-joulukuussa. Vielä täytyisi käydä keittiön kaapit läpi kertaalleen, yksi vaatehuone ja varasto odottaa samoin karsintaa! Rempan alkuun on tällä tiedolla alle kuukausi.

Oikein hyvää tätä vuotta!

Taina