Kukkailottelua rippeillä - Kukkien kierrätystä

Tällä viikolla en ole kukkakaupassa käynyt (ainakaan vielä), vaan päätin poimia kuvia joistakin vanhoista Kukkailottelu -kimppujen rippeistä ja muista ei niin tuoreista kukkasista, jotka pienen huollon jälkeen ovat saaneet uuden astian ja veden, mahdollisesti myös uuden paikan. Joskus käy, kuten yllä olevan pionin kanssa, että vanhetessaan kukkanen kaunistuu entisestään, eikä sitä meinaa enää samaksi kukaksi tunnistaa, mitä kaupasta on kantanut. Vai mitä sanot tästä? Harrastan todella paljon kukkien kierrättämistä kotona. Samat kukkaset voivat olla kahdessa tai kolmessa erilaisessa asetelmassa ennen kuin ne päätyvät lopulta roskikseen. Monet kukat kuivavat kauniisti, joten niiden kanssa ei ole niin kiire poisheittämisen kanssa.

Varsinkin syys- ja talviaikaan tykkään käydä kukkakaupassa viikoittain. Pimeänä vuodenaikana, jolloin sisällä ollaan paljon ja kesään on vielä matkaa, haluan piristää mieltä vihreällä värillä ja leikkokukilla. 

Odotan jo malttamattomana edessä olevaa aikaa, kun kukat alkavat kukkimaan yksi toisensa jälkeen, ja pientareelta ja pihasta voi kerätä kukkia maljakkoon! Jos mulla talvella kuuluu rahaa kukkasiin useampi kymppi kuukaudessa, niin kesällä tulee tietenkin hankittua kesäkukkia terasseille ja perennoja penkkeihin, vaikka aika paljon olen myös saanut perennoja ystävien pihoista.

Eteisen taso, oma työpöytä, lipastojen päälliset, vessojen tasot, yöpöytä...mikä paikka ei näyttäisi paremmalta kukkamaljakon kera! Kun rippeistä tekee kukkatarjottimen, voi osa kukista säilyä parikin viikkoa ja tarjottimen päivittäminen on nopeaa ja helppoa. Kaikkea ei useinkaan tarvitse vaihtaa kerralla. Kimpun voi jakaa useampaan pienempään maljakkoon, ja ilme muuttuu ihan erilaiseksi. Myös erilaisia oksia voi laittaa leikkojen seuraksi, siten saa kivaa vaihtelua ihan ilmaiseksi.

Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Ihana viikonloppu tulossa, aurinkoa, lämpöä ja treffit brunssin merkeissä bloggareiden kesken! Iloa sinunkin viikonloppuusi!

Taina
 

An InLinkz Link-up

Ikkunoiden korjailun lomassa

Kesähuoneen ikkunoita remppaillessa on todellakin aikaa mietiskellä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jos olisin tiennyt ostaessani, kuinka suuri urakka on edessä, en tiedä olisinko tyytynyt uudempiin ikkunoihin, joista olisi voinut suoraan ryhtyä rakentamaan unelmieni tilaa...tuskin.

Olen myös alkanut ymmärtää lausahdusta "vanha talo on elämäntapa" aivan uudella tavalla. Vaikka omakotitalo aina vaatii paljon työtä, niin vanha omakotitalo vaatii työtä monin verroin, ainakin, jos se on päässyt uinumaan ruususen unta... Moni vanha talo on. Tai sitten on tehty ajanmukaisia, mutta tyhmiä remontteja, jotka ovat saaneet paljon pahaa aikaiseksi. Monta kertaa noiden ikkunoitteni ääressä olen ajatellut, että onpa se hyvä, etten remontoi näitä ikkunoita asuinrakennusta varten, ikkunoita on vain neljä ja ruutuja yhteensä 64. Rikkinäisiä ruutuja oli ehkä viitisentoista. Pääsin siis vähällä. Kittejä on pitänyt uusia myös ehjien ruutujen reunoista. Vanhan kunnostaminen ei ole hätähousun hommaa.:)

Pesen kyllä nämäkin ruudut pian!:)

Mietin kitatessa ystäviämme, jotka omistavat yli satavuotiaan talon, ja ovat tehneet omaa ikkunaremonttiaan hiljalleen. Kuinka he jaksavat urakkaansa? Varmaan välillä tulee tuskastumisen hetkiä.  Vanha talo on kieltämättä upea, ja kaipa remonttia tehdessä voi ajatella, että talon tarina jatkuu ainakin seuraavat sata vuotta, kun kunnostuksen tekee huolella, oikeita menetelmiä käyttäen. Samalla sitä jättää oman puumerkkinsä talon rakenteisiin.

Mielenkiinnolla seurailen blogia, jossa tehdään kotia autiotalosta. Mielessäni minäkin teen samaa lähistön autiotaloille. Eipä taitaisi minusta kuitenkaan olla todellisuudessa samaan. On varmasti rankkaa puuhaa riisua talo ensin tyhjäksi, ja sitten rakentaa kaikki uusiksi. Sen verran hyvin tunnen myös omaa miestäni, että tuollaiseen projektiin hän ei varmaan suostuisi.:)

Viime elokuussa urakka oli vielä alussa.

Monet kerrat olen myös ajatellut kiitollisena Susannan kuvallisia ohjeita ikkunoiden remontointiin. Myös häneltä (pelkillä postikuluilla) tilaamani tiskirättien suikaleet, ovat olleet hyvänä apuna kittien poistossa.  Museovirastolta löytyvät korjausohjeet, joista on samoin ollut hyötyä minulle. Nämä olkoon myös vinkkinä muille vanhoja ikkunoita kunnostaville. Jos ei muuta, niin ainakin tunnen viisastuneeni rutkasti tämän ikkunaprojektin aikana ja arvostukseni käsityötä ja entisaikojen osaajia kohtaan on noussut entisestään. Kunnostusurakka lähenee loppuaan, jee!:)

Taina

Kaikki on vinkisin vonksin

Kun aurinkoa oli vielä alkuviikosta tarjolla, mun oli pakko aloittaa välittömästi eteisen lipaston maalausurakka. Yllättävän kauan kului aikaa pelkästään laatikoiden tyhjentämiseen. Ne kun pitävät sisällään valtavan määrää tavaraa roinaa, ja sitten niitä iki-ihania aarteita, kuten lasten piirrustuksia ja vanhoja valokuvia. 

Tässä nuoremman pojan näkemys vuosien takaa 
Pelicans-Kärpät-pelistä. Taisi tulla väärä vaihto...;) 

Tämä erikoinen olento on puolestaan 
vanhemman pojan luomus. Omaperäinen hahmo! 
Tykkään pilkkujen ja raitojen rytmistä.:)

Ei siis riitä, että lappaa tavarat pois laatikoista, 
vaan täytyy lueskalla lasten kirjoittamia 
tarinoita, muistilappuja ja ihailla heidän 
taiteellisia tuotoksiaan.:)

Laatikoiden tyhjentämisen jälkeen meillä pyörii 
epämääräistä tavaraa kasseissa. 
Tietenkin myös lipasto ja laatikot ovat olleet 
kuivumassa ja odottamassa seuraavaa 
maalikerrosta pintaan.

Tämä kaikki yhden lipaston laatikoissa! Puoli päivää menee varmaan näiden roinien läpikäymiseen. Huoh!

 Tästä yllä olevasta kuvasta näkyy hyvin, 

kuinka alkuperäinen puunväri (pyökki) ei sulaudu 

sitten ollenkaan eteisen väritykseen.

Tänään lipasto onkin jo vetimiä vaille valmis
ja aivan toisen värinen. 
Piipahdin muuten Topi-keittiöillä, kun muistin, 
että heillä oli ainakin joskus niitä tietynlaisia vetimiä, 
joita olen etsiskellyt. Hämmästyin aika paljon, 
kun myyjä muisti heti nimeni 
(keittiön tilaamisesta on  melkein yhdeksän vuotta)! 
Joillain ihmisillä on ilmeisen hyvä nimimuisti, 
ja minä EN ole yksi heistä. 

No, lipasto on vielä hieman kesken, 
ja kuvaaminenkin melko haastavaa nykyisellä  
luonnonvalon määrällä! 
Tarkoitus on kuitenkin laittaa kuvaa 
valmiista lipastosta mahdollisimman pian, 
ja päästä epämääräisistä tavarakasoista eroon...
Vielä olisi yksi lipasto odottamassa uutta väriä. 
Varmaan jotain muutakin keksin, ettei tarvi ihan
joutilaaksi ruveta!;)

Käväisin tänään muutenkin ostoksilla.
Ostin mm. syysistutuksiin kukkia,
joten hommaa riittää huomiselle ja sunnuntaille.
Yritän kuitenkin välttää stressiä...

Ikkunoitakin olen tässä ohessa kunnostellut, 
kitannut ja maalannut. 
Ikävä kyllä, myös talitiaiset ovat löytäneet 
ikkunani ja varsinkin tuoreen kitin. :( 
Tiesin toki etukäteen, että linnut ovat kitin perään, 
mutta ensimmäinen ikkuna sai olla linnuilta rauhassa. 
Liekö talven lähestyminen tuonut tintit meidän terassille?

Tipi was here.

 Tätä toista ikkunaa olen joutunut paikkailemaan kahdesti, 
kun tinttien mielestä kitti on niin hyvää.
Pikaisesti käännettiin ikkuna niin, että tuore kittipinta on 
alaspäin kohti terssia. Toivottavasti harhautukseni toimii! 
Joutuvat linnut suorittamaan taitolentoa 
päästäkseen kittiin käsiksi. 
Ilmeisesti ongelma poistuu, kun ikkunat on maalattu?


Nyt mä lähden mallaileen vetimiä 
maalatun lipaston kylkeen!
Se on moro!:)

Taina

Hyvästi pyökki!

Ei tahdo mun mies aina pysyä vauhdissa mukana, kun saan päähäni jotain.:) Kävi ensin puhumassa mulle jotain priorisoinnista ja muistutti mm. niistä 16-ruutuisista, jotka ovat kesken... Mulla joskus järjen ääni himmenee, eipä auttanut järkipuhe!;) Päätin  koemaalaata yöpöydän, jonka väri ei ole missään vaiheessa sopinut tähän kotiin, eikä se varsinkaan sovi tulevan sängynpäädyn viereen. Taustalla on ajatus kahden samaa sarjaa olevan lipaston maalaamisesta, jotka ovat siis samaa, niin ihanaa rumaa tekopyökkiä...Siispä tuumasta toimeen! Eikä siinä sitten ehdi kuviakaan ottaa, kun on kiire toteuttaa itseään.;)

Kevyesti hioin pintaa ja pyyhin sen puhtaaksi. Tässä näkyy vielä alkuperäinen väri sivuissa ja jaloissa. Pohjamaali, jota käytin, on Tikkurilan Jehu. Luultavasti maalaan yöpöydän harmaaksi. Suunnitelmissa on myös vetimien vaihtaminen, ja jalkojen tilalle voisi vaihtaa pyörät, jotta liikuttelu olisi helpompaa.

 

Olen niin tyytyväinen, että ryhdyin toimeen! Makkarin tapettiakin olen katsellut, ja mielessä on yksi tapetti, joka pitäisi hakea kotiin tarkasteltavaksi.

Ehdin mä niiden ikkunoidenkin kimppuun! Eilen jo aloittelin niiden maalausta. Hassua kyllä, en olisi halunnut maalata näitä kauniisti rapistuneita ikkunoita välttämättä ollenkaan. Kai se kuitenkin on järkevää tehdä nyt, kun ikkunat eivät ole vielä kiinni missään, ja pitäähän maalaaminen ikkunat paremmassa kunnossa. Kyllä ne hyvältä näyttää maalattunakin!;)

Ikkunoiden teippaaminen on ärsyttävän hidasta...

Tässä ikkuna maalattuna. Ihan mahtavaa, että säät jatkuvat ainakin viikonlopun vielä tällaisena. Luvassa ikkunoiden kunnostusta ja yöpöydän maalaamista...ainakin! Jos nyt en jotain uutta projektia keksi tilalle.;)

Taina

Kesähuoneen ikkunat

Jee! Viimein ikkanoiden kunnostukselle on löytynyt aikaa ja intoa. Ehkä mä vielä saan sen kesähuoneen ensi kesäksi, niin kuin haaveilin! Kyllä noissa ikkunoissa puuhaa riittää, vaikka tarkoitus ei ole tehdä kuin välttämätön paha, koska jopa Museovirasto niin suosittelee. Tässäpä pieni selostus työvaiheista tähän mennessä.

Välttämätön paha tarkoittaa tässä tapauksessa rikkinäisten ruutujen vaihtamista ehjiin, ikkunoiden kittaamista ja niiden maalaamista. Ensimmäisen 16-ruutuisen ikkunan lasit ovat nyt kaikki ehjiä. Tästä ikkunasta jouduin vaihtamaan peräti puolet (Kiitos Tina vielä avusta!). Lopuissa kolmessa ikkunassa taitaa olla yhteensäkin vähemmän rikkinäisiä ruutuja, kuin mitä tässä oli yksistään.

Vanhat kitit poistelen kuumailmapuhaltimen avulla. Sitten nypin tiftilangat, ja otan rikkinäisen ruudun irti. Onneksi en ole kunnostamassa ikkunoita vanhaan taloon! Vanhan lasin irroitaminen ehjänä on varmasti supervaikeaa! Minä irrottelenkin vain valmiiksi rikkinäisiä ruutuja. Valitettavasti ihan jokaisesta työvaiheesta ei ainakaan vielä ole kuvaa.

 Sitten poistetaan lisää vanhaa kittiä. Uran saisi nykyohjeiden mukaan maalata, mutta kun ne kerta ovat olleet käsittelemättömät 100 vuotta, niin en minäkään ala niitä maalaamaan. Ikkunanpokia olen kevyesti hionut, jotta hilseilevä irtomaali lähtisi pois. Ruosteisiin metalliosiin en ole koskenut. Ne kuuluvat minusta tämän tulevan rakennuksen henkeen.:)

Pahvi on hyvä suoja lasin päälle nauloja vasaroidessa.

Seuraavaksi laitan uran pohjalle kittiä ja asetetan lasin (vanhaa lasia mittoihin leikattuna) uraan. Kun aluskitti on kuivanut, naputtelen pienet naulat varovasti reunoihin (voi käyttää tiftilankaa, niin kuin ennen vanhaan käytettiin...mulle liian monimutkainen toimenpide:P), minkä tarkoituksena on pitää lasia paikoillaan. Naulasta leikkaan turhat pois ja taivutan, jos mahdollista, lähemmäs lasin pintaa.

Aluksi käytin kittaamisessa pistoolia(?), mutta se oli aivan älyttömän raskasta, joten ostin ekan tuubin jälkeen kittiä toisenlaisessa muodossa. Tätä kittiä on kai tarkoitus vetää suoraan veitsellä, mutta tällainen vanha askartelija muovailee kittiä ensin käsin ja vasta sitten käyttää veistä.;)

 Käsin muotoilen pötköt lasin reunaan, ja kittiveitsellä vedän turhat pois. 

Päivänasu! Crocsit ja mustat sukat;) Just tän vuoksi tää EI ole tyyliblogi!

Kitattu ikkuna näyttää tältä.

Jos ette hoksanneet, niin lasit ovat todella likaiset!

 Nyt täytyy vain odotella kitin kuivumista, jotta pääsisi maalaanmaan tätä tyon alla olevaa ikkunaa... 

Uusi, aurinkoinen viikko aluillaan.
Touhukasta viikkoa itse kullekin!:)

Taina

p.s.: Jos kuvat sattuvat jonkun silmiin, niin ne on napsittu kesän aikana hätäisesti, enkä jaksanut niitä nyt käsitellä yhtenäisen ilmeen saamiseksi. :)