sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kukkia maljakkoon ja koti on parempi paikka!



Olen aiemminkin esitellyt omana parhaana sisustusvinkkinä kodin siivouksen ja tavaroiden karsimisen...Tästä postauksesta on jo useampi vuosi (pahoittelut kuvien laadusta, taisin käyttää tuohon aikaan usein kännykkää blogikuvien ottamiseen), olen edelleen samaa mieltä. Tuolla postauksen lopussa mainitaan kyllä kukatkin, ja eilen sen jälleen totesin, että viihtyisä koti syntyy siisteydestä ja kukista maljakossa. 




Tällä hetkellä minulla on ihan poikkeuksellisen paljon kukkia pöydillä. Tuoreimpina Villiviinin ranskalaiset tulppaanit ja eilen BO lkv Lahden ystävämyynnistä mukaani ihan väkisin tarttuneet kukkakauppa Florencian vihreävalkoiset oksat, joista riitti kahteen maljakkoon. Lisäksi tasoilta löytyy vanhempien kimppujen rippeitä ja viime viikolla kerättyjä omenapuunoksia, jotka jo pullistelevat silmujaan lupaavasti. 




Sain tuolta ystävämyynnistä, jossa muuten myytiin stailauksessa käytettyjä tavaroita (en ostanut yhtään), mukaani kaksi Bo Living -lehteä, joita ehdin eilen ihastelemaan. Niistäkin totesin oikeastaan saman, kotia ei kannata ahtaa liian täyteen, ja pöydällä on aina hyvä olla kukkia.:) Ei kannata unohtaa myöskään viherkasveja!




Meillä kaikilla on omat tärkeysjärjestyksemme. Ehkä hieman huvittava juttu, että päädyin viimein ottamaan Hesarin ilmaiskuukauden ihan vain kukkien suosiosta kertovan jutun vuoksi, joka löytyy tämän päivän lehdestä. Kiitos vinkistä Tuija!<3




Oikein ihanaa sunnuntaita, nautitaan kevätauringosta!
Taina

torstai 21. maaliskuuta 2019

Rauhaa & sopusointua - Sitä mieli kaipaa



Käväisin viime viikolla kirpparilla. Kodin siivoilujen, ja turhista tavaroista eroon hankkiutumisen myötä, kynnys ostaa uutta on kasvanut. En halua kaappeihin tavaraa, jolle ei ole käyttöä. Päädyin kuitenkin tällä kertaa ostamaan keramiikkaa yhden astian verran, kauniin sinisävyisen lautasen, lahtelaisen käsityöläisen tekemän, mikä selvisi tarrasta lautasen alla. Asettelin sen samantien olohuoneen pöydälle ja kokosin lautasen ympärille asetelman.



Koen maanläheiset värit omikseni niin sisustuksessa kuin vaatteissakin. Ne rauhoittavat ja tuntuvat turvallisilta, kun elämä ympärillä on hektistä ja arvaamatonta. Harmaat, valkoiset, vihreät, siniset ja ruskeat, näillä väreillä meillä on menty niin kauan kuin muistan. Väreistä valikoituu lähes aina pehmoiset ja murretut sävyt. Jotta lopputulos olisi mielenkiintoinen, eikä jäisi vaisuksi, käytän sisustuksessa materiaaleissa vastakohtia. Torkkupeiton pehmoisuus, kiven kovuus, puun vaaleus, ruukun tummuus, eloton betoni, elävä kukka, keramiikan rosoisuus, kivien siloisuus...Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka!



Luonto ja ympäristöarvot näkyvät nykyään entistä enemmän kaikkialla. Aitojen materiaalien käyttö, kestävien hankintojen tekeminen ja kierrättäminen ovat varmasti yhä useammille kotiaan sisustavalle tai ruoka- tai vaatekaupassa asioivalle luonnollinen osa elämää ( ei mitään uutta ja ihmeellistä siis), samalla se on lisääntyvää tietoisuutta ympärillä tapahtuvasta ja varsin iso trendi, jonka soisi jatkuvan hamaan tulevaisuuteen saakka ja löytävän tiensä vaikkapa rapakon taakse.



Kukkien ja kasvien suhteen olen kyllä toivoton tapaus itsekin, mutta kuten olen monesti todennut, ne ovat enemminkin minun tapani hoitaa mieltä.:)

Tällaisia "sisustushajatelmia"  tänään torstaina.:) Oikein mukavaa loppuiltaa ja laskeutumista kohti viikonloppua!

Taina




tiistai 19. maaliskuuta 2019

Kuvat superhelposti kirjaksi




Niin on vain päässyt meilläkin käymään, että kuvia ei ole tullut juuri teetettyä digiaikaan siirtymisen jälkeen. Se tuntuu itselleni erittäin suurelta mokalta, sillä valokuvauksen lisäksi olen aina tykännyt myös katsella valokuvia. Kun valokuvia ei ole teetettynä, vaan ne ovat laitteiden muistissa ja ties missä pilvissä, niin eipä niitä tule juuri koskaan katseltua. Silloin ennen vanhaan, kun meillä kävi vieraita, ja kuvia vielä teetettiin, saatettiin istua ystävien kanssa selailemassa valokuvia, ja siinä tuli sitten kuulumiset vaihdettua samalla perinpohjaisesti.





Olisiko ollut kaksi viikkoa sitten, kun näin Instagramissa Resnapin mainoksen, jonka kautta päädyin kokeilemaan kuvakirjan tekoa viime vuoden Insta -kuvistani. Ilmeisesti älyteknologian avulla ohjelma valikoi ja asetteli kuvat noin 10 minuutissa, minkä jälkeen kirja oli selattavissa näytöllä ja muokattavissa, jos sellaista olisi halunnut tehdä. Olin vain niin iloinen lopputuloksesta jo siinä, että laitoin kirjan tilaukseen sellaisenaan, vaikka sen hinta oli isommassa koossa ja paremmalla paperilla toimituskuluineen noin 100 euroa (hintava). Toisaalta mietin, että itse kuvia valikoidessani tuskin olisin saanut nytkään kuvia teetettyä. Varmasti voin sanoa, että tuhansien kuvien selaileminen ja valikoiminen olisi vienyt viikkoja.



Kirja tuli eilen postilaatikkoon, ja tämä postaus syntyi puhtaasti siitä ilosta, että pitkästä aikaa meillä on kuvia, joita voi katsella vuosienkin päästä! Älyttömän helppo ja kiva tapa teettää kuvakirja omista kuvista. 




Viime vuosi oli meillä todellinen juhlavuosi. Esikoisen viimeinen koulupäivä ja lakkiaiset, kuopuksen rippijuhlat, meidän reissuimme Seychelleille...Kirjassa on tietenkin paljon kuvia kukista (miehen mielestä vähän liikaakin), luonnosta, meidän kodista, päiväretkistä,  tapaamisista ystävien kanssa, arjesta ja juhlasta. Sellainen palo tästä kirjan teettämisestä tuli, että tekisi mieli ladata lisää kuvia robotille järjestettäväksi! Kirjan mukana tuli vielä alennuskoodi, jolla saisi 45 % alennuksen seuraavasta tilauksesta. 

Mitenkäs teillä, onko tullut teetettyä kuvia valokuviksi tai kirjoiksi?

Taina


lauantai 16. maaliskuuta 2019

Minä ja puutarha / 10 faktaa



Ensin näin tämän puutarhahaasteen Maatiaiskanasen elämää -blogissa, sitten Villa Kotirannassa. Tällä viikolla lunta on tullut taivaan täydeltä, joten meinaa hieman epätoivo iskeä! Ulkona on näyttänyt juuri siltä kuin jouluaattona toivoisi edes joskus jouluna näyttävän... Pakko silti uskoa, että kevät on jo ihan nurkan takana. 







Ensimmäiset puutarhamuistoni

Ensimmäiset oikeat puutarhamuistoni taitavat liittyä lapsuuden kotiimme, paritalon puolikkaaseen Kajaanissa. Kotimme entiset asukkaat olivat (muistaakseni molemmat) puutarhureita, ja piha oli varmastikin äidilleni toiveiden täyttymys. Tykkäsin pihan syreeneistä, ja se tuoksu on jäänyt vahvasti mieleeni. Kesällä meillä oli ruokapöytä siinä syreenien lähistöllä, ei siinä mitään terassiakaan tietenkään ollut, elettiinhän 80-luvun alkua. En tykännyt kasvimaan kitkemisestä, mutta sitä ei muistikuvani mukaan kysytty, tykkäänkö. Haaveilin silloin kaarisillasta, jonka isä olisi voinut rakentaa ojan yli pihan perälle. Siilit kävivät usein kesällä kompostilla ruokailemassa. Kivoja muistoja!



Kuvia vuosien takaa, kun piha oli oikeastaan pelkkää nurmikkoa.

Vahvuuteni puutarhurina


Tämä on paha! Olisiko se kärsivällisyys ja  kyky nauttia hetkestä... Minua ei häiritse keskeneräisyys tai epätäydellisyys. Puutarha elää, osittain omaa elämäänsä, kaikkea ei voi kontrolloida. 




Haasteeni puutarhurina


Minulla on usein ehkä vähän liiankin monta rautaa tulessa, sen sijaan, että keskittyisin hoitamaan yhden asian kerralla loppuun. Jos saan idean, saatan ryhtyä toteuttamaan sitä heti. Kun huomaan edullisesti pihakiviä face-ryhmässä, olen hakenut ne muutaman tunnin päästä, mutta sitten kivet voivatkin olla ihan rauhassa odottelemassa inspistä seuraavat kolme vuotta.






Unelmieni puutarha


Luulen, että Salainen puutarha -kirja, jonka luin muistaakseni 12-vuotiaana, on muovannut eniten mielikuvaani unelmien puutarhasta. Viime keväänä luin kirjan uudelleen, kuvitetun version. Meinasin postata kirjasta erikseen, mutten sitten tietenkään ehtinytkään. Unelmien puutarhassa on paljon kukkia keväästä syksyyn, kiemuraisia polkuja, muuria, jota pitkin kasvit kasvavat, ehkä muurissa yksi ovikin, joka ei johda mihinkään...

Jo useamman vuoden olen haaveillut nurmikon hävittämisestä kokonaan ainakin meidän yläpihalla. Minusta se osa pihasta voisi olla pelkkiä kukkapenkkejä, kukkivia puita ja käytäviä. Viimeisimmässä Koti ja Keittiö -lehdessä (3/19) oli todella inspiroiva Johanna Vireahon kirjoittama ja Hanna Marttisen kuvaama juttu Kekkilän liiketoimintajohtajan Mikaen Johanssonin mielettömän upeasta puutarhasta, jossa tosiaan ei nurmikkoa ole juuri ollenkaan. Jos ette ole nähneet juttua, niin suosittelen lämpimästi kurkkimaan kuvat vaikka lehtihyllyllä!

Puutarhakirja pöydälläni

Juuri nyt siellä ei ole mitään, mutta ihan pian ajattelin ottaa hyllystä esiin Kati Jukaraisen ja Maria Kesäsen Juhlapuutarhakirjan! Se on enemmän kuin puutarhakirja, ja siksi juuri täydellinen minulle.<3




Kukat, joita on aina puutarhassani

Ensimmäisessä rivitalokodissamme meillä oli vain piha. Myös tämän kodin piha oli enemmän piha kuin puutarha melko pitkään, kuten ylemmistä kuvistakin näkee. Pojilla oli todella tilaa potkia palloa ja juosta! Kesähuoneen rakentaminen oli ensimmäinen askel kohti oikeaa puutarhaa. 

Pionit ovat olleet puutarhan lempikukkiani jo vuosia. Niitä löytyy meiltä jo varmaan 15 erilaista puskaa. Uudempia lemppareitani ovat malvat, unikot, punahatut, varjoliljat ja tähtiputket.  Tulppaaneiden ja muiden sipulikukkien kanssa on ollut hieman haasteita, sillä ne tuntuvat kelpaavan myyrille vähän liian hyvin. Viime kesä oli ensimmäinen, kun meillä kukki sipulikukkia kunnolla. Syksyllä istutin tulppaaneita jälleen toiveikkaana. Elän toivossa, että sipulit eivät ole ainakaan kokonaan menneet parempiin suihin!







Vihannes/kasvi, joka löytyy aina puutarhastani

En ole mikään intohimoinen hyötyviljelijä todellakaan. Punaviinimarjapensaat tulee putsattua aina huolella, ja marjoja tykkään syödä aina aamupalalla. Marjat lienee ykkössuosikkini hyötykasveista. Haluaisin istuttaa lisää pensasmustikkaa ja uudet mansikat. Edelliset mansikkalaatikot olivat liian matalat, ilmeisesti siksi mansikat kuolivat yhtenä kylmänä, mutta vähälumisena talvena. 




Paras puutarhavinkkini


Pioneita olen istuttanut sen verran monta kertaa, että tähän uskallan antaa oman neuvoni. Kannattaa ostaa taimet niin, että niissä on nuppuja tai kukkia. Taimet, jotka olen ostanut pelkkinä vihreinä, eivät ole koskaan kukkineet. Puskevat vain vihreää, jos sitäkään. Sen sijaan nupullaan tai kukkivina ostetut pionit ovat aina kukkineet jatkossakin. 


Toinen vinkkini voisi olla, että muistakaa myös pysähtyä nauttimaan pienistäkin asioista.:)








Lempipuutarhakaluni

Käykö sohva tai aurinkotuoli?;) No, kottikärryt sitten.:) Meillä on neliöitä tuossa pihassa enemmän kuin olisimme halunneetkaan (reilut 2300) ja  paljon neliöitä kukkapenkeissäkin. Rikkaruohoja kertyy aina monen monta kottikärryllistä, kun ryhdyn kitkemään. 




Mottoni

Minulla ei tietenkään ole mitään mottoa, mutta tähän haasteen loppuun löysin aika hauskan pätkän, joka sopii tähän.

Puutarhurin rukous

Hyvä Jumala, anna armossasi
sadetta joka päivä,

jos vain sopii keskiyöstä kello kolmeen
ja kuten tiedät

hyvin hienoa ja lämmintä,
jotta se hyvin imeytyy maahan

Mutta, varjele sateelta Silene, Alyssum, Helianthemum, Laventeli
ja muut jotka,

kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät, pitävät kuivuudesta

ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille,
jos niin tahdot.

Ja anna auringon paistaa koko päivän,
vaikka ei tietenkään liikaa,

eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä Rhododrendronin päälle.
Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta,

runsaasti kastematoja,
mutta ei etanoita eikä kirvoja eikä härmätauteja.

Ja jos sopii,

anna kerran viikossa sataa lannoiteliuosta.
Amen
( Karel Capek 1890 - 1928 )





Tästä postauksesta tulikin aikamoinen aikamatka meidän pihalle, jota viimein uskallan myös puutarhaksi kutsua. Kolme iltaa olen selaillut kuvia, joita on kertynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan kymmeniä tuhansia. En nyt haasta ketään erikseen, mutta tulen mielelläni lukemaan, jos innostut haasteesta!

Mukavaa viikonloppua!
Taina