Porkkanakakkukeksit - Keittiössä on jo kevät!

Talviloma vetelee viimeisiään ja huomenna on edessä paluu arkeen. Loma on ollut ihana ja tarpeellinen. Keväästä ei näytä tulevan helppo uutisista päätellen. Ainakin vielä tänään tuntuu, että tästäkin selvitään.

Näköjään tällaiseen kotilomailuunkin alkaa jo tottua, matkakuume, joka on alituinen seuralaiseni, on onneksi pysynyt poissa. Sen sijaa olen potenut jonkinlaista kaipuuta juhlien järjestämiseen, jotain rentoa ja huoletonta...Ehkäpä kesälomalle pääsemme siirtymään perinteisten kevätjuhlien ja työporukan kekkereiden kautta. Toivotaan!<3

Eilinen lumisade ja harmaus sai minut pitkästä aikaa taikinaterapian pariin. Halusin tehdä jotain keväistä! Mielestäni hedelmät ja vihannekset tuovat keittiöön kevättä ja kesää, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen ja lunta sataisi taivaan täydeltä. Viime vuodelta muistin kokeilemani porkkanakakkukeksit (jotka tein tuolloin ilman pähkinöitä ja kuorrutetta), sekä jokakeväisen suosikkini sitruunamarenkipiirakan, näitä siis leivoin. Joudun joka kevät etsimään tuota sitruunapiirakkaohjetta, se löytyy nimittäin blogihistoriani alkutaipaleelta. Ajattelin, että sen voisin postata lähiaikoina uudestaan, jotta löydän sen ensi kerralla helpommin. 

Sain kyselyitä keksiohjeesta, joten pitkästä aikaa tässä olisi reseptiä tarjolla. Reseptin bongasin Kanelia ja Kardemummaa Marialta, hän on myös osa Versoilevan sisällöntuottajista, ja sieltä tallensin ohjeen viime talvena. Tuolloin tosiaan kokeilin noita keksejä ja ne tekivät hyvin kauppansa ilman pähkinöitä ja kuorrutettakin. Nyt minulla sattui olemaan sekä saksanpähkinöitä, että tuorejuustoa, joten tein keksit tismalleen ohjeen mukaan. Paitsi, että eihän minulla ollut inkivääriä jauhettuna tai muutenkaan...;D Se jäi siis omista kekseistäni pois (luultavasti jatkossakin, sillä inkivääriä tulee ostettua tuoreena, mutta suhteellisen harvoin).

Ainekset:

150g pehmeää voita

2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

1 tl ruokasoodaa

2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

2 porkkanaa raasteena (n. 3 dl)

1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna

Kuorrute:

25g pehmeää voita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1-2 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

saksanpähkinöitä rouhittuna

Keksien valmistus: 

Vatkaa pehmeä voi, fariinisokeri. Lisää kanamuna edelleen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Lisää viimeiseksi porkkaraaste ja pähkinärouhe. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina jääkaappiin 20-30 minuutiksi. Taikinan kauhoin ruokalusikalla pellille ja muotoilin keksit käsin. Niistä tuli sen verran suuria, etteivät ne mahtuneet yhdelle pellille. Olisiko tullut yhteensä 15 keksiä, halkaisijaltaan noin 10 senttiä. Paista keksejä 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Kuorrutteen valmistus:

Vatkaa voi, tuorejuusto ja sokerit tasaiseksi. Itse käytin ihan vain haarukkaa, sillä kun oli niin monta rautaa tulessa yhtä aikaa, että vatkaimen virpilöitä jouduin muutenkin pesämään joka välissä..Levitä kuorrutetta keksin päälle, kun ne ovat hieman jäähtyneet. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.

Nuo pähkinät tekivät aika paljon tuohon keksien koostumukseen, joten jos et ole allerginen, ja suunnittelet leipomista, kannattaa pähkinät vaikka hankkia ihan tätä varten. Pähkinät tekevät kekseistä kivan rouheita. Vaikka ei laittaisi kuorrutetta ja pähkinöitä keksien päälle. Voisin kyllä kuvitella, että tuohon päälle voisi sipaista ihan suoraan jotain maustettua tuorejuustoakin! Vaikkapa sitruunalla tai appelsiinilla maustettua...Oma raastinrautani on sen verran vanha kapistus, että porkkaraasteeni oli myös hieman suurempaa kuin mitä ehkä ulkonäöllisesti olisi suotavaa. Uusi raastin on ostoslistalla!

Innostuin pitkästä aikaa myös kuvailemaan leipomuksia, kuten näkyy. Ihanaa, kun valoisaa on vielä illansuussakin! Tekee kuvaamisesta mielekkäämpää ja oikeastaan koko elämästä, vai mitä?:)

Toiveikkaana kohti uutta viikkoa ja kevättä!

Taina

Kodin kierrätyspiste kauniiksi ja toimivaksi?

Kaupallinen yhteistyö: Everyday Design

Hei, se on maaliskuu ja kevät ihan nurkan takana jo! Talvilomaviikkoa vietellään täällä Lahdessa, joten tässä tulee postaus, jonka kirjoittamista olen aikonut todella kauan, viime keväästä saakka. 

Tuolloin nimittäin tilasin Everyday Designin Helsinki -paperikassitelineitä meille kaksin kappalein kohtentamaan eteisen peilikaapin takana olevaa kierrätyspistettä. Sittemmin kyseinen yritys haki brändilähettiläitä, ja yllätyksekseni minut valittiin! Seuraavat kolme kuukautta edustan ilomielin tätä suomalaista perheyritystä some -kanavillani.

Jos joku asia kodeissa on muuttunut 15 vuodessa, niin se on juuri tuo kierrättäminen. Kotimme on mielestämme huolella suunniteltu, mutten todellakaan osannut arvata 2000-luvun alkupuolella, kuinka paljon kierrättäminen tulisi lisääntymään. Pihalla meillä on edelleen kaksi jäteastiaa, energiajäte ja sekajäte, kuten vuonna 2005, tähän kotiin muuttaessamme.

Kierrätyspisteille on sittemmin ilmestynyt pahvi- ja pakkausjäteastia, sekä viimeisimpänä muovinkeräysastia. Nämä kaksi jätelajia ovat ainakin meidän taloudessa ne suurimmat.  Pahvi- ja pakkausjätettä arvioisin meillä tulevan noin paperikassillisen verran viikossa, joskus jopa kaksi, riippuen siitä, onko postipaketteja tipahdellut viikon aikana. Muovijätettä syntyy 2-3 muovipussillista viikossa. Ihmettelen jatkuvasti sen määrää...Näistä jätteistä suurin osa päätyi aiemmin enrgiajätteisiin eli poltettavaksi. On kuitenkin huomattavasti ekologisempaa saada materiaalit kiertämään pidempään. Kerran poltettua roskaa ei voi uudestaa hyödyntää. Tulevaisuuden tavoitteena lienee, että mikään roska ei päätyisi sekajätteeksi, vaan kaikki kodeissa syntyvä roska olisi kierrätettävissä.

Aiemmin keräsin kierrätyspisteelle menevää jätettä raidallisissa, lieriönmuotoisissa, pussukoissa, ne ovat meillä edelleen käytössä. Ennen Helsinki -telineiden hankkimista ne olivat täynnä tuon tuosta, sillä näiden kahden suuren jäte-erän lisäksi lajittelemme metalli- ja lasijätteet, tyhjät pullot, sekä tietenkin paperiroskat. 

Ajatus siitä, että jätteet vietäisiin vaikkapa kerran viikossa kotoa keräyspisteellä on varsin mainio, mutta ei valitettavasti toimi meillä. Joskus roskat saattavat siirtyä eteisen peiliovien takaa nopeastikin auton takakonttiin, mutta jostain syystä niiden kanssa saatetaan sitten ajella tovi jos toinenkin...

Kuten mainittu, keväällä hankin kaksi Helsinki -telinettä ja jo SE paransi jätteiden lajittelua meillä hurjasti. Kahden telineen väliin pystyy ripustamaan vielä yhden kassin, joten kahdella telineellä sain kolme uutta keräysastiaa. Syksyllä löysin kirppikseltä jämäkkää Marimekon Unikko -kangasta ja ompelin telineisiin kassit, jotka suojaan sisäpuolelta paperipussilla, johon jätteet kerätään, ja jossa ne on helppo heittää keräyspisteelle.

Brändilähettiläänä sain valita Everyday Designin tuotteita ja päädyin astetta suurempiin telineisiin juuttikasseilla. Turku XL -teline on nimensä mukaan todella kookas! Minulla on nyt siis kolme Turku XL -telinettä ja kaksi Helsinki -telinettä. Uskon, että näillä pärjätään.:) 

Uudet kuvat peiliovien takaa on vielä ottamatta (osa postauksen kuvista on otettu marraskuussa, koska aihe on ollut mielessäni todella pitkään), mutta yhden uusista telineistä halusin makuuhuoneeseen, koska meiltä puuttui paikka, johon siirtää yöksi päiväpeite ja kaikki muu ylimääräinen sängyltä. Vaikka tuo Turku -teline on iso, niin ihan kaikkea senkään sisään ei sentään mahdu. Telineen päälle on kuitenkin helppo pinota isot tyynyt, jotka yksistään täyttäisivät juuttikassin. Pakko tunnustaa, että on mukavampaa säilyttää vuodevaatteita niin, etteivät ne loju öisin lattialla. Tällaiselle olisi käyttöä molempien poikien huoneissakin. 

Brändilähettiläänä saan tarjota teille lukijoille alennuskoodin, jolla tekin voitte hankkia kotimaisen Everyday Designin tuotteita edullisemmin. Koodilla mansikkatila10 saat 10% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa tästä hetkestä toukokuun loppuun saakka. Näiden kauniiden säilytystuotteiden lisäksi Everyday Designin valikoimiin kuuluu aivan ihania sisustustuotteita, joista lähes kaikki on suunniteltu ja valmistettukin Suomessa, vain juuttikassit valmistetaan Intiassa.

Aurinkoisia kevättalven päiviä!
Taina

Sydäntalven 5 kukkasuosikkia

Heipsan pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa helmikuussa! Työ, koti, tv -sarjat ja islantilaisneuleet on vieneet naista, ei mitään sen ihmeempää kuin tavallista elämää kuuluu tänne.:)

Talvihan on ollut lumen ja auringonpaisteen ansiosta upea! Tosin juuri nyt tunnen itseni petetyksi, sillä aurinko vain pilkahti eilen aamulla ja koko viikonlopusta näyttää tulevan pilvinen ja harmaa. Olisin ollut valmis antamaan moisen petturuuden anteeksi vaikka vain hetken paisteesta, vaan nyt sitten olen edelleen hieman suutuksissa auringolle. Voisi helottaa joskus viikonloppuisinkin!

Huomaan kaipaavani vihreää ja yllättäin melko kirkkaita värejäkin tähän talven keskelle. Onneksi on kukkaset! Niillä saa kotiin sekä vihreää, että väriä. Tulppaanit toki kuuluvat joulusta pitkälle kevääseen kodin suosikkileikkoihin, mutta ajattelin vinkata omat kukkasuosikkini, siis muut kuin  perustulppaanit, jos vaikka kaipaat vaihtelua. Näitä kaikkia osaan jo odotella kukkakauppaan joulun jälkeen.

Unikot

Nämä ovat aivan uskomattomia! Varret usein kiemurtelevat ja kannattelevat valtavia nuppuja. Unikon terälehdistä minulle tulee mieleen pliseeratut hameet. Toisaalta kukka muistuttaa taiteltua oragamipaperia. Auetessaan yksikin unikko riittää tekemään vaikutuksen. 

Parhaillaan minulla on jo toisen kerran peräkkäin erivärisiä unikoita olohuoneen pöydällä, ei mitään kovin seesteisiä tai hempeitä ollenkaan. Nämä antavat energiaa! Edelliset kestivät noin 1,5 viikkoa, mikä oli mielestäni positiivinen yllätys, sillä takkaa on lämmitetty ja meidän ilmalämpöpumppukin paahtaa olohuoneessa. 

Ranskalaiset tulppaanit

Tavalliset tulppaanit eivät oikein tunnu miltään näiden ranskattarien rinnalla.:P Samaa ihmeellistä painovoiman vastustamista kuin unikoilla, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella! Piiiitkän varren päässä kukka, joka autessaan on iso ja kerroksellinen. Väri saattaa matkan varrella muuttua, se kuuluu asiaan, samoin kuin esim. pioneilla.

Anemone

Anemone eli kruunuvuokko kuuluu muistaakseni leinikkien sukuun ja tämä kukka sopiikin mielestäni kivasti mm. jaloleinikkien kanssa samaan kimppuun. Anemonea on monia värejä, mutta eniten tykkään valkoisista häivähdyksellä viheää tai vaaleanpunaista. Anemonen kukan keskiö, (heteet ja emi olettaisin) on vangitseva. Se muistuttaa minusta unikon kukan keskiötä. 

Magnolia

Magnoliasta olen postaillut aiempina talvina omia postauksiaan. Etukäteen olisin voinut kuvitella, että juuri magnolia olisi listani kärjessä. Vaan tänä vuonna kohdalleni on sattunut magnoliaa vain kerran, eivätkä nekään nuput kaikki auenneet. 

Viime vuonna minulla oli sitä vastoin aivan mielettömän upea oksa, jonka leikkasin useampaan osaan, sillä se oli niin suuri. 

Magnolia on pakko saada maljakkoon ainakin kerran talvessa. Oksat ovat yleensä haastavia leikkoina. Toisinaan kukkivat upeasti, toisinaan kuivahtavat ennen avautumista. Ihana, mutta oikukas!

Jaloleinikki

Joitakin vuosia sitten, kun jaloleinikit vasta tekivät tuloaan Suomeen talvileikoksi, olisin varmasti nimennyt sen ykkössuosikikseni. Ihmismieli kaipaa kuitenkin uutta, siksi ryhdyin tätä postaustakin kirjoittamaan. 

Vaihtoehtoja väreissä ja koossa riittää. Viime viikolla valikoin nipun oransseja leinikkejä ja pari oranssia papukaijatulppaania. Kylläpä ne näyttivät hyvältä ja osa näyttää edelleen. Siirsin vanhat kukat olohuoneen sivutasolle perjantaina, kun hain jälleen viikonloppukukkaset.

Mikä tai mitkä kukat ovat sinun talviajan suosikkejasi? 

Hei, ihanaa, toivottavasti kukkaisaa, ystävänpäivää!

Taina

Marimekko Umpu

Viime vuoden lopulla ja joulun alla Marimekon valikoimiin ilmestyi toinen toistaan ihanampia kodin uutuuksia. Pikkusormeni ja lopulta koko käden vienyt villitys on nyt edennyt siihen pisteeseen, etten edes yritä vastustaa kiusausta, vaan totean vain, että tuo ja tuo on vain saatava...Jos ei ihan heti, niin ainakin hetken päästä! Loppusyksystä ostin Marimekko Butticula- ja Puteli -kynttilänjalat (Butticulan vihreänä, Putelin kirkkaana ja vaaleanpunaisena). Fyr -tuikkuastian sentään jätin ostamatta, vaikkei sekään hullumpi ole.

Seuraavaksi myyntiin ilmaantuivat Marimekon uudet Umpu -maljakot kirkkaana ja meripihkanvärisenä. Koska minulla on Marimekon aiemmat maljakot (Urna, Ming- ja Flower -maljakot) jatkuvasti kovassa käytössä, ajattelen, että Umpu sopii meille hyvin ja tulee varmasti käyttöön. Päädyin kirkkaaseen versioon, vaikka meripihka olisi houkutellut kovasti. Toisinaan toivon, että olisin hankkinut Urnan kirkkaana, siksi päädyin kirkkaaseen Umpuun meripihkan sijaan. Erityisen kivalta nämä kaikki Marimekot näyttävät minusta toistensa seurassa, sillä ne kaikki ovat Carina Seth-Anderssonin suunnittelemia. 

Umpusta en vielä voi tehdä yhtä kattavaa postausta kuin Urnasta, Mingistä tai Flowerista, sillä toistaiseksi minulla on ollut Umpussa kolmet eri kukkaset.  

Umpu on mielestäni kivan kokoinen! Suuaukko ei ole niin leveä kuin Urnassa, eikä niin kapea kuin Mingissä. Umpu on hieman korkeampi kuin Urna ja toisaalta hieman matalampi kuin Ming.  

Umpun saa hyvin pestyä Tupperwaren maljakkoharjalla, joka on siis oikeastaan pulloharja, ja josta haluan tässä samalla vinkata! Työkaverini sitä minulle ehdotti maljakoiden pesuvälineeksi, ja on kyllä hyvä kapistus. Pesen sillä kaikki maljakot, joiden suuaukosta se vain mahtuu sisään. Mingissä käytän lisäksi apuna taikasientä, koska maljakon yläosaan pitäisi oikeastaan olla taipuvavarsinen harja. 

Odotan jo malttamattomana, koska saan  ensimmäiset magnolianoksat Umpuun..tai ranskalaisia tulppaaneita, tai narsisseja tai perhosleinikkejä tai...<3 Ja kuten muutkin Marimekon maljakot, näyttää Umpu kauniilta ilman kukkiakin!

Kukkailoa viikkoosi!

Taina

Pakkaspäivän lumoa

Kesän, lämmön, vihreän ja kukkien ylimpänä ystävänä koen vaikeaksi innostua juuri mistään talvisesta. No, ehkä takkatulesta, lämpimistä juomista, hyöryävistä keitoista, kesäkukkahaaveista ja leikkokukista, joista onneksi saa ympäri vuoden kaupasta...;) 

Pitkästä aikaa koin todellista kuvaamisenriemua eilen, kun ajelimme ensin Immilään myllylle kuvaamaan ja jatkoimme vielä siitä kaupunkiin Myllysaareen. Molemmissa on pitänyt käydä monet kerrat, mutta se on vain jäänyt. Samalla oli näitä kuvia räpsin, sormet jäässä, ajattelin, että ehkä talvessakin on omat hyvät puolensa. Ainakin aurinkoisena päivänä on superkaunista! 

Kauniin luonnon lisäksi iloitsen siitä, että lapset saavat nauttia talvenriemuista, luistelusta, hiihtämisestä ja pulkkamäestä! Vielä tuo meidän 17-vuotiaskin tykkää käydä luistelemassa ja viipyy jäällä aina useamman tunnin kerrallaan.  Järven jäällä ei onneksi eilen näkynyt ketään liikkumassa. Viime viikonloppuna noita jäihin pudonneita oli myös täälläpäin useita. Odotan itsekin, että pääsisi jäälle kävelemään ja hiihtämään.  Saa nähdä, koska onko sellaista tulossa tänä talvena. Salpausselän mäkiin mua on turha yrittään houkutella.:P

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina