Ylioppilasjuhlat nopeasti ja rennosti

Neljä vuotta sitten esikoinen kirjoitti ylioppilaaksi, ja minä postailin tuolloin jo hyvissä ajoin juhlista, mitä kaikkea oli suunnitteilla. Postaus taitaa olla blogini luetuin tai toiseksi luetuin kautta aikojen. Ilmeisen onnistunut otsikointi? Olin kirjannut muistikirjaan varmaan jo talvella muistettavat asiat ja viimeiselle viikolle ennen juhlia minulla ole eri päiville muistilistat, mitä milloinkin pitää ehtiä tekemään. Tuolloin ajattelin, että näihin seuraaviin, kuopuksen juhliin, hankin vieläkin enemmän valmiina, olen vieläkin enemmän ajoissa, jotta välttyisin työkiireiden ja juhlien järjestämisen stressiltä. Kuinkas sitten kävikään.

Keittiöremontti venyi suunnitellusta ja töissä oli kaikenlaista kiirettä, niin jäivät kuopuksen ylioppilasjuhlien järjestelyt hieman viime tippaan. Huomasin, että olin myöhässä niin kakkutilauksen, kuin ruokatarjoilujen kanssa. Onneksi sain meitä miellyttävän tarjouksen Lämäristä, eli Isku Areenan keittiöstä, joten selvisin tälläkin kertaa tarjoiluista kakkujen leivonnalla. Niitä tosin väännettiin vielä viimeisenä iltana...Ei kyllä tullut mieleenkään tällä kertaa testailla erilaisia kakkuja ennen juhlia.:P

Menu piti sisällään kana-caesarsalaattia, hedelmäistä leipäjuustosalaattia, kinkku-pastasalaattia, lämminsavulohta, coctail-lihapyöryköitä sekä crispy chikeniä, sekä lisäksi kastikkeet, majoneesit, leivät ja levitteet. Hintaa ruuilla oli 23e/henkilö. Menun tulostimme näkyviin ruokien yhteyteen, kiireessä sille löytyi työpisteestäni klipsimuistitaulu, jonka sai nojaamaan seinää vasten. Kuvat jäi ottamatta tarjoiluista. Kakuista napsasin pikaisesti pari kuvaa.

Tilasimme ruuat 30 hengelle, mutta niillä olisi kyllä ruokkinut varmaan 50 vierasta helposti. Jaoin ruokaa vieraille mukaan ja soitin naapureitakin avuksi. Silti söimme juhlaruokia monta päivää ja valitettavasti osa meni lopulta myös roskiin, sitä vaan oli niin paljon. Suurin osa meidän vieraista viipyi useamman tunnin ja tuli kauempaa, siksi ruokatarjoilu oli mielestäni ehdoton juttu. Muutun itsekin äreäksi, jos pitää elää pelkällä hötöllä.:)

Kakkuja leivoin kahta erilaista, toinen on vanha tuttu, Valion Marianne poke-kakku, siitä yksinkertaistettu versioni, joka tälläkin kertaa upposi vieraille hyvin. Postaus suklaakakusta löytyy täältä. Se on sekä gluteeniton, että laktoositon, kun huomioi asian maitoa ja jauhoja osteassa. 

Toinen kakku oli uusi kokeilu. Olisin halunnut tehdä kakun, jossa reunat olisivat "valuneet". Juhlien jälkeen törmäsin termiin "Dripped cake". Termin tunteminen auttaa, jos haaveilee samanlaisesta kakusta. Vatvomisen jälkeen päädyin Valion sitruuna-mustikkakakkuun. Ihan ok kakku siitäkin tuli, muttei tuon em. suklaakakun veroista. Kakkujen lisäksi tarjolla oli karkkibuffa sekä Pirkka -minidonitseja. Louhisaaren juomaa olin tehnyt tälläkin kertaa. Koska sää oli harmaa, jäi juomaa vielä yli, yksi viiden litran satsi olisi riittänyt. 

Kukat saarekkeen päälle ja olohuoneeseen hankin Villiviinistä. Saarekkeen kimppu oli sidottu toiveitteni mukaan. Olohuoneen pöydälle ostin ämpärillisen paikallisen viljelijän kasvattamia tulppaneita, jotka Eija myi minulle edullisesti. Koska ruokapöytämme on nykyisin niin pieni, asettelin pöydälle vain pieniä omenapuun oksia. Ne kukkivat juuri sopivasti, kiitos viileän kevään. Terassille laitoin oman pihan narsisseja kuohuviinilaseihin.

Hain Korilla toimivasta Via Decosta vuokralle donitsiseinän (hinta oli kympin luokkaa), mutta valitettavasti donitsit olivat liian pieniä telineeseen. Seinä jäi käyttämättä tällä kertaa. Ehkä seuraaviin juhliin sitten! Samalla ostin Puisen onnea -koristeen kakkuun. Ilmapallojen kanssa meinasi myös käydä ohraisesti, lopulta hain pallot Kärkkäiseltä. Yleensä yritän vältellä kyseistä liikettä periaatteellisista syistä. Nyt jouduin niistä tinkimään. Olin ajatellut, että pallot otettaisiin valokuviin mukaan, mutta koska mieheni toimi kuvaajana, ei ajatus saanut kannatusta yksiä kuvia enempää.:/

Emme lähettäneet nyt kutsuja postissa, vaan pelkästään kännykällä WhatsAppin kautta. Hyvin meni kutsut sitäkin kautta. Neljä vuotta sitten pidin tärkeänä oikean kutsun lähettämistä. Niin se mieli muuttuu.

Pojan vaatetus hankittiin Sokokselta, palvelu siellä on aina erinomaista. Nyt kävimme ostoksilla vasta vapun alla ja iloksemme myyjä suositteli puvun maksamista vasta seuraavalla viikolla, jolloin puvuissa oli alkamassa -20 prosentin alennus. Erittäin kilttiä kertoa tästä, sillä olisin tietenkin maksanut ostokset muutoin heti.

Oma vaatetukseni oli pieni kysymysmerkki ihan viime metreille saakka. Yhtenä vaihtoehtona pidin saman mekon käyttämistä kuin esikoisen juhlissa. Tykkään kyseisestä Moremixistä ostamastani Thing -farkkumekosta edelleen tosi paljon ja se sopii mielestäni minulle. Sattumoisin poikkesin viimeisenä päivänä ennen lakkiaisia juuri Moremixiin, minulla oli luppoaikaa ennen kampaajaa. Kuinka ollakaan, tismalleen samanlainen mekko, vihreää pellavaa, roikkui siellä minua odottamassa! Ihan turhaan olisin vatvonut mekkoasiaa, kun se ratkesi aivan itsestään. Kampaajalla kävin tällä kertaa edellispäivänä käherrettävänä ja samoilla hiuksilla menin juhlat läpi.

Kuopus kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen lukiosta, joka aikoinaan on siirtynyt Terijoelta, Karjalankannakselta Lahteen. Nämä ylioppilaat olivat nyt viimeiset Kannaksen lukion ylioppilaat, uusi isompi lukio on nimeltään Gaudea, ja se yhdistää Kannaksen ja Tiirismaan lukiot.

Lakitustilaisuus oli Sibeliustalossa ja kyllähän se puitteeltaan lyö Lyseon käyttämän Messuhallin mennen tullen! Selvisin tälläkin kertaa tilaisuudesta hyvin, mullahan ei tietenkään ollut edes Nessuja mukana, vaikka kauhea itkupilli monesti juhlissa olen.:P Juhlista pois ajettuamme haimme valmiit ruuat jäähallilta ja sitten ajoimme kotiin laittamaan niitä esille. 

Ystäväni Maiju oli jälleen kerran keittiössä hääräämässä. Jos jonkun neuvon juhlia järjestävälle haluaisin antaa, niin se on tämä: Pyydä joku ystävä tai vaikka useampi keittiöön avuksi. Maiju on kimpale kultaa ja häneen voin tällaisissa tilanteissa luottaa 100-prosenttisesti. On ihanaa, kun juhlissa voi seurustella vieraiden kanssa, ehtii nauttimaan tarjottavista itsekin ehtii saada juhlatunnelmasta kiinni. Kiitos Maiju!<3

Varsinaista ohjelmaa meillä ei ollut. Äitini piti pienen puheen pojalle ja sai veden vuotamaan silmistä. Mies tilasi pyynnöstäni polaroid-tyyppisen kameran ja filmiä. Kameralla otettiin kuvat juhlavieraista yhdessä ylioppilaan kanssa. Kuvia otettiin niin, että meillä jäi oma kappale ja vieraiden mukaan lähti omat. Kuva siis toimitti samalla kiitoskortin virkaa. Olemme niiden lähettämisessä ehkä maailman huonoimpia...

Sää ei tällä kertaa ollut aivan yhtä suotuisa kuin neljä vuotta sitten, mutta onneksi ei sentään niin märkä kuin pelättiin. Vasta viimeisten vieraiden lähdettyä alkoi ukkostaa ja sataa kunnolla. Olin ajatellut mennä poreammeeseen lillumaan vieraiden lähdettyä, mutta olinkin niin väsyksissä, että ehdin ja jaksoin sinne ensi kertaa tänä kesänä vasta juhlien jälkeisenä päivänä. 

Ihanat juhlat oli!<3 Vaikka tuntui työläältä järjestää juhlat ensin ja sitten jäsentää ne tänne  blogiin pakettiin, niin onhan kiva näitä lukea itsekin myöhemmin!

Nyt on lasten lakkiaiset meidän perheen osalta juhlittu. Kuopuksella koittaa heinäkuussa armeijaan lähtö ja syksyllä ja talvella olemme sitten miehen kanssa kaksin talossa. Se tuntuu ajatuksena oikein hyvältä, uskon, että viihdymme kaksistaan.<3 Seuraavat juhlat lienevät omat 5-kymppiset, joita juhlitaan elokuussa. Jos nyt vähän vetäis henkeä ennen sitä...

Taina

Keittiöremontti valmistui - Vinkkejä remontoijille

 

Moikka!

Pitkästä aikaa...Talvi ja kevät meni, elämä on pyörinyt maaliskuun alusta saakka enimmäkseen työn ja keittiöremontin merkeissä. Noin viikon verran keittiö on ollut valmis, kun saimme viimeiset vetimet postissa. Käyttökunnossa keittiö on ollut toki huhtikuun puolesta välistä saakka.

Ei se ihan mennyt kuin Strömsössä. Suurin pettymys tulikin tuossa johdannossa mainittua. Kun lokakuun lopulla kirjoittelin uuteen keittiöön liittyvistä suunnitelmista, oli yksi iso toive vetimettömät ovet. Vaikea sanoa, mitä tapahtui. Sisustusarkkitehti teki ovitilauksen, yritin sitä tarkastaa, mutten voinut mitenkään tietää, onko tilaus oikein ja sen kerroin hänelle. Ovifirmassa vaihtui tässä kohti myös työntekijä. Kenen moka, en tiedä, mutta meille kuitenkin tuli ovimalli, joka avautuu vain vetimillä. Tai kyykkäämällä alalaatikko ensin auki ja sen jälkeen laatikko kerrallaan. Tuota kyykkimistä teimme reilun kuukauden, jonka tarvitsin aikaa miettimiseen, mitä tehdään. 

Doorielta olisi tultu uusien ovien hinnassa vastaan -60 prosenttia, mutta minulle jäi vähän epäselväksi, olisiko ovien vaihto edes riittänyt, vai olisiko runkoihinkin pitänyt kajota. Lisäksi meille olisi tullut lisälaskua timpurista, joka olisi joutunut tekemään saman työn kahteen kertaan. Dooriella on mielestäni yritetty paikata tilannetta parhaan mukaan. Sisustusarkkitehti lakkasi olemasta yhteydessä sen jälkeen, kun ihmettelin, miksi meille on tullut ovet, joissa ei ole uria. Sen verran olimme yhteyksissä, että hän muistutti sopimuksen koskevan vain meitä ja Doorieta. Suunnittelutyöhön olemme tyytyväisiä, mutta ehkä tämän projektin olisi voinut hoitaa maaliin vähän tyylikkäämmin. Ilmeisesti hän ei kaivannut suosituksia meiltä.

Kun tajusin, että laatikoihin on pakko ottaa vetimet, valitsin alkuun metalliset, valkoiset, jotka olisivat tulleet ovien yläreunaan. Kuvittelin niiden olevan huomaamattomat. Mallailin näitä vetimiä aikani, mutten päässyt siitä ajatuksesta, että ne pilaavat kauniin kokonaisuuden ja pyysinkin Doorielta erilaisia, tammisia, vetimiä näytille. Ihastuin sekä suoraan, että pyöreään vedinmalliin, niinpä meillä on nyt molempia keittiössä. Yksi pyöreä on vielä varalta odottamassa, jos lopulta päädyn siihen, että haluan aamiaiskaapin oveen symmetrian vuoksi kaksi vedintä. Näillä tammivetimillä keittiöön tuli mielestäni ripaus 50-luvun henkeä. Se sopii moderniin tyyliin ja tammiset yksityiskohdat ovat se punainen lanka uudessa keittiössämme muutoinkin. Enää vetimet eivät harmita, ne tuntuvat kuuluvan tähän keittiöön.

Toinen seikka, joka ei toteutunut, oli budjetti. Alkujaan kerroin sisustusarkkitehdille, että olemme ajatelleet, että keittiön saisi noin 20 000 eurolla. Kun jossain vaiheessa sanoin hänelle budejtin jo ylittyneen, hän vain totesi, ettei usko tuon alkuperäisen budjetin riittävän. Tietenkään hänellä ei ollut vastuuta keittiöremonttimme budjetista, päätökset valinnoista teimme itse, mutta ehkäpä hänen kokemuksellaan asian olisi voinut sanoa jo suunnitteluvaiheessa. Ihan ääneen en kehtaa edes kertoa, paljonko kaikki tuli maksamaan, mutta huomattavasti enemmän kuin tuo alkujaan ajattelemamme summa.

Uudessa keittiössämme on siis Ikean rungot, Ikean kautta hankitut Nerosteinin keramiikkatasot ja Doorien ovet. Myös aamiaiskaappi on Doorien.  Kodinkoneet hankimme Powerista, paitsi induktioliesi integroidulla liesituulettimella hankittiin Black Friday -tarjouksena Gigantista. Altaan otin Ikeasta ja Tapwellin hanan tilasin Taloon.comista. 

Virolaisen kivifirman kanssa oli aikamoista säätöä ja huhtikuussa jouduin soittamaan todella monta puhelua Ikeaan. Vieläkin minusta tuntuu hullulta, että ostaessani Ikeasta jotain, ostankin ihan toiselta firmalta ja KUN tulee ongelmia, niitä hoidetaan Ikean asiakaspalvelun kautta, josta aina ensin valitaan 1, sitten 3, sitten 1 ja lopulta puheluun vastaa joku, joka sanoo, että en oikeastaan tiedä keittiöistä, mutta juttelen kollegani kanssa...Meille tuli kahden viikon viivästys, ihan käsittämättömästä syystä ja sitten vielä toinen, koska Ikean systeemit. Saimme siitä muutaman sadan hyvityksen, mutta ihan ensimmäiseksi en kyllä Ikeaa voi suositella keittiön ostoon. Nuo tasot olisi kai saanut suoraakin Nerosteinilta, jos olisi osannut kysyä. Hieman alle nelimetristä keramiikkatasoa kahdella aukolla ei myöskään saanut Ikeasta. Tämä seikka minulle selvisi siinä vaiheessa, kun kivimiehet olivat käyneet viimein ottamassa mittoja. He siis kysyivät mieheltäni, mihin kohtaan tasoa haluamme sauman. Olisihan tuo sauman mainitseminen ja sille paikan miettiminen voinut tapahtua jo syksyllä Ikean suunnittelupisteessä. Onneksi sauma ei ole kovin silmiinpistävä, ainakaan näin uutena.

Koska haaveilemalleni mikrosementtilattialle ei löytynyt tekijää, päädyin pitkän empimisen ja jahkailun jälkeen ABL:n 60x60 laattaan, sävyssä Taupe. Tämä oli tietenkin hintavampi vaihtoehto kuin 30x60 laatta harmaana. Ilokseni olen todennut, että tämä laatta tuntuu jalan alla pehmeämmältä kuin edeltäjänsä. Vaikka uusi keittiö on korkeampi kuin edeltäjänsä, ei selkäni ole kipeytynyt pitkänkään keittiössä seisoskelun jälkeen. Materiaalivalinnoilla on väliä! Meidän olisi vielä tarkoitus nanosuojata lattia ja tasot, minkä jälkeen toivon puhtaanapidon helpottuvan. Tummemmasta laatasta erottuu lika ja pöly vaaleampaa selvemmin.

Olen nyt yrittänyt listata tähän kaikki asiat, jotka menivät pieleen, joten nyt voin varmaan todeta, että keittiöstä tuli aivan ihana! Tykkään todella paljon noista uusista tasoista ja keittiön väristä, joka on sävyltään greige (ovissa kiinniollessa tarralapuissa luki Ajopuu).  

Uusi keittiö on myös toimivampi kuin vanha. Yhden laatikon sisällä on useampi sisälaatikko ja tila on käytetty siten taloudellisemmin, mutta ilme on rauhallisempi. Aamiaiskaappi on niin hieno ja käytännöllinen. Aluksi ihmettelin sen avausmekanismia, mutta se taitoksille menevät ovet eivät ole haitanneet edes nurkkakaapin käyttöä. Toisaalta on just ihanaa sulkea aamiaiskaapin ovi ja piilottaa laitteet näkyvistä. 

Turhat yläkaapit saivat lähtöpassit, samoin näkymää häirinnyt liesituuletin ja niemekkeen takana ollut seinäke. Tilalle tuli saareke, jossa on runsaasti työskentely- ja säilytystilaa. Pitkälle seinälle tuli tammihylly ja paikka ruokapöydälle saarekkeen verran olohuoneeseen päin.  Nyt olohuone ja keittiö ovat samanhenkisiä, puhuvat samaa kieltä ja ovat yhtä isoa tilaa. 

Timpurin, sähkömiesten ja putkimiehen työhön olemme erittäin tyytyväisiä. Jos tulevaisuudessa tarvitsemme jotain näistä, niin toivon mukaan saamme käyttää samoja osaajia jatkossakin. Varsinkin timpuri kantoi paljon vastuuta ja teki kaikki työt purkamisesta, laatoittamiseen ja kokoamiseen ripeästi, mutta huolellisesti. Se, että remontissa kesti, ei ollut näiden tekijöiden vika. Timpuri toi meille omasta varastotaan vanhan tason, kun jouduimme odottelemaan tasojen asennusta useamman viikon. Hän kävi myös tekemässä sitä mukaa hommia eteenpäin, kun se oli mahdollista.

Saarekkeen ja ruokapöydän päälle hankin Mater Terho -valaisimet kaikissa kolmessa eri koossa. Pitkälle seinälle sisustusarkkitehti ehdotti Nemo Lighting Lampe de Marseillea miniversiona. Sen verran kallis olisi tuo lamppu ollut, että hylkäsin sen hinnan vuoksi. Selattuani varmaan tuhat erilaista seinälamppua, ja tajuttuani, että melkein kaikissa seinävalaisimissa on johto, aloin olla jo vähän epätoivoinen. En halunnut yhtään johtoa roikkumaan keittiöön! Jos siis etsit seinävalaisinta, jonka johdot ovat seinän sisällä piilossa, oikeat hakusanat ovat seinävalaisin kiinteällä asennuksella. Nyt se on tässä itseänikin varten muistiin merkittynä. Ihastuin tuohon ehdotettuun valaisimeen niin paljon, että päädyin tilaamaan halvemman version Ellokselta, Venture Home Carl -valaisimen -40% hinnalla. Sähkömies teki taikojaan ja teki valaisimesta johdottoman. Aamiaiskaapin alimman hyllyn ja koko tammihyllyn alla kulkee LED nauha. Keittiön uusi valaistus on ihanampi kuin osasin kuvitellakaan.

Vanhalle keittiönpöydälle löytyi ostaja, uuden ostin Facebook -kirppiksen kautta ja hain Nurmijärveltä. Pöytä muodostuu Hayn pukkijaloista ja ikilevystä. Kaksi tammenväristä &Tradition In Between -tuoli ostin Instan kautta ja hain Tampereen seudulta. Matalampia Hayn About A Stooli baarituoleja en löytänyt kierrätettynä, joten tilasin ne Finnish Design Shopista. Alunperin myös Nikarin baarijakkara oli alunperin yksi vaihtoehto saarekkeelle, mutta olisin halunnut koeistua jakkaran jossakin ennen ostoa. Hayn olen todennut mukavaksi ja tukevaksi työtuolilla istuessani. 

Neljä vuotta vanha Ikean Lohals-juuttimatto sopii edelleen ruokapöydän ja tuolien alle. Uusi kello tuli tänään, se odottaa seinälle ripustamista. Verhoja olen pähkäillyt monta kuukautta, nyt vielä ikkunoista tulviva valo on vienyt voiton ompelusta. Ikkunoiden eteen haaveilen Hakolan Riippu -hyllyjä... 

Vanhan keittiön sain myytyä (mielestäni ihan hyvään hintaan) ja viimeisetkin rippeet siitä matkasi viime viikolla Hyvinkäälle. Ihan parissa-kolmessa viikossa ei tullut valmista, mutta ei sillä enää ole väliä. Olen uudesta keittiöstä todella, todella, onnellinen.<3 

Taina

Arabian Emilia - Kuvio, joka hurmaa

 

Monenlaista juttua on ollut mielessä, joista olisi voinut blogiin kirjoittaa, mutta jostain syystä homma on vaan jäänyt. Lisääntynyt valo, vai mikä lie syynä, että viimein sain istuttua koneen ääreen ja aloitettua kirjoittamisen. Tätä on ollut vähän ikävä. Nähtäväksi jää, löytääkö teksti enää lukijoita. Hyvän tekstin kai paljastaa aika...

Syksystä saakka olen ollut hullaantunut kuvioihin, joista tämä postaus kertoo, joten mennäänpä aiheeseen. Ihan tarkalleen en muista, koska näin tämän Arabian Emilia -astiastossa olevan kuvion ensimmäisen kerran, ehkä törmäsin siihen keväällä tai kesällä jossain lehtijutussa. Tosin tekstin kirjoittamisen ja kuvien käsittelyn välissä siivoilin vanhoja lehtiä kirppismyyntiin ja yllätys, yhdessä Kodin Kuvalehden kannessa on kuppipino, jossa Emilia on mukana. Lehti on kesältä -20. Voi hyvinkin olla, että olen jo tuolloin kiinnittänyt kuvioon huomion. 

Yksityiskohtien runsaus yhdistettynä mustavalkoisuuteen ja kuvioiden idyllinen maailma joka tapauksessa hurmasivat minut! Googlailin ja selvisi, että Emilia on Raija Uosikkisen Arabialle piirtämä kahviastiasto, jonka kuvien aiheiden kerrotaan saaneen innoituksensa Uosikkisen Amerikantädin elämästä. Emiliaa on valmistettu Arabialla vuosina 1957-66, joten tuoreimmillakin astioilla on ikää kohta jo 60 vuotta. Jos jotain astiastoa saisi toivoa uustuotankoon, niin minulle se olisi ehdottomasti tämä.<3 Helppo samastua noihin kukkahattutäteihin.;D

Syksyn tullen laitoin Toriin vahdin päälle ja selasin usein nettikirppiksiä Emilia -astioiden toivossa. Tähän mennessä olen hankkinut yhden neliömäisen vadin (Kaj Frankin G -malli, 17,5 senttisenä) sekä kaksi aluslautasta (Kaj Frankin malli MB, jota myös tv-setiksi kutsutaan), joista toiseen olen onnistunut löytämään myös kupin. Tässä kaikki ostamani Emiliat toistaiseksi. 

Koko sarjan ostosta en edes haaveile, mutta olisi kiva saada ainakin toinen kuppi, mielummin ehjä, sillä tässä ensimmäisessä on särö. Lisäksi haaveilen erityisesti vaasista ja kannusta, joita molempia käyttäisin maljakkoina. Äitini muisteli, että mummollani on joskus saattanut olla sarjaan kuuluva kannu, mutta sen kohtalosta ei ole mitään muistikuvaa. 

Viimeisen puoli vuotta olen seurannut suht säännöllisesti Emilia -asioiden kauppaa ja vaikuttaa siltä, että hinnat ovat aina vain nousemaan päin. Lautasia liikkuu nettikirppiksillä paljon useammin kuin kuppeja, vaaseista ja kaatimesta puhumattakaan. Näitäkin on myynnissä, mutta aika isolla hinnalla. Ihan mitä tahansa en ole näistä valmis maksamaan, sillä haluan käyttää astioita, en pitää niitä hyllyssä pölyyntymässä. Käytössä on kuitenkin aina rikkoutumisen riski. Siksi siis hinnan pitää olla siedettävä. Ainosta Emilia kahvikupista onkin tullut minulle sunnuntaikuppi! 

Syksyllä ilmestyneestä Novitan ja Arabian yhteisestä sukkalehdestä bongasin tietysti Emilia -sukat (niitä on oikeasti kaksi mallia, aikuisen ja lapsen) ja niitä olen neulonut muistaakseni syyskuusta saakka. Homma on todellista mindfullnesia, sillä ajatusten pitää pysyä kuvioissa, jotka eivät ole tippaakaan säännöllisiä. Aika tavalla olen välillä purkanut, kun ajatukset ovat harhailleet ja olen mennyt kerroksissa sekaisin. Viime viikolla sain toisen sukan valmiiksi, mutten tykännytkään kärjen muodosta! Aikomus on purkaa se ja tehdä pyöreämmäksi. Toinen sukka on vasta kantapään kohdalla. Tässä mallissa tosin kantapää tehdään viimeiseksi. Sekin on ihan uutta minulle.

Tällainen pieni hurahdus on minulle käynyt. Samaan aikaan olen kyllä jatkanut jälleen turhien tavaroiden karsintaa. Kirppispöytä on ollut taas viikon verran lähikirpparilla ja kauppa on lähtenyt hyvin käymään. Aikomus on pitää sitä ehkä pari kuukautta, kuten pidin marras-joulukuussa. Vielä täytyisi käydä keittiön kaapit läpi kertaalleen, yksi vaatehuone ja varasto odottaa samoin karsintaa! Rempan alkuun on tällä tiedolla alle kuukausi.

Oikein hyvää tätä vuotta!

Taina

Keittiösuunnitelmat etenee

 

Heippa vaan tänne blogin puolellekin! Olen tainnut istua viime kuukaudet sellaisen luotijunan kyydissä, jonka kyltissä lukee ELÄMÄ. Viikot vierii hirmuista vauhtia ja vapaa-ajalla olen syksyn aikana lähinnä leiponut tai neulonut. Molemmat mukavan rentouttavaa puuhaa, joissa myös näkee kättensä jäljen konkreettisesti. Hyvää vastapainoa työlle, jonka tuloksia ei juuri itse näe.

Keittiörempasta taisin täällä mainita elokuussa. Päädyimme palkkaamaan sisustusarkkitehti Ilona Koposen avuksemme keittiön suunnitteluun. Tutustuin Ilonaan Tampereen Brändipäivänä pari kesää sitten ja olen hänen työtään seurannut siitä saakka. Tykkään hänen selkeästä ja luonnonläheisestä tyylistään. Tätä nykyistä kotia rakentaessamme huomasimme, kuinka hankalaa on saada mieluisat keittiösuunnitelmat! Jokaisen keittiöfirman suunnittelija tekee työtään tietysti niistä oman talon valikoimista käsin. Tämä oli se tärkein syy, että palkkasimme Ilonan paitsi suunnittelutyöhön, myös projektia vetämään. Hän on mm. lähettänyt tarjouspyyntöjä puolestamme ja ottanut selvää asioista. Suosittelen!<3

Suunnitelmat ovat nyt edenneet siihen pisteeseen, että keittiösuunnitelma on kutakuinkin valmis! Olen siitä hirmuisen innoissani ja onnellinen jo etukäteen! Minua on vuosien saatossa alkanut häiritsemään keittiön ja olohuoneen väliin rakennettu seinäke ja varsinkin katosta roikkuva liesituuletin, joka tulee aina näkymän tielle. Lisäksi muutamat epäkäytännölliset kaapit (kulmakaappi kaikkein pahimpana) ja lattojen saumat ja kaappien uurteet liankerääjinä ovat ne nykyisen keittiön pahimmat miinukset. Lisäksi olen kaikki nämä vuodet ollut ikävästi tietoinen, millaisia pölynkerääjiä ovat kaapin päällykset.  Meidän keittiö on iso ja laskupintaa sekä pistorasioita on riittävästi, ilmeeltään se kuitenkin sopii paremmin sinne 2000-luvun alkuun kuin 2020 -luvulle. Olohuone ja keittiö puhuvat nyt eri kieltä. Keittiön moderni ja pelkistetty ilme on se, millä ne saadaan juttelemaan keskenään.

Laattalattian päälle on tarkoitus valaa mikrosementtilattia. Seinäjoen Asuntomessuilla viisi vuotta sitten ihastuin materiaaliin Lumiance -talossa ja näköjään siitä se ajatus lähti! Keittiön ja olohuoneen välissä oleva kiviseinämä puretaan ja samalla keittiön viisto lattirajaus suoristetaan. Keittiön lattiapinta-ala siis suurenee hieman olohuoneeseen päin. 

Piirustuksissa takka on erilainen, mihin päädyttiin.
Se on myös hieman enemmän olohuoneen puolella.

Jääkaappi ja pakastin jäävät samaan paikkaan kuin aiemmin. Niiden viereen tulee aamiaiskaappi ja lähimmäksi ikkunaa kaappi, jonka käyttökorkeudelle laatikot ovat kokonaan ulosvedettävissä. Ihan ylös ja alas tulee muistaakseni hyllyt. Vaikutti erittäin toimivalle, kun kävin hyllyjä nykimässä.:) Kuivatarvikkeille ajattelin näitä vetolaatikoita ja ehkä niille hyllyillekin jotain täytetty löytyy. Kaikki kodinkoneet on tarkoitus integroida, ne on vielä hankkimatta. Päätimme olla ottamatta Ikean koneita.

Pitkälle seinälle tulee astianpesukone nostettuna, kuten se on meillä aiemminkin ollut. Nyt se vain siirtyy uunin tilalle ikkunanurkkaan. Astianpesukoneen päälle tulee mikro ja kaappi, mutta muutoin olen nyt lopullisesti kallistumassa siihen, että yläkaappeja ei tähän enää tule. Sain tähän paljon kommentteja puolesta ja vastaan Instan puolella, kun mietin, uskallanko luopua yläkaapeista. Vaihtoehtoina oli siis käytännössä vastakohdat,  joko kaapit ylös saakka tai ei ollenkaan. Kaikki nämä vuodet olen hillonnut kaappien ylähyllyllä monenmoista, johon en juuri koske. Tässä kohti voi siis miettiä, että miksi sitä tavaraa säilötään, jota ei koskaan käytetä. Yläkaapit ovat epäkäytännölliset näin lyhyelle ihmiselle kahta alinta hyllyä lukuun ottamatta. Koska kaappitila vähenee, yritän maksimoida laatikkotilan ja karsia kaiken turhan pois nurkista pölyyntymystä. Tason alle tulee laatikoita, joiden 40 senttimetrin korkeus käytetään tehokkaammin hyödyksi 10- ja 20 -senttisillä sisälaatikoilla. Yksi laatikko on siis sellainen kerroslaatikko kahdessa kerroksessa. Nykyisessä keittiössä minulla on esim. kauhat ja leivinpaperit, foliot yms., osa mausteistakin syvissä laatikoissa, jolloin laatikkoon jää paljon hukkatilaa. 

Pitkälle seinälle asettuu suunnitelmissa myös uuni sekä liesi, jossa integroitu liesituuletin. Ei enää mitään pömpeleitä! Minulle oli iloinen yllätys, ettei liesituuletin enää tarvitse poistohormia ulkoilmaan. Hanaksi on suunniteltu Tapwellin hanaa. Allas on vielä mietinnässä. En yhtään tykkää nykyisen altaan reunoista, jotka nekin keräävät tason päällä olevaan saumaan likaa. Niinpä allas tulee kiinnittymään tason alle.

Keittiön ikkunan ääreen tulee saareke, jonka toisella puolella on laatikostot ja toisella puolella kaappi. Kaapit saarekkeen alla ovat vain 40 senttiä syvät. Ajattelen, että siellä voi säilyttää harvemmin tarvittavia astioita. Kaapin puolella saarekkeen taso tulee yli reunan. Oisko siinä meidän aamupalapaikka tulevaisuudessa. Saarekkeen päälle toivon saavani jo pitkään haaveissa olleet Mater Terho -valaisimet ja mahdollisesti Nikarin Peach  tai Artekin Rocket -jakkarat.

Kaapistojen rungot ja sisälaatikot tilaamme Ikeasta. Laatikoiden ja kaappien ovet sekä aamiaiskaapin tilaamme Doorialta, joka valmistaa ovia Ikean runkoihin. Oviin ei tule vetimiä lainkaan, tämä helpottaa puhtaanapitoa entisestään. Keittiökaapiston väriksi valikoitui lopulta lämmin muta, warm mud. Aamiaiskaapin sisusta on sävyltään vaalea tammi, kuten nuo haaveilemani valaisimet ja jakkarat.

Tasoksi ajattelin ihan loppumetreille kvartsia, mutta ihastuin Ikean suunnittelupistelleellä Jyväskylässä marmorikuvioituun keraamiseen tasoon. Myyjä myös kehui keraamista tasoa kvartsitasoa paremmaksi, joten sellaiset sitten laitetaan tilaukseen. Kotona luin, että keraaminen taso on luonnonmateriaalia ja täysin kierrätettävissä. Lisäksi se tosiaan kestää esim. lämmön vaihtelua paremmin kuin kvartsi. Hyvä vaihdos varmasti! Välitilaan en halua laatoitusta, vaan taso nousee 10 senttiä keittiöseinälle. 

Ruokapöytä ja tuolit siirtyvät uudessa keittiössä askeleen kohti olohuonetta, saarekkeen ja olohuoneen välin. Näin ollen pöytä on ainakin menossa vaihtoon. Meille riittäisi nimittäin hivenen nykyistä pienempi pöytä. Tuolitkin olisi kiva vaihtaa, mutta oikeasti tykkään noista meidän nykyisistä, ja niissä on minusta todella hyvä istua.  Katsotaan.

Jos jaksoit lukea tänne asti ja ajatella asiaa, niin ottaisin mielelläni vielä vinkkejä vastaan. Olenko muistanut kaiken? 

Taina

Kukka-asetelmien apuvälineitä

 

Heissan pitkästä aikaa! Elokuu livahti käsistä ilman yhtäkään postausta. Mutta täällä taas ollaan rakkaan aiheen, kukkasten, innoittamana.:) Kukkaviljelmät ovat tuottaneet mukavasti satoa, niinpä kimppuja ja asetelmia on saanut tehdä joka viikko, välillä useitakin viikossa.

Olen saanut instan puolella kyselyitä siitä, mitä maljakon pohjalla on kukkien alla tai käytänkö apuvälineitä esim. Iittalaan Nappulaan kukka-asetelmaa tehdessäni. Nämä omistamani välineet ajattelin esitellä, osa niistä on uusia keksintöjä ja osa vanhoja, joista itsekin olen kuullut vasta muutama vuosi sitten.

Kupittaan Saven kukkatukia näin joskus Florencia Storen vintage -myynnissä. Kun sattumalta törmäsin niihin Facebook -kirppiksellä kävin nopeasti hakemassa löydöt itselleni. Maksoin näistä kahdesta yhteensä 20 euroa. Googlaamalla löytyy erivärisiä ja -mallisia pidikkeitä. Sellaisiakin, joissa pidikkeen keskellä on vaikkapa hirvi tai orava. Jos tällaista mielii, niin kirpputorit taitaa olla varmin löytöpaikka ja onneakin vähän tarvitaan.

Nämä sopivat koon puolesta täydellisesti Nappulaan, joten nykyään käytän sen pohjalla usein tätä kukkapidikettä. Käytän valkoista, vaikkei se pidike sieltä minnekään näy. Näyttää vain omaan silmääni paremmalta.
Töissä tuli jotain puhetta noista edellä mainituista löydöistäni ja eräs työkaverini sanoi, että hänen isovanhemmillaan voisi olla Riihimäen lasin kukkapidike jossain lojumassa. Sain sen sitten häneltä lahjaksi.<3

Riihimäen lasillakin on ollut erilaisia malleja pidikkeistä. Tämän halkaisija on niin suuri, että monen maljakon suuaukko jää liian pieneksi. Marimekon Urna on iso kooltaan, ja tätä pidikettä käytän usein juuri Urnassa.

Pari vuotta sitten törmäsin somessa Aalto -maljakkoihin tarkoitettuun InVase -kukkatukiin. Sellaiset minulta vielä puuttuu! Sen sijaan ihastuin Kukkaverstaan myymiin Hanataba - kimpputukiin. 

Hanataban avulla kukat saa helpommin spiraaliin muotoon. Kukat asetellaan tuen reikien läpi, minkä jälkeen tuen ala- ja yläosaa kierretään auki, jotta kimppu aukeaa, ja varret asettuvat viistosti reikien väliin. Valikoimiin näyttää tulleen ainakin kirkas tuki sen jälkeen, kun tilasin omat (paketissa on kaksi erikokoista) tukeni. Tuki on siitä kiva, että sen avulla saan melko pienellä kukkamäärällä kukat asettumaan kauniisti maljakkoon. Joillekin kukkavarsille Hanataban reiät ovat valitettavasti liian pienet.

Viimeisin hankintani kukkien asetteluun on kukkasiili. Pyysin Villiviinin Eijaa hankkimaan niitä myyntiin, jos suinkin mahdollista, ja olihan se! Kokoja oli kaksi, ostin saman tien molemmat. Pienempää ei ole tullut vielä käytettyä, mutta varmasti senkin aika koittaa. 

Siilin ideana on, että kukat painetaan siilin piikkeihin ja ne pysyvät siten paikoillaan. Viime aikoina olen käyttänyt kukkasiiliä keraamisen ruukun sisällä, isompi sopii pohjalle täydellisesti. Siilin avulla asetelman voi tehdä melko matalaankin astiaan. Kukkasiilin avulla voisi tehdä esimerkiksi japanilaisen ikebana -asetelman. Se on kukkien ja oksien asettelun taidetta, josta tiedän valitettavan vähän, mutta toivoisin joskus pääseväni kurssille.

Näiden kaikkien kukkahärpäkkeiden lisäksi olen käynyt useita kertoja kukkakursseilla ja spiraalitekniikka on alkanut pikku hiljaa sujua. Aina ei kukkia tarvitse edes sitoa, mutta spiraalissa ne asettuvat kauniimmin maljakkoon. Jos kukat ovat intohimosi, niin suosittelen lämpimästi osallistumaan kursseille! Monet kukkakaupat järjestävät niitä taas syksyn ja talven tullen erilaisin teemoin.

Tulevalle viikolle on luvattu vilakoita öitä, mutta mulla riittää usko, että kukat eivät niin pienestä nuukahda ja kukkasatoa on vielä runsaasti kerättävissä. 

Kukkaisaa syyskuuta!

Taina