Jo joutui armas aika

Huhhuh! Selvittiinhän siitäkin lukuvuodesta, josta korona teki superraskaan ja turhankin jännittävän. Olemme eläneet hyvin erilaisia todellisuuksia riippuen siitä, missäpäin Suomea tai jopa samaa kaupunkia sattuu asumaan tai työskentelemään. Surettaa kyllä niiden puolesta, jotka aloittavat lomansa karanteenissa jännittäen edelleen jatkotartuntaa.<3  

Kolme altistumista töissä puolen vuoden sisällä, joten toivon, että mahdollisuudet tartuntaan oli nyt tässä. Ekan rokotteen sain pari viikkoa sitten ja toisen saan vasta koulujen alettua, joten nähtäväksi jää. Varsinkin, jos tarvitaan vielä kolmaskin annos olkapäähän virusmuunnosten vuoksi. Nyt on kuitenkin LOMA ja tarkoitus on unohtaa koko vuoden kestänyt henkinen mankelointi niin pian kuin mahdollista! Paras lääke unohdukseen (ja moneen muuhunkin vaivaan) taitaa olla puutarhanhoito.:)

Olen ollut niin pihalla kaiken ajan, minkä suinkin olen ehtinyt ja nythän mä ehdin. Keväällä esikasvatin monenlaisia kukkia ja nyt olen istuttanut niitä Kesähuoneen edustalle istutuslaatikoihin.

Sain äitienpäivälahjaksi mieheltä lahjakortin, jossa hän lupasi tehdä ison määrän raskaampia puutarhahommia vain vähällä mutinalla ja silmien pyörittelyllä maustettuna.:P Lahjakortin lunastuksen aloitin heti äitienpäivän jälkeen, kun mies kaivoi Kesähuoneen edustalta muutamat pensaat ylös. Kylläpä avartui maisema! Viime viikolla hän kaivoi myös loput istutukset maasta.

Kuvista näkee hyvin rajan takana kasvavan ryteikön.
Ei kai tarvitse ihmetellä kotiloiden tai hyttysten ilmaantumista...

Kukkapenkin tilalle laitettiin hiekkaa ja kaksi istutuslaatikkoa kukkia varten. Haaveilen loppukesän osalta leikkokukkien omavaraisuudesta.

Tämä kuva taas paljastaa, että meillä grillataan todella harvoin!
Grilli on suojahupun alla Kesähuoneen seinustalla odottamassa tämän kesän inspiraatiota.;)

Myös vattupensaat ja varrellinen karviaispensas (sekä puskien väliin kasvanut tammi, koska no, lajintuntemus ei ole rakkaan mieheni parhaita ominaisuuksia) on kaivettu ylös. Tuonne pihan perälle ajattelin kylvää kukkia suoraan rivistöihin. Toivottavasti saadaan homma etenemään pian, jotta kukat ehtivät vielä tälle kesälle. Hupsis, eilen mittailin tuota plänttiä ja totesin sen olevan ehkä 50 neliön suuruinen! Aika tavalla hommaa siis.

Vattupuskat on tarkoitus nostaa niin ikään istutuslaatikoihin. Laatikkopuutarhan olisi tarkoitus rakentua hedelmäpuiden lähistölle, siinä on sopivan tasainen ja valoisa paikka, jonne olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan vähän isompaa määrää istutuslaatikoita. Vattujen lisäksi suunnitelmissa on ainakin mansikoita, salaattia, yrttejä ja ehkäpä vähän kukkiakin. Laatikoiden alle jäävä nurmikko on tarkoitus peittää paksulla peitekankaalla ja päälle on tulossa singeli -kiveä. Samalla on tarkoitus rajata hedelmäpuut, marjapensaat ja istutuslaatikot nurmikosta. 

Tätäkin aluetta mittailimme yhtenä iltana miehen kanssa ja vaikka arviointikyky on itselläni melko hyvä, niin nyt neliöiden määrä kyllä yllätti. Tuossa on noin sata neliötä... Tässä kohti sain sitten sitä luvattua silmien pyörittelyä ja "Ei mitään järkeä" ja "Järjettömän kallista" -kommentteja osakseni. Lapioitavaa riittää. Saa nähdä tapahtuuko tämä projektin loppuosa minä vuonna. Täytyy ehkä varuiksi istuttaa vatut odottamaan tuonne tontin reunalle.:P

Lisää mielikuvitusta tarvitaan vielä.
Noiden kahden omenapuunraadon tilalle laatikoita ja ympärille siisti kiveys.

Mies tilasi toukokuussa muurikivet terassin vierustalle ja ne tulivat nyt alkuviikosta. Muurikivistä hän rakentaa istutuslaatikot pehmentämään terassin ja asfaltin välistä aluetta. Istutukset tuovat samalla näkösuojaa takaterassille. Tuohon terassin viereen olen kaavaillut istuttavani mm. pensasmustikkaa, muutaman tuijan ja hortensioita. En malttaisi odottaa! Vähän käy miestä sääliksi, samalla kun piiskaan häntä pihahommiin. Toisaalta itsellä olisi urakkana pestä talon ulkopinnat niiltä osin, mistä yletän ja sitten tarttua maalisutiin. Tällaista tämä omakotiasuminen on. 

Kuten kuvista näkyy, ei joka kolkkaa ehdi millään kitkemään, ja vaikka terassinkin olen pessyt jo kahdesti siitepölystä, kolmas kerta on pakollinen. Silti. Onhan tämä silti aivan ihanaa, kun aurinko hellii ja on KESÄ!<3

Aurinkoisia kesäkuun päiviä!<3

Taina

Ei pelkästään siistiä, vaan puhdasta! - ONNI kotisiivous

Kaupallinen yhteistyö

ONNI kotisiivous Lahti, siivous saatu

Joskus poikien ollessa pieniä, tuntui kotitöiden lista loputtomalta ja muistelenpa, että siivous oli yksi niistä arjen asioista, joista meillä riideltiin väsyksissä ollessa. Tykkään siitä, että koti on siisti ja tavaroille on omat paikat. Tiedostin kuitenkin, että oma aikani meni juuri sellaiseen siivoamiseen, jota voisi myös järjestelyksi kutsua. Aika ei vain riittänyt varsinaiseen siivoukseen, pintojen pesuun ja pyyhkimiseen. 

Mies ehdotti tuolloin siivoojan palkkaamista, ja tuohon ehdotukseen tartuin epäröimättä. Meillä onkin käynyt vuosien aikana suhteellisen säännöllisesti siivooja. Kokemusta on kertynyt kolmesta eri siivousfirmasta, joista kaikki ovat käyneet meillä useita vuosia. Juuri nyt meillä ei ole voimassaolevaa sopimusta, mutta tarkoitus on ollut etsiä uusi.

Kun ONNI kotisiivous otti minuun yhteyttä yhteistyön merkeissä, taisinkin vähän hihkua riemusta. Yksi ihanimpia asioita, mitä tiedän, on tulla kotiin työpäivän päälle puhtaaseen kotiin, asetella tuoreet kukat maljakkoon ja nauttia siitä, että pinnat kiiltävät puhtautta! 

Ennen siivousta on mielestäni järkevää raivata koti sellaiseen kuntoon, ettei siivoojien aika mene tavaroiden noukkimiseen, järjestämiseen, siirtelyyn tai kiertelyyn. Meidän 160 neliön kodin siivoaminen vie yhdeltä siivoojalta noin kolme tuntia, kahdelta homma hoituu 1,5 tunnissa. Tuohon siivoukseen kuuluu huoneiden imurointi, lattioiden pyyhintä, tasojen pyyhintä, sekä vessojen ja kylpyhuoneen (ei seinien) pesu.

ONNI kotisiivouksesta käytiin meillä ensin kartoittamassa, mitä siivoukselta toivoin. Tässä yhteydessä todettiin, että kylpyhuoneen pinnat olivat varsinkin lattian ja saunan oven osalta sen verran pinttyneissä kalkkitahroissa, että kylpyhuoneen putsaus päätettiin tehdä erikseen kalkinpostoon keskittyen. ONNIn tarkat siistijät kävi meillä siivoamassa ensin muun kodin, kylpyhuonetta ja saunaa lukuunottamatta. Kylpyhuoneen siivous toteutettiin erikseen, kalkinpoistoon erityisesti keskittyen. 

Miten paljon nautinkaan siitä, että sain tulla ei pelkästään siistiin, vaan ihanan puhtaaseen kotiin! Siivouksen jälkeen koti tuoksuu raikkaalta, hiekka, murut, tahrat ja sormenjäljet ovat saaneet kyytiä.<3 Tietenkään paikat eivät pysyä siisteinä kauaa, säännöllinen siivous onkin paras tapa pitää paikat puhtaina. Meidän kotia on monet luulleet ihan vasta rakennetuksi (15 vuotta kuitenkin jo elettyä elämää tässä kodissa) ja veikkaan, että syy siihen löytyy pinnoista, joiden puhtaudesta on huolehdittu. 

ONNI kotisiivouksella halutaan, että asiakkaat ovat siivouksen laatuun tyytyväisiä. Tätä painotettiin joka yhteydessä. Minulta on toivottu suoraa palautetta, jos en johonkin siivouksessa olisi ollut tyytyväinen. Olin kuitenkin supertyytyväinen ja lähetin suuret kiitokset siivoojille. Vuosien aikana kertyneet kalkkitahrat eivät tietenkään kokonaan hävinneet, mutta selvästi haalistuivat. Voi olla, että uusimme käsittelyn, niin paljon siistimmältä kylpyhuone tuntui.

Kotisiivouksen palkkaaminen on todella helppoa! Kannattaa kertoa omista toiveistaan ja antaa palautetta, jos ei ole lopputulokseen tyytyväinen. Olemme käyttäneet siivousapua aikoinaan mm. muuttotilanteessa ja pari vuotta sitten suurten juhlien alla, ja näin aion jatkossakin toimia. Aika mukava lahja voisi olla siivouslahjakortti tai vaikka ikkunoiden pesu lahjana! 

Kotitalousvähennys tekee siivouksesta hinnastoa edullisempaa, siivouksesta saa siis verovähennystä, eikä yhdelle käyntikerralle siten jää kohtuuttoman suurta hintaa. Verohyödyn saa myös omille lapsille, vanhemmille tai kesämökille ostetuista palveluista. Siivouksen kustannus verrattuna sen tuottamaan iloon on mielestäni erittäin edullinen!

Kiitos ONNI kotisiivous! Puhdas koti on ONNI.<3

Taina

Kevätkoti - Kukkia, kakkuja ja kirjoituskammoa

Hei, pitkäääästä aikaa! Jos aiemmin kirjotuskammo on iskenyt jo viikon jälkeen, niin voitte arvata, kuinka vaikeaa tämän postauksen aloittaminen on nyt. Viime kerrasta on aikaa lähes kaksi kuukautta. Ehkä raskaimmat kaksi kuukautta tämän koronavuoden aikana.  Vaikka yleisesti ottaen luvut näyttää Suomessa laskusuuntaan, on täällä meidän suunnalla ehkä vielä liian aikaista huokaista helpotuksesta. En ole koskaan odottanut lomaa näin paljon. Ihan vain sen takia, että ei tarvitsisi pelätä jatkuvasti altistumista. Laskeskelin, että taidan olla työpaikalla viimeisten joukossa, joka saa rokotteen. Ehkäpä tuossa loman alkajaisiksi, jos hyvin käy...No mutta, en suinkaan tullut tänne pitämään koronatiedotusta, vaan miettimään "ääneen" jotain ihan muuta. Vaikkapa kukkia ja niiden kauneutta.

Viime viikolla minulla oli ihan mielettömän ihanat kukat, osa niistä porskuttaa edelleen. Aika romanttista, yhtä aikaa runsasta ja jotenkin kepeää... Kuten kuvista huomaatte, pionikausi on nyt alkanut!<3 Vielä pitää jaksaa hetki, ennen kuin pihalla on sama kausi menossa. Olohuoneen kimpun sitoi Eija Villiviinistä.

Jotain pientä on tullut hankittua kotiin tässä talven ja kevättalven aikaan. Facebook -kirppiksen kautta hankin ensin yhden Unikko -päällisen ja ihan hiljattain toisen, keväisemmän. Saas nähdä, pysyykö Unikko -villitys tällä keraa hanskassa...Luulisi, että yhdet överit aikuisiälle riittää.:/ Ainakin olohuoneen Unikko -kiintiö on nyt täynnä. Tyynynpäällisiä tulee vaihdeltua sen verran usein, että ehkä noista ei ihan ähkyä synny.

Ellokselta hankin jo talvella Mimoun torkkupeiton, jota olin usemman kuukauden käynyt useasti kurkkimassa. Peitto on silkin ja villan yhdistelmää ja se on käsinkudottu, joten sillä on hintaa aika tavalla enemmän kuin vaikka tuolla kuvissa näkyvällä H&M:n tekokuitupeitolla. Käytin 40% alennusta hyväkseni, joten hinnasta tuli siten kohtuullinen. Peitto on kyllä jokaisen euron arvoinen, kevyt ja lämmin yhtä aikaa, mielestäni superkaunis. Ei taida olla iltaa, ettenkö olisi viime kuukausina istunut sohvalla torkkupeiton lämmittäessä varpaita. Aika monta sarjaa on tullut kahlattua läpi. Ennen koronaa jaksoin tuskin koskaan katsoa mitään sarjoja!

Keittiössä näkyvät pionit ovat Cittarin kimppu Coral Charm -lajiketta (aluksi aniliininpunainen, sitten hennon vaaleanpunaisen kautta kellertäväksi muuttuva kaunotar) seuranaan edellisviikon kimpun rippeet. Tuota ihanaa pionilajiketta olen istuttanut kaksi kappaletta kukkapenkkiin, mutta viime vuonna toinen puska näytti kadonneen talven aikana kokonaan. Toinenkaan ei jostain syystä kukkinut, joten puutarhakukkien hankintalistalla on ainakin yksi uusi pioni. Makkarin ikkunan taakse haaveilen pientä syreeniaitausta. Jos tänä vuonna olisi ajoissa liikkeellä. Viime vuonna olin auttamattoman myöhässä.

Terassikalusteet on jo nostettu terassille, sillä viimeisin sisustusvimma on kohdistunut sille suunnalle. Useaan otteeseen olen jo mielessäni asiasta kirjoitellut, mutta tosiaan vain mielessä. Harmaan, mustan ja ruskean (esim. juutti) lisäksi haluaisin nyt terassille vihreää. Siitä ajatuksesta hankin vihreän sylinterimaljakon ja lyhdyn, joka kuvissa toimii nyt maljakkona. Näiden sijoituspaikaksi olen kaavaillut kesällä terassia. Riipputuoliin ajattelin ommella uudet päälliset, jotain vihreää yllättäin! 

Kaikenlaisia suunnitelmia on mielessä terassiin, puutarhaan ja kotiinkin liittyen. Nähtäväksi jää, mitkä niistä toteutuvat tulevana kesänä, mitkä jäävät odottamaan seuraavia kesiä. Ensi vuonna meillä todennäköisesti juhlitaan jälleen lakkiaisia ja se seikka on tietysti jo mielessäni. 

Kakkuja lupailin otsikossa, joten vielä lopuksi kakkua. Pääsiäisenä leivoin sitruunajuustokakkua, tuolloin nappasin myös kuvat. Ohjeessa sovelsin K-ruokaohjetta siten, että korvasin toisen tuorejuustorasian makurahkalla ja kermaviilin kreikkalaisella jogurtilla. Grahamjauhot olen korvannut gluteenittomilla kaurajauhoilla. Sittemmin olen leiponut samalla ohjeella kaksi kertaa töihin. Viimeisin kakku oli maustettu kinuskituorejuustolla. Makurahkalla (Irish Cream) maustettu kakku oli minusta niin hyvää, että sitä ajattelin leipoa jälleen vapuksi. Perhe jäi nimittäin siitä paitsi. 

Alkuperäisohjeella pohjaa tehdessäni tuntuu tuota taikinaa tulevan hieman yli tarpeen. Viimeksi pienensin pohjan aineksia noin 1/3, ja siltikin pohjaa meni hieman roskiin ennen uuniin laittamista. Mielestäni pohjan pitää olla ohut!

Pahoittelut sillisalaatista! Olipa vain saatava tuo kirjoituskammo voitettua. Ihan huomenna en lupaa seuraavaa postausta, mutta yritän välttää tällaisia viikkojen taukoja jatkossa!

Iloista vappuviikkoa!

Taina

Porkkanakakkukeksit - Keittiössä on jo kevät!

Talviloma vetelee viimeisiään ja huomenna on edessä paluu arkeen. Loma on ollut ihana ja tarpeellinen. Keväästä ei näytä tulevan helppo uutisista päätellen. Ainakin vielä tänään tuntuu, että tästäkin selvitään.

Näköjään tällaiseen kotilomailuunkin alkaa jo tottua, matkakuume, joka on alituinen seuralaiseni, on onneksi pysynyt poissa. Sen sijaa olen potenut jonkinlaista kaipuuta juhlien järjestämiseen, jotain rentoa ja huoletonta...Ehkäpä kesälomalle pääsemme siirtymään perinteisten kevätjuhlien ja työporukan kekkereiden kautta. Toivotaan!<3

Eilinen lumisade ja harmaus sai minut pitkästä aikaa taikinaterapian pariin. Halusin tehdä jotain keväistä! Mielestäni hedelmät ja vihannekset tuovat keittiöön kevättä ja kesää, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen ja lunta sataisi taivaan täydeltä. Viime vuodelta muistin kokeilemani porkkanakakkukeksit (jotka tein tuolloin ilman pähkinöitä ja kuorrutetta), sekä jokakeväisen suosikkini sitruunamarenkipiirakan, näitä siis leivoin. Joudun joka kevät etsimään tuota sitruunapiirakkaohjetta, se löytyy nimittäin blogihistoriani alkutaipaleelta. Ajattelin, että sen voisin postata lähiaikoina uudestaan, jotta löydän sen ensi kerralla helpommin. 

Sain kyselyitä keksiohjeesta, joten pitkästä aikaa tässä olisi reseptiä tarjolla. Reseptin bongasin Kanelia ja Kardemummaa Marialta, hän on myös osa Versoilevan sisällöntuottajista, ja sieltä tallensin ohjeen viime talvena. Tuolloin tosiaan kokeilin noita keksejä ja ne tekivät hyvin kauppansa ilman pähkinöitä ja kuorrutettakin. Nyt minulla sattui olemaan sekä saksanpähkinöitä, että tuorejuustoa, joten tein keksit tismalleen ohjeen mukaan. Paitsi, että eihän minulla ollut inkivääriä jauhettuna tai muutenkaan...;D Se jäi siis omista kekseistäni pois (luultavasti jatkossakin, sillä inkivääriä tulee ostettua tuoreena, mutta suhteellisen harvoin).

Ainekset:

150g pehmeää voita

2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

1 tl ruokasoodaa

2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

2 porkkanaa raasteena (n. 3 dl)

1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna

Kuorrute:

25g pehmeää voita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1-2 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

saksanpähkinöitä rouhittuna

Keksien valmistus: 

Vatkaa pehmeä voi, fariinisokeri. Lisää kanamuna edelleen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Lisää viimeiseksi porkkaraaste ja pähkinärouhe. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina jääkaappiin 20-30 minuutiksi. Taikinan kauhoin ruokalusikalla pellille ja muotoilin keksit käsin. Niistä tuli sen verran suuria, etteivät ne mahtuneet yhdelle pellille. Olisiko tullut yhteensä 15 keksiä, halkaisijaltaan noin 10 senttiä. Paista keksejä 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Kuorrutteen valmistus:

Vatkaa voi, tuorejuusto ja sokerit tasaiseksi. Itse käytin ihan vain haarukkaa, sillä kun oli niin monta rautaa tulessa yhtä aikaa, että vatkaimen virpilöitä jouduin muutenkin pesämään joka välissä..Levitä kuorrutetta keksin päälle, kun ne ovat hieman jäähtyneet. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.

Nuo pähkinät tekivät aika paljon tuohon keksien koostumukseen, joten jos et ole allerginen, ja suunnittelet leipomista, kannattaa pähkinät vaikka hankkia ihan tätä varten. Pähkinät tekevät kekseistä kivan rouheita. Vaikka ei laittaisi kuorrutetta ja pähkinöitä keksien päälle. Voisin kyllä kuvitella, että tuohon päälle voisi sipaista ihan suoraan jotain maustettua tuorejuustoakin! Vaikkapa sitruunalla tai appelsiinilla maustettua...Oma raastinrautani on sen verran vanha kapistus, että porkkaraasteeni oli myös hieman suurempaa kuin mitä ehkä ulkonäöllisesti olisi suotavaa. Uusi raastin on ostoslistalla!

Innostuin pitkästä aikaa myös kuvailemaan leipomuksia, kuten näkyy. Ihanaa, kun valoisaa on vielä illansuussakin! Tekee kuvaamisesta mielekkäämpää ja oikeastaan koko elämästä, vai mitä?:)

Toiveikkaana kohti uutta viikkoa ja kevättä!

Taina

Kodin kierrätyspiste kauniiksi ja toimivaksi?

Kaupallinen yhteistyö: Everyday Design

Hei, se on maaliskuu ja kevät ihan nurkan takana jo! Talvilomaviikkoa vietellään täällä Lahdessa, joten tässä tulee postaus, jonka kirjoittamista olen aikonut todella kauan, viime keväästä saakka. 

Tuolloin nimittäin tilasin Everyday Designin Helsinki -paperikassitelineitä meille kaksin kappalein kohtentamaan eteisen peilikaapin takana olevaa kierrätyspistettä. Sittemmin kyseinen yritys haki brändilähettiläitä, ja yllätyksekseni minut valittiin! Seuraavat kolme kuukautta edustan ilomielin tätä suomalaista perheyritystä some -kanavillani.

Jos joku asia kodeissa on muuttunut 15 vuodessa, niin se on juuri tuo kierrättäminen. Kotimme on mielestämme huolella suunniteltu, mutten todellakaan osannut arvata 2000-luvun alkupuolella, kuinka paljon kierrättäminen tulisi lisääntymään. Pihalla meillä on edelleen kaksi jäteastiaa, energiajäte ja sekajäte, kuten vuonna 2005, tähän kotiin muuttaessamme.

Kierrätyspisteille on sittemmin ilmestynyt pahvi- ja pakkausjäteastia, sekä viimeisimpänä muovinkeräysastia. Nämä kaksi jätelajia ovat ainakin meidän taloudessa ne suurimmat.  Pahvi- ja pakkausjätettä arvioisin meillä tulevan noin paperikassillisen verran viikossa, joskus jopa kaksi, riippuen siitä, onko postipaketteja tipahdellut viikon aikana. Muovijätettä syntyy 2-3 muovipussillista viikossa. Ihmettelen jatkuvasti sen määrää...Näistä jätteistä suurin osa päätyi aiemmin enrgiajätteisiin eli poltettavaksi. On kuitenkin huomattavasti ekologisempaa saada materiaalit kiertämään pidempään. Kerran poltettua roskaa ei voi uudestaa hyödyntää. Tulevaisuuden tavoitteena lienee, että mikään roska ei päätyisi sekajätteeksi, vaan kaikki kodeissa syntyvä roska olisi kierrätettävissä.

Aiemmin keräsin kierrätyspisteelle menevää jätettä raidallisissa, lieriönmuotoisissa, pussukoissa, ne ovat meillä edelleen käytössä. Ennen Helsinki -telineiden hankkimista ne olivat täynnä tuon tuosta, sillä näiden kahden suuren jäte-erän lisäksi lajittelemme metalli- ja lasijätteet, tyhjät pullot, sekä tietenkin paperiroskat. 

Ajatus siitä, että jätteet vietäisiin vaikkapa kerran viikossa kotoa keräyspisteellä on varsin mainio, mutta ei valitettavasti toimi meillä. Joskus roskat saattavat siirtyä eteisen peiliovien takaa nopeastikin auton takakonttiin, mutta jostain syystä niiden kanssa saatetaan sitten ajella tovi jos toinenkin...

Kuten mainittu, keväällä hankin kaksi Helsinki -telinettä ja jo SE paransi jätteiden lajittelua meillä hurjasti. Kahden telineen väliin pystyy ripustamaan vielä yhden kassin, joten kahdella telineellä sain kolme uutta keräysastiaa. Syksyllä löysin kirppikseltä jämäkkää Marimekon Unikko -kangasta ja ompelin telineisiin kassit, jotka suojaan sisäpuolelta paperipussilla, johon jätteet kerätään, ja jossa ne on helppo heittää keräyspisteelle.

Brändilähettiläänä sain valita Everyday Designin tuotteita ja päädyin astetta suurempiin telineisiin juuttikasseilla. Turku XL -teline on nimensä mukaan todella kookas! Minulla on nyt siis kolme Turku XL -telinettä ja kaksi Helsinki -telinettä. Uskon, että näillä pärjätään.:) 

Uudet kuvat peiliovien takaa on vielä ottamatta (osa postauksen kuvista on otettu marraskuussa, koska aihe on ollut mielessäni todella pitkään), mutta yhden uusista telineistä halusin makuuhuoneeseen, koska meiltä puuttui paikka, johon siirtää yöksi päiväpeite ja kaikki muu ylimääräinen sängyltä. Vaikka tuo Turku -teline on iso, niin ihan kaikkea senkään sisään ei sentään mahdu. Telineen päälle on kuitenkin helppo pinota isot tyynyt, jotka yksistään täyttäisivät juuttikassin. Pakko tunnustaa, että on mukavampaa säilyttää vuodevaatteita niin, etteivät ne loju öisin lattialla. Tällaiselle olisi käyttöä molempien poikien huoneissakin. 

Brändilähettiläänä saan tarjota teille lukijoille alennuskoodin, jolla tekin voitte hankkia kotimaisen Everyday Designin tuotteita edullisemmin. Koodilla mansikkatila10 saat 10% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa tästä hetkestä toukokuun loppuun saakka. Näiden kauniiden säilytystuotteiden lisäksi Everyday Designin valikoimiin kuuluu aivan ihania sisustustuotteita, joista lähes kaikki on suunniteltu ja valmistettukin Suomessa, vain juuttikassit valmistetaan Intiassa.

Aurinkoisia kevättalven päiviä!
Taina

Sydäntalven 5 kukkasuosikkia

Heipsan pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa helmikuussa! Työ, koti, tv -sarjat ja islantilaisneuleet on vieneet naista, ei mitään sen ihmeempää kuin tavallista elämää kuuluu tänne.:)

Talvihan on ollut lumen ja auringonpaisteen ansiosta upea! Tosin juuri nyt tunnen itseni petetyksi, sillä aurinko vain pilkahti eilen aamulla ja koko viikonlopusta näyttää tulevan pilvinen ja harmaa. Olisin ollut valmis antamaan moisen petturuuden anteeksi vaikka vain hetken paisteesta, vaan nyt sitten olen edelleen hieman suutuksissa auringolle. Voisi helottaa joskus viikonloppuisinkin!

Huomaan kaipaavani vihreää ja yllättäin melko kirkkaita värejäkin tähän talven keskelle. Onneksi on kukkaset! Niillä saa kotiin sekä vihreää, että väriä. Tulppaanit toki kuuluvat joulusta pitkälle kevääseen kodin suosikkileikkoihin, mutta ajattelin vinkata omat kukkasuosikkini, siis muut kuin  perustulppaanit, jos vaikka kaipaat vaihtelua. Näitä kaikkia osaan jo odotella kukkakauppaan joulun jälkeen.

Unikot

Nämä ovat aivan uskomattomia! Varret usein kiemurtelevat ja kannattelevat valtavia nuppuja. Unikon terälehdistä minulle tulee mieleen pliseeratut hameet. Toisaalta kukka muistuttaa taiteltua oragamipaperia. Auetessaan yksikin unikko riittää tekemään vaikutuksen. 

Parhaillaan minulla on jo toisen kerran peräkkäin erivärisiä unikoita olohuoneen pöydällä, ei mitään kovin seesteisiä tai hempeitä ollenkaan. Nämä antavat energiaa! Edelliset kestivät noin 1,5 viikkoa, mikä oli mielestäni positiivinen yllätys, sillä takkaa on lämmitetty ja meidän ilmalämpöpumppukin paahtaa olohuoneessa. 

Ranskalaiset tulppaanit

Tavalliset tulppaanit eivät oikein tunnu miltään näiden ranskattarien rinnalla.:P Samaa ihmeellistä painovoiman vastustamista kuin unikoilla, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella! Piiiitkän varren päässä kukka, joka autessaan on iso ja kerroksellinen. Väri saattaa matkan varrella muuttua, se kuuluu asiaan, samoin kuin esim. pioneilla.

Anemone

Anemone eli kruunuvuokko kuuluu muistaakseni leinikkien sukuun ja tämä kukka sopiikin mielestäni kivasti mm. jaloleinikkien kanssa samaan kimppuun. Anemonea on monia värejä, mutta eniten tykkään valkoisista häivähdyksellä viheää tai vaaleanpunaista. Anemonen kukan keskiö, (heteet ja emi olettaisin) on vangitseva. Se muistuttaa minusta unikon kukan keskiötä. 

Magnolia

Magnoliasta olen postaillut aiempina talvina omia postauksiaan. Etukäteen olisin voinut kuvitella, että juuri magnolia olisi listani kärjessä. Vaan tänä vuonna kohdalleni on sattunut magnoliaa vain kerran, eivätkä nekään nuput kaikki auenneet. 

Viime vuonna minulla oli sitä vastoin aivan mielettömän upea oksa, jonka leikkasin useampaan osaan, sillä se oli niin suuri. 

Magnolia on pakko saada maljakkoon ainakin kerran talvessa. Oksat ovat yleensä haastavia leikkoina. Toisinaan kukkivat upeasti, toisinaan kuivahtavat ennen avautumista. Ihana, mutta oikukas!

Jaloleinikki

Joitakin vuosia sitten, kun jaloleinikit vasta tekivät tuloaan Suomeen talvileikoksi, olisin varmasti nimennyt sen ykkössuosikikseni. Ihmismieli kaipaa kuitenkin uutta, siksi ryhdyin tätä postaustakin kirjoittamaan. 

Vaihtoehtoja väreissä ja koossa riittää. Viime viikolla valikoin nipun oransseja leinikkejä ja pari oranssia papukaijatulppaania. Kylläpä ne näyttivät hyvältä ja osa näyttää edelleen. Siirsin vanhat kukat olohuoneen sivutasolle perjantaina, kun hain jälleen viikonloppukukkaset.

Mikä tai mitkä kukat ovat sinun talviajan suosikkejasi? 

Hei, ihanaa, toivottavasti kukkaisaa, ystävänpäivää!

Taina