Inspis sisustukseen luonnosta

Luonto on ihana ja ihmeellinen. Se tarjoaa mielestäni kaikkein parhaimmat materiaalit kaikkeen, mitä ihminen vain luovuudessaan keksii. Lisäksi se inspiroi keksintöihin ja tarjoaa samalla, vähän kuin vahingossa, hyvää mieltä ja iloa silmälle. Minulle kauneimmat kodin koristeet ovat peräisin luonnosta, kuten kukkaset, ja muut kasvit, veden muovaamat kivet, erilaiset kävyt ja tietenkin ne oksat.

Kaupan lehtihyllyä eilen tutkiessani löysin yhden kappaleen lehteä nimeltä Interiør Magazinet (muistutti kylläkin enemmän oikeaa kirjaa kuin lehteä). Pikainen selailu lehtihyllyllä, ja ostopäätös oli helppo. Totesin, että lehti sisälsi paljon kuvia, joihin halusin jäädä pidemmäksi aikaa, ja tutkia niitä rauhassa. Ehdinkin lueskella lehteä nyt viikonloppuna ja löysin lehden sivuilta mm. Villa Puomin Hannan kauniin kodin. Useammassakin lehden kuvassa silmäni pysähtyivät ihailemaan oksia maljakossa, vihreää kranssia kotia koristamassa, puun elävää pintaa kalusteessa tai saven karkeutta. Luonnon kauneutta kodeissa.<3

Kävimme tänään miehen kanssa Vesijärven jäällä ja sataman liepeillä lenkillä, ja siellä rantapuiden alla huomasin tuulen tiputelleen minulle koristeita kotiinviemisiksi. Ensin näin kaksi melko isoa oksaa, ja koska mies oli mukana, niin eihän niitä oksia voinut tietenkään heti ottaa mukaan. Itseänikin mietitytti, että jos vastaantulijat luulevat minun katkoneen oksia...

Lenkin jälkeen mies ajoi kiltisti minut puiden lähelle, ja kipaisin hakemaan oksat puun alta. Että voi ihminen tulla onnelliseksi oksista! Tekstin olisi voinut nimetä myös tuttuun tapaan "Hullu risunainen vauhdissa", vaan jotain hieman houkuttelevampaa hain hienostuneemmalla otsikolla.;) Sellaisena minut kuitenkin tunnetaan niin kotona kuin töissä.:P

Isot oksat laitoin olohuoneen nurkkaan korkeaan maljakkoon, ja pienemmät matalampaan, perjantaikukkien seuraksi. Ihanan käkkyräiset oksat näissä! Kasvaahan meillä leppää omassakin pihassa, kaksin kappalein, mutta oksat ovat niissä jo niin ylhäällä, että ilman tuulen apua tai tikapuita oksia alkaa olla mahdotonta taittaa maljakkoon. Eikä siinä tietenkään ole samanlaista löytämisen riemua kuin luonnosta löytäessä!

Oikein kaunista, luonnon inspiroimaa viikkoa!

Taina

Ansaittu viikonloppu

Arki, ja samalla viikonloppujen ihanuus, on täällä taas!<3 Kalenteri on jo täynnä ohjelmaa ainakin alkutalven osalle, työpalavereita, tapaamisia ja koulutusta, yksi kiva reissukin on jo varattu, heikompaa saattaisi jo hirvittää... Hyvä puoli kiireisessä arjessa on, että tämä talvi menee tästä ennen kuin on oikein tajunnutkaan.;) Huono puoli on se kiire.:/

Tänään läksimme miehen kanssa lenkille vielä auringon mukavasti paistaessa, todella harvinaista herkkua arkipäivänä talvella! Sainkin sitten jalkaani niin inhottavan säryn kävellessä, että lenkki jäi paljon lyhyemmäksi kuin olin ajatellut. Täytyy kokeilla huomenna, auttaisiko jalkineiden vaihto toisiin. Tätä on ollut silloin tällöin, sellaista penikkataudin tapaista säären sivussa, mutta yleensä se on loppunut, kun lenkkiä vain jatkaa sinnikkäästi. Siksi en myöskään usko, että kyse olisi penikkataudista...  Ihanaa, kun huomisellekin on luvattu aurinkoa, tavalla tai toisella täytyy siitä huomenna nauttia!

Eilen kävin tietenkin palkitsemassa itseni hyvin suoritetusta viikosta ja ajoin kotiin Villiviinin kautta. Ihana kimppu neilikoita sopuhintaan, vähän vahakukkaa ja eucalyptusta ja yksi brunia. Muut asettelin runsaaksi kimpuksi olohuoneeseen, Clasun vaateripustimeen solmin pieniä eucalyptuksen oksia ja yläosaan pienen nipun vahakukasta ja yhdestä katkomastani neilikasta. Neilikan nappaan sitten pois, kun alkaa näyttää kuolleelta. Selvästikin nyt oli tällainen himpun romanttisempi mielentila.:)

Lopuksi lukuvinkkejä; Tässä viikolla olen saanut siivousinspiraatiota Annukan siivoiluista, nauroin ääneen Tuulan arjesta selviytymisvinkeille, iloitsin Jennin vauvauutisesta ja Satun kotijutusta Maalla -lehdessä, sekä kaihomielisenä haaveilin Susannan mantelinkukkien näkemisestä vielä joskus livenä, sekä samanlaisesta neulepeitosta, jota Tuija on viime aikoina neulonut! 

Oikein ihanaa ja aurinkoista, ansaittua viikonloppua!<3

Taina

Irish cream pavlova

Tammikuu on täällä, ja sen huomaa monestakin pienestä asiasta.:) Esimerkiksi eilen tanssitunnilla porukkaa oli aika tavalla enemmän kuin joulukuun viimeisinä kertoina. Käväisin kaupassa tanssitunnin jälkeen ostamassa pojalle smoothietarpeita, ja kovin oli hyllyt tyhjinä rahkapurkkien kohdalla. 

Omatkin kauppaostokset ovat olleet ylikorostuneen terveelliset, vihanneksia, hedelmiä sekä proteiininlähteitä lähinnä.:) Tähän kohtaan kakkureseptistä postaaminen taitaa olla hölmöläisen hommaa.;) Maistuuko teille herkut ollenkaan heti joulun jälkeen?

Jos marenkikakkua ei sentään terveysherkuksi voi kutsua, (sokerin vuoksi), ei se ehkä leivonnaisista kaikkein epäterveellisin vaihtoehtokaan taida olla.:)  Liemessä -blogissa ihastuin kakkukuviin, ja sellaista oli sitten meille  jouluksi tehtävä. Pavlova on siitä kiva tarjottava, että pohjan voi hyvin leipoa vaikka useamman päivän ennen tarjoilua, ja täyttää kakun vasta sitten, kun se on aika laittaa kakku pöytään.

  

Marenkikakkuja on tullut leivottua aina silloin tällöin, viimeksi kuopuksen rippijuhliin kesällä. Silloin käytin tätä vanhaa ohjetta, jonka olen joskus Kodin Kuvalehdestä talteen ottanut. Sekin on kiva, että erilaisella täytteellä ja päällisellä kakusta saa aina erilaisen. Löysin tuolta blogiarkistosta myös kukkaisversion marenkileivoksista.<3 Tällä kertaa käytin Valion Irish Cream makurahkan ja kermavaahdon sekoitusta. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin vain purkin verran rahkaa, se oli minusta ihan riittävästi.

marenkipohja:

4 valkuaista

2,5 dl ruokosokeria

2 tl maissitärkkelysjauhoa

1 tl omenaviinietikkaa

täyte ja koristeet:

2 dl kuohukermaa vatkattuna

1 prk Valion maustettu rahka

Irish Cream

granaattiomenansiemeniä

suklaan palasia (tummapäärynä)

marengin palasia

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. (Itse käytin muuten keltuaiset puolukkahyydykkeeseen, jonka tein myös pakkaseen valmiiksi ennen joulua). Vatkaa valkuaisia ja lisää sokeria vähitellen. Lisää myös maissitärkkelysjauho. Kun marenki alkaa olla kovaa ja kiiltävää, lisää vielä omenaviinietikka. Jatka vatkaamista vielä hetki sen jälkeen. Tee marengista leivinpaperilla vuoratulle pellille kaksi isoa ympyrää ja kolmas pieni rippeistä, josta voi sitten murustaa kakun päälle palasia koristeeksi. Paista pohjia uunissa alatasolla 1 h 15 minuuttia 125 asteessa. Marengin voi hyvin jättää jäähtymään tämän jälkeen uuniin, kun ensin muistaa sammuttaa sen.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita kerma ja makurahka. Laita täytettä pohjien väliin ja päälle. Nakkaa koristeet kakun päälle ja nauti!:)

Jos nyt elättekin herkutonta aikaa, niin kannattaa laittaa tämä helppo ja makoisa resepti muistiin. Herkkuajatkin koittaa vielä!

Kepeää viikkoa!

Taina

Kaunista! Mutta kuinka kauan?

Varmaan kukaan ei ole voinut välttyä viimeisen vuoden aikana ilmastonmuutosuutisoinnilta. Mitä tunteita ja ajatuksia se,  ja ilmastonmuutos ylipäätään, teissä saa aikaan? Oletteko jo kyllästyneet koko aiheeseen, vai kenties juuri alkaneet miettiä, miten sen voisi pysäyttää? Viikon alussa sain Villa Kotirannan Satulta #muovitonarkihaasteen. Muovijätteet ja ilmastonmuutos eivät tietenkään ole yksi ja sama asia, mutta molemmissa on kyse luonnosta, ja siitä, kuinka voisimme kääntää kelkan kulkemaan toiseen suuntaan, sellaiseen, joka säästäisi maapalloa tulevillekin sukupolville. 

Itsestäni voin sanoa sen, että ei mene varmaan päivääkään ettei huoli yhteisestä ympäristöstämme jollain tavalla kävisi mielessä. Aika isoja, pelottavia, asioita liittyy ilmastonmuutokseen. En usko, että ilmastonmuutoksessa on voittajia tai häviäjiä, vaan pelkästään häviäjiä. 

Huolen lisäksi tunnen tietenkin syyllisyyttä valitsemastamme asumismuodosta, väljistä neliöistä ja kahdesta autosta, jotka ovat tuntuneet välttämättömyydeltä viime vuosina täällä hieman syrjemmällä asuessa. Olemme myös hankkineet kaksi lasta. Ymmärtääkseni suurin ympäristöteko olisi ollut olla hankkimatta lapsia.

Toisinaan tunnen syyllisyyttä myös haaveistani, joita aarrekarttaankin maalailin. Onko minulla oikeutta haaveilla asioista, jotka eivät ole hyväksi maapallolle tai luonnolle, kuten rannalla asuminen tai matkustelu maailman ääriin.  Ne haaveet tuli karttaan laitettua, mutta pakko tunnustaa, että ne saavat itseni häpeämään. Pitäisikö haaveilla vain asioista, jotka ovat hyväksi ympäristölle? Kuten huomaatte, mielessäni on lukematon määrä kysymyksiä vailla vastausta.

Uskon, että suurin osa meistä täällä Suomessa jo tekeekin paljon maapallon ja luonnon hyväksi. Lajittelu, kierrätys ja järkevä kuluttaminen ovat luonnollinen osa arkea. Moni on jo vähentänyt lihansyöntiä ja suosii kaikessa mahdollisessa läheltä tulevaa, kestävää, vihreämpää, mahdollisuuksien mukaan. Vaikka meitä suomalaisia on kovin vähän maailman väestöstä, on jokaisen teoilla ja valinnoilla merkitys, uskon niin.

Olen osallistunut vuosien saatossa moniin ympäristäaiheisiin koulutuksiin. Asiantuntijoiden puheista on mieleeni jäänyt päällimmäiseksi usko siihen, että me ihmiset pystymme yhdessä ratkomaan näinkin kiperät ongelmat, joita maapallolla on juuri nyt. On tärkeää uskoa tulevaisuuteen vaipumatta synkkyyteen. Meidän lapsemme tarvitsevat sekä uskoa, että toivoa paremmasta huomisesta. Hällä väliä -meininkiin meillä ei varaa, eikä kelloa valitettavasti voi siirtää taaksepäin, jotta voisimme herättää ihmiset aikaisemmin huomaamaan omien valintojen seuraukset luonnolle...

Satulle lupasin nyt aluksi tutkailla, kuinka paljon muovijätettä meillä syntyy. Tällä viikolla olen siis punninnut meiltä jätepisteelle lähteneet muoviroskat. Kyllähän sitä syntyy. Mihinkään kovin radikaaliin muutokseen en näin äkkiseltään uskaltanut lupautua, mutta varmasti on ihan paikallaan tutkailla omia tottumuksia. Meillä esim. vedenkulutus pieneni pelkästään sillä, että mies aloitti (vuosia sitten) merkitsemään kulutuksen itselleen ylös. Tietoisuus auttaa.

Postauksen kuvat napsin lomapäivänä, joka tuli pitkälti vietettyä ulkona kameran ja lasipallon kanssa luonnonkauneutta kuvaillen. Kaunista on, ja uskotaan, että vielä pitkän aikaa meidän jälkeemme myös.<3

Oikein hyvää uutta viikkoa ja pehmeää paluuta arkeen!

Taina

Hento puolukkakranssi

Tämä viimeisiään vetelevä joululoma on ollut ohjelmattomuudessaan ihanan rentouttava, syksyn rankka työrupeama alkaa olla unohtunut, ja tuntuu, että olen valmis talven ja kevään haasteisiin. Täytyy ainakin tsempata itseä.;D Kevätlukukausi tuntuu joka tapauksessa menevän aina nopeampaa kuin syyslukukausi, kiitos hiihtoloman ja pääsiäisen, jotka rytmittävät ja tauottavat kevättä. 

Uuden vuoden ensimmäisenä aamuna päätin siirtää jouluksi solmimani kranssin ulos, sillä se alkoi näyttää kuivalta, männynoksat varsinkin. Jo edellispäivän lenkillä kaivelin tuosta meidän takametsästä lumen seasta pienen kimpun puolukanvarpuja uusi kranssi mielessäni. Tokmannilla törmäsin tuollaiseen himpun paksumpaan, vihreää, rautalankaan (hintaa oli jotain 2-3 euron väliltä), josta tein ensin yksinkertaisen renkaan kranssin pohjaksi. 

Solmin varpuja pohjaan sillä ajatuksella, että ensin kierros ympäri (koska niitä varpuja oli aika vähän), ja sitten loput varvuista sinne tänne väleihin.  Kranssin halkaisija on hieman alle 30 senttimetriä. Valmista tuli alle puolessa tunnissa, kun materiaalit olivat valmiina. Puolukka sopii hyvin kransseihin, sillä se ei näytä heti huonolta ja käpristyneeltä kuivettuaankaan. Kranssista tuli tällä kertaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanan kepeä.<3 Tuli vähän mieleen tämän vuotisten joulukorttien kuvio.:)

Vihreä tuntuu hyvältä kaikissa muodoissa erityisesti nyt, kun ulkona on lähinnä valkoisen ja harmaansävyjä. Viherkasvien ja uudenvuodenkimpun lisäksi iloa tuottaa vielä jouluruusu. Olisi kiva saada se säilymään niin pitkään keväälle, että sen voisi istuttaa pihalle. Epätodennäköistä, mutta aina kannattaa yrittää!

Oikein hyvää viikonloppua!<3

Taina

Aarrekartta - Haaveista totta

Hyvää uutta vuotta 2019! Vuoden vaihtuminen saa usein aikaiseksi yhdenlaisen "elämän inventaarion", vanhan vuoden muisteleminen ja tulevaisuuden suunnittelu kuuluvat usein vuoden vaihtumiseen. Vähän kuin kääntäisi puhtaan sivun, joka odottaa vielä tarinoita kirjoitettavaksi. Lupauksia en ole tehnyt moneen vuoteen, mutta oletko kuullut aarrekartasta? Se on visuaalinen keino potkia itseä kohti omia tavoitteita ja haaveita, tapa jäsentää päämääriä ja unelmia, jotta niistä on helpompaa tehdä totta. 

Vuosia sitten olin kuuntelemassa lahtelaisen opettajan ja teatterivaikuttajan, Kantolan Lassen, neuvoja aarrekartan tekemiseen.  Varmasti paras  ja mieleenpainuvin osuus sitä koulutuspäivää ja monia sen jälkeenkin! Tuosta innostuneena askartelin itselleni aarrekartan. Myös oppilaani, silloiset kuudesluokkalaiset (jotka tulevat tämän vuoden aikana täysi-ikäisiksi) askartelivat jokainen oman aarrekarttansa. Niitä esiteltiin lopuksi toisille, puhuttiin omista haaveista ja tavoitteista. Ei kovinkaan helppo, mutta sitäkin antoisampi oli tuo kokemus. 

Jokin aika sitten tuli mieleen, että olisi varmaan aika päivittää aarrekarttaa, edellisestä kun on  aikaa 5-6 vuotta. Olin jostain kumman syystä kantanut valtavan pinon lehtiä varastoon, nyt niille lehdille tuli viimein käyttöä. Melkoisesti sain aikaa kulumaan etsiessäni kuvia ja lauseita, jotka sopisivat uuteen aarrekarttaani. Tällä kertaa kartastani tuli hirmuisen iso (4 x A4) ja edellistä huomattavasti jäsennellympi. Ennen kuvien leikkaamista mietin, mitä asioita toivon, mistä haaveilen, mitä tavoittelen ihan itselleni (mies ja pojat saavat tehdä omat karttansa...). Sitten koitin löytää teemoihini sopivia kuvia. 

Yhden paperin teemaksi nousi liikunta ja hyvinvointi. Aarrekartta toimii selvästi, sillä olen nyt lomalla kaivanut kävelysauvat vuosien jälkeen esiin ja tehnyt lenkkejä, pari pidempääkin! Haluan jälleen löytää ajan säännölliseen liikuntaan sekä  ilon liikkumiseen. Haaveissa on käydä jatkossa myös uimassa ja kuntosalilla. Syksyllä aloittamani tanssi jatkuu ensi viikolla, ja sitä odotan jo kovasti!

Joulua kohti eväiden kuljettaminen töihin muuttui liian työlääksi, mutta tiedän, että suunnittelulla asia hoituu kyllä.  Oman vointini kannalta koen ruokaisan salaatin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kouluruoan. Kotona olen jo pidempään miettinyt, että yksi kasvisruoka viikossa voisi upota näihin meidän miehiinkin. Täytyy vain löytää sopivat reseptit!

Samaan paperiin hyvinvoinnin kanssa kokosin asioita, jotka voisivat olla teemalla "oppiminen ja itseni kehittäminen". Bloggaaminen ja valokuvaus liittyvät toisiinsa. Löysin kuvan, jossa on tehty pramea kattaus talvisen luonnon keskelle. Siitä tuli mieleeni monet hauskat jutut, joita bloggaamisen kautta olen päässyt kokemaan, ja niitä kokemuksia toivon tulevaisuudellekin. Tänä vuonna haluaisin osallistua vaikkapa Kreetta Järvenpään kuvauskurssille (harmi, etten osannut pyytää tätä joululahjaksi), ehkä myös Rouva Sanan bloggareille suunnatulle kurssille... Syksyllä otan vaikka virkavapaata (toivon, että asia järjestyy muuten), jotta saan itseni keramiikkakurssille.:P  Olisi kiva osallistua vuoden aikana jollekin kukkiensitomiskurssille, sekä löytää aikaa ainakin silloin tällöin neulomiseen ja ompeluun.

Kolmannen ja osan neljännestäkin paperista vei kotiin liittyvät asiat. Pihalla olisi kaikenlaista tehtävää, mm. viljelylaatikot nätisti soran päälle, vattupensaiden siirtoa, terassin vierukselle kukkapenkkien rakentamista yms. Haaveilen uudesta sohvasta, ja jo monta vuotta olen haaveillut Arne Jacobsenin munatuolista. 

Pitkään mietin, että voinko laittaa aarrekarttaani haaveen rannalla asumisesta, siitäkin olen haaveillut jo monta vuotta, mutten pidä sitä realistisena haaveena...Asiaa pohdittuani annoin itselleni luvan tämänkin unelman näkyväksi tekemiseen. Apua, jos olenkin ollut ajattelullani esteenä tämän haaveeni toteutumiselle?!

Viimeisestä paperista löytyy rannalla asumisen lisäksi matkahaaveita, ja niitähän riittää! Olisi paljon kivoja paikkoja, joissa haluaisin käydä. Ensi kesänä voisi pitkästä aikaa olla Kreikan saarien vuoro. Kokematta on Lappi joulunaikaan sekä ruska-aikaa, molemmat ovat nyt aarrekartassani. Jos ei tänä vuonna, niin lähivuosina haaveilen matkusta Kaliforniaan ja Australiaan, jälkimmäisestä en tosin löytänyt sopivaa kuvaa karttaani.:)

Siinä ne nyt ovat nähtävillä. Kartan ripustin ainakin näin alkuun työpöytäni ilmoitustaululle. Siinä se muistuttaa minua, mitä kohti olen menossa. Perhekin voi muistuttaa, jos itse unohdan.

Inspiroivaa vuoden alkua!

Taina

Onnellista uutta vuotta!

Anna katoavalle vuodelle rauha.

Laske harteiltasi unohduksen taakat, 

joita ole mukanasi raahannut.

Ota uuteen vuoteen mukaasi vain sanat,

jotka olet sydämeesi kätkenyt,

ja teot, jotka saivat hymyn kasvoillesi.

Ystävät kuljeta alkavaan vuoteesi

kullatuissa vaunuissa,

he ovat elämäsi arvovieraita.

Unelmia, terveyttä ja valon kirkkaita

kristallihetkiä uudelle vuodelle!

Taina