Mattorumbaa, osa 1

Jukkatalo Ainan makuuhuoneesta sain ahaa -elämyksen. Meillä on nimittäin ollut pieni mattopulma omassa makuuhuoneessa. Viime syksynä hankin ryijyn makuuhuoneen matoksi. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes mies osti robotti-imurin. Se nimittäin meinasi aina sotkeutua ryijyn hapsuihin. Robotti-imuri on varsin mainio apuväline viikottaiseen siivoukseen, joten luovutin, ja ryijy lähti jossain vaiheessa talvea varastoon. 

Ryijyn tilalle hain varastosta maton, joka makuuhuoneessa oli aiemmin. Ennen ryijyä mattoja oli kolme, mutta myin niistä jo kaksi pois kirpparilla viime syksynä. Kuinka ollakaan, tämäkin matto oli liukuesteestä huolimatta liian kepeä imurille. Imuroidessa robotti veti maton rullalle tai robotin touhuja pitä olla vahtimassa koko ajan.:P Ei hyvä.

Ainassa siis keksin, että samanlainen matto kuin siellä oli vanhempien makuuhuoneessa, olisi täydellinen ratkaisu meillekin. Matto, joka olisi osittain sängyn alla, mutta ylettyisi molemmin puolin sänkyä ja vielä sängyn jalkopäähän saakka...

Kuinka ollakaan Facebook -kirppiksellä tuli pian vastaan palmikoitu villamatto, joka oli muutoin täydellinen, väri tosin mietitytti. Päädyin parin päivän pähkäilyn jälkeen kuitenkin ostamaan maton, sillä tiesin, että jos se ei sopisi meidän makuuhuoneeseen, niin esikoisen huoneeseen ainakin. Matto on villaa ja aivan uudenveroinen.

Matto osoittautui liian tummaksi meidän makuuhuoneen värimaailmaan, mutta pojan huoneeseen se mielestäni sopii erinomaisesti. En varmaan ole aikoihin postannut tästä huoneesta, mutta nyt oli hyvä ottaa kuvat (ja vaihtaa matto), kun esikoinen on armeijassa. Verhot ompelin viime joululomalla yhdestä Vallilan verhosta (kirppisostos tietenkin), koska mielestäni punaraidalliset verhot eivät olleet sopineet siskoni maalaaman, vaaleanpunavoittoisen, taulun kanssa, jonka poika sai kummitädiltään lakkiaislahjaksi. 

Ei tullut siis ratkaistuksi makuuhuoneemme mattopulma, niinpä tilasin samantyyppisen villamaton vaaleanharmaana ja vähän isompana. Se onkin sitten ihan toinen tarina.;)

Taina

   

Marja-aika - Kuningatarpullia

Kokonainen arkiviikko ja ensimmäinen viikonloppu arjen aloituksen jälkeen alkaa olla nyt takana. Mukavaa on ollut töissä, vaikka arkiviikko kyllä tuntui jostain syystä paljon viittä päivää pidemmältä. Monesti kouluvuosi alkaa tynkäviikolla, ja silloin tulee ehkä aloiteltua pehmeämmin. Viidessä päivässä ehtii jo avata kirjan, jos toisenkin, antaa läksyjä, ja suunnitella kaikenlaista tulevaa vuotta varten!

Erittäin iloinen olen ollut oman, tuoreen luokiolaisen, puolesta, joka on silminnähden tykännyt nyt koulunkäynnistä. Vaikka hänellä on pari kahdeksasta neljään päivään, ja kolme hieman tuota lyhyempää, sekä läksyjä vielä runsaasti illaksi, on hän ainakin vielä tehnyt ne läksytkin hyvillä mielen ja tunnollisesti. 

Asiasta ihan toiseen, eli marja-aikaan, joka jatkuu edelleen. Osa punaisista viinimarjoista on minulla vielä poimimatta, tarkoitus on saada pensaat niistä tyhjiksi tulevan viikon aikana. Marjat ovat valtavan isoja ja nyt jo erittäin kypsiä, mutta näin se tahtoo olla joka vuosi...Odottelen malttamattona marjojen kypsymistä ja yht´äkkiä tuleekin kiire, että saa ne poimittua ennen kuin tippuvat.:) Me syödään punaisia ihan sellaisenaan puuron tai jogurtin kanssa, lisäksi niitä voi hyvin käyttää smoothiessa. 

Marjat sopivat hyvin moniin leivonnaisiin, ihan vastahan kokeilin kuningatarkakkua! Bongasin jostain lehdestä, olisiko ollut Kotivinkki, tällaisen kuningatarpullaohjeen. Tänään leivoin pullia jo toistamiseen, niin hyviä niistä tuli. Kuvat ovat kyllä sieltä puolentoista viikon takaa. Tuo meidän kuopus on muuten sellainen pullahiiri, että tykkää pyytää karkkipäivänä (meillä on edelleen sellainen...) usein itselleen pullaa. 

Pullataikinan teen aina samalla jauhopussin ohjeella. Tein taikinan molemmilla kerroilla 1,5 -kertaisena ja osasta taikinaa leivoin tavallisia pyöreitä pullia. Ikean leivonta-aluselle kaulitsin taikinaa suurin piirtein sen verran, kuin siihen järkevästi mahtuu. Tämän jälkeen pullapohjalle levitetään vanijatuorejuustoa ja ripotellaan mustikat ja vadelmat puolikkaalle pullapohjaa. Se puoli, johon ei tule marjoja, nostetaan marjaisan puolen päälle. Taikina leikataan veitsellä ensin noin 3-4 sentin koikoisiksi suikaleiksi. Lopuksi nämä suikaleet leikataan vielä keskeltä auki, mutta jätetään kiinni yläosastaan. Lopuksi suikaleet kieputetaan toistenta ympäri. Pullia kohotetaan vielä hetki liinan alla ja ennen paistamista voidellaan kananmunalla ja päälle ripotellaan raesokeria. Paista 200 asteessa kauniin ruskeiksi, meidän uunissa tämä tarkoittaa noin 15 minuuttia.

Tänään olin ajatellut tehdä pullista hitusen pienempiä, mutta kuinka ollakaan, niistä tuli vieläkin isompia kuin edelliskerralla! Tällainen pullantuoksuinen sunnuntai täällä. Kuinkas teillä?

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Jieldé tuli taloon / Kirppistelyä

Viime vuosina olen suhtautunut kirpputorimyynteihini melko kunnianhimoisesti. Ehkä hieman erikoista, kirppistavaroiden on kai turha kuvitella vaihtavan omistajaa, jos hinta ei ole tarpeeksi alhainen. Kirppismatematiikka kuitenkin toimii, kun myy riittävän monta tavaraa halvalla. Ja kyllähän sitä tavaraa meidän kodeissa riittää. En usko, että meidän perhe tässä seikassa eroaa keskivertoperheestä.

Jo pari vuotta olen käynyt meidän kodin tavaroita läpi säännöllisesti. Iso työ on ollut käydä kasvaneiden lasten tavarat läpi ja päättää, mitä säästetään, tai mitä laitetaan kiertoon. Kun olen muuttanut kodin sisustusta (kierrätystavaroilla pääasiassa), olen myös laittanut surutta myyntiin tavarat, jotka ovat jääneet tarpeettomiksi. Pikku hiljaa olen myynyt kaikkea sellaista, mitä kukaan perheestämme ei jälkeenpäin muista kaivata. 

Nyt heinä-elokuun vaihteessa otin jälleen kummemmin suunnittelematta kirppispöydän Matruskasta, mistä minulla on ollut sama myyntipöytä ainakin yhdeksän kertaa reilun kahden vuoden aikana. Olen nimittäin säästänyt listat, jotka kirppikseltä saa, minusta on hauska katsoa myöhemmin, miten ne myynnit menikään.:) Tällä kertaa myin 20 päivässä 157 tavaraa. Onnistuneen myynnin jälkeen voin palkita itseni jollain sellaisella, mitä en muuten raaskisi ostaa, mielummin kierrätettynä tietenkin! Tällä kertaa se oli nettikirppikseltä bongattu Jieldén jalkalamppu, jolle jäi noiden 157 turhan tavaran myymisen jälkeen hintaa 54 euroa. Ei paha hinta designklassikosta!

Pimenevät illat ovat jo täällä, ja olen tykännyt sytyttää iltasella valot sekä tuohon uuteen jalkalamppuun, että sivutason pöytälamppuun. Valaistuksesta tulee paljon sekä toimivampi, että kivempi, kun valoa tulee eri lähteistä, ja  valaistusta voi vaihdella ja suunnata tarpeen mukaan. 

Oletteko sinä ahkera kierrättämään kodin tavaraa?

Taina

Jukkatalo Aina - Viidakkomaista tunnelmaa

Asuntomessut ovat tänään viimeistä päivää auki. Ehditkö messuilemaan vai jäivätkö nämä messut sinulla väliin? Itse kävin messuilla peräti kolmesti, nyt kun ne ovat olleet 45 minuutin ajomatkan päässä. Kävin siis vielä kolmannenkin kerran messuilla, ja totesin, että olin tullut messuille päivänä, joilloin siellä sai jonottaa kuumuudessa ja tungoksessa, joten jätin kiertelyn todella vähiin. Kävin kuuntelemassa keskustelun sisustustrendeistä ja toimin ohessa kukkalähettinä. Totesin, että kolme kertaa on ihan riittävästi yksiä messuja.:)

Jukkatalo Aina, kohde 32, jäi positiivisesti mieleen jo toukokuun mediaennakossa. Mieleen jäi erityisesti eteisen vihreä seinä, sekä olohuoneen kuviotapetti. Tämän postauksen kuvista osa on otettu jo toukokuussa. Tunnistat toukokuun kuvat pelkistetymmästä sisustuksesta, heinäkuussa mm. viherkasvit olivat paikoillaan. Toukokuussa oli helpompi ottaa laajoja kuvia, ilman ikäviä köysivirityksiä, siksi olen käyttänyt osittain niitä kuvia.

Vihreys, jopa viidakkomainen tunnelma, jäi tästä kodista mieleen. Eteisen kaktus, keittiön viherhylly ja vessan seinällä ollut lokerikko oksineen ovat hyvä muistutus siitä, että vihreyttä voi tuoda muuallekin kuin olohuoneeseen tai ikkunoiden ääreen. Toki huomioon täytyy ottaa kasvin tarpeet valon suhteen tai sitten täytyy olla valmis uusimaan kasveja aika ajoin.

Vanhempien makuuhuoneen siniset seinät hurmasivat! Huomaan juuri nyt olevani erityisen innostunut vihreästä ja sinisestä, kasvien ja meren sävyistä, sekä sellaisista, joista ei ihan tarkkaan pysty edes sanomaan, onko väri vihreää vai sinistä. 

Tämä koti on rakennettu kolmelle sukupolvelle. Pojan huoneessa viidakkoteema jatkuu sisustuksessa. Kolmas huone oli sisustettu vaarille. Olohuoneen kiikkutuoli voi toki olla vaaria varten, mutta nykyään monissa nuorissakin perheissä on kiikkutuoli. Hyvässä kiikkutuolissa on kyllä helppo rentoutua, ja ainakin itselläni se tuo mieleen monia muistoja lapsuudesta.

Ainan pohja vaikuttaa melko toimivalta. Siinä ei ole turhia käytäviä tai hukkaneliöitä. Keittiö tuntui minusta hiukan pieneltä. En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan liian paljosta lasku- tai säilytystilasta. Säilytystilaa tässä kodissa saisi varmasti olla enemmän muuallakin. Kodin kiinteitä kaappeja oli eteisessä, kahdessa makuuhuoneista ja kodinhoitohuoneessa niukkalukuisesti. Lapsen huoneen yhteydessä näyttää olevan pieni vaatehuone (alle kaksi neliötä). Veikkaan säilytyspulmia tulevaisuudessa... 

Jukkatalo Ainan tontti on kivalla paikalla. Messualueen perällä, hieman korkeammalla kuin muut talot. Kallion kainaloon rakennetun talon pihapiirin reunoille sopii kuntta mainiosti. Nurmikkoa ja terassiakin oli ihan mukavasti talon ympärillä.

Itse huomaan inspiroituneeni erityisesti Ainan värimaailmasta. Tuolta vanhempien makuuhuoneesta sain ahaa -elämyksen  myös pitkään vaivaanneeseen mattopulmaamme. Kiva, kun on syksylle joku sisustustehtävä odottamassa! Vaikka messut tänään sulkeutuvat, on minulla vielä näistä ammennettavaa. Palataan taas jossain välissä messuille!

Taina

Uutta arkea ja kuningatarkakkua

Heippa vaan pitkästä aikaa! Keskittymiskyvynpuute vai mikä lie vaivaa nykyään, kun en meinaa malttaa istua koneella. Postausten valmiiksi saattaminen tuntuu myös hidastuvan hidastumistaan, vaikka luulisi reilun kuuden vuoden kokemuksesta olevan jotain hyötyä... Täällä ollaan kuitenkin - ja arki, sekin alkoi virallisesti eilen.

Meillä eletään nyt uudenlaista vaihetta, sillä esikoinen meni heinäkuun alussa armeijaan, ja viettää suurimman viikoista muualla. Hyvää harjoitusta sekä pojalle itselleen, että äidille! Alussa oli hieman ikävä, kun ensimmäinen loma oli kaksi viikkoa lähdöstä, mutta nyt lapsen poissaoloon on jo alkanut tottua. On hyvin todennäköistä, että armeijassa vierähtää vuosi. Saapa nähdä, kuinka kauan sen jälkeen poika asuu meidän kanssamme. Hän on kirjoitusten jälkeen käynyt kahdet eri pääsykokeet "katsomassa", koska nykynuorten on pakko hakea opiskelupaikkaa, vaikkei suunta ihan selvillä olisikaan. Kuulema ensi vuonna aikoo olla tosissaan. Minua mietityttää, kuinka hyvin armeija-aikana pystyy pääsykokeisiin valmistautumaan. Ja kun omasta lapsesta on kyse, mietin myös sitä, että onko hänen juuri nyt haaveilemansa ala hänelle se oikea. Vaikka kahden tai useammankin ammatin lukeminen on nykyään todella tavallista, on taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun kiristetty aika tavalla yhden ammatin jälkeen.

Kuopus puolestaan aloitti eilen lukion. On ollut kiva katsoa, kuinka hän on kasvanut sekä fyysisesti, että henkisesti, ja tuota jälkimmäistä ihan silmissä. Hän pitää huolta itsestään ja on selvästikin päättänyt ottaa koulun tosissaan. Hän kun on peruskouluaikana ollut aika huoleton hulivili. Omille pojille, samoin kuin kaikille muillekin lapsille toivoisin, että he löytäisivät omat vahvuutensa, ja sitä kautta intohimon ja alan, jonka parissa olisi mukavampi tehdä töitä. Ainakin oman ikäluokkani ihmisten valintoja tuntuu usein ohjanneen enemmän kaverit tai sattuma...Voihan se oma ala toki sitenkin hyvällä tuurilla löytyä.:)

Mies jatkaa yrittäjänä kolmatta vuotta. Töitä on hänellä onneksi riittänyt, asia, jota etukäteen jännitin yrittäjyydessä eniten. Tässä kesän aikana hän on "sisustanut" työhuonetta entistä ergonomisemmaksi, siitä yritän postailla jossain vaiheessa, sillä nykyään monet tekevät töitä kotoa käsin ja tämä nykytilanne on pitkän kehityksen tulos. Miehen työpiste on nyt oikeasti niin hieno ja toimiva, että sitä kyllä kelpaa esitellä.

Minullakin alkoivat työt eilen virallisesti, vaikka alkuviikosta kävin jo raivaamassa työparini kanssa luokkaa asuttavaan kuntoon. Hieno siitäkin päivän uurastuksella tuli, ja kunhan lapset palaavat kouluun ja alkavat taiteilla, niin luokasta tulee vieläkin viihtyisämpi. Sen verran hyvä loma taisi olla, että minulla oli vähän aikaa hukassa niin uusi työkalenteri, työpuhelin, kuin sähköpostin salasanakin! Vaan eilen työpaikalla lomamoodi kai hävisi sillä hetkellä, kun astelin töihin. Löytyi ensimmäisellä kaapin avauksella puhelin ja salasana muistui mieleeni, kalenterin löysin jo maanantaina!

Terävimmät teistä varmaan jo huomasivatkin, että postauksen kuvat eivät suinkaan liity meidän arkeemme, vaan päinvastoin, viime viikolla vietettyyn hääpäivään ja tuolloin leipomaani kakkuun. Kakun ohje löytyy Kodin Kuvalehdestä 15/19. Kesän kuumimpana päivänä luin lehteä mökillä ja päätin, että ainakin tätä kakkua kokeilen. Kakku on superhelppo tehdä, ja veikkaan, että tästä jää meidän juhlapöytäämme yksi vakiotarjottava. 

Tähän kuningatarkakkuun ei tarvita uunia, pakastinta, eikä liivatetta. Rasittavin homma on kerman vatkaaminen, ei siis yhtään rasittava. Kakku hyytyy jääkaapissa. Tein pientä säätöä alkuperäiseen ohjeeseen, lähinnä korvasin osan kermasta rahkalla kevennyksen vuoksi. Jätin myös alkuperäisen ohjeen suklaan ja marengit pois koristeluista, mielestäni ne olivat turhia. Koska tein kakkua yömyöhään, en löytänyt pientä kakkuvuokaa pimeästä kaapista, hyvin aineksillasai täyteen hieman suuremmankin vuoan.:) Kakun reunoista saa siistimmät, jos jaksaa olla tarkempi leivinpaperin kanssa, mutta samasta yömyöhäsyystä länttäsin paperin kakkuvuoan pohjalle.:))) Ei haitannut kakkua syödessä.

Kuningatarkakku

pohjalle 2 pötköä Dominoja murskattuna, saa jättää isojakin paloja

Keksiä tulee vuoan pohjalle ja kahteen muuhun välikerrokseen.

Täyte

3,3 dl kermaa (alunperin 6 dl)

250 g maitorahkaa (tämä oli minulla kerman korvike)

200 g sitruunarahkaa

2 dl vadelmia

2 dl mustikoita

2 tl vaniljasokeria

1 dl tomusokeria (saatoin tästäkin vähän nipistää, ei haitannut)

Kakun päälle marjoja niin paljon kuin saa niitä siinä pysymään.

Syötäviä kukkia, jos sellaisia on helposti saatavilla.

Murskaa keksit ja sekoita täytteen ainekset. Myös marjat kannattaa survoa kevyesti haarukalla ennen täytteeseen sekoittamista. Laita paperoidun vuoan pohjalle kolmasosa keksimurkasta, sen päälle täytekerros. Tee samoin toinen ja kolmas kerros. Laita kakku kelmulla peitettynä jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Minulla oli yön yli, ja maku vain parani päivien aikana. Koristele kakku marjoilla ja kukilla ennen tarjoilua. 

Oikein kivaa viikonloppua ja pehmeää arkeen paluuta!

Taina