maanantai 2. joulukuuta 2019

HT Collection Fiesta - Sohviksen elämä on nyt yhtä juhlaa





Viikko sitten sain tiedon, että lokakuun puolenvälin paikkeilla tilaamamme HT Collectionin Fiesta on nyt valmis toimitettavaksi. Keskiviikkoiltana sohva sitten viimein saapui, voi sitä ilonpäivää! Olisimme kaivanneet jalkojen kiinnitykseen selkeitä ohjeita, sillä tässä mallissa jalka ruuvataan osittain irrotettavan päällisen päälle. Sitä aikamme pähkäilimme miehen kanssa, emmäkä olisi uskaltaneet jalkoja kiinnittää, jos en sitten olisi saanutkin tarkempia ohjeita Instagramin kautta suoraan HT Collectionin väeltä. Iso kiitos siitä heille!<3 Kun on usemman viikon odottanut uutta sohvaa, allekirjoittaneella olisi ollut todella paljon vaikeuksia odotella yön yli.;)



Tämä Fiesta ei alunperin ollut se sohva, jota olin meille kaavaillut. Mm. kesällä Fiskarsissa istuskelin Como -sohvasta haaveillen, samoin Habitaressa. Aika samantyylisiähän nämä ovat. Comossa olisi ollut mahdollisuus kasvattaa kokonaisuutta myöhemmin, mutta se ei tuntunut meistä todennäköiseltä tarpeelta. Mies tykästyi Fiestaan Lahden Iskussa, josta sohvamme ostimme, ja hyvältähän se tuntui minustakin. Fiesta juhlistaa HT Collectionin 60-vuotista taivalta ja sen hinta on sen vuoksi valmiiksi varsin kilpailukykyinen laatusohvien luokassa. Kangasvaihtoehtoja oli vain neljä, mikä tavallaan helpotti valintaa. Alunperin olin ajatellut rusehtavaa, ehkä vähän mudanväristä, kangasta, mutta koska juuri sellaista ei ollut vaihtoehtona, valinta oli helppo, eli harmaa. Halusin päälliset, jotka ovat ainakin silloin tällöin irroitettavissa pesuun kokonaan, nämä päälliset ovat. Fiestan kankaassa on muuten ihan hirmuisen korkea hankauksenkestoluku, nämä sohvat käyvät kulutuksenkestonsa puolesta julkisiintilohinkin. Sohvaperunaksi muuttuminen on todellinen uhka!



Ihan viimeiseen saakka pähkäilin, kumman Ektorpeista laitan ensimmäisenä kiertoon. Päädyin pienemmästä luopumiseen, vaikka se oli uudempi. Tuossa vanhemmassa ikealaisessa on osittain untuvaa sohvatyynyissä, ja se vuoksi tyynyjä saa pöyhittyä paremmin kuin kokonaan vaahtomuovisia sohvatyynyjä. Vanha sohva ja siihen kuulunut rahi lähtivät Porvooseen. Hakija lupautui ostamaan tämän jäljelle jääneen sohvavanhuksenkin, kunhan aika on kypsä. Minulle se on ollut kypsä viime viikosta saakka...Tuottaa nimittäin tuskaa katsoa kulahtanutta sohvaa uuden sohvan rinnalla! Haaveilen nyt Fiestalle kaveriksi toista Fiestaa, ehkä hieman pienempää mallia. Tämä nyt ostamamme on kolmen hengen sohva.




Kesästä asti etsin meille sohvapöytää, sillä olin kyllästynyt 20 vuotta vanhaan arkkupöytään, jonka sisälmys oli turhaa tavaraa täynnä. Päädyin elokuussa ostamaan Ikeasta tarjotinpöydän, jonka alunperinkin ajattelin väliaikaisratkaisuksi.  Niin kuin kuvista näkyy, sai "wokkipannu" lähdöt odottamaan ensi kesää terassilla. Tilalle hankin viime viikolla pikaisesti Vekeltä metallirunkoisen, mutta puutasoisen pöydän. Tykkään!  Nyt voi vaikka nostaa jalat taas pöydälle, pieni juttu, johon olin kummasti tottunut 20 vuodessa. Uudessa pöydässä on puun lämpöä, mutta riittävästi keveyttä, eikä mahdollisuutta romun säilömiseen. Saman sisustusvimman vallassa vaihdoin vaalean, hailakan, maton varasto hakemaani turkoosin-ruskeasävyiseen. Viimeisessä kuvassa on vielä vaalea matto. Juuri nyt värikkäämpi tuntuu paremmalta. Ehkä vaaleampaa sitten keväämmällä... 



Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulukuuta! 
Taina

lauantai 30. marraskuuta 2019

Käy kotihin joulu 2019



Osallistuin tänään Iitissä ihastuttavaan Käy kotihin joulu -tapahtumaan. Jo kahtena syksynä joukko iittiläisiä koteja on avannut ovensa koti/sisustus/remontointi-intoilijoille, mutta molemmilla kerroilla on ollut muuta menoa. Ihanaa, että tuli tällainen jouluspesiaali, ja minäkin pääsin viimein mukaan!<3

Iitti on useasta pienestä kylästä koostuva kunta Lahden ja Kouvolan välissä. Joulukohteita oli nyt mukana kuusi kappaletta, neljä kotia ja kaksi oheiskohdetta. Syksyn Loviisan Wanhoista Taloista ja kesän Asuntomessuista viisastuneena en nyt edes lupaa useampaa postausta, vaikka olisi lukijaystävällisempää pilkkoa kuvat pienempiin setteihin ja tarinaa jokaisesta kodista riittäisi varmasti oman postauksen verran ja enemmänkin! Arvatkaa vain, kuinka paljon minua painaa tuolla kansioissa olevat kivat ja inspiroivat kotikuvat edellämainituista tapahtumista....Siispä yksi jättipostaus.

Ajoin ystäväni Maijun kanssa hakemaan karttaa Kausalan Maatilatorilta, missä olisimme varmasti samalla voineet tehdä hyvät ruokaostokset. Kalakauppa olisi kieltämättä houkuttanut, mutta koska aika oli rajallinen, oli paras kiirehtiä eteenpäin.  Me siis haimme vain kartan, jonka avulla suunnistimme avoimiin koteihin. 

Ensimmäinen koti on melko lähellä Kausalan keskustaa, talon nimi on Sepänpelto. Tätä kotia ihastelin ihan hiljattain Unelmien Talo & Koti -lehdessä. Minuun teki jo silloin vaikutuksen talon emännän rohkeus ryhtyä remontoimaan taloa, joka muistaakseni oli ollut jo tovin tyhjilläänkin. Jos nyt en ihan väärin muista, niin talo oli nykyisen omistajan isän kotitalo. Osuimme paikalle sopivasti Kausalan naislaulajien esityksen aikaan. Tuolloin talossa oli niin paljon ihmisiä neliöihin nähden, että tyydyin kuvaamaan kauniita yksityiskohtia.  Esityksestä otin pienen videon, jota voi käydä katsomassa Instatilini stooreissa.

Sepänpelto






Sepänpellosta suuntasimme melko lähellä sijaitsevaa Anttilanmäen taloa ihastelemaan. Ulkoasultaan se muistuttaa minusta kovasti Lahden satamassa, Kariniemen puiston huipulla, sijaitsevaa "Lohikäärmetaloa". Tuolla nimellä muistelen taloa kutsutun, mutten nyt löytänyt haulla varmistusta mielikuvalleni. Kuten tuo Lohikäärmetalo aikoinaan, oli tämäkin maatilan päärakennus ehtinyt olemaan autiotalona. Talon emäntä taisi mainita, että ovat asuneet talossa kuutisen vuotta..

Anttilanmäen talo






Ihastuimme molemmat kovasti Anttilanmäen taloon ja tunnelmaan! Huoneesta toiseen jatkuvat näkymät, reilu huonekorkeus ja suuret ikkunat, joista avautui kauniit lumenhunnuttamat näkymät.<3 Jokaisessa huoneessa olisi riittänyt myös niitä pieniä yksityiskohtia ihasteltavaksi. 






Anttilanmäen talon aitassa olisi ollut kahvila, mutta suuntasimme Iitin kirkonkylän suuntaan Vuorelan joulukahvilaan kahville ja pullalle. Oli muuten erityisen maistuvaa vegepullaa! Jätin nyt tästä postauksesta kahvilan kuvat pois, mutta sielläkin oli ihana joulutunnelma.

Sitikkalan kyläkoulu






Viimeinen vierailukohteemme oli Sitikkalan kyläkoulu, joka on minulle tuttu alunperin Suomen kaunein koti -ohjelmasta, sekä satunnaisista vierailuistani Villi piha -blogiin. Entinen kyläkoulu sijaitsee niin kauniilla paikalla, mäen päällä, ja kuten muissakin Käy kotihin joulu -kohteissa, oli rappuset ja ovet koristeltu niin, että itsensä tunsi heti autosta tultua erityisen tervetulleeksi.






Tästäkin kodista ottaisin kiljuen itselleni montakin asiaa, mutta päällimmäisenä mieleen jäi tilantuntu ja olosuhteet, joissa viherkasvit ja kukat viihtyvät. Jopa joulukuuselle on niin paljon tilaa, että sen ympärillä voi halutessaan tanssia! Suurista ikkunoista tulvi auringonvalo, kaikki oli niin kaunista, ja sitähän olisi voinut jäädä vaikka suustaan pahasti kiinni Villi pihan Sannan ja melkein naapurissa asuvan Navetta ja puoli valtakuntaa Katin kanssa.:) Ehkä ensi vuonna Katin koti Issula on mukana tapahtumassa...

Oli niin huikean hieno, juuri sopivankokoinen ja lämminhenkinen tapahtuma, että en voi muuta kuin suositella! Kannattaa ottaa seurantaan joko tapahtuman Facebook -sivu tai Insta-tili, niin ei jää ensi vuonna kiva tapahtuma välistä. 

Kiitos järjestäjille  ja kotinsa avainneille joulumielen tuoneesta ja inspiroivasta tapahtumasta!<3

Taina

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Joulua odotellessa voi uppoutua tunnelmaan



Leppoisaa sunnuntaihuomenta! Olen aloittanut tänä viikonloppuna joulunalusaikaan itselleni tyypillisen "hipsuttelun". Siihen kuuluu herääminen muiden vedellessä sikeitä, kynttilöiden polttaminen ja sellaiset jutut, joilla saa mukavasti joulumieltä, kuten joululehtien ja -kirjojen selailu ja helpot jouluiset askartelut. Eilen aloitin joulukalenterin tekemisen kuopukselle ja ajattelin vielä ainakin tämän kerran tehdä sellaisen esikoisellekin, vaikkei hän ole luukkuja joka aamu kotona aukomassa...On siis armeijassa. Ehkä niitä luukkuja on kuitenkin kiva avata sitten lomilla. Tämä on varmaan pojan mielestä noloa, että askartelen hänelle kalenteria ja vielä kirjoitan siitä julkisesti, mutta olen luottavainen, ettei hän itse käy näitä äitin juttuja lukemassa.:P Ajattelin ilahduttaa yllätyksenä.




Joulukorttien suhteen olen vielä odottavalla kannalla. Jos tuo postilakko jatkuu, niin eipä taida kannattaa askarrella niitä tänä vuonna lainkaan. Se olisi ensimmäinen kerta kai koko aikuis-iällä, kun kortit jäisivät lähettämättä. Olen kuitenkin toiveikas! Olisi myös hirmuisen kiva päästä lukemaan muutamat joulunumerot lehdistä, jotka ovat tässä lakon aikana ilmestyneet ja jääneet jonnekin jumiin.

Perjantaina meillä oli kuukausisiivous ja nyt on sitten jo kiva laittaa jouluista tunnelmaa ja sen kautta uppoutua joulunodotukseen. Blogiani seuranneille ei liene yllätys, että se tunnelma syntyy minulla aika pitkälti kukilla. Viime viikolla kirjoittelin ranskalaisista tulppaaneista ja ylipäätään tulppaaneista, jotka ehdottomasti kuuluvat jouluun. Kotiamme koristaa jälleen joukko kukkia, ensimmäisiä laatuaan pitkään aikaan: amaryllis, hyasintit, kimppu anemonea ja leinikkejä, sekä hopeabrunia.:) No joo, saattoi vähän karata käsistä, mutta puolustukseksi sanottakoon, että myin jälleen kirppiksellä vinon pinon turhaa tavaraa, ja pöydän tyhjennettyäni perjantaina suuntasin vain muutaman askeleen päässä olevaan Villiviiniin ja tämä on siis lopputulos. Olen luottavainen, että nämä kukkaset ovat sitä paitsi hyvin kestävää sorttia!




Joulupallot ajattelin ripustaa jälleen olohuoneen sarviin ja adventtikynttelikkö pitää kaivaa kaapista. Yksi tai kaksi kranssia olisi kiva ehtiä askartelemaan! Ehkä jotain samantapaista kuin viime vuonna... Siinä kai ne tärkeimmät joulukoristelut sitten ovatkin, lisätään adventin aikaan vaihtuvat kukkaset ja joulumusiikki taustalle. Joulukuuselle meillä on tällä nykyisellä järjestyksellä huonosti tilaa. En halua laittaa kuusta minnekään nurkkaan ja takan lämmittäminen tuo omat haasteensa kuusen sijoittamiseen. Viime vuonna meidän kuusi oli terassilla, lasioven takana. Saattaa olla, että tänä vuonna kuusta ei tule lainkaan... Se olisi kyllä suorastaan ennenkuulumatonta, sillä kuusi on ollut meidän perheen tärkein joulukoriste!  




Hei, tuli vielä mieleen; Viime vuonna meille kävi vahinko adventtikynttelikön kanssa, ja omasta hölmöilystäni haluaisin muistuttaa, että olkaa varovaisia, jos yhdistelette palavaa materiaalia tulen kanssa! Meillä oli onni onnettomuudessa, nyt olen viisaampi.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa!
Taina


p.s: Joulumyyjäisten aika on myös käsillä. Kävin eilen sekä Muotoiluinstituutin joulumyyjäisissä, että Ornamon Design Joulu -myyjäisissä, molemmat jatkuvat tänään täällä Lahdessa. Suosittelen! Tänään aion suunnata Steinerkoulun joulumyyjäisiin. En ole käynyt niissä vuosiin, mutta kokemukseni mukaan ne ovat ehdottomasti käymisen arvoiset.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Marraskuun iloja / Tulppaanien aika



Ihanaa! On jälleen tulppaanien aika! Marraskuun vähävaloisuus kyllä tuntuu jopa tällaisen iloluontoisen ihmisen elämässä jonkinlaisena koettelemuksena. Tällä viikolla (täällä Lahdessa) päivä ei ole juuri tuntunut kirkastuvan useimpina päivinä ollenkaan. Toisaalta vuodenaikojen vaihtelu tarjoaa mahdollisuuden näin synkkään aikaan sytyttää takkaan tulet, kaivaa neulelangat tai mieluisat lukemiset ja ostaa ihanat kukkaset maljakkoon mieltä piristämään. Leikkokukissakin on omat kautensa, lähestyvään jouluun kuuluu niin monia ihania kukkia, että suosittelen aloittamaan tämän kauden kukista nauttimisen nyt!




Ensimmäiset tulppaanit hain tällä viikolla Villiviinistä. Vihreä-valkoisia papakaijatulppaaneita yritin saada jo syysloman tienoilla, mutta ne olivat ehtineet loppua, kun ennätin mökiltä kukkakauppaan. Nyt näin myynnissä olevan "tulppaanien aatelisia", ranskalaisia tulppaaneita, ja otinpa sitten sekä noita raskattaria, että papukaijoja. 

Ranskalaisten tulppaanien varsi on paljon pidempi kuin muiden tulppaanien. Niiden kukat ovat valtavan suuria ja kerrottuja. Painovoimaa uhmaten, ainakin nämä puna-oranssit ranskalaiset, asettuvat maljakkoon kukkiaan hauskasti kurotellen. Onnistuin ihan itse katkaisemaan yhden kukista sitä asetellessani. Katkennut kukka päätyi hieman nysänä pikkumaljakkoon. Näiden kanssa kannattaa siis olla tarkkana. Oma kokemukseni on, että nämä erikoisemmat tulppaanit kestävät kuitenkin pidempään kuin ihan tavalliset tulppaanit. Papaukaijatulppaanit yleensä myös kuivavat kuin Vincent van Goghin maalauksessa, joten niitä kestää katsella hieman kuivahtaneinakin.




Palatakseni vielä kukkien vaihtuviin kausiin, niin näiden tulppaanien lisäksi lähestyvään joulunaikaan kuuluu ainakin minulla jouluruusu, hyasintit, amaryllikset, sypressit ja havut ainakin kransseissa...


Näköjään viime vuonna minua on alkanut samoihin aikoihin jouluttaa. Se oli jälleen tuo marraskuinen aurinko, outo valoilmiö, mikä meitä ilahdutti täällä hetken perjantaina.<3  Oli kiire kotiin, jotta ennätin vangita valot ja varjot ennen kuin aurinko hävisi tuonne harjun taa.

Kukkailoa tästä alkaneesta joulunalusajasta!
Taina