keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Magnolian kukintaa / Kevätfiilistä kotiin



Tammikuu, ei tällaisena keväisentuntuisena, vaan sellaisena perinteisenä sydäntalven kuukautena, on usein hankalaa aikaa kesänlapselle. Luultavasti syy kodin ylösalaisin laittamiseen löytyy osittain juuri siitä, että kesään tuntuu olevan niin hirmuisen pitkä aika!

Olen jälleen viime päivinä miettinyt paljon tätä tavarapaljouden ongelmaa, joka taitaa useimpia meitä vaivata. Tavallaan käymme jatkuvaa taistelua siitä, saammeko pidettyä tavarat "näpeissämme". Kun yhden paikan siivoaa, toinen paikka muuttuu sotkuiseksi. Kesällä sama tapahtuu sisätiloissa, kun elämä siirtyy pihalle.




Vaan sydäntalvessa on jotain erityisen ihanaakin, nimittäin sesongin kukat! Tulppaanit tietysti, mutta esimerkiksi anemonet, unikot, kirsikanoksat ja magnolia.<3 Ajattelin ihan pikaisesti tulla muistuttamaan, että vaikka ostaisitkin useimmiten leikkokukkasi marketista, niin kannattaa edes joskus käydä  ihan oikeassa kukkakaupassa! Niistä tulppaaneistakin on kukkakaupoissa aivan mielettömän kauniita erikoislajeja, joita marketeista ei koskaan saa. 




Kokemuksesta tiesin hieman jo odotella ensimmäisiä magnolianoksia ja nähdessäni Neilikan mainoksen, oli ajettava suoraan töistä hakemaan oksaa maanantaina. Kukkien avautumisen seuraaminen on ihanaa ja kamera räpsyy vähän joka välissä. Olen muuten kukkien kuvaillessani miettinyt, että jos tämä ilmastonmuutos etenee, niin taidan kokeilla uudestaan magnolian istuttamista pihalle...


Tavarainventaario jatkuu, samoin tammikuu...vielä hetken.

Kukkailoa!
Taina

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Keittiön laatikoiden järjestelyä ja keittiöpsykologin mietteitä



  

Minut on vallannut vaihteeksi ihmeellinen energia ja into näin alkuvuodesta! Tässä kodin raivauksessa ja uudelleen järjestelyssä on selkeästi erilaisia kausia, ja nyt on ilmeisen iso vaihde päällä. Pari vuotta sitten aloin käydä järjestelmällisesti meidän kotia läpi ja homma jatkuu jälleen. Neljätoista vuotta samoissa nurkissa, tajusin viime viikolla. Moni paikka kodissamme kärsii siitä, että tavaraa on vuosien saatossa tullut lisää, mutta vanhatkin ovat saaneet jäädä. Viime viikonloppuna miehen luistimia varastossa etsiessämme ajattelin, että paras tapa olisi kai ottaa ihan kaikki tavarat pois hyllyistä, kaapeista ja laatikoista ja tavara kerrallaan punnita, mikä on säilyttämisen arvoista. Niin uuvuttava ajatus, että sen joutuu hylkäämään samantien.

Aloitin kuitenkin keittiön laatikoista inventaarion nyt viikolla. Ei meidän keittiössä ole sellaista laatikkoa tai kaappia, jota en olisi useampaankin kertaan siivonnut näiden vuosien aikana. Silti tuntuu, että jostain syystä järjestystä on vaikea ylläpitää. Lautaset, lasit ja kattilat ovat mielestäni löytäneet paikkansa ja järjestyksen, vaan kun keittiössä on niin paljon muutakin! On kuiva-aineita, kattaustarpeita, miljoona erilaista muovirasiaa ja juomapulloa...niin ja ne murut aterinlaatikossa! Meitä on monta ihmettelemässä tätä murujen mysteeriä.

Instassa olen ihastellut monen muun tavoin Marjon kodin järjestystä. Miten jonkun koti voikin olla noin upealla tavalla järjestyksessä! Ihan tuollaisesta en edes haaveile, mutta kuitenkin Marjon maustelaatikon kuvat saivat minutkin aloittamaan jälleen tämän kodin järjestämisen, vieläpä sieltä maustelaatikosta.

Kaikenlaista yllättävää voi tulla vastaan, kun lähtee omien tavaroiden tutkimusretkelle. Löysin mm. purkillisen hopeakuulia (niitä kakunkoristeita), joiden parasta ennen päivä oli vuonna -98. Muistan kyllä hämärästi, että ne kuulat olivat heti ostettaessa jotenkin kovia. Koska purkki oli lähes täysi ja kuulat lensivät roskiin, totesin, että olin tehnyt turhan ostoksen. Niitä pitää yrittää välttää jatkossa. Mausteita (muutakin kuin suolaa ja pippuria) voisin käyttää ruuassa nykyistä enemmän ja pullaa voisin leipoa useammin. Laatikoita siivotessa ehtii miettiä monenlaisia asioita.:)




Hyvän Tuulen Puodista olen tilannut noita lasiputkia ja pieniä purkkeja korkkikannella. Lämmin suositus tälle verkkokaupalle, jonka löysin ihan vain googlaamalla. Viikko sitten tein ensimmäisen tilauksen ja myöhemmin toisenkin, ja molempien pakettien tavarat ovat jo minulla käytössä. Huippua, vaikka sain vahingossa paketin, jossa oli minun osoitelappuni ja toisen ihmisen tilaamat tavarat. Erheestä huolimatta kaikki siis viikossa perillä.<3 Erittäin edulliset hinnat myös! Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan suositus omasta aloitteesta ja tahdosta vinkata hyvä palvelu.




Homma on vielä vaiheessa, sillä takana on nyt kolmen laatikon mylläys ja uudelleenjärjestely. Joudun hieman odottamaan, sillä ostin jo kaikki Lahden H&M home:n puulaatikot, jotka sopivat täydellisesti niin mausteiden kuin ruokailuvälineidenkin säilytysalustaksi. 

Tigerista ostamani isommat purkit sen sijaan osoittautuivat korkkikansien osalta haiseviksi. Korkki on ottanut jostain ummehtunutta hajua, ehkä kuljetuksen tai varastoinnin aikana...Kuten kuvista näkyy, poistin haisevat korkkikannet, jottei haju tartu purkkeihin ja leivontatarpeisiin, joita purkeissa on. Pari korkkikantta on nyt pakastimessa soodan kanssa. Kansia nuuhkin tietenkin heti aamulla vain todetakseni, että haju on niissä edelleen...ja nenänpääni soodasta valkoinen. Harkitsen kansien hävittämistä ja purkkien käyttämistä ilman kansia. Ilolla otan hajunpoistovinkit vastaan!

Tällaisia keittiömietteitä tänne. Kunhan saan valmista aikaiseksi, niin lupaan esitellä lopputuloksen! Tekeillä on myös pari postausta kuva-arkistoja käyttäen, täytyy käyttää mielikuvitusta, kun luonnonvaloa on niukasti.


Ihanaa sunnuntaita ja inspiroivaa viikkoa!❤
Taina

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

DIY - Sytytyslappuja kynttilän lopuista



Vuoden alussa sitä on ihanasti täynnä intoa ja energiaa. Hyvä hetki kaikenlaisille tee-se-itse -jutuille, käsitöille ja itsensä uusiksi laittamiselle! Tuota energiaa kannattaa tosiaan käyttää hyödyksi. Itse olen suunnitellut yhden ja toisenkin paikan täydellistä tyhjennystä ja uudelleenjärjestelyä täällä kotona. Ajattelin ottaa vaihteeksi kirppispöydän ja olla melko armoton niin tavaroiden kuin vaatteidenkin suhteen. Sellainen, mitä ei käytetä, joutaa kiertoon. 


Tässä kodissa on asuttu jo neljätoista vuotta! Tuntuu aivan uskomattomalta, miten nopeasti vuodet ovat vierineet. Lapset ovat kasvaneet sinä aikana pikkutenavista lähes aikuisiksi. Eilen toin varastosta parit pieneksi jääneet luistimet ja kengät, joita on tuskin ehditty pitää ennen kuin jalka on kasvanut jälleen. Siinä on hyvä kirppispöydän alku.


Vaikka talvi onkin ollut aika epätalvi tähän mennessä täällä etelässä, on meillä takkaa lämmitetty monta kertaa viikossa. Sähköä yritetään säästää leudosta talvesta huolimatta. Vuoden viimeisessä Kodin Kuvalehdessä Ruususuu ja Huvikumpu -blogia Annin palstalla oli ihana idea sytytyslapuista, joihin käytetään valkoisten kynttilöiden pätkiä, vanulappuja ja paperilautasliinoja. Olen joskus askarrellut sytykeruusuja, mutta ne olivat minusta aika työläitä, sillä ensin pitää tehdä munakennoista ruusuja ja sitten kastella niitä monta kertaa streariinissa. Nämä lappuset syntyivät paljon nopeammin. Juuri hyvä ohje tällaiselle, jolla mieluiten pitäisi olla valmista heti.


Jo yhdestä pienestä lautasliinasta tuli 16 lapun verran sytytyslapun kaunistuksia, joten ihan hirmuisen suurta lautasliinapinoa ei saa tähän tuhlattua millään. Valkoisia kynttilänpätkiä minulle oli kertynyt joulun aikaan Mariskoolin verran. Valkoisen steariinin läpi paperin kuviointi pääsee vielä oikeuksiinsa, siksi valkoiset kynttilät!



Aluksi siis leikataan lautasliinasta vanulapun kokoisia ympyröitä. Minä jätin taustapaperin ohjeesta huolimatta paikoilleen, sillä olisi tuntunut hullulta heittää ne roskiin..Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan jättämään vain lautasliinan uloin kerros. Steariinin sulatin vesikattilan päällä omassa kulhossa. Kun steariini alkoi sulaa, otin kattilan pois liedeltä ja loputkin pätkät sulivat siinä hiljalleen. Kattilan kansi kannattaa varata lähettyville, sillä steariini voi leimahtaa, jos se kuumenee liikaa. Otin yhden vanulapun kerrallaan grillipihteihin ja uitin sen steariinissa. Laput laitoin kuivamaan leivinpaperille, missä ne kuivuivat varmaan kymmenessä minuutissa. Lopuksi keräsin sytytyslaput käyttöä odottaneisiin lakritsipurkkeihin. 



Kokeilin myös vanulapun korvaamista parilla erilaisella jätepahvilla, mutta näiden lappujen ulkonäkö ei ollut erityisen kaunis. En niistä ottanut edes kuvaa.  Lautasliinan alla on hyvä olla jotain valkoista, ainakin jos lautasliinan pohjaväri on valkoinen. Vanulappujen tilalle voisi kokeilla valkoista hukkakangasta, esim. vanhaa lakanaa tms...Flanelli imisi varmaan hyvin steariinia. Hukkakangas olisi vanulappua ekologisempi vaihtoehto! 



Paperilautasliinoista käytin esikoisen lakkiaisista saakka laatikossa lojunutta Finlaysonin Kesäkuu -kuosia, sekä Marimekon Kuusikossa -kuosia. Aika ihana tuliainen tai lahja olisi kaunis purkki näitä lappuja!

Inspiroivaa vuoden aloitusta!
Taina


perjantai 10. tammikuuta 2020

Koti joulun jälkeen



Ensimmäinen kokonainen arkiviikko on selätetty ja siitä selvittiin kunnialla. Jihuu! Yöunet ovat kyllä lyhentyneet lomasta varmaan pari tuntia yötä kohti, sillä lomalla tuli nukuttua todella pitkiä yöunia... 



Tällä viikolla emme tietenkään ole malttaneet mennä ajoissa nukkumaan, sillä kahlasimme miehen kanssa C Morelta Riviera -sajan ensimmäisen kauden kymmenen jaksoa läpi. Sarja tarjoaa paitsi jännitystä, myös visuaalista iloa rutkasti. Monessa kohdin huokailin ja kommentoin tarkkaan mietettyjä yksityiskohtia esim. puvustuksessa ja lavastuksessa, uskomattoman kauniista maisemista puhumattakaan. Viimeisen osan katsoimme eilen, valitettavasti se oli mielestäni pettymys. Suosittelen sarjaa silti ihan vain noiden edellämainittujen seikkojen vuoksi!



Suurimman osan joulusta korjasin pois heti itsenäisyyspäivän , siis hupsista, uudenvuoden jälkeen ennen töihin paluuta. Tänä vuonna en kovin paljon koristuksia laittanut muutenkaan, sillä muistin jo joulun alla, kuinka paljon inhoan joulukoristeiden siivoamista pois. Se on homma, joka saa minut surulliseksi. Viime viikonloppuna siivoilin loputkin joulujutut pois, eikä se nyt sitten tuntunut niin kurjalta, pelkästään hyvältä, kun kotiin palasi järjestys ja tilantuntu.



Ruokakaupasta mukaan tarttui puuvillan oksia, joita mies jossain vaiheessa toissa syksyä epäili allergiaoireidensa lähteeksi. Enpä nyt muista, mikä allergiaoireet tuolloin aiheutti, mutta muistaakseni todettiin, kun oksat lähtivät naapuriin, etteivät ne sittenkään olleet syypää oireisiin. Olohuoneen pöydälle nostin myös uskomattoman kauan kestäneet skimmiat, jotka ovat peräisin joulukimpusta! Ehkä ne ovat jo kuolleet? Kovin elävännäköiset silti.:)



Olen poltellut kynttilöitä ihan urakalla marraskuusta alkaen. Tarkoitus on käyttää ennestään kaapista löytyviä kynttilöitä ja olla ostamatta uusia. Sen kyllä huomaa kynttilöiden väreistäkin...mutta yritän tyhjentää kynttilävarastoja niin, että ensi syksynä voin hyvillä mielin hankkia  kynttilät sen värisenä kuin sillä hetkellä tekee mieli.


Joulun jälkeen kodin väripaletti on edelleen melko luonnonläheinen (noita vaaleanpunaisia kynttilöitä ja peittoa lukuunottamatta) ruskeiden, vihreiden ja harmaiden sekoitus. Kunhan toinen sohva, toivottavasti pian, saapuu, veikkaan vaihtorumban mattojen suhteen jälleen käynnistyvän. Siihen saakka mennään näin.

Leppoisaa viikonloppua!
Taina

maanantai 6. tammikuuta 2020

Joulukuusen ja -vihreiden uusiokäyttöä / DIY talvikranssi




Joulukuusi kannettiin jo viime viikolla pihalle. Sitä poissiivotessa tuli mieleen, että kuusesta saisi valtavan kranssin tai monta pienempää. Eilen ryhdyin tuumasta toimeen. Vaikka kuusemme oli, kuten tavallista, jalokuusi, en halunnut käyttää kranssiin pelkkää kuusta. Niinpä napsin oksia myös terassille ostamastani isosta sypressistä (en usko, että se näyttää hyvälle muutenkaan kovin pitkään), sekä pihan  timanttituijasta. Ilmeisesti tuijassa yöpyy tähän aikaan vuodesta pikkulintuja, olin saada sydänkohtauksen pariin otteeseen, kun pimessä kävin oksia leikkaamassa.



Kranssinpohjana käytin tällä kertaa keväällä tilaamaani Parolan rottingin kranssirengasta. Tämä on muistaakseni 40 cm halkaisijaltaan. Minulla on näitä oikeasti kaksi kappaletta, sillä olen ajatellut tehdä uuden version makuuhuoneen valaisimesta ja käyttää näitä kranssirenkaita siinä, mutta toistaiseksi tuo on jäänyt (jännä juttu) tekemättä...

Rottinkia suojellakseni ja toisaalta saadakseni oksat paremmin kiinnittymään kieputin kukkakaupasta ostamaani kukkateippiä renkaan päälle. Ainakin rottinkisen hulavanteen päälle on ollut hieman vaikea saada sidottua tiukasta oksia, sillä rottinki on vähän liukasta ja hulavanne melko paksu. 




Kuusesta leikkasin aika reilunkokoisia, ehkä noin 20 -senttisiä, oksanpäitä. Sypressin ja tuijan oksat olivat hieman lyhyempiä. Jokaista lajia oli muistaakseni noin 15 oksaa. Solmin ensin oksat nipuiksi, joissa jokaisessa oli pohjalla kuusenoksa, välissä sypressi ja päällimäisenä tuijanoksa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä jokaisesta omia nippujaan ja vuorotella niiden solmimisessa, mutta tällä kertaa päädyin siis tekemään sekanippuja. 

Niput solmin samalla paksummalla kukkalangalla (eli vihreällä rautalangalla) renkaan ympäri rautalankaan kieputtaen. Joskus aiemmin solmin jokaisen nipun omalla rautalangalla, mutta tykkään enemmän tästä tavasta, jossa rautalankarulla kulkee työn mukana, eikä lankaa tarvitse pätkiä. Kuvassa näkyy myös rulla ohuempaa kukkalankaa, mutta sitä en käyttänyt tällä kertaa. Varasin sen vain käden ulottuville kranssia aloittaessani.



Kun niput peittivät koko renkaan, tein vielä kuivatuista appelsiinisiivuista, juuttilangasta ja puunvärisistä helmistä koristeen kranssin keskelle. Nuo appelsiinisiivut on minusta niin ihania!<3 Noista siivuista voisi tehdä vaikka kranssin pelkästään tai ripustaa niitä mobileksi...


Aika mukava tapa käyttää joulukuusta ja jouluvihreitä, kun parasta ennen päivä niissä on mennyt umpeen!  Ulkona ikivihreät kranssit säilyvät yleensä hyvin. Olikohan juhannuksen tienoilla, kun viime vuonna purin kuusikranssin etuportaalta...;) Kuusta on muuten runsaasti jäljellä, joten jos joku ystävistä kaipaa kuusenoksia, niin täältä saa tulla hakemaan!  

Tänään latoin valkoiset kynttilänpätkät uusiokäyttöön, mutta se on oman postauksen arvoinen juttu.:)

Pehmeää paluuta arkeen!
Taina 

perjantai 3. tammikuuta 2020

Marimekon maljakot - Flower



Hyvää tätä vuotta!<3 Mukavaa aloittaa uusi vuosi kevyesti kahden päivän työrupeamalla ja nyt kolmen päivän vapaalla.:) Tuntuu, että loma on tehnyt tehtävänsä ja mielessä on jos jonkinlaista puuhaa, johon tekisi mieli ryhtyä näin kalenterivuoden alussa. Yksi niistä on tämä postaus, joka oli tarkoitus tehdä keväällä.:P

Blogiani seuranneet ovat varmasti huomanneet hurahdukseni Marimekon maljakoihin. Oikeastaan Marimekko iskee muutenkin nyt johonkin makuhermoon, sillä meille on ilmaantunut parin viime vuoden aikana mm. kahvimukeja ja kodintekstiilejä Marimekon kuoseissa. Esimerkiksi joulukattauksen koko idea lähti pellavaisesta Marimekon pöytäliinasta, jonka ostin nettikirppiksen kautta. 






Mutta ne maljakot sitten! Keväällä tein omat postauksen Urna- ja Ming -maljakoista. Kuvia maljakoista erilaisine kukkineen oli kertynyt jo tuolloin melkoinen läjä. Tuolloin kaavailin omaa postausta Marimekon Flower -maljakosta, mutta se jäi sitten vain aikomukseksi. Tässä välissä onkin käynyt niin hassusti, että nämä ihanat maljakot ovat vähän kuin itsestään lisääntyneet...




Omaa silmääni Flower viehättää eniten, kun siinä on yksittäinen oksa tai kukka. Nämä maljakot ovatkin minulla melkein koko ajan käytössä, kun siivoan viikonloppukimpuista  hyvänä säilyneitä heiniä tai oksia talteen. Tälläkin hetkellä työpöydän kulmalla on vihreä Flower -maljakko, jossa on keltainen orjanlaakerioksa joulukimpusta. Myös yöpöydälläni on samasta kimpusta kultaiseksi värjätty oksa (en tunnista lajia) vaaleanpunaisessa Flower -maljakossa. 






En useinkaan osta Flower -maljakoihin varta vasten kukkia, vaan näihin päätyy kimpuista säästyneiden kukkien ja oksien lisäksi löydöt pientareelta tai puutarhasta. Silloin tällöin saatan koota Flower -maljakkoon pienen kimpun esimerkiksi kesäkukista ja puutarhan kukista.





Nyt alkuviikosta tosin ostin juuri valkoiseen Flower -maljakkoon muutaman jänönhännän Villiviinistä. Joulun jälkeen kaipaa simppelimpää ilmettä, heinät ovat juuri sitä. Toinen hyvä puoli heinissä on, että ne kestävät ilman vettä, eikä uusia tarvitse ostaa joka viikko. Kukkien ja kasvien kestävyys on mielentilasta ja rahatilanteesta riippuen kaksipiippuinen juttu.;) Koska sisustan eniten juuri vaihtelemalla kukkia maljakoihin, olen kerännyt heiniä pariinkin eri maljakkoon talteen, kun on tullut halu laittaa heinät pois. Sieltä niitä kaivelen hetkellä, jolloin kukat alkavat olla vähissä.





Aikamoinen läjä noita kuvia löytyikin pikaisesti etsimällä kuvakansioista. En varmaan löytänyt kaikkia kuvia tai sitten on jäänyt kuvat ottamatta, sillä muistan keväältä asetelman, jossa oli kaksi eriväristä Flower -maljakkoa ja kolmantena jotain muuta. Nämä maljakot sopivat mielestäni hyvin samaan asetelmaan. Ming- ja Flower -maljakko on niin ikään takuuvarma pari yhdessä. 

Kokeilin muuten nyt alkuviikosta joulutähteä leikkona Kukka-aamiaisesta inspiroituneena. Kovin kauaa joulutähti ei minulla kylläkään maljakossa kestänyt. Upea klassikko Flower -maljakko joka tapauksessa jo on!




Oikein inspiroivaa ja leppoisaa, toivottavasti aurinkoistakin, pitkää viikonloppua!

Taina