OP:n Kotoisa - Nimensä mukainen

Lomailijan päivät menevät niin sukkelaan sinne tänne suhatessa, ettei meinaa koneen ääreen ennättää. Tätä postausta taisin kirjoittaa jo viime yönä unissani, joten paras hoitaa homma pois oikeasti mieltä vaivaamasta! Asuntomessuilta tultuani luulin kirjoittavani Pohjanvalon jälkeen ensin Bunkkerista tai Villa Karhusta, mutta ne ovat saaneet melko paljon huomiota muutenkin, joten päätin jatkaa seuraavaksi OP:n Kotoisaan (kohde 18), jonka sisustuksesta ja tietyistä arkkitehtonisista ratkaisuista tykkäsin erittäin paljon. Kotoisa on 190- neliöinen, kaksikerroksinen, moderni koti. Sen sisustussuunnittelusta ovat vastanneet Johanna Närvä ja Tiina Saarikoski-Järvenpää, arkkitehtinä on toiminut Juha Kartastenpää.

Kotoisan värimaailma oli se syy, miksi alunperin olin tämän messutalon laittanut omalle listalleni. Murrettu vihreä, valkoinen ja puunväri, yhdistelmä, joka tulee talossa vastaan heti yhdistettyyn keittiö-ruokailutila-olohuoneeseen astuttaessa, on mielestäni todella kaunis ja rauhoittava. Ripaus keltaista siellä täällä toistaa talon terassien rimoituksen ja saunarakennuksen ulkoseinän väriä. Myös keltainen on tosiaan (uskomatonta kyllä) hiipinyt pikku hiljaa omaan suosiooni. Samaa värimaailmaa on myös olohuoneen viereisessä huonessa, joka oli sisustettu ainakin messujen ajaksi tv:n katselua ajatellen. Tuossa pienessä huoneessa kiinnitin huomiota nurinperin käännettyihin kirjoihin!  Ei välttämättä käytännöllistä, mutta niin kivannäköistä, että mietin tosissani, että pitäisikö tehdä samoin meidän kirjahyllyssä.

Kivoja ja kauniita yksityiskohtia ja asetelmia oli pitkin taloa: keittiön tasoilla, ruokapöydällä, olohuoneen seinillä, heinät vaasissa ja muu vihersisustus...

Makuuhuoneista varsinkin pirteällä kelta-mustalla sisustettu lapsen huone viehätti, ja sisälsi hauskan leikkisiä yksityiskohtia, kuten rengasmainen matto ja erilaisia ruuveja muistuttavat naulakot. Myös yläkerran aulan nimitarrat (?) oli minusta kiva idea.

Ehkä kaikkein ihaninta tässä talossa oli kuitenkin erillinen saunarakennus, johon käynti oli poikkeuksellisesti yläkerrasta, sekä talon ja saunan väliin jäävä katettu terassi. Terassin koivunrungot toivat pihantuntua suojaiselle sisäterassille, samoin vihreä terassimatto. Tuolta terassilta bongasin myös askarteluidean muillakin rakennustyömailla kopioitavaksi. Jätelaudasta saa hienot autoradat maalaamalla!

Kaiken kaikkiaan OP:n Kotoisa on kaikin puolin sitä, mitä nimikin lupaa, kotoisa.

Taina

  

Seychellit - Rantalomailijan päiväuni

Jo kuukausi on vierähtänyt matkastamme Seychelleille. Ajattelin, että paras ryhtyä kirjoittamaan asioita muistiin, ennen kuin unohdan kokonaan.

Hotellin rannalta

Seychellit on saariryhmä, joka sijaitsee Intian valtameressä. Lähin mantere on Afrikka, ja sinnekin on matkaa reilusti yli tuhat kilometriä, suurinpiirtein Afrikan sarven ja Madagaskarin puolessa välissä ovat Seychellit. Seychellit koostuu yli sadasta saaresta, joista vain osa on asuttuja. Ne sijaitsevat osittain hyvinkin kaukana toisistaan.

Hotellin rannalta

Miten päädyimme noinkin kaukaiseen paikkaan? Näin talvella Facebookissa kuvia entisen luokkakaverini parin vuoden takaiselta reissulta, ja näytin niitä miehelleni. Kun sitten aloimme etsiä matkaa meille kahdelle (tarkoitus juhlistaa viimekesäistä 20-vuotishääpäivää) kuopuksen rippileirin ajaksi, sattumoisin matkaaminen Seychelleille onnistui juuri noille samoille päiville. Jos nyt en ihan väärin muista, niin Helsingistä on yli 7000 kilometriä Victoriaan, Seychellien pääkaupunkiin, mutta aikaeroa on vain tunti, mikä helpottaa matkustamista paljon. Matkaan olimme säästäneet erikseen, ihan halpaa ei ole noin kauas matkustaa, ja paikan hintataso on Suomen hintatasoa lähellä, ja hotellissamme vielä sitäkin kalliimpi.

Hotellihuoneemme

Matkamme oli omatoimimatka, vaikka matkatoimistoiltakin saa matkoja Seychelleille. Lensimme kahdessa eri pätkässä, Helsingistä Dohaan (Qatariin) ja siitä jatkolennolla Victoriaan, Mahén saarelle, ja samoja reittejä lensimme kotiin. Lentomme olivat ilta- ja yölentoja, joten vaikka aikaerorasitusta reissusta ei tullut, niin matkustamisen ja valvomisen vuoksi muuta rasitusta kyllä. Kaikki neljä lentoa lensimme Qatar Airwaysillä, jota voin todella lämpimästi suositella! Lennon hintaan (1500 euroa yhteensä) kuuluu ruokailut ja juomat, ja ruoissakin voi valita eri vaihtoehdoista. Lennoille oli runsaasti viihdykettä omilla ruuduilla ja kuulokkeet tulivat lentoyhtiön puolesta. Eipä myöskään syntynyt vessajonoja lentokoneen käytävälle, koska koneissa taisi olla peräti kahdeksan vessaa turistiluokassa, toisin kuin Finnairilla esim. Dubain lennoilla...Oikeasti, paluulennolla viime jouluna puoli koneellista oli vessajonoa, koska isossa koneessa turistiluokassa kahta vessaa käyttää sadat matkustajat. Minusta se on ällöttävää. Noilla Finnairin Dubain lennoilla (kesto 6-7 tuntia) ei myöskään ollut minkäänlaista ajanvietettä tarjolla, ei edes sitä karttaa, josta seurata lennon etenemistä. On siis olemassa vielä lentoyhtiöitä, joissa asiat ovat paremmin.

Hotellihuoneesta

Hotellimme Constance Epfelia sijaitsee Mahé -saaren toisella puolella lentokenttään ja Victoriaan nähden. Mies oli tilannut ja maksanut meille taksin etukäteen, ja pienen odottelun jälkeen kuskimme saapuikin meitä kyyditsemään. Matka hotellille ei ollut pitkä, mutta koska saaren keskellä on vuoristoa, kesti matka noin 40 minuuttia. Tämän vuoksi emme lähteneet hotellista Victoriaan esim. syömään, vaan retkiä lukuun ottamatta pysyttelimme hotellin alueella tai lähistöllä.

Hotellin allasalueelta

Lomalta kirjoittelin jo ensivaikutelmia paikasta. Aluksi oli silmiinpistävää, että hotellissa oli pelkkiä pariskuntia. Pääsääntöisesti kaikki pariskunnat kulkivat käsikädessä, mikä myös oli erilaista muihin lomakohteisiin, joissa olemme olleet.:) Loppuviikosta lomaamme paikalle kuitenkin ilmestyi myös perheitä ja ryhmiä. Satunnaisia suomalaisia lukuunottamatta matkailijat tuntuivat olevan Ranskasta, Intiasta, Saksasta, Iso-Britanniasta..ehkä Amerikasta. Seychellit on suosittu häämatkakohde ja hotellimme ranta oli selvästi suosittu paikka hääkuvien ottamiseen. Varmaan joka päivä näimme hääpareja kuvattavan rannalla.

Hindu-temppeli Victoriassa

Kuvan nappasin kauppahallin "ikkunasta", luonto on lähellä

Valkoiset, hienohiekkaiset, rannat ja turkoosi meri ovatkin se suurin syy matkata Seychelleille. Saaret sijaitsevat Päiväntasaajan tuntumassa, joten ilmasto on trooppinen, kuuma ja kostea. Kosteus todella tuntui välillä siltä, että sitä olisi voinut puristaa ilmasta.;) Kesäkuussa vallitsee kuiva kausi, mutta matkailun sesonki on aiemmin, kevättalvella. Meille osui kahtena päivänä sadetta osaksi päivää, mutta silti oli erittäin lämmintä sateellakin. Joku paikallinen sanoi, että hänestä iltaisin tähän aikaan vuodesta on kylmä, mutta sehän on tietenkin kiinni siitä, mihin on tottunut. Päivälämpötilat olivat hieman alle 30 astetta ja eivätkä ne iltaisinkaan alle 20 asteen laskeneet.

Tuoretta kalaa sujahtaa kassiin torilla.

Kukkakoju Victorian kauppahallissa

Constance Epfelia on varmasti hienoin ja kallein hotelli, missä olemme koskaan yöpyneet. Hotellimme maksoi meiltä 2000 euroa, sisältäen aamupalan. Huoneemme ei ollut hotellin halvin, muttei todellakaan kallein. Olimme siihen erittäin tyytyväisiä! Kaikkialla oli ihanan siistiä ja puhdasta. Siivooja kävi kaksi (!) kertaa päivässä, paitsi silloin, kun emme sitä halunneet. Sänky oli hyvä, ja uni maistui hyvin. Huoneen yhteydessä oli terassi, meri vain muutaman kymmenen metrin päässä, samoin yksi hotellin kolmesta allasalueesta. Rahaa hotellilla ei käytetty oikeastaan ollenkaan, vaan aina ruokaillessa tai esim. hieronnassa käydessämme summa lisättiin laskuun, joka hoidettiin poislähtiessä. Paikallista valuuttaa, Seychellien rupioita, käytimme matkan aikana todella vähän. Niitä vaihdoimme hotellilla ennen retkeämme Victoriaan.

Kasvitieteellisenpuiston kasveja

Ruokailu hotellissa oli kallista, mutta päätimme jo etukäteen, että tämä on nyt sellainen "kerran elämässä" matka. Hotellissamme oli viisi erilaista ravintolaa, sekä baari, josta myös sai syötävää huomattavan paljon edullisemmin kuin ravintoloista. Hotellin aamupala oli aivan mieletön! Valinnanvaraa pitkät pöydät pullollaan. Erityisesti ihastuin kotitekoiseen jogurttiin, johon lisäsin pähkinöitä, kuivattua papaijaa sekä tuoretta banaania. Kahtena iltana söimme hotellin seisovassa pöydässä, joka sijaitsi samassa tilassa, missä aamupalaa tarjoiltiin. Seisoviin pöytiin hotellissa oli erilaisia teemoja ja ruoat vaihtelivat ainakin osittain teeman mukaan, mikä on tietenkin kiva, jos syö joka ilta samassa paikassa. Sen verran hintavaa ja meidän mielestä myös tuli syötyä liikaa, että vain kahtena iltana tuolla söimme. Yhtenä iltana söimme hotellin ravintolassa, jossa oli tarjolla Välimerellistä ja Pohjois-Afrikkalais-tyyppistä ruokaa. Hyvää oli sekin! Muina iltoina söimme hotellin baarissa, ja maha tuli täyteen silläkin.:)

Valleé de Main sademetsää

Olemme molemmat huonoja löhöilemään auringossa, mutta pari päivää päätimme jo etukäteen "uhrata" loikoiluun ja kirjojen lukemiseen. Yhtenä päivänä tutkimme jalan hotellialuetta, joka oli melkoisen suuri, sekä kävimme hotellialueen porttien ulkopuolella seikkailemassa.:) Yhtenä päivänä matkustimme paikallisbussilla Victoriaan, ja kävimme siellä Kasvitieteellisessä puutarhassa, koska emme mitään muuta nähtävää keksineet kaupungilla kiertelyn lisäksi. Victoriasta tulimme takaisin taksilla, ja se onkin tuolla tavoin halvempaa kuin hotellilta tilattuna. Hinta kannattaa kuitenkin sopia etukäteen ennen taksiin menoa.

Liskoilla on tärkeä tehtävä pölyttäjinä

Teimme kokopäiväretken Praslinin saarelle. Matkan ostimme hotellilla toimivalta paikalliselta matkanjärjestäjältä. Retki maksoi meiltä kahdelta hieman alle 300 euroa. Se sisälsi taksikyydit Victoriaan, katamaraanikyydit, ruokailun Praslinissa, opastetun kierroksen Valleé de Main luonnonsujelualueella, kuljetukset Praslinin saarella, sekä käynnin Anse Lazion rannalla. Näin jälkeenpäin, Seychelleillä voisi harrastaa myös saarihyppelyä! Meiltä jäi näkemättä kuuluisa La Diguen saari, jonka rannat ovat kuuleman mukaan vieläkin upeammat. Tuota on kyllä vaikea uskoa, sillä Anse Lanzion valkoinen, sileä hiekka ja aivan käsittämättömän kirkas vesi teki meihin vaikutuksen. Siihen nähden, että ranta on rankattu yhdeksi maailman upeimmista, ihmetten, että siellä ei ollut esim. pukukoppeja, suihkuja, vessoja tai ylipäätään mitään palveluita yhtä ravintolaa lukuun ottamatta. Siellä ravintolan vessassa sitten vaihdettiin uimapuvut...No, niin hieno ranta joka tapauksessa oli, että ei tullut mieleenkään jättää uimista väliin, vaikka rannalta on pari kertaa hai napannut  itselleen huikopalaa.:/ 

male

female

Valleé de Main kansallispuiston kierros oli todella mielenkiintoinen, sillä kyseessä on sademetsä, emmekä ole sellaisessa ennen olleet. Itselläni tosin meinasi mennä hermot ihan tuntemattomaan kanssamatkustajaan, joka jätti vaimonsa enimmäkseen selviytymään yksin kahden lapsen kanssa, mutta säästän teidät yksityiskohdilta!:P Valleé de Main luonnonsuojelualueella kasvaa uhanalaisia palmuja, joiden siemenet ovat maailman suurimpia. Yksi siemen voi painaa neljä kiloa. Coco de Mer -palmut, joissa noita siemeniä kasvaa, ovat siitä erikoisia, että puiden sukupuoli näkyy palmuissa niiden kasvaessa. Kuvista voit sen selvästi huomata.;D

Loma oli kyllä ihana, ja Seychellit ainutlaatuinen, upea, paikka. Ainakin kerran elämässä on kiva tällainen kokea. Monta juttua voisin vielä kertoa, mutta tästä taisi jo nyt tulla superpitkä postaus. Kerron mielelläni, jos joku asia kiinnostaa, ja suinkin osaan auttaa! 

Taina

Puuta, oljensävyjä, asetelmien aineksia - Löytöjä kirppiksiltä ja matkojen varrelta

Kesällä on enemmän aikaa kierrellä kirppiksiä, ja ainakin minulla ne kuuluvat lähes aina myös kesäreissujen ohjelmaan. Kesäohjelmaan itselläni kuuluu myös kirppispöydän ottaminen lähikirpparilta, varastoon on kertynyt kaikenlaista turhaksikäynyttä ja poissiivottua...

Kun kodin sisustusta ei muutella tämän tästä, mutta luonne on muutostakaipaava, niin pienillä asetelmilla, kukilla, kynttilöillä ja tekstiileillä saa nopeasti ja helposti vaihtelua sisustukseen. Tähän sisusteluun taas kirppikset ovat just sopivia! Tuota piensisustustavaraa saa kirppiksiltä edullisesti, ja jos alkaa kyllästyttää, niin tavaran voi myydä taas eteenpäin kirpparilla.:)

Tämän postauksen ei kyllä ollut tarkoitus oikeastaan käsitellä kirppisostosten hyötyä, vaan kertoa, että kaikenlaista pientä, kivaa ja kaunista on kotiin ilmaantunut kesän aikana.:) Melkoisena yllätyksenä itselleni on tullut viehtymys erilaisiin kellertäviin ja rusehtaviin sävyihin, kuten puu ja olki. 

Puisia esineitä alkuperäisvärityksessään olen hankkinut keittiöön ja työpöydälle. Perheen miesväki ei ihan täysin ymmärtänyt, miksi menin vaihtamaan Tupperin muovisen leipälaatikon puiseen kirppisostokseen.;) No, myönnetään, että Tupperin leipälaatikossa on pehmeämpi liuku liukuovessa.:)) Leipälaatikon ostin puhtaasti fiiliksen vuoksi. Joku oli lisännyt leipälaatikkoon ison puisen nupin helpottamaan avaamista. Mielestäni puinen nuppi oli suhteettoman iso, ja liian puinen (!) joten Asuntomessuilta ostin kauniin metallisen nupin puisen tilalle. Ainoa messuostokseni.:) Puun kanssa pitää minusta olla tarkkana, sillä siitä, kuten mistä tahansa muustakin, saa yliannostuksen, jos mopo karkaa käsistä.

Työpöydässäni on vain kaksi pientä laatikkoa. Keväällä Facebook -kirppikseltä hankittu olohuoneen sivutaso tuo hieman lisää säilytystilaa esim. lehdilleni, mutta silti tavarapiiloja on ollut liian vähän. Ikean vanerilaatikosto (eurolla) tuo kaivattua säilytytilaa työpöydälle. Sitä paitsi laatikoston päälle olen ehtinyt jo rakentaa useammankin asetelman.;)

Kynttilänjalkoja ja maljakoita tulee myös hankittua kirppiksellä. Ihastuin savea olevan kynttilänjalan kauniin turkoosinvihreään väriin. Muutenkin erilaiset sinisen ja vihreän sävyt tuntuvat nyt hyvältä sisustuksessa. Forssan reissulta ostin kolme samantyylistä savikupposta, kuin aiemmin keväällä täältä kotinurkilta. Keväällä hankitut vihreät, ovat olleet kovasti käytössä maljakkoina. Nämä uudet, joita myös on kolme, ovat piirun verran vihreitä isommat ja sävyltään siniset. 

Uudenkaupungin Mansikkakarnevaalien kirppikseltä puolestaan mukaani lähti isohko punoskori. Oiva säilytyspaikka torkkupeitoille! Saman reissun varrelle sattui myös viimeisin varsinainen sisustusostos, Linumin tyynynpäälliset isoille tyynyille makuuhuoneeseen. Humppilassa on tykätty pysähtyä erityisesti sisustuskaupan vuoksi (minä ainakin!), mutta nyt tuo kauppa oli lopettamassa. Sieltä alesta nappasin nuo päälliset mukaan, ja nehän sopivat oikein mainiosti kevättalvella ostamani Hemtexin lintukuvioisen tyynynpäällisen väreihin.

Toisinaan voi saada jotain myös kaunista jopa ilmaiseksi! Asuntomessujen pressipäivänä taiteilijoiden kahvituvassa (kohde 3, autotallit) oli erilaiset kahvit tarjolla. Tallin taiteilijat olivat yhdessä urakoineet grafiikkaa, aiheena kahvikuppi. Sata teosta oli päivän aikana jaossa, eikä santsikuppiin ollut mahdollisuutta.:) Valikoin itselleni taideteoksen, jonka on tehnyt Päivi Hintsanen. Väritykseltään se sopii minusta mainiosti keittiön kellon viereen, mutta katsotaan tuota paikkaa uudelleen, kunhan saan tauluun kehykset hommattua. Jätin suojamuovit vielä päälle, sillä en halua höyryn tai rasvan vahingoittavan taulua. Uusi keittiön kellokin on ollut etsinnässä, sillä oikeaa ei ole vielä tullut vastaan. Ehkä jollain kesäreissulla...

Kauniita kesäpäiviä!

Taina