Kotimaiset klassikkokukat jouluun

Kutsu saatu Kauppapuutarhaliitolta, sisälsi aamupalan ja kukkapaketin kotiin vietäväksi.

Olin tällä viikolla aivan ihanassa ja inspiroivassa tapahtumassa, Kukka-aamiaisella,  Kauppapuutarhaliiton kutsumana. Nimestään huolimatta tällä aamiaisella ei syöty kukkia, vaan aamiaisen lomassa ihasteltiin sisustussuunnittelija, stailisti, Susanna Vennon, tekemiä kukka-asetelmia ja kuultiin monta juttua kukkien kasvattamisesta puutarhoilla. Tapahtuma oli paitsi erittäin mukava, myös opettavainen ja inspiroiva! Ihastuin kovasti Susannan tekemiin kukka-asetelmiin, joten nyt on luvassa läjä jouluisia kukkakuvia. Instassa niitä olen jo joitakin jakanut aiemmin tällä viikolla.

Susanna oli käyttänyt asetelmissaan kotimaisia jouluklassikoita eli joulutähtiä, hyasintteja, tulppaaneja ja ritarinkukkaa. Opin tuolla, että amaryllis on ritarinkukan "sisko"ja on tullut kutsuttua siis ritarinkukkaa väärällä nimellä, se ei onneksi ole kuitenkaan kauhea rikos...Kukkaklassikot oli aseteltu suomalaisiin designklassikoihin: Marimekon Urna-, Ming- ja Flower -maljakoihin ja Koppa -tarjoiluastiaan, Iittalan Vakka -laatikoihin ja Aalto -maljoihin, Artekin Riihitie -ruukkuihin...Ravintola Espa tarjosi upeat puitteet ja maistuvan aamupalan.

Susannan tavoin olen aika tavalla vierastanut joulutähteä, suorastaan toivonut, ettei niitä vain tulisi lahjaksi! Loistoidea joulutähdelle oli mielestäni sen leikkaaminen maljakkoon. Joulutähden maitiaisnesteen tulon saa tyrehtymään käyttämällä leikkuupinnan nopeasti kuuman ja kylmän veden alla. Joulutähdet näyttivät erityisen hyvältä myös isoina, tiiviinä, ryhminä.

Joulutähdestä opin paljon uutta. Tiesittekö, että joulutähden kukat ovat ne pienet, keltaiset, lehtien keskellä. Valkoiset, punaiset, persikkaiset ja trendikkään keltaiset lehdet, joita olen luullut joulutähden terälehdiksi, ovatkin jalostuksen tulos eli värikkäitä lehtiä. Jos joulutähden saa säilymään kesän yli, muuttuu se kuulema jossain vaiheessa kokonaan vihreäksi, kunnes aika on jälleen kypsä vaihtaa lehtien väri jalostuksen ohjaamaan väriin.

Vaikka olen aika herkkä hajusteille ja hajuille, silti pystyn hyvinkin sietämään valkoisia hyasintteja. Olen ihmetellyt, minne niiden tuoksu on kadonnut. Nyt olen tässäkin asiassa viisaampi. Hyasinteissa tuoksu on sitä voimakkaampi, mitä tummempi väri. Jos tykkäät hyasinteista, muttet voi tuoda niitä sisälle edes valkoisena, niin niitä voi laittaa myös terassille tai parvekkeelle. Hyasintit jäätyvät nätisti, kuten kokemukseni mukaan muutkin sipulikukat. Jäätymisen jälkeen ne tosin eivät enää tokene, joten lämpötilan sahaaminen pakkaselta plussalle on ongelmallisempaa kuin paikallaan pyssyttelevä muutama plus- tai pakkasaste. Tämä on siis omaa kokemustani aikaisemmilta jouluilta. 

Kokedama eli sammalpallo on tuttu juttu itselleni ainakin viime tai sitä edelliseltä joululta. Susanna oli laittanut sekä hyasintteja, että pieniä joulutähtiä sammalpallon sisään. Hyvä idea!

Vielä yksi asia, joka ei jostain syystä tunnu juurikaan kukkien ostajia kiinnosta, nimittäin kukkien alkuperä. Kotimaisella kukalla on puolensa. Kotimaisia kukkia ostaessasi voit olla varma eettisestä tuotannosta, jossa käytetään jo paljon uusiutuvaa energiaa ja energiaa säästäviä ratkaisuja. Ilmastovaikutusta pienentää myös lyhyemmät kuljetusmatkat, jolloin voit olla varmempi kukkien kestävyydestäkin. Suomalaista kannattaa suosia!

Eri joulukukkien sekoittaminen keskenään viehätti siinä määrin, että laitoin tapahtumasta saamani valkoiset tulppaanit samaan maljakkoon viime viikolla ostamani valkoisen ritarinkukan kanssa. Siitä tuli minusta varsin mainio yhdistelmä! Olohuoneen pöydälle puolestaan asettelin vielä nupullaan olevan ritarinkukan, jouluruusun ja männynoksia, jotka jäivät aiemmin viikolla yli kranssiaskarteluista. Jos en ennätä postaamaan omista kukistani täällä, niin Instassa ne tulevat varmasti näkymään.

Kukkaisaa joulunaikaa!

Taina

Etäpäivä kotona - Ergonominen työpiste

Kaupallinen yhteistyö Niemen tehtaat Oy kanssa.

Etätyön mahdollisuus on lisääntynyt viime vuosina huimasti. Useimmat työnantajat ovat huomanneet, ettei työn tehokkuus kärsi, ehkäpä jopa päinvastoin, vaikka töitä tehtäisiin kotoa käsin. Moni onkin ilomielin tarttunut mahdollisuuteen tehdä ainakin osan työviikosta kotona. Epäilen, että harvalla on työergonomia kotioloissa kovin tarkkaan mietitty...

Minun miehelläni kuitenkin on! Hän on tehnyt etätöitä jo monen monta vuotta ja nykyään yrittäjänä hänen firmansa sijaitsee myös fyysisesti meillä kotona, työhuoneessa. Istumatyötä pitkään tehneenä monet  istumatyön vaivat, kuten niska-, hartia- ja selkäkivut tai hiirikäden ranteen kipeytyminen, ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi. Ergonomista ja toimivaa ratkaisua kotona työskentelyyn on ahkerasti etsitty ja kokeilujen jälkeen useimmat kokeilut huonoksi todettu. Kirjoitin useampi vuosi sitten miehen ensimmäisistä viritelmistä, jotka hän teki pystyäkseen tekemään töitä seisaaltaan osan päivästä. Kesällä, kun saimme yhteistyön kautta Niemen tehtailta uuden pöydän Kesähuoneeseen, laittoi mies samalla haaveilemansa sähköpöydän tilaukseen. Yhteistyön merkeissä Niemi toimitti työpöydän ilman rahtia.

Pöytä on kyllä hieno ja ennen kaikkea se lisää ergonomiaa rutkasti entiseen verrattuna. Siinä on reilusti pinta-alaa tietokoneelle/koneille ja näppäimistölle, sekä mahdollisille papereille. Pöydässä on neljä muistipaikkaa korkeussäädöille, joten sitä ei tarvitse säätää joka kerta erikseen, kun vaihtaa istuma-asennosta seisoma-asentoon. 

Työpöytä ei ole ainoa, jolla on merkitystä ergonomialle. Hyvä, säädettävä, työtuoli on varmasti yhtä tärkeää istumatyötä tehdessä. Miehelläni on myös kaksi erilaista alustaa, joita hän käyttää seistessään työpöydän ääressä. Toinen on tähän tarkoitukseen valmistettu matto, toisinaan hän vaihtaa jalkojen alla olevan maton aktivointilautaan. Rannekivuista hän on päässyt eroon ergonimisella hiirellä.

Ehkä tuo miehen työpiste ei omaan silmääni ole sisustuksellisesti ihan täydellinen, mutta se johtuu vain siitä, että tekniikka ei sitä useinkaan mielestäni ole. Olen oivaltanut sen, että työkyky ja hyvinvointi on työntekijän tärkein voimavara. Millaisissa olosuhteissa sinä työskentelet kotona?

Taina

HT Collection Fiesta - Sohviksen elämä on nyt yhtä juhlaa

Viikko sitten sain tiedon, että lokakuun puolenvälin paikkeilla tilaamamme HT Collectionin Fiesta on nyt valmis toimitettavaksi. Keskiviikkoiltana sohva sitten viimein saapui, voi sitä ilonpäivää! Olisimme kaivanneet jalkojen kiinnitykseen selkeitä ohjeita, sillä tässä mallissa jalka ruuvataan osittain irrotettavan päällisen päälle. Sitä aikamme pähkäilimme miehen kanssa, emmäkä olisi uskaltaneet jalkoja kiinnittää, jos en sitten olisi saanutkin tarkempia ohjeita Instagramin kautta suoraan HT Collectionin väeltä. Iso kiitos siitä heille!<3 Kun on usemman viikon odottanut uutta sohvaa, allekirjoittaneella olisi ollut todella paljon vaikeuksia odotella yön yli.;)

Tämä Fiesta ei alunperin ollut se sohva, jota olin meille kaavaillut. Mm. kesällä Fiskarsissa istuskelin Como -sohvasta haaveillen, samoin Habitaressa. Aika samantyylisiähän nämä ovat. Comossa olisi ollut mahdollisuus kasvattaa kokonaisuutta myöhemmin, mutta se ei tuntunut meistä todennäköiseltä tarpeelta. Mies tykästyi Fiestaan Lahden Iskussa, josta sohvamme ostimme, ja hyvältähän se tuntui minustakin. Fiesta juhlistaa HT Collectionin 60-vuotista taivalta ja sen hinta on sen vuoksi valmiiksi varsin kilpailukykyinen laatusohvien luokassa. Kangasvaihtoehtoja oli vain neljä, mikä tavallaan helpotti valintaa. Alunperin olin ajatellut rusehtavaa, ehkä vähän mudanväristä, kangasta, mutta koska juuri sellaista ei ollut vaihtoehtona, valinta oli helppo, eli harmaa. Halusin päälliset, jotka ovat ainakin silloin tällöin irroitettavissa pesuun kokonaan, nämä päälliset ovat. Fiestan kankaassa on muuten ihan hirmuisen korkea hankauksenkestoluku, nämä sohvat käyvät kulutuksenkestonsa puolesta julkisiintilohinkin. Sohvaperunaksi muuttuminen on todellinen uhka!

Ihan viimeiseen saakka pähkäilin, kumman Ektorpeista laitan ensimmäisenä kiertoon. Päädyin pienemmästä luopumiseen, vaikka se oli uudempi. Tuossa vanhemmassa ikealaisessa on osittain untuvaa sohvatyynyissä, ja se vuoksi tyynyjä saa pöyhittyä paremmin kuin kokonaan vaahtomuovisia sohvatyynyjä. Vanha sohva ja siihen kuulunut rahi lähtivät Porvooseen. Hakija lupautui ostamaan tämän jäljelle jääneen sohvavanhuksenkin, kunhan aika on kypsä. Minulle se on ollut kypsä viime viikosta saakka...Tuottaa nimittäin tuskaa katsoa kulahtanutta sohvaa uuden sohvan rinnalla! Haaveilen nyt Fiestalle kaveriksi toista Fiestaa, ehkä hieman pienempää mallia. Tämä nyt ostamamme on kolmen hengen sohva.

Kesästä asti etsin meille sohvapöytää, sillä olin kyllästynyt 20 vuotta vanhaan arkkupöytään, jonka sisälmys oli turhaa tavaraa täynnä. Päädyin elokuussa ostamaan Ikeasta tarjotinpöydän, jonka alunperinkin ajattelin väliaikaisratkaisuksi.  Niin kuin kuvista näkyy, sai "wokkipannu" lähdöt odottamaan ensi kesää terassilla. Tilalle hankin viime viikolla pikaisesti Vekeltä metallirunkoisen, mutta puutasoisen pöydän. Tykkään!  Nyt voi vaikka nostaa jalat taas pöydälle, pieni juttu, johon olin kummasti tottunut 20 vuodessa. Uudessa pöydässä on puun lämpöä, mutta riittävästi keveyttä, eikä mahdollisuutta romun säilömiseen. Saman sisustusvimman vallassa vaihdoin vaalean, hailakan, maton varasto hakemaani turkoosin-ruskeasävyiseen. Viimeisessä kuvassa on vielä vaalea matto. Juuri nyt värikkäämpi tuntuu paremmalta. Ehkä vaaleampaa sitten keväämmällä... 

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulukuuta! 

Taina

Käy kotihin joulu 2019

Osallistuin tänään Iitissä ihastuttavaan Käy kotihin joulu -tapahtumaan. Jo kahtena syksynä joukko iittiläisiä koteja on avannut ovensa koti/sisustus/remontointi-intoilijoille, mutta molemmilla kerroilla on ollut muuta menoa. Ihanaa, että tuli tällainen jouluspesiaali, ja minäkin pääsin viimein mukaan!<3

Iitti on useasta pienestä kylästä koostuva kunta Lahden ja Kouvolan välissä. Joulukohteita oli nyt mukana kuusi kappaletta, neljä kotia ja kaksi oheiskohdetta. Syksyn Loviisan Wanhoista Taloista ja kesän Asuntomessuista viisastuneena en nyt edes lupaa useampaa postausta, vaikka olisi lukijaystävällisempää pilkkoa kuvat pienempiin setteihin ja tarinaa jokaisesta kodista riittäisi varmasti oman postauksen verran ja enemmänkin! Arvatkaa vain, kuinka paljon minua painaa tuolla kansioissa olevat kivat ja inspiroivat kotikuvat edellämainituista tapahtumista....Siispä yksi jättipostaus.

Ajoin ystäväni Maijun kanssa hakemaan karttaa Kausalan Maatilatorilta, missä olisimme varmasti samalla voineet tehdä hyvät ruokaostokset. Kalakauppa olisi kieltämättä houkuttanut, mutta koska aika oli rajallinen, oli paras kiirehtiä eteenpäin.  Me siis haimme vain kartan, jonka avulla suunnistimme avoimiin koteihin. 

Ensimmäinen koti on melko lähellä Kausalan keskustaa, talon nimi on Sepänpelto. Tätä kotia ihastelin ihan hiljattain Unelmien Talo & Koti -lehdessä. Minuun teki jo silloin vaikutuksen talon emännän rohkeus ryhtyä remontoimaan taloa, joka muistaakseni oli ollut jo tovin tyhjilläänkin. Jos nyt en ihan väärin muista, niin talo oli nykyisen omistajan isän kotitalo. Osuimme paikalle sopivasti Kausalan naislaulajien esityksen aikaan. Tuolloin talossa oli niin paljon ihmisiä neliöihin nähden, että tyydyin kuvaamaan kauniita yksityiskohtia.  Esityksestä otin pienen videon, jota voi käydä katsomassa Instatilini stooreissa.

Sepänpelto

Sepänpellosta suuntasimme melko lähellä sijaitsevaa Anttilanmäen taloa ihastelemaan. Ulkoasultaan se muistuttaa minusta kovasti Lahden satamassa, Kariniemen puiston huipulla, sijaitsevaa "Lohikäärmetaloa". Tuolla nimellä muistelen taloa kutsutun, mutten nyt löytänyt haulla varmistusta mielikuvalleni. Kuten tuo Lohikäärmetalo aikoinaan, oli tämäkin maatilan päärakennus ehtinyt olemaan autiotalona. Talon emäntä taisi mainita, että ovat asuneet talossa kuutisen vuotta..

Anttilanmäen talo

Ihastuimme molemmat kovasti Anttilanmäen taloon ja tunnelmaan! Huoneesta toiseen jatkuvat näkymät, reilu huonekorkeus ja suuret ikkunat, joista avautui kauniit lumenhunnuttamat näkymät.<3 Jokaisessa huoneessa olisi riittänyt myös niitä pieniä yksityiskohtia ihasteltavaksi. 

Anttilanmäen talon aitassa olisi ollut kahvila, mutta suuntasimme Iitin kirkonkylän suuntaan Vuorelan joulukahvilaan kahville ja pullalle. Oli muuten erityisen maistuvaa vegepullaa! Jätin nyt tästä postauksesta kahvilan kuvat pois, mutta sielläkin oli ihana joulutunnelma.

Sitikkalan kyläkoulu

Viimeinen vierailukohteemme oli Sitikkalan kyläkoulu, joka on minulle tuttu alunperin Suomen kaunein koti -ohjelmasta, sekä satunnaisista vierailuistani Villi piha -blogiin. Entinen kyläkoulu sijaitsee niin kauniilla paikalla, mäen päällä, ja kuten muissakin Käy kotihin joulu -kohteissa, oli rappuset ja ovet koristeltu niin, että itsensä tunsi heti autosta tultua erityisen tervetulleeksi.

Tästäkin kodista ottaisin kiljuen itselleni montakin asiaa, mutta päällimmäisenä mieleen jäi tilantuntu ja olosuhteet, joissa viherkasvit ja kukat viihtyvät. Jopa joulukuuselle on niin paljon tilaa, että sen ympärillä voi halutessaan tanssia! Suurista ikkunoista tulvi auringonvalo, kaikki oli niin kaunista, ja sitähän olisi voinut jäädä vaikka suustaan pahasti kiinni Villi pihan Sannan ja melkein naapurissa asuvan Navetta ja puoli valtakuntaa Katin kanssa.:) Ehkä ensi vuonna Katin koti Issula on mukana tapahtumassa...

Oli niin huikean hieno, juuri sopivankokoinen ja lämminhenkinen tapahtuma, että en voi muuta kuin suositella! Kannattaa ottaa seurantaan joko tapahtuman Facebook -sivu tai Insta-tili, niin ei jää ensi vuonna kiva tapahtuma välistä. 

Kiitos järjestäjille  ja kotinsa avainneille joulumielen tuoneesta ja inspiroivasta tapahtumasta!<3

Taina