perjantai 16. marraskuuta 2018

Vihdoinkin viikonloppu!




Lämpöinen tervehdys sohvannurkasta.<3 Farkut on vaihtuneet olohousuihin, ja taustalla soi Spotifysta musiikki laidasta laitaan. Tällä viikolla olen kuunnellut useasti Eros Ramazzottia sisäistä aurinkoa tavoitellen. Uskomatonta kyllä, huomiselle sitä aurinkoa on ihan oikeastikin luvassa (toivottavasti). Mahdollisesta auringosta on otettava kaikki irti! Onneksi tälle viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa tiedossa, ulkoilua ja luonnonvalosta nauttimista lukuun ottamatta.:)




Viime viikonloppuna Villiviinissä oli ihan erityisen ihanat kukkavalikoimat (ei niissä valikoimissa kyllä koskaan valittamista ole), sillä Eija oli järjestämässä täällä Korin liikekeskuksessa Hää- ja juhlamessuja. Kävin messuilla pikaisesti pyörähtämässä ja toivon ehtiväni esittelemään kuvia teille mm. juhlakattauksista, -kukista ja -vaatteista myöhemmin...Viikolla postailut täytyy nykyään suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, muuten ei ehdi. Niistä "messukukista" kävin teettämässä itselleni kuvissa näkyvän upean kimpun: muutama jaloleinikki, proteaa "blushing pride", vähän angervoa ja vihreinä eucalyptusta sekä villitimjamia. Pyysin rennosti sidottua kimppua ja sellaisen myös sain. 





En oikein muistakaan milloin viimeksi pöydällä on ollut noin kaunis kimppu! Nyt syksyllä olen lähinnä ostellut yksittäisiä oksia, kauniitahan nekin ovat, mutta kukissa enemmän on kyllä enemmän.:) Kimppu on kestänyt hienosti tämän viikon, mutta huomenna täytyy raakata sieltä kuivuneet pois, ja miettiä, joko olisi aika vaikkapa muutaman hyasintin.





Tänään kotiin tullessa postilaatikossa odotti tämän vuoden Suuri joulukirja, jota olin jo ehtinyt odotellakin. Juttua viime vuoden kirjasta ja vähän aikaisemmistakin löytyy täältä. Pakko tunnustaa, että joulu on käynyt viime viikkoina useastikin mielessä, vaikka mitään todellista en ole asian eteen tehnyt. Sieltä se tulee joka tapauksessa, mutta haluaisin aina ottaa kaiken irti joulun odotuksesta. Pari viikkoa, ja sitten saa ihan luvan kanssa aloittaa jouluttelut ja voi laitella kotiin vähän joulutunnelmaa. Ihanaa!

Jos et vielä ole käynyt osallistumassa hyvänmielenarvontaan ja jättänyt kommenttia, on siihen vielä aikaa tämä ja huominen! Kipin kapin osallistumaan!:)


Rentouttavaa viikonloppua!
Taina

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Synkkyydestä iloa // Hyvänmielenarvonta!




Viime viikolla jo lupailin, että Face -estosta vapautumista täytyy juhlistaa arvonnalla. Tavallisesti olen järjestänyt lokakuussa blogiarvonnan, jolla olen halunnut ilahduttaa teitä blogini lukijoita. Nyt olin "kädet sidottuna" bloggaamisen suhteen lokakuun, joten arvonta jäi odottamaan. Nyt on selkeästi jälleen aika kiittää teitä, jotka jaksatte seurata blogiani, jättää ehkä joskus kommentinkin! Iso kiitos myös kaikista tsemppiviesteistä, joita sain tuon reilun kuukauden aikana, jolloin itsellä oli mieli maassa ja usko oikeuden voittoon koetuksella.<3






Viikonloppuna kävin pitkästä aikaa kameran kanssa lenkillä aamutuimaan, heti kun valoa oli edes sen verran, että kuvia ylipäätään pystyi luonnonvalossa ottamaan. Sattui sininenhetki ja monta muutakin kaunista asiaa silmiini. Marraskuu ei todellakaan kuulu suosikkikuukausiini, päinvastoin! Toisaalta, olen jo pitkään ihastellut tummia kuvia, niin sisustuksessa, kukissa kuin luonnossakin. Marraskuu tarjoaa hyvät mahdollisuudet harjoitella tummien, vähävaloisten, kuvien ottamista. Tämän seikan tajuaminen sai minut oikeastaan aika iloiseksi.:)






Ilo ja onni ei vaadi aina kovin ihmeellisiä asioita. Nyt olisikin kiva kuulla, mikä sinut on saanut iloikseksi ihan viime aikoina?







Jakamalla oman ilonaiheesi olet mukana arvonnassa, jonka palkintona on syysiltojen tunnelmointiin kynttilänvaloa (Hem Texin ihana, mutta mieto, tuoksukynttilä Maiya, Secret garden) sekä suklaata. Yhdelle siis kynttilä ja suklaa, muille viidelle pelkkää suklaata. Voit laittaa kommenttiin myös, mitä suklaata yleensä tai juuri nyt tykkäät syödä. Oma uusin suosikkini on tuo Fazerin Turkinpippuri.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy tulevana lauantaina 17.päivä. Arvon voittajat sunnuntaina. Jätä siis kommentti ennen sitä, joko tämän postauksen loppuun, Facebook -linkin perään tai Instagram -tililleni. Sähköpostiosoite kannattaa jättää myös, jos osallistut anonyymina, jotta voiton osuessa kohdalle osaan toimittaa voitot oikeille ihmisille.




Iloa ja hyvää mieltä!
Taina

maanantai 12. marraskuuta 2018

Uusi matto - Ripaus sinistä!



90-luvun lopulla sain yliannostuksen sinisestä väristä, enkä taida olla ainoa, jolle kävi niin. Pitkän tauon jälkeen sininen on palannut, ensin tosin vain vaatteisiin. Jotain pientä sinistä, kuten sohvatyynyjä, sisustukseenkin on tullut hankittua vasta parin viime vuoden aikana, mutta yllätin itseni ennen syyslomaa, kun latoin ihan yks´kaks´ tilaukseen uuden maton olohuoneeseen, sinisävyisen!






Vaihtelu virkistää! Olen haaveillut jo usemman vuoden aidosta, itämaisesta matosta, ehkä kahdestakin.:) Paha vain, että niillä on hintaa niin paljon. Työhuoneeseen sopisi punasävyinen, olohuoneeseen sini-ruskea. Tämä Jotexin matto on nyt korvike tähän haaveeseen. Hintaa oli alennuksen jälkeen vain hieman yli satanen, aika paljon vähemmän kuin itämaisilla matoilla. Uskon, että matolle löytyy jatkossakin käyttöä, vaikka on ihan todennäköistä, että villamatto palaa taas jossain vaiheessa olohuoneen lattialle. Se mattohan on ollut meillä kaikki nämä vuodet (kohta 13), on kooltaan valtava (tämä uusi on vain postimerkinkokoinen siihen verrattuna) ja onhan siinä matossa palanen suomalaista tv -historiaa, sillä se oli yksi ensimmäisen BB-talon matoista, jotka huusin itselleni varsin edullisesti.





Viime viikolla viikonloppukimppua Villiviinistä ostaessani bongasin oitis oksat, joissa oli tummansinisiä marjoja, lajikken nimi ei jäänyt mieleeni. Sininen on melko harvinainen väri leikkokukissa, joten nämä tarttuivat mukaan ihan väkisin. Laitoin oksat viimeviikkoisten marjakuisman oksien kanssa samaan maljakkoon. Tuo Paperpag -maljakko on ehkä syksyn paras face-kirppisostos, ollut koko ajan käytössä.









Ikean rottinkituoli (ekasta kuvasta poiketen) muutti jo kuopuksen huoneeseen, kun takkaa ei ole tarvinnut lämmittää. Tuntui, että tuoli oli tyhjänpanttina, ja pojan huoneessa se tuntui olevan oikeassa paikassa. 

Postauksen kuvista osa on otettu tuoreeltaan maton lattialle levittämisen jälkeen lokakuussa. Eron marraskuuhun huomaan varmaan muustakin kuin kukista pöydällä...Kauhea ikävähän tässä on luonnonvaloa, mutta yritetään nauttia hämäränhyssystä, kun muuta ei taida olla tarjolla.

Kivaa viikkoa!
Taina

torstai 8. marraskuuta 2018

Face-estosta ja marraskuun kauneudesta



Tulikohan ihan ennätys postaustauossa... Kuten etukäteen arvelinkin, tämä marraskuu on työteliäs kuukausi, töitätöitä tehdään urakalla, eikä bloggaamiseen ei ole oikein ollut aikaa. Lisäksi vanhempani olivat  viime viikonloppuna täällä meillä, joten silloin en viitsinyt istuskella oikeastaan yhtään koneella. Tämäkin on oikeastaan vain pikapostaus kännykkäkuvilla höystettynä. Jostain on kuitenkin aloitettava. Kynnys bloggaamiseen nousee itselläni aina sitä mukaa, kun kirjoittamiseen tulee taukoja. Jos nyt lopettaisin bloggaamisen, olisi se voitto jollekulle sellaiselle, joka sitä näyttää toivovan...





Viime torstai-iltana töistä kotiin palatessani ihmettelin suurta Facebook-ilmoitusten määrää puhelimessani. Iloinen yllätys, face-esto oli viimein poistettu 36 päivän jälkeen! Löytyihän sieltä "firmasta" viimein joku tarkistamaan ne ilmiannot ja toteamaan ne turhiksi. Aika paljon vahinkoa voi tehdä pelkästä ilkeydestä. Huomasin, että tämä asia oli painanut mieltäni todella paljon, sillä tuntui, että taakka olisi nostettu harteilta viikko sitten. Oli tarkoitus postata iloisissa merkeissä heti viikonloppuna, mutta en sitten tosiaan ennättänyt aiemmin. Instan linkki ei vielä toimi entiseen tapaan, sillä en ole ehtinyt selvittää, mikä mättää. Yritän perehtyä asiaan nyt viikonloppuna.






Sen verran ajattelin tätä eston loppumista juhlistaa, ja samalla tuoda pientä piristystä marraskuuhun, että jokin kiva arvonta on laitettava pystyyn piakkoin! Valon puute ja kiire syövät naista, mutta periksi ei anneta. Tänään töihin ajaessani pysähdyin nopeasti nappaamaan kännykällä muutaman kuvan marraskuisesta luonnosta, joka kaikessa värittömyydessään on oikeastaan erittäin kaunis. Kaikesta voi löytää hyvää ja kaunista, marraskuun harmaudestakin!





Ilonpilkahduksia marraskuuhun!
Taina

tiistai 30. lokakuuta 2018

6 x 4 minä



Pari kotiaiheista postausta odottaa julkaisua, mutta koska edelleen tuntuu, että postaukset menevät hieman ohi lukijoiden (kiitos Face-eston, joka jatkuu ja jatkuu), niin ajattelin tarttua pitkästä aikaa haasteeseen, joka on oikeastaan pyörinyt ennemmän Facebookissa, ja käsittelee vain minua.  Minna bloggasi haasteen omassa blogissaan, ja innostuin minäkin toteuttamaan haasteen näin. Tykkään itse näitä kovasti lukea, sitä oppii ihan uusia puolia ihmisistä! Lähde sinäkin mukaan, jos et ole vielä täysin kyllästynyt kyseiseen haasteeseen.





Neljä paikkaa, joissa olen asunut.

1. Sonkajärvi
Ei ole ensimmäinen asuinpaikkani, mutta siitä huolimatta minut on savolaisella viekkaudella ja vääryydellä merkattu siellä syntyneeksi. Vanhempani piipahtivat siellä vuoden (ja minä olin tietenkin mukana), mutta mitään mielikuvia kyseisestä paikasta ei tietenkään ole. On sieltä kotoisin (kai oikeasti) mm. näyttelijät Antti Holma ja Jussi Vatanen, ja pidetäänhän siellä ne kuuluisat Eukonkannon MM -kilpailut!

2. Kajaani
JOS olisin jostain kotoisin, niin ehkä sitten Kajaanista. Sen verran monta muuttoa olen lapsuudessa kokenut, että siksi tuo jos. Joitakin ihania lapsuudenystäviä Kajaanista olen onneksi löytänyt uudelleen Facebookin kautta, vaikka monien kanssa tuli kirjoiteltua vuosikausia etelään muuttamisen jälkeen.

3. Hämeenlinna
Opiskelukaupunkini, jossa asuin erään Maire-tädin nurkissa, ja lähdin aina Lahteen kotiin yöksi, jos se suinkin oli mahdollista. Kaunis kaupunki, johon en kotiutunut ollenkaan.

4. Lahti
Vaikka en ole mistään kotoisin, niin täällä on koti ja tänne olen juurtunut. Näitä juuria ei ihan pienestä viitsi lähteä repimään sijoiltaan.





Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt.

1. Bromanin mansikkatila
Mansikkamaalla olen ollut poimijana, sekä itsepoimijoiden ohjaajana ihan tuntipalkalla. Ensimmäisen kerran olin kesätöissä jo seitsemännen luokan jälkeen. Mansikoiden poiminta oli kyllä ihan kamalan rankkaa, lisäksi mansikkamaalle tietenkin mentiin enimmäkseen fillarilla kukonlaulunaikaan, ja kotiinkin piti vielä jaksaa polkea. Ei ollut ihan naapurissa se mansikkatila...Ison perheen lapsena kesätyöt oli ainoa keino saada jostain omaa rahaa. Omien lasten kohdalla olen ollut varmaan liiankin höveli, ja ajatellut, että kyllä ne koululaisetkin lomansa on ansainneet.

2. S-market Mascot
Heti yhdeksännen luokan TET- jakson jälkeen hain kesätöitä kaupasta, ja niitä hommia tuli tehtyä vielä opettajaksi valmistumisen jälkeenkin ennen syksyistä koulun alkua. Paljon kivoja muistoja! Kerran Aki Sirkesalo ja Sami Saari kävivät kassallani ruokaostoksilla. Messilässä oli tuolloin aivan järkyttävän isot juhannus(?)festarit, ja festarikansaa riitti niin ostoksille kuin juoksuostoksillekin...

3. Liipolan erityispäiväkoti
Kirjoitusten jälkeen olin mm. pari vuotta avustajana. Tästä työpaikasta jäi todella mukavat muistot, talossa oli hyvä henki, ja osastollamme aivan ihanat työkaverit. Joskus mietin, että mihinköhän maailma on ne silloiset naperot kuljettanut. Samalla tuli kuitenkin todettua, että päiväkoti ei ole minun työpaikkani. Tykkään enemmän opettaa kuin hoivata.

4. Vuorikadun koulu
Tätä ihanaa koulua ei enää ole olemassa. Suurin osa niistä opettajista, joiden kanssa 20 vuotta sitten aloittelin tätä uraani, ovat eläkkeellä. Mulla on ollut ihan mahdottoman hyvä onni työyhteisöjen suhteen. Tässä talossa työskenteli huipputyyppejä, joiden opit olen oikeastaan sisäistänyt vasta vuosien saatossa. Rakennuksena "Lahden kansakoulu" on ainutlaatuinen, ja välillä mulla on vieläkin ikävä niitä metrinpaksuisia seiniä, kattomaalauksia eteisportaikossa tai isoisänluokan tunnelmaa, jossa oli lankkulattiat, paripulpetit ja isot ikkunat suoraan kaupungin sydämeen.<3

Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä.

1. Ratamo
Meillä on ollut C-more vasta vähän aikaa, mutta tämä sarja on katsottu nyt ihan muutaman viikon sisällä. Sarjasta on vielä kaksi osaa tulossa. Uusi jakso putkahtaa näkyville aina torstaisin. 

2. Hyvät ja huonot uutiset
Suurin osa seuraamistani sarjoista on huumoriohjelmia, paitsi jännärit. Aivot narikkaan ja sitä rataa. Kari Ketonen oli minusta nappi vetämään tätä ohjelmaa, ja hänen vaihtumisensa Riku Niemiseen harmittaa vielä vähän.

3. Pitääkö olla huolissaan
Tykkään kovasti erityisesti Miika Nousiaisen ja Kari Hotakaisen huumorista! Ihan viime aikoina minua on hiukan ärsyttänyt ohjelmassa Jenni Pääskysaaren jatkuvat hihittelyt.

4. Sohvaperunat
Tätä katsomme yleensä miehen ja kuopuksen kanssa yhdessä. Sohviksista on tullut kuin vanhoja tuttuja. Meidän perheen suosikkeja ovat Turun pojat, Osku ja Juhani, sekä blondit, Iida ja Nelli.:)





Neljä paikkaa, joissa olen käynyt.

1. Kreikka
Kreikassa olemme matkailleet monta kertaa, koska Kreikka on vaan niin ihana!<3 Viime reissusta Kreikkaan on jo ties kuinka monta vuotta, ja kyllä tekiskin mieli vaikka saarihyppelylle ensi kesäni. Kesällä muistelin vuosien takaista matkaamme Skiathoksen saarelle blogissa Mammia Mia -elokuvasta inspiroituneena.

2. USA
Ainoan USAn reissun teimme reilu kolme vuotta sitten, siitä löytyy postauksia täältä ja täältä ainakin.

3. Dubai
Viime joulun vietimme ensimmäistä kertaa ikinä lämpimässä. Lähtisin erittäin mielelläni vaikka tänä jouluna uudelleen, paha vain, kun ei ole varaa. Postaukset matkasta löytyvät tästä ja tästä.

4. Seychellit
Miehen ja minun 20 -vuotishääpäiväkohde, paratiisisaaret Intian valtameressä. Postaukset aiheesta luettavissa täällä ja täällä.





Neljä ruokaa, joista pidän.

1. Marjat
Ulkomailla ollessa kaipaan eniten marjoja. Niitä tulee syötyä vähintäänkin joka aamu, usein muutenkin.

2. Pippuripihvi
Lahden El Torossa on aivan taivaallisen hyvät pippuripihvit, mutta osaan kyllä itsekin laittaa sen verran hyvät pihvit, että aika harvoin raaskii pihveistä ravintolan hintaa maksaa.

3. Perunamuusi
Lapsena rakastin mummon tekemää perunamuusia. Meillä kotona muusin tähteistä tehtiin aina perunavelliä, ja sekin oli ihan hirmuisen hyvää. Muusia teen ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa, ja jotenkin olen tainnut vieraantua sekä muusista, että perunavellistä vuosien saatossa.

4. Kaurapuuro
Kunnolla haudutettu kaurapuuro on minusta ihanaa! Viime viikolla mökillä söimme äidin tekemää puuroa joka aamu, ja minä laitoin siihen tapojeni vastaisesti voisilmän. Ei voi olla oikeastaan parempaa aamupalaa. Taidan palata puuroaamupaloihin muutaman vuoden smoothie - ja jogurttiaamupalojen jälkeen...





Neljä juomaa, joista pidän.

1. Vesi
Aloitan aamuni vedellä, ja juon sitä sekä janoon, että ruoan kanssa. Maidonjuonti loppui vain jossain vaiheessa aikuisuutta.

2. Kahvi
Kahvia olen oppinut juomaan vasta ihan viime vuosina. Ulkomaanreissujen cappucinoista se sai alkunsa. Lapsena ja nuorena aikuisena join teetä ja kaakaota. 

3. Kaakao
Harvoin tulee nykyään juotua, mutta tykkään kyllä edelleen. Tänään ja eilen olen muuten töistä tultua juonut lämmintä kaakaota, sillä kylmyys on tuntunut menevän luihin ja ytimiin.

4. Valkoviini
Punaista en osaa juoda ollenkaan, ja alkoholin suhteen olen aikamoinen nirppanokka. Maistuu pahalta. Kuiva valkoviini tai kuohuviini ovat poikkeus sääntöön.


Opitko uutta?:)

Mukavaa viikkoa, sehän on jo melkein puolessa!
Taina



perjantai 26. lokakuuta 2018

Akkujen lataamista syyslomalla




Tämä syysloma on mennyt todella omia akkuja ladatessa. Merkkiteot ja suuret ajatukset ovat jääneet tekemättä ja ajattelematta, olen yrittänyt olla potematta syyllisyyttä joutilaisuudesta, vaikka se vähän vaikeaa on. On ihanaa, kun hämärissä syysaamuissa nukuttaa ja saa nukkua juuri niin pitkään kuin unta riittää. Päiväuniakin olen silti nukkunut, lyhyitä, mutta kuitenkin tarpeellisia.




Ennen lomaa ostin pitkästä aikaa kaksi uutta kirjaa, en edes muista, milloin olisin ostanut romaanin itselleni. Kesästä asti olen maksanut Book Beat -jäsenyydestä, toistaiseksi turhaan, en ole vielä löytänyt niitä hetkiä, joissa äänikirja olisi parempi kuin perinteinen kirja. Pitäisi lopettaa jäsenyys tai aktiivisemmin etsiä niitä hetkiä äänikirjoille. Eilen sain siis päätökseen Liza Marklundin uusimman, Helmisafari nimeltään. Lämmin suositus jännityksen ystäville, vaikka alku tuntui itselleni takkuiselta. Loppua kohden kirjaa ei malttanut kädestä laskea. Tänään aloitin uusimman Raidin, ja koska siinä on vain reilu parisataa sivua, uskon ehtiväni lukemaan kirjan loppuun ennen maanantaita ja arkeen paluuta.





Mieskin on pitänyt lomaa tämän viikon, mikä on ylellistä yrittäjälle. Lauantaina ajoimme vanhempieni mökille Kainuuseen ensimmäistä kertaa ikinä syyslomalla. Jäätävä tuuli puhalteli Oulujärveltä, ja ilmassa oli selvästi talventuntua. Äiti sanoi, että luonto kääntää järvivesiä ennen jäätymistä. Seurasimme porukalla pikkulintujen ja oravien touhuja lintulaudoilla ja niiden ympäristössä. Hassuja nuo oravat kätköineen! 

Kävimme miehen kanssa kävelemässä läheisellä Kivesvaaralla, ja yllätyimme positiivisesti paikan upeudesta. Hotelli siellä näytti toimivan jo ennestään, mutta tekeillä oli mökkejä aivan vaaran reunaan, isoilla ikkunoilla, joista aukeaa varmasti mielettömät maisemat. Ehkäpä ensi kesänä yövymme tuolla ja koluamme vaaran reittejä enemmän.

Mökkitontilla kasvaa paljon katajaa, joten tekaisin pikaisesti katajakranssin kotiinviemisiksi. Voi olla, että vielä lisään kranssiin jotain, en ole siihen täysin tyytyväinen, siksi se on jäänyt kuvaamatta. 

Oli jäätävää puuhaa pestä paljua, mutta niin ihanaa mennä lämpimään veteen oikein syvälle, kun syystuulet puhalsivat ympärillä. Yhtenä iltana oli mahtava kuunsilta hetken aikaa ennen kuin pilvet peittivät taivaan.





Reissusta palattuamme kiirehdin ostoksille.:) Facebook -kirppikseltä bongasin kaksi Vitran DSR -tuolia, ja olisi ollut mahdotonta päästää niitä käsistä, vaikken niistä varsinaisesti ole edes haaveillut. Tuolit ovat tosiaan aidot, ja maksoin niistä yhteensä hieman vähemmän kuin yhden tuolin hinnan. Myyjä oli muuttamassa ulkomaille, ja siksi hänellä oli tarve päästä turhista tavaroista eroon. Tuolit menivät pojille, vaikka vähän olisi tehnyt mieli laittaa ne keittiöönkin, tuntuivat oikein hyviltä istua. Ainakin kuopus on tykännyt, esikoinen on niin vähän kotona, että käytännössä tuoli taitaa olla tavaroiden laskupaikka hänellä. 





Käväisin pikaisesti myös Plantagenissa hankkimassa pari uutta viherkasvia. Uurremuorin, josta taisin mainita edellisessä postauksessa, sekä peikonlehden, jossa on reikiä lehdissä, monkey mask nimeltään. Plantagenissa on muuten aivan mielettömän kivoja amppeleita, vaikka millaisia, ja valinnan vaikeushan siinä koitti, vaikka olin jo ajatellut ostaa samalla tämän, valolla varustetun amppelin. Keräilin tuossa viikolla vihersisustuspostaukseen materiaalia, kivoja, moderneja amppeleita sun muita kukkahärpäkkeitä, mutta sitten tuli päiväuniaika.;) Jatkan, kun inspis inskee.

Kukkasipuleita istuttelin yhtenä iltana, ja toivon todella, että sipulit saavat olla talven rauhassa! Aivan mielettömän ihania lajikkeita ja yhdistelmiä: mustaa papukaijatulppaania (Black parrot), valkoista narsissia (Narcissus triandus), pionia muistuttavaa vaaleanpunaista tulppaania (Tulipa finola), tummaa kerrottua tulppaania (Tulipa black hero), mustaa tulppaania (Queen of the night) sekä valkoista terävälehtistä (Tulipa white triumphator) tulppaania. Vähän liian kauniita myyrien syötäviksi.:/ Mutta on niin ihanaa, kun on jotain mitä odottaa sitten keväällä.<3




Pari joululehteäkin olen tarkkaan tutkinut. Tämän vuoden Bo bedre oli lievä pettymys, kun vertaan viimevuotiseen. Parasta antia oli mielestäni kukkajutut. Eilen luukkuun tipahtanut Kaikkien aikojen joulu -lehti oli mielestäni monipuolisempi, mutta siinäkin eniten iloa minulle taitaa olla kukka - ja kranssijutuista. Lehdestä , ja sen kukkajutuista, inspiroituneena kävin tänään Villiviinissä kukkaostoksilla. Tulppaanikausi on täällä, ja ostin mm. nipun papukaijatulppaaneita ja oksan vahakukkaa. Keittiön pöydällä on kolme kukan siemenkotaa, nimeä en tietenkään muista. Toivotaan, ettei niistä tule miehelle allergiaoireita...




Ei hassumpi lomaviikko, vaikka tosiaan ne suurteot ovat jääneet tekemättä.;) Ja vielä koko viikonloppu aikaa jatkaa samalla rötväilylinjalla. Ihanaa viikonloppua!<3

Taina

tiistai 23. lokakuuta 2018

Vihersisustamista 2 - Kasvien niputtamista ryhmiksi



Edellinen postaukseni viherkasveista sai aikaan omassa päässäni myllerryksen aikaan, kiitos teidän ihanien lukijoiden ja kommentoijien!<3 Joudun vielä jatkamaan aiheesta tämän postauksen jälkeen, jahka saan koottua ajatuksiani. 






Päänvaivaa itselleni tuotti se, että olohuoneen taso oli peittymässä viherkasvien alle. Pelkona on mielikuva, joka vie itseni lapsuuteen, kultaiselle 70-luvulle.:) Noissa mielikuvissani viherkasvit peittävät ikkunalautoja (oletteko huomanneet, että ne ovat kadonneet kodeista kokonaa...), ja lähes joka kodissa oli jonkinlainen kukkapöytä: muovisia, pylväitä, rottinkia ainakin. Niin ihania kuin viherkasvit ovatkin, niin viihtyisyyden sijaan ne voivat mielestäni aiheuttaa myös epäviihtyisyyttä sijoittelusta riippuen. Lisäpulmaa aiheuttaa pimeä vuodenaika, jolloin suomalaiskodeissa lämmitys tekee huoneilmasta kuivaa ja liian lämpöistä useimmille kasveille.

Sattumoisin törmäsin kivaan amppeliin Neilikassa. Amppelin koriosat ovat mustaa metallia ja niitä yhdistää juuttinaru. Ei tarvinnut montaa hetkeä miettiä ostamista.:) Edellinen amppeli, jonka ostin pari vuotta sitten syksyllä, oli mieluisa, moderni ja yksinkertainen muoto viehätti. Amppelin pulmana oli liian ahtaat välit. Ylimpään ruukkuun ei kunnolla mahtunut mitään, ja toisaalta keskimmäisessäkin ruukussa oli aika vähän tilaa ylempään ruukkuun nähden. Päädyin lopulta irrottamaan ruukut toisistaan, ja amppelin osat ovat olleet ahkerasti käytössä suojaruukkuina, mm. edellisen postauksen neilikka oli yhdessä amppelin ruukuista. Uuteen amppeliin saa helposti kolme, melko kookasta, kasvia, ja koukkukin oli paikoillaan katossa ennestään.






Kesällä hankkimiani kaktuksia ja mehikasvia varten olin etsiskellyt pitkän aikaa kasvihuonetta, mielellään sellaista, johon olisi mahtunut kasvit ruukkuineen. Nämä viherkasvit olivat vielä pari viikkoa sitten ulkona terassilla, missä ne viihtyivät kesällä mainiosti. Tilavaa minikasvihuonetta ei etsinnästä huolimatta löytynyt, joten siirsin nämä kolme uutta kasvia Ikean kasvihuoneeseen, joka on parin euron kirppisostos ullakkomyynnistä Kajaanin reissulta. Tuohon kasvariin ei ruukkuja mahtunut sisään, joten ostin kaktus- ja mehikasvimultaa, ja siirsin kasvit kasvamaan kasvihuoneeseen. 





Olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikkei se juuri sitä ollut, mitä alunperin olin suunnitellut. Viime syksyiseen tapaan mies alkoi kuitenkin saamaan kovia allergiaoireita silmiin...Kun olin lahjoittanut puuvillanoksat naapuriin, vienyt heinät pihalle, eivätkä oireet loppuneet, päädyimme siihen, että kaktus- ja mehikasvimullassa täytyi olla jotain allergisoivaa. Näiden kuvien ottamisen jälkeen siirsin kasvihuoneen kasveineen kodinhoitohuoneeseen. Toivoisin edelleen löytäväni isomman minikasvarin, ja ehkä kasvit voisi sijoittaa jommankumman pojan huoneeseen. Olohuoneen ikkuna olisi ollut valoisin vaihtoehto meillä, mutta minkäs teet. 

Viherkäpänen on puraissut. Kuten jo alussa mainitsin, palaan varmasti asiaan.:) 

Kivaa uutta viikkoa!<3
Taina