Kuivakukat - In vai out

 

Kimppujen rippeistä on moneksi! Vaikka oma asenteeni kuivakukkia kohtaan on ollut pitkään epäileväinen, olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, että kuivakukillekin on oma paikkansa. Vastentahtoisuuteni kuivakukkia kohtaan on tietenkin 90-luvun kuivakukkamuistoihin liittyvää. Kivaltahan ne silloin näyttivät, mutta jossain vaiheessa kuivakukkia alettiin nimittää kukkien ruumiiksi, pölynkerääjiksi ja vaikka miksi muinaisjäänteiksi... Trendit harvoin tulevat täsmälleen samanlaisina. Jos leikkokukat 90-luvulla olivat lähinnä ruusuja, harsokukkia ja krysanteemeja, muistikuvani mukaan kuivakukat taas olivat olkikukkia. Varmaan oli muitakin.:) Mutta kuten leikkokukissa, myös kuivakukkiin on tullut valtavat valikoimat kaikenlaista kaunista.

Viimeisen parin vuoden aikana erilaiset heinät ja kauniisti kimppuun kuivuvat leikkokukat ovat tulleet ryminällä osaksi leikkokimppuja. Sain viimein aikaiseksi solmia syyslomalla kimpun viime talven ja kevään aikana keräämistäni kimppujen rippeistä, joita olin kerännyt maljakkoon kirjahyllyn päälle odottamaan inspiraatiota. Villiviinin Eijalta sain pari valmiiksi kuivattua proteaa (noita isoja, tammenterhoja muodoltaan muistuttavia) joskus talvella. Proteoita on erilaisia, kolmaskin suuri kukka kimpussa on protea. Kaikkia kimpun kukkia tai heiniä en tunnista. Muistaakseni laukat on ihan omasta penkistä kerätty maljakkoon ja ne pitivät ihmeekseni värin. 

Tässä viikolla purin viimein kimpun, jonka solmin reilu pari viikkoa sitten Villiviinin sidontaillassa. Ruscukset (vihreät pohjalla), piikkiputket, krysanteemit, sudenporkkanat ja eucalyptuksen kukinnot otin talteen ja solmin niistä pikakranssin. Kultahehkut nappasin erilliseen maljakkoon työpisteelle ja jänönhännät lisäsin yöpöydälläni olevaan maljakkoon. Nyt siinä on lähellä toisiaan olevia sävyjä jänönhännistä.

Muutama viikko sitten hankkimiini Ernstin hyasinttimaljakoihin laitoin myös heiniä ja kuivakukkia, jotka olen jostain kimpuista säästänyt. Hyasinttiajan koittaessa nostan kuivakukat jonnekin talteen. Kesähuoneeseen voin ne aina viedä, jos alkaa tuntua, että ympärillä on liikaa kuivakukkia. 

Muuten, etuoven terassin kranssin bridal blush proteoista olen niin ikään nauttinut ensin tuoreena maljakossa ennen niiden sitomista ovikranssiin! Kuivakukista tosiaan on moneksi. Kammottavia pölynkerääjiä vai kiva lisä kodin vihersisutukseen. Mitä sanot?

Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa!<3

Taina

Tervetuloa kevät! - DIY helppo kevätkranssi

Jos moni onkin valitellut talven aikana pitkää marraskuuta, niin itseäni lumettomuus ei ole haitannut, vaikka ymmärrän tietysti, etteivät tällaiset "talvet" ole Suomen luonnon mukaisia. Synkistelyn sijaan olen ottanut ilon irti pitkästä keväästä! Näin suosittelen muitakin tekemään täällä etelässä. Esimerkiksi terassille voi jo hyvin laittaa sipulikukkia. Siellä ne säilyvätkin huomattavasti paremmin kuin sisällä lämpimässä. Kannattaa laittaa kukat niin, että ne voi oikein kylmän yön satttuessa joko suojata kylmältä tai nostaa yöksi sisälle. Etuterassille aloin rakentamaan kevättä eilen ja tänään jatkoin askartelemalla kranssin oveen. Olen tästä kranssista niin innoissani, että saakoon ihan oman postauksen. Terassista lisää, kunhan saan sieltä toisenkin puolen siivottua talvesta.

Viimeisimmässä Koti ja Keittiö -lehdessä (3/2020) oli aivan mahtava idea kranssiin! Ideana on solmia kranssipohjaan oksista ristikko, johon voi sitten pujotella kukkaset. Loistoidea, jossa on valtavasti mahdollisuuksia muunteluun esimerkiksi vaihtamalla oksat tai kukat toisiiin kuin alkuperäisessä ohjeessa on.

Suurin työ kranssissa itselläni oli poistaa rottinkirenkaasta joulun jälkeen solmimani kierrätyskranssin ainekset. Varsinkin kukkateippi oli tahmaista ja vaikea irrottaa. Jos sinulle on kranssiksi sopiva rengas tms. valmiina, säästät ajassa ainakin vartin.:)

Ristikkoon ja rottinkirenkaan ympärille kävin leikkaamassa omasta pihasta lamoherukanoksia. Lamoherukka on osoittaunut täydelliseksi materiaaliksi kransseihin. Se on erittäin voimakkaasti kasvava maanpeitekasvi, joten sitä voi leikata huoletta. Itse asiassa lamoherukka meinaa hiipiä kohti Kesähuonetta ja sitä täytyy muutenkin leikata kasvun hillitsemiseksi. Kranssiin tämä kasvi sopii senkin vuoksi hyvin, että se on taipuisaa ja silmut muodostuvat jo varhain keväällä, kuten kuvistakin näkyy. 

Aluksi kieputin yhden kierroksen lamoherukkaa  rottinkirenkaan ympäri. Kieputtelin myön vihreää rautalankaa eli kukkalankaa yhden kierroksen, jotta oksat jäivät paikoilleen. Tämän jälkeen solmin oksista ristikon ympyrän sisälle. Kiinnittelin oksia sieltä täältä kukkalangalla toisiinsa ja renkaan reunaan. Noin puolessa tunnissa pohja oli valmis. Samantien läksin ostamaan kranssiin sopivia kukkia Villiviinistä. Saikin sitten nämä kukat ilmaiseksi, sillä ihana Eija lahjoitti minulle tulppanit kranssiin! Kiitos, kiitos, kiitos!<3 Kranssista tuli mielestäni aivan ihana!<3 

Tulppaanit kestävät varmasti muutaman päivän noin ja sitten ne on helppo vaihtaa uusiin. Tekisi mieli kokeilla pohjan tekoa pajun tai koivun oksilla... Kukkina voisi käyttää oikeastaan mitä tahansa sipulikukkia ja leikkojen sijaan jättää vaikka sipulit osaksi kranssia...

Ihanaa kevättä!<3

Taina

Joulukuusen ja -vihreiden uusiokäyttöä / DIY talvikranssi

Joulukuusi kannettiin jo viime viikolla pihalle. Sitä poissiivotessa tuli mieleen, että kuusesta saisi valtavan kranssin tai monta pienempää. Eilen ryhdyin tuumasta toimeen. Vaikka kuusemme oli, kuten tavallista, jalokuusi, en halunnut käyttää kranssiin pelkkää kuusta. Niinpä napsin oksia myös terassille ostamastani isosta sypressistä (en usko, että se näyttää hyvälle muutenkaan kovin pitkään), sekä pihan  timanttituijasta. Ilmeisesti tuijassa yöpyy tähän aikaan vuodesta pikkulintuja, olin saada sydänkohtauksen pariin otteeseen, kun pimessä kävin oksia leikkaamassa.

Kranssinpohjana käytin tällä kertaa keväällä tilaamaani Parolan rottingin kranssirengasta. Tämä on muistaakseni 40 cm halkaisijaltaan. Minulla on näitä oikeasti kaksi kappaletta, sillä olen ajatellut tehdä uuden version makuuhuoneen valaisimesta ja käyttää näitä kranssirenkaita siinä, mutta toistaiseksi tuo on jäänyt (jännä juttu) tekemättä...

Rottinkia suojellakseni ja toisaalta saadakseni oksat paremmin kiinnittymään kieputin kukkakaupasta ostamaani kukkateippiä renkaan päälle. Ainakin rottinkisen hulavanteen päälle on ollut hieman vaikea saada sidottua tiukasta oksia, sillä rottinki on vähän liukasta ja hulavanne melko paksu. 

Kuusesta leikkasin aika reilunkokoisia, ehkä noin 20 -senttisiä, oksanpäitä. Sypressin ja tuijan oksat olivat hieman lyhyempiä. Jokaista lajia oli muistaakseni noin 15 oksaa. Solmin ensin oksat nipuiksi, joissa jokaisessa oli pohjalla kuusenoksa, välissä sypressi ja päällimäisenä tuijanoksa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä jokaisesta omia nippujaan ja vuorotella niiden solmimisessa, mutta tällä kertaa päädyin siis tekemään sekanippuja. 

Niput solmin samalla paksummalla kukkalangalla (eli vihreällä rautalangalla) renkaan ympäri rautalankaan kieputtaen. Joskus aiemmin solmin jokaisen nipun omalla rautalangalla, mutta tykkään enemmän tästä tavasta, jossa rautalankarulla kulkee työn mukana, eikä lankaa tarvitse pätkiä. Kuvassa näkyy myös rulla ohuempaa kukkalankaa, mutta sitä en käyttänyt tällä kertaa. Varasin sen vain käden ulottuville kranssia aloittaessani.

Kun niput peittivät koko renkaan, tein vielä kuivatuista appelsiinisiivuista, juuttilangasta ja puunvärisistä helmistä koristeen kranssin keskelle. Nuo appelsiinisiivut on minusta niin ihania!<3 Noista siivuista voisi tehdä vaikka kranssin pelkästään tai ripustaa niitä mobileksi...

Aika mukava tapa käyttää joulukuusta ja jouluvihreitä, kun parasta ennen päivä niissä on mennyt umpeen!  Ulkona ikivihreät kranssit säilyvät yleensä hyvin. Olikohan juhannuksen tienoilla, kun viime vuonna purin kuusikranssin etuportaalta...;) Kuusta on muuten runsaasti jäljellä, joten jos joku ystävistä kaipaa kuusenoksia, niin täältä saa tulla hakemaan!  

Tänään latoin valkoiset kynttilänpätkät uusiokäyttöön, mutta se on oman postauksen arvoinen juttu.:)

Pehmeää paluuta arkeen!

Taina 

Simppeli rottinkikranssi ja etuterassin juhannusasu

Tänä vuonna vietämme jälleen juhannusta kotona omalla porukalla. Miehellä jatkuu työt ensi viikolla, joten emme jaksa lähteä ajamaan juhannusruuhkiin mökille pohjoiseen. En tosin edes muista, milloin olisimme viimeksi siellä juhannusta viettäneet... Meille sopii kotijuhlat, oman fiiliksen mukaan voi nauttia muutamasta kesäpäivästä ja -yöstä sydämen kyllyydestä, ja kyllä nyt kelpaa nauttiakin! Iltaisin ajattelen, että nämä illat on kyllä parasta just nyt. Aamulla puutarhassa kierrellessäni päätänkin, että kyllä nyt on ihanaa...On kai vain todettava, että kesä (tällaisena kuin se nyt on) on parasta.<3

Vaikka meille ei ole vieraita tulossa tai muutenkaan tarvetta laittaa paikkoja, muuta kuin omaksi iloksi, olen yleensä viimeistään tässä vaiheessa siivoillut etuterassin edustuskuntoon kevään jäljiltä, niin nytkin. Tuo etuterassi näkyy meiltä tielle, joten tykkään, että se olisi lähes aina kauniisti sisustettu.:) Huomasin tosin, että terassi pitäisi jälleen kerran pestä, sillä siitepölyä on varsinkin terassin nurkissa, vaikka pari kertaa olen tainnut pestä tuon terassin jo aiemmin tässä keväällä ja kesän alussa. Pienen terassin pesu on onneksi nopea homma. 

Toukokuussa sairastaessani tein nettiostoksia Parolan rottingilta. Jotain puuhaa sitä on keksittävä kipeänä ollessa...Olin jo pitkään haaveillut isosta, rottinkisesta, kranssipohjasta, ja mielestäni rottinkivanne on juuri sellainen. 

Eilen viimein ryhdyin tuumasta toimeen eli nappasin maljakosta toissaviikkoisen kimppuni eukalyptuksen oksat (osa kimpusta on edelleen keittiön pöydällä pikkumaljakoissa), rautalankaa ja satiininauhan, joka on tullut jonkun Florencian ihanan kimpun mukana. Sidoin eukalyptuksen oksat vanteeseen rautalangalla, lisäsin muutaman oksan valkoista laventelia ruukusta (varmaan pysyy hyvänä, kun sitä kerran kuivatetaan tuoksuihinkin...?) ja lopuksi solmin satiininauhan peittämään viimeistä sidoskohtaa. Aikaa meni enintään vartti! Juuri sellainen diy -juttu, josta tykkään.

Hieman kauemmin vierähti, kun sovittelin terassilla jo ennestään olleita kukkia ja tavaroita silmiäni miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Tarjotinpöytä on ollut etuterassilla muistaakseni viime syksystä saakka. Tällä hetkellä sen päällä on punoskorilla lumipalloheisi, jonka ostin reilu viikko sitten. Se odottaa istuttamasta, joten täytyy keksiä jotain muuta tuohon, kunhan alan istutushommiin. 

Ystäväni toi minulle valkoisen hortensian kyläillessään. Istutin hortensian isompaan ruukkuun yhdessä lankaköynnöksen kanssa. Ne viihtyvät tuossa etuterassilla, sillä se on pohjoisen suuntaan. Takaterassimme on aivan liian kuuma paikka hortensialle. Palloamppeliin istutin tänä vuonna neilikkaa ja apilaa. Neilikkaa siinä on ollut ennenkin, sen olen todennut viihtyvän paremmin tuossa kuin takaterassilla, apila näyttää kasvavan kohisten, sillä taitaa sopia paikka kuin paikka!

Kannoin sisältä kukkaämpärin portaille, tarkoitus on kerätä siihen iso kimppu luonnonkukkia juhannukseksi. Tällä hetkellä siinä on oman pihan akileijoja. Oveen ripustin kranssin, joka mielestäni sopii tähän alkukesään. Olen aikoinaan hankkinut noita ovikransseja vuosien saatossa monia, niitä on kiva vaihtaa vuodenaikojen ja tilanteiden mukaan. Tekokukkakranssissa on se hyvä puoli, että ne eivät lakastu, ja aika luonnollisennäköisiäkin ne ovat nykyään.

Kranssin satiininauha lepatti eilen tuulessa niin kauniisti.<3 Joka kerta ovesta kulkiessani havahduin kauneuteen. Eikö niin pitäisi käydä joka kerta?

Aurinkoista keskiviikkoa!

Taina

p.s: Uusin Kotivinkki (13/19) ilmestyi tänään ja sen kannessa on aivan ihana kranssi sidottuna rottinkiseen kranssipohjaan. Myös sisäsivuilla on kauniita rottinkikransseja vihreillä köynnöksillä ja jouluruusun kukilla toteutettuna. Vink, vink!

Kepeä kevätkranssi

Kylläpä meitä on nyt hellitty lämmöllä ja auringonpaisteella!<3 Kevät on edennyt hurjin harppauksin eteenpäin, jäät suurimmaksi osaksi lähteneet Kymijärvestä ja meidän pihakin kohta lumeton.;) Loppuviikolle on luvassa paitsi Pihapiiri -messuja, niin ihan pihahommia kukkapenkkejä siistien ja ainakin etupihalla haravaa heilutellen.

Pääsiäistouhuihin palaan vielä tämän postauksen verran. Viikonloppuna tekemäni kranssi sopii kyllä muutenkin keväiselle terassille tai miksei vaikka sisällekin. Pääsiäisen kukkajuttuja voit käydä kurkkimassa edellisissä postauksissa täällä ja täällä.

Oli jo aikakin purkaa havukranssi, joka oli roikkunut etuterassin seinällä joulusta saakka! Aloitin siis kranssin teon purkamalla metallirenkaalta havut roskiin. Metallirenkaan päälle kieputtelin lamoherukkaa pari kierrosta. Olen vasta tänä vuonna tajunnut, kuinka hyvä tuo lamoherukka on kranssien pohjiin. Joulun jättikranssin pohjalla käytin tätä samaa. Se on kova luikertelemaan pitkin maata eli se on erittäin hyvä maanpeittokasvi rinteisiin. Sillä on myös kaunis syysväri ja se tuoksuu aina ihanan herukkaiselle.

Lamoherukan päälle lisäsin muutamia tupsukoita mustikan- ja puolukanvarpuja. Jälkeenpäin katsoin kuvista, että lopputulos olisi ehkä ollut kivempi pelkällä mustikalla, mutta en viitsinyt enää repiä puolukanvarpuja pois. Lopuksi sidoin muutamia narsissin ja helmihyasintin sipuleineen kranssiin. Aikaa meni ehkä tunti, josta suurin osa havujen (ja niissä olevien rautalankojen) poistoon. Simppelin kranssin teko ei kauan kestä!

Sovittelin kranssia aluksi havuranssin naulaan etuterassille, vaan totesin, että se sopii paremmin Kesähuoneen oveen. Siihen se sitten jäi.:)

Oikein ihanaa loppuviikkoa!

Taina

Hento puolukkakranssi

Tämä viimeisiään vetelevä joululoma on ollut ohjelmattomuudessaan ihanan rentouttava, syksyn rankka työrupeama alkaa olla unohtunut, ja tuntuu, että olen valmis talven ja kevään haasteisiin. Täytyy ainakin tsempata itseä.;D Kevätlukukausi tuntuu joka tapauksessa menevän aina nopeampaa kuin syyslukukausi, kiitos hiihtoloman ja pääsiäisen, jotka rytmittävät ja tauottavat kevättä. 

Uuden vuoden ensimmäisenä aamuna päätin siirtää jouluksi solmimani kranssin ulos, sillä se alkoi näyttää kuivalta, männynoksat varsinkin. Jo edellispäivän lenkillä kaivelin tuosta meidän takametsästä lumen seasta pienen kimpun puolukanvarpuja uusi kranssi mielessäni. Tokmannilla törmäsin tuollaiseen himpun paksumpaan, vihreää, rautalankaan (hintaa oli jotain 2-3 euron väliltä), josta tein ensin yksinkertaisen renkaan kranssin pohjaksi. 

Solmin varpuja pohjaan sillä ajatuksella, että ensin kierros ympäri (koska niitä varpuja oli aika vähän), ja sitten loput varvuista sinne tänne väleihin.  Kranssin halkaisija on hieman alle 30 senttimetriä. Valmista tuli alle puolessa tunnissa, kun materiaalit olivat valmiina. Puolukka sopii hyvin kransseihin, sillä se ei näytä heti huonolta ja käpristyneeltä kuivettuaankaan. Kranssista tuli tällä kertaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanan kepeä.<3 Tuli vähän mieleen tämän vuotisten joulukorttien kuvio.:)

Vihreä tuntuu hyvältä kaikissa muodoissa erityisesti nyt, kun ulkona on lähinnä valkoisen ja harmaansävyjä. Viherkasvien ja uudenvuodenkimpun lisäksi iloa tuottaa vielä jouluruusu. Olisi kiva saada se säilymään niin pitkään keväälle, että sen voisi istuttaa pihalle. Epätodennäköistä, mutta aina kannattaa yrittää!

Oikein hyvää viikonloppua!<3

Taina

Tulkoon joulu

Kulunut syksy ja alkutalvi on mennyt hujauksessa! Uskomatonta, että huomenna on jouluaatto, ja päivät alkavat jälleen pitenemään, katse kääntymään kohti kevättä. 

Optimistina kuvittelin ehtiväni tällä viikolla postailemaan useamminkin, mutta toisin kävi.  Jos mielesi tekisi esimerkiksi jäädyttää jäälyhtyjä nyt pakkasten aikaan, niin käy kurkkaamassa postaus jäälyhdyistä männynoksakoristein viime tammikuulta täältä. En ole onnistunut "kahden ämpärin tekniikalla" rikkomaan yhtään ämpäriä.:) Eilen tosin yksi juuri jäädyttämäni lyhty meni kolmeen osaan, kun irrotin sitä ämpäristä. Käytössä se ei kuitenkaan haittaa. Asettelin palaset lumeen, ja siihen ne näyttävät jäätyneen. Tällä hetkellä pihalla on seitsemän lyhtyä paikoillaan, ja tässä illan aikana pitäisi vielä käydä irrottamassa eiliset kolme lyhtyä ämpäreistä ja laittaa jälleen uudet jäätymään. 

Tänään olen tehnyt pohjat jouluista pavlovaa varten. Samalle tein myös puolukkajäädykettä pakkaseen. Voi olla, että jonain päivänä teen vielä luumu-omenatuorejuustokakkua, jonka maku on jäänyt mieleeni viime vuodesta....

Kävimme nyt illalla miehen kanssa viemässä haudoille kynttilät, ja kylläpä siellä olikin kaunista ja kylmää!

Joulun ruokaostoksille ei ole huvittanut mennä työpäivien päälle (meillä loppui työt vasta eilen iltapäivällä, silkkaa hulluutta, jos minulta kysytään...), joten aion laittaa herätyskellon huomenna aikaisin soimaan ja elän toivossa, että säästyn kaamealta ruuhkaalta. Toivottavasti ihmiset eivät myöskään ole ostaneet hyllyjä tyhjiksi.:) Kinkun ostimme aiemmin tällä viikolla, ja se on sentään paistumassa uunissa.

Tämän joulun joulukukat ovat valkoisia. Olohuoneen asetelmaan vaihdoin eilen tuoreet, valkoiset, hyasintit. Ne ovat vielä kauniisti nupullaan. Työpöydällä on lehdetön jouluruusu ja keittiössä valkoisessa Aalto -vaasissa (yksi syksyn face-kirppisostoksista) amaryllyksia, anemoneja sekä eucalyptusta. 

Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan insta -kuvasta sain ihanan inspiraation askarrella vielä toinenkin jättikranssi. Toissa iltana kiertelin lumisella pihamaalla ja mietin kuumeisesti, mistä saisin pohjan kranssiini. Keksin sitten, että Kesähuoneen ympärillä lamoherukka meinaa kasvaa vähän turhankin villinä, on pitänyt sitä syksyllä karsia, mutten ole ehtinyt. Lamoherukka on myös taipuisa ja mielestäni hyväntuoksuinenkin, hieman herukkamainen. Siitä tuli oikein mainio pohja kranssille. Villiviinistä hain kranssiin kahdenlaista eucalyptusta ja hopeanharmaata bruniaa. Lisäksi kranssiin tuli pieniä männynoksia. 

Ihan täydellinen ei kranssini ole, mutta ihan kiva kuitenkin.  Kuusi on meillä tänä vuonna terassilla, joten on kiva tuoda vihreää joulukotiin muilla tavoin. Päivällä kävimme miehen kanssa yläpihalla kuvaamassa toisiamme kranssin kanssa. Sellaista se on, kun on naimisissa tällaisen näpertelijän kanssa.;D Ottamani kuvat miehestäni olivat muuten oikein onnistuneita, mutta vasta loppupuolella huomasin, että hänellä oli aluksi kranssi väärinpäin kädessään.:P Näissä kuvissa kranssi on paraatipuoli päällepäin.:) Ja hei huomatkaa, laitoin kuviin ystäväni, Elinan, neulomat ihanat lapaset, jotka hän neuloi pari vuotta sitten tuohon Odd Mollyn huiviini yhteensopivaksi!<3

Huomenna en taida enää konetta avata. Esikoinen on pukkina suuren osan päivästä, joten meille erilainen jouluaatto on tulossa... Pari uutta kirjaa odottaa lukemista, ja miehen kanssa aloitimme katselu-urakan, Blacklistin, Netflixiltä. Kiva olisi ehtiä myös lenkkeilemään kameran kanssa tai ilman. Ihanaa, kun saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ja tehdä niitä asioita, joita tekee mieli tehdä!

Oikein ihanaa ja rentoa joulua! 

Taina