Näytetään tekstit, joissa on tunniste kattaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kattaus. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. joulukuuta 2019

Jouluna 2019



Niinpä siinä sitten kävi, etten ehtinyt edes hyvänjouluntoivotuksia postaaamaan ennen joulua. Toivottavasti joulunne on sujunut mukavissa merkeissä ja sydänlämpöisissä tunnelmissa! Me olemme viettäneet joulua erittäin rennosti oman perheen kesken, kuten aika monena vuonna aiemmin. Vaikka sukujouluissa on oma viehätyksensä, en ole kaivannut niitä viime vuosina. Ehkäpä vielä joskus on sukujoulujen aika, jos pojille tulee omaa jälkikasvua...





Yllätin itsenikin täydellisesti ja tein joulupöytiin kattauksen keltaista, kultaa, oranssia, ruskeaa ja vihreää käyttäen. Aika retroa, eikö? Kaikki lähti liikkeelle Marimekon Satula -kuosisesta pellavapöytäliinasta, jonka onnistuin saamaan itselleni Facebook -kirppiksen kautta edullisesti. 

Tämä tapahtui jo marraskuun puolella, enkä oikeastaan miettinyt joulupöytää ennen viime viikkoa. Kävin muistaakseni torstaina hakemassa Florenciasta tilaamaani ovikranssin (männynoksia ja pippuria, tykkään kranssista ihan hulluna, eikä linnulle onneksi tunnu maistuvan pippurit..) ja iskin samalla silmäni valmiiseen kimppuun, joka oli väritykseltään aika tavalla epäjouluinen ja juuri täydellinen uuden pöytäliinan päälle. Lisäksi sain sen vielä lähes ilmaiseksi, sillä kimpun kestosta ei luvattu tällä kertaa takeita. Kimppu on ilokseni ihan yllättävän hyvin kestänyt, jopa ruusuista toinen on vielä ihan nättinä viikko ostotapahtuman jälkeen. 






Aattona käytin pellavanvärisiä lautasliinoja ja eilen, joulupäivänä, vihreitä. Helsingissä taannoin pyöriessäni hypistelin Stockmannilla pellavaisia lautasliinoja, jota olisivat kyllä sopineet tähän kattaukseen täydellisesti. Jätin ne kuitenkin hankkimatta, sillä en vielä tuolloinkaan ajatellut tehdä kattauksesta tippaakaan keltaista.:) Lautasliinarenkaina käytin aiemmin  syksyllä hankkimiani Puisen kuusenkoristeita. 





Sitrusten kuivattaminen on ilmeisesti ollut tämän joulun hitti, johon itse heräsin vasta saatuani  viimeisenä työpäivänä oppilaalta ihanan paketin, johon oli sidottu juuttinaruun kuivattu appelsiininviipale. Ensiksi pilkoin hedelmäkorista löytyneet sitruunat uuniin ja seuraavana päivänä ostin vielä pari appelsiinia tätä tarkoitusta varten. Appelsiinit ja sitruunat löysivät paikkansa paitsi joulupöydästä, myös työpöytäni asetelmasta.





Joulukukkina tuon keittiön kimpun lisäksi on tänä vuonna hyasintteja, vaalea ja tumma jouluruusu, sypressejä (yksi sisällä, toinen etuterassilla), pikkuinen joulumänty sekä ritarinkukkia. Jouluruusuista luin juuri tänään vinkkinä, että joku oli saanut jouluruusun säilymään kevääseen ja ulos istuttamiseen siten, että laittoi kerran viikossa lunta kukan juurelle. Täytyy ehkä kokeilla... 

Kuusen hankkimista pähkäilin varmaan jo marraskuussa, sillä minusta meiltä puuttuu tällä hetkellä kuusenarvoinen paikka. Siis sellainen paikka, jossa kuusi pääsisi oikeuksiinsa ja olisi upeasti näkyvillä. Kävimme kuitenkin lopulta hankkimassa kuusen ja sen paikka on, kuten aiemminkin, miehen työhuoneessa. Jotta kuusi mahtuu sinne olemaan, täytyy nojatuolit siirtää pois vakipaikoiltaan. Istun juuri parhaillaan takan ääressä nojatuolissa tätä postausta kirjoittaen. Onhan kuusi kaunis ja sen tuoksu luo ihanaa tunnelmaa, mutta jostain syystä oma asenteeni on viime vuosina muuttunut siihen suuntaan, ettei kuusikaan ole välttämätön joulutunnelman kannalta. Tämän totesin kaksi vuotta sitten viettäessämme joulua Dubaissa.




Nykyään kun lapset ovat jo isoja ja lahjoja on vain muutama hassu paketti, on lahjojen avaaminen yleensä hetkessä ohi, vaikka teemmekin sen aina vuorotellen, hieman hidastellenkin. Tällä kertaa järjestin miehelle ja pojille  aattoiltana hauskan ohjelmanumeron, kätkin lahjasäkin ja laitoin miesväen lahjasäkkiä etsimään. Facebookin Pakohuonepelaajien ryhmästä  sain tarkat ohjeet ja pelinkulun  ( tämä oli Way Out -pakohuoneiden joululahja) ja tein tarvittavat järjestelyt ennen aattoa. Ennen lahjojen aukaisua poikien ja miehen oli yhdessä ratkaistava useita erilaisia pulmia, jotka ratkaistuaan he löysivät viimeisenä lahjasäkin. Minullakin oli kivaa, kun seurasin perheen miesten yhteistyötä ja kekseliäisyyttä! <3

Hupsis! Tulipa vahingossa turhan pitkä postaus! Jos jaksoit lukea loppuun saakka, niin kiitos siitä.<3 Yritän postailla tiheämmin, ettei ensi kerralla käy samalla tavalla.:) 

Mukavia välipäiviä!
Taina

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Pääsiäispoimintoja & Pajunkissatytön voittaja



Bloggaamista on takana kohta kuusi vuotta ja tuli mieleen poimia ideoita inspiraatioksi teille aiemmista pääsiäisistä. Mennään nyt kuvavoittoisesti, siinäkin oli jonkinmoinen urakka, kiitos pääsiäisen vaihtuvan ajankohdan, sillä olen arkistoinut kuvani jo vuosia kuukausittain. Sitten piti vain arvailla, löytyvätkö kuvat minkä kuukauden kohdalta.;) No, jotain löytyi, toivottavasti näistä on iloa!






Aloitetaan inspis ulko-ovelta tai etuterassilta. Aika pienillä jutuilla terassista saa kivan. Luulin muuten, että muutama viikko sitten etuterassille tuomani perunanarsissit paleltuivat yhtenä erityisen kylmänä päivänä, mutta kummasti ne oikaisivatkin itsensä ja tuovat edelleen kevättä ja pääsiäistunnelmaa ovenpieleen. Kukat ovat  nyt kauniisti auenneet, toisin kuin ylläolevassa kuvassa, joka on otettu tuoreeltaan kukkien ostamisen jälkeen. Melkein joka yö olen vielä nostanut perunanarsissit sisälle, sillä meillä on edelleen ollut rapsakoita yöpakkasia.






Juhlapyhinä on kiva kattaa juhlavammin, teemaan sopivilla koristuksilla. Höyhenet, munat, yrtit, kynttilät, kukat, pellavaiset lautasliinat, ehkä pöytäliinakin, niillä saa vaikka mitä kivaa aikaiseksi!






Kukat ovat minulle osa arkipäivääkin, mutta useimmilla on leikkokukkia vähintään jouluna ja pääsiäisenä. Valko-vihreä on aina yhtä puhdas ja raikas yhdistelmä, mutta pääsiäisenä voi mielestäni revitellä väreillä tällainen maanläheisistä väreistä tai värittömyydestä enemmän tykkäävä henkilökin!







Pääsiäisenä syödään hyvin. Olin aikeissa leipoa jotain keväisen raikasta jo eilen kokeilumielessä, mutta enpä sitten ehtinytkään. Tuolta blogin sivupalkista selailemalla löytyy vaikka minkälaisia herkkuja.:) Kannattaa tutkailla erityisesti pääsiäisen alla julkaistuja ohjeita!





Wau, teitä oli yhteensä 33 (blogi, Facebook, Instagram) osallistujaa siskoni taidejulisteen, Pajunkissatytön, arvonnassa. Onni suosi tällä kertaa Instgramin kautta osallistunutta Maenmarttaa. Onnea!<3 Laitan viestin ihan juuri Instan kautta, jotta Martta saat julisteen itsellesi.:)

Oikein mukavaa pääsiäisviikkoa!
Taina

maanantai 31. joulukuuta 2018

Onnellista uutta vuotta!








Anna katoavalle vuodelle rauha.
Laske harteiltasi unohduksen taakat, 
joita ole mukanasi raahannut.
Ota uuteen vuoteen mukaasi vain sanat,
jotka olet sydämeesi kätkenyt,
ja teot, jotka saivat hymyn kasvoillesi.
Ystävät kuljeta alkavaan vuoteesi
kullatuissa vaunuissa,
he ovat elämäsi arvovieraita.

Unelmia, terveyttä ja valon kirkkaita
kristallihetkiä uudelle vuodelle!


Taina

tiistai 25. syyskuuta 2018

Kun en keramiikkakurssille päässyt...



Jo pitkän aikaa silmääni on miellyttänyt niin sisustuksessa kuin astioissakin rouheampi tyyli. Käsintehtyjä, mielummin pehmeän valkoista tai harmaata, ehkä ripauksella ruskeaa, siinä unelmani astioista, joita toivoisin nyt itselleni. Viime talvena ihailin mm. Idis & Interiööri -blogin Tanjan, sekä At Home -blogin Jaanan kättenjälkiä heidän käydessään keramiikkakursseilla. Päätin, että minäkin haluan syksyn tullen keramiikkakurssille! Suunnittelimme työparini kanssa, että lähdemme sinne yhdessä, sillä yhdessä oppiminen olisi mukavampaa. 

En ymmärrä, miksi kursseille ilmoittautumiset alkavat aina arkipäivänä keskellä työpäivää! Vaikka aamulla hyvin muistimme, että tänään pitää olla valppaana ilmoittautumisen kanssa, niin seuraavan kerran muistimme asian iltapäivällä lasten lähdettyä kotiin. Tietenkin kurssi oli jo täynnä tuossa vaiheessa. Ei siis keramiikkakurssia tänä talvena, tuskin seuraavinakaan, jos jokin systeemissä ei muutu.:(







Reilu viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka olen jälleen kesän lopulla hankkiutunut eroon kirppiksellä turhista tavaroista ja hankkinut tilalle mieluisampaa. Tällä kertaa päätin siis sijoittaa tuoreet kirppisansiot astioihin, jotka ovat juuri sellaisia kuin olen haaveillut, jos ei käsintehtyjä, niin käsintehdyntuntuisia. Niinpä Helsingissä käydessäni suuntasin ensi kertaa Nougatiin (ihana kauppa!) ja ostin niin ruoka- ja leipälautaset Tine K:n mallistosta. 







Nyt sunnuntaina katoin pöydän pitkästä aikaa juhlavammin, olihan perhe parin päivän menojen jälkeen jälleen koossa ja syyspäiväntasauskin vielä. Eihän siihen mitään erityistä syytä oikeasti tarvita.:) 

Salaattilautasina käyttämäni pienet kulhot ovat edullinen löytö Tigerista, sopivat täydellisesti näiden Tine K -astioiden seuraan. Salaatin tein kesällä ostamaani kulhoon, jonka löysin kahvilla käydessä Kaarisillan kahvilasta, Erstan kartanolta. Kulho on jonkun oppilaan tekemä. Hintaa sillä oli vain 10 euroa, olisin  mielelläni ostanut noita vaikka useamman syviksi lautasiksi, harmikseni tuo oli ainoa laatuaan. 

Pihalta hain pensaasta marjaisat oksat servettikoristeiksi ja pientareelta heiniä maljakkoon. Muistinpa kaivaa kaapista vielä isäni sahaamat koivukiekot kattaukseen salaatin ja puolukkasurvoksen alle!






Voihan olla, että JOS olisin sinne keramiikkakurssille päässyt, ei lopputulos olisi ollut ollenkaan sitä, mitä mielessäni kuvittelin. Ehkä kaikki sitten meni niin kuin pitikin.:)


Taina