Maalaisromantiikkaa Urajärvellä

Vanhat talot ja rakennukset ovat aina kiinnostaneet minua. Niissä näkyy, millaista elämä ennen oli, ja loppu on helppo täydentää omalla mielikuvituksella. Nuorempana ahmin kirjoja, kuten Runotyttö-kirjat, Salainen puutarha jne., jotka kertoivat viime vuosisadan lopusta tai uuden vuosisadan alusta. Onhan niissä tietenkin romantisoitu ihmiskohtaloita, mutta silti! Olisi ollut jännittävää elää jonain toisena aikana, mielummin hyväosaisena tietenkin. Unohdetaan nyt se, että naisen asema ei useinkaan ollut kadehdittava edes rikkailla...

Eipä tarvinnut ystäväni Tiinan kuin kysäistä, lähdenkö katsomaan Urajärven kartanoa Asikkalassa, vastaus oli ehdoton kyllä. Tiina oli erityistä seuraa senkin vuoksi, että hän on lapsuutensa ja osan nuoruuttaan asunut kartanon alueella "linnanneitona". Oi voi, minkälaisessa ympäristössä hän on saanut kasvaa!

Kuisti on saanut vanhan värinsä, loppu talosta ensi kesänä. Vasen puoli kuvasta, Hugon huone, on vielä remontissa. Kuvissa se näytti upealta!

Urajärven kartano on kuulunut lähes 250 vuotta von Heideman-suvulle. Sen viimeisiä omistajia olivat sisarukset Lilly ja Hugo von Heideman. Molemmat olivat naimattomia ja lapsettomia, joten he lahjoittivat kartanon suomalaisen kulttuurin vaalimiseen, ja kartano onkin Suomen vanhin kartanomuseo. Se on ollut museona vuodesta 1928.

Kartano on nyt auki neljän vuoden restaurointityön jälkeen. Työt ovat edelleen kesken, mutta kunnostettavaa on ollut valtavasti, katoista lattioihin ja kaikkea siltä väliltä! En tiedä, onko puistikkoalueita tarkoitus kunnostaa perinpohjaisemmin. Tuskinpa. Alue on laaja, ja kunnostuksen jälkeen se vaatisi jatkuvaa hoitamista...

Muistojen hiljaisen talon ikkunasta näkymä kartanon pihalle

Olisi niin monta juttua, jotka olisi kiva kertoa kartanoon ja sen ihmisiin liittyen, mutta totean vain, että menkää ihmeessä käymään ja osallistukaa ohjatulle kierrokselle! Aikaa kannattaa varata pari-kolme tuntia. Puutarhan kiertäminen on vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kuin kartanon sisällä kiertely.

Herkules sinkoilee kallion päältä kiviä syvyyksiin...muistaakseni heinäkuun 23.päivä.:)

Tästä ali kulkiessa saa toivoa, ja toive toteutuu.

Osa Tonttulasta, tontut oli viety jonnekin talteen.

Kartanon puistossa risteilee polkuja ja rantaa pitkin kulkee von Heidemanien polku, jonka varrelta löytyy mm. Muistojen niemi, vanhan suihkulähteen paikka (nykyinen ryteikkö), liljasaari (kasvanut umpeen valitettavasti), Valhalla-näköalapaikka ja vaikka mitä muuta. 

Jos ei sittenkään sitä kesähuonetta, vaan tällainen...

Aikaa kannattaa varata myös kahvilla käymiseen tunnelmallisessa kahvilassa, ruusukupeista tietenkin!:)

Ei osattu päättää kumpaa kakkua otettaisiin, otettiin molempia ja laitettiin puoliksi!:)

 Tämän ikkunan alla ne paikalliset kollit joskus 70-luvulla viskeli kiviä ikkunoihin...;)

Voi, saisipa joskus asua kartanossa!

Taina

Etana, etana näytä sarves

Mulla meni jotenkin kauan tajuta, että poutasää ei tarkoita välttämättä aurinkoa, enkä vieläkään oikein tajua!:p Mun mielestä sana pouta tuo niin mieleen auringon, ettei tällainen raskaan harmaa sää voi olla poutasää. 

Tässä voi kai kohta ottaa aamukamman käyttöön loman loppumista ajatellen. Onneksi olen vähän huono ymmärtämään myös matematiikkaa, jollain ihmisillä niiden jäljellä olevien loma-aamujen määrä piirtyy päähän, vaikkei tahtoisikaan.

Mukavaa, poutaista keskiviikkoa!

Taina

p.s: Bilsassa olin sen verran parempi, että erotan etanan ja kotilon, mutt´ei välitetä pienistä.

Kuvaleikkiä osa 2

Sain ystävältäni Ute Liaalta hyvän vinkin kännykkäsovelluksesta, jolla voi ottaa vanhanaikaisen näköisiä kuvia. Piti tietenkin ladata kyseinen sovellus heti kännykkään, eikä siinä kaikki, pari muuta vielä lisäksi. Eniten tykästyin Pixlr-o-matic-nimiseen sovellukseen.
 

Leinikki eilen illalla kuvattuna;)

Päivän kuvien teemana on lyhdyt, eivät kukat. Alkaa olla se aika vuodesta, että iltaisin on jo hämärää/pimeää, joten lyhdyillä on kiva luoda tunnelmaa. Lyhtyjä polttelen vain ulkotiloissa, ja mies aina ihmettelee, kun käyn sytyttelemässä niitä iltaisin ja sammuttamassa nukkumaan mennessä..siis emme useinkaan oleskele samaan aikaan ulkona. Toki jos terassilla istuskelemme, niin lyhtyjä voi poltella silloinkin. Luon kai sitten tunnelmaa satunnaisille ohikulkijoille ja naapureille!;) Mun lyhtykauteni loppuu yleensä joulun jälkeen, kun luntakin on valaisemassa ympäristöä.

alkuperäinen kuva

Kuva käsittelyn jälkeen

Olen muutaman lyhdyn tänä kesänä(kin) kirpparilta ostanut mielessäni tuleva kesähuone. Sinne pitää saaada paljon lyhtyjä! Uusimmat ovat melko pieniä, mutta olen ehdoton siitä, että lyhdyn on oltava metallia, ihan paloturvallisuuden vuoksi.

Tässä sovelluksessa on ideana, että kuvasta voi muokata valaistusta, tehdä kehykset ja lisätä erilaisia efektejä kuvaan. Noista kolmesta on monta erilaista vaihtoehtoa eli samasta kuvasta voisi tehdä...öö..monen monta erilaista versiota.;)

Näitä kuvia katsellessa mulle tulee mieleen, että saattaapa olla, että jatkossa täällä blogissa näkyy päivityksissä juuri tällä sovelluksella käsiteltyjä kuvia.

Toinen asia, jota ei voi olla huomaamatta, on portaiden siivous, joka on mulla väistämättä erittäin pian edessä. 

Kesän suosikkiohjelma All sång på Skansen tulee muuten tänään. Ruotsalaiset osaa tehdä viihdettä ja Tukholmassa tuntuu aina olevan auringonpaiste! Stocholm i mitt hjärta...:)

Hejsan!

Taina

Mamman marjapiirakka

Aloitin tänään päivän marjojen poiminnalla. Juu, en ehtinyt enää eilen illalla! Keittiön raavaaminen on yllättävän aikaa vievää...Mansikkalaatikoiden ja vattupuskien läpikäyminen tuossa helteessä on puolestaan rankkaa puuhaa, mutta mielummin silti helteessä kuin vesisateessa! Mansikoista tulikin perätui 1,5 litraa ja vadelmia reilu litra. Marjasankojen lisäksi mulla oli vielä yksi litran jogurttiastia kotiloita varten. Samalla napsin ne sieltä puskien kätköistä kiehuvaan veteen. Ei onneksi tullut kuin joitakin kymmeniä! Kotilokeitto on niin ikävännäköistä, että en siitä sitten kuvaakaan ottanut.:/

Kolmesta mustikkapensaasta on saatu satoa vain nimellisesti.

Jo vuosia sitten sain ystävältäni Marilta (terveiset Uuteenkaupunkiin<3)tämän seuraavan reseptin, jonka ohjeen mukaan tänään marjapiirakan tekaisin. Piirakka on ihan mielettömän hyvää juuri punaisista viinimarjoista tehtynä. Joskus oikaisen vähän ja käytän kaupan murotaikinaa, mutta eipä tuo taikinan tekeminen vie oikeasti edes sitä aikaa, minkä valmistaikinan sulaminen kestää! Tänään tein pohjankin itse.

Piirakkapohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl graham-tai ruisjauhoja

1 muna

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniliinisokeria

Ensin voi ja sokeri sekoitetaan. Sitten lisätään muna ja jauhot. (Eikä tuon järjestyksen kanssa ole niin tarkkaa..) Voi tehdä vatkaimella, mutta mä en viitsi sotkea muuta kuin sormeni. ;) Eli käsin "puristelen" taikinan tasaiseksi. Sitten piirakkavuoan sisus vuorataan tällä taikinalla. Pohjaa esipaistetaan 10 minuuttia 175 asteessa. Sillä välin sekoitetaan piirakan päälliset.

päällinen:

marjoja pari dl (pakastemarjat jäisinä)

1 prk kermaviiliä

1 muna

1 dl sokeria

2 tl vaniliinisokeria

Päällisen aineet sekoitetaan ja esipaiston jälkeen ne kaadetaan piirakan päälle. Piirakka saa paistua vielä 20-30 minuuttia, kunnes kermaviili ei enää ole höllyvän näköistä ja piirakka on kauniin kullanruskea. Anteeksi kaikki maallikon termit!:)

Punaherukoiden kirpeys sopii tähän piirakkaan hienosti. Olen ymmärtänyt ihmisten puheista, etteivät kaikki tahdo keksiä punaherukoille käyttöä. Tähän piirakkaan voi ainakin lämpimästi suositella juuri punaherukoita. Joskus laitan sekaan myös mustikoita. Maistuu varmaan hyvälle muistakin marjoista tehtynä!
Sitten kupillinen lattea seuraksi...

Maistuvaa maanantaita kaikille blogiini eksyneille!

Taina 

Sunnuntaiajelulla

Ajelimme tänään ystäväni, Ute Liaan, kanssa Hollolan suunnalla. Käytiin kurkaamassa Arjen Arteet-kirpputori ja Kinnarintilalle muuttanut Pioni ja Piironki-myymälä. Eipä ollut turha reissu ollenkaan!

Kirpputorilta tein vain pieniä ostoksia. Ostin pari rannekorua, jotka sopivat täydellisesti mieheltä viime syksynä tuliaisena saatuun kaulakoruun.

Myös vihreiden "maljakoiden " kokoelma on kasvanut...sanoisinko tullut valmiiksi.;) Eilen toiselta kirpparilta kaksi pulloa ja tänään samaa "sarjaa" kaadin, jota siis maljakkona on aikomus käyttää. Nuo eiliset ja tämän päiväinen ovat jotain limsafirmojen tuotteita. Toisessa pullossa lukee haaleasti teem-pepsi-canada ja kaatimessa seven-up. Teem näyttäisi wikipedian mukaan olevan sitruunan-limen makuista limsaa. Nuo röpelöpintaiset ovat uudemmat vihreistä pulloista. Osaako joku kertoa niistä enemmän? Veikkaisin, että ovat 80-luvulta, mutta voivathan uudempiakin olla. 

Pitäisi vain ehtiä tuonne niityn reunalle tutkimaan kukkatarjontaa. Tarjottimen päälle ajattelin laittaa pullot ja kaatimen ryhmäksi, niin saa kivan asetelman, jota on helppo siirrellä. Öh, meidän miesväen mielestä noi asetelmat on yleensä tiellä, ihan sama minne minä ne asettelen!;) Siksi siirreltävyys on plussaa.

Pioni ja Piirongin kahvilassa oli tietenkin pakko istahtaa...

Pioni ja Piironki-liikkeessä en ole käynyt uudella paikalla Hollolassa ollenkaan. Asiaskasmäärästä päätellen muutto on ollut varsin järkevä teko. Paljon oli ihmisiä paikalla, ja kauppakin näytti käyvän mukavasti. Enkä minäkään sieltä sitten tyhjin käsin lähtenyt!;)

Olin jo netistä kesäkuun puolella iskenyt silmäni Nelson Gardenin kasvihyllykköön ja ilokseni huomannut, että tuolla Pioni ja Piirongin-liikkeessä, niitä on ollut myynnissä. Onnekseni vielä yksi hyllykkö oli jäljellä. Kaiken lisäksi sain sen varsin edullisesti alen ja tuotteessa olleiden pienten puutteiden vuoksi. Ei kuitenkaan mitään sellaista, että estäisi hyllykön käytön tai rumentaisi sitä. Nyt vain odottelen, että se harmaantuisi kauniisti.

Nelson Gardenin etusivulla on kaunis kuva hyllyköstä. Vaikea sanoa, onko sitä käsitelty jollain. Olisihan mulla sitä Osmo Coloria, mutta kun se saa nyt vaan mun mielestä harmaantua ajan kanssa. Piti heti tehdä järjestelyjä ruukkukukkien suhteen kotiin tullessa. Iskin hyllykön toistaiseksi meidän "laiturille", jota terassiksikin kutsutaan. Terassin vierus odottaa kivimiestä tekemään istutusaltaita terassin vierelle, jotta saadaan laiturimaisuus häivytettyä.

Alimmalta tasolta puuttuu yksi rima, mutta se on helppo tehdä siihen!

Enkä minä olisi minä, jos sinne myymälään ei olisi jäänyt jotain todella ihanaa...Mullahan on synttärit tulossa. Itseostetut lahjat ovat aina onnistuneita!;)

Rattoisaa sunnuntai-iltaa! Mua odottaa keittiökaaos sekä puskissa kypsyvät marjat (pian pilaantuvat) jos en pidä vähän kiirettä!

Taina

Ruukkuistutuksista

Näiden blogisivujen alussa oleva suuri kuva meidän etuportaasta on keväältä vuosi tai kaksi sitten. Rillamaisesti minäkin hankin kesäkukkia useammassa erässä, ei maksa ollenkaan niin paljon, kun ostaa kukat useammassa erässä...

Pihan keskeneräisyyden (muurit, asfaltti, puutarhavaja sekä kesähuone puuttuu) ja poikien futispelien vuoksi olen voinut istuttaa melko vähän perennoja pihalle. Ruukkuistutuksilla onkin ollut suuri merkitys viihtyisyyden lisäämisessä, ainakin minulle! Epäilen, että ruukkujen määrä ei vähene tulevaisuudessa, vaikka perennapenkit kasvavat nykyisestä...;) 

Monta vuotta olen valinnut lähinnä vaaleanpunaisia ja valkoisia kesäkukkia. Sopivat niin kauniisti harmaaseen taloon. Nyt on jonkunlaista väriskaalan kasvua ollut havaittavissa! Onneksi harmaaseen sopii melkein kaikki värit.:) Esim. orvokkeja mulla ei ole muistaakseni ollut tässä talossa asuessa kertaakaan aikaisemmin (ehkä joku lahjaksi saatu). En ole niistä oikein tykännyt. No, mun keväällä, muistaakseni pääsiäisenä, istuttamat orvokit on edelleen niin hyvässä kunnossa, ettei niitä voi poiskaan heittää. Kummallista tässä on se, että en ole niitä nyppinyt, ainoastaan kastellut. Lannoituskin on ollut satunnaista.:)

Olenko viimein toipunut sinisen yliannostuksesta, joka tuli noin 10 vuotta sitten?

Koskaan aikaisemmin mulla ei ole ollut myöskään daalioita. Tuntuu, että ne voisivat kukkia paremminkin. Aloin jo epäillä, että ovat väärässä paikassa, mutta olisinko sittenkin kastellut niitä liikaa? Tuo väri on hieman likaisen vaaleanpunainen, kellertävä..:/ Tällä kokemuksella daalioita en osta ensi kesänä.

Myös tähtisilmä on mulla ensimmäistä kesää. Sekin on kukkinut minusta huonosti. Missä vika?

Hortensian hankin nyt myös ansimmäistä kertaa. Se kukkii upeasti, ja viihtyy hyvin varjoisalla etuportaalla. Voisin istuttaa hortensian pihallekin. Tykkään tästä tosi paljon!

Pelargoniat, liisat, muratti, petuniat ja neilikat ovat joka kesä olleet ruukkuistutusteni "peruspilarit".:) Niin tänäkin kesänä.

Väreissä on nyt fuksiaa, sinistä ja lilaa vaaleanpunaisen ja valkoisen lisäksi. Aikaisemmin olen muuten perennoissakin pysytellyt valko-vaaleanpunaisella linjalla, mutta tänä kesä perennapenkkeihinkin on tullut lisää väriä. Niistä joskus myöhemmin...  

Meidän grillaukset hoituu tällä hetkellä kuvassa näkyvällä kapistuksella.:)

Liisat ovat ihania! Helppohoitoisia ja kauniita.

Vaikka kesäkukkakausi on loppumaan päin, niin monena vuonna kesäkukat ovat pysyneet kauniina pitkälle syksyyn, lokakuun ensimmäisiin pakkasiin asti. Syksyllä on kiva laittaa vaikka nuo orvokit ja muut nuukahtaneet kesäkukat pois ja jotain uutta vielä tilalle.Plantagenista hain jo muutamia astereita, krysanteemista en välitä. Kanervien ja ikivihreiden sitten aika on vähän myöhemmin.

Uskomatonta, kuinka ihana kesäsää tänään onkaan. Kävin jo poimimassa kavereiden puskista viinimarjoja, kun meillä on niin pienet pensaat. Niiden marjat on syöty aikaa sitten. Hyvin tarkeni poimia, ja samalla tuli vaihdettu kuulumisia heidän kanssaan. Suunnitelmissa on vielä ehtiä ensimmäistä kertaa tänä kesänä satamaan istuskelemaan. Palataan taas...

Taina

Ennen kuin edellisestä on selvitty

Tuolla kesän alkupuolella kirjoittelin pitkäaikaisesta haaveesta, joka on toteutumassa. Kyse on siis paikasta, jossa olisi tuulelta ja sateelta suojassa. Jossa voisi viettää kesäiltoja auringonlaskua ihaillen, poltella kynttilöitä syksyn hämyisissä illoissa tai ehkä talvella juoda lämpimät kaakaot lampaantaljojen päällä istuskellen. Olen kutsunut tätä haavetta alusta asti kesähuoneeksi, enkä osaa sitä muuksi kutsua. 

Kesähuoneen paikka on yläpihan korkeimmalla kohdalla. 

Etsi kuvasta dinosaurus!

Näkymä tulevan kesähuoneen paikalta meidän kotilaaksoon.:)

Pari vuotta seurailin tori.fi:stä ja huutonetistä vanhoja ikkunoita.  Joku sopivalta tuntuva osui kohdallekin, mutta aika ei kuitenkaan ollut vielä oikea. Matkan varrella miehen toiveesta päätettiin ostaa myös vanha ovi. Minä olisin varmaan jättänyt huoneen avonaiseksi...Onhan tila toki käytännöllisempi oven kanssa!

Nyt kesän alussa törmäsin viimein ikkunoihin, joita ei voinut päästää käsistä! Oulussa toimiva yritys Menneitten maja oli paikka, josta ostin neljä kappaletta 16-ruutuisia ikkunoita ja yhden vanhan oviparin. Kaikki lopulta yhdestä ja samasta paikasta. Voin lämpimästi suositella kyseistä yritystä! Kaupat teimme kesäkuun lopulla, ja sovimme, että toimitus tapahtuu Kiitolinjan kautta heti meidän kesälomareissun jälkeen. Näin sitten tapahtui, ikkunat ja ovet tulivat hyvässä paketissa kotipihaan saakka, kuten oli sovittu. 

Ikkunat odottavat kunnostajaa!

Ikkunat ovat vanhoja, kuuleman mukaan noin sata vuotta, mutta mielestäni yllättävän hyvässä kunnossa. Seuraava projekti mulle on rapsutella maalit ja vaihtaa särkyneet ruudut ehjiin.Ovi ja ikkunakuorman mukana tuli läjä vanhasta lasista leikattuja ruutuja tätä varten. Näkyvät tuossa kuvassakin. Otin muutaman varalle, jos vaikka menee vahingossa rikki työntouhussa.

Osittain ikkunanpielet ovat niin hyvässä maalissa, että mietin, onko maalin poistaminen ja uudelleen maalaus välttämätöntä kaikissa ikkunoissa. Osaako joku neuvoa? Ovipari on niin erinomaisessa kunnossa, että sille ei ole tarkoitus tehdä mitään.

Ovista halusin tuollaisen postiluukullisen, tietysti!

Tällaista pikku puuhaa on mulla siis tiedossa nyt loppukesästä...Ei oo tekemisen puutetta. :) 

Asiasta kolmanteen..Lupasin tuolla kommenttipuolella kuvia mansikanviljelylaatikoista. Tässä niitä nyt olisi. Muistelin, että ne olisivat vain kahden laudan korkuiset, mutta kolmen laudan korkuiset ne ovat. Korkeammalta olisi helpompi poimia marjat!

Jossain vaiheessa on aikomus poistaa nurmikko ( joka kuvassa rehottaa pahasti)  ympäriltä ja laittaa mansikkalaatikoiden ja marjapensaiden alueelle kivituhkaa. Fiksu olisi tehnyt niin suoraan pihan rakennusvaiheessa.

Jämälaudoista pikaisesti mies ne mulle rakensi. Olivat aluksi puunväriset, mutta ajatuksena olikin, että saavat harmaantua kauniisti. Aluskangas kannattaa viljelylaatikoihin ehdottomasti laittaa. Tai jos kangasta ei ole käytettävissä, niin vaikka sanomalehdillä vuorata pohja. Mulla on toisessa laatikossa kangas ja toisessa ei ole. Toisessa laatikossa kasvaa rikkaruohoja, toisessa ei.:/

Tässä laatikossa on aluskangas. Ei rikkaruohoja!

Tässä ei ole aluskangasta, ja rikkaruohot yrittävät vallata laatikon.

Jos joku kavereista haluaa hakea itselleen mansikan rönsyjä, niin täältä voi tulla hakemaan. Niistä saisi vielä hyvän mansikkapenkin aikaiseksi ennen syksyn tuloa!:) Mansikat menee ihan omiin suihin.;)

Aurinkoterveisin,

Taina

p.s.: Otsikko viitta luonnollisesti sängynpäätyprojektiin, joka on toistaiseksi etsimässä lopullista muotoaan mun päässä. Saa kommentoida vielä edellseen postaukseen, jos on vinkattavaa!:)