Omatoimimatka Kroatiaan / Podgora ja Krka

Kesäkuisen Kroatian reissumme Splitin osuudesta kirjoitin tuoreeltaan heinäkuun alussa. Oli tarkoitus tehdä tämä postaus heti perään, vaan en ole mitenkään saanut itseäni pakotettua istumaan tietokoneella paria Asuntomessupostausta lukuun ottamatta. Nyt päätin, että tämä postaus syntyy tänään!

Splitistä jatkoimme matkaamme vuokra-autolla. Mies oli hoitanut auton vuokrauksen ja vakuutuksen autoon Suomesta käsin. Autovuokraamo oli ihan Splitin asuntomme nurkilla, sinne käveli helposti matkatavaroiden kanssa. Kroatian matkamme toinen osoite oli pieni rantakaupunki, Podgora.  Podgoraan olisi voinut ajaa nopeamminkin isompia teitä, mutta meillä ei ollut kiire, joten ajoimme pitkin Kroatian rantaa, joka tuntuu olevan tuollaisia Podgoran tapaisia kyliä toisensa perään. Vaikka tie oli vähän mutkainen ja kulki vuoren reunalla, ei kyydissä pelottanut yhtään. Liikenne tuntui Kroatiassa järkevältä ja turvalliselta. 

Yövyimme Medora Auri hotellissa, jonne Suomesta pääsee ainakin Tuin kautta. Meidän yöpymiset oli varattu hotels.comin kautta, olimmehan omatoimimatkalla. Hotellista meillä on vain hyvää sanottavaa. Tyylikäs ja siisti, erittäin hyvä ja runsas aamupala, joka kuului huoneen hintaan. 

Meillä oli aluksi huone merinäköalalla, mutta harmiksemme huoneen ilmastointi ei toiminut toivotulla tavalla. Meillä oli myös jostain syystä erilliset vuoteet (mies ei ollut varma, oliko muistanut katsoa tätä varausta tehdessään), mikä haittasi jonkun verran tällaista leveään sänkyyn tottunutta nukkujaa. Yritimme (tyhmästi) aluksi sinnitellä, pidimme verhoja lähes koko ajan suljettuna, ja toivoimme, että lämpötila huoneessa alkaisi laskea. Kun mies sitten parin päivän sinnittelyn jälkeen soitti asiasta respaan, eikä korjaajaa ollut samana päivänä saatavilla, meille annettiin toinen huone, jossa ei ollut aivan yhtä hulppeat näköalat, mutta toimiva ilmastointi. Jäi kuitenkin sellainen olo, että ongelmat yritetään ratkoa asiakkaan parhaaksi.

Jäin vähän ihmettelemään joidenkin lapsiperheiden (niin suomalaisten kuin muidenkin) toimintaa uima-altaalla. Lastenallas oli ainakin joinain päivinä ihan tyhjillään, sen sijaan aikuistenallas tuntui kelpaavan myös uimataidottomille. Myös jäätelön syöminen uima-altaassa oli joillekin ok... Tähän on tultu. Seuraavalla matkalla miehen kanssa kaksistaan matkustaessamme varaamme  varmaan hotellin, joka on kielletty lapsilta (ja heidän vanhemmiltaan).;)))

Kroatian rannat ovat kai enimmäkseen kivirantoja, niin Podgorassakin. Meressä uimme vain yhtenä päivänä, joten emme viitsineet sen vuoksi hankkia uimakenkiä. Sellaiset kuulema kannattaa ostaa mielummin paikan päältä, kuin Suomesta, sillä ne saa ilmeisesti huomattavasti halvemmalla Kroatiasta.  Joillain rannoilla kuulema on merisiilejä ihan rannassakin. Podgorassa emme sellaista havainneet.

Podgoran rannan tuntumaan on rakennettu siisti rantabulevardi. Näimme huomattavan monta ihmistä jalka tai käsi paketissa, samoin lomailijoita koirien kanssa. Sitä en tiedä, olivatko kädet ja jalat päätyneet pakettiin matkan aikana, mutta siellä, missä liikuimme esim. jalkakäytävät ja tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa, toisin kuin vaikka Kreikassa, missä monissa paikoissa ei voi kuvitellakaan kulkevansa vaikka rullaluistimilla. Rantabulevardia vilisti mm. potkulautailijat, kovin turvallista se ei kyllä ole ihmisvilinässä. Rannalla huomasin myös laitteen, jonka avulla esim. pyörätuolipotilaat voidaan nostaa mereen. Esteettömyys oli siis jollain tavoin huomioitu.

Yhtenä päivänä ajoimme Podgoran lähellä olevaan, hieman isompaan, kaupunkiin, Magarskaan. Kiertelimme kapeita kujia ja mietimme vaihtoehtoisia yöpymispaikkoja seuraavalle Kroatian reissullemme...

Kävimme yhtenä aamuna tunnin risteilyllä punaisella "sukellusveneellä", jossa oli lasipohja. Splitin jälkeen ajattelimme, että merelle emme enää lähde, mutta kun vene tuli aamulenkillä kohdalle, niin hyppäsimme kyytiin. Olimme ainoat aikuismatkustajat, joilla ei ollut lapsia. Kaikki muut sitten kyllästyivätkin tunnissa merenpohjan tuijotteluun ja kiipesivät kannelle.:) Meri näytti mukavan siistiltä, esim. Italian reissusta jäi mieleen mereen kannetut ja heitetyt roskat. Kalojakin näkyi!

Viimeisenä aamuna ajoimme autolla moottoritietä pitkin Krkan luonnonpuistoon. Erittäin hyvässä kunnossa olevaa moottoritietä olisi voinut ajaa aivan Kroatian eteläisistä osista pohjoisessa sijaitsevaan Zagrebiin saakka. Alunperin olimme ajatelleen mennä Krkaan Splitistä, mutta kun päätimme jättää sen reissun viimeiseen päivään, tuli sekin päivä käytettyä muuten kuin kotiinlähtöä odotellen. Krkasta olin nähnyt kuvia Instagramissa joitakin vuosia sitten, ja ajatus luonnonpuistoon pääsystä oli ollut mielessä siitä lähtien.

Kesä-heinäkuussa Krkan puisto (ja Kroatia) kuhisee turisteja. Olin hieman toivonut, että voisin uida lähteissä, joissa se on sallittua. Kun näin ihmismäärän vedessä, ei uiminen enää kiinnostanut. Tuollakin olisi uimakengistä ollut hyötyä. Osalla ihmisistä oli kamerat ja kännykät vedessä mukana, itse en olisi varmaan uskaltanut sellaista kantaa liukkailla kivillä kiipeillessä. Näimme tuolla uimapaikalla myös erään hullunrohkean nuoren miehen, joka oli kiivennyt luvattomasti putouksen päälle. Sieltä hän horjahtelun jälkeen hyppäsi pää edellä. Onni, ettei käynyt mitään. Näin luonnonpuiston työntekijän läksyttävän kaveria (aiheesta!), tämän päästyä takaisin rannalle.

Krka on mielestäni vielä upeampi kun osasin odottaa, tungoksesta huolimatta. Luonnon vehreys, kirkas vesi ja lukemattomat pienet ja isot vesiputoukset ovat jotain niin ainutlaatuista, että sen vuoksi kannattaa suunnata Krkaan, jos on Kroatiassa. Sinne pääsee myös muilla kyydeillä, jos ei halua ajaa autoa ulkomailla. Ehkäpä seuraava reissumme Kroatiaan ei ajoitu pahimpaa sesonkiin, tai sitten luonnonpuistoon kannattaisi ehkä mennä heti sen aukeamisen jälkeen tai myöhemmin iltapäivällä, kun pahimmat ihmismassat ovat jo kiertäneet alueen.

Kaikkialla, missä liikuimme, oli siistiä, ja asiat toimivat kuten piti. Tästä jämptiydestä olimme yllättyneitä, sillä Välimeren maissa asiat eivät useinkaan ole niin justiinsa. Kroatia valloitti meidät upealla luonnollaan ja ihmiset ystävällisyydellään.  Uusi reissu elää jo haaveissa!

Taina

Talo Korea - Valmista!

Talo Korea oli toukokuun käyntini perusteella yksi tämän vuoden Asuntomessusuosikeista. Olkoonkin, että tuolloin toukokuun mediapäivänä Talo Korea oli valmis vain yläkerran osalta. Yläkertaan kivuttiin vielä väliaikaisportaita pitkin, ja alakerta oli täysin työmaana. Mietin etukäteen, kuinka on mahtanut tulla valmista, mutta oli kuin olikin!

Koska olen jo kerran postannut Talo Koreasta, ja siitä valmiista yläkerrasta, niin tähän postaukseen valikoin kuvia enemmän alakerrasta ja yläkerran yksityiskohdista. Paljon oli tosiaan parissa kuukaudessa tapahtunut. Alakerran lastenhuoneet, kodinhoitotilat, kylpyhuone ja sauna olivat nyt täysin valmiina. Samoin talon ulkoterassit, sekä yläkerran parveke olivat valmiina. 

Eteisen kaappisyvennyksen Alvor-hattuhylly ja rappusten alusen ja eteisen tyylikäs, mutta kotoisa sisustus oli mieleeni. Ei välitetä siitä, että kolmilapsisessa perheessä eteinen tuskin koskaan on  arkielämässä seesteinen, tavarat omilla paikoillaan.;) Se on joku lapsijuttu, että kengät kuuluu jättää keskelle lattiaa ja mahdollisesti takki ja reppu myös...

Kylpyhuoneen lattian laatoitus kalanruotoladonnalla oli minusta erityisen kiva. Woodion altaat ja ammeet oli valittu myös tähän messukohteeseen. Ammeet ovatkin selvästi tulleet takaisin, ja mikäs siinä silloin, kun kylpyhuoneessa on neliöitä riittävästi. Saunan lauteiden selkänoja on muuten talon isännän ideoima ja toteuttama. Siinä on sama sotasaaliina Neuvostoliitosta tuotu silta, joka näkyy Talo Korean ikkunoista.

Tämä koti (pohjapiirros) on muuten pitkälti perheen isän, Vesa-Matti Moilasen, suunnittelema ja yläkerran lasikattorakenteet ovat saman miehen omistaman firman, Ramotecin, tuotteita. Kyselin itseäni vaivaamaan jääneestä asiasta, eli siitä, miten ikkunat pestään. Ymmärtääkseni puhuin juuri talon isännän kanssa, ja hän vakuutti, ettei katossa olevien ikkunoiden pesu ole sen kummempaa kuin muidenkaan ikkunoiden. Olivat kuulema ne kertaalleen pesseet omin voimin. Pakko sanoa, että meiltä ei löytyisi riittävästi rohkeutta kiipeilyyn, jäisi ikkunat pesemättä. No, niinpä ne aina välillä  siltikin jäävät, vaikkei tarvitse juuri kiipeillä..

Lasten huoneiden sisustuksista tykkäsin kovasti! Erityisen kauniit oli minusta lasten huoneiden tapetit. Myös kivat sängyt ja kaunis piensisustus loivat rauhallisen, mutta leikkisän ympäristön jokaiselle perheen lapsista. Näiden huoneiden sisustus kestää lasten kasvun paremmin kuin juuri lapsen sen hetkiseen ikään sisustettu huone. Tulee mieleen esim. Seinäjoen Asuntomessujen yleisöäänestyksen voittajakodin lasten Lego- ja Frozen -teemaiset huoneet, joiden epäilen menneen uusiksi ainakin näin kolme vuotta messujen jälkeen.

Vanhempien erittäin pelkistetty makuuhuone teki minuun vaikutuksen jo toukokuussa, siitä kuvia siis aiemmassa postauksessa. Nyt kiinnitin huomiota keittiön ja olohuoneen yksityiskohtiin. Harmi vain, messulehdestä ei löydy tietoa, kenen olivat nuo ihanat astiat, joita Talo Koreassa oli esillä.  Jossain kyltissä se olisi lukenut, mutta oletin, että tieto löytyisi lehdestäkin. Puolisaarekkeen seinäpäätyyn oli ilmestynyt kiva yrttilaatikkokokoelma, ja koska tässä kodissa valoa riittää, voi olla, että yrtit jopa kasvavat ilman lisälamppuja. Olohuoneen seinän origamit ja himmeli sopivat minusta hyvin niille paikoille, joilla ne olivat, ja toivat käsintehdyn tuntua upean ruokapöydän lisäksi. Ruokapöytä on puuseppä Pasi Pöljön tekemä.  

Terassit oli mielestäni niukanlaisesti sisustettu. Liekö tullut kiire lopussa vai tykkäävätkö tulevat asukkaat ehkä niukemmasta tyylistä. Terasseille olisin joka tapauksessa kaivannut vihreyttä. Poreammeita oli tänäkin vuonna monen messutalon terassilla, niin myös Talo Korean terassilla. Tavallisten ammeiden lisäksi ne näyttäisivät tulleen ryminällä omakotitalojen varusteeksi.

Taina