Nyt on juhlat vähäksi aikaa juhlittu. Eilen vietettiin kuopuksen rippijuhlia lähisuvun ja kummien kanssa. Poika oli rippileirillä Lapissa reissuriparilla kesäkuun puolessa välissä, samaan aikaan, kun me miehen kanssa reissattiin maailmalla. Tykkäsi kovasti leiristä, Lapin sekä naapurimaiden jylhistä maisemista, ja palasi kotiin jälleen jalkapallokärpäsen puraisemana.;) Ilmeisen liikunnallinen ja energinen porukka oli hänen riparillaan, sehän sopii mainiosti meidän eloisalle kuopukselle.
Ennen juhlia kirjoittelin juhlasuunnitelmista, aika tavalla niiden suunnitelmien mukaan sitten toiminkin. Keittiöön keräsin valko-vihreän kimpun, jossa oli päivänkakkaraa, vuohenputkia ja jotain saniaisia. Tarjoilupöydille poimin mustikanvarpuja, vähän pieniä nuo mustikat olivat vielä, mutta sentään sinisiä. Eteisen tasolla asettelin appiukkoni tekemän kastemaljan, jonka hän on tehnyt mieheni kastejuhlaan. Maljaan laitoin vettä ja yhden pionin kukkapenkistä. Terassin pöydälle, Kesähuoneeseen ja vessaan poimin myös luonnonkukkia, sekä kukkia pihalta. Ainoat ostokukkaset olivat siis olohuoneen pöydän kimpussa, sitäkin upeammat tosin.
Sain ystävältäni ohjeen tiramisukakkuun, ja sellaisia leivoin kolme kappaletta. Ohjeessa ei käytetä lainkaan liivatetta, mutta kakun pitäisi silti pysyä muodossaan. Ilmeisesti tein jotain väärin, sillä täyte tuntui hieman juoksevalta vielä sunnuntaiaamuna. Niinpä päätin laittaa kakut pakastimeen kirkon ajaksi. Se olikin hyvä ratkaisu, ja tiramisukakku sai todella paljon kehuja mausta, ja pysyi sitten myös hyvin kasassa.:)
Marenkikakkua en ollut suunnitellut leipovani, vaan kun tiramisuun meni vain keltuaisia, oli järkevää tehdä valkuaisista marenkia. Kakun väliin ja päälle tein täytteen sitruunarahkasta, kermasta ja tilkasta mascarponea, joka oli jäänyt yli tiramisujen leipomisesta. Marenkikakut koristelin pensasmustikoilla ja pistaasipähkinärouheella.
Koska pelkäsin tiramisujen epäonnistuvan, ja juhliin liittyen pahin pelkoni lienee se, että tarjoilut loppuisivat kesken, leivoin vielä yhden suklaakakun tutulla reseptillä. Periaatteessa olisi riittänyt, jos kakkuja olisi ollut yhteensä nämä kolme. Yksi kakku on edelleen pakastimessa ja kaksi annoin pois, yhden naapuriin ja toisen vieraiden mukaan. Pahin pelkoni ei siis toteutunut tälläkään kertaa.:P Lakkiaisissa hyväksi havaittu karkkipuffet oli koottu jälleen, hieman karsittuna versiona tällä kertaa, mutta yhtä suosittuna.
Viime viikolla kävin hankkimassa hieman täydennystä pihalle muutamisen perennojen ja pensaiden muodossa, mm. unikoita, jaloakileijoja, uuden jasmikkeen kuolleen tilalle, sekä yhden syreenin... Koska sää oli viime viikolla niin tuulinen, jäi osa istutuksista vielä odottamaan mukavampaa istutussäätä. Päätin kuitenkin hyödyntää perennat ja pensaat terassin ja Kesähuoneen juhlakoristeluissa. Laitoin niitä ruukkuihin ja koreihin odottamaan istuttamista. Jokohan huomenna olisi vähemmän tuulista, ja pääsisin istutuspuuhiin.
Pappi puhui minusta hyvin. Ihan pikkusen piti kyyneleitä tirauttaa lähinnä siinä kohdin, kun mietin sitä, kuinka aika kuluu niin hirmuista vauhtia. Kuopuksestakin on kasvamassa ihan just nuori mies, ei ole enää vähään aikaan ollut mikään äidin pieni palleroinen... Hän on ihan vauvasta asti ollut perheen päivänpaiste. Tosin silloin tällöin myös ukkonen.;)) Ihanaahan se on, että kasvavat, mutta samalla vähän haikeaa.
Äitini toi juhliin mukanaan aikoinaan lähettämäni kastejuhlakutsun. Siinä lukee näin: Hei, tulkaa kaikki katsomaan, kun vauva hymyilee, niin tiedättepä senkin, missä onni lymyilee. Eipä ole enää vauva ollut aikoihin, mutta täältä se onni löytyy edelleen.<3
Lämpimät ruoat olin tilannut kolmisen viikkoa ennen juhlia, haimme ne konfirmaatitilaisuuden jälkeen Mamma Mariasta. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli todellakin riittävästi. Osan ylijääneistä ruoista annoin vieraiden matkaan, ja sitä riitti silti pakastimeen asti. No, Mamma Marian annokset ravintolassakin ovat aina valtavan suuria!
Viime viikolla kävin hankkimassa hieman täydennystä pihalle muutamisen perennojen ja pensaiden muodossa, mm. unikoita, jaloakileijoja, uuden jasmikkeen kuolleen tilalle, sekä yhden syreenin... Koska sää oli viime viikolla niin tuulinen, jäi osa istutuksista vielä odottamaan mukavampaa istutussäätä. Päätin kuitenkin hyödyntää perennat ja pensaat terassin ja Kesähuoneen juhlakoristeluissa. Laitoin niitä ruukkuihin ja koreihin odottamaan istuttamista. Jokohan huomenna olisi vähemmän tuulista, ja pääsisin istutuspuuhiin.
Äitini toi juhliin mukanaan aikoinaan lähettämäni kastejuhlakutsun. Siinä lukee näin: Hei, tulkaa kaikki katsomaan, kun vauva hymyilee, niin tiedättepä senkin, missä onni lymyilee. Eipä ole enää vauva ollut aikoihin, mutta täältä se onni löytyy edelleen.<3
Taina
