Jäätelöä ilman konetta - Helppo ja hyvä ohje

Toukokuun loppupuolella tuli valmistettua jäätelöä oikein urakalla. Ihan ensimmäisiä kokeiluja minulle, sillä olen kuvitellut, että jäätelön valmistamiseen tarvitaan jäätelökone. Sellaista kiteistä "jäätelöä", joka vaikuttaa kerran sulaneelta, en missään nimessä ole halunnut tehdä. 

Googlailin reseptejä kevään viimeistä köksäntuntia silmällä pitäen. Ohjeen piti soveltua lasten tehtäväksi ja sen piti olla edullista raaka-aineiltaan, tarkoitus oli valmistaa suurempi erä jäätelöä (valmistimme kerralla jäätelöä koko porukalle, melkein 50 hengelle, koska sitä ei tietenkään voinut syödä samantien). Kinuskikissan sivustolla oli hänen seuraajansa jakama resepti, jonka totesin täyttävän kriteerit.  

Ensimmäisen koe-erän tein maistiaisiksi työkavereilleni ja siitä muodostui suorastaan hitti! Jäätelön maustamiseen käytin tuolloin yhden pötkön Oreo -keksejä, sillä sitä samaa kaavailin oppilaiden kanssa käytettäväksi. Lähes kaikki pitävät Oreo -kekseistä. Laktoosittomille tämä resepti ei valitettavasti sovi, sillä kondensoitua maitoa ei ole saatavilla laktoosittomana. Sitä voi kuulema valmistaa itse keittämällä maitoa pari tuntia, mutta päädyin hieman helpompaan vaihtoehtoon laktoosittomien kanssa. Heille teimme "mehujäät" tuoreista soseutetuista mansikoista, vaaleasta siirapista ja glukoosisiirapista. 

Jäätelön valmistus käy vartissa! Vatkaa kerma. Lisää kondensoitu maito ja glukoosisiirappi, sekä lopuksi mahdolliset lisukkeet. Uusimmassa Kotivinkissä oli muuten samantyyppinen ohje, jossa yhtenä ainesosana oli kreikkalainen jogurtti. Varmasti toimii! Glukoosisiirappi ei kuuleman mukaan ole välttämätöntä, mutta sitä sattui minulla olemaan jostain vanhasta kokeilusta, joten käytin sitä. Sellaisenaan siirappi ei nimestään huolimatta maistu miltään. Glukoosisiirappi tekee jäätelön rakenteesta paremman.

Kotona tein vielä toisen erän samaa reseptipohjaa käyttäen. Tällä kertaa jaoin jäätelömassan vatkaamisen jälkeen kahteen erään. Toiseen soseutin kotimaisia mansikoita 250g ja toiseen käytin vajaan pötkön minttu -Oreoita. Tuo mansikkainen on minusta todella hyvää! Jäätelön päälle pilkkomani mansikat toki ovat aika jäisiä syödessä, mies sanoo, että käyvät hampaisiin hänellä. Hyvää oli minttuoreojäätelökin, mielestäni parempaa kuin perusoreoilla maustettu. Yrttejä voisi jäätelön maustamiseen käyttää myös! Minttu ja basilika voisivat olla esimerkiksi tuoreiden mansikoiden parina...

Tänään taitaa helle-ennätykset paukkua! Ajattelin laittaa uuden satsin pakastumaan, sillä tuo toukokuun lopulla tehty annos loppui muutama päivä sitten ja huomenna on tulossa vieraitakin, ihanat opiskelukaverini tulevat käymään. Paljon naurua luvassa.

Helpotusta helteisiin!<3

Taina

Marimekkoa makkariin - Retroa 20-luvun tyylillä

Parin viime vuoden aikana olen huomannut itsessäni suorastaan hullaantumista useisiinkin Marimekon tuotteisiin ja kuoseihin, nämä näyttäisivät tulevan itselleni aina kausittain nämä Marimekkoon hullaantumiset! Kaikki taisi alkaa Urna -maljakosta, perässä seurasi Ming- ja Flower -maljakot. Seuraava villitys itselläni ovat olleet pienemmät Oiva -mukit, jotka näyttävät lisääntyvän itsestään...Tykkään, että tuossa mukissa on koko ja muotoilu kohdillaan, se tuntuu hyvältä kädessä ja on kooltaan juuri oikeanlainen juoma-annoksille. Tällainen kuoseihin hurahtava tykkää, kun mukin kuvion ja värityksen voi valita mielialan mukaan. Mieskin kysyy mulle kahvia laittaessaan, että mikä muki tällä kertaa.:)

Makuuhuoneen verhot olivat olleet mietinnässä jo varmaan vuoden verran. Helppo valinta olisi ollut valkoinen pellava, mutta kaipasin vähän väriä ja ehkä jotain kuviotakin. Nettikirppiksiä olen seurannut sopivan verhokankaan toivossa, mutta sopivaa ei osunut kohdalle. Sitten hommasin olohuoneeseen Tiiliskivi -kuosia olevan päällisen vihreänä ja muutaman viikon tyynyä katseltuani ajattelin, että tässä olisi loistava kangas makuuhuoneen verhoihin.

En ole aiemmin ommellut valelaskosverhoja ja tajusin siinä vaiheessa, kun aloin miettimään kankaan leikkaamista verhoiksi, että Tiiliskiven painokuviot (vaakaraidat) tuovat ompeluun oman haasteensa. Olisi ehkä järkevää harjoitella valelaskosverhojen ompelua vaikka yksivärisellä kankaalla tai vähintäänkin yksittäisellä verholla, ei kahdella kuviollisella, jotka tulevat vierekkäin! Yritin kuitenkin olla joka työvaiheessa niin tarkka kuin ikinä pystyin, mittasin joka kohdassa moneen kertaan, sillä inhoan purkamista. Aika tavalla puoli päivää siinä meni, että sain verhot ripustettua ikkunaan. Jouduin ne tosin vielä ottamaan uudelleen alas, purkamaan yhden sauman ja ompelemaan sen uusiksi, sillä verhojen alareunat eivät meinanneet millään asettua samaan tasoon, vaikka kuviot sen näyttivät tekevän. Tuossa ensimmäisen kerran verhoja ripustaessani tuntui, että oma äly ei nyt enää riitä ratkaisemaan ongelmaa. Toisen verhon tankokujaa hieman leventämällä sain reunat kohdilleen, ja vaakaraidatkin näyttivät viimein asettuvan kuta kuinkin kohdilleen.

Ohjeet valelaskosverhon ompeluun otin täältä. Jossain kohti ohjeita lukiessani olin yhtä suurta kysymysmerkkiä. Ohjeiden kirjoittaminen on erittäin vaikeaa ja niitä pitäisi aina testata ihmisellä, jolle asia on vieras. Ompelussa en kuitenkaan ole ihan aloittelija, joten selvisin pulmakohdista kokeilemalla. Jälkiviisaana ajattelen, että olisin voinut tehdä kahden erillisen verhon sijaan yhden leveämmän, mutta siinä tapauksessa kankaat olisi pitänyt yhdistää heti alussa huomaamattomalla pystysaumalla. Meillä on suhteellisen matalalle laskeutuvat ikkunat, joten nämä ovat paitsi leveämmät, myös pidemmät kuin ohjeen verhot. 2,5 metristä kangasta jäi vielä sen verran, että niistä saisi vaikka pari kapeaan tyynyyn sopivaa päällistä ommeltua.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen uusiin verhoihin. Harmaanvihreä sävy on ihanan rauhoittava ja se sopii hyvin makuuhuoneen beigeen seinään, sekä hiljattain hankkimiini Unikko -tekstiileihin, jollaisia en olisi arvannut enää koskaan haluavani.;) Verhottomuus, verhot, niiden väri, kuviot tai niiden puuttuminen vaikuttavat yllättävän paljon huoneen tunnelmaan. Rakastan luonnonvaloa ja voisin sen puoleen olla vaikka ilman verhoja. Toisaalta tykkään kaikista ihanista kuoseista ja verhot tuovat pehmeyttä ja pesämäisyyttä tilaan kuin tilaan.  Makuuhuoneeseen tuli mielestäni ihana 70 -luvun henki päivitettynä tähän päivään.<3 Retrokuosien rinnalle sopii täydellisesti valkoinen raikastamaan ja puunväri tuomaan lämpöä. Haavelistalla on vielä seinään kiinnitettävä taso minulle yöpöydäksi, ehkäpä Verso Designin pari Koppa -hyllyä ja ehkä joku viherkasvi, joka tykkään aamuauringosta...

Ihana lomaviikko alkaa olla lopuillaan. Olin ajatellut sulattaa pakastimen ja ommella nuo verhot, molemmat hommat tulikin tehtyä. Myös Helsinki -päivä Aalto-museoineen, teatterireissu ystävän kanssa ja paikallisten yrittäjien yhteisponnistus, muotinäytös perjantai-iltana Wine & Cafe Olavissa, toivat mukavaa ohjelmaa lomaviikkoon. Täältä tullaan arki, olen valmis!

Mukavaa viikkoa!

Taina

Joulukuusen ja -vihreiden uusiokäyttöä / DIY talvikranssi

Joulukuusi kannettiin jo viime viikolla pihalle. Sitä poissiivotessa tuli mieleen, että kuusesta saisi valtavan kranssin tai monta pienempää. Eilen ryhdyin tuumasta toimeen. Vaikka kuusemme oli, kuten tavallista, jalokuusi, en halunnut käyttää kranssiin pelkkää kuusta. Niinpä napsin oksia myös terassille ostamastani isosta sypressistä (en usko, että se näyttää hyvälle muutenkaan kovin pitkään), sekä pihan  timanttituijasta. Ilmeisesti tuijassa yöpyy tähän aikaan vuodesta pikkulintuja, olin saada sydänkohtauksen pariin otteeseen, kun pimessä kävin oksia leikkaamassa.

Kranssinpohjana käytin tällä kertaa keväällä tilaamaani Parolan rottingin kranssirengasta. Tämä on muistaakseni 40 cm halkaisijaltaan. Minulla on näitä oikeasti kaksi kappaletta, sillä olen ajatellut tehdä uuden version makuuhuoneen valaisimesta ja käyttää näitä kranssirenkaita siinä, mutta toistaiseksi tuo on jäänyt (jännä juttu) tekemättä...

Rottinkia suojellakseni ja toisaalta saadakseni oksat paremmin kiinnittymään kieputin kukkakaupasta ostamaani kukkateippiä renkaan päälle. Ainakin rottinkisen hulavanteen päälle on ollut hieman vaikea saada sidottua tiukasta oksia, sillä rottinki on vähän liukasta ja hulavanne melko paksu. 

Kuusesta leikkasin aika reilunkokoisia, ehkä noin 20 -senttisiä, oksanpäitä. Sypressin ja tuijan oksat olivat hieman lyhyempiä. Jokaista lajia oli muistaakseni noin 15 oksaa. Solmin ensin oksat nipuiksi, joissa jokaisessa oli pohjalla kuusenoksa, välissä sypressi ja päällimäisenä tuijanoksa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä jokaisesta omia nippujaan ja vuorotella niiden solmimisessa, mutta tällä kertaa päädyin siis tekemään sekanippuja. 

Niput solmin samalla paksummalla kukkalangalla (eli vihreällä rautalangalla) renkaan ympäri rautalankaan kieputtaen. Joskus aiemmin solmin jokaisen nipun omalla rautalangalla, mutta tykkään enemmän tästä tavasta, jossa rautalankarulla kulkee työn mukana, eikä lankaa tarvitse pätkiä. Kuvassa näkyy myös rulla ohuempaa kukkalankaa, mutta sitä en käyttänyt tällä kertaa. Varasin sen vain käden ulottuville kranssia aloittaessani.

Kun niput peittivät koko renkaan, tein vielä kuivatuista appelsiinisiivuista, juuttilangasta ja puunvärisistä helmistä koristeen kranssin keskelle. Nuo appelsiinisiivut on minusta niin ihania!<3 Noista siivuista voisi tehdä vaikka kranssin pelkästään tai ripustaa niitä mobileksi...

Aika mukava tapa käyttää joulukuusta ja jouluvihreitä, kun parasta ennen päivä niissä on mennyt umpeen!  Ulkona ikivihreät kranssit säilyvät yleensä hyvin. Olikohan juhannuksen tienoilla, kun viime vuonna purin kuusikranssin etuportaalta...;) Kuusta on muuten runsaasti jäljellä, joten jos joku ystävistä kaipaa kuusenoksia, niin täältä saa tulla hakemaan!  

Tänään latoin valkoiset kynttilänpätkät uusiokäyttöön, mutta se on oman postauksen arvoinen juttu.:)

Pehmeää paluuta arkeen!

Taina 

Hento puolukkakranssi

Tämä viimeisiään vetelevä joululoma on ollut ohjelmattomuudessaan ihanan rentouttava, syksyn rankka työrupeama alkaa olla unohtunut, ja tuntuu, että olen valmis talven ja kevään haasteisiin. Täytyy ainakin tsempata itseä.;D Kevätlukukausi tuntuu joka tapauksessa menevän aina nopeampaa kuin syyslukukausi, kiitos hiihtoloman ja pääsiäisen, jotka rytmittävät ja tauottavat kevättä. 

Uuden vuoden ensimmäisenä aamuna päätin siirtää jouluksi solmimani kranssin ulos, sillä se alkoi näyttää kuivalta, männynoksat varsinkin. Jo edellispäivän lenkillä kaivelin tuosta meidän takametsästä lumen seasta pienen kimpun puolukanvarpuja uusi kranssi mielessäni. Tokmannilla törmäsin tuollaiseen himpun paksumpaan, vihreää, rautalankaan (hintaa oli jotain 2-3 euron väliltä), josta tein ensin yksinkertaisen renkaan kranssin pohjaksi. 

Solmin varpuja pohjaan sillä ajatuksella, että ensin kierros ympäri (koska niitä varpuja oli aika vähän), ja sitten loput varvuista sinne tänne väleihin.  Kranssin halkaisija on hieman alle 30 senttimetriä. Valmista tuli alle puolessa tunnissa, kun materiaalit olivat valmiina. Puolukka sopii hyvin kransseihin, sillä se ei näytä heti huonolta ja käpristyneeltä kuivettuaankaan. Kranssista tuli tällä kertaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanan kepeä.<3 Tuli vähän mieleen tämän vuotisten joulukorttien kuvio.:)

Vihreä tuntuu hyvältä kaikissa muodoissa erityisesti nyt, kun ulkona on lähinnä valkoisen ja harmaansävyjä. Viherkasvien ja uudenvuodenkimpun lisäksi iloa tuottaa vielä jouluruusu. Olisi kiva saada se säilymään niin pitkään keväälle, että sen voisi istuttaa pihalle. Epätodennäköistä, mutta aina kannattaa yrittää!

Oikein hyvää viikonloppua!<3

Taina

Jättikranssi ja havuvihta

Haaveissa on ollut jo pidemmän aikaa tehdä iiiiso kranssi! Instassa sellaisia on vilahdellut pitkin syksyä. Nyt en juuri niitä tietenkään tähän hätään löytänyt, vaikka mielestäni kävin kaikki mahdolliset tilit läpi. Ainakin Kaikki Paketissa Aleksi ja Jani olivat marraskuun alussa tekemässä kranssia hulavanteen ympärille, ja juuri sellaisesta minäkin haaveilin lauantaihin saakka. Heidän upean kranssinsa  teko-ohjeineen löydät täältä.

Viime viikolla kukkaostoksilla Villiviinissä käydessäni lahjoitti Eija minulle metallisen renkaan, joka oli toiminut kranssipohjana taannoisilla häämessuilla. Renkaan halkaisija on lähes 70 senttiä. Lauantaina soitin Koivikon Katveen Jenspalle havujen toivossa, ja illalla minulla olikin sitten kaikki tarvittava kasassa kranssin sidontaan. Ryhdyin heti toimeen, sillä tuumahan oli ollut olemassa iät ja ajat sitten.:P

Tein havuista pieniä nipuja ja sidoin ne renkaaseen hieman lomittain toisiinsa nähden, koska halusin kranssista myös muhkean. Pari tuntia siinä vierähti, mutta olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Lopuksi viritin Clasulta ostamani paristokäyttöiset valot kranssiin ja samalla tein juuttinarusta ripustusnarun ja kätkin patterikotelon kranssin taakse. Jos törmään ennen joulua paksuun, punaiseen, nauhaan, voin sen tuohon vielä rusettina lisätä. Laatikkossa oli vain ohuita nauhoja, jotka eivät olisi tuon kokoisessa kranssissa näyttäneet miltään.

Yllätys olikin lopulta, että ovessa oleva naula kranssin ripustamiseen oli liian alhaalla tälle kranssille, joten yön yli mietittyäni naputtelin kranssille seinään naulan ja väkersin havuista vielä tuollaisen vihtamaisen kranssin. Siihen nappasin muutaman kuusenoksan, viimeiset vanhan kimpun oksat maljakosta, sekä kaksi vihreää papukaijatulppaania tuoreesta kimpusta. Lopuksi sidoin ne tiukaksi nipuksi juuttinarulla. 

Sunnuntaina laitoin muuten myös ensimmäisen jäälyhdyn jäätymään. Käyhän kurkkaamassa vinkit tammikuulta täältä.:) Viimeksi käytin männynoksia, tällä kertaa ajattelin käyttää kuusenoksia, kun niitä edelleen on, ainakin osassa lyhdyistä. Harmi vain, että olen vuoden varrella käyttänyt pikkuämpäreitä maalaushommissa! Eilen kävin ostamassa uudet ämpärit puuttuvien tilalle, mutta otinkin vahingossa liian isot (pikku)ämpärit, joilla ämpäreiden väliin jäävä tila olisi kovin pieni ja lyhdyistä tulisi vähän turhan ohuita...Onneksi tässä on viikko jouluun, ehtii vielä aika monta lyhtyä jäädyttämään! Pakkastakin on luvattu koko viikoksi, joten jäädyttämisen pitäisi onnistua sään puolesta.    

Kiva olisi tuoda tuohon etuterassin pikkupöydälle vielä vaikkapa hyasintteja, jotka noiden tulppaneiden tavoin pysyvät pakkasessa kauniina. Vasta kun sää menee suojalle, ne sulavat ja alkavat näyttää huonolta. Katsotaan nyt, mitä vielä ehditään ja jaksetaan. Stressaamaan ei kannata ruveta:)

Kivaa tiistai-iltaa!

Taina

DIY-ideoista apua joulutukseen

Joko teitä on alkanut jouluttaa? Koska olen aivan jouluhullu ihminen (sekin vielä!), on itselläni ollut voimakkaita joulutusoireita jo muutaman viikon. Tästä hulluudesta huolimatta oireet pääsivät yllättämään, sillä ne eivät suinkaan alkaneet lumen ja pikkupakkasen myötä, vaan keskellä vesisateista Kööpenhaminaan. Oisko se sitten ollut Tanskan lipun värit, mikä sai joulun läikehtimään mielessäni...

Lääkkeeksi oireisiin nautin nyt iltaisin glögiä, kynttilänvaloa, takkatulen loimua ja tietenkin joululehtiä! JOS aikaa olisi, voisin tehdä jotain pieniä lahjoja itse, mutta epäilen, että aika ei anna periksi. 

Jotain ostoksia on tullut aiheen tiimoilta tehtyä, mutta niistä lisää sitten lähempänä h-hetkeä. Piirtelin myös kalenteriini suunnitelmia joulun koristeluihin. Aika simppeleillä koristeilla mennään varmastikin, ja luonnonmateriaaleja on tarkoitus käyttää hyväksi. Muutenkin tykkään edelleen eniten luonnonläheisestä jouluilmeestä.

Näin marraskuussa moni muukin miettii jo/vasta nyt joulua (jos oikein laskin aattoon on 46 yötä... ). Kaivelin pikaisesti blogini arkistosta muutaman helpon ja nopean DIY-idean jouluun tai adventtiin liittyen. 

Betonisen adventtikynttelikön teko-ohjeet löytyvät kahden vuoden takaa täältä. Sittemmin on tullut tehtyä rautakaupan betonista yhtä sun toista, ja jos sopiva tila kotoa löytyy, suosittelen rohkeasti kokeilemaan sitä askartelubetonin sijaan. Jälkimmäisellä on todella suolainen hinta! 

Tine K -tyyppisen kalenterikynttilän valmistaminen on superhelppoa, ja säästää pitkän pennin aitoon verrattuna. Ohje kynttilään löytyy täältä.

  

Myös joulukorttien askartelu on pian ajankohtaista, ken sellaisia vielä tykkää askarrella ja lähettää. Itse olen pitänyt itsepintaisesti perinteestä kiinni, sillä minusta on ihanaa saada edes jouluna kortteja. Jos kortti on vielä itsetehty, tiedän, että kortin lähettäjä on kaltaiseni pöhkö. Ymmärrän niitä, jotka eivät kortteja enää lähetä, mutten halua taipua tässä asiassa. Porokorttien idea löytyy täältä. Viime vuoden kuusikortit löytyvät puolestaan tästä postauksesta. Tämän vuoden joulukorteista ei ole vielä ajatustakaan...

Viimeisenä vinkkinä linkitän jouluisen postauksen, josta löytyy linkki pullonharjajoulukuusen askarteluun. Tämän tapaisia kuusia on myynnissä sisustusliikkeissä. Jos haluaa rakentaa vaikka kokonaisen kuusimetsän, kannattaa ehdottomasti säästää tekemällä itse. Itse halusin vain yhden pulloharjakuusen minin katolle kuvausrekvisiitaksi ja joulukoristeeksi. Luultavasti mini ja kuusi koristavat tänäkin jouluna kuopuksen huonetta.

Odottavan aika ei aina olekaan pitkä! Nautitaan odotuksesta!;)

Taina