Kovanonnenkakkua - 20 vuotta naimisissa

Tänään on tosiaan vietetty meidän 20-vuotishääpäivää, posliini- tai pronssihääpäivää, kutenWikipedia kertoo. Hyvin arkisissa merkeissä on päivää viettetty, käytiin päivällä tosin kahdestaan syömässä Mamma Mariassa, ja nyt illalla leivoin kakkua ja toki hieman kuohuvaa sitten juhlan kunniaksi nautittiin. Tuo leipomani kakku on alkuperäiseltä nimeltään Marianne-poke(=tökkäys)kakku, mutta minä nimesin sen tänään epäonnenkakuksi. Sopii siis täydellisesti hääpäivänviettoon!;) Vakavasti puhuen olen oikein onnellinen tuosta rakkaasta puolisostani ja näistä vuosista yhdessä. Kaikkiaan niitä on seurusteluaika mukaan lukien jo lähes 25 vuotta. <3 Ihan kiva olisi ollut lähteä jonnekin kahdestaan juhlistamaan yhteisiä vuosia, vaan nyt ei ollut mahdollisuutta. Arjen toimivuus ja pienet asiat, ne pätevät mielestäni myös parisuhteessa.

Kakkuun palatakseni, olen nyt kahdesti leiponut tätä, ja aina (kummallakaan kerralla) ei tosiaan mene niin kuin Strömsössä.  Ensimmäisellä kerralla suklaa ei todellakaan uponnut kakun reikiin (tästä nimitys tökkäyskakku, kakkuun tökitään reikiä), vaan suklaa valui ylt´ympäriinsä. Mielestäni ohjeessa olisi voinut olla myös maininta siitä, että kermavaahtoa ei kannata laittaa liian aikaisin kakun päälle...Ensimmäisestä kakusta tuli aivan kammottavan näköinen, vähän kuin joku olisi oksentanut kaukun päälle.:P Hyvää se oli silti!

Tällä kertaa päätin jättää suklaasulan tekemättä, ja välttää sudenkuopat oveluudella. Kävi niin, että irtopohjavuoka alkoi valuttamaan taikinaa pohjan ja reunojen välistä. Onneksi oli juniori lisäkäsinä lähettyvillä, että jäi jotain paistettavaa toiseen vuokaan! Olen joskus vuosia sitten ostanut Hackmanin kakkuvuoan, jonka irtopohja ei todellakaan irtoa, vaikka tekisi mitä. Kaadoin taikinat siihen, niin eipä enää karanneet taikinat.:) Hyvää ja (teoriassa) aika helppo kakku leipoa, suosittelen!;D Hieman yksinkertaistin myös kakun koristelua, sillä kaapissa ei ollut Marianne-murskaa yms. Koristeluun käytin kermavaahdon ja marjojen lisäksi 70% minttusuklaan palasia. Kuopus kehui kakkua paremmaksi kuin ensimmäinen versio oli, vaikka hän söi siitä ensimmäisestäkin suurimmat palaset.

Pakko vielä kertoa lopuksi, että eilinen "aikainen" nukkumaanmeno ei sitten sekään mennyt ihan niin kuin ajattelin. Tänä aamuna heräsin sateenropinaan puoli kymmeneltä! En ikinä nuku niin pitkään. Joten ehkä on paras vain kukkua, nyt kun sen vielä on mahdollista. Eiköhän se arkirytmi palaa, kun arki oikeasti alkaa. 

Taina

Hotel Rantapuisto - Aikaa kahdestaan

Meillä on ollut tapana karata ainakin silloin tällöin kaksistaan reissuun, pikkulomalle Hotel Rantapuistoon lähdimme siis ilman lapsia. Vaikka meidän pojat ovatkin jo sillä tavalla hyvässä iässä, etteivät onneksi vaadi jatkuvaa vahtimista, niin minusta on silti tarpeellista toisinaan antaa kaikki aika ja huomio sille elämän tärkeimmälle ihmiselle eli puolisolle ja toisaalta saada sitä huomiota itsekin! Meillä on kuukauden päästä 20-vuotishääpäivä tulossa, emmekä näillä näkymin ole juuri nyt tekemässä sen kummempaa reissua juhlan kunniaksi. Pieni lomasemme ajaa saman asian.

Meille oli varattu pöytä Hotel Rantapuiston ravintolasta ja söimme pitkästä aikaa kolmen ruokalajin illallisen. Tilasimme tietenkin kuohuvat alkujuomiksi! Itse otin alkuruoan riskillä, sellaista, mistä en ymmärtänyt juuri kuin sanan sieltä ja toisen täältä, mutta annos oli ilokseni täysi kymppi! Lunttasin tuolta hotellin sivuilta, että annokseni oli lohipastrami, tyrnimajoneesilla ja omenafenkolisalaatilla. Ihanan raikas kokonaisuus! Mies otti alkuruoaksi maalaissalaatin. Niiden jälkeen ei todellakaan ollut enää nälkä, mutta kun kerran syömään ryhdytään, niin sitten syödään.;)

Pää- ja jälkiruokaksi valitsimme samaa, eli päivän kalaa, joka oli nieriää, aterian päätimme suklaakakulla ja sorbetilla. Ei ihan heti tule mieleen milloin olisin syönyt yhtä hyvää ruokaa. Tietenkin seuralla ja tilanteella on aina vaikutusta siihen, miltä ruoka maistuu! Täällä se maistui yhtään liioittelematta erinomaisen hyvälle.

Illallisen jälkeen kiirehdimme rantasaunalle. Parituntinen meni ihan varkain, kun lilluimme paljussa ja kävimme molemmat jopa uimassa meressä. Sinne jäi mun talviturkki, hyytävän kylmään Suomenlahteen! Vaikka sää ei suoranaisesti suosinut, ei se varsinaisesti haitannutkaan (aurinkoiset kuvat rannalta ovat sunnuntailta, kun kävimme rannalla kävelemässä). Rannalla oli rauhallista, ulkomaalaiset saattoivat ihmetellä hulluja suomalaisia kylmässä meressä uimassa.

Enkä minä olisi minä, jos en olisi kesken paljuilun hakenut kameraani, ja napsinut kuvia harmaanakin päivänä kauniista Suomen kesästä. Saunan jälkeen istuskelimme vielä vilvoittelemassa rantasaunan terassilla, sillä ketään ei tullut saunomaan meidän jälkeemme. Mietimme, että olisi kiva joskus vuokrata Hotel Rantapuiston rantasauna kaveriporukalle.

Aamulla käväisimme hätäisesti ottamassa pientä aamupalaa, mutta säästelimme nälkää puolen päivän aikaan aukeavaan brunssiin.  Ajoimme välillä Kallioon hakemaan pikkuveljeni vaimoineen brunssiseuraksi (brunssillehan voi tulla, vaikkei hotellissa olisi yötäkään) ja sitten taas syötiin.;) Pakko tunnustaa, että olin vieläkin ihan täynnä edellisillan syömisistä. Brunssin tarjonta on runsaampi ja erilainen kuin hotelliaamupalan, vaikka niissä osittain on samoja aineksia. Lopuksi siirryimme atrium-pihalle kahville nauttimaan auringonpaisteesta suojaisalla pihalla, ja minä kuvasin tietenkin kukkasia ja yrttejä...

Huomasimme vasta sunnuntaina, että Hotel Rantapuistossa olisi ollut myös Room Escape! Jos olisimme sen aiemmin tajunneet, niin varmasti olisimme sen meille varanneet. Tämä laitetaan korvan taakse tulevaisuutta varten, ja olkoon samalla vinkkinä muille hotellissa yöpyville tai brunssiin osallistuville. 

Lämmin suositus Hotel Rantapuistolle, jos etsit yöpymispaikkaa Helsingistä tai ruokapaikkaa illallisen tai brunssin merkeillä. Suurkiitokset Rantapuiston väelle vieraanvairuudestanne ja ihanasta pikkulomasta, jonka saimme hotellissa viettää!

Taina

Kaupallinen yhteistyö Hotel Rantapuiston kanssa.