Mikä kesä!

Heinäkuun alussa kirjoitin suorittamisesta ja itse luomistani paineista, joita kesään ja lomaan lataan. Tältä kesältä muistikirjastani ei löydy to do-listaa, eikä sellaista ole missään vaiheessa ollut olemassa. Jotkut asiat tosin pysyvät mielessä ilman listojakin, en usko, että omalla kohdalla pystyisin olemaan koskaan täysin vapaa velvoitteista ja keskeneräisten asioiden tuomasta taakasta! Otsikon loppuun olisin voinut lisätä myös kysymysmerkin, mutta helteiden puutteesta ja oikullisista säistä huolimatta tuntuu, että kesä on ollut hyvä.

Monenlaista hauskaa ja kivaa on kesään mahtunut! Olen kesän aikana tavannut monta bloggaajaa livenä, ja ne tapaamiset ovat olleet joka kerta todella mukavia. Kesäkuun alussa olin Villa Valkon Katin kanssa Siljan #Vegepaatti -tapahtumassa. Satun kanssa kävimme Tampereella ja tapasimme Satulinnan Tuijan, Suortuva Nannin sekä Oman katon alla Tuulan. Arjen Helmiä Krisse kutsui minut ja Sadun Kouvolaan kahvittelemaan, ja paikalla oli mm. Palanutta siirappia ja Pumpernikkeliä Marika ja Raparperin alla Laura.

Kesän aikana olin mukana miehen työreissuilla Tampereella ja Hämeenlinnassa. Hatanpään Arboretumissa otetut kuvat ovat mielestäni kesän onnistuineimmat. Kävin viimein Tiirinkosken tehtaalla ja ihastuin paikkaan kovin. Heinäkuun alussa pääsimme miehen kanssa Hotel Rantapuistoon blogiyhteistyön merkeissä pienelle lomaselle.  Ihana paikka, jossa molemmat viihdyimme! Asuntomessuilla kävin kahteen otteeseen. Bloggaripäivien anti oli runsas ja messuista voisin vielä bloggailla syksyn mittaan.

Elokuun alussa juhlittiin pienesti 20-vuotishääpäiväämme, ja heti perään synttäreitäni. Lepaan näyttelyyn osallistuminen oli hieno kokemus, josta sain uutta oppia ja tapasin livenä mainiot puutarhuroivat  ja bloggaavat sisarukset, Versoja Vaahteramäeltä Riinan ja Kesätuulian Mutamäeltä.  

Inspiraatiota kukkasista olen ammentanut varsinkin Kukkamakuja- ja Kimppu-kirjoista. Sokeroidut ruusunlehdet olivat erityisen hyviä ja miten kauniisti ne koristavat leivonnaiset! Uutta kukkapenkkiä aloin rakentamaan elokuun alussa, ja Lepaalta sekä eilen Mustilan taimipäiviltä hankin kukkivia lisää perennapankkeihin. Tuskin maltan odottaa ensi kesää!

Kukat kuuluvat kesään tietenkin! Kesään on mahtunut 13 Kukkailottelua, joista viimeisimpään ehdit osallistumaan vielä tänään. Kukkia taitaa vilahtaa kyllä melkein kaikissa muissakin kesän postauksissa.;) 

Heinä-elokuun vaihteessa inspiroiduin viimein kodin tyhjentämiseen turhista tavaroista, hommasin haaveilemani rottinkikeinun ja iloitsin hyvässä järjestyksessä olevia kaappeja, sekä muhkeaa kirppistiliä.

Paljon mahtuu kolmeen kuukauteen. Eilen vietettiin perinteisiä venetsialaisia ja kesäkauden päättymistä, ja vaikka ilmassa on paljon syksyn merkkejä, haluan pitää vielä kesän rippeistä kiinni! 

Ihania elokuun viimeisiä päiviä!<3

Taina

Honka Ink

Asuntomessut jatkuvat vielä ensi viikon, joten jos messukodit kiinnostavat, niin nyt alkaa olla korkea aika suunnistaa kohti Mikkeliä. Nämä messupostaukset tuntuvat kiinnostavan, viime vuotisiakin käydään edelleen lukemassa, joten voin ihan hyvin jatkaa Mikkelin Asuntomessutalojen esittelyä. Tällä kertaa kurkataan kohteeseen no 10, Honka Ink, joka on nuorenparin ensiasunto. Siinä on hieman yli 150 neliötä, neljä huonetta ja keittiö. Kodin sisustus on Jonna Kivilahden eli MRS Jonesin käsialaa. Jostain taisin lukea, että tässä talossa sisustus jää myös messujen jälkeen sellaiseksi, kun se on näissä kuvissa.

Pitkään mietin, että kuinka kirjoittaisin rehellisesti omista tunnelmistani tästä kohteesta, jonkun tulevasta kodista. Tarkoitus kun ei ole loukata ketään tai haukkua kenenkään kotia. Jotenkin minulle jäi Honka Inkistä ristiriitaiset tunnelmat, sillä täällä oli paljon kaikkea ihanaa ja kaunista, erityisesti valaisimet, rottinkikalusteet ja Tine K:n ihanuudet. Kuvissa koti näyttää minusta upealta! 

Paikan päällä, varsinkin alakerrassa minulle tuli ahdistava olo, levottomuus. Käytävämäisen eteisen tumma seinä, alakerran täysin tumma wc, ikkunattomuus ja melko pienet neliöt, saivat sen aikaan.

Olen miettinyt tätä taloa paljon messuvierailun jälkeen ja tullut siihen tulokseen, että alakerran sisustus soti jollain tavoin omaa sisustusfilosofiaani vastaan, sillä tykkään niin paljon avaruudesta, tilantunnusta ja valosta. Olohuoneessa tuntui, että siellä oli liikaa tavaraa. Voi olla, että huonekaluja oli jouduttu siirtelemään kulkua estävien nauhojen vuoksi, mutta olohuoneessa liikkuminen tuolla kalustuksella vaatii jo jonkinmoista pujottelua, mikä on mielestäni epäkäytännöllistä. Hirsiseinistä tuli alakerrassa melko mökkimäinen olo.

Yläkerran huoneista ja sisustuksesta pidin kovasti! Siellä puu oli saanut kaveriksi raikasta valkoista. Siinä missä puunkuviot yhdessä tummuuden kanssa alakerrassa saivat minut levottomaksi, niin valkoisen kanssa ne luovat mielestäni kodikkuutta ja puun väri tuo sopivasti lämpöä! Myöskään tehostevärin harmaa ei ollut niin tummaa kuin alakerrassa. Vaikka esim. makuuhuoneessa oli (ainakin) yksi grafiitinharmaa seinä, niin se ei ollut turhan hallitseva tunnelmana kannalta. Yläkerran huoneissa vallitsi mukava väljyys.

Talon pohja on minusta varsin toimivan tuntuinen. Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tämä teissä herättää. Tiedän, että tästä kohteesta on tykätty kovastikin!

Onko vielä Mikkeliin menijöitä?:)

Taina

Haaveena loft? - MinunVALO

Uustuotantoa oleva loft-asunto kuulostaa hyvälle idealle lofteista haaveileville. Itsekin voisin kuvitella asuvani joskus loftissa. Usein kulkiessani erilaisten vanhojen kiinteistöjen ohi, jotka ehkä näyttävät nukkuvan ruususen unta, haaveilen herättäväni joskus vaikkapa entisen veturitallin tai tehdasrakennuksen uuteen elämään kotina.... Taidan olla tyyppiä, jolle loftin ideaan kuuluu myös, että rakennuksella on historia, joka mielellään saa jollain tavalla myös näkyä, vaikka käyttötarkoitus olisikin muuttunut yksityiskodiksi.

Lofteja tai sellaiseksi kelpaavia rakennuksia ei ole joka puolella tarjolla, joten ehkä tälle MinunLoftin uudelle teräspalkkirakenteiselle talokonseptille on ostajansa. Voisin kuvitella, että esim. kaupunkien uudisrakentaessa entisiä teollisuusalueita tai satama-alueita asumiskäyttöön, ympäristöön sopisi uusloft-talot, ikään kuin muistutuksena menneestä.

Mikkelin Asuntomessujen kohde 24, MinunValo, jäi ensimmäisellä messuvierailulla väliin, joten toisella kierroksella se oli omalla must-listallani. Lehdistöpäivänä talossa olikin sitten aikamoinen kuhina, oli vaikea saada kuvia, joissa ei vilise ihmisiä. Talo on Deko-lehden messukohde, joten lehdestä (7/2017) löytyy laajoja kuvakulmia ja lisäjuttua, jos kaipaat sellaista.

Talon sisustus on tv:stä tutun Anita Koposen käsialaa. Koti on suunniteltu lapsiperheelle. Neliöitä siinä on 201 ja kuutioitakin reippaasti, sillä yläkerran tilat olivat suurelta osin avonaiset, ja ikkunapintaa järvelle on kahden kerroksen verran. Mielestäni Deko-lehdessä on virhe pohjapiirrosten ostikoissa, ne olivat siis menneet väärinpäin...Taloon sisään tultaessa oikealle jäävät makuuhuoneet ja edessä aukeaa yhtenäinen keittiö-olohuone-ruokailutila. Alakerrassa puolestaan sijaitsevat kodin spa-osasto ja varastotilat. Terassia on sekä ylä- että alakerrassa, ja niitä yhdistää metalliset kierreportaat.

Vanhempien makuuhuoneen liukuovet ovat mielestäni todella kauniit, käytännöllisyydestä en menisi takuuseen...Tähän kohteeseen on noiden liukuovien lisäksi tehty paljon mm. huonekaluja, jotka Anita Koponen on suunnitellut ja talovalmistaja on valmistanut MinunDESIGN-merkillä. Pidän kovasti talon sisustuksesta ja hengestä. Jos jotain olisin vielä kaivannut, niin jonnekin rouheaa tiilipintaa vaikka vanhoista tiilistä...

Viehättääkö sinua loft-tyyppinen asuminen pikkukaupungissa, järven rannalla? Tämä talo on nimittäin myynnissä. Muistaakseni hintaa talolla on 820 000 euroa, joten ihan tavallisen palkansaajan tuloilla tätä unelmaa ei makseta. Onneksi voi aina haaveilla!

Taina

Mikkelin oheiskohteita // Deko-lehden arvonta

Pari viikkoa sitten pääsin parinkymmenen muun bloggaajan kanssa tutustumaan Asuntomessuihin ennakolta. Vierailumme Mikkelissä ei suinkaan rajoittunut pelkkiin messutaloihin, vaan kävimme mm. messujen oheiskohteissa Kenkäverossa, Mikkelinpuistossa sekä Kulttuuritalo Tempossa. Yövyimme Kyyhkylän kartanossa, ja kävimme pienelle Saimaan risteilylläkin.

Toki olen joskus matkalla pohjoiseen pysähtynyt sekä Kenkäverossa, että Tertin kartanossa, mutta voisi pysähtyä matkoilla useammin juuri tällaisiin persoonallisiin paikkoihin ketjuhuoltamoiden sijaan, vaikka niissä ehkä vähän enemmän aikaa meneekin. Pitäisi muistaa nauttia myös matkanteosta!

Meidän bloggareiden Mikkelin vierailu aloitettiin Kenkäverosta. Söimme maistuvaa keittolounasta rantakahvilassa ja jälkiruuaksi oli mustikkakukon tapaista, siitäpä inspiraatio tämän päivän leivontaan! Kenkäveron puutarhassa kävellessäni ja pionien runsautta katsellessani tajusin, että pihassamme on kyllä vielä tilaa pioneille ja muillekin kukille. Niinpä olenkin tässä rakentanut uutta kukkapenkkiä, kiitos Kenkäveron vierailun.;)

Kenkäverosta siirryimme Mikkelinpuistoon, joka on puutarha- ja luontomatkailukohde sekä mikkeliläisten oma virkistysalue. Meillä oli suht kireä aikataulu, puistossa saisi hyvin menemään vaikka koko päivän. Runsaat istutusalueet tarjoavat ihasteltavaa ja sinne voi tulla vaikka piknikille.  Lapsille on leikkipaikkoja, pelikenttiä ja uimarantakin on ihan hollilla.

Kyyhkylän kartano on hyvä vaihtoehto Mikkelissä yöpyessä. Varsinkin lasten kanssa paikka on kiva, sillä luontoa ja rantaa on ympärillä. Meillä oli messupäivämme päätteeksi aivan ihanat ruoat Rantakyyhky-kesäravintolassa, voin lämpimästi suositella paikkaa. Illallisen jälkeen teimme pienen risteilyn Saimaalle Jaarlin kyydissä. Nyt kesällä Jaarli risteilee muina päivinä, paitsi keskiviikkoisin maisemaristeilyjä, keskiviikkoisin laivalla pääsee Astuvansalmen kalliomaalauksia katsomaan. Tarkempia tietoja risteilyistä ja niiden hinnoista löytyy täältä. 

Risteilyn jälkeen saunoimme rantasaunassa ja rohkeimmat meistä (minä tietenkin ensimmäisenä...) kävivät uimassa. Saimaan vesi ei tuntunut, eikä ollut, lainkaan niin kylmää kuin merivesi Helsingissä pari päivää aiemmin. Olimme kuin mitkäkin pullervot!;D

Seuraavana päivänä kävimme vielä Mikkelin torilla kahvilla ja kävelimme Kauppahallin kautta Kultturitalo Tempoon. Paikka on avattu remontin jälkeen nyt keväällä. Alakerran saunatilat löivät kaikki messukohteissa näkemäni saunat yksinkertaisella tyylillään ja tyylikkyydellään. Saunatilat ovat siis vuokrattavissa, ja saunan yhteydessä on keittiötilat ja viihtyisä takkahuone. Talossa toimii ravintola Lumo, jonka loistavaa lounasta pääsimme vielä maistamaan ennen kotiin lähtöä. Paikka tarjoaa herkullisen ruoan lisäksi myös paljon silmänruokaa, nyt kesällä mm. Manuela Boscon maalauksia.

Reissu oli kaiken kaikkiaan upea! Käsitykseni Mikkelistä muuttui aika tavalla. Jos olen sitä aiemmin pitänyt lähinnä ensimmäisenä läpiajokaupunkina matkalla pohjoiseen, niin nyt pidän sitä erittäin varteenotettavana lomakohteena. Lisää tietoa Mikkelistä löytyy Visitmikkeli-sivuilta. Matkailu avartaa ja inspiroi! Kuten jo aiemmin mainitsin, on täällä tehty matkan innoittamana uutta kukkapenkkiä ja leivottu sadepäivän iloksi piirakkaa mustikkakukon ohjeella.:)

Iso kiitos vielä loistavista järjestelyistä Mikkelin kaupungin matkailun naisille.<3

Kiirehdin ostamaan uusimman Deko-lehden heti sen ilmestyttyä tuon reissuni jälkeen. Myös saamani lehdistöpaketti piti sisällään kyseisen lehden, joten ajattelin laittaa tämän itselleni ylimääräisen lehden pika-arvontaan, jos siitä olisi iloa jollekin.

Lehdessä riittää luettavaa. Messukohteiden ja niiden pihojen esittelyn lisäksi toinen puoli lehdestä on ihania koteja pullollaan, pari messutaloakin siellä on tarkemmin esiteltynä. Huikkaa tämän postauksen perään, Mansikkatilan mailla Facebook-linkkiin tai Instaan, jos olet kiinnostunut lehdestä. Arvon sen huomenna tiistaina, jotta saan sen postiin mahdollisimman pian. Jätä myös sähköpostiosoite, jos olet anonyymi osallistuja.

Taina