Pakkaspäivän lumoa

Kesän, lämmön, vihreän ja kukkien ylimpänä ystävänä koen vaikeaksi innostua juuri mistään talvisesta. No, ehkä takkatulesta, lämpimistä juomista, hyöryävistä keitoista, kesäkukkahaaveista ja leikkokukista, joista onneksi saa ympäri vuoden kaupasta...;) 

Pitkästä aikaa koin todellista kuvaamisenriemua eilen, kun ajelimme ensin Immilään myllylle kuvaamaan ja jatkoimme vielä siitä kaupunkiin Myllysaareen. Molemmissa on pitänyt käydä monet kerrat, mutta se on vain jäänyt. Samalla oli näitä kuvia räpsin, sormet jäässä, ajattelin, että ehkä talvessakin on omat hyvät puolensa. Ainakin aurinkoisena päivänä on superkaunista! 

Kauniin luonnon lisäksi iloitsen siitä, että lapset saavat nauttia talvenriemuista, luistelusta, hiihtämisestä ja pulkkamäestä! Vielä tuo meidän 17-vuotiaskin tykkää käydä luistelemassa ja viipyy jäällä aina useamman tunnin kerrallaan.  Järven jäällä ei onneksi eilen näkynyt ketään liikkumassa. Viime viikonloppuna noita jäihin pudonneita oli myös täälläpäin useita. Odotan itsekin, että pääsisi jäälle kävelemään ja hiihtämään.  Saa nähdä, koska onko sellaista tulossa tänä talvena. Salpausselän mäkiin mua on turha yrittään houkutella.:P

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Parasta just nyt!

Mikä ihana viikko ja varsinkin viikonloppu meillä onkaan ollut! Ihan kaikkein parasta just nyt on:

Syksy, joka on kuin kesä

Kun lenkillä tarkenee syyskuun lopulla ilman takkia ja pitkähihainenkin tuntuu turhan kuumalta, on sää just mun mieleeni. Tähän samaan kun lisää sinitaivaan ja ruskavärityksen osittain saaneet puut, tuntuu siltä, että luonto kyllä tietää, mitä ihmismieli kaipaa ja tarvitsee.

Täällä on juotu kahvia terassilla työpäivien jälkeen. Töistä tullessa on pitänyt kiertää puutarhaa kukkia tutkaillen ihan kuin keväällä. Miten mukava huomata nuppuja unikoissa, mutta eniten yllätyin, kun huomasin jasmikkeen alkaneen kukkia uudelleen! Yksi oksa vain, mutta kuitenkin. Pyykit kuivaa parhaillaan auringossa, miten raikkaalta puhdas, ulkonakuivattu, pyykki tuoksuukaan.

Musiikki ja äänikirjojen kuuntelu

Sain yhteistyön merkeissä itselleni Sudion langattomat kuulokkeet ja niitä testaillessani olen mm. antanut äänikirjoille uuden mahdollisuuden. Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa on nyt suurin piirtein puolessa välissä. Aiemmin olen hyytynyt äänikirjoissa ensimmäisille sivuille. Krista Kosonen sopii loistavasti lukemaan kirjaa.  Musiikkiakin on tullut kuunneltua enemmän. Metsässä liikkuessani tykkään kuunnella luonnonääniä, mutta uskon kuulokkeiden tulevan ahkeraan käyttöön talvella, kun lenkit siirtyvät tienvarsille. Tämä postaus ei ole yhteistyöpostaus, olen vain iloinen uusista kuulokkeistani. Oli jo aikakin tulla 2020 -luvulle.:)

Kukat tietysti

Parasta aina on kukat.;D Tällä hetkellä sellaiset, jotka hehkuvat loppukesän ja ruskan väreissä, ovat erityisesti mieleen. Keittiönpöydällä olevassa kimpussa on jopa krysanteemeja, joista en ole oikeastaan koskaan tykännyt. Kimppu on Villiviinin valmiskimppu, jonka ostin ruokakaupasta, kun en ohikaan päässyt.;)

Terveenä pysyminen ja työnilo

Korona se ei jätä meitä rauhaan ja aika lähellä on käynyt jo useamman kerran. Onneksi olemme ainakin vielä välttyneet taudilta. Esikoisella oli altistuminen, mutta testi oli onneksi negatiivinen ja karanteeni hänellä jo ohi. Moni tuttu on rampannut testeissä useampaan kertaankin, flunssaa tuntuu olevan kovasti liikkeellä kaikesta käsien pesusta huolimatta. Iloitsen jokaisesta päivästä, jonka saa olla terveenä.

Töissä on ollut niin kivaa, oikeaa työniloa on ollut ilmassa! Tykkään opettaa alakoulun isoimpia muutenkin, ja tässä kohtaa, kun viimeistä yhteistä vuotta viedään, huomaa siteen, joka vuosien saatossa on syntynyt ja vahvistunut. Meillä on kollegani kanssa supermukavat oppilaat!

Mikä sinua ilahduttaa eniten juuri nyt?

Kivaa uutta viikkoa!

Taina

 

Onneksi on talvi!

Vaikkei minusta talvi-ihmistä saakaan, niin nyt on ollut niin upeita, talvisia, päiviä, ettei talvesta juuri tällaisena voi olla tykkäämättä! Eilen illalla meillä tuli enemmän lunta kuin torstaina, jolloin varoiteltiin jäämään kotiin yms...Ihan joka paikka on nyt lunta tulvillaan, ja kivaltahan se näyttää, kun aurinko paistaa täydeltä terältä ja kaikki on valkoista! Tovi saadaan odotella kevättä, vaan eipä sen aika vielä tammikuussa olekaan.

Viikonlopun aikana sain luettua loppuun Kristiina Vuoren kirjan Elinan surma. Kirjalle ehdottomasti suositus, jos tykkää historiallisista tarinoista. Olen ryhdistäytynyt ja alkanut jälleen lukea kirjoja, ja löytänyt myös lukemisen ilon. Toissailtana luin yhteen asti yöllä, ja oikeastaan olisi tehnyt mieli lukea kirja jo silloin loppuun.:) Elinan surma taisi olla jo kolmas kirja tälle juuri alkaneelle vuodelle. Hyvä minä! 

Vaikka en kirjojen lukemista aarrekarttaani laittanut, oli se yksi tavoitteeni tälle vuodelle: lukea enemmän kirjoja. Olen huomannut, että ainakin näinä vuoden ensimmäisinä viikkoina olen selvästi kulkenut sitä reittiä, jota aarrekarttaan itselleni kuvitin.

Eilen kokeiltiin jälleen jäällemenoa, vaan lumen alla on edelleen loskaa, eikä se sieltä taida olla minnekään katoamassa. Kahlasin sitten osan matkasta umpihangessa, kunnes löysin polulle. Umpihangessa kulkeminen käy kyllä kuntoilusta! Kamera oli mukana tottakai, ja sillä yritin vangita luonnonkauneutta.

Tänään ulkoilimme sitten oikein urakalla, kävimme fiilistelemässä nuorten hiihdon MM -kisoja stadionilla. Auton jätimme Radiomäelle, ja stadionilta palatessamme nappasin aika uskomattoman kuvan miehestä, joka lähti laskemaan suksilla sieltä Radiomäeltä kohti Mannerheiminkatua, joka on osa valtatie 12...erittäin vilkas katu siis. No, parikin kaveria tunsi tämän laskettelijan, ja hän tuolla Instan puolella kertoi minulle, että 90-luvun alussa he laskivat tuota mäkeä useinkin, kun talvisin oli vielä lunta. Niinpä.

Nautitaan tästä talvesta, kun se näin upeana meille näyttäytyy.:)

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Inspis sisustukseen luonnosta

Luonto on ihana ja ihmeellinen. Se tarjoaa mielestäni kaikkein parhaimmat materiaalit kaikkeen, mitä ihminen vain luovuudessaan keksii. Lisäksi se inspiroi keksintöihin ja tarjoaa samalla, vähän kuin vahingossa, hyvää mieltä ja iloa silmälle. Minulle kauneimmat kodin koristeet ovat peräisin luonnosta, kuten kukkaset, ja muut kasvit, veden muovaamat kivet, erilaiset kävyt ja tietenkin ne oksat.

Kaupan lehtihyllyä eilen tutkiessani löysin yhden kappaleen lehteä nimeltä Interiør Magazinet (muistutti kylläkin enemmän oikeaa kirjaa kuin lehteä). Pikainen selailu lehtihyllyllä, ja ostopäätös oli helppo. Totesin, että lehti sisälsi paljon kuvia, joihin halusin jäädä pidemmäksi aikaa, ja tutkia niitä rauhassa. Ehdinkin lueskella lehteä nyt viikonloppuna ja löysin lehden sivuilta mm. Villa Puomin Hannan kauniin kodin. Useammassakin lehden kuvassa silmäni pysähtyivät ihailemaan oksia maljakossa, vihreää kranssia kotia koristamassa, puun elävää pintaa kalusteessa tai saven karkeutta. Luonnon kauneutta kodeissa.<3

Kävimme tänään miehen kanssa Vesijärven jäällä ja sataman liepeillä lenkillä, ja siellä rantapuiden alla huomasin tuulen tiputelleen minulle koristeita kotiinviemisiksi. Ensin näin kaksi melko isoa oksaa, ja koska mies oli mukana, niin eihän niitä oksia voinut tietenkään heti ottaa mukaan. Itseänikin mietitytti, että jos vastaantulijat luulevat minun katkoneen oksia...

Lenkin jälkeen mies ajoi kiltisti minut puiden lähelle, ja kipaisin hakemaan oksat puun alta. Että voi ihminen tulla onnelliseksi oksista! Tekstin olisi voinut nimetä myös tuttuun tapaan "Hullu risunainen vauhdissa", vaan jotain hieman houkuttelevampaa hain hienostuneemmalla otsikolla.;) Sellaisena minut kuitenkin tunnetaan niin kotona kuin töissä.:P

Isot oksat laitoin olohuoneen nurkkaan korkeaan maljakkoon, ja pienemmät matalampaan, perjantaikukkien seuraksi. Ihanan käkkyräiset oksat näissä! Kasvaahan meillä leppää omassakin pihassa, kaksin kappalein, mutta oksat ovat niissä jo niin ylhäällä, että ilman tuulen apua tai tikapuita oksia alkaa olla mahdotonta taittaa maljakkoon. Eikä siinä tietenkään ole samanlaista löytämisen riemua kuin luonnosta löytäessä!

Oikein kaunista, luonnon inspiroimaa viikkoa!

Taina

Kaunista! Mutta kuinka kauan?

Varmaan kukaan ei ole voinut välttyä viimeisen vuoden aikana ilmastonmuutosuutisoinnilta. Mitä tunteita ja ajatuksia se,  ja ilmastonmuutos ylipäätään, teissä saa aikaan? Oletteko jo kyllästyneet koko aiheeseen, vai kenties juuri alkaneet miettiä, miten sen voisi pysäyttää? Viikon alussa sain Villa Kotirannan Satulta #muovitonarkihaasteen. Muovijätteet ja ilmastonmuutos eivät tietenkään ole yksi ja sama asia, mutta molemmissa on kyse luonnosta, ja siitä, kuinka voisimme kääntää kelkan kulkemaan toiseen suuntaan, sellaiseen, joka säästäisi maapalloa tulevillekin sukupolville. 

Itsestäni voin sanoa sen, että ei mene varmaan päivääkään ettei huoli yhteisestä ympäristöstämme jollain tavalla kävisi mielessä. Aika isoja, pelottavia, asioita liittyy ilmastonmuutokseen. En usko, että ilmastonmuutoksessa on voittajia tai häviäjiä, vaan pelkästään häviäjiä. 

Huolen lisäksi tunnen tietenkin syyllisyyttä valitsemastamme asumismuodosta, väljistä neliöistä ja kahdesta autosta, jotka ovat tuntuneet välttämättömyydeltä viime vuosina täällä hieman syrjemmällä asuessa. Olemme myös hankkineet kaksi lasta. Ymmärtääkseni suurin ympäristöteko olisi ollut olla hankkimatta lapsia.

Toisinaan tunnen syyllisyyttä myös haaveistani, joita aarrekarttaankin maalailin. Onko minulla oikeutta haaveilla asioista, jotka eivät ole hyväksi maapallolle tai luonnolle, kuten rannalla asuminen tai matkustelu maailman ääriin.  Ne haaveet tuli karttaan laitettua, mutta pakko tunnustaa, että ne saavat itseni häpeämään. Pitäisikö haaveilla vain asioista, jotka ovat hyväksi ympäristölle? Kuten huomaatte, mielessäni on lukematon määrä kysymyksiä vailla vastausta.

Uskon, että suurin osa meistä täällä Suomessa jo tekeekin paljon maapallon ja luonnon hyväksi. Lajittelu, kierrätys ja järkevä kuluttaminen ovat luonnollinen osa arkea. Moni on jo vähentänyt lihansyöntiä ja suosii kaikessa mahdollisessa läheltä tulevaa, kestävää, vihreämpää, mahdollisuuksien mukaan. Vaikka meitä suomalaisia on kovin vähän maailman väestöstä, on jokaisen teoilla ja valinnoilla merkitys, uskon niin.

Olen osallistunut vuosien saatossa moniin ympäristäaiheisiin koulutuksiin. Asiantuntijoiden puheista on mieleeni jäänyt päällimmäiseksi usko siihen, että me ihmiset pystymme yhdessä ratkomaan näinkin kiperät ongelmat, joita maapallolla on juuri nyt. On tärkeää uskoa tulevaisuuteen vaipumatta synkkyyteen. Meidän lapsemme tarvitsevat sekä uskoa, että toivoa paremmasta huomisesta. Hällä väliä -meininkiin meillä ei varaa, eikä kelloa valitettavasti voi siirtää taaksepäin, jotta voisimme herättää ihmiset aikaisemmin huomaamaan omien valintojen seuraukset luonnolle...

Satulle lupasin nyt aluksi tutkailla, kuinka paljon muovijätettä meillä syntyy. Tällä viikolla olen siis punninnut meiltä jätepisteelle lähteneet muoviroskat. Kyllähän sitä syntyy. Mihinkään kovin radikaaliin muutokseen en näin äkkiseltään uskaltanut lupautua, mutta varmasti on ihan paikallaan tutkailla omia tottumuksia. Meillä esim. vedenkulutus pieneni pelkästään sillä, että mies aloitti (vuosia sitten) merkitsemään kulutuksen itselleen ylös. Tietoisuus auttaa.

Postauksen kuvat napsin lomapäivänä, joka tuli pitkälti vietettyä ulkona kameran ja lasipallon kanssa luonnonkauneutta kuvaillen. Kaunista on, ja uskotaan, että vielä pitkän aikaa meidän jälkeemme myös.<3

Oikein hyvää uutta viikkoa ja pehmeää paluuta arkeen!

Taina

Suomen suloa x 8

Tämä on päivä, joka herkistää ja muistuttaa, että moni asia, joista täällä Suomessa saamme nauttia ja iloita, eivät suinkaan ole itsestäänselvyyksiä, vapaus, demokratia ja tasa-arvo noin ihan vain muutamia mainitakseni. Saamme kiittää isovanhempiamme ja vanhempiamme, jotka ovat tehneet Suomesta sellaisen, kuin se nyt on. Työ paremman tulevaisuuden eteen on kesken, ja se työ on tietenkin meidän vastuullamme. 

Suomen upea luonto, sitä ei vain voi unohtaa, kun puhutaan kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on! Neljä vuodenaikaa on rikkaus, jonka toivon säilyvän tulevillekin sukupolville. Kaivoin koneen kätköistä muutamia kuvia luontoon ja vuodenaikoihin liittyen. Kuvien kautta haluan toivottaa ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa!<3    

Onnea Suomi ja me kaikki, jotka saamme täällä asua!

Taina