HEVI kivitalo Lumitiikeri - WAU!

Tuusulan Asuntomessut aukeavat ensi maanantaina, hip hurraa! Minusta on aina kiva elää rakentajaperheiden myötä jännitystä ja edessä häämöttävää maalia eli muuttoa uuteen kotiin. Asuntomessurakentajilla rakennusurakka on varmasti astetta vaativampi kuin tavallisella rakentajalla, sillä kaiken pitää olla pihaa myöten messukunnossa. 

Tuusulan tämän vuoden messukohteen numero seitsemän tulevat asukkaat, Petri ja Saija Nylund, eivät ole pelänneet haastetta, sillä tämä heidän uusi kotinsa on jo toinen messutalo. He rakensivat myös vuonna 2000 Tuusulan Asuntomessuille kodin. Tuolloin koti oli yksikerroksinen hirsitalo lapsiperheelle. Lapset ovat nyt kasvaneet aikuisiksi, joten perheen tarpeet ja toiveet ovat varmasti erilaisia kuin 20 vuotta sitten.

Wau oli varmastikin sana, jonka mielessäni lausuin jo Lumitiikeriä ulkoapäin katsellessani. Upea, funkkistyylinen, aaltomainen muoto, erottaa talon useimmista tällä hetkellä kovin laatikkomaisista taloista. Toisen waun taisin sanoa ihan ääneen talon sisään astuessani. Heti ulko-ovesta tullessa, olohuoneen ja eteisen seinään välissä nimittäin loimusi biotakan tuli. 

Lumitiikerin portaikko yläkertaan on kaunein ehkä koskaan näkemistäni! Askelmat alkavat alhaalta kivisinä ja jatkuvat tasanteen jälkeen puisina. Kiviportaita pehmentää toisella puolella tamminen puurimaseinä (on puuseppä Juhan Mikosen valmistama) ja toisella puolella ihana viherkasvien kokoelma (Garden Living). Luonnonvaloakin portaisiin tulvii ainakin vuoden valoisampaan aikaan, sillä tasanteelta aukeaa korkea ikkuna takapihalle. 

Tässä kodissa on todella tyyliä. Yläkerran Timberwisen tamminen kalanruotoparketti on kolmas wau. Tuollainen olisi juuri nyt unelmieni täyttymys.<3 Makuuhuone on ylellisen tilava. Olisi kiva tietää, onko tässä rakennusprojektissa jouduttu tekemään kompromisseja. Omista raksa-ajoista jäi mieleen, että unelmien toteutuminen oli suloisen ajan lisäksi myös hieman kitkerää, sillä kaikkia haaveita ei mitenkään ollut mahdollista toteuttaa ihan jo pelkästään budjetin vuoksi. Tämä vaikuttaa täydelliseltä unelmien kodilta.

Lumitiikerin sisustuksen on suunnitellut Laura Seppänen. Tätä kohdetta ei kannata missata! Ajattelin itsekin käydä nyt uudestaan, kun kaikki on viimeistä piirtoa myöten valmista.

Taina

Marimekko -ihastus - Uusi hylly mukeille

Marimekko monine kuoseineen iskee minuun vuosien tauon jälkeen. Toivon, että tällä kertaa osaisin välttää vuosituhannenvaihteen kaltaiset Marimekko -överit, vaan pahalta näyttää siinä valossa.:P  

Insta -tiliäni seuraavat ovat varmasti huomanneet viimeisen reilun puolen vuoden aikana lisääntyneet Marimekon Oiva -mukit. En ole oikeastaan koskaan aikaisemmin keräillyt mitään mukisarjaa, mutta nämä ovat nyt vieneet sydämeni. 2,5 desin muki on juuri oikeankokoinen. Tähän saakka lähes kaikki omistamani mukit ovat olleet kulmikkaita, mutta Oivan alaosan pyöreä muotoilu tuntuu erityisen ihanalta kädessä, samoin kupin yläreuna suussa. Sitten on tietenkin se juttu, millainen fiilis milloinkin on, ja mukin valinta aina fiiliksen mukaan.<3 Siksi haluan, että mukit ovat erilaisia. En myöskään osta mitä tahansa kuviota, vaan mukissa kaiken pitää viehättää, jotta se päätyy ostoslistalle.

Ensimmäinen Oiva -mukini oli tämä punainen Räsymatto.
Olohuone on kokenut aikamoisen muutoksen...

Aiemmin mukit mahtuivat mainiosti kirppikseltä ostamaani ritilähyllyyn, mutta jo jonkin aikaa minulla on ollut etsinnässä samalle paikalle uusi hylly. Sellainen, johon mahtuisi mukeja vaikka kahteen riviin ja päällekkäin. Toinen mahdollinen vaihtoehto olisi ollut String-hylly, mutta ihastuin niin paljon Bloomingvillen tammiseen seinähyllyyn, että laitoin sen tilaukseen Zico´sista, Seinäjoelta. Hyllyä ei näytä juuri nyt olevan saatavilla..

Nämä hyllyt eivät ole kalustelevyä, vaan umpitammea! Mustat metallilistat, joihin hyllyt pujotetaan, tuovat kauniisti ryhtiä ja rytmiä hyllyyn. Tuntui, että koko keittiön ilme muuttui yhden hyllyn myötä. Tämän verran avohyllyä jaksan pitää siistinä. Ihastelen ihmisten keittiöissä avohyllyjä, mutta suurempina määrinä en taitaisi jaksaa sitä jatkuvaa pölyjen ja rasvan pyyhkimistä. Tammi on muuten puulaji, jota ottaisin nyt kotiini enemmän kuin mielellään muuallekin! 

Uusi kello on keittiöön on mietinnässä. Monta ihanaa (ja kallista) vaihtoehtoa tietäisin...Toistaiseksi nappasin esikoisen huoneesta kellon, jota hän ei ole jaksanut vaihtaa mihinkään aikaan toviin. Ihmetteli kyllä, että mihin kelloa kiikutan.;D Vanha kello on siis liian iso ja tietenkin vääräntyylinen.

Oli muuten aikamoiset salapoliisin hommat tuossa, ennen kuin saatiin hyllylle reijät porattua. Tuo keskellä seinää nököttävä (turha) pistorasia, kun aiheutti päänvaivaa. Pistorasia on muistutus siitä, että rakentaessa on miljoona asiaa mietittävänä, kuten esim. pistorasioiden paikat. Aikoinaan talomme piirtänyt arkkitehti piirsi tuohon seinälle myös kalusteet, siis ennen kuin oikeaa keittiösunnitelmaa oli olemassa. Siihen se rasia vailla järkeä sitten tuli ja sen olemassaolo on piikki mun lihassa.;D Nyt hankittiin laite, joka kertoo sähköjohtojen paikat seinässä (palttiarallaa), lisäksi tutkittiin varuiksi piirustuksia ja valokuviakin raksa-ajalta. No, hylly on nyt seinällä, se on pääasia!

Onnellinen mukimaanikko,

Taina

Duplio Aalto - Väliovirakkautta!

Jatketaanpa viimein Asuntomessuennakkoa! Maistiaisia tulevilta Asuntomessuilta -postaus ja Honka Huomen löytyvät kesäkuulta tuolta linkkien takaa. Tämän vuoden messut aukevat vajaan kahden viikon kuluttua. Miten tuo aika onkin taas lentänyt hirmuista vauhtia! Juurihan oltiin kesäkuun alussa ja messualueella näytti tältä...

Tämä Tuusulan Asuntomessujen kohde jäi mieleeni positiivisena yllätyksenä, suosittelen lämpimästi piipahdusta kohteessa numero 27. Kyseessä on Lammi-kivitalo, ja tämä postaus on tuon paritalon puolikkaasta Aaltojen puolelta. Seinän taakse muuttaa perheen täti. Minusta on hienoa, että tätä taloa on ollut rakentamassa kolme sukupolvea. Varmasti puolin ja toisin voivat olla toisilleen avuksi tulevaisuudessa talossa eläessään.

Alakerran värimaailma, keltainen, tumma persikka, poltettu oranssi,  toivat mieleeni Floridan matkalla nähdyt eriväriset talot ja Miami Vicen. Olohuone-ruokailutilan värit saavat hymyn huulille ja auringon paistamaan sisällä talven synkkyydessäkin. Ihanan rohkea ja erilainen! Tykkäsin. Mustat yksityiskohdat tuovat särmää, ja vaaleat seinä- ja lattiapinnat raikastavat kokonaisuuden. Taitavaa värienkäyttöä mielestäni! Duplio Aallon ruokailutilaan tehty kattaus oli  muuten kesäkuussa näkemistäni ehdottomasti inspiroivin. 

Peruslaattojen tilalle näytti monessa kohteessa tulleen uudet muodot.

Uskomatonta kyllä, tässä kohteessa oli sellaiset sisäovet, että kaikki muu talosta vähän kuin unohtui! Hurmaannuin totaalisesti yläkerran sisäoviin ja ovenpieliin. Viilupinta on minusta aivan ihana. Voisin sanoa rakastuneeni näihin oviin ensi silmäyksellä! Viilu tuo puun lämpöä kiviseinien väleihin. Ovet ovat Joroisten Taiteoven valmistamat. Piilosaranat, magneettilukot, mustat ovenkahvat ja ovenpielet viilusta viimeistelevät ilmeen. Yläkerran käytävän vessan ovi on liukuovi, jota ei tarvitse piilottaa seinän sisään. Liukuoviinkin saa muuten lukon, tiesittekö?

Näitä ovia en vaan saa mielestä!:) Oi voi, puuttuu enää lottovoitto, jotta voidaan ryhtyä rakentamaan uutta unelmien kotia järven rannalle. Näistä ovista ottaisin mallia.<3

Mausteisen aurinkoinen värimaailma jatkuu yläkerrassa. Vanhempien makuuhuoneesta on käynti kattoterassille. Vielä kesäkuussa terassi oli ymmärrettävästi tyhjillään. Duplio Aallon Insta-tililtä voit käydä muutenkin kurkkimassa kodin viimeistelyjä, terassista näyttää tulleen upea! Muistelen, että tällä puolella taloa on enemmän ilta-aurinkoinen terassi ja tädin puolella aamuaurinko. Varmasti molemmin puolin kattoterasseista on rutkasti iloa!

Tässä kohteen 27 herkkupaloja. Mitä tykkäätte?

Taina

Makuuhuone - Viimeinen silaus

Tämä postaus oli tuloillaan toukokuun lopulta saakka, sillä otsikossa mainitsemani viimeinen silaus tarkoittaa tässä tapauksessa uutta yöpöytääni sekä makramee -ryijyä, jotka molemmat ovat olleet paikoillaan sieltä saakka. Ainakin nyt voin sanoa parin kuukauden kokemuksella, että tykkään sekä ryijystä, että yöpöytänä toimivasta hyllystä paljon! Kuvatkin ovat sieltä toukokuun lopulta. Maisema makuuhuoneen ikkunan takana on nyt ihanan vihreä ja maljakossa on tällä hetkellä heinien sijaan oman pihan kukkia.

Erilaiset makramee-amppelit, -ryijyt ja seinävaatteet ovat olleet pinnalla jo usemman vuoden. Lämpenen toisinaan hitaasti joillekin muotijutuille ja näiden makramee-töiden kanssa ehkä vieläkin hitaammin.:) Mulla on tosin ollut yksi puuaiheinen solmeilu keskeneräisenä varmaan kaksi vuotta, mutta ehkä juuri em. syystä sekään ei sitten ole tullut valmiiksi. Itsestäni makramee-solmeilut ovat usein näyttäneet lähinnä sotkuiselta kasalta langanpätkiä...Mutta sitten satuin näkemään vihreästä langasta taidokkaasti solmeillun ryijyn, jossa oli vielä maailman kaunein oksa työn pohjana. Sen verran mieleni oli kuitenkin edelleen makramee-vastainen, että se ryijy meni minulta ohi. Laitoin sitten viestin tälle ryijyn tekijälle, että tekisi samanlaisen minulle. Aivan ihanan ryijyn sainkin, vaikka olen sitä mieltä, että siinä ekassa oli tosiaan maailman kaunein oksa. Tämä minun seinävaatteen oksa on myös kaunis. Tykkään siitä, että tuo on luonnosta poimittu oksa, ei pala harjanvartta.

Makrameen ripustin samalla paikalla olleen taulun ruuviin. Jos voisin, niin tekisin reiän hieman ylemmäs, mutta totuuden nimissä on kerrottava, että yksi ruuvin reikä peittyy jo tuolla oksalla, joten tyydyn tällä kertaa valmiiseen ripustuspaikkaan. Mies muutenkin sanoo meillä olevan seinissä enemmän reikiä kuin ehjää pinta-alaa.;D

Toukokuussa laitoin tilaukseen toisen Verso Designin Tuokko -riippuhyllyn omaksi yöpöydäkseni. Ensimmäinen on olohuoneessa varattuna viherkasveille. Olin jo pitkän aikaa käynyt läpi erilaisia vaihtoehtoja yöpöydästä, jonka saisi joko seinälle tai muuten pois lattialta. Tuon ensimmäisen Tuokko -ostokseni myötä varmistuin, että tästä tulisi mainio roikkuva yöpöytä kiinteän pöydän sijaan. Hyllyn mukana tulee nahkanauhaa, mutta laskeskelin, ettei sen pituus olisi riittänyt sopivalle korkeudelle. Ad Libriksestä löysin edullisesti 10 metriä nahkanauhaa oikeanlaisessa sävyssä. Jos vielä löydän jostain palan vaaleaa nahkaa, saatan leikata siitä Tuokon pohjalle suojaamaan alustan herkkää pintaa. Tuokon mukana tulleen tumman huopa-alusen laitoin talteen.

Kesäkuussa käyneiltä vierailta olen saanut kivaa palautetta yöpöydästäni. Hylly näkyy kauniin kepeänä olohuoneen sohvalle. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen hyllyyn yöpöytänä. Pöydälle mahtuu hyvin jalkarasvat ja sen sellaiset purtilot, silmälasit ja kännykkä ovat käden ulottuvilla. Minä olen aika rauhallinen liikkeissäni öisin, mutta miehelleni tämä ei välttämättä sopisi. Hän on sen verran levoton nukkuessaan, että saattaisi huitoa hyllyn irti ripustuslenkeistä. Tosin jos katon koukussa olevan nahkanauhan vetäisi suoraan kiinni hyllyn nahkahaunoihin, ei tätäkään mahdollisuutta olisi. Minä halusin kuitenkin jättää nuo pyörörimat nahkanauhojen väliin. Joskus hylly saattaa heilua, kun siihen osuu vahingossa, muttei ole ollut lähelläkään putoamista.

Lipaston päällä olevan taulun kuva vaihtui myös siinä touko-kesäkuun vaihteessa, kun totesin yhden Poster Storen julisteista sopivan makuuhuoneeseen paremmin kuin eteiseen. Makuuhuoneen ulkomuoto miellyttää silmääni nyt erittäin paljon! Iso villamatto, uudet verhot, Marimekon Unikko ja Tiiliskivi -kuosit, näillä uskoisin mentävän nyt useampi vuosi eteenpäin.

Taina