Suuria ja pienempiä haaveita

Kesän -05 alussa

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme kohta kahdeksan vuotta. Toimimme itse lähinnä apulaisina työmaalla, ja rakennustyön tekivät oikeat ammattilaiset. Heistä tärkeimmät olivat timpuri ja vastaavamestari, joiden kautta löytyi nippu osaavia tekijöitä lisää. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä kotiimme, jota suunniteltiin yli vuosi, ja jonka arkkitehti piirsi meille laatimiemme toiveiden pohjalta. Omien toiveiden mukainen on koti on varmasti aika monen ihmisen suuri haave!

Jo ennen rakentamista meille laadittiin myös pihasuunnitelma, koska niin neuvotaan tekemään. Pihamme on suuri, yli 2000 neliötä. Suurin osa siitä on tällä hetkellä nurmikkoa. Pikku hiljaa olen istutellut suunnitelman mukaisia kasveja, mutta muutoin olemme olleet vähän neuvottomia, mitä pihalle pitäisi tehdä. Eikä olisi kai haitannut, vaikka pihasuunnitelmassa olisi ollut jonkinlainen hinta-arvio siitä, mitä sen toteuttaminen maksaa. Ilmeisesti hyvissä pihasuunnitelmissa sellainen on, tai ainakin toteutuksen hinta on helppo selvittää. No, kuten kai tavallista, pihaa on pitänyt tehdä vähitellen jo pelkästään rahan vuoksi. Tai rahattomuuden;) 

Kesällä -06

Tänä kesänä toivottavasti saamme pihan ainakin pikkaisen valmiimmaksi. Ymmärrän lausahduksen, että piha ei tule koskaan valmiiksi, mutta tarkoitan nurmikon rajauksia, muurin rakentamista, asfaltointia ja paria lisärakennusta. Samoin kuin koti, myös piha elää tilanteiden mukana. Lapset kasvaa, ja voipa olla, että muutaman vuoden päästä nurmikosta ei ole paljoakaan jäljellä. Ainakaan, jos minä saan päättää!;)

Uunituore kuva

Yksi hartaimpia toiveitani on ollut rakentaa monenlaiseen oleskeluun sopiva tila rinnetonttimme korkeimmalle kohdalle takapihalle, jonne ilta-aurinko ihanasti paistaa ja näkymät aukeavat laakson yli. Toive sai jonkunlaisen muodon jo pari vuotta sitten, kun bongasin allaolevan kuvan jostakin Pinterestin syövereistä.

Haavekuva

 Nyt tuo haave on toteutumassa! Ei välttämättä tänä kesänä, mutta viimeistään ensi keväänä..Jaksan kyllä odottaa, sillä hyvää kannattaa. Tein hiljattain hankintoja (neljä kappaletta kuusitoistaruutuista ikkunaa ja pariovi). Kaikki ovat vanhoja, ikkunat noin 100-vuotiaat. Niissä riittää vähän hommaa, kunhan saapuvat meille..Vähän aikaa pitää vielä malttaa.:)

Lomalla

eli töissä kotona... Kuulun ammattiryhmään, jolla on piiitkä loma kesällä. Käsittämättömän nopeasti päivät lomalla ( niin kuin kyllä arkenakin) menevät. Lomille tulee tietenkin kasattua erinäisiä projekteja (kuten kaappien siivousta, remontteja, pihan laittoa), minkä lisäksi on kotona tavalliset arkiaskareet hoidettavana. Eipä tarvi kysellä kuin lapsena: -Äiti, mitä mä tekisin?;) Eikä siis ihme, jos pantaa alkaa joskus kiristää! Jopa lomalla:)

ja tätähän riittää

Kun tekeminen alkaa tuntua pakolta, on paras ottaa aikalisä. Monissa asioissa aikataulut ja täytymiset on omassa päässä. Ihan itse luotuja käsityksiä, miten asioiden pitäisi olla. Eipä tästä maailmasta taida valmista tai täydellistä tulla koskaan. Niiden siivousten ym. vähemmän tärkeiden asioiden sijaan pitäisikin osata nauttia niistä käsillä olevista hetkistä ja rauhoittua. Sitä paitsi nyt niin kuumaa, että olisi järkevää pitää vain siestaa tai pulikoida lasten kanssa järvessä.;)

Viime kesänä istutetut ruusut kukkivat pian!

Yllättävän paljon saa aikaa tähän bloggailuunkin kulumaan, vaikka mitään ei ihmisten ilmoille saisikaan. Mutta kameran kanssa hyöriessä voi ihailla vaikka kesäistä luontoa ja tallentaa hyviä hetkiä muistiin. Uuden oppiminen on varmasti arvokas asia itsessään.

Aamulenkillä pienen sukulaistytön kanssa poimitut kukat.:)

Miksiköhän äitin vastaus yleensä oli jotain siivoukseen viittaavaa...

Ovesta sängynpäädyksi

- valmista kahdessa vuodessa

Pian kaksi vuotta sitten iskin Pioni ja Piironki-kaupassa silmäni vanhaan oveen. Siitä saisi niin hienon sängynpäädyn! Yllätyksekseni sain mieheni S:n suostuteltua ovenhakureissulle, ja siitä lähtien ovi on nököttänyt takaterassilla kunnostajaa odotellen. Jotenkin mulla on NIIN paljon ideoita, ja ihan liian vähän aikaa toteuttaa niitä.;) Sinänsä nuo vanhat ovet ovat ihan kivoja koristeita sellaisenaan, mutta rapiseva maali terassilla ei ole ollenkaan mun mieleeni. Tämän kevään Zelected by Houze-kuvastossa oli kuva, joka antoi uutta pontta näihin mun visioihin..

Kuva Zelected by Houze-kevät/kesäkuvastosta


Jokin aika sitten rapsuttelin haljenneita maaleja jo käsipelillä, ja tänään viimein sain leviteltyä pressut ja kaivettua hiomakoneen esiin. Aika rankkaa puuhaa tuo hiominen! Miten ihmeessä joku voi tehdä tärisevillä koneilla töitä päivästä ja vuodesta toiseen?! Ihan kivasti sain jo jotain aikaiseksikin. Voipa olla, että on kuitenkin haettava kaupasta kuumailmapuhallin avuksi. Noissa peilikohdissa on niin paksusti maalia. Mun päässä ovesta ei poisteta kaikkea maalia, vaan se vaan hiotaan sellaiseksi "pehmeäksi sekamelskaksi". Juu, maalaustermit on hallussa.;) No, homma jatkuu...

Tässä tämän päivän lähtötilanne.

Tässä tilanne uurastuksen jälkeen.

Toisen puolen oven kehyksiin olen jo tyytyväinen. Toiselta puolelta olen rapsutellut maaleja vasta käsin. Tämä on hyvää harjoitusta tulevaa kesän urakkaa ajatellen!

Taina

Parempi myöhään

Poikkeuksellisen hyvä juhannus sään puolesta! Sää, siitä on aina helppo aloittaa..:) Tällainen tavallinen perhejuhannus kotona: hyvää ruokaa, vähän vieraita, saunomista ja ihan oikeasti kesästä nauttimista, kun sääkin on ollut mitä parhain. Ihme kyllä, en ole vielä aloittanut "kohta kesä on ohi"-murehtimistakaan, vaikka juhannus tarkoittaakin pimeneviä iltoja!

Eilen vietettiin juhannusta siskon perheen kanssa. Aurinko paistoi niin, että piti kaikki mahdolliset varjot viritellä pihamaalle. Syötiin kesäisiä herkkuja ja nautittiin olosta. 

Tänään ohjelmassa oli jo kauan suunnitelmissa ollut varaston siivous. Nyssäkät vaihtuivat isompiin säilytyslaatikoihin, osa tavaroista päätyi kaatopaikkakuormaa ja osa kierrätykseen. Saunan lämmitys ja terassilla istuskelu sitten vähän kuin palkintona tehdystä työstä..

Ja vihdoin ja viimein ajattelin laittaa tämän blogin alulle!

Taina