Arabian Emilia - Kuvio, joka hurmaa

 

Monenlaista juttua on ollut mielessä, joista olisi voinut blogiin kirjoittaa, mutta jostain syystä homma on vaan jäänyt. Lisääntynyt valo, vai mikä lie syynä, että viimein sain istuttua koneen ääreen ja aloitettua kirjoittamisen. Tätä on ollut vähän ikävä. Nähtäväksi jää, löytääkö teksti enää lukijoita. Hyvän tekstin kai paljastaa aika...

Syksystä saakka olen ollut hullaantunut kuvioihin, joista tämä postaus kertoo, joten mennäänpä aiheeseen. Ihan tarkalleen en muista, koska näin tämän Arabian Emilia -astiastossa olevan kuvion ensimmäisen kerran, ehkä törmäsin siihen keväällä tai kesällä jossain lehtijutussa. Tosin tekstin kirjoittamisen ja kuvien käsittelyn välissä siivoilin vanhoja lehtiä kirppismyyntiin ja yllätys, yhdessä Kodin Kuvalehden kannessa on kuppipino, jossa Emilia on mukana. Lehti on kesältä -20. Voi hyvinkin olla, että olen jo tuolloin kiinnittänyt kuvioon huomion. 

Yksityiskohtien runsaus yhdistettynä mustavalkoisuuteen ja kuvioiden idyllinen maailma joka tapauksessa hurmasivat minut! Googlailin ja selvisi, että Emilia on Raija Uosikkisen Arabialle piirtämä kahviastiasto, jonka kuvien aiheiden kerrotaan saaneen innoituksensa Uosikkisen Amerikantädin elämästä. Emiliaa on valmistettu Arabialla vuosina 1957-66, joten tuoreimmillakin astioilla on ikää kohta jo 60 vuotta. Jos jotain astiastoa saisi toivoa uustuotankoon, niin minulle se olisi ehdottomasti tämä.<3 Helppo samastua noihin kukkahattutäteihin.;D

Syksyn tullen laitoin Toriin vahdin päälle ja selasin usein nettikirppiksiä Emilia -astioiden toivossa. Tähän mennessä olen hankkinut yhden neliömäisen vadin (Kaj Frankin G -malli, 17,5 senttisenä) sekä kaksi aluslautasta (Kaj Frankin malli MB, jota myös tv-setiksi kutsutaan), joista toiseen olen onnistunut löytämään myös kupin. Tässä kaikki ostamani Emiliat toistaiseksi. 

Koko sarjan ostosta en edes haaveile, mutta olisi kiva saada ainakin toinen kuppi, mielummin ehjä, sillä tässä ensimmäisessä on särö. Lisäksi haaveilen erityisesti vaasista ja kannusta, joita molempia käyttäisin maljakkoina. Äitini muisteli, että mummollani on joskus saattanut olla sarjaan kuuluva kannu, mutta sen kohtalosta ei ole mitään muistikuvaa. 

Viimeisen puoli vuotta olen seurannut suht säännöllisesti Emilia -asioiden kauppaa ja vaikuttaa siltä, että hinnat ovat aina vain nousemaan päin. Lautasia liikkuu nettikirppiksillä paljon useammin kuin kuppeja, vaaseista ja kaatimesta puhumattakaan. Näitäkin on myynnissä, mutta aika isolla hinnalla. Ihan mitä tahansa en ole näistä valmis maksamaan, sillä haluan käyttää astioita, en pitää niitä hyllyssä pölyyntymässä. Käytössä on kuitenkin aina rikkoutumisen riski. Siksi siis hinnan pitää olla siedettävä. Ainosta Emilia kahvikupista onkin tullut minulle sunnuntaikuppi! 

Syksyllä ilmestyneestä Novitan ja Arabian yhteisestä sukkalehdestä bongasin tietysti Emilia -sukat (niitä on oikeasti kaksi mallia, aikuisen ja lapsen) ja niitä olen neulonut muistaakseni syyskuusta saakka. Homma on todellista mindfullnesia, sillä ajatusten pitää pysyä kuvioissa, jotka eivät ole tippaakaan säännöllisiä. Aika tavalla olen välillä purkanut, kun ajatukset ovat harhailleet ja olen mennyt kerroksissa sekaisin. Viime viikolla sain toisen sukan valmiiksi, mutten tykännytkään kärjen muodosta! Aikomus on purkaa se ja tehdä pyöreämmäksi. Toinen sukka on vasta kantapään kohdalla. Tässä mallissa tosin kantapää tehdään viimeiseksi. Sekin on ihan uutta minulle.

Tällainen pieni hurahdus on minulle käynyt. Samaan aikaan olen kyllä jatkanut jälleen turhien tavaroiden karsintaa. Kirppispöytä on ollut taas viikon verran lähikirpparilla ja kauppa on lähtenyt hyvin käymään. Aikomus on pitää sitä ehkä pari kuukautta, kuten pidin marras-joulukuussa. Vielä täytyisi käydä keittiön kaapit läpi kertaalleen, yksi vaatehuone ja varasto odottaa samoin karsintaa! Rempan alkuun on tällä tiedolla alle kuukausi.

Oikein hyvää tätä vuotta!

Taina