Linkkiringin Retro Remix

Linkkirinki muuttaa pysyvästi kuukauden lopussa muotoaan. Kerran kuukaudessa pääset linkittämään vähintään kuukauden vanhoja postauksia uudestaan Retro Remix-Linkkiringissä. Hyvä idea, sillä asiat unohtuu, tulee uusia lukijoita (no, näköjään multa myös lähtee...:P), joku kirjoitus jää ilman sitä huomiota, jonka se olisi ansainnut! Arkistojen kaivelu on hieman kuin selaisi valokuva-albumia. Alkaa muistaa juttuja, jotka oli ehtinyt unohtaa ja joskus saattaa vaikka inspiraatio iskeä, kun näkee vanhoja kuvia tai lukee ajatuksia, joita on joskus tullut kirjoitettua. Samalla syntyykin jotain uutta.

Itse linkitin ensinnäkin yhden ajankohtaisen DIY-vinkin matkusteluun liittyen. Toisena linkkinä laitoin viime kesäisen Buket listin. Listan ajatukset eivät ole juuri muuttuneet, haaveilen samoista jutuista kuin vuosi sitten! Viimeinen linkkaukseni on vuoden takaa juhannusaaton aamulta. Vaikka nyt kuvani ovat parempilaatuisia (kiitos uuden kamerani), niin näihin kuviin olen edelleen melko tyytyväinen, rakeisuudesta huolimatta. Tykkään niiden väreistä, ja muistan, miten onnellinen olin juuri tuona aamuna.

Käykää lukemassa, linkittämässä ja kommentoimassa. Mintun Retro Remix on sen ansainnut!:)

Postauksen kuvat eivät ole kierrätystä tai retroa, eivätkä liity tarinaan mitenkään. Ovatpahan vain niin kauniita nuo omppupuiden nuput ja kukkaset juuri nyt.<3

Taina

Kesän ensimmäinen päivä

Pää pyörällä sitä aina ihmettelee, kun työkiireet loppuu kuin seinään. Puusta pudonnut ja hieman tärähtänyt olo. Kotiin kannoin kukkakimpun poikineen, ja täytyihän ne tietenkin ikuistaa kuvaamalla. Suklaat eivät myöskään tule tästä talosta ihan heti loppumaan...

 

Olohuoneen kimppu on niin upea, että sellaista mulla ei ole tainnut olla sitten viime syksyisten rippijuhlien. Myös kirjastoon päätynyt kielo-ruusukimppu on aivan mielettömän kaunis. Ihana ripotella leikkokukkia vähän joka huoneeseen!

 

 

Koriste-esineet ovat aika vaikeita lahjaksi ostettavia. Sain tuollaisen huovutetun enkelin, se saattaa itse asiassa olla oppilaani äidin itsetekemä, tästäkin tykkään. Hienosti sopii noiden omenankukkien alle ihmettelemään, että koska ne oikein aukevat.

Kaivelin kuulkaas Kreikasta ostetun lierihatun esiin, ja tallustelin se päässäni tuolla helteisellä pihalla! Aika lomaolohan siitä tuli.:) Sunnittelimissa tänään varpaankynsien lakkaamista ja illalla juhlitaan kesää yhdessä työkavereiden kanssa. Eikös kuulostakin ihan täydelliseltä kesän ensimmäiseltä päivältä?

Ihanaa kesäpäivää!

Taina

 

Piilopaikka

Jokin aika sitten Arjen Timantteja -blogissa vilahti kuva kauniista keksipaketista. Ostan keksejä todella harvoin, lähinnä synttäreille lapsille tarjottavaksi, mutta näitä oli ostettava heti seuraava viikonloppuna...eikä vähiten kauniin paketin vuoksi.

Keksit tuli testimaistettua tuolloin, ja sittemmin luin jostain, että tämä on Fazerin, Pauligin ja Marimekon yhteiskampanja. Tällä viikolla myös Valkoisessa Harmajassa oli tästä kampanjasta juttua. Päätinkin sitten, että ostan nuoremman pojan opettajalle Piilopaikka-kuosia olevan kahvipurkin ja paketin keksejä kevätmuistamiseksi. Vähänpä tiesin tuossa vaiheessa, kuinka vaikea olikaan tuota kahvipurkkia löytää! Löytyihän se kuitenkin lopulta, ja sen verran piti lainata noita tuotteita kuviin ennen paketointia, että sain kuvausideani toteutettua. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan pieni ylistys kauniille tuotteille.

 

Ajattelin samalla osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa noita ihania Piilopaikka-tuotteita. Koska astiat on yksi mun heikkous (kivojen kuosien lisäksi), ehdin jo hypistellä Piilopaikka-mukia kaupassa. Kelpais mulle!:) Jos sinäkin tykkäät, niin osallistumisohjeet löydät esim. tuolta Valkoinen Harmajan blogista.

Sellaisen huomion tein vielä näitä keksejä ja purkkia ostaessani, että kassalla näitä on ihasteltu joka kerta ääneen. Taitaa kolahtaa muihinkin kuin meikäläiseen.

Mun piilopaikkaan ei ehkä ole kovin vaikea löytää, ja se onkin yksi tämän paikan hyvistä puolista. Kävelen vain yläpihalle.;)

Kaunista perjantai-iltaa!

Taina

Inspis iskee

Kun sää alkaa hiljalleen muuttua kesäiseksi ja luonto puhkeaa kukkaan, on vaikea olla tempautumatta siihen riemuun itse mukaan. Toisaalta, miksi pitäisikään. Kaksi kertaa vuodessa mieli on kuin lapsella, tiedättehän, kuin kaiken kokisi ensimmäistä kertaa: hiirenkorvat, lintujen laulun ja iloisen puuhastelun, kukkien nuput ja valostuvat illat...

Tuomien kukinta alkoi täällä viime viikolla. Nyt myös kielot alkavat olla kukassa. Nämä kuvien kukkaset poimin pari päivää sitten. Pienet pullot ja suurempi Kivi-tuikku pääsivät tämän sekalaisen asetelman maljakoiksi. Kukkien poimiminen on samantapainen rituaali, kuin pihalla omenapuiden ja muiden nuppujen, myöhemmin kukkien, tutkiminen. Sitä lapsenomaista riemua!

   

 

Vihreä ja valkoinen ovat ikisuosikkeja kasveissa. Nyt mua syyhyttäisikin maalata taulu, jossa olisi juuri vihreää ja valkoista. Ehkä myös pieni ripaus mustaa. Voi olla, etten ehdi toteuttaa tätä ajatusta nyt heti, joten paras kirjoittaa idea tänne muistiin. Ehkä saan tunnelmasta kiinni, kun luen tämän tekstin.

 

Mikä on se toinen kerta vuodessa? No, jouluna tietysti!;D Mutta ei siitä tällä kertaa enempää.:)

Taina

Sinisen sävyjä

Viime viikolla MakroTex-haaste jäi väliin monenmoisten kiireiden vuoksi. Nyt ollaan jälleen mukana. Haasteen aiheena on tällä kertaa Sininen. Olisi houkuttanut käyttää vanhoja Kreikan matkan kuvia, joissa sininen on erittäin voimakkaasti läsnä. Ne kuvat eivät tietenkään ole makroja, joten luovuin ajatuksesta. Jotain sinistä löytyi kotoa, joten tuli jälleen harjoiteltua makrojen ottamista. Auringonpaisteessa kuvaaminen onkin paljon haastavampaa, jottei kuvista tule ylivalottuneita. Näiden sinisten ympärillä olohuoneen uusi väritys näyttääkin aika harmaalta, ei niin siniseltä.

 

Täällä on ollut viime päivinä jo todella kesäistä, ulkona tarkenee viimein t-paidalla! Koulussa on viimeisten päivien kiireet, minä parantelen kotona ärhäkkää tulehdusta silmästäni. Sekä aikuiset, että lapset sen tietävät, kohta on edessä ihana, odotettu kesä ja loma!

Muiden sinisiä kuvia Pienen Linnun blogissa.

Taina

Hyvästit maitokahville - olohuoneen seinän päivitys

Sain ilokseni valita Country Frenchiltä maalit olohuoneen seinän maalaamista varten.  Aivan mahtava juttu, sillä kirjaston maalaamisen jälkeen olen ollut aivan myyty tälle maalille. Country French on kotimainen, ekologinen, luontoystävällinen ja turvallinen maali. Nuo kaikki asiat ovat toki tärkeitä minulle, mutta parasta on minusta tällä maalilla saatu matta, mutta elävä ja kaunis pinta!

Sävyn valitseminen olikin sitten huomattavasti vaikeampaa, kuin kirjastoon, jonne "laava" oli varma valinta. Mietintää aiheutti eniten seinän sävyn sopiminen takassa oleviin beigeihin marmoriosiin, jotka seinän maalaamisen jälkeen olisivat edelleen beiget. Empimisen ja värimallien tutkimisen jälkeen päädyin olohuoneessa sävyyn "jäkälä".

Värivalinnan lisäksi olohuone oli huomattavasti haastavampi maalauskohde, kuin kirjasto, varsinkin takan vuoksi, jonka molemmin puolin on maalattavaa seinää. Aikoinaan tätä seinää maalatessani takkaa ei vielä ollut. Tällä kertaa maalia piti siis saada myös takan takana oleviin ilmarakoihin, ja vielä niin, ettei tarvitse maalata takan valkoista rappausta uudelleen.;D Apuna mulla oli suojamuovit ja pahvit, sekä patterisivellin. Takantaustaa maalatessani pidin sanomalehteä takan suojana toiselle kädellä samalla maalia sutiessani. Suojamuovista tuntui olevan enemmän haittaa, kuin hyötyä, sillä sitä oli vaikea kiinnittää takan pintaan, ja se enemminkin pyrki väliin sotkemaan.

Kuten kuvasta näkyy, futista ei oo meillä talven jälkeen pelattu.:P

Takan ympäristön maalaaminen oli todellakin haastavaa ja ensimmäisellä kierroksella erittäin hidasta. Toisella kerralla se sujui jo nopeammin. Minusta tällaisella "jauhomaalilla" maalaaminen on huomattavan paljon helpompaa ja mukavampaa kuin tavallisella seinämaalilla, ei valu, eikä roisku. Sorry, kun en osaa nimetä tuota maalia sen tarkemmin, mutta maali joka tapauksessa sekoitetaan jauhoista ja vedestä. Sekä kirjaston, että olohuoneen maalaamiseen kului kaksi pakettia maalijauhetta, valmiina se on vain hieman yli litran verran maalia. Molemmilla kerroilla olen ollut ihan varma etukäteen, ettei maali voi mitenkään riittää, mutta niin vain riittää!:D Molemmilla kerroilla sitä on jäänyt vielä tilkka jäljelle. Lopuksi halusin vielä tarkoituksella tehdä pinnasta epätasaisemman, joten vetelin siveltimellä vapaasti sinne tänne vetoja.

Muutoin olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, mutta hieman tuo sävy on minusta siniseen taittava, ja se oli jotain, mitä en osannut odottaa. Väri on minusta joka tapauksessa todella kaunis ja rauhallinen. Täytyy nyt hieman makustella. Toisaalta luultavasti kertamaalaus toisella, vaaleammalla sävyllä (Savi tai Usva), veisi sinisyyttä pois...

Tajusin myös maalauksen lopetettuani, että piippu täytyy maalata valkoiseksi. Aiemmin oli luonnollista, että piippukin oli maitokahvinvärinen, silloin se sulautui sekä takkaan, että seinään. Onneksi mulle on valkoista valmiiksi, sillä aloitin tämän urakan maalaamalla olohuoneen kulmaan valkoiset rajaukset edellispäivänä. Tämä siitä syystä, että maitokahvi jatkui yhtenäisenä eteisen puolelle.

Omat maalaamiseni tuskin loppuvat tähän seinään. Eteisen maitokahvinvärin voisin mahdollisesti vaihtaa Country Frenchin Lumi-sävyyn...

Kiitokset Country Frenchille maaleista! Teillä on mahtava tuote, jota suosittelen erittäin lämpimästi kaikille. Jos jotain saisi toivoa, niin tuota perustuotetta pienempi kokeilupakkaus voisi olla hyvä juttu, jotta sävyä voisi kokeilla oikeassa ympäristössään ennen maalaamista. Country Frenchin Facebook-sivuille pääset tästä. Sieltä saa nopeasti apua maalauspulmiin ja löydät mm. jälleenmyyjät.

Mukavaa sunnuntaita!

Taina

Haikeus

Aamulla herätellessäni teiniä koulutielle muistuttelin jäljellä olevien kouluaamujen vähyydestä. Muistin pojan hyllyn päällä olevan kuvan, ja sanoin, että täytyy napata susta kuva sitten viikon päästä tuossa ulko-ovella, samalla tavalla, kuin ekana kouluaamuna silloin yhdeksän vuotta sitten. Huh, iski ihan kamala haikeus ja saattoi siinä hieman silmäkin kostua, kun tajusin, että lapsella on jälleen yksi kilometritolppa takana ja luopuminen, se on jälleen todellisempaa ja lähempänä, kuin koskaan ajattelin.

Tämä koululainen on aina ollut suorastaan ylitunnollinen ja varsinkin ensimmäisinä vuosina niin innoissaan oppimisesta, että harvoin työssäkään tapaan yhtä innokkaita oppijoita. Ekaluokan joululomalla heräsin aikaisin, mutta tämä aamuvirkku oli jo laskemassa matematiikan lisätehtäviä omassa huoneessaan...Kolmannelle mennessä hän kävi kirjastossa lainaamassa muistaakseni ranskan ja ehkä venäjän kielikurssiaineiston. Meinasi kai opetella ne ihan tuossa saksan alkeiden sivussa.;D Kaikenlaisia historiaopuksia hän on tykännyt lukea ihan pienestä pitäen, ja pakko tunnustaa, että pojalla on paremmat tiedot historiassa, kuin äidillään, vaikka historia oli mullekin lempiaine. Olen ollut vain iloinen, että poika on oppinut hieman hölläämään vuosien saatossa.

Yläkoulun meininkiä jännitin varmasti enemmän kuin lapseni, joka ei tuntunut jännittävän yhtään. Heillä on kyllä luokka säilynyt kolmosesta asti suurin piirtein samana kielivalinnan vuoksi, ja ehkä se olikin turvallisempaa mennä tutussa porukassa, jossa on muuten aina arvostettu lukemista ja koulunkäyntiä, mikä ei ole ollenkaan tavallista nykynuorten keskuudessa. Pian tämä tuttu ja turvallinen porukka hajoaa, kuka mihinkin.

Viikko on vielä jäljellä peruskoulua, ja sitten jännätään yhteishauntuloksia. Miten musta tuntuu, että se oli ihan äsken, kun kävin isäni kanssa lukemassa Lyseon ovesta oman nimeni sisäänpäässeiden listasta! Näillä lainasanoilla toivottelen hyvää viikonloppua.<3

Sä maailmaani katsot, kummallista niin.
Ihmeitäsi etsien, sä törmäät valheisiin.
Ja kaikki nuo valheet, on juoni aikuisten.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain,

oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan.
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon ja riittää, kun muistan sen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain,

oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Toiveesi kannat maailmaan.
Ne murtuu kun törmäät ihmisiin.
Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan.
Ei lapsuuttaa voi elää uudestaan.

Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin,
huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin.
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.
Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Taina

Sormet mullassa

Aika monta tuntia on tullut pihalla ahkeroitua viime viikkoina. Lienee aika hieman päivittää, mitä ulos kuuluu, jo senkin takia, että itse muistaisin, mitä olen istutellut. Pariin otteeseen olen ostanut Torin kautta perennoja vanhemmista pihoista (noin 100-vuotiaita maatiloja molemmat), ja vaikka säät eivät ole kovin mukavat olleet, niin kasvien kannalta sopivan kosteaa ja  riittävän lämmintä kuitenkin. Tuntuu ja näyttää, että nämä uudet istutukset ovat lähteneet hirveällä vauhdilla kasvuun.

Ensimmäiseen istutuserään kuului iso määrä akileijoja, muutama maksaruoho syksyllä istutettujen seuraksi, kurjenpolvia (joita myös istutin jo syksyllä) ja kukkia, joiden nimestä mulla ei juuri nyt ole aavistustakaan. Jos tunnistat näistä kolmesta allaolevasta viimeisen, otan tiedon kiitollisena vastaan.:)

Valkoinen särkynyt sydän oli pakko saada, kun hain Terrasta multaa... Ruokaostoksilla Prismassa toisella kertaa eksyin kummasti puutarhaosastolle, ja kesähuoneen polun vierus sai keijunkukkien jatkeeksi hopeahärkkiä.

Toinen isompi Tori-ostos johtikin sitten alapihan kukkapenkin laajennukseen, ja homma on luonnollisesti kesken. Olen kai muistanut sanoa riittävän monta kertaa, ettei kannattaisi laittaa nurmikkoa kaikkiallle, ja sitten repiä sitä pois.:P Koska kukkapenkille tuli syvyyttä niin paljon, ettei meikäläisen varsi yletä hoitotoimenpiteisiin puolelta toiselle, oli pakko laittaa tiilipolku kukkapenkkiin. Tiilien alla on hiekkaa, mutten ole vielä päättänyt, laitanko tiilten väleihin multaa vai hiekkaa. Kumpi olisi viisaampaa?

Alapenkissä on nyt pionien (pioneja on muistaakseni jo seitsemän puskaa), liljojen, keijunkukkien ja isotähtiputkien lisäksi mirrinminttua, aitoukonhattua ja virpinagervoa. Angervojen taakse rinteeseen, ostin Prisman puutarhaosastolta pari lamohietakirsikkaa, jotka odottavat istuttamista vielä. Sitten pitäisi vielä jaksaa tehdä järkevät rajaukset.

Kesähuoneen ikkunat ovat muuten erityisen upeat ilta-auringossa ulkoapäin, kun vanha lasi heijastaa valoa!<3

 

Ylempään rinnepenkkiin tuli tuossa toisessa erässä useampi jalopähkämö. Sen edessä olevan kasvin nimeä en muista, mutta kukka on keltainen! Näin sitä luovutaan väriperiaatteista hiljalleen.;D 

Ehkä musta ei ole hillityn ja tarkkaanrajatun puutarhan pitäjäksi. Tykkään enemmän hieman villistä ja rönsyilevästä.:)

Omenapuiden kukintaa odotan jo malttamattomana. Varsinkin etupihan purppuraomenapuun kukkia, joiden nuppuja yritin kuvata huonolla menestyksellä. Punertava puu näyttää silti hyvältä harmaita rakennuksia vasten ja kattojen punaisuus saa punasta kaverin, siksi kuva.

Kesäkukkia en ole vielä laittanut muualle, kuin isoon metallipalloon etuportaalle. Palloon päätyi pari pelargoniaa, neilikka ja lankaköynnöstä. Jossain vaiheessa ajattelin etuportaalle hankkia vielä hortensiat ja lankaköynnöstä...

Hienoa, jos jaksoit selata postauksen loppuun saakka!:)

Taina

 

 

Viimein!

Mikä ihana yllätys oli tänään kotiin ajaessa huomata, että meidän kodin lähellä kasvava tuomi oli puhjennut osittain kukkaan. Eipä siinä tainnut kovin kauaa kotiinpaluusta kulua, kun mulla oli jo oksia maljakossa (ruukussa) ja kuvatkin teille napattuna.

Omalla kohdalla tuomet tuovat mieleen joka kevät sen ihan ensimmäisen kevään työelämässä. Olin jäämässä äitiyslomalle, ja kevätjuhlailtana muistan vieneeni työpöydällei kimpun tuomenoksia...

 

Tästä alkaa se mahtava kausi, kun ulkoa löytyy kaikkea kaunista ja kukkivaa maljakkoon tai muuten vain ihailtavaksi. Eihän nuo tuomenoksat yleensä kauaa maljakossa kestä, mutta äkkiäkös sitä hakee uudet kuihtuneiden tilalle! Tuo paikka, josta tuomenoksat nappasin olisi muuten ihan mieletön paikka talolle. Siinä korkean mäen päällä olisi aika kivat näköalat, ja pihassa kasvaisi tuomi, pihlaja ja valtava määrä kieloja...Kieloissakin on jo nuput, joten niitä sitten seuraavaksi tai omenankukkia!<3

Kesäaikaan mun kukkarahat menevät leikkokukkien sijaan kesäkukkiin ja perennoihin. Kukkakauppiaiden ei tarvitse siis olla mun euroista huolissaan, sillä pihalla riittää laitettavaa vielä vuosiksi eteenpäin!:)

 

 

Tuomentuoksuista keskiviikkoa!<3

Taina