Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Lahtelaisten olohuone talvella



Kärvisteltyäni eilen koko ihanan, aurinkoisen, päivän sisällä koulutuspäivän merkeissä, oli selvää, että tänään täytyy päästä ulkoilemaan! Aika kivat puitteet on juuri nyt Lahden satamassa, sillä Lokki-ravintolan yrittäjä on aurannut luitelijoille ja muille jäällä liikkujille baanan, jota pitkin pääsee Mukkulan rantaan saakka. Edestakainen reitti on hieman yli kuusi kilometriä. Jää oli yllättävän tasainen luonnonjääksi, mielestäni jopa parempi kuin toisinaan tuossa lähikoululla jäädytyksen jälkeen.






Eikä muuten oltu ainoita paikalle eksyneitä! Vaikka aurinko tänään pysytteli enimmäkseen pilvessä, oli jäällä ja rannassa varmasti tuhansia ihmisiä päivän aikana. Aikamoisen talviurheiluinnostuksen on saanut tämä auraaminen aikaan. Jäällä oli luistelijoiden lisäksi kävelijöitä, hiihtäjiä, pyöräilijöitä, varjoliitäjiä (?)... Kaupunki on yleensä jossain vaiheessa talvea tehnyt ladut tuolle samalle reitille, mikäli jää on kantanut latukonetta (aika harvoin viime vuosina). Jostain syystä latuja ei ainakaan vielä ole vedetty.  Huhuu Lahden kaupunki!



 



Vaikka viime talvena kävin pariin otteeseen luistelemassa, tänään pelkkä pystyssä pysyminen oli jostain syystä ihan kamalan vaikeaa. Luistimet jäivät liian löysälle ja kiristäminen auttoi vähän asiaa, mutta liekö jännitys vai mikä syynä, että jaloissa alkoi tuntua penikkavaivaa. En ajatellut lannistua, sillä luistelinhan mä tosiaan viime vuonnakin. Tänään vaihdoin luistimet aika pikaisesti kenkiin ja kävin sitten kävelemässä lenkin kameran kanssa. Mies luisteli Mukkulaan ja takaisin ja muutamat sirklailut siihen päälle mua odotellessa.:)







Tällaista tänä viikonloppuna. Mukavaa uutta viikkoa! Sehän onkin viimeinen kokonainen tammikuussa...

Taina


 

tiistai 29. marraskuuta 2016

Marraskuun tiistaina



Tänä syksynä mulla on ihan uusi lempipäivä, nimittäin tiistai! Pääsen jo kahdeltatoista töistä, ja yleensä yritän päästä heti tuntien jälkeen lähtemään, muuten aikainen töiden loppuminen valuu vähän kuin hukkaan. Toisinaan olen käynyt kaupungilla kahvilla tai jopa syömässä, kukkakauppassakin on mukava poiketa hakemassa tuoreet kukkaset tiistaina. Toisinaan taas tulen kotiin kuvaamaan tai kirjoittelemaan blogijuttuja tai sitten yritän ennättää ulkoilemaan valoisan aikana, mikä tuntuu muuten talviaikaan olevan melkein mahdotonta...








Marraskuun hyvänmielen listassani  asetin itselleni tavoitteeksi käydä lenkillä ihan jokaisena marraskuun päivänä. Olen varsin tyytyväinen, sillä ihan paria päivää lukuunottamatta olen tosiaan ottanut itseäni niskasta kiinni, ja lenkkeillyt pimeässä, sateessa, tuulessa ja tuiskussa, jopa ihanassa auringonpaisteessa! Puhelimessani olevaan Google Fit -sovellukseen olen asettanut tavoitteeksi päivittäin 75 minuuttia liikkumista, ja tuo tavoite on useimpina päivinä tullut täyteen.









Meillä on aivan mielettömän upeat ulkoilumaastot tässä lähistöllä, riittää, kun astuu ulos ovesta. On järvenrantaa, puronvartta, lehtometsää, kelopuita, naavaa, suuria katajia... Luonnossa rauhoitun ja toisaalta luonto ispiroidessaan saa ajatukset laukkaamaan, ongelmat löytävät ratkaisunsa ja ajatukset asettuvat paikoilleen, vähän kuin itsestään.



 





Luonnonkauniita hetkiä, niitä voi olla marraskuussakin!

Taina


lauantai 24. toukokuuta 2014

Mun täytyy kävellä näin...

Iskin eilen kaksi kärpästä
yhdellä iskulla, tai oikeastaan kolme,
kun kävelin töistä kotiin. Halusin kuvata
työmatkaani näin kesän kynnyksellä,
vastata Mintun ja Paigen toukokuun
kuukaudenhaasteeseen, sekä ulkoilla ja liikkua.
Työmatkaani olen kuvannut
aiemmin täällä ja täällä.


Työpaikkani lähellä reitti kulkee asuinalueen
läpi. Tuossa ensimmäisessä kuvassa oleva
omakotitalo toimi pitkään pubina, mutta se
on ollut jo pitkään tyhjillään. Talon pihassa
kukkivat ihanat, vanhat hedelmäpuut. 
En voinut kävelllä myöskään kaikkien
kukkivien tuomien ohi kameraani tarttumatta...

 
 Tavallisesti työmatkat taittuvat tietenkin
autolla, koska kuskaan usein samalla teiniä
kouluun ja kotiin. Välillä olen harrastanut
pyöräilyäkin, mutta em. syystä olen
sidottu autoon useinpina päivinä.
Eilinen töistä kotiin kävely oli ensimmäinen
laatuaan, mutta varmasti tulen toistekin
tekemään sen. Matkaa kertyy 9,5 kilometriä
yhteen suuntaan.



Mintun kuukaudenhaasteessa kyseltiin oman suosikki-
ulkoaktiviteetin perään. Tämä on helppo mulle!
Se on tietenkin kävely.:) Tykkään kävellä sekä
luonnossa, että kaupungissa. Usein päätän etukäteen,
aionko tarttua kameraan matkalla vai keskitynkö
liikkeen ylläpitoon. Valokuvatessa keskinopeus väkisin
laskee. Sauvojakin on tullut ahkerasti ulkoilutettua
vuosien varrella, mutta viime aikoina ne ovat
saaneet lojua eteisen nurkassa toimettomina...
Ei vaan ole huvittanut ottaa niitä mukaan.
Tiellä, jota eilen enimmäkseen kävelin, on todella
kapea piennaralue, joten sauvoja ei voi ajatellakaan
ottavansa mukaan.


Luonnon seuraaminen on yksi kävelyn
viehätystä. Pyörräillessäkin asiat vilahtelevat
liian nopeasti ohitse. Kävellessä on aikaa
havaita asiat rauhassa.

Ovatko nämä ja allaolevat esikoita, vai mitä?

Myös rakennettu ympäristö on ihan
hirveän mielenkiintoista seurattavaa!
Millaisia taloja ja pihoja ihmisillä on?
Tuossa työmatkallani on pari vanhaa
autiotaloa, ja mielessäni aina kunnostan
niitä uuteen elämään. 

autiotalo no1, uskaltauduin pihaan asti...
Autiotalo no 2 pilkistää pihatien päässä.

Järven rannalla haaveilen tietenkin
lottovoitosta ja kodista järven rannalla.;)


  Työmatkani on minusta juuri sopivan
mittainen. Ehdin irrottautua työajatuksista
ennen kotiin menoa. Kävellessä puolestaan
luovuus nousee pintaan, ja alkaa syntyä
ajatuksia, joille ei ole tilaa autoillessa,
puhumattakaan siitä energiasta,jonka
liikunta aina vapauttaa! 


Tähän meidän lähistölle on kaavailtu
uusia asuinalueita lähelle järveä, enkä tiedä
onko keväisiin puuston raivauksiin ollut syynä
juuri nuo rakennussuunnitelmat. Yläkuvan
koivikko joka tapauksessa kuoriutui muutama
viikko takaperin aivan kauheasta ryteiköstä.
Aika kivannäköistä, vai mitä?



Taina



keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Liikunnaniloa

Tähän pimeään vuodenaikaan korostuu
liikunnan merkitys jaksamisen ja hyvänolon
lähteenä. Miten hölmön vaikeaa on saada
itsensä liikkeelle juuri tällaisena aikana,
kun sitä varmaan eniten tarvitsee?!
Eipä tuonne pimeään ja räntään ole kiva
lähteä, mutta jos varusteet on kunnossa,
ei sää ole este ulkoilulle.:)

Yksi mielusimmista liikuntamuodoista minulle 
on tanssi. On ollut pienestä pitäen. Erityisen iloinen olen
siitä, että sitä voi harrastaa muutenkin kuin menemällä
tanssiravintolaan tai salien tanssitunneille!
Ainakin Wii- ja Xbox-pelikonsoleille on saatavilla
jo useampi versio Just Dance-pelistä, joka kuuluu
omiin suosikkeihini. Meillä on molemmat em. pelikonsolit
olemassa, joten olen myös käyttänyt molempia konsoleita 
tällä pelillä.  Nykyään en viitsi enää Wiitä käyttää, 
sillä liikeohjaus vaatii Wiillä ohjaimen pitämistä 
kädessä tanssimisen aikana. Sen sijaan XBoxilla
ei ohjainta tarvita, koska kamera arvioi, kuinka 
hyvin liikkeet onnistuvat, ja toimintoja voi ohjata
pelkällä kädellä.
Tanssijaa matkitaan, pieni vihreä hahmo olen minä eli se, joka tanssii.

Just Dance toimii siten, että ruudulle ilmestyy
tanssija, jonka liikkeitä yritetään matkia.
Ruudulla näkyy suuren tanssijan lisäksi
pienempi hahmo, joka näyttää etukäteen,
mitä liikkeitä on tulossa. Tanssiminen tietenkin
helpottuu, kun koreografiat tulevat tutuiksi!
Kamera arvioi, kuinka hyvin liikkeet onnistuvat,
ja pisteet tulevat siitä. Uusimmassa Just Dance
2014-versiossa on uutena myös mikrofonin 
hyödyntäminen, joten lisäpisteitä tulee mukana laulamisesta.
Ostin viime viikonloppuna tämän uusimman peliversion,
ja sain jälleen mukavasti uutta motivaatiota, kun
tanssikuviot ovat ennestään vieraita. Suosittelen
peliä lämpimästi kaikille tanssimisesta innostuneille!
Hikivaroitus!:) 

Oikeassa alakulmassa näkyisi, mitä seuraavaksi tehdään...

Kun alan tanssia, vaihdan jumppavaatteet
päälle ja rullaan työhuoneen maton syrjään.
Tanssiminen vaatii oikeastaan vain
riittävästi tilaa. Monesti mulle käy niin,
etten malttaisi lopettaa tanssimista, vaan
tekisi vielä mieli tanssia yksi, ja sitten
vielä yksi jne...;) 

Energistä keskiviikkoa!:)
Taina