Joulukoti 2020

 

Hyvää vuoden toiseksi viimeistä iltaa sinne ruutujen toiseen päähän! Joulu tuli sittenkin ja mikä parasta, sen kiireettömästä tunnelmasta on saatu nauttia vielä tälläkin viikolla. Tänä vuonna meillä on erityisen pitkä joululoma. Se alkoi jo 19. päivä ja takaisin töihin mennään vasta loppiaisen jälkeen. Rankan koronasyksyn jälkeen tuntuu oikein hyvältä vetää vähän henkeä. Miehenkin työt jatkuvat kunnolla vasta loppiaisen jälkeen. Meillä ei ole ollut näin pitkää, yhteistä, joululomaa muistaakseni vuosiin.

Jo monet joulut olemme viettäneet pääasiassa oman perheen kesken, niin tänä koronavuonnakin. Meiltä on taidettu karsia joulusta pelkän tavanvuoksi noudatettavat perinteet jo vuosia sitten. Kävimme miehen kanssa haudoilla sytyttämässä kynttilät, saunoimme ja söimme hyvin. Joululahjat oli nopsaan "avattu", sillä enimmäkseen se tarkoittaa tilisiirtoa meiltä lasten tileille. Olivat kyllä sangen iloisia saamistaan sukka- ja bokseripaketeista, jotka halusin kuitenkin hankkia, jotta olisi joku konkreettinen lahja antaa. Miehelle ja itselleni varasin hotelliyön Lahdesta! Nyt pitäisi vaan sitten uskaltaa tämän vuoksi ihmisten ilmoille, ja kun ei tiedä, onko se järkevää vai ei...

Kattauksesta ottamani kuvat olivat sellaisia hätäisiä kännykkäkuvia, että jätin ne suosiolla  postauksesta pois. Jostain muistini sopukoista kaivoin mielikuvan tummasta, pellavaisesta, joululiinasta ja mielikuvieni jälkeen löysinkin sellaisen liinavaatekaapista!:) Muuten ei mitään muistikuvaa liinan hankintaan liity, mutta muistelen sen tulleen vastaan jossain alessa. 

Joulupöydän koristeena toimi melkein viikon verran Iittalan Valkoiseen Nappula -astiaan tekemäni kukka-asetelma. Tuo oli toinen kerta, kun tein kukka-asetelman sieneen, ja siitä edellisestä kerrasta on aikaa jo kolme vuotta. Yllättävän hyvin oli jäänyt kurssin opit mieleen. Etukäteen ajatellen oli hankalinta ostaa kukkia ja vihreitä sopiva määrä. Ostinkin melkoisen läjän valko-vihreää Villiviinistä, vähän vähempikin olisi riittänyt, mutta riittipä sitten kaikkeen, mitä olin ajatellut kukista askarrella.

Osasta vihreitä solmin kranssin olohuoneen seinälle. Se sai ajaa joulukuusen virkaa tänä vuonna. Eilen siirsin kranssin terassin seinälle, sillä on hyvin jatkoaikaa siellä. Kuusta en ole oikeasti kaivannut. 

Kävin jouluviikolla myös solmimassa joulukimpun olohuoneen pöydälle Villiviinissä. Tämä oli osa ammattijärjestömme sponssaamaa virkistystoimintaa. Olohuoneen kimpusta tuli aika epäjouluinen värityksen puolesta, mutta jostain syystä tällainen tuntui nyt juuri oikeanlaiselta tähän jouluun.

Puolitoista viikkoa sitten teimme esikoisen muuton ja osa ehkä näkikin videota pojan ekasta, omasta (vuokra-), kodista. Olisi kiva tehdä postaus aiheesta...Olin ajatellut, että voisimme käydä viimeistelemässä muuton ensi viikolla, mutta nuorella miehellä on ensi viikolla(kin) omat menonsa, joten ehkäpä sitten jonain viikonloppuna tai viimeistään talvilomalla.

Huoneiden vaihdot on meillä vielä tekemättä, mutta aatonaattona esikoinen kantoi työpöytäni omaan käyttöönsä ja tilalle vaihdettiin pojan huoneesta vitriiniovinen kaappi, jonka täytin samantien maljakoilla. Vitriinin sisältö hakee vielä muotoaan, katsotaan nyt, koska inspis iskee!

Varmuuden vuoksi toivotan jo nyt hyvää, entistä parempaa, uutta vuotta 2021!

Taina

 

Jouluna 2019

Niinpä siinä sitten kävi, etten ehtinyt edes hyvänjouluntoivotuksia postaaamaan ennen joulua. Toivottavasti joulunne on sujunut mukavissa merkeissä ja sydänlämpöisissä tunnelmissa! Me olemme viettäneet joulua erittäin rennosti oman perheen kesken, kuten aika monena vuonna aiemmin. Vaikka sukujouluissa on oma viehätyksensä, en ole kaivannut niitä viime vuosina. Ehkäpä vielä joskus on sukujoulujen aika, jos pojille tulee omaa jälkikasvua...

Yllätin itsenikin täydellisesti ja tein joulupöytiin kattauksen keltaista, kultaa, oranssia, ruskeaa ja vihreää käyttäen. Aika retroa, eikö? Kaikki lähti liikkeelle Marimekon Satula -kuosisesta pellavapöytäliinasta, jonka onnistuin saamaan itselleni Facebook -kirppiksen kautta edullisesti. 

Tämä tapahtui jo marraskuun puolella, enkä oikeastaan miettinyt joulupöytää ennen viime viikkoa. Kävin muistaakseni torstaina hakemassa Florenciasta tilaamaani ovikranssin (männynoksia ja pippuria, tykkään kranssista ihan hulluna, eikä linnulle onneksi tunnu maistuvan pippurit..) ja iskin samalla silmäni valmiiseen kimppuun, joka oli väritykseltään aika tavalla epäjouluinen ja juuri täydellinen uuden pöytäliinan päälle. Lisäksi sain sen vielä lähes ilmaiseksi, sillä kimpun kestosta ei luvattu tällä kertaa takeita. Kimppu on ilokseni ihan yllättävän hyvin kestänyt, jopa ruusuista toinen on vielä ihan nättinä viikko ostotapahtuman jälkeen. 

Aattona käytin pellavanvärisiä lautasliinoja ja eilen, joulupäivänä, vihreitä. Helsingissä taannoin pyöriessäni hypistelin Stockmannilla pellavaisia lautasliinoja, jota olisivat kyllä sopineet tähän kattaukseen täydellisesti. Jätin ne kuitenkin hankkimatta, sillä en vielä tuolloinkaan ajatellut tehdä kattauksesta tippaakaan keltaista.:) Lautasliinarenkaina käytin aiemmin  syksyllä hankkimiani Puisen kuusenkoristeita. 

Sitrusten kuivattaminen on ilmeisesti ollut tämän joulun hitti, johon itse heräsin vasta saatuani  viimeisenä työpäivänä oppilaalta ihanan paketin, johon oli sidottu juuttinaruun kuivattu appelsiininviipale. Ensiksi pilkoin hedelmäkorista löytyneet sitruunat uuniin ja seuraavana päivänä ostin vielä pari appelsiinia tätä tarkoitusta varten. Appelsiinit ja sitruunat löysivät paikkansa paitsi joulupöydästä, myös työpöytäni asetelmasta.

Joulukukkina tuon keittiön kimpun lisäksi on tänä vuonna hyasintteja, vaalea ja tumma jouluruusu, sypressejä (yksi sisällä, toinen etuterassilla), pikkuinen joulumänty sekä ritarinkukkia. Jouluruusuista luin juuri tänään vinkkinä, että joku oli saanut jouluruusun säilymään kevääseen ja ulos istuttamiseen siten, että laittoi kerran viikossa lunta kukan juurelle. Täytyy ehkä kokeilla... 

Kuusen hankkimista pähkäilin varmaan jo marraskuussa, sillä minusta meiltä puuttuu tällä hetkellä kuusenarvoinen paikka. Siis sellainen paikka, jossa kuusi pääsisi oikeuksiinsa ja olisi upeasti näkyvillä. Kävimme kuitenkin lopulta hankkimassa kuusen ja sen paikka on, kuten aiemminkin, miehen työhuoneessa. Jotta kuusi mahtuu sinne olemaan, täytyy nojatuolit siirtää pois vakipaikoiltaan. Istun juuri parhaillaan takan ääressä nojatuolissa tätä postausta kirjoittaen. Onhan kuusi kaunis ja sen tuoksu luo ihanaa tunnelmaa, mutta jostain syystä oma asenteeni on viime vuosina muuttunut siihen suuntaan, ettei kuusikaan ole välttämätön joulutunnelman kannalta. Tämän totesin kaksi vuotta sitten viettäessämme joulua Dubaissa.

Nykyään kun lapset ovat jo isoja ja lahjoja on vain muutama hassu paketti, on lahjojen avaaminen yleensä hetkessä ohi, vaikka teemmekin sen aina vuorotellen, hieman hidastellenkin. Tällä kertaa järjestin miehelle ja pojille  aattoiltana hauskan ohjelmanumeron, kätkin lahjasäkin ja laitoin miesväen lahjasäkkiä etsimään. Facebookin Pakohuonepelaajien ryhmästä  sain tarkat ohjeet ja pelinkulun  ( tämä oli Way Out -pakohuoneiden joululahja) ja tein tarvittavat järjestelyt ennen aattoa. Ennen lahjojen aukaisua poikien ja miehen oli yhdessä ratkaistava useita erilaisia pulmia, jotka ratkaistuaan he löysivät viimeisenä lahjasäkin. Minullakin oli kivaa, kun seurasin perheen miesten yhteistyötä ja kekseliäisyyttä! <3

Hupsis! Tulipa vahingossa turhan pitkä postaus! Jos jaksoit lukea loppuun saakka, niin kiitos siitä.<3 Yritän postailla tiheämmin, ettei ensi kerralla käy samalla tavalla.:) 

Mukavia välipäiviä!

Taina

Kotimaiset klassikkokukat jouluun

Kutsu saatu Kauppapuutarhaliitolta, sisälsi aamupalan ja kukkapaketin kotiin vietäväksi.

Olin tällä viikolla aivan ihanassa ja inspiroivassa tapahtumassa, Kukka-aamiaisella,  Kauppapuutarhaliiton kutsumana. Nimestään huolimatta tällä aamiaisella ei syöty kukkia, vaan aamiaisen lomassa ihasteltiin sisustussuunnittelija, stailisti, Susanna Vennon, tekemiä kukka-asetelmia ja kuultiin monta juttua kukkien kasvattamisesta puutarhoilla. Tapahtuma oli paitsi erittäin mukava, myös opettavainen ja inspiroiva! Ihastuin kovasti Susannan tekemiin kukka-asetelmiin, joten nyt on luvassa läjä jouluisia kukkakuvia. Instassa niitä olen jo joitakin jakanut aiemmin tällä viikolla.

Susanna oli käyttänyt asetelmissaan kotimaisia jouluklassikoita eli joulutähtiä, hyasintteja, tulppaaneja ja ritarinkukkaa. Opin tuolla, että amaryllis on ritarinkukan "sisko"ja on tullut kutsuttua siis ritarinkukkaa väärällä nimellä, se ei onneksi ole kuitenkaan kauhea rikos...Kukkaklassikot oli aseteltu suomalaisiin designklassikoihin: Marimekon Urna-, Ming- ja Flower -maljakoihin ja Koppa -tarjoiluastiaan, Iittalan Vakka -laatikoihin ja Aalto -maljoihin, Artekin Riihitie -ruukkuihin...Ravintola Espa tarjosi upeat puitteet ja maistuvan aamupalan.

Susannan tavoin olen aika tavalla vierastanut joulutähteä, suorastaan toivonut, ettei niitä vain tulisi lahjaksi! Loistoidea joulutähdelle oli mielestäni sen leikkaaminen maljakkoon. Joulutähden maitiaisnesteen tulon saa tyrehtymään käyttämällä leikkuupinnan nopeasti kuuman ja kylmän veden alla. Joulutähdet näyttivät erityisen hyvältä myös isoina, tiiviinä, ryhminä.

Joulutähdestä opin paljon uutta. Tiesittekö, että joulutähden kukat ovat ne pienet, keltaiset, lehtien keskellä. Valkoiset, punaiset, persikkaiset ja trendikkään keltaiset lehdet, joita olen luullut joulutähden terälehdiksi, ovatkin jalostuksen tulos eli värikkäitä lehtiä. Jos joulutähden saa säilymään kesän yli, muuttuu se kuulema jossain vaiheessa kokonaan vihreäksi, kunnes aika on jälleen kypsä vaihtaa lehtien väri jalostuksen ohjaamaan väriin.

Vaikka olen aika herkkä hajusteille ja hajuille, silti pystyn hyvinkin sietämään valkoisia hyasintteja. Olen ihmetellyt, minne niiden tuoksu on kadonnut. Nyt olen tässäkin asiassa viisaampi. Hyasinteissa tuoksu on sitä voimakkaampi, mitä tummempi väri. Jos tykkäät hyasinteista, muttet voi tuoda niitä sisälle edes valkoisena, niin niitä voi laittaa myös terassille tai parvekkeelle. Hyasintit jäätyvät nätisti, kuten kokemukseni mukaan muutkin sipulikukat. Jäätymisen jälkeen ne tosin eivät enää tokene, joten lämpötilan sahaaminen pakkaselta plussalle on ongelmallisempaa kuin paikallaan pyssyttelevä muutama plus- tai pakkasaste. Tämä on siis omaa kokemustani aikaisemmilta jouluilta. 

Kokedama eli sammalpallo on tuttu juttu itselleni ainakin viime tai sitä edelliseltä joululta. Susanna oli laittanut sekä hyasintteja, että pieniä joulutähtiä sammalpallon sisään. Hyvä idea!

Vielä yksi asia, joka ei jostain syystä tunnu juurikaan kukkien ostajia kiinnosta, nimittäin kukkien alkuperä. Kotimaisella kukalla on puolensa. Kotimaisia kukkia ostaessasi voit olla varma eettisestä tuotannosta, jossa käytetään jo paljon uusiutuvaa energiaa ja energiaa säästäviä ratkaisuja. Ilmastovaikutusta pienentää myös lyhyemmät kuljetusmatkat, jolloin voit olla varmempi kukkien kestävyydestäkin. Suomalaista kannattaa suosia!

Eri joulukukkien sekoittaminen keskenään viehätti siinä määrin, että laitoin tapahtumasta saamani valkoiset tulppaanit samaan maljakkoon viime viikolla ostamani valkoisen ritarinkukan kanssa. Siitä tuli minusta varsin mainio yhdistelmä! Olohuoneen pöydälle puolestaan asettelin vielä nupullaan olevan ritarinkukan, jouluruusun ja männynoksia, jotka jäivät aiemmin viikolla yli kranssiaskarteluista. Jos en ennätä postaamaan omista kukistani täällä, niin Instassa ne tulevat varmasti näkymään.

Kukkaisaa joulunaikaa!

Taina