maanantai 31. elokuuta 2015

Elokuun ihanuus



Kuun viimeistä päivää viedään ja on aika pistää elokuu pakettiin. Kesästä en kyllä haluaisi vieläkään luopua! Onneksi mittari näytti tänäänkin vielä yli kahtakymmentä astetta, aamulenkillä tosin tuntui, että pian täytyy olla enemmän päällä.




 

Rantaelämää ehdittiin viettää vasta elokuussa, enpä olekaan muistaakseni uinut luonnonvesissä elokuun loppupuolella koskaan. Ensimmäiseen kollaasiin kokosin elokuun luontoa, aika useassa kuvassa on vesi läsnä.

Toisen kollaasin teemana voisi olla kukkia ja kahvia. Kun upeat säät jatkuivat, jatkoimme kahvittelua miehen kanssa ulkoterasseilla. Arjen alettua on kukkia jälleen tullut hankittua myös kukkakaupasta. Viikonlopun kruunaa ja arjesta tekee mukavamman, kun saa tuoreita kukkia maljakkoon.



 




Kolmas kollaasi pitää sisällään kotia. Kirjastosta aukeaa nyt näkymä Pariisin ylle, keittiö koki suuren ja kaivatun muutoksen uusien tuolien ja kaikenlaisten maalausten jälkeen. Uudet verhotkin ovat nyt paikoillaan. Kesähuoneessa on ehditty istuskelemaan, vaikka kuun alussa olimme hetken lukittuina ulkopuolelle.


Pienen Linnun blogista löytyy lisää toinen toistaan upeampia kollaaseja.  Kannattaa käydä ihastelemassa ja osallistua omalla kollaasilla tai kommentoimalla tähän kivaan haasteeseen! Hieman haikeana jätän hyvästit ihanalle elokuulle ja kesälle. Samalla toivon meille kaikille aurinkoista ja lempeää syksyä!

 Taina

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Verhovalinta



Kiitos teille, jotka kommentoitte, kun olin verhovaihtoehtojen kanssa pyörryksissä!<3 Päädyin tilaamaan kahdet verhot, kuten useampi oli ehdottanutkin, toiset harmaalla pohjalla ja toiset vihertävänharmalla raidalla.

Verhojen todenmukainen kuvaaminen on meikäläisen taidoilla erittäin vaikeaa, sillä vastavalo muuttaa lopputulosta paljon. Jouduin lisäämään valoa kuviin, jotta kuvista saisi selvää, ja silloin taas värit katoavat, eikä kuvasta sitten saa oikeaa käsitystä esim. siitä, kuinka paljon verhot päästävät valoa lävitse. Pahoittelut siitä, ettei kuvat vastaa totuutta! Tarkoituksella laitan sekaan kuvan, joka on otettu eri suuntaan. Pöydällä olevista kukista huomaat eron vastavaloon kuvattuna, tai kun valo tulee sivustapäin.



 



 

Raidallisissa verhoissa odotin hieman vihertävämpää versiota, kun taas harmaat verhot taittavat selvästi vihreään. Sen verran pimeää kuitenkin tuli noiden harmaiden ollessa ikkunassa (ei varmaan liity mitenkään ukkoskuuroon, joka oli juuri päällä...), että raidalliset tuntuivat hurjan paljon valoisemmilta. Päätös on siis tehty. Koska ikkuna on pohjoisen suuntaan, en halua pimentää yhtään keittiötä, vaan päästää kaiken mahdollisen valon sisälle. Alla vielä kuva keittiöstä, josta näyttää kaikki värit hävinneen jonnekin, sekä toinen kuva heinäkuulta, kun keittiö oli vielä entisessä asussaan, tosin Bonanzat olivat jo tulleet taloon.:)




 



Asiasta ihan toiseen. Muistutus Linkkiringin Retro Remixistä! Näin kuukauden viimeisenä viikonloppunahan on Kivemmassa blogissa mahdollisuus jakaa aikaisemmin julkaistuja blogitekstejä uudelleen. Bloggarikaverit, käykää jakamassa helmiä arkistoistanne ja kaikki muutkin, käykää lukemassa ja kommentoimassa postauksia! Minä kävin linkittämässä mm. yhden syksyisen pihakoristeluidean ja juttua rapujuhlista. Jotenkin hiljaista on ollut blogin lukijoiden suhteen nyt elokuussa, oletteko muut huomanneet samaa?

Uusi viikko jälleen edessä ja uudet jutut...
Iloa viikkoosi!:)

Taina

 

lauantai 29. elokuuta 2015

Kirppikseltä keittiöön



Piipahdin pari päivää sitten Millan putiikissa Lahdessa ja kaikenlaista kivaa voisi sieltä syksyn iloksi hankkia (varsinkin jos olisi paksumpi lompakko). Pyörittelin kädessäni mm.  Riviera Maison liitutaulua, ja siinä sitä pyöritellessäni muistin nähneeni krumeluurit valokuvakehykset kirpparilla. Siitä se ajatus sitten läks.



  



Olen rampannut kirpputorilla joka päivä viemässä tavaraa myyntiin, ja melkein joka kerta olen myös jotain tuonut kotiin, niin kuin sitten nämä kehykset. Hintaa kehyksellä oli himpun yli kolme euroa eli hieman kalliit muutamiin muihin löytöihini verrattuna.;D Ostin kuitenkin. Tänään sitten sipaisin harmaata Annie Sloan kalkkimaalia (Paris Grey) kehyksiin. Lasin laitoin talteen, jos vaikka jossain vaiheessa haluan käyttää tätä oikeasti valokuvakehyksenä. Taustalevyn päälle leikkasin palasen liitutaulutarraa...Tässä vaiheessa piti kattaa pöytä ja ryhtyä ruokailemaan.

Aika hyvä kirppislöytö oli minusta Harri Koskisen Arabialle suunnittelema Oma-tarjoilualusta, josta maksoin kolme euroa. Se on niin kaunis pinnaltaan! Yritän hieman säästää tuota tuoretta pöydänpintaa, joten tämä alusta on oikein hyvä senkin kannalta ruuan esillepanossa.



 



Pöytään katoin niin ikään kirpparilta ostamani (käyttämättömät) aluset, joissa on kaunis harmaa pitsikuviointi, muutoin ne ovat mustat. Ainut miinus näissä on, että ovat huopaa, joten mahtavatko jäädäkin kertakäyttöisiksi...Mitä huovasta tulee, jos sitä pesee?


 




Nyhtökanalla ja omatekoisilla jauhelihapihveillä täytetyillä hamppareilla herkuteltuemme, oli maalikin ehtinyt kuivaa, ja pääsin ripustamaan taulun seinälle. Minusta tuosta tuli ihan kiva! Mitä mieltä olet? Entä pitäisikö mun ostaa vielä toinen tuommoinen, hieman pienempi kehys, tuohon kaveriksi? Sen voisi ripustaa hieman yläviistoon tästä kehyksestä katsottuna. Taululle kirjoittamista täytyy varmaan vielä harjoitella.;D







Nyt me ryhdytään verhotangon laittoon. Se on moikka!

Taina

perjantai 28. elokuuta 2015

Perjantaita!



Tänään on väsymys painanut, olen ottanut peräti kahdet, ehkä kymmenen minuutin torkut, ja nyt alkaa tuntua, että ehkä se elämä taas tästä voittaa. Vieläkään ei meinaa malttaa iltaisin mennä nukkumaan riittävän ajoissa, unet ovat jääneet noin seitsemän tunnin mittaisiksi, puolikin tuntia pelastaisi jo paljon. Toisaalta en ole halunnut luopua niistä aamulenkeistä, jotka ovat yleensä juuri hieman alle puoli tuntia kestoltaan...Tänään muuten oli ensimmäinen aamulenkki sateessa koko kesänä, eikä haitannut menoa yhtään! Siitä olen erittäin iloinen.



 


Eilen olin ystäväni Maijun kanssa K-raudan sisustusillassa ja meillä oli oikein mukavaa, hyvää ruokaa, kaunista katseltavaa jne... Kotiin palasin mm. uuden kuivauslastan (entinen on ostettu raksa-aikaan, joten oli jo aikakin!) ja valtavan kukkakimpun kanssa. Siellä oli mahdollisuus rakentaa tarjolla olleista kukkasista kimppu, ja tarjous oli niin edullinen, kuusi kukkaa ja vihreät 5,90, ettei sitä voinut jättää käyttämättä. Minä jätin vihreät kauppaan ja ostin sen sijaan pelkästään 12 kukkaa. Kotona olin vasta kymmenen jälkeen illalla, mutta sitten pitikin aloittaa näiden kukkasten asettelu ja pieni keittiön raivaus (vaihteeksi).






Olohuoneen pöydälle jätin viime viikon kimpusta krysanteemit, ja lisäsin kolme uutta liljan oksaa nuukahtaneiden tilalle. Työpöytäni sai kaksi gladioluksen oksaa ja keittiön pöydälle vaihdoin suuremman vaasin, johon viime viikkoisten neilikoiden lisäksi laitoin muutaman neilikan oksan lisää, muutaman krysanteemin ja harsokukkaa, malvat heitin roskiin, kun olivat jo kuivahtaneet. Tuo iso vaasi pääse harvoin käyttöön, kun tuskin koskaan tulee ostettua noin muhkea määrä kukkia. Musta on kuitenkin nyt todella ihanaa, kun kääntämällä päätä näkee kukkia joka puolella!




 



Kävin tänään hakemassa postista verhopaketin, ja olen kovin toiveikas, että viikonlopun aikana saisin uudet verhot keittiöön paikalleen. Katsotaan, miten miehellä kiipeily tikkaille onnistuu, kun polvileikkauksesta on aikaa hieman yli viikko...Yksi pieni ja pikainen DIY-juttu mulla on myös mielessä, joten palataanpa asiaan pikapuoliin.:)

Ihanaa viikonloppua!
Taina

torstai 27. elokuuta 2015

Kaksitoista



Niin ne vuodet vierii ja lapset kasvaa. Onneksi en itse vanhene yhtään.;D







Tänään on juhlapäivä, kun nuorimmainen täyttää 12. Vuoden päästä hänkin on virallisesti teini...Onneksi murrosiän merkkejä ei ole vielä ollut näkyvissä, sillä tempperamenttia löytää riittävästi seesteisenäkin aikana. Siinä missä vanhempi pojista sulkeutuu omaan huoneeseensa ja on hiljaa, niin nuorempi tuskin toimii samalla tavalla (hyvä vaan). Puhetta ja höpötöstä riittää edelleen niin, että voisi luulla hänen oppineen puhumaan ihan äskettäin. Opettaja on kuulema antanut joskus selostaa liikuntatuntia, ja kehui kovasti.:) Puheen- tai viestinnänammattilaiseksi epäilen hänen aikuisena päätyvän, niin vahvaa ja selkeää on kaikenlainen ilmaisu ollut hänelle ihan ensimmäisistä päivistä lähtien.

Lasten syntymäpäivinä tulee aina mieleen se päivä ja ne hetket, kun lapsi syntyi. Kaikenlaisia välähdyksiä ja ajatuksia. Kuinka uskomatonta ja ainutlaatuista jokaisen lapsen syntymä onkaan vanhemmille, eikä sillä ole väliä, onko lapsi ensimmäinen vai kuudestoista, koska jokainen on oma erityinen yksilönsä, eikä korvattavissa mitenkään.

Katsoin alkuviikosta Tuhkimotarinoita-nimistä ohjelmaa, jossa lestadiolaisuuden jättänyt nainen kertoi omaa tarinaansa. Hän oli ollut raskaana yhdeksän kertaa, synnyttänyt seitsemän kertaa, mutta elossa oli lapsista viisi. Kuinka raskaita lasten menetykset olivatkaan, silloinkin kun kysymyksessä oli vasta alkio tai raskaus ylipäätään ei olisi hyvä juttu naisen terveyden kannalta! Eipä tuota ohjelmaa pystynyt kuivinsilmin katsomaan. Suosittelen, ohjelma on nähtävissä ainakin Yle Areenassa!


Kiitollisena lapsen kasvamisesta ja jälleen yhdestä onnellisesta vuodesta,
 Taina

tiistai 25. elokuuta 2015

Ah arkea!



Tämän viikon MarkoTex -haaste on monellakin tapaa inspiroiva. Sai jälleen laittaa aivot raksuttamaan, otin kameran töihinkin mukaan ja arkipuuhien lomassa iski äkillinen sisustusinspiraatio, niin kuin se usein mulla tekee.:) Arki aiheena on minusta hieno, sillä juuri arkisten kuvien katselu on vuosien päästä kaikkein mielenkiintoisinta.



 


Arkipäivän kuvat voin aloittaa oikealla makrokuvalla, vieläpä mielestäni aika kauniilla sellaisella, sillä olen jatkanut aamulenkkeilyä töiden alettuakin. Joka aamu en sentään ole lenkille ennättänyt, mutta aika useasti kuitenkin. Viime viikolla otin kameran yhtenä aamuna mukaan, sillä usvaiset viljapellot välkkyivät mielessäni. Tietenkään juuri sinä aamuna ei usvaa pellolla näkynyt, mutta tulipahan tallennettua pieni aamuhetki pellon laidalla.

Lemppariaamupalani on tällä hetkellä marja-rahkasmoothie, johon lisään pellavarouhetta ja mehukeittoa. Pitää hyvin nälän loitolla ja on terveellistä. Lehden selailen aamusella, jos ennätän. Tänään ennätin, mutta sitten tulikin aikamoinen kiire viedä teini kouluun. Sellaisen arkeen liittyvän havainnoin olen tehnyt, että olen huomattavan paljon onnellisempi, mitä vähemmän minulla on lasten kuskaamista. Jos päivä toisensa jälkeen olen taksikuski aamuin ja illoin, kutistuu oma elämä aika pieneksi. Tällä hetkellä on asiat sen suhteen aika hyvin, vain vähän kuskailua.







Töihin menen lähes aina mielelläni, sillä tykkään edelleen työstäni. Pari viikkoa sitten kirjoittelin lukuvuoden aloittamisesta täällä. Huomaan, että yritän luoda kauneutta ja järjestystä myös omaan luokkaani...Usein mulla on tuoreita kukkia tai oksia myös omalla työpöydälläni, jopa asetelmia. Lasten työt tekevät tilasta iloisen ja samalla he toivottavasti oppivat arvostamaan omia töitään, kun niitä laitetaan näkyville. Työkalenterin tuunaus on ensimmäinen juttu, jonka teen ennen töiden alkamista. Kaikki opettajat eivät enää suinkaan pidä päiväkirjaa, mutta minulle se on paikka suunnitella tulevaa. Blogijuttujakin tykkään suunnitella etukäteen pieneen kirjaseen, enkä ole vielä valmis luopumaan papariversioista!

Arjen tärkeimmät tavarat kulkevat Marimekon pussukassa, josta on hihna hajonnut, ja muutenkin uusi olisi ostoslistalla. Pussukan sisään mahtuu juuri ja juuri sekä oma, että työkännykkä, pienempi pussukka rahalle ja korteille, sekä kotiavain.








Iltaisin kotityöt lohkaisevat ajasta sen suurimman palan. Olihan eilen aika sotkuista, lattiatkin täynnä pölypalleroita ja roskia, postipinot pitkin pöytiä jne...Tiedättehän! Näillä helteillä ei ole oikein löytynyt intoa sisätöihin, mutta kiitos tämän postauksen, kaamea siivousinto iski eilen oikein vimmalla.;)



 



Pari tuntia raivaista, tiskit ja pyykit pyörimään, imurointi, ja johon alkaa feng shui olla kohdillaan. Siinä ohessa käytin hieman maalipensseliäkin ja talouspaperitelineen sydän sai harmaan pinnan keittiön uusiin väreihin sopivamman...ja tein pari muuta, pientä sisustelujuttua. Ruokaostokset yritän tehdä niin harvoin, kuin se vain on mahdollista, kerran tai kahdesti viikossa. Ruokaa laitan isot satsit kerrallaan, josta riittää lämmitettävää myöhemminkin, ajan säästöä...







Tällaisia arkisia kuvia ja juttuja tällä kertaa. Mielenkiintoista nähdä muiden haasteeseen osallistuvien kuvia ja tarinoita. Käyhän sinäkin tutkimassa niitä Pienen Linnun blogissa!


Taina

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Ikkunallisen verran Pariisia työhuoneeseen



Onhan se mieletöntä, että tämä elokuu on näin  hieno säiden puolesta! Tuntuu hieman, kuin olisi lomalla edelleen. Tänä viikonloppuna olemme mm. käyneet testaamassa Lahdessa "Mössön" hampparit (Paikka on hieno esimerkki siitä, mitä kekseliäisyys ja periksiantamattomuus saa aikaiseksi...) Eilen kurvasimme kahveille Heinolaan Cafe Kailakseen, josta kirjoittelin juttua pari vuotta sitten täällä. Eilen istuttiin iltaa ystävän kanssa kesähuoneessa, eli kaikenlaista kivaa arjen vastapainoksi on ollut ohjelmassa.


Pientä sisusteluakin olen tehnyt. Tämä homma vei aikaa noin 15 minuuttia.:) Työhuoneen eli kirjaston, kuten me sitä kutsumme, seinälle jo vuoden alussa suunnittelemani taulukollaasi nytkähti vaivalloisesti liikkeelle, kun törmäsin kirpputorilla tauluun. En ostanut taulua heti, vaikka hintaa sillä oli vain 2,50.:) Jonkinlaista harkintaa yritän käyttää myös kirppariostoksissa. Taulu jäi vaivaamaan, ja onneksi se oli vielä tallessa eilen, kun kävin viemässä lisää tavaraa kirpputorille myyntiin. Työhuoneen ikkunattomalle seinälle taulu sopi mainiosti juuri ikkunattomuuden vuoksi. Nyt meillä on sitten työhuoneessa näkymät vaatimattomasti Eiffel-tornille.;D Tuohon ympärille on tarkoitus koota valokuvista kiva kollaasi.







Pöytänä toimivalle jakkaralle kokosin pihan kukista ja pienistä pullosta asetelman. Täällä meidän lähellä on sellainen vanhantavarankauppa, Retrosisko nimeltään, joka on keskittynyt 60- ja 70-lukujen esineistöön. Kauppa sijaitsee samassa talossa, kuin juuriavattu kirpparikin. Poikkesin pari viikkoa sitten Retrosiskolle ja löysin kolme pientä, vihreää, pulloa korkeilla, samanlaisia, joita omistin ennestään, mutta pienempänä...Pakkohan ne oli ostaa pois. Kirpparilta vielä täydensin pullokokoelmaani kahdella ruskealla pullolla. Nyt en enempää pulloja tähän taloon.:)




 
 
 
 



Kirppistelyn hienous piilee tietenkin siinä, että saa ihan murto-osalla oikeasta hinnasta itselleen jotain. Minua kiehtoo myös tunne siitä, että tässä vähän kuin kootaan kotipalapeliä, eikä voi olla varma, mikä se seuraava palanen on, ennen kuin sen löytää. Niin kuin nyt tuo taulu. Mikä mahtaa olla seuraava palanen...


Ihanaa sunnuntaita!

Taina

perjantai 21. elokuuta 2015

Perjantain perinteinen



Paluu juurille eli perjantainen kukkapostaus.:) Iltapäivällä käynti kampaajalla, sitten kiireesti viemään kirppparitavaroita, jotta huomenna (oletettavasti on vilkas kirpparipäivä helteestä huolimatta) pöydällä on tavaraa myynnissä. Sitten kurvaus kukkakaupan pihaan ja siitä kotiin. Viikonloppu voi alkaa!:)







Tällä kertaa valikoin pelkkää valkovihreää. Krysanteemeista on tullut uusi suosikkini. Todella pitkäkestoisia, eivät haise pahalle (kuten krysanteemit monesti haisevat) ja kerrottuina (?) kauniita. Nyt sain viimein myös valkoisia liljoja. Ne ovat olleet mielessäni siitä lähtien, kun maalasin olohuoneen seinän vihreäksi. Eustoman nuput ovat kuin ruusunnuppuja. Melkein kauniimpia kuin auenneet kukkaset.



 




Kirpparilta en todellakaan selvinnyt tyhjin käsin. Sentään vein sinne enemmän tavaraa kuin toin, mutta tätä menoa tuotto voi jäädä aika pieneksi.;D Niin paljon kaikkea ihan mielenkiintoista oli tarjolla, että jouduin oikein taistelemaan itseni kanssa. Muutakin ostin, mutta kuviin päätyivät Pentikin Vekki kynttilänjalat, joista maksoin 7,50 kappaleelta. Googlettaminen ei tuottanut tulosta, joten ostin, vaikken yhtään tiedä, mitä nuo kaupassa maksavat. Oliko hyvä ostos? Yllätin samalla itsenikin, sillä olen todella myöhäisherännäinen näiden vekkien kanssa. Ei ole innostanut aiemmin yhtään. Silmissäni näin vain, että nämä olisivat kivat keittiön pöydällä kattauksessa.:) Korkeutta noilla on varmaan 30 cm ja kynttilöiden kanssa vielä enemmän. 



 

 


Keittiön pöydälle kokosin kimpun ruokakaupan neilikkakimpusta ja kotipihan malvoista. Olenko jo monta kertaa muistanut sanoa, että tykkään keittiöstä jo nyt (verhot edelleen tilaamatta) ihan hirmuisen paljon.;)






Minä suuntaan vielä hetkeksi tuonne ilta-aurinkoon. Lämpöisen tunnelmallista viikonloppua! 

Taina