Koronakevään loppu - Ihana kesä!

Muistaako kukaan kunnolla, millaisia murheita meillä oli ennen maaliskuuta? Jostain syystä vuoden alku tuntuu juuri nyt erittäin kaukaiselta ja ainakin minun on vaikea muistaa, mitä tuolloin murehdin tai olin murehtimatta. Taisin olla kaiken kaikkiaan aika huoleton. Talvi oli ollut poikkeuksellisen lämmin ja muistan hyvin, kuinka moni muu suri jatkuvaa marraskuuta. Minä katselin samaa asiaa toiveikkaana. Olen aina tykännyt keväästä ja viime vuosina se kevääksi kutsuttu aika on kutistunut pariin hassuun viikkoon. Ajattelin, että tässä se nyt on, pitkä kevät! Sain mitä toivoin, nimittäin ERITTÄIN pitkän kevään. Kannattaa näköjään oikeasti miettiä, mitä toivoo...

Korona-aika on mennyt työn merkeissä. Olen tietenkin päässyt helpommalla kuin itseäni nuoremmat, joilla on vielä pieniä lapsia. Kenellä on ollut rankinta -vertailu ei mielestäni ole koskaan ollut kovin rakentava juttu. Kaikilla on ollut venymisen paikka. Ennen pääsiäistä aloittamani villasukat ovat edelleen ilman kantapäitä ja jalkateriä. En voinut kuvitellakaan istuvani neulomaan istuttuani aamuvarhaisesta iltaan saakka koneen ääressä etäopetukseen siirryttyämme. Sen sijaan oli pakko päästä ulos kävelemään. Askeleita onkin kertynyt kiitettävällä keskiarvolla päivittäin ja lähialueelta on tullut koluttua monta sellaista reittiä, joita ei olisi muuten tullut mentyä. 

Tavallaan olen nauttinut aamujen rauhallisuudesta, siitä, että saan syödä ja olla muutenkin kotona ilman meteliä ja häslinkiä ja sitä vuorovaikutuksen tulvaa, joka töissä väistämättä on koko ajan läsnä. Toisaalta lähiopetuksessa etäjakson aikana ollessani nautin päivistä työpaikalla ihan hirmuisen paljon. Samoin olen tykännyt näistä toukokuun työpäivistä ja lasten kanssa koetuista erilaisista koulupäivistä. 

Muuten nyt keväällä ei ole ollut kiire oikeastaan minnekään. Kalenterista hävisi kaikki menot parturia lukuunottamatta pariksi kuukaudeksi. Miehen ja kuopuksen kanssa olemme olleet todellisia kotihiiriä. Ruokaostokset olemme tehneet enimmäkseen netissä, vain jotain täydennystä olen lähikaupasta hakenut.

Viime aikoina olen huomannut ehkä hieman huolestuttavia piirteitä itsessäni. Minuun on iskenyt valtava tavallisen elämän kaipuu! Ensin sen huomasin televisiosta jotain katsoessani. Olisipa ihana mennä ravintolaan syömään. Saisi istua ja seurustella perheen tai ystävien kanssa jossain kivassa paikassa. Voisi samalla seurata ihmisiä ympärillä. Se on ihan lempipuuhani julkisilla paikoilla! Ihmisten tarkkailu.:) Olen alkanut kaivata matkahaaveita, kirppiskierroksia ja kahvilassa istuskelumahdollisuutta. Haluaisin tulla ja mennä vapaasti, tavata ketä mieli tekee, ilman maskeja (en kyllä ole itse käyttänyt maskia ollenkaan, mutta jotenkin edelleen säpsähdän, kun joku tulee kadulla vastaan maski naamalla) ja jatkuvaa käsien pesua tai desinfiointia. Toivoisin, että korona olisi mennyt menojaan ja elämä olisi palannut tuttuihin uomiinsa.

Jollain tavalla tästä oudosta keväästä on tullut normaalia elämää. Ei samanlaista kuin ennen koronaa, mutta silti tavallista arkea. Täällä Lahden seudulla korona ei onneksi ole alkanut levitä koulujen avaamisen jälkeen, kuten se on jonkin verran tehnyt pääkaupunkiseudulla. Olen onnekas, sillä tuntuu, että ihan kaikissa kunnissa terveys ei ole ollut listan kärjessä viime viikkoina. Korona ei edelleenkään ole leikin asia, enkä vieläkään halua sitä itselleni tai kenellekään muullekaan. 

Juuri nyt olen rauhallinen ja toiveikas. Aikomus on nauttia kesästä, olla murehtimatta turhia, yrittää kuitenkin muistaa, että tautia on edelleen liikkeellä. Loppukevät on aina yhtä ihanaa aikaa. Luonto on mielestäni nyt parhaimmillaan ja koko ihana kesä vielä edessä. Ajattelin nyt kuitenkin olla toivomatta loputtoman pitkää kesää.;D Ihan tavallinen kesä kuulostaa hyvältä.

Olen arponut Kaijasinkon puutarhan 50 euron lahjakortin. Voittajaksi valikoitui Minna M. Mahtavaa, upeeta! Onnea ja kukkailoa! Kiitos Kaijansinkon puutarha, paitsi ihanista kukistanne, myös mahdollisuudesta jakaa hyvää mieltä!<3

Ihanaa kesää!

Taina

Tänään iloitsen...

Liekö häkäisevästi paistaneella auringolla osaa siihen, että tänään on useissa blogeissa (mm. Maria, Krisse ja Tuula...) jaettu onnea ja ilonaiheita? Alunperin oli suunnitellut postaavani tästä unikkohulluudesta, joka minut on vallannut, mutta sitten päätin laajentaa näkökulmaa.:) 

Tänään iloitsen päivistä, jotka pitenevät huimaa vauhtia sekä aamuista, että illoista! En tykkää pimeästä vuodenajasta. En haluaisi sulkea verhoja, saati sytyttää valoja, vaan haluaisin valon tulvivan ikkunoista vaikka kellon ja vuoden ympäri silläkin uhalla, että unet jäisivät vähiin, koska olen niin herkkäuninen. Luonnonvalo on ihanaa!<3  Nyt sitä on jo paljon enemmän kuin kuukausi sitten.

Iloitsen siitä, että valokuvaus on jälleen hieman helpompaa, koska luonnonvaloa on enemmän tarjolla. Miten mukavaa on heittäytyä esimerkiksi kukkien tai luonnon kauneuteen, yrittää vangita kuvaan herkkyys, valo, mikä milloinkin, ja unohtaa kaikki muu kuin kameraan piirtyvä näkymä.

Tänään iloitsen siitä, että tällä erää pahin iltatyörupeama, vanhempien tapaamiset, ovat ohitse. On ollut mukava tavata lasten vanhempia, mutta kyllähän iltoihin veynyvät työpäivät verottaa voimia. Pyöreitä päiviä jaksaa hetkellisesti, mutta nyt odotan tyhjiä iltoja, jolloin voin istua sohvalle neulomaan, seurata telkasta lempisarjoja (vaikkapa Kotoisaa!) tai lähteä pidemmälle lenkille.

Tänään iloitsen keskusteluista, joita kävimme tänään lasten kanssa kiitollisuudesta. Olen vasta alussa tällä positiivisen pedagogiikan tiellä, vahvuuksien opettelussa ja opettamisessa. Tuntuu, että olen sellaisen polun alussa, jonka kulkemista tuskin maltan itse odottaa! Olen innoissani uuden oppmisesta ja omien silmien avautumisesta.

Tänään iloitsen takkatulesta, magnolian oksista maljakossa ja musiikista, jota kuuntelen tätä kirjottaessani... 

Mistä sinä tänään iloitset?:)

Taina

Kiitos, kiitos, kiitos! - Kukkailottelua

Kun toissa keväänä reilu kaksi vuotta sitten aloitin Kukkailottelun, en voinut kuvitellakaan, kuinka innostuneen vastaanoton kukkahaaste sai alusta alkaen. Moni bloggari on ollut mukana erittäin aktiivisesti, Susanna heistä ehkä kaikkein uskollisimpana, muistaakseni ihan jokaisessa Kukkailottelussa. 

Mietin ensin koostavani tähän viimeiseen Kukkailotteluun kollaasit vanhoista ilotteluista, mutta eilen töistä kotiin ajaessani muutin mieleni. Koska jokaisessa ilottelussa on ollut eri kukat, ei tämäkään postaus ole poikkeus. Niinpä ajoin Villiviiniin ostamaan ruusuja, jotka Eija myi hieman vastentahtoisesti, sillä tuoreempiakin olisi kylmäkaapissa ollut. Minä halusin kuitenkin juuri nämä. Upeasti auenneet ja ihanan väriset! Sain ne erittäin edullisesti tietenkin.:)

Kiitos ihan kaikille Kukkailotteluun linkittämällä osallistuneille, Instassa kuvia jakaneille, postauksia kommentteja jättäneille tai niistä tykänneille <3 Kukkailottelulinkki on auki vielä tämän pitkän viikonlopun, maanantai-iltaan saakka, tulkaa mukaan! Kukkailotteluun voi osallistua myös Instagramissa tunnisteilla #kukkailottelua @mansikkatilanmailla. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Tästä koneen ääreltä ajattelin siirtyä kohta terassille nauttimaan jälleen kerran auringonpaisteesta ja sitten hämärtyvästä illasta kynttilöitä poltellen. Huomenna suuntaan nuoruuden ystävien kanssa tyttöjen mökkireissulle, paljon onnellista oloa ja naurua siis luvassa. Toivottavasti teilläkin!

Ihanaa kesäviikonloppua!<3

Taina

An InLinkz Link-up

Lensball - Maailma kädelläsi, pallon sisällä

Istuin reilu pari viikkoa sitten ystäväni Satun syntymäpäivillä. Hän oli saanut mieheltään lahjaksi Lensballin, "valokuvauslelun", joillaista olin ihmetellyt joissakin kuvissa aiemmin kesällä. Siltä istumalta googlasin pallon ja laitoin miehelleni viestin, että tuollainen kelpaisi minullekin synttärilahjaksi. Ne synttärit kun ovat vain pari päivää Satun synttäreiden jälkeen.

Pallo on ollut nyt minulla viisi päivää, ja olen aivan täydellisesti sen lumoissa. Pallokuvat ovat herättäneet heti niin paljon kiinnostusta, että päätin postailla "palloilusta" sen, minkä tällä tietämyksellä osaan kertoa. 

Pallo kääntää kaiken siinä näkyvän ylösalaisin. Pallo tuntuu ikään kuin kokoavan näkymän pallon takaa sen sisälle. Palloa voi pitää kädessä tai kädellä kuvatessa, tällöin kameralle jää vain toinen käsi.  Pallon voi asettaa kuvauksen ajaksi esimerkiksi  maahan, kiven tai kannon päälle, vaikka oksanhaaraan, jos alusta on vain tarpeeksi tukeva tai tasainen, eikä pallo lähde vierimään kesken kuvaamisen. 

Ennen kuvan ottamista kohdistan kameran palloon ja tarkistan näkymän pallon sisällä. Kuvausassistentti, joka pitää palloa, on ihan hyvä keino tehdä kuvaamisesta sujuvampaa. Lasipallo toimii myös polttolasina, sen huomasin sunnuntaina rannalla yksin kuvatessani. Aurinko osui suoraan palloon, ja kädessä tuntui sen verran kova polte, ettei suorassa aurigossa kuvaamisesta siksi tullut mitään. Jonkun kuvan olen napannut myös pallon päältä. Männynneulasia ei neulasiksi uskoisikaan! Ihan tavallinen maisemakuvakin, johon olen pallon asetellut mukaan, muuttuu mielenkiintoisemmaksi pallon ansiosta. 

Heti paketin avattuani räpsin kuvia hetken sisällä. Muutaman kuvan jälkeen menin pihalle, ja totesin, että pallo sopii ainakin tällaisella aloittelijalla parhaiten ulko- ja maisemakuvaukseen. Varmaan pallolla saisi hauskoja henkilö- ja sisustuskuviakin, jos osaisi! Harjoittelu jatkuu... Pallon avulla voi poimia ympäristöstä kauniita yksityiskohtia. Se on oiva leikkikalu valokuvaukseen, vain oma mielikuvitus on rajana. Kuvanmuokkauksella voi sitten halutessa häivyttää ympäristöä leikkaamalla kuvasta "ylimääräiset" pois tai vaikka kääntämällä kuvan ympäri tai sivuittain, joilloin horisontti joko kääntyy oikeinpäin, tai muuttuu tarkoituksella muuksi. 

Lensball on antanut jo näin lyhyessä ajassa erittäin paljon intoa ja inspiraatiota valokuvaamiseen. En muista, koska viimeiksi olisin ollut näin innoissani valokuvaamisesta. Maailmaa alkaa katselemaan uudella tavalla, uusia kuvausmahdollisuuksia etsien.  Ideoita kuvaamiseen voi etsiä ainakin Instagramista, #lensball -tunnisteella löytää aivan järisyttävän upeita kuvia ja ideoita. Vähän harmittaa, ettei minulla ollut tätä palloa kesällä Seychelleillä! No, toisaalta, ihan arkinenkin ympäristö muuttuu pallon kautta paljon mielenkiintoisemmaksi. Voihan olla, että tämä lensball -innostus hiipuu jossain vaiheessa, mutta hintaansa nähden pallo on mielestäni edullinen investointi valokuvaukseen harrastuksena. Pallon mies tilasi lahjaksi minulle täältä. Tämä postaus ei siis ole mainos, vaan syntyi pelkästään ilosta, jonka lensball toi tullessaan.

Taina

Ilon- ja onnenpäivä - Lapsen lakkiaiset

Esikoisen lakkiaiset on nyt juhlittu. Vielä eilen kävi muutamia vieraita, ja tänään olen pakertanut pitkästä aikaa pihalla, myrskytuuli pakotti istutuspuuhiin, siksi postauksen tekeminen viivästyi. On pitänyt myös rauhassa sulatella kaikkea! Lauantai oli ihan superihana päivä aamuvarhaisesta luonnonkukkien poiminnasta niihin keskiyönhetkiin, kun muut jo olivat nukkumassa (paitsi ylioppinut lähti kavereiden kanssa), ja minä siivoilin keittiötä ja fiilistelin yksikseni ikimuistoista päivää.

Perjantaina meillä kävi siivooja tekemässä normikuukausisiivouksen, siitä oli helppo jatkaa juhlavalmisteluja. Toimme olohuoneeseen aputasot, joille laitoin lautaset, ruokailuvälineet, lasit ja kahvikupit valmiiksi jo perjantaina. Aputasot olivat erittäin hyvä lisä, muutoin ruokapöytä olisi pitänyt valjastaa tarjoiluille, nyt sen ääressä pystyi syömään ja kahvittelemaan. 

Kukkaset ruokapöydälle ja apupöydälle hain Villiviinistä perjantaina ja asetelmat niistä rakentelin samana iltana. Halusin luoda kukilla niittymäistä tunnelmaa, ja mielestäni se näillä kukilla onnistuikin. Neilikoita, gerbera, taskuruohoa, hirssiä, leukoijaa ja putkikasvia, jonka nimen ehdin jälleen unohtamaan. Ruokapöydän maljakot olivat erikokoisia, mutta kirkkaita. Apupöydälle valikoin valko-vihreät kukkaset mustiin ja vihreään, kapeaan maljakkoon. Moni vieras ihasteli ruokapöydän kukka-asetelman kepeyttä.

Tilasin Paperikuusta 10 valkoista ilmapallo täytettynä ja hain ne perjantaina.Tosin kolme niistä päästin lauantaiaamuna karkuun, kun olin sitomassa niitä etuportaan pylvääseen.:) Ennen vieraiden tuloa virittelin murattia ripustusnauhoihin, mutta muratti osoittautuikin liian painavaksi! Ilmapallot alkoivat putoilla, jos niihin laittoi murattia koko langan pituudelta. Laitoin lopulta murattia vain pätkiä osaan palloista. Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisi tulla kivoja kuvia myös vieraista ilmapallot kädessä! No, ehkäpä sitten kuopuksen lakkiaisissa tai valmistujaisissa, mitkä ne sitten ikinä ovatkaan...

Ruoat tilasin Santa Fe Cateringistä. Ruoka oli erinomaisen hyvää! Saimme siitä vierailtakin kiitosta. Iso suositus.<3 Ruokaa oli myös niin runsaasti, että jämillä olisi pitänyt vaikka toiset keikkerit! Tilasin ruokaa 30 hengelle, periaatteessa annoksen/vieras, paitsi neljälle lapselle tilasin yhden yhteisen annoksen. Epäilen, että he eivät syöneet tuota varsinaista ruokaa lainkaan, vaan heille (ja muille lapsenmielisille) varattuja nakki /kirsikkatomaatti /viinirypäletikkuja. Ruoka maksoi 25 euroa/ henkilö, ei paha minusta. Vieraita kävi lopulta kai lähes 40, mutta koska lakkiaispäivänä ihmiset käyvät usein monissa juhlissa, olisi tuosta ruokalaskusta voinut vähän vielä nipistää, mutten uskaltanut. Ruuan loppuminen kesken olisi kamalan noloa.

Makeina leivoin kahta eri kakkua, "kovanonnenkakkua", jonka voisi kai nyt nimetä onnenkakuksi, sekä prinsessakakkua. Onnenkakku teki hyvin kauppansa, leivoin niitä kaksi, ja ne ovat enää makoisa muisto.;) Prinsessakakku olisi ehkä kaivannut kostutusta, liekö pakastaminen muuttanut kakkua kuivemmaksi. Sitä meni vain yksi vajaa kakku, olin leiponut niitä kolme.  Sokeroimilleni omenakukille tapahtui jotain, ja ne muuttuivat sokeroinnista huolimatta ruskeiksi. Sain työkaveriltani ison kimpun valkoista syreenia, jota käytin lopulta prinsessakakun koristeena. Kakut tein valmiiksi perjantai-iltana. Osan kuvista olen ottanut tuolloin, siksi ne ovat hieman hämäriä.

Karkkibuffet osoittautui menestykseksi. Purkit ja ottimet ostin Boppiksen bloggari-illasta. Kannoin Kesähuoneesta pienen aputason buffaa varten keittiön nurkkaan, mihin se juuri sopi. Isoimmassa purkissa oli vaahtokarkkeja (yksi iso pussillinen mahtui purkkiin juuri ja juuri), toiseksi suurimmissa purkeissa oli kääreellisiä karkkeja (Dumleja ja Marianneja) ja englanninlakritseja (kilon paketti), pienimmissä purkeissa oli irtokarkkeja (kilo hedelmäkarkkeja, kilo salmiakkeja, onneksi Citarissa oli irtokarkit sopivasti tarjouksessa ennen juhlia).  Kahteen Mariskooliin olin varannut suklaata. Karkkeja varten asettelin muffinssivuoat, niitä minulla oli ennestään kaapissa, mutta esim. Boppiksessa myydään noita vuokia edullisesti. Vähemmänkin karkkia olisi riittänyt, purkkien kannet ovat käyneet edelleen tiuhaan.;) Toisaalta runsaampi tarjoilu näyttää paremmalta. Varsinkin lapsille tuo karkkibuffet tarjosi mukavaa puuhastelua, mutta kyllä se aikuisiakin houkutti.

Vieraslistalla oli näissä juhlissa vain ihan lähimmät sukulaiset, esikoisen kummit ja liuta hänen kavereitaan. Juuri hyvä kombo. Lapsellani on aivan uskomattoman mukavia ja hyvätapaisia kavereita! Varsinaista ohjelmaa meillä kotona ei ollut veljeni ja kälyjeni musiikkiesityksiä lukuunottamatta.

Keittiöön sain naapurista Hanna-Kaisan avukseni. Hän toimi niin itsenäisesti ja reippaasti, että minä sain täysin seurustella vieraiden kanssa ja nauttia tunnelmasta. Kiitos, kiitos, kiitos!<3

Aika pitkälti viime viikon illat meni juhlia järjestellessä, ja yöunet jäivät lyhyiksi. Tänään on ollut todella väsynyt olo. Silti olen sitä mieltä, että juhlista jäi niin ihanat muistot, ettei vaiva ollut turhaa. Näitä juhlia muistellaan varmasti vielä vuosien päästä.<3  

Väsynyt, mutta onnellinen

Taina