Viimeiset maitokahvin rippeet

Lupailin jo aiemmin juttua ja kuvia eteisestä, jonka seinä sai viime viikolla uuden maalipinnan. Olin läpeensä kyllästynyt maitokahvin väriin, jota meillä oli alunperin kolmessa eri seinässä, viimeisimpänä sitä oli enää eteisessä. Hankin Helsingistä uuden purkin Annie Sloanin Paris Grey -maalia tuon seinän maalaamista varten. Toistaiseksi ostos oli turha, sillä edellisen purkin loppu riitti seinän maalaamiseen ihan hyvin, ja samaa litran purkkia on vielä hieman jäljelläkin. Yksi syy, miksi tykkään liitumaaleista niin kovasti, on tuo riittoisuus.

Yhdellä maalikerroksella pinnasta tuli jo niin hyvä, etten viitsinyt edes tosissani ajatella toisen kerroksen maalaamista...mullahan oli kaikkea muutakin mielessä! Oli muuten todella mukava maalata seinää kunnon siveltimellä! Jos kiinnostaa, niin välineistä löydät lisää juttua tästä postauksesta.

Sitä muuta sitten! Paris Greyn lisäksi ostin pienen purkin Graphite-sävyä, jota ylistin uusimmassa Bonanza-postauksessa. Tuolin lisäksi maalasin eteisen lipaston tason tuolla sävyllä, ja kylläpä lipastosta tuli kiva noin! Maalipinta on eloisa ja mielenkiintoinen. Alunperin lipasto on pyökinväistä mdf-levyä, siitäkin löytyy kuva jostain arkistosta...

  

Karsin seinältä kaiken muun, paitsi tuon oman tuotokseni. Lipastolle päätyi lomapäivän ostos Granitista: puinen, musta tähti. Toisen samanlaisen, mutta pienemmän, ripustin Rudolf Koivun opetustaulun tilalle. Kuvia eteisen aiemmasta ilmeestä löydät täältä ja täältä.

Eteisen harmaa ei muuten ole minusta ollenkaan sininen, vaikka varsinkin noissa vaakakuvissa siltä hieman näyttää. Nyt olohuoneen ja eteisen seinä sointuvat huomattavan paljon paremmin yhteen. Mulla kun on se ylimääräinen litra tuota harmaata maalia, niin saapa nähdä minne sen jossain vaiheessa käytän...

Viikonloppusiivous odottaa tekijäänsä. Moikka!

Taina

Keittiön valkaisuoperaatio

Ensimmäinen askel keittiön valostuttamisessa oli hankkia Bonanza-tuolit. Niiden selkänoja ei noussut ikkunan reunan yläpuolelle, joten tuolivaihdoksen jälkeen keittiöön tuli enemmän valoa kuin vanhojen, korkeaselkäisten tuolien aikaan. Tätä en osannut edes tiedostaa etukäteen, mutta nyt jälkeenpäin tajuan, että niinhän se olikin! Toinen vaihe oli luonnollisesti tuolien maalaaminen. 

Kolmas vaihe koitti eilen pöydän maalaamisella. Aloitin sen aamulla vetäisemällä testiksi pöytälevyn sivupinnan harmaalla liitumaalilla. Väri näytti tarttuvan erinomaisesti, ja sehän oli hyvä juttu, sillä hiominen ei todellakaan huvita vieläkään, vaikka lipaston kunnostamisesta alkaakin olla aikaa!;D

 

Pöytälevyyn riitti kaksi kerrosta maalia, mutta jalkojen kanssa kävi toisin. Jalat on nyt maalattu neljästi, eikä pinta ole vielä yhtä peittävä kuin tuoleissa. Lähikuvissa näkyy, miten joissain kohdissa ruskea puskee pintaan edelleen, varsinkin kohdissa, joissa oli kulumaa. Outo juttu mun mielestä, että juuri niistä kohdista! Sinänsä pinta on erittäin kivannäköinen noinkin, yksi maalikerros sai jalat näyttämään suorastaan antiikkisilta, mutta yritän kuitenkin saada pöydän jalat mahdollisimman samanlaisiksi tuolien kanssa. Harmikseni multa loppui valkoinen maali, joten viidettä kerrosta täytyy nyt hieman odotella siihen, kun miehellä on työreissua Helsinkiin...Tuolien ja pöydän jalkojen maalaamiseen olen käyttänyt litran purkin valkoista Annie Sloan liitumaalia. Illan pimeinä hetkinä vielä vahasin pöydän kahteen kertaan, ja nyt se tuntuukin hylkivän hyvin likaa ja kosteutta. Toistaiseksi en hionut pöydän reunoja, kuten tein tuoleissa, sillä en ole ihan varma, minkä värisenä hiottu kohta sitten näyttäytyisi.

Mallailin myös mattoa pöydän alle. Kirjastosta sovitukseen otin hiljattain Hobby Hallilta ostetun maton. Sen väritys ja erityisesti pinta olisivat oikeat, mutta koko on kyllä liian pieni. Muistelen, että maton pitäisi tulla puolisen metriä tuolin jalkojen taakse, jotta reuna ei häiritse, kun tuolia liikutellaan. Muistanko oikein? Meillä ei ole ollut keittiössä mattoa koko tänä aikana, jona olemme tässä kodissa asuneet. Nykyään ruokaa tipahtelee lattioille aika harvoin, joten aika voisi olla kypsä matolle.:)

 

 

Verhovalinta pöyrii nyt mielessä. Ajattelin  tehdä postauksen aiheesta, sillä kauhea valinnanvaikeus on vallannut mielen.:) Jotain yllättävääkin tapahtui värinvaihdoksen myötä! Ruskeat työtasot näyttävät nyt oikeastaan aika hyviltä, kun ruskeaa ei ole liikaa. Ne tuovat vähän kontrastia ja lämpöä.

Ihanat Riviera Maisonin lautaset ostin viime viikolla Helsingistä White on Whiten alesta. Lautaset olivat puoleen hintaan, noin viisi euroa kappale. Sopuhinta minusta. Yllättäin myös miesväeltä on tullut hyväksyviä kommentteja lautasista. Ihmeiden aika ei liene ohi.:)

 

Taina

Ennen / jälkeen

Mistä lie tullut tullut mieleeni tätä postausta miettiessä tv-sarja vuosien takaa (Ruma Betty), jota en edes seurannut. Sen verran sarjaa olen vilkaissut, että muistan, kuinka ärsyynnyin tavasta, jolla kaunottaresta oli muokattu ruma: silmälasit, hammasraudat ja hieman tönkkö pukeutumistyyli. Just joo! Ihme stereotypia! Koska en sarjaa seurannut, en tiedä mahtoiko ruma Bettystä kuoriutua kaunotar. Luultavasti...

Ruma Betty ei liity postaukseen oikeastaan mitenkään, paitsi että joululomalla kunnostamani lipasto oli kyllä oikeasti ruma, kun sen kirpputorilta ostin. Joku neropatti oli maalannut sen vähän kuin armeijatyyliin, läikikkääksi (Vanha postaus täällä). Ihastuin kuitenkin maalipinnan alla olevaan Billnäs-tyyppiseen olemukseen, eikä ruma ulkokuori säikäyttänyt minua... Oikeastaan vasta kun ensimmäisen hiomisyrityksen yhteydessä. Tuntui, ettei maali lähde irti ollenkaan!

Kestikin sitten yli vuoden, ennen kuin uskalsin tarttua uudelleen toimeen. Nyt olin päättänyt, että maalikerrokset saavat todellakin väistyä.

Käytin sekä maalinpoistoainetta, että rapsuttelua kuumailmapuhaltimen kanssa, ja lopuksi vielä hiomakonetta. Tämä oli oikeastaan kolmas tällainen isompi kunnostusprojekti, ja joka kerta olen oppinut uutta ja lisää. Tämän lipaston jälkeen, jos tai kun vielä maalia pitää ryhtyä poistamaan, niin aloitan suoraan kuumailmapuhaltimen kanssa. Se tuntui olevan toimivin, aivan kuin sängynpäädyn kunnostuksessa. Kesähuoneen ikkunoissakin käytin kuumailmapuhallinta niissä ruuduissa, joissa vanha lasi piti irrottaa, ja ikivanhat kitit saada nätisti pois. 

Maalinpoistoaine irrotti hyvin lipaston päällimmäiset läikikkäät kerrokset, mutta alkuperäinen kermanväri oli aika tiukassa. Se kermanvärinen ei olisi ollut oikeastaan hullumpi, mutta eipä sitä oikein tasaisesti olisi saanut esiin.

Parin työpäivän verran tunteja siihen kai suurinpiirtein meni, että maalit sain pois ja pintaa suojaamaan väritöntä Osmo Coloria. Koska lomalla on aikaa, niin urakka ei ollut paha ollenkaan. Koska lipaston vetimet tuntuvat olevan tyyppiä "näitä ei irroiteta", jäin niiden ympärille väkisinkin hieman merkkejä vanhoista maalikerroksista. Tämä ei minua haittaa, sillä täytyyhän se menneisyys jollain tavoin tulla lipastosta esiin. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Lipaston sivut olivat huomattavan paljon vaaleampaa puuta kuin vaneriset laatikon etureunat, joten saatan vielä jossain vaiheessa käsitellä sivut uudelleen Osmo Colorilla tummemmaksi, jos jaksan ja viitsin. 

Lopuksi vielä muutama kuva lipastosta sellaisena, kuin sen ostin ja kuvia kunnostuksen eri vaiheista.

  

Aamuherätykset loman jälkeen ovat olleet ihan tuskaa, ja ilokseni sellaiset on vielä huomenna ja sunnuntainakin luvassa. Huomenna on koulutuspäivä ja ylihuomenna pojalla turnaus, johon lähtö on tietenkin aamulla. Aikataulutettu viikonloppu siis tulossa. Toivottavasti teillä muilla on sitäkin rennompaa tiedossa!

Leppoisaa perjantaita!:)

Taina