Keramiikkaa sen olla pitää!

Hei, ihanaa perjantai -iltaa ja marraskuun viimeistä päivää!<3 Yritän nyt ryhdistäytyä blogini suhteen ja löytää jälleen säännöllisen rytmin postailuun. Aiheita maailma on pullollaan, mutta tähän vuodenaikaan ongelmaa tuottaa luonnonvalon vähyys, ja siitä johtuva kuvapula. Näin monta vuotta kun bloggaamista on takana, niin yritän tässäkin hieman ennakoida ja ehtiä viikonloppuna kuvaamaan kuvat vaikka pariin postaukseen. Silloin tällöin voi käyttää vanhoja kuvia, kuten eilisessä, adventtikynttelikköjä esittelevässä, postauksessa. Nämä kuvat puolestaan ovat viime sunnuntailta. 

Useampaan otteeseen olen jo maininnut viehtymykseni keramiikkaa kohtaan. Olisin niin kovin halunnut mennä kokeilemaan sen valmistamista itsekin, mutta toisin kävi. No, nyt jälkeenpäin, kun syksy alkaa olla lopuillaan, täytyy sanoa, että enpä tiedä, olisinko sinne ainakaan joka viikkoa ennättänytkään...Ehkä ensi vuonna sitten!

Kävin viime viikonloppuna Lahdessa Kikoi Tradingin eettisille ostoksille -tapahtumassa. Kyseinen yritys myy kaikkea kaunista ja käsintehtyä. Yrityksen slogan " Huolehdimme kasvoista tuotteemme takana" oli minusta koskettava. Käsityöt tuovat elannon mm. monille kehitysmaiden naisille ja käsityöläisille.

Muutakin olisin tuolta mielelleäni ostanut, mutta ihastuin eniten ruotsalaisen Petra Lundin kahden kynttilän kynttelikköön, ja sellainen lähtikin pienen mietinnän jälkeen mukaani. Sieluni silmin näin, että tästä tulisi hyvä yhdistelmä hiljattain Kätevä & Tekevä -messuillta ostamani Tuias -keramiikan kulhon/maljan kanssa. Niin kuin tulikin.:) Tuijan astioita multa löytyy muuten muitakin jo vuosien takaa ennestään. Ne ovat aivan ihania!<3 Kolmanneksi asetelmaan (jotta pariton määrä...) hain eteisen kaapista aikoinaan Suurhallin joulumarkkinoilta eräältä mummolta ostamani lampaan. Hän oli itse näitä savesta tehnyt, ehkäpä jollain Kansalaisopiston kurssilla.:) Oi, miten minuun nyt iskeekään keramiikka!<3

Maljaan laitoin Villiviinistä ostetut brunian oksat, joille hankin jotain muuta kaveriksi tällä viikolla. Siitä ehkä kuvia, kunhan ennätän päivänvalossa kuvaamaan...

Leppoisaa viikonloppua!

Taina

Inspis // Adventtikynttelikköjä

Jotenkin vaikea uskoa, että joulukuu on vain parin yön päässä. Tämä marraskuu on mennyt aivan kuten arvelinkin, työteliäissä merkeissä. Blogi on jäänyt työkiireiden jalkoihin, yritän vastailla edellisiin kommentteihin viimeistään huomenna!<3 

Joulu ja joulunodotus ovat kyllä olleet mielessä jo useamman viikon, mutta mitään konkreettista en ole ennättänyt tekemään ensimmäisten joulukukkien hankkimista ja joulumusiikin kuuntelua lukuunottamatta, jos niitä nyt voi tekemisiksi mainita.:) Olen kuitenkin erittäin tietoinen, että huomenillalla  tai viimeistään lauantaina olisi aika koota adventtikynttelikkö, vaikka ajatus siitä, millainen kynttelikkö on tänä vuonna, on vielä hieman hämärän peitossa.

En muista, onko meillä ollut adventtikynttelikköjä ennen blogini aloittamista. Muistan ainakin ihailleeni niitä vuosia sitten Bonnierin joulukirjoista (joista kirjoittelin viime vuonna). Voi hyvinkin olla, että meillä on ollut adventtikynttelikköjä jo aiemminkin, mutta valokuvia löysin viideltä edellisvuodelta. Vanhoja kuvia katselemalla saattaa inspiroitua ja oivaltaa, ehkä tästä koosteesta on iloa muillekin kuin minulle!

Joulun 2013 alla meillä polteltiin valkoisia pöytäkynttilöitä valkoisella lautasella, jonka päälle olin kasannut kiviä. Numerot kynttilöissä on ostettu Finnmarilta, ja niissä on piikit, jotka työnnetään kynttilään. Numeroita täytyy tietenkin siirtää sitä mukaa, kun kynttilät palavat. 

Seuraavana vuonna kynttilät olivat tummanharmaita, pöytäkynttilöitä jälleen, alunen oli vaihtunut harmaaseen, Millan putiikista ostettuun kuviolautaseen. Lehtikuusenoksat ja männynkävyt toimivat tuona vuonna koristeina, eivät kuitenkaan liian lähellä elävää tulta.

Kolme vuotta sitten askartelin betonisen kynttelikön, joka muodostuu numeroista 1 - 4 . Postaus kyntteliköstä löytyy täältä. Kynttiläkuppeihin käyvät Pentikin poron tuohukset. Tämän kynttelikön huono puoli onkin ehkä käytön kalleus. Nuo tuohukset palavat todella nopeasti ja ovat melko hinnakkaita. 

Tuolloin ensimmäisenä joulunalusena asettelin kynttelikön mummolta saamani Arabian Arctica tarjoilulautaselle ja koristukseksi nyhdin tekomarjaoksia lintujen nokkimasta kranssista.
  

Kuvia katsellessani huomaan, että kyntteliköt näyttävät menevän minulla kaksi vuotta suurin piirtein samanlaisina, pieniä muutoksia tietenkin pitää näin vaihtelunhaluiselle ihmiselle olla.:)

Siispä toissa vuonna käytin samaa numerokynttelikköä kuin edellisjouluna, mutta koristukset ja alunen vaihtuivat toisiksi. Nyt kynttelikön alla oli valkoinen, kuviollinen, tarjoilulautanen, jonka olen vuosia sitten ostanut Paperikuusta (ei taida löytyä muualta kuin Lahdesta). Mondaytosunday -maljakko sai olla kynttelikön seurana ja vihreät oksat toivat betonille kontrastia. 

Viime vuonna ostin betonisen kynttelikön jo kesällä alesta Sokoksesta. Siinä viehättä pyöreä muoto yhdistettynä betoniin. Oli jälleen aika käyttää kiviä kynttelikössä (tällä kertaa koristekiviä). Keskelle jääneeseen aukkoon asettelin pienen astian, jossa oli sammalta, sekä Schleichin peuroja. Tanskan reissulta itselle tuliaisina tuotu metallinhohtoinen maljakko ja lepän oksat pikkuisini käpyineen toivat niin ikään luontoa osaksi joulukoristelua.

Kolmena edellisvuonna olen tehnyt itselle myös kalenterikynttilän, johon ohjeet löytyy täältä. Tänä vuonna tielleni ei ole vielä osunut kivoja kynttilöitä purkissa, vaikka olen niitä monestakin paikasta katsellut. Kannattaa ostaa useampi samanlainen kynttilä, kun sellainen kohdalle sattuu, sillä olen joskus siirtänyt tarran uuteen purkkiin, kun vanha on poltettu loppuun ennen kuin edes ollaan joulussa.;D Viime vuonna huomasin kömmähdykseni tarrassa vasta kuvista. Uuden tarran tekeminen ja tulostaminen käy onneksi nopsaaan!

Tässähän ihan innostuu itsekin, kun vanhoja kuvia katselee! Täytyy varmaan ryhtyä selailemaan joulukirjoja ja -lehtiä, eiköhän ajatus kyntteliköstä pian muodostu...

Oikein kivaa ja inspiroivaa loppuviikkoa!

Taina

Satula -pussilakanat ja puuvillan paluu

Hei, ihanaa sunnuntaita!❤ Vuosien saatossa olen oppinut nauttimaan näistä hitaista sunnuntaiaamuista  ja sunnuntaipäivien kiireettömyydestä. Joskus aiemmin sunnuntaisin iski ahdistus, viikonloppu tuntui ihan liian lyhyeltä. Ahdistus ei liittynyt töihin, leipätöitä kun saa usein tehdä viikonloppuisinkin, vaan siihen, ettei arkena ehdi tehdä sellaisia asioita, joista nauttii. Lasten kasvaminen on tietenkin tuonut lisää liikkumavaraa arki-iltoihinkin, ei meillä enää juurikaan tarvitse kuskailla poikia, ja toisaalta kokemus opettaa organisointia ja suunnitelmallisuutta. Usein mm. mietin viikon ruoat suurinpiirtein etukäteen kaupassa käydessäni, ja sunnuntaina teen usein jotain sellaista, mistä riittää vielä ainakin maanantaina lämmitettäväksi. Helpottaa viikon aloitusta. Muutama vuosi eteenpäin ja luultavasti kaipaan tätä aikaa... Joka tapauksessa sunnuntai on nykyisellään yksi viikon mukavimmista päivistä, sillä inspiraatio iskee yleensä, kun sille vain on aikaa.

Postauksen kuvat otin viime sunnuntaina, kun olin juuri vaihtanut meille uudet, Marimekon Satula -kuosiset pussilakanat. Edellisestä pussilakanaostoksesta on aikaa pari vuotta, ja viimeisen viiden vuoden aikana kaikki ostamani vuodetekstiilit ovat olleet pellavaisia. Niitä onkin sitten käytetty koko ajan, kesällä välillä niin, että olen aamulla pessyt lakanat ja pyykkinarulta laittanut ne takaisin illaksi. 

Mikään hetken päähänpisto tämä ostos ei ollut, sillä olen miettinyt elokuusta saakka, onko näille oikeasti käyttöä tai tarvetta. Otin pitkästä aikaa vanhat puuvillaiset pussilakanat käyttöön vähän kuin kokeeksi, ja hyvältähän ne tuntuivat!:) Eivät rypisty, ja tuntuvat keveiltä, kaikessa on puolensa. Totesin, että näille uusille on käyttöä, eikä kaukana ole varmasti sekään aika, kun liinavaatekaapista lähtee tavaraa poikien mukaan omiin koteihin.

Olen monta muutakin kodin käyttöesinettä hankkinut ruokakaupan leimoilla edullisemmin ja joskus aiemmin siitä kirjoitellut tänne blogiinkin. Marimekon Satula -kuosiset lakanat ja pyyhkeet ovat joulukuun loppuun saakka K-supermarketeissa saatavilla keräilyleimoilla sopuhintaan. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö tai maksettu mainos, kirjoittelen vain siksi, että itse tykkään. Normaalihintaisina nämä olisivat jääneet minulla haaveeksi.

Aamupalaa voi sunnuntaina syödä vaikka sängyssä! Itse en tosin tykkää syödä sängyssä, mutta nuo aamupalan mustikat, pussilakanoiden ja kukkien tumma väritys sopi niin hyvin yhteen, etten voinut vastustaa kiusausta pienelle stailaukselle.:)

Nautitaan sunnuntain suloisuudesta, ehkäpä auringostakin!

Taina 

Jouluttelun voi aloittaa kukilla!

Voisi luulla, että pimeys ja hämyinen tunnelma tekisivät jouluisen tunnelman. Hassua kyllä, minulla taitaa olla ihan päinvastoin.:) Jo vuosia sitten olen todennut, että minulle joulu todellakin on enemmän mielentila kuin joukko traditioita. Jostain syystä pääsen helpommin joulutunnelmaan(kin), kun aurinko antaa virtaa ja valon leikki käy seinillä ja lattioilla.

Viikonloppuna alkanut pakkasjakso, johon on kuulunut myös kauniita auringonpaisteisia hetkiä, on herättänyt minussa uinuvan jouluihmisen. Joulukoristukset meillä on aina olleet aika maltillisia, viime vuosina olen tainnut tykätä tuoda joulutunnelmaa eniten joulukukilla. Pojille ja miehelle koristukset ovat samantekeviä, joten tässä asiassa minä päätän.:) 

En ole oikeastaan tykännyt amarylliksistä kovin kauaa. Ihan viime vuosina ne ovat salakavalasti hiipineet suosiooni. Kun näin ruokaostoksilla aivan mielettömän upeat leikkoamaryllykset, en voinut niitä mitenkään sinne kauppaan jättää! Paketissa oli kaksi vartta, ja koska en pystynyt päättämään, ottaisinko vaaleanpunaisemmat, kerrotut, vai vaalemmat ja yksinkertaiset, niin otin sitten molemmat. Paketin hinta oli noin 10 euroa, ei paha noin upeista kukista!

Jouluruusun ostin jo pari viikkoa sitten. Viikonloppuna huomasin, että peikonlehden ruukku olikin halki, ja lähdin ostamaan sille uutta ruukku Villiviinistä. Uusi ruukku päätyi kuitenkin jouluruusulle, ja peikonlehdelle löytyi sittenkin ruukku omasta jemmasta. Savisen kynttilänjalan kaivoin kaapista ruukulle kaveriksi, ja sattumoisin tuore Suuri joulukirja toistaa samaa värimaailmaa.

Paitsi että joulu on mielentila, niin siihen mielentilaan kuuluu mielestäni olennaisina odotus ja valmistelut. Tästä se alkaa! Mitenkäs siellä, joko teitä kovasti jouluttaa?

Taina

p.s: Vinkit Ming-maljakon puhdistamiseen otetaan ilolla vastaan. Kuten kuvista näkyy, on seisova vesi jättänyt maljakkoon likaa, ja koska tuo suuaukko on niin kapea, on melkein mahdotonta pestä maljakko harjalla kunnolla...

Terassi talvikuntoon // Arvonnan voittajat

Tästä kuluneesta syksystä on ollut helppo tykätä. Sää on ollut melko kuivaa ja lämmintä, ei tihruista ja koleaa, kuten toisinaan varsinkin marraskuussa on. Tänään meitä on pitkästä aikaa hemmoteltu kunnon auringonpaisteella, eilinen ja perjantai vasta vähän lupailivat, mutta tänään täällä Lahden seudulla on tankattu aurinkoenergiaa. Tuntui, että ihmisiä oli joka paikassa liikkellä, eihän valoisan aikaan malta olla sisällä! Jännä juttu, mutta minua alkaa auringonpaisteessa jouluttaa ihan mahdottoman paljon.:) 

Pitkään jatkuneen syksyn ansiosta olemme kerrankin saaneet terassin laitettua talvikuntoon hyvissä ajoin ennen talvea! Keväällä, ennen lakkiaisia, öljysimme terassin uudestaan tummaksi. Edellisen kerran öljyäminen oli tehty ripijuhliin neljä vuotta aiemmin, pinta pysyi meistä varsin hyvänä, joten tarvetta jokavuotiseen öljyämiseen ei ole ollut. Kun silloin edelliskerralla vaihdoimme terassin värin ruskeasta mustaan, niin tällä kertaa teimme sekoituksen mustasta ja kelonharmaasta, puolet ja puolet. Olen tykännyt terassin väristä, sillä sävy on hieman pehmeämpi kuin pelkällä mustalla öljytty. Siinä ei myöskään erotu hiekkajäljet ihan niin hyvin kuin mustasta terassista. 

Ennen juhlia öljysin myös yhden terassin puutelineistä, samoin kuin puunvärisen kukkatelineen, molemmat mustiksi. Ei siitä ole kuin pari-kolme viikkoa, kun öljysin vielä kaksi muutakin puutelinettä, nyt kaikki ovat vähemmän jämäpuista tehdynnäköisiä. Tämän talven takkapuut tulivat tuollaisissa säkeissä. Ei kovin nätit, mutta käytännölliset. Puut voi kantaa sisälle pussi kerrallaan. Josko tulevalla viikolla pitkästä aikaa olisi takan lämmittämisen aika...

Kesällä hankkimani Kekkilän puinen kasvulaatikko on myös tyhjennetty, tosin nostin siihen vielä sinnittelevät kesävihreät ruukuissaan. Eihän niitä sentään voinut pois heittää. Syyskukista lankaköynnökset ovat olleet ruukuissa keväästä asti, neilikoiden ja pelakuiden tilalle vaihdoin syksyn alussa valkoiset callunat ja Villiviinistä löytämiini heiniin. 

Clas Ohlsonin tulitelineet jäivät terassille odottelemaan juhlahetkiä, kuten itsenäisyyspäivää ja joulua. Hieman heppoisethan nuo ovat, mutta menevät paremman puutteessa.

Sitten hyvänmielenarpaisiin! Osallistujia oli blogin ja Facebookin kautta peräti 43. Oli ilo lukea kommenttejanne.<3 Kiitos kaikille kommentin jättäneille!

Arvoin kuusi voittajaa. He ovat Aila, Anne (Meluisa perheemme -blogista), Ellen, Outi (Outi´s life -blogista)  sekä Marja Lämsä, voittivat kukin suklaata. Hannalle, Parempi tänään -blogista lähtee suklaan lisäksi Hemtexin kynttilä. Onnea kaikille voittajille!<3 Olen laittanut sähköpostia niille, joiden osoitteet sain selville. Loput yritän tavoittaa blogin tai Facebookin kautta.

Oletteko muuten seuranneet Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa? En ole seurannut kisaa moneen vuoteen, mutta tänä vuonna mukana on aivan mielettömän upeita tanssijoita, ja kun kerran aloitin seuraamisen, ei sitä voi jättää kesken. Nyt keskityn ohjelmaan, joka tuossa pyörii parhaillaan.:)

Mukavaa viikkoa!

Taina

Vihdoinkin viikonloppu!

Lämpöinen tervehdys sohvannurkasta.<3 Farkut on vaihtuneet olohousuihin, ja taustalla soi Spotifysta musiikki laidasta laitaan. Tällä viikolla olen kuunnellut useasti Eros Ramazzottia sisäistä aurinkoa tavoitellen. Uskomatonta kyllä, huomiselle sitä aurinkoa on ihan oikeastikin luvassa (toivottavasti). Mahdollisesta auringosta on otettava kaikki irti! Onneksi tälle viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa tiedossa, ulkoilua ja luonnonvalosta nauttimista lukuun ottamatta.:)

Viime viikonloppuna Villiviinissä oli ihan erityisen ihanat kukkavalikoimat (ei niissä valikoimissa kyllä koskaan valittamista ole), sillä Eija oli järjestämässä täällä Korin liikekeskuksessa Hää- ja juhlamessuja. Kävin messuilla pikaisesti pyörähtämässä ja toivon ehtiväni esittelemään kuvia teille mm. juhlakattauksista, -kukista ja -vaatteista myöhemmin...Viikolla postailut täytyy nykyään suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, muuten ei ehdi. Niistä "messukukista" kävin teettämässä itselleni kuvissa näkyvän upean kimpun: muutama jaloleinikki, proteaa "blushing pride", vähän angervoa ja vihreinä eucalyptusta sekä villitimjamia. Pyysin rennosti sidottua kimppua ja sellaisen myös sain. 

En oikein muistakaan milloin viimeksi pöydällä on ollut noin kaunis kimppu! Nyt syksyllä olen lähinnä ostellut yksittäisiä oksia, kauniitahan nekin ovat, mutta kukissa enemmän on kyllä enemmän.:) Kimppu on kestänyt hienosti tämän viikon, mutta huomenna täytyy raakata sieltä kuivuneet pois, ja miettiä, joko olisi aika vaikkapa muutaman hyasintin.

Tänään kotiin tullessa postilaatikossa odotti tämän vuoden Suuri joulukirja, jota olin jo ehtinyt odotellakin. Juttua viime vuoden kirjasta ja vähän aikaisemmistakin löytyy täältä. Pakko tunnustaa, että joulu on käynyt viime viikkoina useastikin mielessä, vaikka mitään todellista en ole asian eteen tehnyt. Sieltä se tulee joka tapauksessa, mutta haluaisin aina ottaa kaiken irti joulun odotuksesta. Pari viikkoa, ja sitten saa ihan luvan kanssa aloittaa jouluttelut ja voi laitella kotiin vähän joulutunnelmaa. Ihanaa!

Jos et vielä ole käynyt osallistumassa hyvänmielenarvontaan ja jättänyt kommenttia, on siihen vielä aikaa tämä ja huominen! Kipin kapin osallistumaan!:)

Rentouttavaa viikonloppua!

Taina

Synkkyydestä iloa // Hyvänmielenarvonta!

Viime viikolla jo lupailin, että Face -estosta vapautumista täytyy juhlistaa arvonnalla. Tavallisesti olen järjestänyt lokakuussa blogiarvonnan, jolla olen halunnut ilahduttaa teitä blogini lukijoita. Nyt olin "kädet sidottuna" bloggaamisen suhteen lokakuun, joten arvonta jäi odottamaan. Nyt on selkeästi jälleen aika kiittää teitä, jotka jaksatte seurata blogiani, jättää ehkä joskus kommentinkin! Iso kiitos myös kaikista tsemppiviesteistä, joita sain tuon reilun kuukauden aikana, jolloin itsellä oli mieli maassa ja usko oikeuden voittoon koetuksella.<3

Viikonloppuna kävin pitkästä aikaa kameran kanssa lenkillä aamutuimaan, heti kun valoa oli edes sen verran, että kuvia ylipäätään pystyi luonnonvalossa ottamaan. Sattui sininenhetki ja monta muutakin kaunista asiaa silmiini. Marraskuu ei todellakaan kuulu suosikkikuukausiini, päinvastoin! Toisaalta, olen jo pitkään ihastellut tummia kuvia, niin sisustuksessa, kukissa kuin luonnossakin. Marraskuu tarjoaa hyvät mahdollisuudet harjoitella tummien, vähävaloisten, kuvien ottamista. Tämän seikan tajuaminen sai minut oikeastaan aika iloiseksi.:)

Ilo ja onni ei vaadi aina kovin ihmeellisiä asioita. Nyt olisikin kiva kuulla, mikä sinut on saanut iloikseksi ihan viime aikoina?

Jakamalla oman ilonaiheesi olet mukana arvonnassa, jonka palkintona on syysiltojen tunnelmointiin kynttilänvaloa (Hem Texin ihana, mutta mieto, tuoksukynttilä Maiya, Secret garden) sekä suklaata. Yhdelle siis kynttilä ja suklaa, muille viidelle pelkkää suklaata. Voit laittaa kommenttiin myös, mitä suklaata yleensä tai juuri nyt tykkäät syödä. Oma uusin suosikkini on tuo Fazerin Turkinpippuri.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy tulevana lauantaina 17.päivä. Arvon voittajat sunnuntaina. Jätä siis kommentti ennen sitä, joko tämän postauksen loppuun, Facebook -linkin perään tai Instagram -tililleni. Sähköpostiosoite kannattaa jättää myös, jos osallistut anonyymina, jotta voiton osuessa kohdalle osaan toimittaa voitot oikeille ihmisille.

Iloa ja hyvää mieltä!

Taina