Kiitos teille sunnuntain postaukseeni kommentoinneille! 💗 Yhteinen ilonaiheemme tänään on, että eletään tammikuun viimeistä päivää, kevät, valo ja lämpö ovat onneksi hitusen lähempänä. Usko tulevaisuuteen on muutenkin täällä palannut muutaman synkän päivän jälkeen...
Ihmeesti tuli parempi mieli jo siitä, että sain tuon postauksen kirjoitettua. Hetken mielijohteesta päätin sunnuntaina esikoista kuskaillessani poiketa Jyskiin, josko niitä fleecepeittoja sieltä löytyisi. Olen nimittäin monta vuotta himoinnut paksua, isosilmukkaista torkkupeittoa, ja mm. Marita Villejä Lupiineja -blogista neuloi sellaisen viime vuoden puolella. Viime viikon kukkasidontaillassa kertoi yksi kurssilaisista neuloneensa sellaisen tyttärelleen. Tämä rouva oli taannoin käynyt käsileikkauksessa, mutta silti!
Tiesin, ettei neulominen ole itselleni ongelma, mutta olen pelännyt, että saan itseni hartioista ihan jumiin, syy miksi ylipäätään en enää neulo koskaan. Päätin siis antaa piu paut tuolle jumitusajatukselle ja tarttua puikkoihin! Oikeastaan pitäisi kai sanoa harjanvarsiin, sillä meidän perheen säbämailoissa on sellaiset määrät teippiä, ettei niillä mitenkään olisi voinut neuloa!:P Jouduin ihan asioikseni vielä kipaisemaan illansuussa harjanvartta ostamaan, sillä meiltä löytyi vain yksi lakattu harjanvarsi, joka on toiminut jumppavälineenä tähän asti. Verhojen alareunoissa olevat varret ovat niin karheaa puuta, että neulominen oli sellaisella takkuista puuhaa. Vuolin hieman harjanvarsien päitä helpottaakseni neulomista.
Miten paljon olenkaan nauttinut neulomisesta! Olen siinä neuloessani tajunnut, kuinka tärkeää on käsillä tekeminen ja luovuuden valloilleen päästäminen. Vaikka työn puolesta saan tarjota tilaisuuksia luovuuden käyttämiseen ja saan välillisesti siitäkin iloa, ymmärrän nyt, että itsensä toteuttaminen käsillä tehden on minulle hirmuisen tärkeää. Olen jotenkin yrittänyt hillitä tätä innostusta itsestäni. Vaikka valokuvaus ja kirjoittaminen ovat myös hyviä keinoja ilmaista itseään luovasti, tarvitsen jotain konkreettisempaa: neulepuikot, lankaa, nahkaa, vasaraa, maalitelaa milloin mitäkin. Saan käsillä tekemisestä niin paljon iloa, että olisi typerää jotenkin rajoittaa itsessäni tätä puolta. Uskon, että siellä lukijoissa, ja varsinkin bloggareissa on monta samanlaista, tarve tehdä käsillä jotain näkyvää.:)
Tänään en ole vielä ennättänyt neulomaan kuin pari hassua riviä. Ostin kymmenen peittoa (2 e/kappale, ovat siis halventuneet ennen kevään tuloa), joista nyt on kolmas meneillään. Suunnittelin, että neuloisin tuon tekeilläolevan kappaleen reunoille kaistaleet, joissa on palmikkoa. Toinen vaihtoehto on neuloa kaksi kaistaletta sileää neuletta. Katsotaan nyt. Yllättäin neulominen ei ole tuntunut pahemmin hartioissa ainakaan vielä, mutta lämmintä puuhaa se on! Peitto valuu jo mukavasti jalkojen päälle neuloessa, ja siinä tulee todella lämmin. Oikea vilukissan unelma.
Iskin Jyskissä silmäni myös kauniiseen lyhtyyn, joka oli sitten ihan pakko ostaa. Laitoin lyhdyn sisälle kirpparilta ostamani maljakon ja viime viikon kauniisti rupsahtaneet kukkaset. Ei kai mulla voi olla postausta ilman kukkasia?;D
Hei, muistakaa ruokkia luovuuttanne!💚
Taina