Jos metsään haluat mennä nyt

Lauantain ulkoilusta jäi kytemään

into mennä metsään uudemman kerran. Heti.

Kun eilen oli vielä mukava ulkoilusää,

niin eipä siinä sitten muuta, kun

ulkoiluvaatteet päälle ja menoksi!

Nämä kuvat ovat samaa suojelualuetta,

kuin lauantaina, mutta nyt suuntasimme

järven rannalle kohti niemenkärkeä.

Teini oli tyttöystävän luona, joten

häntä ei tällä kertaa pakotettu mukaan.;)

Nuorempi sen sijaan lähtee vielä

mielellään äidin ja isän mukaan.

 "Pikkuapina" kiipeili innoissaan puihin,

tasapainoili kaatuneiden runkojen päällä

ja poseerasi äidille...:)

Tuolta ylhäältä me haaveiltiin hetken

aikaa tonttia, ehkä 7 vuotta sitten...

Tontit myytiin huutokaupalla, joten 

luovuttiin tuosta haaveesta aika nopeasti.;)

Jossain kohdassa järvi oli sula rannasta.

Sellainen tunnin lenkki, ja kotiin
palasi virkistyneitä ja iloisia ihmisiä.

Huomenna ollaankin sitten hieman
erilaisilla"hoodeilla"...:)


Mukavaa maanantaita!:)
Taina

10 kuvaa kesään ja heräävää luontoa

Maaliskuun kuvat haluan

laittaa nyt ihan erillisinä ilman

vertailukohtaa vaikkapa helmikuuhun,

koska olen yksinkertaisesti kyllästynyt

viimeisen puolen vuoden aikana

otettuihin kuviin, jotka ovat enimmäkseen

suttua, varsinkin takametsikön kuvat.

Ikkunatkin ovat niin likaiset, että hyvä,

kun niistä näkee ulos, saati sitten ottaa

siedettäviä valokuvia.;)

 Odotan ihan hirveästi, että

luonto alkaa vihertää!

Niin kuin kuvasta näkyy, eivät hiekoitushiekat

ole kadonneet vielä minnekään.

Terveisiä sinne kunnan tekniselle puolelle,
että saisivat käydä useammin
täällä meidän nurkilla!

Voitteko uskoa, että tuota lähikoivikkoa ei ollut

olemassa kymmenen vuotta sitten?

Tässähän oli mansikkaviljelmät.
Edelleen metsän pohjalla on näkyvissä
vanhat mansikkapenkkien rivistöt.

Suhtaudun koivikkoon ristiriitaisin tuntein,

koska kasvuvauhti tuntuu olevan kova,

enkä haluaisi, että tuo leikkikentäksi suunniteltu

alue olisi tuollaista rytöä. Joka kevät olemme

koivuja kaataneet omistajan luvalla,

muttei kauheasti huvittaisi tehdä hommia,

jotka eivät varsinaisesti meille kuulu...

Toisaalta koivut varjostavat pihaa jo nyt niin

paljon, ettei muuta vaihtoehtoa kuin kaataminen ole.

Männyt puolestaan kasvavat Salpauselän harjanteella,
joka jatkuu länteen vanhana, suojeltuna lehtometsänä, ja se
metsikkö on osa tämän alueen viehätystä.

Lopuksi muutama kuva eiliseltä lenkiltä tuosta
meidän lähimetsästä, jossa on valaistu
kuntopolku ja muitakin polkuja ristiin rastiin.
Löysin netistä kaavasuunnitelmia mm.
pyörätien rakentamisesta, ja suunnitelmissa
mainittiin, että tuo meidän lähialue on
merkittävää lintualuetta ihan koko Suomen mitassa .
Ilmankos tuolla metsän keskellä oli eilen
sellainen liverrys.

 

Huomattiin kävelyllä, että meidän talohan
näkyy tuolta mäeltä tähän aikaan vuodesta,
kun puut ovat vielä lehdettömiä.

Kesällä tässä on niitty, josta mulle tulee mieleen Pieni talo preerialla.

 

Meidän kodin punainen kattohan sieltä pilkistää!;)

 Luonnossa kulkeminen on niin virkistävää
puuhaa, että mun tekee mieli sinne just nyt.
Suosittelen metsässä kulkemista muillekin.

Aurinkoista sunnuntaita!:)

Taina

Kevättä ilmassa

Uskomattoman upeat säät ovat

suosineet meitä tällä viikolla, ja jos

sama jatkuu, ei varmaan kestä kauan,

kun luonto herää toden teolla.

Yhtenä iltapäivänä töistä ajellessa piti

hiljentää järven kohdalla kunnolla,

kun näytti aivan siltä, kuin vesi olisi

vapaa jäistä. No, mikä lie näköharha

ollut, kyllä siellä jäät kuitenkin vielä on.:P

 Muistan muuten joskus lapsena, suunnilleen

kymmenvuotiaana olleeni uimassa järvessä vappuna.

Enkä ollut ainoa. Hyppäsin suoraan veteen,

josta jäät olivat varmaan hieman aiemmin

lähteneet. Kyllähän siinä henki salpautui...

Ihanasta keväästä huolimatta mua on

vaivannut tällä viikolla ihan käsittämätön

väsymys. Vähän samanlaista kuin joskus

aikoinaan alkuraskaudessa. Ymmärtääkseni

siitä ei nyt kuitenkaan ole kysymys.;)

Ehkä tämä on nyt sitten kevätväsymystä...

Tätä taustaa vasten en ajattele kovin lämpimästi

ensi yön viisareiden vääntelystä. En tiedä,

johtuuko se oman sisäisen kelloni tarkkuudesta,

vai mistä, mutta tunnin siirto suuntaan tai toiseen

vaikuttaa muhun pitkän aikaa. 

Kevääseen kun kuuluu luonnossa

poikasten syntymä, niin on meidänkin

sukuun syntynyt uusi jäsen tänä aamuna!<3

Veljeni, joka asuu tuossa ihan lähellä,

sai toisen tyttären. Aina yhtä ihanaa ja

ihmeellistä on uusi elämä.:)

Aurinkoista launtaita!:)

Taina

Vinkki viikonlopuksi

Huomaan, että blogini myötä olen

intoutunut entistä enemmän kokeilemaan

uusia reseptejä. Hyväksi todetut reseptit on

myös kätevä laittaa blogiin itselle muistiin ja

samalla jakaa muillekin vaihtelua kaipaaville.
Olen testannut tässä kuussa mm. Rillan vinkkaaman
kesäkurpitsan spagetin tilalle (enkä pelkästään
testannut, vaan syönyt jo monen monta kertaa) sekä
samasta osoitteesta lohipiparjuurileipiä. Molemmat
olivat todella hyviä, ja ihmetykseni suuri, kun ei
mulla ole tehnyt edes pastaa mieli sitä
muiden syödessä, sillä kesäkurpitsa sopii
pastakastikkeiden kanssa erinomaisesti!

 

Jokunen viikko sitten näin sellaiset kuvat

salaatista @Maria´s-blogissa, että vesi herahti oitis

kielelle. Viime perjantaina kokeilen samaa itsekin,

ja voin lämpimästi suositella! Jopa

meidän 10-vuotias söi hyvällä ruokahalulla,

eikä erotellut parsoja annoksesta...Salaatti

kun ei mitenkään ole varsinkaan nuoremman pojan

mieleen. Itse en ole pekonin ystävä ollenkaan, mutta Marjan

neuvo pekonin laittamisesta uuniin oli varmaankin

avuksi, sillä tässä pienet pekonin palaset

maistuivat juuri sopivasti, eikä etukäteen jo

ällöttänyt, kun pekoni ei kärynnyt voimakkaasti.

Salaattiin tulee:

parsaa

kirsikka- tai luumutomaatteja

pekonia

fetaa

cashew-pähkinöitä 

salaatinkastikkeeseen tarvitaan:

0,8 dl oliiviölyä

2 rkl valkoviinietikkaa

valkosipulinkynsi

2 tl dijon-sinappia

suolaa

mustapippuria

Pekonit laitoin 150 asteiseen uuniin noin

puoleksi tunniksi. Sillä välin kiehautin

parsat pikaisesti ja pilkoin tomaatit.

Laitoin parsat, tomaatit ja fetan odottamaan

jääkaappiin, ja valmistin kastikkeen.

Lopuksi pilkoin pekonit muiden aineisten päälle ja

ripottelin pähkinöitä ja kastiketta pinnalle. Salaatin

seuraksi valitsin maalaisleipää tuorejuustolevitteellä.

Nam! :) Marian blogista löytyvät tarkemmat

ohjeet, jos nämä olivat liian epämääräiset.

Huomiseksi suunnittelin myös salaattia.

Mietin, että jos ostaisi savusiikaa, ja heittäisi

sekaan ainakin avocadoa ja feta-juustoa...

Onneksi on viikonloppu taas edessä,

sellaista haipakkaa on tämä viikko ollut!

Aurinkoisin viikonloppuodotuksin,

Taina

Siitä se ajatus läks - taas kerran!

Keittiön kaapit ja laatikot kaipaisivat kipeästi

siivousta, sillä niissä lojuu tavaraa, joiden

olemassaolon olen unohtanut kokonaan tai

jotka käyttämättöminä voisi laittaa kiertoon.

Todennäköisesti aikaa siivoukseen ei ole ennen kesälomaa,

mutta suunnitellahan aina voi.:)

Löysin yhdestä alalaatikosta puisen alustan,

jonka keskelle tulee lasinen astia esim.

dippausta varten. Ei minkäänlaista mielikuvaa

siitä, mistä moinen on meille tullut...

Koska puun väri oli minusta niin kiva, ajattelin, että

se sopisi makuuhuoneeseen muiden samanväristen

rinnalle, ja voisi olla kiva alusta pienille

"maljakoille", joita olen paljon viime aikoina

käyttänyt. Eikun tuumasta toimeen!

Aamuaurinko maalaa kuvioita seinille...

Alusta nurinpäin pöydälle, kukat maljakoihin, ja

se on siinä! Tästä asetelmasta ja maljakon kukista,

sekä tapetin kukkakuvioista mulle tuli mieleen, että voisin

siirtää siskoni maalaaman taulun nuoremman pojan huoneeseen

(sopii väreiltään erinomaisesti) ja tuohon lipaston päälle laittaa

joko vanhan mustapohjaisen opetustaulun (mulla ei

tietenkään ole VIELÄ sellaista) tai sitten mulla olisi yhdet isot, 

mustat kehykset, johon voisi laittaa vaikka vanhasta

kasvikirjasta kasvien kuvia. Mistähän sellaisen

kasvikirjan löytäsi...?

Hiihtolomalla laitoin valkoiset pellavalakanat
H&M:ltä tilaukseen, enkä ole katunut tätä ostosta,
vaikka pussilakanoita riittää erilaiset vaikka joka päivälle!
Ennestään meillä oli  vastaavat harmaana,
mutta kesää kohti valkoinen tuntuu ihanan
raikkaalta! Tuollainen puolipedattu sänky on
minusta mukavan rento, mutta kuitenkin
siisti.:) Peurat saivat sängyltä kesäksi
lähtöpassit, ja mieleen tuli vallan hullu
ajatus siitä, että pisäisikö laittaa jotain
VIHREÄÄ tuohon sängyn päälle, vaikkapa
tyynyliinojen muodossa. Mitäs sanotte?

Mulla odottaa laukussa vino pino kokeita
korjaamista, ja parit uudetkin pitäisi
tehdä. Eipä auta enää vitkuttelu...
Miksi siihen työhön ryhtyminen onkin niin vaikeaa?!

Mukavaa tiistai-iltaa teille!
Taina

p.s: Mansikkatilan mailla-blogia voit
seurata myös Facebookin kautta, klik.

Sunnuntaiaamun tunnelmaa

Aamupala lienee ruuista se

kaikkein eniten urautunut.

Ainakin meidän perheessä jokaisella

on omat juttunsa, mitä kukin haluaa aamupalaksi

lähes jokaikinen aamu. Mulla esimerkiksi

se: marjat, pellavarouhe, jogurtti sörsseli.

Kaipa se helpottaa ja nopeuttaa

lähtöjä, kun ei tarvitse miettiä, mitähän

sitä taas keksisi.:)

 Silloin tällöin viikonloppuisin on

mukava rikkoa rutiinit, ja kattaa pöytään

vaihtelua ja runsautta. Kun ei ole

kiire minnekään, ja on aikaa nauttia.

Ehkä sunnuntain paras hetki!

Tänään mua odottaa pitkä lista

töitä, ihan niitä palkkahommia,

ja tietysti tavanomaista pyykinpesua ja

keittiön raivausta. Huomenna on edessä koulutusreissu

Tampereelle ja reilun viikon päässä odottaa

 neljän päivän työmatka Berliiniin.

Tukka putkella uuteen viikkoon...

 

Suloista sunnuntaita!:)

Taina

Etuterassi kuntoon 30 minuutissa

Etuterassimme on ollut hävyttömän,

kamalan sotkuinen, eikä millään tavalla

kutsuva tai ilo silmälle. Syksyllä istutetut

kukkaset ovat kuolleet astioihinsa ja

poikien lätkämailat ja sukset lojuivat

sikin soki terassia. Mustaharmaa ovikranssi

kimalteilla sopii kyllä joulun aikaan, mutta joulukin

taisi mennä kolme kuukautta sitten.:P

Tässä ikävä näky etuovelta illansuussa:

Kauppareissun lopuksi painelin Plantagenille

ihan vain leikkokukkia katsomaan...

Leinikit, helmihyasintit ja kaunokaiset

nähdessäni muistin terassin surkean tilan.

Viime vuonna mulla oli näitä samoja ulkoruukuissa

ja ne kestivät todella pitkään.

Kuolleet kukkaset roskiin, urheiluvälineet

varaston seinustalle odottamaan varastointia,

kukat ruukkuihin ja pääsiäiskranssi oveen...

Puoli tuntia myöhemmin terassilla näytti

ihan toisenlaiselta.:)

Nyt on hyvä mieli!:)

Täytyykin lähteä suojaamaan

kukat yöksi harsolla...

Taina

Turkoosia tietenkin!

Terveiset perjantaikarkkien ääreltä!

Jostain syystä tämä viikko on tuntunut

kovin pitkältä, joten viikonloppu tulee

juuri oikeaan paikkaan. Suunnitelin,

että kokeilisin tänään Marian

kokkauksia muutaman viikon takaa,

alunperin Jamien reseptejä... Näyttää kuvissa niin

hyvälle, että olen valmis jopa laittamaan

pekonia, josta en varsinaisesti tykkää.:)

Karkit kipossa eivät ole sattumalta noin,

vaan asettelin päällimmäiseksi

Lätkäliigat Pelsu kuvin.:) Tänään alkaa

pelit Tapparaa vastaan, ja tietenkin sydän

sykkiin turkoosille värille ja Pelicanseille.:)

Kiekkotunnelmaa siis luvassa...

Kivaa viikonloppua!

Taina

5 kysymyksen haaste

Sain vaaleanpunaisen hirsitalon Marjalta blogihaasteen

vastata 5 kysymykseen. Suurkiitos, Marja, hasteesta!:)

Aikamoisen kävijävyöryn sai tuo linkitys aikaiseksi.

Uusia lukijoitakin on tupsahdellut, tervetuloa vaan

joukkoon!:) On sykähdyttävää huomata, että joku on

kiinnostunut mun jutuista, näistä ihan arkipäiväisistäkin.

Sitten niihin haasteen kysymyksiin...

 1. Lempiväri sisutuksessa?

En ole koskaan ollut vain johonkin yhteen

väriin mieltynyt, mutta jonkinlaisia aikakausia on

selvästi havaittavissa. 90-luvun alussa ensimmäisessä

"omassa" kodissa väreinä oli sellaista kukertavan

hempeää ysäriä(huh huh). Tätä seurasi sininen kausi ja

sinistä ruskea. Tällä hetkellä suurin suosikki on

varmaan harmaa. Tykkään todella paljon

syksyllä maalaamastani seinästä vanhemman pojan

huoneessa. Väri on tosiaankin mielestäni harmaa, eikä
musta, ja se on nimeltään takorauta.

Meiltä löytyy kyllä paljon valkoista,

ruskeaa ja mustaa myös. Silti väittäisin olevani

enemmän murrettujen värisävyjen ystävä.:)

2. Desing-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille

Eipä meille noita desinghuonekaluja ole ilmaantunut,

 edes niitä, joita mielelläni katselisin.;) Vastaan

tähän, että Fatboy-säkkituoli on se, jota en meille

halua...vaikka jossain terassilla ne voisivat olla

ihan kivatkin! Epäilen, että lihavapoika alkaisi

pian olla vain tiellä ja jäisi lopulta käyttämättä. 

Lempidesingnia taas ovat melko monet tanskalaiset

tuolit, ja varsinkin Arne Jacobsenin munatuoli

tummalla nahalla verhoiltuna olisi ihana!

Kuva Pinterestistä, tämän ottaisin heti!

3. Hurmaavimmat roolihahmot tv:ssä

Ensimmäiseksi tulivat mieleen Solsidanin henkilöt.

Ne ovat vain niin hauskoja. Kirjoittelin tästä

postauksenkin joululomalla. Tykkään kovasti myös

Mentalistista, ja odottelen kuumeisesti, koska

sarja palaa ruutuun. Red John on edelleen

vapaalla jalalla...;) Oikeista elävistä tv-ihmisistä

mieleeni ovat mm. Hyvien ja huonojen uutisten

panelistit, erityisesti Miika Nousiainen ja Pirjo Heikkilä. 

4. Suosikkisi leivonnassa

Hmm...Ensimmäinen leivonnainen, jonka olen

oppinut varmaan jo tokaluokkalaisen leipomaan,

on suklaakääretorttu banaanitäytteellä. Vaikka

nykyään tulee leivottua enimmäkseen muffinsseja

tai piirakoita, niin aina lopulta palaan kuitenkin

tuohon ikisuosikkiin. Tämän hetken suursuosikki

itselle on banaanisuklaamuffinssit. Myös

esikoinen tykkää niistä, kun taas nuoremman

makuun ovat enemmän mutakakkumuffinsit.

Mies syö sitä, mitä annetaan.;))

Klassikko!

tuoreempi ihastus

5. Viisi suosikkiblogia ja haasteen antaminen heille

Monen monta ihanaa blogia on olemassa...

Yhdestä sellaisesta sain tämän haasteen,

ja aika monessa seuraamassani tämä haaste

on jo kiertänyt. Laitetaanpa haaste

parille kaltaiselleni noviisille ja kokeillaan

sitten muutamaa konkaria myös, joilla en

tätä haastetta ole nähnyt, innostuvatko osallistumaan...
Eli haasteen saavat:

Sula tie

Me, myself and something more

Rillan koti

All I ever wanted is here

Krista Keltanen blogi 

Jihuu!! Se ois kohta viikonloppu.
Mukavaa perjantainaattoa!:)

Taina