Kolmas pöytä toden sanoo - Woodnotes Twiggy

Syksyllä aloitin olohuoneen mylläyksen ja möin parikymmentä vuotta palvelleen arkkupöydän pois ennen kuin olin edes uutta pöytää hankkinut. Arkkupöytä oli alkanut tuntua liian raskaalta ja tieto arkun sisällä lojuvasta turhasta tavarasta (pelikonsoleihin pelejä ja enimmäkseen lasten dvd:tä) aiheutti myös ahdistusta. 

Nykyään kaikilla ei olohuoneessa edes ole sohvapöytää, mutta mihin ihmeeseen laittaisin kaikki kukkani, jos sohvapöytää ei olisi! Pikaratkaisuksi ostin Ikeasta tarjotinpöydän, joka alkoi aika pian tympiä mm. mustan värin vuoksi. Tummilla pinnoilla pöly ja kaikenlaiset tahrat näkyivät liian selvästi. Tarjotinpöytä tuntui myös turhan kiikkerältä, olin tottunut toisinaan lepuuttamaan jalkojani arkkupöydän reunaa vasten, eikä sellainen onnistunut tarjotinpöytää vasten. Tarjotinpöytä odottaa nyt terassilla kevättä...

Toinen pöytä olikin sitten jykevä ja sen pinta oli puinen, mikä tuntui kotoisalta. Periaatteessa pöydässä ei ollut mitään vikaa, mutta tein siitä kaupat tällä viikolla, ja nyt se sai uudet, onnelliset, omistajat. Me taas kävimme viikko sitten sunnuntaina piipahtamassa Helsingissä Facebook -kirppisostoksilla!

Syksyn Habitaressa ihailin Woodnotes -Twiggy pöytiä ajatellen, ettei minulla ikinä olisi varaa maksaa niin montaa sataa euroa sohvapöydästä kuin nämä pöydät maksavat. Kuinka ollakaan, minulla on jälleen ollut kirppispöytä meidän lähikirpparilla, ja kun kauppa alkoi siellä käymään niin mallikkaasti, aloin tutkailla, mihin tällä kertaa käyttäisin myynnistä saamani rahat. Lopputulos siis on, että olen saanut kaapeista ja varastosta turhia tavaroita eteenpäin ja olohuoneessa on nyt pöytä, josta en oikeastaan edes uskaltanut haaveilla.

Uskon, että tässä meillä on sohvapöytä, joka kestää seuraavat 20 vuotta! Kepeys ja reunan kaarevat muodot tuntuvat todella hyvältä. Hain varastosta valkoisen villamaton ja kauppasin sini-ruskeasävyisen maton samantien yhdelle mattoa ihailleelle kaverille.:) 

Jalkoja tuossa Twiggyn reunalla ei pidetä, mutta eipä tuolla joulun alla hankitulla Fiesta -sohvalla sillä tavalla perinteisesti istutakaan! Nykysohvien syvyys on sellainen, että sinne sohvalle ne jalatkin tuppaavat nousemaan. Vieraita meillä käy sen verran harvakseltaan, että kaikki sisustusostokset on tehty ihan vain omaa perhettä ajatellen, niin kuin minusta pitääkin.

Toista Fiesta -sohvaa odottelemme tehtaalta saapuvaksi pian. Olemassaolevan Fiestan sivulle olen kaivannut jotain laskutasoa, pientä pöytää tai jakkaraa. Olen myös miettinyt ikkunan alla olevien tv-tasojen tarpeellisuutta. Ne hankittiin aikanaan cd-levyjen säilytystä varten, sekä viherkasveille alustaksi. Cd-levyjä meillä ei ole enää vuosiin kuunneltu, joten periaatteessa tv-tasotkin voisi hävittää ja kukille olisi muitakin vaihtoehtoja säilytykseen...Katsotaan! Sisustus elää.:) 

Taina

Jieldé tuli taloon / Kirppistelyä

Viime vuosina olen suhtautunut kirpputorimyynteihini melko kunnianhimoisesti. Ehkä hieman erikoista, kirppistavaroiden on kai turha kuvitella vaihtavan omistajaa, jos hinta ei ole tarpeeksi alhainen. Kirppismatematiikka kuitenkin toimii, kun myy riittävän monta tavaraa halvalla. Ja kyllähän sitä tavaraa meidän kodeissa riittää. En usko, että meidän perhe tässä seikassa eroaa keskivertoperheestä.

Jo pari vuotta olen käynyt meidän kodin tavaroita läpi säännöllisesti. Iso työ on ollut käydä kasvaneiden lasten tavarat läpi ja päättää, mitä säästetään, tai mitä laitetaan kiertoon. Kun olen muuttanut kodin sisustusta (kierrätystavaroilla pääasiassa), olen myös laittanut surutta myyntiin tavarat, jotka ovat jääneet tarpeettomiksi. Pikku hiljaa olen myynyt kaikkea sellaista, mitä kukaan perheestämme ei jälkeenpäin muista kaivata. 

Nyt heinä-elokuun vaihteessa otin jälleen kummemmin suunnittelematta kirppispöydän Matruskasta, mistä minulla on ollut sama myyntipöytä ainakin yhdeksän kertaa reilun kahden vuoden aikana. Olen nimittäin säästänyt listat, jotka kirppikseltä saa, minusta on hauska katsoa myöhemmin, miten ne myynnit menikään.:) Tällä kertaa myin 20 päivässä 157 tavaraa. Onnistuneen myynnin jälkeen voin palkita itseni jollain sellaisella, mitä en muuten raaskisi ostaa, mielummin kierrätettynä tietenkin! Tällä kertaa se oli nettikirppikseltä bongattu Jieldén jalkalamppu, jolle jäi noiden 157 turhan tavaran myymisen jälkeen hintaa 54 euroa. Ei paha hinta designklassikosta!

Pimenevät illat ovat jo täällä, ja olen tykännyt sytyttää iltasella valot sekä tuohon uuteen jalkalamppuun, että sivutason pöytälamppuun. Valaistuksesta tulee paljon sekä toimivampi, että kivempi, kun valoa tulee eri lähteistä, ja  valaistusta voi vaihdella ja suunnata tarpeen mukaan. 

Oletteko sinä ahkera kierrättämään kodin tavaraa?

Taina

Puuta kotoa ja maailmalta

Tämä arkiviikko on jälleen vierähtänyt niin nopeaan, että ihan äsken kaivoin läppärini matkareppuni uumenista esiin!  Maanantai-ilta meni toipuessa edellispäivän kotimatkasta, tiistain ja eilisen illan vietin enimmäkseen koepinojen parissa. Hyvä puoli tässä kiireessä on, että tuleepahan kevät ja kesä nopeammin.:) Yritän ennättää myöhemmin tänään vastailemaan edellisen postauksen kommentteihin, kiitos kärsivällisyydestä!<3

Olin jo pitkään etsiskellyt rosoista, puista, kulhoa meille. Ennen lomaa selailin silmät ristissä Muubsin valikoimia mm. täällä. En sitten kuitenkaan tilannut mitään onneksi.:) 

Löysin nimittäin Dubain Pottery Barnista (mun lemppari, josta edelliselläkin reissulla ostin tuliaisia itselle) keisaripuisen kulhon, joka oli suurin piirtein sellainen kuin, mitä olin kaivannutkin. Ehkä vähän hiukan rosoisempi olisi ollut vielä enemmän mieleeni, mutta toisaalta tässä kulhossa oli ominaisuus, jonka ansiosta pystyin kulhon sieltä maailman ääristä asti kotiin raahaamaan. Keisaripuu on nimittäin erittäin kevyttä, wikipedia artikkelin mukaan sen lisäksi myös kestävää. Googlailin siellä Bottery Barnin hyllyjen välissä tietoja itselleni vieraasta puulajista, sillä halusin varmistaa, ettei se ole peräisin mistään uhanalaisesta puulajista. Hintaa tällä kulholla oli euroissa himpun alle 30, joten mielestäni sain kulhon edullisesti. 

Mies oli kyllä sitä mieltä, että olin etsinyt kulhoani aivan väärästä paikasta. Olisi kuulema kannattanut käydä kurkkimassa yläkoulun puutyöluokan roskalaatikosta jotain vastaavaa.:))) Kaikki eivät vain ymmärrä kauneuden päälle.

Toisen ostokseni (enemmän herätetyyppisen, muttei kaduta yhtään) tein jo ennen lomalle lähtöä Instagramin kautta, ja paketti oli tullut kotiin jo lomamme aikana. Näin nimittäin kuvan RUOKO designin kauniista Vanikka -tarjoiluvadista, joka oli ennakkotilauskampanjassa huomattavasti edullisempi kuin normaalihintaisena. Tilasin samantien kaksi Vanikkaa mielessäni aurinkoiset aamupalat miehen kanssa Kesähuoneessa.<3

Vanikka on kotimaista koivua. Tykkään todella paljon puun ja nahkan yhdistelmästä, sekä yksinkertaisesta muotokielestä. Oikeastaan toivoisin, että näitä voisi jossain vaiheessa ostaa vielä isompana versiona. Upeaa, suomalaista, designia!

Kuten kuvista näkyy, paistoi aurinko ihanasti vielä illansuussakin alkuviikosta.  Toivottavasti saamme jälleen tulevana viikonloppuna nauttia auringon voimaannuttavista säteistä! Nyt kun koepinot on raivattu, on edessä tyhjä viikonloppu ilman erityistä ohjelmaa. Jee!

Perjantainaattoterveisin,

Taina

Suomi 100 - 5 x suomalainen suosikkikäyttöesine

Itsenäisen Suomen suureen synttäripäivään on reilu kuukausi. Olen erittäin ylpeä suomalaisuudestani, ja juhlavuoden kunniaksi haluan nostaa esille suomalaisuutta ja Suomea täällä blogissa. Erilaiset listat on oma tapani jäsentää asioita, niinpä lähdin miettimään suomalaisia tuotteita, jotka meidän kodissa ja arjessa tuntuvat niiltä kaikkein rakkaimmilta. Listan tekeminen ei ollut kovin helppoa, sillä halusin siitä napakan ja tarpeeksi lyhyen. Jossain kohdissa voisi mainita koko brändin, jossain valitettavasti ei...

Monissa suomalaisissa tuotteissa valmistus on siirtynyt vuosia sitten ulkomaille, ja vain suunnittelu tapahtuu Suomessa. Surullista. Aina en myöskään ole saanut laatua ostaessani suomalaisia tuotteita. Tähän listaan olen kuitenkin poiminut kotoamme suomalaisia helmiä, jotka kestävät oikeasti sekä käyttöä, että aikaa!

1. Fiskarsin sakset

Olen joskus muunkin merkkisiä saksia käyttänyt, mutta ei ole Fiskarsin saksien voittanutta. Ensimmäiset sakset olen saanut äidiltäni ensimmäiseen omaan kotiin. En suinkaan saanut saksia uutena paketissa, vaan ihan sieltä keittiönlaatikosta käytöstä ne muuttokuormaan pakattiin. Niillä saksilla on siis ikää varmasti yli 20 vuotta ja hyvin leikkaa edelleen. Olen toki ostanut mm. parit yleissakset ja yhdet kangassakset itse myöhemmin. Yksissä saksissa on vihreä kahva oranssien sijaan. Kuvassa on yrtti- ja kukkasakset, jotka sain pari vuotta sitten goodiebagissa Habitare-messuilta. Aivan loistavat sakset, jotka kulkevat usein taskussani (hullu risunainen) lenkeillä keväästä syksyyn!

2. Iittalan keittiöpyyhe

Miellän Iittalan ymmärrettävistä syistä enemmän astioiden kuin tekstiilien valmistajaksi. Silti tämä nousi ensimmäisten joukossa mieleen meidän kodin kotimaisista tuotteista, jotka ovat osoittautuneet erityisen hyviksi. Tuote jota voin lämpimästi suositella tai ostaa vaikka lahjaksi. Keittiöpyyhe on arkinen kapistus, jonka tärkeyden huomaa nopeasti, jos pyyhe jostain syystä ei ole omalla pakallaan keittiössä. Pyyhkeiden toimivuuden voi oikeasti todeta vasta käytössä. Itselläni on varmaan parikymmentä keittiöpyyhettä, osa kalliita pellavaisia (lahjaksi saatuja), perintönä tulleita tai ihan vain kauniin kuosin vuoksi ostettuja, puuvillaa tai vohvelikangasta. Kaikkein mieluisin ja mielestäni paras keittiöpyyhe on tämä Iittalan  keittiöpyyhe. Se on 100-prosenttista pellavaa, mutta ei kovaa ja karheaa, vaan alusta alkaen pehmeää. Pyyhe kuivaa hyvin kädet ja astiat, lisäksi tykkään käyttää sitä levinliinana, ihan vain, koska se on niin kaunis!<3 Näitä Iittalan keittiöpyyhkeitä on tarkoitus hankkia ehdottomasti lisää.

3. Marimekon laukut

 

Työlaukkuna mulla on ollut jo toista vuotta Marimekon Matkuri vihreänä. Ostin sen käytettynä Helsingistä Frankly My Dear -putiikista. Jäin odottamaan kaupan aukeamista, sillä laukun pirteä vihreä lumosi minut siinä ikkunassa ohi kulkiessani. Laukku on juuri oikean kokoinen ja sen väri ilahduttaa minua edelleen. Valitettavasti laukusta on kuvia vain Instassa. Tähän kohtaan listaa on pakko laittaa kaksi tavaraa, sillä mukanani kulkee AINA Marimekon Ebony-laukku, joka a) on niin kauheassa kunnossa, että ensi viikolla ostan uuden b) on juuri sopiva kukkarolle ja kännykälle c) tottelee itselläni nimeä pussukka, en miellä tuota laukuksi. Kuva on postauksesta yli kahden vuoden takaa, kun MakroTex-haasteen teemana oli arkinen. Pussukkani näytti vielä tuolloin suht hyvinvoivalta.;) Sittemmin pussukastani on mennyt käytössä rikki olkahihnan kiinnitys, sulkemismekanismi sekä kangas. Se on niin loppuunkäytetty kuin vain joku tavara olla voi.

4. Taika-mukit

Klaus Haapaniemen satumaiset kuvat ja kuosit ovat viehättäneet ihan alusta asti. Satumetsä- kulho ja tarjoilulautanen olivat ensimmäiset meille ostetut Arabian astiat, joissa on Klaus Haapaniemen koristelu. Sittemmin olen hankkinut Taika-mukeja, viimeisimpänä Taikan 10-vuotisjuhlamukin. Mukit tuovat arkeen estetiikkaa, mikä on yksi arjen suurista, pienistä iloista! Nuorempi pojista tykkää myös käyttää Taika-mukeja niiden melko suuren tilavuuden vuoksi. Yhdellä lämmityksellä saa ison mukillisen maitoa kaakaota varten.

5. Aalto-maljakko

Kukkaihimisenä on ihan pakko liputtaa tämän kotimaisen klassikon puolesta. Itseltäni löytyy peräti seitsemän Aalto-vaasia, kolme isompaa ja neljä pientä. Vaikea kuvitella, että luopuisin näistä maljakoista, vaikka millainen konmari tulisi.;) Aalto-vaasi on kaunis ihan sellaisenaan, mutta aaltomainen muotoilu tarjoaa upeat puitteet mille tahansa kukille tai oksille. Aalto-vaasi sopii hienosti muuhunkin tarjoiluun, esimerkiksi hedelmille, karkeille...joku kakku Aalto-vaasiin koottuna näyttäisi varmasti hyvälle! Finnish Design Shop järjesti viime kesän aikana äänestyksen rakastetuimmasta suomalaisesta designklassikosta, ja Aalto-maljakko vei voiton tässä kisassa.

Mitä suomalaisen muotoilun aarteita sinun kotoasi löytyy? Olisi kiva lukea muidenkin listoja kaikkein rakkaimmista suomalaisista arjen käyttöesineistä!

Rentoa sunnuntaita!

Taina

Hotel Rantapuisto - Modernin arkkitehtuurin helmi

Viime viikonloppuna karkasimme miehen kanssa pienelle lomaselle kahdestaan Hotel Rantapuistoon Helsinkiin. Paikka tuli minulle tutuksi viime talvena valokuvauskurssilla, ja silloin mielessäni mietin, miten ihanaa olisi tulla hotelliin yhdessä miehen kanssa yöksi ja seuraavana aamuna brunssille. Toiveeni kävi ilokseni toteen nyt!

Talvella keskityin postauksessani valokuvauskurssin antiin, ja hotellin talvista luontoa löytyy tästä postauksesta. Olisin halunnut esitellä Hotel Rantapuiston arkkitehtuuria ja sisustusta jo silloin, sillä hotelli on molempien suhteen ainutlaatuinen kokonaisuus, johon ympäröivä luonto kauniisti nivoutuu... Kuvani tuolloin eivät mielestäni olleet riittävän hyviä, joten siksi postaus jäi tekemättä. Kurssi ei mennyt hukkaan.;)

Hotel Rantapuiston alkuperäisen osan on suunnitellut arkkitehtipariskunta Martta ja Ragnar Ypyä Yhdyspankin koulutuskeskukseksi 60-luvun alussa. Pariskunnan tytär, Marjatta Ypyä-Silvennoinen, on puolestaan suunnitellut talon sisustuksen. Aiemmin arvorakennukset olivat kokonaistaideteoksia, joihin talosuunnitelmien lisäksi tehtiin oma, ainutlaatuinen sisustus samalla. Nykyään sellainen taitaa olla aika harvinaista. Rakennus on onneksi säilynyt hyvin alkuperäisasussaan kaikilta osin, modernin arkkitehtuurin helmiä ehdottomasti!

Rantapuistossa minua itseäni viehätti heti ensi kerrasta suuret lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat, avarat ja valoisat käytävät, atrium-pihat, puun käyttö katoissa, sekä puun ja tiilen yhdistäminen pinnoissa. Hotel Rantapuistossa on paljon "aaltomaisuutta", Ragnar Ypyä työskentelikin 1920-luvulla Alvar Aallon arkkitehtitoimistossa.

Olen joskus kirjoitellut siitä, että jos nyt suunnittelisin meille kotia, haluaisin nivoa sisä- ja ulkotilat paremmin yhteen, tuoda pihan ja luonnon osaksi sisätiloja. Rantapuisto on suunniteltu juuri näin. Hotellin slogan "Designed by nature" on erittäin osuva. Ympäröivä luonto ja rakennukset muodostavat upean kokonaisuuden.

Pääsin hotellissa talokierrokselle, ja kurkimme yhdessä vastaanoton Emman kanssa talon tiloja. Kävimme eri siivissä, juhlatilassa (jossa ainakin sunnuntaina taisi olla nimiäiset..), auditoriossa, ravintolassa jne... Emma kertoili talosta ja hotellin historiasta mielenkiintoisia asioita. Kuulin mm., että ravintolan takan hauska kumpumainen muoto on saanut inspiraationsa arkkitehtien raskaana olleesta Marjatta-tyttärestä. Oleskeluaulan erikoisenmuotoinen sohva on ollut ennen suihkulähde, ja koulutuskeskuksen entiset työntekijöiden asunnot ovat nykyään vuokrahuoneistoja.

Koska hotellilomamme sisälsi muutakin kuin arkkitehtuurin ja sisutuksen ihastelua, on pakko jakaa tätä kuvatulvaa pariin postaukseen. Toivottavasti kuvistani välittyy talon henki! Sanoisin, että kannattaa mennä paikan päälle ja varata aikaa ihasteluun ja oleskeluun. Mainio tapa tutustua paikkaan (jos ei yöpymään halua mennä), on vierailla hotellin ravintolassa illallisen tai sunnuntaisin brunssin merkeissä. Niistä kirjoittelen siis myöhemmin lisää!

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina



Kaupallinen yhteistyö Hotel Rantapuiston kanssa.

Vähän niin kuin piilopaikka

Tämän viikon MakroTex-haasteeseen minun on pakko osallistua jo keväällä otetuilla kuvilla. Aiheena on tällä kertaa Piilossa. Viime viikko oli niin hektinen (niin lomaa kuin olikin), että valokuvia tuli otettua tavallista vähemmän. Aiheesta nousi kuitenkin heti mieleen valokuvat, jotka otin toukokuussa juuri ennen koulun päättymistä. Miten kaunis onkaan toukokuun valo!

Ostin kuopuksen opettajalle lahjaksi Pauligin Piilopaikka-kahvipurkin, sekä Fazerin Aito Vanilja keksejä, samalla kuvioinnilla. Tarvitseeko edes sanoa, että tykkään tuosta kuosista todella paljon! Myös sen edellisen postauksen tein pelkästään, koska tuo kuvio miellyttää minua niin paljon. Ennen kahvi- ja keksipaketin paketoimista nappasin ne mukaani kuvausta varten kesähuoneeseen, joka on minulle eräänlainen piilopaikka. Ei ehkä kauhean yllättävä tai hyvä piilo, mutta rentouttava ainakin!;D

Todella mielenkiintoista nähdä, millaisia piiloja muilla on, ja mitä niistä piiloista löytyy! Pienen Linnun blogiin siis!

Taina