Porkkanakakkukeksit - Keittiössä on jo kevät!

Talviloma vetelee viimeisiään ja huomenna on edessä paluu arkeen. Loma on ollut ihana ja tarpeellinen. Keväästä ei näytä tulevan helppo uutisista päätellen. Ainakin vielä tänään tuntuu, että tästäkin selvitään.

Näköjään tällaiseen kotilomailuunkin alkaa jo tottua, matkakuume, joka on alituinen seuralaiseni, on onneksi pysynyt poissa. Sen sijaa olen potenut jonkinlaista kaipuuta juhlien järjestämiseen, jotain rentoa ja huoletonta...Ehkäpä kesälomalle pääsemme siirtymään perinteisten kevätjuhlien ja työporukan kekkereiden kautta. Toivotaan!<3

Eilinen lumisade ja harmaus sai minut pitkästä aikaa taikinaterapian pariin. Halusin tehdä jotain keväistä! Mielestäni hedelmät ja vihannekset tuovat keittiöön kevättä ja kesää, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen ja lunta sataisi taivaan täydeltä. Viime vuodelta muistin kokeilemani porkkanakakkukeksit (jotka tein tuolloin ilman pähkinöitä ja kuorrutetta), sekä jokakeväisen suosikkini sitruunamarenkipiirakan, näitä siis leivoin. Joudun joka kevät etsimään tuota sitruunapiirakkaohjetta, se löytyy nimittäin blogihistoriani alkutaipaleelta. Ajattelin, että sen voisin postata lähiaikoina uudestaan, jotta löydän sen ensi kerralla helpommin. 

Sain kyselyitä keksiohjeesta, joten pitkästä aikaa tässä olisi reseptiä tarjolla. Reseptin bongasin Kanelia ja Kardemummaa Marialta, hän on myös osa Versoilevan sisällöntuottajista, ja sieltä tallensin ohjeen viime talvena. Tuolloin tosiaan kokeilin noita keksejä ja ne tekivät hyvin kauppansa ilman pähkinöitä ja kuorrutettakin. Nyt minulla sattui olemaan sekä saksanpähkinöitä, että tuorejuustoa, joten tein keksit tismalleen ohjeen mukaan. Paitsi, että eihän minulla ollut inkivääriä jauhettuna tai muutenkaan...;D Se jäi siis omista kekseistäni pois (luultavasti jatkossakin, sillä inkivääriä tulee ostettua tuoreena, mutta suhteellisen harvoin).

Ainekset:

150g pehmeää voita

2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

1 tl ruokasoodaa

2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

2 porkkanaa raasteena (n. 3 dl)

1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna

Kuorrute:

25g pehmeää voita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1-2 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

saksanpähkinöitä rouhittuna

Keksien valmistus: 

Vatkaa pehmeä voi, fariinisokeri. Lisää kanamuna edelleen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Lisää viimeiseksi porkkaraaste ja pähkinärouhe. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina jääkaappiin 20-30 minuutiksi. Taikinan kauhoin ruokalusikalla pellille ja muotoilin keksit käsin. Niistä tuli sen verran suuria, etteivät ne mahtuneet yhdelle pellille. Olisiko tullut yhteensä 15 keksiä, halkaisijaltaan noin 10 senttiä. Paista keksejä 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Kuorrutteen valmistus:

Vatkaa voi, tuorejuusto ja sokerit tasaiseksi. Itse käytin ihan vain haarukkaa, sillä kun oli niin monta rautaa tulessa yhtä aikaa, että vatkaimen virpilöitä jouduin muutenkin pesämään joka välissä..Levitä kuorrutetta keksin päälle, kun ne ovat hieman jäähtyneet. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.

Nuo pähkinät tekivät aika paljon tuohon keksien koostumukseen, joten jos et ole allerginen, ja suunnittelet leipomista, kannattaa pähkinät vaikka hankkia ihan tätä varten. Pähkinät tekevät kekseistä kivan rouheita. Vaikka ei laittaisi kuorrutetta ja pähkinöitä keksien päälle. Voisin kyllä kuvitella, että tuohon päälle voisi sipaista ihan suoraan jotain maustettua tuorejuustoakin! Vaikkapa sitruunalla tai appelsiinilla maustettua...Oma raastinrautani on sen verran vanha kapistus, että porkkaraasteeni oli myös hieman suurempaa kuin mitä ehkä ulkonäöllisesti olisi suotavaa. Uusi raastin on ostoslistalla!

Innostuin pitkästä aikaa myös kuvailemaan leipomuksia, kuten näkyy. Ihanaa, kun valoisaa on vielä illansuussakin! Tekee kuvaamisesta mielekkäämpää ja oikeastaan koko elämästä, vai mitä?:)

Toiveikkaana kohti uutta viikkoa ja kevättä!

Taina

Syysloma kotosalla

 

Ihan äkkiseltään ei tule mieleen yhtään lomaa, jonka olisimme viettäneet näin kotioloissa, kun tällä lomalla olemme. Miehellä ei varsinaista lomaa ollutkaan, hän on tehnyt töitä, vähän väljemmin vain kuin kiireaikoina. Esikoinen puolestaan oli leirillä ohjaajana lähes koko loman, joten lomalaisia on ollut käytännössä vain puolet perheestä, minä ja kuopus. Etukäteen ajattelin viettää aikatauluttoman ja rennon viikon, ilman to do -listoja ja aika hyvin tässä onnistuinkin. Olohuoneen tason alta siivosin pari pussillista lehtiä ja terassi sai syksyisen asun. Pari hommaa, joita olin lykännyt arjen pyörteissä.

Pää mulla vaan tuppaa olemaan sellainen, että ei välttämättä ymmärrä olevansa lomalla, kun ollaan kotona. Suorittajaminä pyrkii varmaan päivittäin esiin. Ehdottelee mielessä kaikkea sellaista, mikä helpottaisi kyllä arkea, mutta samalla olisi jotain muuta kuin lepoa tai latautumista. Sinnikkäästi olen vaimentanut tuon suorittajan pääni sisällä ja pysytellyt pois varastosta, vaatehuoneista, keittiönkaapeista tai muista paikoista, joissa aina riittäisi järjeteltävää.

Kotilomassa parasta on kiireettömät aamut, syyslomassa erityisesti kynttilöiden polttaminen, kaikessa rauhassa nautittu aamukahvi ja takassa loimottava tuli. Hipsuttelua villasukissa ja siirtymistä sinne, minne aamuaurinko kulloinkin sattuu paistamaan. Aamulla makuuhuoneeeseen, myöhemmin olohuoneeseen. 

Aika paljon tuli vettä ja oli harmaita hetkiä. Auttaisikohan asiaa, jos kirjoitan tännekin, että meidän syysloma on valon ja syksyn kannalta liian myöhään näin viikolla 43! Ulkona lenkkeillessäni en nähnyt yhden yhtä syyslomalaista (lapsia ja nuoria siis) monena päivänä. Ei minua itseäkään sadesää houkutellut ulos, mutta kokemuksesta tiedän, että lenkkeily huonollakin säällä on jatkuvaa sisälläoloa parempi vaihtoehto. Lapsilla tuota kokemusta ei ole.

Tuollaisena harmaana päivinä, kun on tuntunut, ettei jaksaisi nousta, vaikka on lomalla, mietin, että ehkä meillä pitäisi olla pimeimpään vuodenaikaan oma siestamme, hämäränhyssy, ja sen hämäränhyssyn aika olisi ehdottomasti aamuisin. Onko kohtuutonta vaatia jatkuvaa tehokkuutta ihmisiltä, kun meille niinkin tärkeä asia, kuin auringonvalo on olemattomissa? Liekö ihme, että yhä useampi suomalainen kokee työnsä tehokkuusvaatimukset uuvuttaviksi. Vaikka valon määrä oli myös "ennen vanhaan" syksystä kevääseen vähissä, uskon, että ihmiset voivat aiemmin paremmin, kun pystyivät elämään enemmän luonnollisen rytmin mukaan, jota sääteli valon määrä. Yhteiskunta, joka on auki 365 päivää ja 24/7 pyrkii hävittämään luontaiset rytmit, koska ne eivät aina-auki yhtälöön sovi. Vaan näillä mennään, paluuta entisaikojen "tehottomuuteen" ei liene luvassa. 

Reseptini pimeän (mielen) torjuntaan on näin loppuvuodesta jouluttelu. Syyslomaani perinteisesti kuuluu vanhojen joululehtien lueskelu ja uusien hankinta. Kolme uutta lehteä olen viikon aikana hankkinut ja niistä jo kovasti inspiroitunut. Varsinkin Skandinaavinen joulu -lehti oli erityisen ihana. Lehden jouluiset, upeat, kukka- ja kranssi-ideat saivat ainakin oman pääni jo suunnittelemaan (kukkaisaa, "vihreää") joulukotia. Oli muuten hauska löytää viime joululta muistiinpanot, jotka olin kirjoittanut itselleni tätä tulevaa joulua ajatellen. Siellä muistilistassa oli mm. kielto ostaa uusia kuusenkoristeita! Olin ihan kokonaan unohtanut asian. Hyvä, että löysin nuo muistiinpanot ajoissa...

Matkamuistoksi tältä lomalta kotoa kävin hankkimassa Marimekon uudet kynttilän Puteli- ja Butticula -kynttilänjalat, jotka ovat ihan vasta kauppoihin putkahtaneet ja tuolla ekoissa kuvissa näkyvät. Sokoksen kodinosaston -20 prosenttia oli se viimeinen sysäys ostoksille lähtemiseen. Minusta nuo ovat aivan mielettömän ihanat ja olkoon nyt samalla muistona leppoisasta kotilomasta ja tästä hullusta vuodesta, jota vielä pari kuukautta on jäljellä.

Kivaa lokakuun viimeistä viikkoa!

Taina

Kesä 2020, onnen pieniä pipanoita

Elokuun viimeistä viedään, vaan kuten eilen sanoin, ei vielä heitetä heippoja kesälle! Sateisen päivän jälkeen näyttää ilma juuri kirkastuvan ja loppuviikosta on luvattu jälleen lämpimämpää. Säästä ei ollut nyt tarkoitus kirjoitella, vaan kuulumisia ja muistoja kuluneesta kesästä. Kaikenlaista kivaa siihen on mahtunut. Onneksi me ja suurin osa suomalaisista saimme viettää lopulta kesän, jossa korona ei näytellyt suurta roolia!

Keväällä tuntui, että mentiin aika tavalla jaksamisen äärirajoilla. Toukokuun lopulla kirjoittelin koronatuntoja opettajan näkökulmasta. Kesäkuussa kävimme vielä ensimmäisillä viikoilla siivoamassa vanhaa koulurakennustamme, sillä olemme aloittaneet väistötiloissa nyt elokuussa. Olinkin aika tavalla yllättynyt itsestäni, miten helposti tänä vuonna lomamoodiin siirtyminen kävi juhannuksen tienoilla. Yleensä paras keino irtautua töistä, olisi lähteä heti loman alussa reissuun. Nyt(kään) se ei ollut monestakaan syystä mahdollista. Juhannusviikolla aloin järjestellä juhannusjuhlia ihan vimmalla. Tein raparperimehua ja Louhisaaren juomaan, testailin reseptejä kuin olisi ollut suuretkin juhlat tulossa. Ehkä se oli sitten minun keinoni tällä kertaa irtautua työajatuksista. Oli ihanaa järjestää juhlat ja nähdä sisaruksiani perheineen, viettää heidän kanssaan pari superaurinkoista ja ihanaa päivää!

Parhaat hetket kotosalla on tänä vuonna vietetty meidän terassilla. Kesän paras ostos oli ilmatäytteinen poreamme, jonka ostimme juhannuksen jälkeen. Ammetta on käytetty viikottain siitä lähtien, useamman kerran viikossakin. Siinä on ollut kiva rentoutua jumpan tai juoksun jälkeen, viikonloppuisin olemme saunoneet, lilluneet ammeessa ja kuivatelleet terassilla musiikkia kuunnellen. Vähän kuin olisi lomalla ulkomailla, sillä ulkomaan lomiin lähes aina liittyy vedellä lotraaminen tavalla tai toisella.

Vaikka ulkomaille ei ollut asiaa, ei se haitannut, sillä kotimaassa riittää kyllä mukavia paikkoja nähtäväksi. Heti kesäkuun alkupäivinä houkuttelin työparini ja ystäväni Tiinan kanssani Pölkinvuoren Kasvimaailmaan ihastelemaan sipulikukkien kukintaa metsäpuistikossa. Olin lukenut paikasta joskus talvella ja surrut ennakkoon, ettei sinne voi tänä vuonna päästä kukkien parhaan kukinnan aikaan. Ehkä se kaikkein paras kukinta oli tuolloin takana, mutta paikka teki meihin silti vaikutuksen. Eri sipulikukat kukkivat vähän eri aikaan ja istutuspaikastakin riippuu, mihin kohtaan kukinta osuu. Jos asuisin lähempänä kävisin tuolla monta kertaa kevään/alkukesän aikaan! Kuvia tuolta reissulta en ole ehtinyt julkaisemaan, joten voipa olla, että jonain sateisena syyspäivänä piristän teitä mielettömällä alkukesän kukkapläjäyksellä...

Toinen päiväreissu, jonka teimme miehen kanssa kaksistaan, suuntautui Kotkaan. Sapokan vesipuisto oli vielä upeampi kuin uskoinkaan. Ajelimme takaisin kotiin Strömforsin ruukin kautta. Sapokan tavoin se on ollut pakkopäästäkäymään -listallani jo monta vuotta. Olisi kyllä ollut kiva jäädä yöksi reissuun, mutta emme olleet siihen mitenkään varautuneet. Tämä kun oli jälleen niitä reissuja, jolle lähdimme ajatuksella "pois pilven alta". Joskus tuntuu, että pilvet ovat jämähtäneet juuri meidän kohdalle. Onneksi autolla pääsee!

Asuntomessut ovat kuuluneet kesiini usein. Keväällä messujen toteutuminen näytti hyvin epävarmalta, vaan niin saatiin messut kuitenkin pidettyä! Messut sulkivat ovensa eilen. Koosteen lisäksi olen postannut Honka Huomenesta, Dublio Aallosta, HEVI kivitalo Lumitiikeristä sekä Designtalo Purosta. Vielä olisi ainakin pari taloa, jotka haluaisin esitellä sellaisille, jotka eivät messuilla päässeet käymään. Asuntomessut on muuten avautumassa nyt messujen päätyttyä virtuaalisesti! Kannattaa siis ottaa Asuntomessujen some-kanavat seurantaan.

Kesällä kotia on laitettu vain pikkuisilla jutuilla. Eteisen tauluseinä tuli muistaakseni valmiiksi kesäkuun puolella. Terassille hankin uudet tuolit ja pöytäryhmän alle ison juuttimaton. Keittiöön sain kaipaamani tilavamman hyllyn Marimekko -mukeille. Aika pieniä juttuja, mutta olen näistä erittäin onnellinen. 

Huomasitteko, että tänä keväänä ja kesänä lähes kaikki, mikä kukkii, on kukkinut upeammin kuin koskaan? Ihan kuin luontokin olisi tiennyt, että se on juuri oikeaa lääkettä raskaaseen kevääseen. Minä olin puutarhasuunnitelmine aivan auttamattoman myöhässä. Vaikutti siltä, että kaikki ihmiset ovat istuttaneet pihat täyteen perennoja, jäljellä oli kesäkuussa vain eioota tai raaskuja. Tästä on tullutkin aika tavalla kesä, jolloin en tehnyt puutarhassa mitään. Kitkin rikkaruohoja silloin tällöin ja keräsin kotiloita aina, kun niihin törmäsin. Ehkäpä tästä syystä minua on alkanut nyt jo kovasti mietityttää ensi kevään ja kesän istutuspuuhat. Ajattelin olla ajoissa.:) 

Tällainen kesä täällä..Ei hassumpi lainkaan. 

Toivottavasti sinunkin kesäsi on ollut pieniä, iloisia, asioita tulvillaan!<3

Taina

Hei heinäkuu, olit ihana!

Luin tänä aamuna Villa Kotirannan Sadun postauksen, jossa hän kertoi heinäkuustaan Instgram -kuvien kautta. Tykkäsin kovin tuosta postauksesta ja sen ideasta, ja toisaalta on ollut sellainen olo, että olisi kiva välillä kirjoitella niitä näitä kuulumisia, joten tällaiseen postaukseen ne sopivat täydellisesti.

Kaikki postauksen kuvat olen julkaissut heinäkuun aikana Instagramissa, jonne on muuten tullut varmaan kolmisen sataa uutta seuraajaa kesän aikana! Iso kiitos!<3 Jos et ole vielä siellä, niin tervetuloa mukaan!:)

Olimme kesä-heinäkuun taitteessa miehen kanssa kahdestaan Kroatiassa, postaukset Splitistä ja Podgoran kylästä sekä Krkan luonnonpuistosta on luettavissa noiden linkkien kautta. Laventelit kasvoivat Podgoran rantabulevardin varressa ja myös hotellimme rantaravintolan ja rannan välisellä kaistaleella. Kuvan olen ottanut illalla, päivisin laventeleissa kävi kova pörräys koko ajan. Oli ihanaa nähdä laventeleita niiden oikeassa ympäristössä Välimerellä! Juuri nyt kaipaan myös lämpöä noista päivistä. Miten ihmeessä sää voi kylmetä näin äkkiä?!

Kukkailottelu jatkuu vielä elokuun ajan. Tämän viikon teemana on Kukkia matkoilta. Alkukuusta teemana ollut Kukat ja kahvikuppi sai minut innostumaan aiheesta toden teolla. Tämä kuva syntyi kuitenkin minulle tyypillisesti hetken inspiraatiosta. Kuvan Marimekon laukku on kesäkuinen ostos Face-kirppikseltä. Maksoin laukusta 15 euroa, ja olen käyttänyt sitä melkein koko ajan ostohetkestä lähtien. Löytö! Kuppi puolestaan on lahtelaisen Piipulan valmistama, ja erittäin mieluinen lahja oppilaalta koulun päättyessä. Pioni on omasta pihasta. Ne kaikkein pienimmät nuput kukkivat vielä pari viikkoa sitten. Viileydessä on omat hyvät puolensa, vaikka lämmöstä enemmän tykkäänkin.

Asuntomessuilla Kouvolassa olen käynyt nyt kolme kertaa ja luulen, että se on riittävästi näitä messuja.:) Kuva on suosikkikohteestani Sievitalo Untosta, sen toisesta makuuhuoneesta. Talon tunnelma oli minusta erityisen hyvä, tuntui, kuin olisin tullut kotiin.<3

Olen kuullut joitakin toteamuksia siitä, että messukohteet ovat tänä vuonna liian tavallisia. Minä olen pelkästään iloinen tavallisuudesta, sillä kyse on ihmisten kodeista, joissa arjen pitää sujua messujen jälkeen ja siihen arkeen kuuluu, että laskut saa maksettua. Olen joskus miettinyt, että kuinkahan moni Asuntomessutalo menee myyntiin pian messujen jälkeen. Olisi kauhean rakentaa ylihintainen talo ja yrittää myydä sitä epätoivoisesti! Joka tapauksessa noista Kouvolan messuista ajattelin postailla inspiraatiota syksyn sisusteluihin vielä parin-kolmen postauksen verran.

Messuilta toisen kerran kotiin ajaessani poikkesin Mustilan puutarhalle ja ostin kaikkea kaunista kukkapenkkeihin. Poikkeuksellisesti ryhdyin heti istuttamaan kasveja. Sen verran vedin henkeä ennen kaivamista ja kärräämistä, että join kahvit terassilla ja siinä hetkessä nappasin tämän kuvan. Valkoinen laventeli on tämän vuoden löytö, en ole noita aiemmin nähnytkään. Myös tuon olen ostanut Mustilasta, mutta jo kesäkuussa, kun kävin ystävieni kanssa kiertämässä arboretumissa. Kukkasakset tilasin keväällä Adlibrikseltä, ja miehen mukaan ne taitavat olla tämän talouden käytetyimmät sakset!;) Ne ovat todella terävät, joten niitä uskallan suositella, jos hyvät kukkasakset on hakusessa.

Apulandian pihalla oli Kihapirppis -tapahtuma, ja sieltä ostin itselleni kympillä kolme teekuppia, joiden sisään oli jo valmiiksi liimattu kynttiläkupit. Nämä ovat olleet myyjän häissä pöytäkoristeina. Kupit kukkapenkissä ei ole oma ideani, vaan muistan joissain nähneeni kuvan, jossa kupit toimivat muistaakseni lintujen vesiastioina. Kuppien alle ostin Biltemasta roihutelineet, joiden päällä kupit tuntuvat pysyvän ihan hyvin. Heinäkuun helteessä kynttilät tosin olivat taipuneet ja irrottaneet kynttiläkupit väännöllään. Liimasin ne uudelleen ja uskon, että on nyt paremmin liimattu. Tällaisia kynttilävirityksiä on kyllä syytä vahtia...jouluisesta viisastuneena... 

Miehen ja kuopuksen kanssa vietimme pari todella mukavaa päivää Tallinnassa. Omat reissuni Tallinnaan ovat aina olleet niin hätäisiä, ettei aikaa kaupunkiin tutustumiseen ole juuri ollut. Mies oli kiertänyt kaupunkia hieman enemmän ja hänen opastuksellaan menimme kävelemään muurin päälle ja kiipesimme torniin. Kuvan maisemat ovat sieltä tornista.

Vajaa pari viikkoa sitten, kauniina ja helteisenä iltana, läksimme miehen kanssa käymään Lahden satamassa terassilla. Törmäsimme kavereihimme, jotka asuvat varmaan Lahden parhaimmalla paikalla. He ovat talvella vaihtaneet asuntoa saman taloyhtiön sisällä, ja kävimme tekemässä samalla pienen tupatarkastuksen. Heidän terassinsa on aivan mieletön kooltaan ja siitä voi ihailla järviluontoa ja vuodenaikojen vaihtelua aitiopaikalta! Kotiin lähtiessämme nappasin vielä yhden kuvan satamasta ilta-auringossa. Auringonlaskuja ei ole kovin paljon tullut kuvattua tänä kesänä.

Kun tajusin, että auringonlaskut on jääneet kuvaamatta, aloin metsästämään kultaista iltavaloa. Kävimme miehen kanssa muutamana iltana kävelemässä tässä lähellä siihen aikaan illasta, kun auringonvalo paistaa vielä pelloille. Tästä kuvasta voisi luulla, että asumme aivan maalla, mutta totuus on toinen. Peltoja tässä lähistöllä vielä on, mutta esimerkiksi tämä lato ja pellot ovat valtatie 12 ja vanhan valtatien välissä. Meiltä torille on matkaa 12 kilometriä, vaikka peltoja täällä tosiaan ainakin vielä on ympärillä.

Näytti jo siltä, että emme ennätä ollenkaan vanhempieni mökille Kainuuseen. Siellä kun on puitteetkin kohentuneet viimeisen vuoden aikana huimasti, saunamökin terassi on saanut lasituksen ja päämökkiin on tullut sisävessa ja suihku! Mies teki ajomatkan ajan töitä minun ajaessani, ja vähän mökilläkin, niin reissu saatiin mahtumaan tähän kesään. Kuvan otin sellaisena päivänä, kun emme tehneet mitään ihmeellistä, vaan nautimme kerrankin olostamme. Täydellisen kesäpäivän mielikuva tästä lähtien.<3

Aloitin jälleen kirppistelyn itsekin Matruskassa ja jotain tavoitetta tykkään nykyään asettaa myynnille.;) Tällä kertaa mun myyntiä motivoi tuo uusi jalkalamppu (Jieldén klassikko), jota ehdin jo tovin kuolata Face -kirppiksellä. Juuri nyt näyttää, että saan suurimman osan, ellei jopa koko summan, lampun hinnasta tienattua siivoamalla turhia tavaroita kaapeista ja varastosta. 

Kävin alkuviikosta pitkästä aikaa Villiviinissä kukkaostoksilla. Mielessäni olohuoneen taulun värit valikoin vihreää ja vaaleansinistä. Minusta tuo eucalyptuksen oksa osoittaa sormella kohti uutta lamppua.:) Innostuin pitkästä aikaa myös vaihtamaan tyynynpäälliset olohuoneeseen. Syksyllä mielen valtaa varmasti sisustusinto! Uskotaan kuitenkin, että kesäisiä päiviä on vielä runsaasti jäljellä, onhan vasta elokuun ensimmäinen !

Taina