Auringon värit kimpussa - Kukkailottelua

Kaikenlaisia kimppuideoita on ollut mielessä, mutta aikaa ideoiden toteuttamiseen ei juuri nyt ole herunut. Haluaisin kuvata useammat kukat "varastoon", sillä olen tuskallisen tietoinen siitä, että perennat ja luonnonkukat ovat kohta kukintansa kukkineet. Onneksi kaikkea kaunista on vielä tulossakin, malva esimerkiksi availee Kesähuoneen penkissä ensimmäisiä nuppujaan, ja unikot ja daaliat kasvattavat vielä varsia, toivottavasti ehtivät kukkimaan!

Tämän viikon Kukkailottelu -kimppuun poimin liljoja omasta pihasta, sekä terttuseljaa ja kultapiiskua pientareelta. Hain kimppuuni auringon värejä. Vaikka rakastan aurinkoa, valoa ja lämpöä, niin keltainen, oranssi ja punainen eivät varsinaisesti ole olleet lempivärejäni kai koskaan aikuisiällä. Kimpuissani on harvoin näitä värejä, ja nytkin olisi tehnyt mieli ottaa kimppuun vain valkoista ja keltaista, mutta pysyin suunnitelmassani! Elokuuhun mielestäni sopivat syvät ja lämpöiset värit, eikä kimpusta tullut mielestäni hullumpi.

Viime viikolla kävin Lahden satamassa kuvaamassa yhtenä iltana auringonlaskun aikaan, ja todellakin, taivas hehkui näissä upeissa väreissä! Siitä se ajatus sitten läks...

Kiitos  viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3 

Lempeitä elokuun iltoja ja ihanaa viikonloppua!

Taina
 

An InLinkz Link-up

Lahtelaisten olohuone talvella

Kärvisteltyäni eilen koko ihanan, aurinkoisen, päivän sisällä koulutuspäivän merkeissä, oli selvää, että tänään täytyy päästä ulkoilemaan! Aika kivat puitteet on juuri nyt Lahden satamassa, sillä Lokki-ravintolan yrittäjä on aurannut luitelijoille ja muille jäällä liikkujille baanan, jota pitkin pääsee Mukkulan rantaan saakka. Edestakainen reitti on hieman yli kuusi kilometriä. Jää oli yllättävän tasainen luonnonjääksi, mielestäni jopa parempi kuin toisinaan tuossa lähikoululla jäädytyksen jälkeen.

Eikä muuten oltu ainoita paikalle eksyneitä! Vaikka aurinko tänään pysytteli enimmäkseen pilvessä, oli jäällä ja rannassa varmasti tuhansia ihmisiä päivän aikana. Aikamoisen talviurheiluinnostuksen on saanut tämä auraaminen aikaan. Jäällä oli luistelijoiden lisäksi kävelijöitä, hiihtäjiä, pyöräilijöitä, varjoliitäjiä (?)... Kaupunki on yleensä jossain vaiheessa talvea tehnyt ladut tuolle samalle reitille, mikäli jää on kantanut latukonetta (aika harvoin viime vuosina). Jostain syystä latuja ei ainakaan vielä ole vedetty.  Huhuu Lahden kaupunki!

 

Vaikka viime talvena kävin pariin otteeseen luistelemassa, tänään pelkkä pystyssä pysyminen oli jostain syystä ihan kamalan vaikeaa. Luistimet jäivät liian löysälle ja kiristäminen auttoi vähän asiaa, mutta liekö jännitys vai mikä syynä, että jaloissa alkoi tuntua penikkavaivaa. En ajatellut lannistua, sillä luistelinhan mä tosiaan viime vuonnakin. Tänään vaihdoin luistimet aika pikaisesti kenkiin ja kävin sitten kävelemässä lenkin kameran kanssa. Mies luisteli Mukkulaan ja takaisin ja muutamat sirklailut siihen päälle mua odotellessa.:)

Tällaista tänä viikonloppuna. Mukavaa uutta viikkoa! Sehän onkin viimeinen kokonainen tammikuussa...

Taina

Kukkailotteluun!

 

Terveisiä Lahesta

Tämän viikon Pienen Linnun MakroTex -haasteeseen valmistauduin jo viikonloppuna, jolloin tämän postauksen kuvat on otettu. Aiheena on tällä kertaa Ulkona. Hiihtolomat ovat täällä juuri meneillään, ja ulkona on tullut viihdyttyä oikein urakalla viime päivinä. Ihanan aurinkoista ja hetkittäin oikein keväistäkin on ollut. Toistaiseksi en ole uskaltanut ottaa kameraa mukaan käydessäni jäällä hiihtämässä, sillä pelkään rikkovani koko laitteen pyllähtäessäni nurin rantaan laskevassa mäessä, joka ei edes ole kovin jyrkkä, mutta sellainen polku vain, jossa ei ole latua ja hieman mutkaakin vielä...Kännykkä on kyllä tuolla jäällä ja ulkona muuten räpsynyt ahkeraan.

Nämä kuvat ovat kuitenkin Lahden keskustan tuntumassa kuvattuja. Menin aluksi Pikku-Veskun (eli Pikku-Vesijärven) puistoon katselemaan, löytäisinkö mitään kuvattavaa, ja ainahan sieltä löytyy! Viime käynnistä ei ollut pitkää aikaa, mutta nyt rantaan oli ilmestynyt lumiveistoksia. Veistosten takana on käsittääkseni Inspiksen nuoret. Täältä voi lukea lisää! Talkoilla rakennetussa lumimäessä kävi kova kuhina ja muutenkin puistossa oli paljon väkeä liikkeellä. Yritin jättää ihmiset kuvien ulkopuolelle, kun se vain oli mahdollista.

Kävelin Pikku-Veskulta Vesijärven puolelle, mutten tällä kertaa halunnut kävellä satamaan. Siellä on tullut kuvattua niin usein. Sen sijaan hurautin kiireesti (aurinko oli laskemassa) Lyseon pihaan, sillä olen monena aamuna ihastellut pihasta näkymiä, kun olen vienyt teiniä kouluun. Varsinkin tammikuussa, kun stadionilla oli lumetus käynnissä, olisi saanut upeita kuvia. Minulla ei tietenkään ollut koskaan kameraa tai aikaa kuvien ottamiseen.

Kun itse kävin Lyseota 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, oli tuossa pihassa vielä ns. viipalekoulu, joka oli sekä rumistus, että este näkymille kohti Kisapuistoa, Vesijärveä ja Hiihtostadionia. Saattaa myös olla, etten siinä vaiheessa kiinnittänyt koskaan mihinkään maisemiin huomiota.;D Viipale purettiin viimein joitakin vuosia sitten, mutta muistan kyllä hyvin elävästi muutamatkin opon-tunnit viipalekoulun puolelta, kun Kolusen Heikki meitä yritti herätellä miettimään valintojamme...

Lyseon vieressä on kaunis, koristeellinen rakennus, joka on alunperin lahtelaisen merkkimiehen, August Fellmanin kartano. Tuolloin tosin Lahti oli vain yksi Hollolan kylistä. Välillä kartano on toiminut koulunakin. Nykyään kartanossa toimii historiallinen museo. Tällainen pieni Lahti-tournee tällä kertaa, toivottavasti viihdyit! :)

Taina

Vesiurkuja ja herkkuövereitä

 

Pikapostaus eiliseltä, kävimme nimittäin pitkästä aikaa Pikku-Veskun rannassa vesiurkunäytöksessä. Hieno oli esitys, ja väkeä oli todella runsaasti liikkeellä. Yritin ottaa kuvia ilman ylimääräisiä päitä, mutta eihän se ihan onnistunut.;D Tuttuun tapaan multa loppui myös akku kamerasta kesken esityksen.:P Esityksen perään ollut ilotulitus oli melkoista paukeutta ja räiskettä, mutta kännykuvat jätän nyt julkaisematta.

Vesiurkujen ja ilotulituksen jälkeen olikin kiirus kotiin laittamaan pientä naposteltavaa ennen linnanjuhlia, joissa oli tällä kertaa erityistä hohdetta, sillä työkaverini oli vuoden luokaopettajana kutsuttujen joukossa. Kyllä me ollaan kaikki niin ylpeitä hänestä!

 

 

Yleensä en koskaan paista torttutaikinasta mitään, mutta tällä kertaa tein sekä joulutorttuja, että suolaisia paloja, joissa oli päällä kinkkua ja juustoa tai pestoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Kuvissa eivät ehkä näytä kovin herkullisilta, mutta ovat kuitenkin.:) Joulutorttujen ulkoasuun sain idean @Maria´s blogista, mutta kyllä nuo Marian tähti tähdellä tortut ovat kyllä huomattavan paljon kauniimpia kuin sydän sydämellä. Lisäksi multa oli tomusokeri lopussa, sillä olisi hieman saanut paikattua tuota ulkonäköä... Nyt ei sitten tarvitsekaan vähään aikaan tehdä torttutaikinasta mitään, sillä vaikka söin vain noita suolaisia paloja, niin niiden miljardit kalorit jäi varmasti oitis meikäläiseen!

Olin jo edellisenä iltana tehnyt jääkaappiin Bailey´s kakkua, ja kylläpä se olikin hyvää!  Laitan Elämää Koivurannasta-blogista löytämäni reseptin jakoon myöhemmin, omana postauksenaan. Ihan varmasti teen sitä uudelleenkin. Tuolta samasta Nannen blogista tuli myös se ajatus suolaisista tortuista. 

Mukavaa uutta viikkoa!:)

Taina

Eno veneessä

Meillä on pienen pieni osuus veljeni

pienestä veneestä, jonka hän osti viime kesänä.

Näin kauan se sitten kesti lukuisista ehdotuksista

huolimatta, että ehdittiin ja saatiin aikaiseksi venereissu!

Torstai-iltana suunnattiinkin sitten Vesijärvelle

veljeni toimiessa kipparina.

 Satamassa oli meneillään Satama soi-tapahtuma,

ja veneestäkin katsottuna ihmisiä näytti

olevan paikalla todella paljon.  Veneen nokka suunnattiin

kohti Enonsaarta. Se on noin viiden kilometrin päässä

Lahden satamasta ja kahden kilometrin päässä

Messilän rannasta. Vuosien aikana on tullut kyllä

kierreltyä Vesijärvellä milloin missäkin, mutta

Enonsaareen en ollut aikaisemmin jalkautunut. 

Nykyään Messilä-camping omistaa Enonsaaren

kahvilanrakennuksen, ja pitäisi ihan kannatuksen

vuoksi käydä tuolla kahvilla!  Harmiksemme se oli

juuri mennyt kiinni, kun saareen ennätimme.

Tuolta Enonsaari-sivuilta löysin myös

hauskoja kertomuksia vuosisadan

alkupuolen kesänvietoista Enonsaaressa. Voi,

kun olisi se aikakone...;)

Enonsaaren kahvila ja palvelut olivat monta

vuotta suljettuina, eikä säännöllisiä kuljetuksia ollut.

Nyt Enonsaareen pääsee jälleen sekä satamasta,

että Messilästä, kaikkina muina päivinä,

paitsi maanantaisin,

jolloin vuoroja ei ajeta (aikataulut). 

Nakkasin kameran tällä reissulla suoraan

miehelleni, ja tyydyin itse enimmäkseen

nauttimaan kauniista maisemista ja

lämpimästi puhaltavasta kesätuulesta!

Vesi elementtinä on jotenkin uskomattoman

rentouttava, olipa sitten kyse veneilystä, uimisesta

tai ihan vain laineiden liplatuksen kuuntelemisesta...

Jos mulla olisi ollut jonkunlaista stressiä ennen

tätä reissua, olisi se stressi varmasti hävinnyt

matkan aikana. ;) Aivan mahtava pääntyhjennyskeino!

Messilän kartano näkyy yläkuvassa vasemmalla.

Mulla ei muuten ole yhtään enoa, ja siksi olen

todella vähän käyttänyt koko sanaa elämässäni.:)

Vasta omien lasten syntymän myötä sanalle on tullut

käyttöä veljistäni puhuttaessa. Tulipa vain mieleen...;)

Kiitos Tuomo kivasta reissusta!

Taina