5 suosikkia viime vuodelta - Luetuimmat postaukset 2020

 

Blogi on saanut elää aika tavalla omaa elämäänsä juuri päättyneen vuoden aikana. Paloa blogia kohtaa kyllä löytyy edelleen seitsemän vuoden jälkeenkin, vaan ajalla näyttää olevan taipumus kiihdyttää kulkuaan iän karttuessa bloggarille! Kuluneeseen vuoteen mahtui myös kuukauden mittainen esto Instagramin puolella. Tuollainen esto ei ole omiaan lisäämään luottamusta ja intoa some-maailmaa kohtaan. Tälläkin kertaa varsinainen syy estolle jäi epäselväksi. Olen taipuvainen uskomaan, että tällaisten estojen takaa löytyy kummallinen kademieli, jota en voi ymmärtää lainkaan. 

Eilen lenkillä pää alkoi taas raksuttaa postausta. Mietin sitä, mitkä blogin kirjoitukset löytävät lukijat. Yhä edelleen, vuosien koemuksen jälkeen, sitä on vaikea ennustaa. Toisaalta olen kirjoitanut postauksia, jotka toivoisin lukijoiden löytävän. Tähän postaukseen poimin viime vuoden viisi luetuinta postausta (osa niistä on kirjoitettu ja julkaistu jo vuosia sitten). Toiseen, erilliseen, postaukseen aion poimia viisi postausta, joita ei tuolta listalta löydy, mutta jotka toivoisin löytävän lukijansa. Aloitetaan  blogini viime vuoden luetuimmista postauksista.

Jos blogini lukijoista voi jotain päätellä, he tykkäävät neuloa! Jättineulepeittoa koskeva postaukseni on koko blogihistoriani luetuin postaus. Sitä on luettu uskomattomat 16500 kertaa. Ilmeisesti tämän postauksen avulla blogini pysyy ylipäätään pystyssä niinä aikoina, kun en ennätä postailemaan. Noita peittoja neuloin muutama vuosi sitten niin monta, etten pysty suoralta kädeltä sanomaan, tuliko niitä tehtyä ehkä kuusi tai seitsemän! Kaikista en ole kirjoittanut postausta. Tuota suosituinta chunky wool -postausta parempi postaus aiheesta olisi mielestäni pari kuukautta myöhemmin julkaisemani postaus samasta aiheesta, eri langalla ja eri kuviolla. Joko tapauksessa, jos haaveilet villaisesta jättineulepeitosta, niin sanoisin, että eikun puikot heilumaan! Varoitus koukuttavuudesta!;)

Tänä vuonna kirjoitetuista postauksista suosituin on korona-aikaa käsittelemäni kirjoitus opettajan näkökulmasta. Tätä postausta ei ole tultu lukemaan googlaamalla, vaan suorista linkeistä. Jaoin itse postaukseni parissa ryhmässä ja sitä myös jaettiin eteenpäin. 

Asia on valitettavasti edelleen ajankohtainen. Kevät jätti varmasti jälkensä meihin kaikkiin. Korona on vaatinut meiltä kaikilta uuden opettelua, venymistä ja joustamista, sekä toisten erityistä huomioon ottamista. 

Vielä syksylläkin minua on toisinaan suututtanut, että jatkuvasti tuntuu siltä, että kouluasioista tekevät päätöksiä ihmisiä, joilla ei ole ajantasaista ja realistista käsitystä, millainen on tämän päivän koulu. Koulun merkitys lienee tullut kaikille selväksi, mutta se ei ehkä aukea samalla tavalla kaikille. Itse näen koulussa ja koulutuksessa koko Suomen tulevaisuuden ja toivon paremmasta huomisesta. En ole käynyt postausta lukemassa toukokuun jälkeen, mutta uskon, että pystyn edelleen allekirjoittamaan tekstin.

Kolmanneksi suosituin postaus on mielestäni hieman yllättäin neulepostaus Adidas -kuvioisista villasukista. Kuviot tein sukkaan silmukoita jäljitellen, mutta hoksasin myöhemmin, että kuviot olisi voinut tehdä nilkan molemmin puolin ja tällöin neulominen olisi ollut järkevämpi vaihtoehto. Meidän pojat joka tapauksessa tykkää kylmillä keleillä hipsutella kotona villasukissa, taitaapa kuopus toisinaan nukkua villasukat jalassa.

Neljänneksi suosituin postaus tänä vuonna on ylioppilasjuhlien suunnittelua käsittelevä postaus, joka on noussut myös blogini koko historian toiseksi luetuimmaksi postaukseksi. Ymmärrettävästi tänä vuonna juhlien järjestämisen kanssa on ollut aika tavalla erilainen tilanne kuin tuota postausta kirjoittaessani reilu pari vuotta sitten. Ilmeisesti olen onnistunut otsikoimaan postauksen hyvin.  Tuolloin postausta kirjoittaessani en löytänyt googlaamalla perinpohjaista blogijuttua aiheesta. 

 

Kirjoitin tietysti juhlista postauksen heti ylppäreiden jälkeen, mutta vasta vuotta myöhemmin sellaisen, josta voisi olla hyötyä ylioppilasjuhlia tai muita kotona vietettäviä juhlia järjestäessä. Meillä onkin melkoinen juhlavuosi tulossa vuoden päästä, sillä täytämme miehen kanssa 50 ja kuopuksen lakkiaisia vietetään todennäköisesti tuolloin. Meillä on myös hopeahääpäivä 2022. Uskomatonta!

Vuoden viidenneksi suosituin postaus on yli viiden vuoden takaa syksyltä, kun haaveilin pitäväni kesäkukkina olleet lankaköynnökset elossa talven yli sisällä. Sen olen todennut monen muunkin kasvin kanssa, että meidän sisäilmamme on talvella tällaisille ronkeleille liian lämmin ja kuiva. Suihkuttelulla voisi lisätä todennäköisyyttä saada lankaköynnös selviämään sisällä talvesta, mutta paras olisi hieman viileämpi paikka kuin samassa tilassa takan ja ilmalämpöpumpun kanssa. Olenpa lukenut, että osa on talvettanut lankaköynnöksiään jopa pimeässä kellarissa onnistuneesti. Lankaköynnös taisi olla suhteellsen uusi tulokas kesäkukkavalikoimissa vielä viisi vuotta sitten. 

Välillä on hauska sukeltaa vanhoihin postauksiin. Toivottavasti löysit näistä jotain uutta, vaikka olisit postaukset lukenutkin! Jatketaan lähipäivinä niillä postauksilla, joiden ääreen olisi toivonut lukijoiden todellisuutta useammin löytävän.

Mukavaa vuoden ensimmäistä viikonloppua!

Taina

Tammikuun (ja vähän viikonlopunkin) varrelta

Heippahei, ja lumista sunnuntai-iltaa! Kävin tässä illalla reilun tunnin lenkillä, ja aluksi lunta tuli vaakatasossa silmät ja suun täyteen, ei juuri muita liikkujia siinä vaiheessa näkynyt. Vaan onneksi pahin myräkkä hieman hellitti, ja innostuin lopulta tekemään pidemmän lenkin. 

Kun tammikuun alussa askartelin aarrekartan itselleni, oli siinä yksi sivu, jonka teema oli liikunta ja hyvinvointi. Asetin tavoitteekseni löytää jälleen ilo liikkumiseen. Kuukausi on vierähtänyt, ja osittain  olen onnistunut tuossa itselleni asettamassani tavoitteessa, osittain en. Loppukuuta kohti arki-illat olivat niin kiireisiä, etten vain saanut lähdettyä lenkille, koska koin muut asiat tärkeemmiksi. Maanantain tanssissa olen käynyt ilomielin ja viikonloppuisin on lenkkeilty miehen kanssa. Elän jälleen kerran siinä toivossa, että nämä iltakiireet hieman helpottaisivat. Niin kuin ainakin kalenterin mukaan näyttää siltä.:)

Töissä olen aiheuttanut useasti annoskateutta salaatteineni.;) Eräs työkaverini kysyi, mitä maksaisi, että tekisin hänellekin syötävää töihin.:) Kuten arvelinkin eväät kyllä hoituvat, kun käyttää hieman aikaa suunnitteluun ja asenne on positiivinen. Tästä taputan itseäni olalle, ja aion jatkaa samalla mallilla. 

Tänään paiston todella pitkästä aikaa pannareita baananivohvelireseptin mukaan. Taidan tehdä toistekin, oli hyvä resepti! 

Tammikuu on tuonut paitsi valtavat lumikinokset, myös ihanan paljon aurinkoisia päiviä! Valokuvaus ja varmaan ihan kaikki muukin (kynttilöiden polttelua lukuunottamatta) on mukavampaa aurinkoisella säällä. Ulkoilua luonnossa, sieltä risujen raahaamista, kukkien, ja niiden risujen valokuvausta, valo antaa voimaa ja inspiroi monenlaiseen mukavaan juttuun. 

Luin kuukauden aikana kaksi kirjaa. Parhaillaan luen Leena Lehtolaisen uutta novellikirjaa Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia, se sopii mainiosti kiireisiin päiviin. Lyhyen novellin lukee vaikka nukkumaan mennessä, eikä kaikki muu jää lukemisen jalkoihin, niin kuin mulla tuppaa helposti käymään, jos lukemisen aloitan. Tuo kuvassa näkyvä kukkakirja on se, josta on tarkoitus oma postauksensa tehdä, sillä on nimittäin aika ihana kirja!

Toiveissa on tulevalle vuodelle kehittää itseäni monella tavalla, mm. valokuvauksen ja bloggaamisen saralla. Oli ihan huippukiva ilta Kotoisan ennakkonäytöksessä, ja siitäkin sain jälleen kipinää tarttua kameraan. Tämän viikonlopun iloja on ollut Päijät-Blogien Insta -tili, jonka kautta olen löytänyt monta uutta bloggaria Lahdesta tai lähistöltä. Käykäähän klikkaamassa itsenne seuraamaan upeita insta -tilejä! Kiitos  P.S. Never Stop Smiling -blogin Johannalle hienosta ideasta ja sen toimeenpanosta.<3 

Tammikuun alussa sain Villa Kotirannan Sadulta kutsun osallistua #muovitonarki -haasteeseen. Lupasin tarkkailla muovijätteen määrää kuukauden ajalta, sen suurempaan projektiin en juuri nyt uskalla tässä lupautua. Punnitsin kuukauden aikana meillä syntyneen muovijätteen, ja juuri äsken laskin roskien painot yhteen. Kuukauden saldo oli 1,9 kiloa muovijätettä. Onko se paljon? Ainakin se on enemmän kuin Sadun perheessä.

Muutamia havaintoja  muoviroskiin liittyen tein kuukauden aikana. Alkukuussa meidän perheen miesväki oli tilaillut yhtä sun toista postimyynnistä...ja oli siellä yksi paketti minullekin. Näistä postipaketeista tuli todella paljon muoviroskaa! Jossain kohtaa tammikuuta esikoinen vaihtoi aamupalansa Viiliksestä omatekoiseen smoothieen (omasta toiveestaan, äidin riemuksi), ja tämä vähensi myös muoviroskien määrää kuun lopulla.  

Ei pöllömpi vuoden alku. 

Oikein hyvää alkanutta helmikuuta ja uutta viikkoa!

Taina

Kuvat ovat enimmäkseen kännykästä poimittuja kuukauden varrelta.

Kotoisaa Maikkarilla helmikuussa

*

Olin tällä viikolla viimevuotiseen tapaan Kotoisan tulevan kauden bloggareille tarkoitetussa ennakkonäytöksessä Helsingissä, Temal & Partnersin tiloissa. Nyt tiesin jo, mitä odottaa, niin tältä tapahtumalta, kuin itse ohjelmaltakin. Olen iloinen, että Kotoisa sai jatkoa, tykkäsin ensimmäisestä kaudesta! Minusta on kiva, kun Kotoisassa on sekä kotien, että pihojen kunnostamista, molemmista olen erittäin kiinnostunut ja ohjelmista on kiva ammentaa inspiraatiota.

Tällä kertaa ensimmäisessä jaksossa laitettiin Ali Jahangirin perheen kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna uuteen uskoon. Ali oli paikalla kertomassa omia tuntemuksiaan, ja voitte varmasti arvata, että tunnelma oli aika ajoin suorastaan hervoton.:D 

Paikalla oli myös Seija Strand ja Ville Heino, jotka vastaavat sisärempoista, sekä Niko Lindfors, pihamuutosten tuttu toteuttaja. Pihasuunnitteluista vastaava Suvi Tuokko-Harmoninen taitaa asustella ulkomailla, joten hän ei näissä tilaisuuksissa ole ymmärrettävistä syistä ollut mukana. 

Kivan seuran, herkkutarjoilujen ja ennakkokatselun lisäksi osallistuimme ohjelman yhteistyökumppaneiden Tikkurilan ja Green Caren työpisteille. Mukaan tapahtumasta lähti purkki Tikkurilan Patio Versoa, joka on myrkytön öljy esim. kasvulaatikoiden kasvihuoneen puuosien käsittelyyn, sekä ihana istutus, johon valitsin minttua ja kiinanjasmiinin, joka on lupaavasti nupullaan. Vaikka pakkanen on todella paukkunut tälläkin viikolla, tuli noista vihreistä ja pelkästä patioöljypurkista jotenkin ihanan keväinen tunne.:)  

Ensimmäisen jakson perusteella sanoisin, että luvassa on jälleen aivan mielettömän upeita muutoksia. Ohjelma alkaa pyöriä Maikkarilla keskiviikkoisin 6.2. klo 20:00 alkaen. Jos sisustaminen, remontointi ja puutarhat kiinnostaa, kannattaa olla telkan ääressä!

Taina

* Kuvan oikeudet kuuluvat MTV3 -kanavalle.

Hei, hei, mitä kuuluu

Tänä perjantaina tarjolla täällä blogissa on sillisalaattia ja ajatuksenvirtaa. Kuvia kameralla ja kännykällä viikon varrelta.

Olen edelleen Facebookin puolelta estossa. Luultavasti vielä kaksi viikkoa "kakkua" jäljellä. Olen aloittanut uuden blogin muotoilua, nimi on ollut olemassa jo usemman vuoden. Voi olla, että julkaisen sitä kautta jotain lähiaikoina, tai sitten en. Puhtaalta pöydältä aloittaminen ei tunnu hassummalta, mutta haluaisin liittää kuitenkin tämän blogin osaksi uutta, ettei reilun viiden vuoden postaukset menisi ihan hukkaan. Toisaalta mietin sitä, että kun kerran joku on keksinyt kiusata minua kerran, miten voisin estää jatkossa kiusatuksi tulemisen? Ihmettelen myös, että miten täydellisesti olen voinut unohtaa kaiken teknisen bloggaamiseen liittyen. Viimeisimmästä ulkoasun muokkauksestakin on aikaa vaikka kuinka kauan.

Opettajan työ on muuttunut aivan valtavasti siinä kahdessakymmenessä vuodessa, jonka olen sitä tehnyt. Pitää olla koko ajan enemmän. Tällä viikolla uusimpaan Avotakkaan syventyessäni, tai oikeastaan sen jälkeen, mietin, että voisihan sitä muutakin elämässään tehdä kuin opettaa. Lasten kanssa on mahtava tehdä töitä, he ovat se syy miksi viihdyn työssäni. Työkaverit ovat toinen hyvä syy. Saan myös päästää luovuuteni valloilleen opetusta työparini kanssa suunnitellessa. Luin joskus vanhasta päiväkirjastani, että isona haluaisin olla sisustussuunnittelija. Olin yllättynyt, että minulla oli tuo haave jo alakoulussa. En tiedä, haluaisinko oikeasti olla sisustussuunnittelija, mutta jotain muutakin voisin kokeilla kuin opettamista. Alkaako tässä olla tulossa 50-kriisi...

Aamuisin en ole melkein malttanut töihin lähteä, kun on ollut niin upeita aamuja, kirpeän kuuraisia, usvan ja auringon täyttämiä maisemia! Eilen olin jo varustautunut kameran ja pidemmän putken kanssa, lähdin ajamaan töihin hyvissä ajoin, jotta ehdin ajoissa, vaikka menisin parin pysähdyksen taktiikalla. Heti ensimmäisen peltoaukeaman kohdalla kameran kaivettuani tajusin, että kamera oli jäänyt edellisiltana päälle, ja akku oli täysin tyhjä. Jouduin tyytymään kännykkäräpsyihin. Tänä aamuna olikin taas pilvistä, ehkä huomenna! Meillä onkin jälleen lauantaityöpäivä. Olen kouluttamassa muita opettajia, ja jännittää. Pitäkää peukkuja!

Ilmastonmuutos oli koko alkuviikon uutisissa niin pinnalla, että minua alkoi vähän jo ahdistaa se uutisointi. Koen huonoa omaatuntoa siitä jatkuvasta matkakuumeesta, joka minua vaivaa. Haluaisin mennä vähän sinne sun tänne, ja nähdä uusia paikkoja. Olin iloinen, kun joku suomalainen professori ihmetteli ääneen Suomessa käytyä keskustelua. Hän sanoi, että muutosta tarvitaan, mutta meillä suomalaisilla tuntuu olevan kuvitelma, että me voimme yksinään kantaa vastuun ja muuttaa kehityksen suunnan. Saattaa tosiaan olla, että muutokseen tarvitaan vähän esimerkiksi kiinalaisten ja amerikkalaisten apua. Lapsille sanon, että olen luottavainen tulevaisuuden suhteen, niin kuin olenkin. Haluan uskoa hyvään. Tämän loppuviikon lämmön olen ottanut ilolla vastaan.

Kotona vallitsee hetkellisesti järjestys, ja sitten taas ei. Pari viikkoa sitten vaihdettiin esikoisen huoneessa järjestystä, ja mietin, oliko tämä viimeinen järjestely, ennen kuin hän muuttaa omaan kotiin. Tekisi mieli hankkia hänelle uusi sänky, vaihtaa verhot huoneeseen (ehkä jo syyslomalla) ja ehkäpä neuloa hänellekin jättineulepeitto! Kuopuksen peiton aloitin eilen keväällä tilaamillani langoilla, ja lankoja olen selaillut netistä esikoisen peittoa varten. Värinvalinta on vielä kesken.:)

Tällaisia mietteitä tänä lokakuisena perjantaina. Mitä sulle kuuluu?

Taina

Takkatuli, kynttilät, paksut torkkupeitot - Syksy tuli kotiin

Minä jatkan taisteluani tuulimyllyjä vastaan, eli blogini on edelleen Facebookin ja Instagramin estossa, ja voi ilmeisesti olla sitä ainakin kuukauden päivät. Tänään löysin uuden kanavan laittaa viestiä ylläpidon suntaan, mutta mitään lukutakuuta sieltä ei annettu. Käsittämätöntä. Kun olen tuolla muutamassa ryhmässä kysellyt vastaavia kokemuksia, olen löytynyt kaksi kohtalotoveria, joilla kyseessä on ilmeisesti ollut kiusanteko. Vaikuttaa siltä, olen sitten onnistunut jotakuta ärsyttämään blogini julkaisuilla. Facebookin puolelta olisin toivonut jonkinlaista, edes alkeellista, tarkastusta ennen toimimista. 

Tämän postauksen aihe ei nyt kuitenkaan pitänyt olla kohtaamani vääryys, vaan syksy, joka tuli yhdellä rysäksellä viime viikolla, ja sisustelut, vääjäämätön seuraus vuodenajasta, jolloin elämä keskittyy jälleen neljän seinän sisälle.:)

Kynttilät (klik ja klik) ovat toki olleet vakiovarustusta iltojen pimennyttyä . Lämpötilojen laskettua lähelle nollaa tai pakkasen puolelle, kuten viime viikolla kävi, tekee mieli laittaa takkaan tulet ja istuskella sen ääressä kylmät varpaat lämpimiksi. Meillä ei vielä ole ollut lämpöjä päällä, vaan ilmalämpöpumpulla ja takan lämmöllä on pärjätty toistaiseksi.

Tein viikonloppuna heräteostoksen Facebook -kirpparilta, kun huomasin siellä olevan myynnissä Ikean Storsele rottinkituolin valkoisena. Oman elämänsä Sulo Vilen ei pysty vastustamaan, kun näkee jotain kaunista halvalla.;) Samalla laitoin tyhjän panttina olleen Ektorp -rahin myyntiin. Rahin päällä on tullut istuskeltua tuossa takan ääressä, mutta istuimena se on mielestäni aika huono. Jalkojen lepuutukseen sitä taas ei ole juuri koskaan käytetty, joten joutaa lähteä. Vielä ei ole uutta omistajaa löytynyt, mutta useamman kanssa on rahista keskusteltu. Yksi olisi halunnut ostaa samalla Ektorp -sohvan pellavapäällysteillä, samaa sarjaa kun ovat, mutta valitettavasti en voinut sohvaa myydä vielä! Täytyisi ensin löytää itselle uusi sohva, sitten saada mies uskomaan, että tarvitaan uusi sohva, ja lopuksi vielä järjestää rahat. Ei taida olla ihan heti tulossa meille uutta sohvaa...Mielessä oli käynyt, että uuden sohvan kaveriksi voisi hankkia nojatuolin tai kaksi, mutta tämä rottinkinen tuli vähän yllättäin. Kesällä tuolille löytyy varmasti paikka terassilta, jos se alkaa keväällä tuntua turhalta kapistukselta.:)

Kauppareissulta tarttui melkein väkisin mukaan puuvillaoksat, sillä halusin kokeilla, miltä ne näyttäisivät Paperpag -vaasissa. Minusta ne on hauska yhdistelmä!  Sivutason päälle keräsin puutarhasta pakkasen puraisemia oksia ja yhden kukkasen samaa puna-oranssia värimaailmaa. 

Jättineulepeitot on jälleen kaivettu esiin, niiden alla on mukava köllötellä illalla telkkaa katsellessa. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan nuo peitot, sillä postaukset ovat nousseet tuohon kuukauden luetuimpien listaan sivupalkkiin. Keväällä alesta tilaamani langat odottavat vielä inspiraatiota. Niistä olisi tarkoitus neuloa kuopuksen huoneen väreihin sopiva jättineule.

Kivaa viikkoa!<3

Taina