Syysloma kotosalla

 

Ihan äkkiseltään ei tule mieleen yhtään lomaa, jonka olisimme viettäneet näin kotioloissa, kun tällä lomalla olemme. Miehellä ei varsinaista lomaa ollutkaan, hän on tehnyt töitä, vähän väljemmin vain kuin kiireaikoina. Esikoinen puolestaan oli leirillä ohjaajana lähes koko loman, joten lomalaisia on ollut käytännössä vain puolet perheestä, minä ja kuopus. Etukäteen ajattelin viettää aikatauluttoman ja rennon viikon, ilman to do -listoja ja aika hyvin tässä onnistuinkin. Olohuoneen tason alta siivosin pari pussillista lehtiä ja terassi sai syksyisen asun. Pari hommaa, joita olin lykännyt arjen pyörteissä.

Pää mulla vaan tuppaa olemaan sellainen, että ei välttämättä ymmärrä olevansa lomalla, kun ollaan kotona. Suorittajaminä pyrkii varmaan päivittäin esiin. Ehdottelee mielessä kaikkea sellaista, mikä helpottaisi kyllä arkea, mutta samalla olisi jotain muuta kuin lepoa tai latautumista. Sinnikkäästi olen vaimentanut tuon suorittajan pääni sisällä ja pysytellyt pois varastosta, vaatehuoneista, keittiönkaapeista tai muista paikoista, joissa aina riittäisi järjeteltävää.

Kotilomassa parasta on kiireettömät aamut, syyslomassa erityisesti kynttilöiden polttaminen, kaikessa rauhassa nautittu aamukahvi ja takassa loimottava tuli. Hipsuttelua villasukissa ja siirtymistä sinne, minne aamuaurinko kulloinkin sattuu paistamaan. Aamulla makuuhuoneeeseen, myöhemmin olohuoneeseen. 

Aika paljon tuli vettä ja oli harmaita hetkiä. Auttaisikohan asiaa, jos kirjoitan tännekin, että meidän syysloma on valon ja syksyn kannalta liian myöhään näin viikolla 43! Ulkona lenkkeillessäni en nähnyt yhden yhtä syyslomalaista (lapsia ja nuoria siis) monena päivänä. Ei minua itseäkään sadesää houkutellut ulos, mutta kokemuksesta tiedän, että lenkkeily huonollakin säällä on jatkuvaa sisälläoloa parempi vaihtoehto. Lapsilla tuota kokemusta ei ole.

Tuollaisena harmaana päivinä, kun on tuntunut, ettei jaksaisi nousta, vaikka on lomalla, mietin, että ehkä meillä pitäisi olla pimeimpään vuodenaikaan oma siestamme, hämäränhyssy, ja sen hämäränhyssyn aika olisi ehdottomasti aamuisin. Onko kohtuutonta vaatia jatkuvaa tehokkuutta ihmisiltä, kun meille niinkin tärkeä asia, kuin auringonvalo on olemattomissa? Liekö ihme, että yhä useampi suomalainen kokee työnsä tehokkuusvaatimukset uuvuttaviksi. Vaikka valon määrä oli myös "ennen vanhaan" syksystä kevääseen vähissä, uskon, että ihmiset voivat aiemmin paremmin, kun pystyivät elämään enemmän luonnollisen rytmin mukaan, jota sääteli valon määrä. Yhteiskunta, joka on auki 365 päivää ja 24/7 pyrkii hävittämään luontaiset rytmit, koska ne eivät aina-auki yhtälöön sovi. Vaan näillä mennään, paluuta entisaikojen "tehottomuuteen" ei liene luvassa. 

Reseptini pimeän (mielen) torjuntaan on näin loppuvuodesta jouluttelu. Syyslomaani perinteisesti kuuluu vanhojen joululehtien lueskelu ja uusien hankinta. Kolme uutta lehteä olen viikon aikana hankkinut ja niistä jo kovasti inspiroitunut. Varsinkin Skandinaavinen joulu -lehti oli erityisen ihana. Lehden jouluiset, upeat, kukka- ja kranssi-ideat saivat ainakin oman pääni jo suunnittelemaan (kukkaisaa, "vihreää") joulukotia. Oli muuten hauska löytää viime joululta muistiinpanot, jotka olin kirjoittanut itselleni tätä tulevaa joulua ajatellen. Siellä muistilistassa oli mm. kielto ostaa uusia kuusenkoristeita! Olin ihan kokonaan unohtanut asian. Hyvä, että löysin nuo muistiinpanot ajoissa...

Matkamuistoksi tältä lomalta kotoa kävin hankkimassa Marimekon uudet kynttilän Puteli- ja Butticula -kynttilänjalat, jotka ovat ihan vasta kauppoihin putkahtaneet ja tuolla ekoissa kuvissa näkyvät. Sokoksen kodinosaston -20 prosenttia oli se viimeinen sysäys ostoksille lähtemiseen. Minusta nuo ovat aivan mielettömän ihanat ja olkoon nyt samalla muistona leppoisasta kotilomasta ja tästä hullusta vuodesta, jota vielä pari kuukautta on jäljellä.

Kivaa lokakuun viimeistä viikkoa!

Taina

Terassin syysilme

 

Vaikken Feng shuin opeista paljon tiedäkään, niin uskaltaisin väittää, että fiilis kotiin tullessa on erilainen riippuen siitä, millaisia näkymiä kotona on vastassa. Onko vastassa kenties ruukkuihin kuolleet kukkaset, roskapussi ovenpielessä, eteinen täynnä lojuvia kenkiä, takkeja ja mitä ikinä sinne tuppaa kasaantumaan. Ainakin minä koen, että jos etuterassi ja eteinen ajautuu jostain syystä hyrskyn myrskyn tilaan, on kotiintulo sellaista, että tekisi mieli vain sulkea silmät ohikulkiessa, nopea puikahdus ja unohdus. Joskus on niinkin tehtävä, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Itse sain nyt lomalla inspiksen laittaa viimein etuterassin syyskuntoon ja miten paljon mukavampaa on käydä vaikka postilaatikolla, kun saa palata siistin etuterassin kautta kotiin!

Lankaköynnös ja muratti ovat vielä hyvässä kunnossa, vaikka olen hoitanut niitä aika vähän elokuun puolivälin jälkeen. Periaatteessa nuo molemmat voisi saada talvehtimaan, mutta meillä siihen ei taida olla sopivaa paikkaa. Sisällä meillä on liian lämmin, varsinkin silloin, kun takkaa lämmitetään. Lankaköynnöksen ja muratin jätin siis sijoilleen. Muut kesäkukat nyhdin astioista roskiin ja hankin niille kaveriksi callunoita. Myös yksi hortensiaruukullinen on vielä ainakin osittain hengissä. Hortensioiden kanssa kävi niin, että heinäkuun sateissa kastelin niitä aina pimeällä, enkä huomannut niiden olevan hukkumaisillaan.:/ Tämä yksi ruukkullinen säästyi hukkumiskuolemalta, koska vesi tuntui aina lorisevan lehtiä pitkin maahan. Raukka yritti vain pysyä hengissä!

Kesähuoneen nurkilta toin jälleen tarjotinpöydän ovenpieleen. Hain varastosta Mr Plant -joulukuuseni ja talolyhdyn, jonka maalasin vuosia sitten, ja joka on ollut lähdössä kirppikselle monen monta kertaa. Meriheinäkori on tainnut olla ulkona jo pari vuotta ja se alkaa kieltämätä hieman jo näyttää siltä. Koriin sujautan usein tiiliskiven tai ainakin painavan kiven, jottei tuuli vie koria ja kasveja mennessään. Tiiliskiven päälle asettelin callunan. Yksi calluna odottaa vielä ripustamista appiukon aikoinaan tekemille tikkaille. Mulla on noita ruukkuja vähän siellä sun täällä. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja järjestää ne jonnekin!.

Aiemmin syksyllä tein toisesta, siitä hukuttamastani, hortensiasta kranssin, jonka siirsin ovesta seinällä olevaan naulaan. Etuoveen solmin uuden kranssin. Sen pohjana on kirjontakehyksen toinen rengas. Ostin syksyllä kirjontakehyksen Kärkkäiseltä kranssipohjaksi. Vaalea puu on kaunis, jos teen kranssin, jossa kranssipohja jää näkyviin. Nyt sidoin kranssin pohjalle pari pientä oksaa mäntyä ja kolme oksaa kuivattamaani proteaa, ihanaa bridal blushia! Kranssin viimeistelin kukkakimpun mukana tulleella nauhalla, jotka aina laitan talteen. En voisi heittää niitä roskiin.:)

Tässä kohti sitä aina ihmettelee, että miksi en tehnyt jo aiemmin. Tämä syksyn pitkään jatkunut lämpö kyllä osittain selittää myöhäistä ajankohtaa. Joka tapauksessa nyt on IHANA tulla kotiin, kun sisääntulo on nättinä. 

Oikein rentouttavaa viikonloppua!

Taina

p.s: Voihan kääk! Uusi Blogger temppuilee noiden tekstikokojen kanssa. Nyt loppui kärsivällisyys ja aika. Sorry! Olkoon nyt noin...:(

Kimppujen kimppu!

Hupsis! Lokakuun 19. päivä ja tämä on tässä kuussa ensimmäinen postaukseni tänne blogin puolelle. Koska nyt vietetään syyslomaa täällä Lahdessa, toivon, että tällä viikolla saisin postailtua koko kuukauden edestä! Kevään etätyöt järjettömän pitkine päivineen saavat vieläkin minut välttelemään koneen äärellä istuskelua. Haluan kuitenkin sinnikkäästi pitää blogini hengissä. Onneksi vanhat postaukset näyttävät riittävän tekohengitykseksi, kun bloggaaja huilailee.:) Kiitos, kun käytte niitä lukemassa!<3 Siellä on joukossa ihan hyviäkin juttuja.:)

Viime torstaina olin pitkästä aikaa mukana kukkasidontaillassa, tällä kertaa ilta järjestettiin yhdessä lempparissani, meidän lähikukkakaupassamme Villiviinissä. Ammattijärjestömme osallistui iltaan maksamalla puolet kurssimaksusta. Vaikka etukäteen olin aivan rättipoikki väsynyt, niin olen todella iloinen, että menin väsymyksestä huolimatta. Eija näytti meille kimpun sitomisen periatteen (toki se on minulle tuttu jo ennestään, mutten voi sanoa osaavani sitä vielä kunnolla) ja tekikin niin ihanan kimpun, että käytin sitä inspiraationlähteenä ja mallina omalle kimpulleni. 

Villiviinissä on aina sellaiset valikoimat, että vaikeinta on päättää, mitä milloinkin haluaisi. Tässä mielettömässä kimpussa on pääkukkana krysanteemi, joku oksa eustomaa, pari sudenporkkanaa (näitä haluaisin kasvattaa ensi kesänä omassa pihassa), sinistä piikkiputkea, pari oksaa keltaista krysanteemia ja muutama kultahehku (myös näitä olisi toiveissa saada vaikka ruukkuun), sekä jokunen tupsukka jänönheinää. Vihreyttä ja ilmavuutta kimppuun tuo ruscus ja värjätty eucalyptus. Nyt kun koronatilanne on se, mikä on. Taitaa tämä syysloma kulua ihan kotioloissa. Siksi on erityisen ihanaa, kun tuo kimppu ilahduttaa olohuoneen pöydällä! 

Kuten kuvista näkyy, sohvatyynyt ovat saaneet uudet päälliset, aika retroa, etten sanoisi.;) En olisi ikinä voinut kuvitella, että valikoisin ruskean ja keltaisen eri värejä meille kotiin. Katsotaan nyt. Tähän ruska-aikaan nuo värit ovat tuoneet kivasti syksyistä luontoa sisälläkin, mutta ruska alkaa olla kohta ohi... Luultavasti sitten meillä palataan tuttuihin ja turvallisiin väreihin, vihreisiin, vaaleanpunaisiin ja sen sellaisiin.:)

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Syyskuun aamuna keittiössä

Heissan, ja mukavaa syyskuun alkua! Vaikka päivät ovat tällä viikolla olleet hetkittäin hyvinkin lämpimiä, ei voi kuin todeta, että erityisesti aamuissa ja illoissa on jo syksyntuntua. Takkakausi on toistaiseksi avaamatta, mutta kynttiläkauden sisätiloissa aloitin tänään.:) 

Viikonloppuaamut on arjen juhlaa kiireettömyytensä vuoksi. En liene ainoa, jolla kodinhoito jää työpäivinä lähinnä pakollisiin ruokaostostoksiin ja kokkailuihin. Tämän aamun aloitinkin keittiön siivouksesta, ja söin aamupalan vasta siivoilujen jälkeen. Kunhan saadaan tänään eteisestä roskat kierrätyspisteeseen vietyä ja pyykkikori alkaa tyhjentyä likapyykistä, on hyvä jälleen aloittaa uusi viikko.

Lampaantaljat toisin varastosta keittiöön suurin piirtein tässä vaiheessa vuotta, jos ne koskaan olisivat varastoon päätyneet... Kun muistaakseni kesäkuussa otin taljat pois ja vein ne kodinhoitohuoneeseen odottamaan varastoon viemistä, sain perheen miesväeltä palautetta, että taljat olisi kiva pitää kesälläkin keittiöntuoleilla. Koska olin vähemmistönä, toin taljat takaisin, ja tuossa ne ovat olleet koko kesän.

Toissaviikon kukkaostoksista oli vielä elossaolevananäköisenä sudenporkkanaa ja tähtiputkea. Voi toki olla, että ovat vain kuolleet noin kauniisti...Hortensianoksan leikkasin pihalta ja kaapista kaivoin viimevuotisen syyskynttilän. Kyllähän minä syksystäkin tykkään! 

Keittiökuume on vaivannut minua viime kuukausina, vaikka syitä keittiön uusimiseen on vain vähän, niistä suurimpana vaihtelunhalu. Oikeasti meidän keittiössä on runsaasti sekä säilytystilaa, että laskutilaa, ja keittiö on niin hyvässä kunnossa vielä 15 vuoden jälkeenkin, etten oikein voi perustella edes tasojen vaihtoa muulla kuin, että joku muu materiaali olisi kivempi kuin lasten vuoksi valittu laminaatti. Onneksi siivoaminen, tuoreet kukat pöydällä ja uusi kahvikuppi silloin tällöin auttaa toistaiseksi tähänkin vaivaan. 

Ostin nimittäin eilen Sokoksen -20% tarjouksena syksyisen Unikko -mukin. Räsymattoa syksyn väreissä lähdin hakemaan, mutta pienemmät kupit olivat jo loppuneet. Olen astellut kupit hyllyyn niin, että alahyllyllä on kesäiset, heleäväriset tai hempeät kupit. Ylähyllyllä on syksyisemmät ja talveen sopivat. Vielä en kuitenkaan halunnut vaihtaa syksyisiä kuppeja kädenulottuville.

Instan puolella on ollut viime sunnuntaista saakka tykkäys-kommentointi- ja seuraamisestossa. Mielestäni en ole käyttäytynyt tuolla erityisen yliaktiivisesti, tai muutenkaan häiriköinyt, liekö sitten kyseessä jälleen kiusa vai mikä. No, onneksi on muutakin elämää.;D Tämä vain samalla teille tiedoksi, miksi olen ollut instassa sanaton viimeisen viikon.

Kaunista ja inspiroivaa syyskuuta!<3

Taina

Terassi talvikuntoon // Arvonnan voittajat

Tästä kuluneesta syksystä on ollut helppo tykätä. Sää on ollut melko kuivaa ja lämmintä, ei tihruista ja koleaa, kuten toisinaan varsinkin marraskuussa on. Tänään meitä on pitkästä aikaa hemmoteltu kunnon auringonpaisteella, eilinen ja perjantai vasta vähän lupailivat, mutta tänään täällä Lahden seudulla on tankattu aurinkoenergiaa. Tuntui, että ihmisiä oli joka paikassa liikkellä, eihän valoisan aikaan malta olla sisällä! Jännä juttu, mutta minua alkaa auringonpaisteessa jouluttaa ihan mahdottoman paljon.:) 

Pitkään jatkuneen syksyn ansiosta olemme kerrankin saaneet terassin laitettua talvikuntoon hyvissä ajoin ennen talvea! Keväällä, ennen lakkiaisia, öljysimme terassin uudestaan tummaksi. Edellisen kerran öljyäminen oli tehty ripijuhliin neljä vuotta aiemmin, pinta pysyi meistä varsin hyvänä, joten tarvetta jokavuotiseen öljyämiseen ei ole ollut. Kun silloin edelliskerralla vaihdoimme terassin värin ruskeasta mustaan, niin tällä kertaa teimme sekoituksen mustasta ja kelonharmaasta, puolet ja puolet. Olen tykännyt terassin väristä, sillä sävy on hieman pehmeämpi kuin pelkällä mustalla öljytty. Siinä ei myöskään erotu hiekkajäljet ihan niin hyvin kuin mustasta terassista. 

Ennen juhlia öljysin myös yhden terassin puutelineistä, samoin kuin puunvärisen kukkatelineen, molemmat mustiksi. Ei siitä ole kuin pari-kolme viikkoa, kun öljysin vielä kaksi muutakin puutelinettä, nyt kaikki ovat vähemmän jämäpuista tehdynnäköisiä. Tämän talven takkapuut tulivat tuollaisissa säkeissä. Ei kovin nätit, mutta käytännölliset. Puut voi kantaa sisälle pussi kerrallaan. Josko tulevalla viikolla pitkästä aikaa olisi takan lämmittämisen aika...

Kesällä hankkimani Kekkilän puinen kasvulaatikko on myös tyhjennetty, tosin nostin siihen vielä sinnittelevät kesävihreät ruukuissaan. Eihän niitä sentään voinut pois heittää. Syyskukista lankaköynnökset ovat olleet ruukuissa keväästä asti, neilikoiden ja pelakuiden tilalle vaihdoin syksyn alussa valkoiset callunat ja Villiviinistä löytämiini heiniin. 

Clas Ohlsonin tulitelineet jäivät terassille odottelemaan juhlahetkiä, kuten itsenäisyyspäivää ja joulua. Hieman heppoisethan nuo ovat, mutta menevät paremman puutteessa.

Sitten hyvänmielenarpaisiin! Osallistujia oli blogin ja Facebookin kautta peräti 43. Oli ilo lukea kommenttejanne.<3 Kiitos kaikille kommentin jättäneille!

Arvoin kuusi voittajaa. He ovat Aila, Anne (Meluisa perheemme -blogista), Ellen, Outi (Outi´s life -blogista)  sekä Marja Lämsä, voittivat kukin suklaata. Hannalle, Parempi tänään -blogista lähtee suklaan lisäksi Hemtexin kynttilä. Onnea kaikille voittajille!<3 Olen laittanut sähköpostia niille, joiden osoitteet sain selville. Loput yritän tavoittaa blogin tai Facebookin kautta.

Oletteko muuten seuranneet Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa? En ole seurannut kisaa moneen vuoteen, mutta tänä vuonna mukana on aivan mielettömän upeita tanssijoita, ja kun kerran aloitin seuraamisen, ei sitä voi jättää kesken. Nyt keskityn ohjelmaan, joka tuossa pyörii parhaillaan.:)

Mukavaa viikkoa!

Taina

Takkatuli, kynttilät, paksut torkkupeitot - Syksy tuli kotiin

Minä jatkan taisteluani tuulimyllyjä vastaan, eli blogini on edelleen Facebookin ja Instagramin estossa, ja voi ilmeisesti olla sitä ainakin kuukauden päivät. Tänään löysin uuden kanavan laittaa viestiä ylläpidon suntaan, mutta mitään lukutakuuta sieltä ei annettu. Käsittämätöntä. Kun olen tuolla muutamassa ryhmässä kysellyt vastaavia kokemuksia, olen löytynyt kaksi kohtalotoveria, joilla kyseessä on ilmeisesti ollut kiusanteko. Vaikuttaa siltä, olen sitten onnistunut jotakuta ärsyttämään blogini julkaisuilla. Facebookin puolelta olisin toivonut jonkinlaista, edes alkeellista, tarkastusta ennen toimimista. 

Tämän postauksen aihe ei nyt kuitenkaan pitänyt olla kohtaamani vääryys, vaan syksy, joka tuli yhdellä rysäksellä viime viikolla, ja sisustelut, vääjäämätön seuraus vuodenajasta, jolloin elämä keskittyy jälleen neljän seinän sisälle.:)

Kynttilät (klik ja klik) ovat toki olleet vakiovarustusta iltojen pimennyttyä . Lämpötilojen laskettua lähelle nollaa tai pakkasen puolelle, kuten viime viikolla kävi, tekee mieli laittaa takkaan tulet ja istuskella sen ääressä kylmät varpaat lämpimiksi. Meillä ei vielä ole ollut lämpöjä päällä, vaan ilmalämpöpumpulla ja takan lämmöllä on pärjätty toistaiseksi.

Tein viikonloppuna heräteostoksen Facebook -kirpparilta, kun huomasin siellä olevan myynnissä Ikean Storsele rottinkituolin valkoisena. Oman elämänsä Sulo Vilen ei pysty vastustamaan, kun näkee jotain kaunista halvalla.;) Samalla laitoin tyhjän panttina olleen Ektorp -rahin myyntiin. Rahin päällä on tullut istuskeltua tuossa takan ääressä, mutta istuimena se on mielestäni aika huono. Jalkojen lepuutukseen sitä taas ei ole juuri koskaan käytetty, joten joutaa lähteä. Vielä ei ole uutta omistajaa löytynyt, mutta useamman kanssa on rahista keskusteltu. Yksi olisi halunnut ostaa samalla Ektorp -sohvan pellavapäällysteillä, samaa sarjaa kun ovat, mutta valitettavasti en voinut sohvaa myydä vielä! Täytyisi ensin löytää itselle uusi sohva, sitten saada mies uskomaan, että tarvitaan uusi sohva, ja lopuksi vielä järjestää rahat. Ei taida olla ihan heti tulossa meille uutta sohvaa...Mielessä oli käynyt, että uuden sohvan kaveriksi voisi hankkia nojatuolin tai kaksi, mutta tämä rottinkinen tuli vähän yllättäin. Kesällä tuolille löytyy varmasti paikka terassilta, jos se alkaa keväällä tuntua turhalta kapistukselta.:)

Kauppareissulta tarttui melkein väkisin mukaan puuvillaoksat, sillä halusin kokeilla, miltä ne näyttäisivät Paperpag -vaasissa. Minusta ne on hauska yhdistelmä!  Sivutason päälle keräsin puutarhasta pakkasen puraisemia oksia ja yhden kukkasen samaa puna-oranssia värimaailmaa. 

Jättineulepeitot on jälleen kaivettu esiin, niiden alla on mukava köllötellä illalla telkkaa katsellessa. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan nuo peitot, sillä postaukset ovat nousseet tuohon kuukauden luetuimpien listaan sivupalkkiin. Keväällä alesta tilaamani langat odottavat vielä inspiraatiota. Niistä olisi tarkoitus neuloa kuopuksen huoneen väreihin sopiva jättineule.

Kivaa viikkoa!<3

Taina