Hei vaan ja terveiset ruskareissulta Lapista! Olen haaveillut tällaisesta monta vuotta. Edellisen oikean Lapin matkan tein lapsena, sillä eihän Rovaniemen eteläpuoli taida olla varsinaista Lappia, vai onko? Kesäreissu Lappiin ei kohdallani ole hyvä vaihtoehto, sillä minut meinataan syödä elävältä toisinaan kotipihassakin. 20 vuotta yhtäjaksoista työskentelyä kaupungin leivissä tarkoittaa meillä yhtä ektsraviikkoa lomaa kertaluontoisesti. Pelkäsin, että koronan tai heikon talustilanteen vuoksi etuus jää saamatta, mutta kuten kuvista näkyy, täällä ollaan.
Olin tutustunut Pyhätunturiin todella heikosti etukäteen. Matkakohteeksi se valikoitui aika sattumalta. Yritimme etsiä kohdetta mahdollisimman etelästä, kuitenkin niin, että ruska-aika olisi jo käsillä. Tuon ruskan kanssa onkin sitten ihan sattumankauppaa, osuuko kohdalle vai ei. Uskon, että väriloistoa on vielä edessä ensi viikollakin, sillä esim. kaikki koivut eivät vielä ole keltaisena. Ilmeisesti teimme ihan kelpo valinnan valitessamme kohteeksi Pyhätunturin, ympäröivä luonto on tehnyt meihin todella vaikutuksen. Toissapäivänä kolusimme Isokurun pohjia. Jos eksyt tänne muulloin kuin talvella, suosittelen lämpimästi Isokuruun tutustumista. Talvella sinne ei pääse lumivyöryvaaran vuoksi.
Koska olin niin huonosti valmistautunut etukäteen, en osannut oikein odottaa mitään ennakkoon. Uskon, että Isokuru olisi täyttänyt odotukset, jos sellaisia olisi ollut! Uskomaton paikka kerrassaan. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut kivistä, mutta tuolla oli niin paljon mielenkiintoista tietoa, että opin monta uutta asiaa vähän vahingossa Pyhätunturin kivistä.:) Täällä on meneillään jonkinlaiset remontit, eikä suosittua ja suhteellisen helppoa Karhunjuomalammen reittiä pysty kiertämään kokonaan. Niinpä me kävelimme Isokurun kautta Pyhäänkasteenputokselle ja samaa reittiä takaisin. Loppumatkan tosin menimme eri polkuja kuin tullessa. Kyllä täällä kävelyreittejä riittää.
Eilen starttasimme jo aamulla hyvissä ajoin, sillä väkeä täällä on tähän aikaan vuodesta paljon liikkeellä. Suuntasimme ensin Tunturiaavan luontopolulle. Olipa elämys nähdä poroja samoilla lenkkipoluilla! Tunturiaapa oli upea syysvärityksessään ja suojärvien sinisyys toi taivaansinen kanssa kauniin kontrastin. Kuukkeleita täällä on muuten myös valtavasti ja ne tulevat aivan lähelle, koska ovat tottuneet pähkinöitä kädeltä tarjoaviin ihmisiin. Tuossa suoreitillä vietimme kahvituokion laavulla ja siinäkin pienessä hetkessä kuukkeli kävi ihan vieressä ihmettelemässä, eikö meillä ole yhtään pähkinöitä.





















































