Menovinkki

Herätys lahtelaiset ja naapurit! Tänään ei enää ennätä, mutta huomenna ehtii vielä poikkeamaan Sisustus Chillin pop up-myyntiin Villähteelle. Mitä ihania tuotteita...

Jos pari merkkiä kodintarvikkeista pitäisi mainita, jotka on nyt kovasti in, niin sanoisin Nicolas Vahé ja Musta 5101, näin näppituntumalla. Jos muistatte sisutusvinkkini viikon takaa, niin juuri tuon Mustan tiskiharjaa ja -rättiä haikailin itselleni. En haikaile enää, sillä kävin ne ostamassa itselleni. Samoin Nicolas Vahen oliiviöljypullo... Voi hyvänen aika! Että voi olla arkiesine kaunis! Tuossa yläkuvassa niitä on, mutta en tajunnut siinä kiireessä kuvata paremmin.:/ Kauniita arkiesineitä kuuluukin pitää esille, eikä kaapeissa piilossa, nämä ovat juuri sellaisia.:)

 

Myös sitä mun himoitsemaan raitaa oli ainakin noissa säilytyssäkeissä (hinta muistaakseni noin 18 euroa, ei paha), mukeissa, pilleissä...Kaikkea en varmaan edes huomannut!

Siispä huomenna sunnuntaina kannattaa ajella Erstan kartanolle väentuville tekemään ostoksia! Pop up-myynti on auki klo 12-16. Nämä eivät oikeasti ole edes mitään törkykalliita.  Toki näitä tuotteita saa tuolta nettikaupastakin, mutta säästyypä postikulut, kun käy paikan päällä.

Lupaan olla pommittamatta teitä näillä jutuillani samaa tahtia vähään aikaan!:) Tämä oli vaan nyt pakko laittaa, jotta osaatte huomenna ajella Erstalle!:)

Taina 

Kässätreffit ja raitamekko

Sovittiin tällä viikolla muutaman työkaverin kanssa treffit käsitöiden ja askartelun merkeissä. Tällaista suosittelen lämpimästi muillekin! Viimeksi järjestettiin samanlainen joulun alla, joulukorttipaja. Jos tehdessä kaipaa mielipidettä tai neuvoja, niin niitä saa halutessaan. Mukaan voi tulla myös hengailemaan, jos ei huvita "paskarrella". Samalla voi kahvitella nyyttärimeiningillä ja pälättää muutenkin kaikkea maan ja taivaan välillä. Jos aikaa varaa muutaman tunnin, niin valmistakin syntyy. Olen hieman tympääntynyt keskeneräisiin projekteihin kaapeissa...

Viime aikaisiin kirppislöytöihini lukeutui myös sinivalkoraidallinen tuubihuivi, jolla oli hintaa kaksi euroa. Huivi olisi sellaisenaankin ollut kiva kesävaate, mutta koska se oli minusta niin iso, niin ajattelin, että tässä voisi olla nyt mulle kesämekkoon kangas. Raitakuume, se on siis vaivannut jo jonkinaikaa.:) Otin treffeille mukaan tuubihuivin, sekä Nanson trikoopaidan, jonka avulla aioin taikoa kesämekon, lisäksi tietysti croissanteja yms. tykötarpeita (ne juhannuscroissantit) kahvittelua varten.

En jaksanut piirtää kaavoja, vaan asettelin aluksi paidan halkaistun tuubihuivin päälle niin, että etukappale oli levitettynä sille ja laitoin sen nuppineuloilla kiinni. Sitten vain rohkeasti leikkasin noin sentin päästä (saumavarat). Tämän jälkeen tein saman takakappaleelle. Tässä vaiheessa oli helppo huomata, että kangas ei riittäisi hihoihin. Harmi! Olisin halunnut lyhyet hihat! No, kaikkea ei voi saada kahdella eurolla.;)

Leikkasin huivin reunasta suikaleet kaula-aukon huolittelua varten eli reunakaitaleet ja neulasin ne kiinni kaula-aukkoon. Tämän jälkeen ompelin reunakaitaleet kaula-aukkoon, ja lopuksi kokosin mekon saumurilla. Mekon helma on toistaiseksi vain huoliteltu saumurilla. Mietin vielä, että jätänkö sen niin, vai teenkö päärmeen...

Mallailin mekkoa viime keväänä Kapp Ahlista ostamani neuleen kanssa. Minusta se sopii paremmin kuin hyvin mekolle kaveriksi! Vielä valkoiset tennarit jalkaan, niin eikös se ole siinä? Ripaus punaista olisi kiva myös, vaikka joku koru. Mekko näyttää kevyemmältä ilman raskasta huivia, mutta olkoon nyt tuossa sitä punaista mallaamassa.:) Otan mekon koekäyttöön mökkireissulla, testaan kehtaisiko tässä ihan ihmisten ilmoille lähteä...;)

Mukavaa lauantaita!:)

Taina

Kesäkirppislöytöjä

Viime viikkojen sateisina päivinä olen ehtinyt tutkailemaan lähialueen kirpputoreja, sellaisiakin, joissa ei tule juuri koskaan käytyä. Yhdestä sellaisesta yllätyin erityisen positiivisesti. Viime käynnistä on valehtelematta useampi vuosi, ja tämä kirppis sijaitsee meitä kaikkein lähimpänä. Liekö vaihtanut omistajaa vai mitä, mutta hinnat olivat minusta kohtuulliset ja paikat siistit, tarjontakin erittäin mielenkiintoista. Puuttumatta nyt siihen tosiasiaan, että kaapit odottavat edelleen siivousta ja tavaroiden karsintaa, niin tyhjin käsin en ole joka kerta reissusta palannut...

En ole oikein koskaan ollut suuri kristallin ystävä, vaan voihan olla, että kohta mulla onkin kaapit täynnä kristallia.;) Tietääkseni mulla on vain kaksi kristalliastiaa ennestään: eräältä oppilaalta kauan sitten lahjaksi  saamani pieni maljakko sekä anopin ostama kastemalja nuoremmalle pojalle. Neljä kuohuviinilasia, jotka painosta päätellen ovat kristallia, maksoivat yhteensä neljä euroa. Mikä parasta, ne muistuttavat muodoltaan ensimmäiseen omaan kotiini ostamia kuohuviinilaseja (eivät taatusti ole kristallia!), joista on vuosien saatossa mennyt muutama rikki. Nii-in, joskus olen ihmetellyt, että miksi olen ostanut 12 kappaletta kuohuviinilaseja kotoa pois muuttaessani...En muista, että olisi kuohuviinillä kilistelty noihin aikoihin. Lasit lienevät jo maksaneet itsensä takaisin reilussa 20 vuodessa.;) Meille on lähivuosina varmasti tulossa juhlia, joissa on kiva juoda alkumaljat kauniista laseista. Mielestäni kaikkien lasien ei tarvitsekaan olla samaa sarjaa!:) 

Vaikka keittiön kaapit ovat todellakin siivouksen tarpeessa, niin pari tarjoiluastiaakin olen kotiuttanut. Nämähän ovat aika pieniä, ja mahtuvat toisten astioiden sisälle laatikossa, joten ihan perusteltu ostos siis.;)) Kaunis hopeanharmaa väritys ja koukeroinen kuviointi sai minut näihin tarttumaan. Ajattelin, että nämä käyvät hyvin valkoisten astioiden kanssa. Kuvioinnin vuoksi ne olivatkin aika hankalat kuvattavat. Monen monta kuvaa piti ottaa, että tuli edes jotenkin siedettävä...Heijastuksia tuossa on nytkin, ja varsinkin tumma kuppi muuttui kuvatessa rakeiseksi. Hintaa kupeilla taisi olla yhteensä kaksi euroa.

Pelastusarmeijan kirpputori on paikka, jonne tulee harvemmin eksyttyä. Taidan olla vähän asenteellinen...Oletus, että siellä on vain vanhojen ihmisten juttuja, kuluneita ja kulahtaneita, eikä edes mukavalla tavalla siis. No, ei se ihan noin taida olla! Kassan läheltä pongasin kauniinvärisen huivin. Vaikutti laadukkaalta ja hintaa oli  euro 80 senttiä. Materiaali on sata prosenttista pellavaa ja kauniit kirjailut olivat mieleeni. Kotona tarkistin, että huivin merkki Marc Aurel kuuluu ainakin Stockmannin valikoimaan...Tästä tuli heti uusi suosikkini! 

Lanttila on Lahden alueella kirpputori, jossa tulee käytyä muita paikkoja useimmin, johtuen varmaan Lanttilan suuresta koosta. Viimeksi käydessä oli tosin yllättävän paljon tyhjiä pöytiä (ihmiset lomalla)...Leluja ei ole tullut varmaan vuosiin ostettua kirppareilta, koska niillä leikitään niin vähän enää meillä. Tämän jättikokoisen Lego-lentokoneen nappasin kuitenkin pikaisesti itselleni tai oikeastaan tuolle nuoremmalle pojalle, eikä ollut turha ostos. Lentokoneella oli hintaa tasan kymppi, ja se on ollut kovassa käytössä sen jälkeen. Ihmeellisiä kieppejä se tekeekin noin isoksi matkustakoneeksi.;)

Mutta nyt! Miehelläkin alkaa tänään kesäloma, ja sitähän voisi vaikka grillailla tänään, kun aurinkokin paistaa. No juu, paistaa aina, kun ei sada.:P Huomenna saamme vieraaksi rakkaan ystäväni, nuoremman pojan kummin, kahden lapsensa kanssa länsirannikolta. Se on ihan parasta! Luvassa paljon naurua ja juttua yömyöhälle...

Aurinkoista perjantaita!

Taina

Ikkunoiden korjailun lomassa

Kesähuoneen ikkunoita remppaillessa on todellakin aikaa mietiskellä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jos olisin tiennyt ostaessani, kuinka suuri urakka on edessä, en tiedä olisinko tyytynyt uudempiin ikkunoihin, joista olisi voinut suoraan ryhtyä rakentamaan unelmieni tilaa...tuskin.

Olen myös alkanut ymmärtää lausahdusta "vanha talo on elämäntapa" aivan uudella tavalla. Vaikka omakotitalo aina vaatii paljon työtä, niin vanha omakotitalo vaatii työtä monin verroin, ainakin, jos se on päässyt uinumaan ruususen unta... Moni vanha talo on. Tai sitten on tehty ajanmukaisia, mutta tyhmiä remontteja, jotka ovat saaneet paljon pahaa aikaiseksi. Monta kertaa noiden ikkunoitteni ääressä olen ajatellut, että onpa se hyvä, etten remontoi näitä ikkunoita asuinrakennusta varten, ikkunoita on vain neljä ja ruutuja yhteensä 64. Rikkinäisiä ruutuja oli ehkä viitisentoista. Pääsin siis vähällä. Kittejä on pitänyt uusia myös ehjien ruutujen reunoista. Vanhan kunnostaminen ei ole hätähousun hommaa.:)

Pesen kyllä nämäkin ruudut pian!:)

Mietin kitatessa ystäviämme, jotka omistavat yli satavuotiaan talon, ja ovat tehneet omaa ikkunaremonttiaan hiljalleen. Kuinka he jaksavat urakkaansa? Varmaan välillä tulee tuskastumisen hetkiä.  Vanha talo on kieltämättä upea, ja kaipa remonttia tehdessä voi ajatella, että talon tarina jatkuu ainakin seuraavat sata vuotta, kun kunnostuksen tekee huolella, oikeita menetelmiä käyttäen. Samalla sitä jättää oman puumerkkinsä talon rakenteisiin.

Mielenkiinnolla seurailen blogia, jossa tehdään kotia autiotalosta. Mielessäni minäkin teen samaa lähistön autiotaloille. Eipä taitaisi minusta kuitenkaan olla todellisuudessa samaan. On varmasti rankkaa puuhaa riisua talo ensin tyhjäksi, ja sitten rakentaa kaikki uusiksi. Sen verran hyvin tunnen myös omaa miestäni, että tuollaiseen projektiin hän ei varmaan suostuisi.:)

Viime elokuussa urakka oli vielä alussa.

Monet kerrat olen myös ajatellut kiitollisena Susannan kuvallisia ohjeita ikkunoiden remontointiin. Myös häneltä (pelkillä postikuluilla) tilaamani tiskirättien suikaleet, ovat olleet hyvänä apuna kittien poistossa.  Museovirastolta löytyvät korjausohjeet, joista on samoin ollut hyötyä minulle. Nämä olkoon myös vinkkinä muille vanhoja ikkunoita kunnostaville. Jos ei muuta, niin ainakin tunnen viisastuneeni rutkasti tämän ikkunaprojektin aikana ja arvostukseni käsityötä ja entisaikojen osaajia kohtaan on noussut entisestään. Kunnostusurakka lähenee loppuaan, jee!:)

Taina

Pelkkää raitaa!

Viime aikoina mussa on nostanut pitkästä aikaa raitakuume. Olen varmaan aina tykännyt raidoista, varsinkin mieheni ja poikien yllä. Eikä oma vaatekaappikaan ole raidoilta välttynyt. Kellä nyt ei olisi vähintään Marimekon tasaraitaa ollut?! Raidat ovat yleensä olleet värikkäitä, mutta juuri nyt miellyttää enemmän musta-, harmaa- ja sinivalkoiset raidat. Kodin tekstiileissä tai tavaroissa raitaa ei juurikaan meiltä löydy, paria torkkupeittoa ja tyynynpäällistä lukuunottamatta...vielä. Kokosin pienen kollaasin Pinterestistä raitateemalla siitä, mikä tällä hetkellä silmää miellyttää.:)

Kuvien lähteet:
1. Makuuhuone klik
2. Astiasto klik
3. Tuubihuivi klik
4. Raitamekko klik

Tutkittuani kangasvarastoni kolmeen kertaan, ja todettuani, ettei sinne nyt valitettavasti ole yht´äkkiä siunaantunut kivoja musta-, harmaa- tai sinivalkoraidallisia kankaita, pengoin vielä lisää käsityövarastojani. Vaikka kaikenlaisia tarvikkeita on tullut vuosien saatossa kannettua mm. töihin, niin muistelin, että mulla olisi paketti kangasvärejä yhdessä kassissa. Jee! Paketissa komeili hinta 79 eli epäilemättä pakettini on markka-ajalta, luultavasti 90-luvun puolivälistä tai ennen sitä ostettu.:O Täytyypä muistaa askartelukaupassa käydessä kurkata, mitä nuo kangasvärit nykyään maksavat...Paketissa on perusvärit:punainen, sininen, vihreä ja keltainen sekä musta ja valkoinen. Ilmeisesti olin ostanut paketin valkoisen värin vuoksi, sillä se vähä, mitä väristä oli jäljellä oli suureksi hämmästyksekseni kuivunut. Luulisi nyt kangasvärien kestävän ainakin kolmevuosikymmentä.;)Olin ajatellut tehdä harmaita raitoja, mutta koska valkoista ei ollut saatavilla, niin musta oli toiseksi paras vaihtoehto näistä. Kangaskaapista löytyi suikale valkoista pellavaa, ja paloiteltuani pellavan ryhdyin maalaamaan.

Tein kankaalle raidoituksen maalarinteipin avulla, ja samalla kiinnitin kangaspalat piirustusalustaan, joka suojasi pöytää maalilta. Vesivärisiveltimellä sitten täytin maalarinteippien väleihin jääneet raot. Pieni 15 millin purkki riitti juuri ja juuri tähän hommaan.:) Irrotin teipit heti maalaamisen jälkeen, ja jätin kankaat kuivamaan seuraavaan päivään saakka.

 

Seuraavana päivänä silitin ensin värin kiinni kankaisiin (pitäisi kestää 60 asteen pesua) ja leikkasin palat oikeaan muotoon. Lopuksi suruttelin ne koneella yhdeksi kokonaisuudeksi. Tykkään siitä, että raidat ovat käsinpainetunnäköiset, niin kuin ne ovatkin.:) Raitakankaiden kohdistus tällaisessa tee-se-itse-raidoituksessa olisi sula mahdottomuus! En tehnyt raitoja mitan kanssa, tietenkään.:P

Eihän noita niin montaa syntynyt, neljä viiriä pienestä suikaleesta, mutta sainpahan edes jotain raidallista pahimpaan raitojen kaipuuseen! Jos kangasta olisi ollut enemmän, olisin varmaan ommellut raidallisen kesäkassin tms... Epäilen, että tulossa on lisää raitoja jossain muodossa.;) Viirit hakevat vielä paikkaansa, laitan kuvia, kunhan se oikea paikka löytyy.

Oliskohan tänään muuten ensimmäinen

sateeton päivä yli viikkoon? Pidetään peukkuja!

Taina 

Kolme herkkua yhdellä postauksella

En tiedä, onko se tämä ihmeellinen keski-ikä vai blogi vai mikä, mutta nykyään teen jatkuvasti näitä kokeiluja vähän joka saralla, kuten keittiössä ja puutarhassa...Ehkä ne on nuo molemmat yhdessä, mutta tässä vaiheessa elämää alkaa ajatella, ettei se ole niin vaarallista, jos hommat ei mene just niin kuin ohjeissa sanotaan. Aina voi soveltaa tilanteen mukaan ja oppia uutta!:) Juhannukseen olennaisena osana kuuluu tietysti grillaaminen, mutta oikeasti meillä ei olla (ainakaan vielä) grillimaistereita.;) Oli kai niin nälkäkin joka kerta ruuan viimein ollessa valmista, ettei siinä enää kameraa ehtinyt kaivaa. Koska jotain makeaakin pitää juhlapyhinä olla ja noista makeista herkuista ehdin kuvia napsiakin, niin jaanpa sitten testaamiani reseptejä teidänkin kanssanne.:)

Eipä ole koskaan ennen tullut tehtyä pannacottaa, mutta nyt sekin on kokeiltu. Ilonan Valkoinen Puutalokoti-blogista näin riittävän yksinkertaisen ohjeen, jota ajattelin testata...Noo, ai niin! Eihän mulla ollutkaan Pilttiä! Ei myöskään hajuakaan, onko hillosokeri ja hyytelösokeri lähellekään sama asia. Onneksi asian voi selvittää kokeilemalla.;) Piltin korvasin parilla desillä soseutettuja mansikoita, ja koska sitä hyytelösokeria ei ollut kaapissa, niin käytin hillosokeria.

Lopputulos: Kaunista ja hyvää tuli, muttei pannacottamaista, vaan enemmänkin jogurttia muistuttavaa. Loppujen lopuksi annoin annosten jähmettyä jääkaapissa vuorokauden verran, mutta sekään ei pelastanut tilannetta. Täytyy siis kokeilla jollain toisella ohjeella tai hankkia purkki Pilttiä ja pussi hyytelösokeria...;)

Koska mielessä risteilee ajatukset esikoisen rippijuhlista elokuun puolivälissä, oli luonnollista kokeilla taas uutta kakkua. Tällä kertaa ohje on Valion, paljon lehtien sivuilla näkynyt päärynä-kinuskikakku. Tähän olin jopa varannut ainekset kaupassa käydessä!;) Paitsi Snickers-patukan, jonka unohdin, enkä mä siitä edes tykkää, joten siinä kohtaa sovelsin. Puuttuvan suklaapatukan korvasin muutamalla palalla Fazerin tummaa päärynäsuklaata, jota sattui sopivasti olemaan kaapissa. Olin oikein tyytyväinen tähän vaihtoon, sillä siitä suklaasta mä tykkään! Kärsivällisyyden kanssa oli vähän niin ja näin, sillä neljän tunnin hyytymisaika laittoi se koetukselle.;)

Lopputulos maistui ja näytti hyvälle! Ai niin, teinhän mä toisenkin muutoksen. Ohjeessa kakun päälle laitetaan Aura-juustoa, mutta se ei ole oikein kenenkään suosiossa tässä perheessä. Niinpä murskasin hieman pistaasipähkinöitä pinnalle viinirypäleiden kaveriksi, etteivät olisi niin orpoina. Ehkäpä tuossa Aura-juuston tilalla voisi kokeilla fetajuustoa? Jos siis haluaisi makean ja suolaisen yhdistelmän. Käyttämäni pistaasipähkinät olivat paahdettuja ja suolattuja, joten niistä tuli kyllä pieni ripaus suolaa sokerin pariksi.

Kolmantena herkkuvinkkinä tarjoilen croissanteja ihanan kesäisellä täytteellä. Tämä on ihan omasta päästäni ja siksi hyvin yksinkertainen!;) Laitoin mulle ja miehelleni juhannusaattona tuollaiset ekstra-aamupalat, kun halusin jotain erilaista ja kesäistä tarjolle. Sekoitin pari lusikallista Mascarpone-juustoa ja lusikallisen tai pari Lemon curd-tahnaa keskenään. Sitä sitten laitoin croissantien väliin ja lisäksi viipaloin mansikoita ja lisäsin vielä muutaman sitruunamelissan lehden. Oli hyvää miehenkin mielestä, joka ei noista croissanteista, eikä makeista jutuista muutenkaan juuri perusta.:) Nämä täytetyt croissantit sopisivat aamupalan lisäksi hyvin vaikkapa piknik-evääksi!

Hupsista! Tajusi, että blogin synttäripäivä meni eilen. Virtuaaliherkut on nyt teille katettu.:) Kiitos teille lukijoille ja vierailijolle käynneistänne!<3 Olin niin kauan miettinyt blogin aloittamista ja valokuvaus sekä sisustaminen olivat ne jotut, jotka ajoivat minua tähän touhuun. Yllättäin olen innostunut kirjoittamisesta tämän vuoden aikana. Tiedän, että blogiani lukee koko joukko opettajia. Teille muuten tiedoksi, että rikon kielioppisääntöjä toisinaan ihan tarkoituksella!:P Myönnettäköön, että kyllähän mullekin virheitä sattuu, vaikka yritän tavata näitä tekstejäni moneen kertaan ennen julkaisemista.Toivottavasti blogini sisältö miellyttää silti jatkossakin!:)

Ikkunamaalikaupoille tästä kiirehdin...

Mukavaa tiistaipäivää!:)

Taina

 

Nelsonin portaat

Nelsonin portaat kuulostaa korvaani joltain  uudelta ja hienolta oppimismenetelmältä tms..Sitä se ei kuitenkaan tietääkseni ole, vaan sillä nimellä kutsun viime kesän ostostani. Oikea nimitys olisi kai kasvihyllykkö, mutta minulle ne ovat yksinkertaisesti portaat.:) Viime viikon istutusinnostuksen huumassa kävin kaivamassa puutarhavajan perältä myös viime kesänä Pionin ja Piirongin alesta hankkimani hyllykön, siis ne portaat. Sivuterassille piti ehdottomasti saada lisää kukkia ja silmäniloa...

Onko Nelson Garden tuttu nimi viherpeukaloille? Minä taisin törmätä siihen vasta viime kesänä, kun yritin jäljittää noiden portaiden, siis hyllykön, ostopaikkaa. Taitaa olla ruotsalainen puutarha-alan yritys? No, joka tapauksessa viime kesän ostokseni tuntuu edelleen järkevältä ja hyvältä!:) Heti ostamisen jälkeenkin mietin, että pitäisikö tuo käsitellä jollain suoja-aineella, ja jos, niin minkä värisellä. Kysymykset ovat edelleen vailla vastausta, sillä en tiedä, haluanko siitä muun väristä, kun toisaalta käsittelemätön puu harmaantuu niin kauniisti. Luulisi tuon kestävän ihan riittävän monta vuotta ilman käsittelyäkin...

Takaterassilta löytyy näiden kukkasten lisäksi ennestään vain jo toukokuun puolella istuttamani pelakuut. Ne ovatkin kasvaneet kovasti ja voivat hyvin, vaikka minusta tuntuu, että ne pitävät kunnon auringonpaisteesta, jota ei juurikaan ole viime aikoina näkynyt! Saman auringonpaisteen perään haikailen itsekin. On ollut ihan hirveän vaikea motivoida itseään tuonne terassille kesähuoneen ikkunoita maalaamaan...Tarvitsisin kunnon potkun persuksille! Heinäkuussa kesähuoneesta tulee viimein totta, ja minusta tuntuu, että onhan tässä näitä päiviä vielä... Ei niitä nyt niin montaa ole, eikä säästä mitään takuita, valitettavasti! Näissä kuvissakin näyttää niin ihanan aurinkoiselta, mutta tuokin päivä oli sarjassa sataa-ei sada-sataa, siltä ei sada hetkeltä. 

Auttaisko aurinkotanssi?

Taina

Parhaat sisustusvinkit ikinä

Pieni Lintu-blogissa on käynnissä kisa bloggareille, jossa on ihan huikea palkinto, nimittäin 100 euron lahjakortti Finnish Design Shopiin. Kiva! Voisin tilata myös esikoisen huoneeseen Hayn About a Chair-tuolin...Kilpailussa on tarkoitus etsiä bloggareiden parhaat, kesäiset sisustusideat. Onneksi palkinto arvotaan osallistujien kesken, sillä kovin erilaisista ideoista olisi varmaan vaikea valita voittaja, ja toisaalta arpaonnella mullakin voi olla edes jonkunlaisia mahkuja.;) Kivoja ideoita tuonne on jo tullutkin. Käykääpä lukemassa ja poimimassa ideoita itsellenne!:) 

Useamman päivän mietin, että mikä voisikaa olla paras sisustusvinkki, minkä voin antaa. Olen saanut aika paljon kehuja hyvästä silmästä ja sisustustaidoista. Väittävät myös, että peukaloni ei ole keskellä kämmentä. Siitä huolimatta joudun nyt paljastamaan jotain todella tylsää ja mielikuvituksetonta. Hyvänä puolena tässä vinkissä on ilmaisuus. Joko arvasit?;)

Kysymys on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siisteys, järjestely ja organisointi. Ei mene varmasti yhtäkään päivää kotona ollessa, etten jotenkin pitäisi yllä järjestystä. Monet ystävistämme ovat ääneen arvelleet, ettei meillä ole koskaan sekaista. Niin kuin kuvista näkyy, niin kyllä vain! Näytetäänpä arkisempaa kuvaa keittiöstä ja eteisestä...Sumennetuin linssein kuitenkin, ihan vain teidän silmiänne suojellakseni!;)

Keittiö on eittämättä kodin sydän ja ansaitsee siksi enemmän palstatilaa. Ei tarvita oikeastaan muuta kuin tyhjentämätön tiskikone, ja sotku on valmis. Meillä koneen tyhjennys on poikien tehtävä ja aina homma ei tapahdu automaattisesti ilman toistoa, uhkailua ja kiristystä. Kasvatuksen tukipilarit?;) Siis, jos tiskit alkavat seistä tasoilla, niin tiedän, että keittiö on kohta sekaisin. Tiskien lisäksi tasoille ja pöydälle kertyy usein postia ja enemmän tai vähemmän tarpeellisia keittiötarpeita...

Täysin tyhjät tasot eivät kuitenkaan näytä mielestäni kodikkailta, eikä toisaalta ole järkevää kätkeä kaappeihin sellaista, mitä usein käytetään, ja minkä voi siististi säilyttää näkyvissä. Esimerkiksi useimmin käytetyt mausteet ja ruuanlaittotarpeet kannattaa sijoittaa käden ulottuville ruokaa laitettaessa. Nykyään mausteita, öljyjä yms. saa kauniissa pulloissa ja purkeissa, joita kyllä kelpaa katsella! Yrtit puolestaan tuovat keittiöön ripauksen vihreää ja eloa keskellä talvipakkasiakin.

Hedelmiä ja osaa vihanneksista suositellaan myös huoneenlämmössä säilytettäväksi, joten niille kannattaa miettiä sellaiset säilyttimet, joissa ne pääsevät houkuttelevasti esille. Jos keittiössä ei ole paljon tasoja, joihin hedelmät voisi laittaa, niin kiva idea voisi olla joku katosta roikkuva kori tai sitten siirtää hedelmäastia suosiolla esim. olohuoneen pöydälle. Tuollaiset lasikartiot ovat aika monikäyttöisiä ja edullisia. Paitsi että niissä voi pitää hedelmiä tai muuta tarjottavaa, käyvät ne myös maljakoista tai kynttilälyhdyistä. Koska säilytystilaa on rajallisesti, kannattaa ostaa tavaroita, joita voi käyttää moneen tarkoitukseen.

Tiskirätistä sen verran, että käyttöesineet, jotka pidetään esille, kannattaa valita niin, että esineitä jaksaa katsella! Susannan työhuoneen tiskirätit ovat olleet kovasti mieleeni. Tekisi mieli laittaa tilaukseen myös yksi musta tiskiharja ja rätti, ihan vain värin vuoksi!

Eteisessä tilanne oli ollut liitutaulun osalta kamala jo pitkään! Ihan tavallista on, etteivät takit ja kengät löydä naulakkoon, mutta niihin pätee samat kuin tiskikoneen tyhjennykseen, eli toisto, uhkaus ja kiristys.;) Oma vika taas, jos johonkin pääsee syntymään törkyläjä (kuten liitutaulun reunalle), joka pysyy viikosta tai kuukaudesta toiseen samassa paikassa ja tilassa! Mitä kaikkea sitä ihminen (minä ite) säilöökään...

Selvittelyn voi aloittaa vaikkapa tyyliin: 1. roskiin (ei käyttöä), 2. paikkaan, jonne tavara oikeasti kuuluu ja 3.voi olla esim. tätä tarjoan kaverille/tämän laitan hetkeksi odottamaan, jos tavaralle vielä tulee käyttöä. Jostain syystä juuri eteiseen ja keittiöön meille syntyy useimmin näitä jemmoja. Saatan tehdä siivouksen niinkin, että laitan kaiken sälän pussiin ja pussin jemmaan, ja myöhemmin heitän kaiken pois huomattuani, ettei kukaan ole kaivannut mitään kyseisestä pussista pitkään aikaan!

Lopuksi vielä sisutusvinkki, joka toimii itselleni aina. Kerää kukkia luonnosta tai osta kimppu kaupasta! On suorastaan pakko ryhtyä siivomaan, jos on tuoreita kukkia maljakossa. Tavarat omilla paikoillaan luovat viihtyisyyttä, joka pätee ihan jokaisessa kodissa tai tilassa, eikä vaadi muuta kuin aikaa ja viitseliäisyyttä.:)

Oliko itsestäänselvyyksiä vai syntyikö ideoita tai ajatuksia

oman kodin viihtyisyyden lisäämiseksi? Toivottavasti!:)

Taina

Juhannusaatto

Juhannusaatto tuli ja meni. Rentoa oloa perheen kesken, kokkailuun ja kattamiseen käytin normipäiviä huomattavasti enemmän aikaa, niin kuin juhlissa kuuluu. Olin jo jonkin aikaa yrittänyt kuikuilla liikkuessani, mistä voisin napata muutaman oksan juhannusruusuja juhlapöytään. Lopulta huomasinkin ihan Valtatie 12 varrella alueen, josta voisi löytyä luonnosta aikoinaan istutettuja tai puutarhoista karanneita pensaita. Tuolla alueella on vielä säilynyt vanhoja puutaloja, mutta osa taloista on purettu vuosikymmeniä sitten auto- ja pyöräteiden rakentamisen alta. Paikka on muuten uskomattoman idyllinen, vaikka ehkä tuo suuren tien läheisyys hieman rikkoo rauhaa. En tällä kertaa kuitenkaan kuvannut ympäristöä, sen kauneudesta huolimatta, vaan eilen lähdin määrätietoiselle juhannusruusujen metsästysretkelle!

 

 

Kuten kuvista huomaatte, ei saalis ollut ihan sitä, mitä lähdin hakemaan. Toki löysin juhannusruusuja, mutta ne kaikki olivat joko ylikukkineita, liian hankalakulkuisessa maastossa (Salpausselän jyrkkä rinne täynnä kasvustoa) tai sitten pensaat olivat niin lähellä nykyistä asutusta, ettei sellaisesta ilkeä ottaa. Sehän on vähän sama kuin jos ottaisi toisen pihasta ilman lupaa! Onneksi rinteessä kasvoi myös toisenlaisia ruusuja.:) Nämä purppuranväriset tuoksuvat niin hyvälle! Kerrottu kukka näyttää aina minusta kauniille. Mahtaisikohan joku tunnistaa lajiketta kuvasta? Jotain tällaista voisin istuttaa omaan pihaankin.

 

Syreenin oksat löytyivät lähempää kuin osasin ajatellakaan. Meidän lähistöllä on tyhjä tontti, jossa 80-luvulla oli bensa-asema. Asema purettiin muistaakseni joskus 90-luvulla...Ennen bensa-asemaa, ja uutta Valtatie kahtatoista, tuossakin lienee ollut vanhoja puutaloja, joista osa on säilynyt uuden tien pohjoispuolella. No, kotiin ajellessa huomasin vielä täydessä kukassa olevat syreenipensaat ja kieppasin poimimaan ison kimpun, joten tulikin sitten tuollainen sekakimppu! Mies oli muuten samaan aikaan pyörälenkillä, ja kertoi, että oli ollut paljon kukkien poimijoita liikkeellä.:)

 Sää oli eilen odotuksia parempi näillä nurkilla, ei helteinen, mutta sentään osan päivästä aurinkoinen. Grillattiin ribsejä ja vihanneksia, ja kylläpä ne olivatkin hyviä. Nyt näyttäisi sää jälleen kirkastuvan sateisen aamunpäivän jälkeen, ja taidan poistua läppäriltä pikkuhiljaa. Ehkä huomasittekin, että tein vaihteeksi muutoksia blogin ulkoasuun. Sulattelen nyt vähän aikaa tätä... joku tarve uudistaa blogin asua mulla kuitenkin on. Palautetta saa antaa! Oli muuten viime juhannus, kun aloitin blogini, mutta synttäripäivään on vielä pari päivää aikaa.

Aurinkoista juhannuksen jatkoa!

Taina