Kodin rakkain huonekalu/esine

Tuoreimmassa Deko -lehdessä on kiva instahaaste lukijoille: Kuvaa kotisi rakkain esine tai huonekalu. En ainakaan muista nähneeni tällaista haastetta blogeissa, joten innostuin aiheesta samantien niin paljon, että aiemmin julkaistavaksi suunnittelemani postaus saa vielä odottaa. Olen muuten edelleen fb:ssa linkitysestossa, joten sen puoleen olisi järkevää panttailla postauksia, mutta yritän nyt kuitenkin jatkaa bloggailua entiseen malliin. Luotan, että se esto ei ole lopullinen.

Rakkaita esineitä varmaan löytyy useampiakin, huonekaluja vain kaksi kappaletta, ja ne molemmat ovat peräisin mummoltani. Keittiön porrasjakkara on toinen, mutta mielikuvani siitä eivät ole ihan yhtä varhaiset kuin mummolta perimästäni nojatuolista. Työhuoneen punainen nojatuoli on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan, mummoni sai sen aikoinaan 50-vuotislahjaksi, kevättalvella -73, olen ollut tuolloin hieman yli puolivuotias.

Työhuone on nykyään kovassa käytössä, sillä mieheni tekee suurimman osan työstään kotoa käsin, siksi huonetta tulee kuvattua  nykyään aika harvoin. Olen rajannut kuvien ulkopuolelle mieheni työpisteen, ja muunkin hänen työhönsä liittyvän. Postauksia työhuoneesta löytyy esim. täältä ja täältä.:)

Albumista olisi varmasti löytynyt kuvia, joissa istun tuolissa ihan pienenä. Vaikka muut kalusteet mummolla vaihtuivat vuosien saatossa, nojatuoli oli ja pysyi. Olen siitä ennenkin kirjoittanut, mutta tuolin mukana tuli myös mummolan tuoksu, ja pystyn sen edelleen tuolia nuuhkaisemalla haistamaan.<3

Kohta 50 -vuotias on edelleen aivan uskomattoman hyvässä kunnossa! Vain niskatyynyn kiinnitys on kärsinyt niin paljon, että otin sen kokonaan pois. Ei tuo vipu tuolin alla taida myöskään toimia, mutta se ei haittaa. Ehkä joskus vielä vien nojatuolin taitavalle verhoilijalle, ja todennäköisesti tuolin väri ei sen jälkeen ole punainen, ehkä mielummin ruskea, kuten vieruskaverinsa Boknäsin nojatuoli raheineen...Toistaiseksi tuoli saa olla juuri noin, kuin se on aina ollut.:)

Mikä on sinun rakkain esineesi/huonekalusi?

Taina 

Ihana, kamala voikukka!

Postausaiheita on riittänyt keväällä runsaammin kuin aikaa postailuun, joten reilusti ennen pääsiäistä siskoni maalaama ja häneltä kevätmyyjäisissä ostamani voikukkataulu on jäänyt esittelemättä täällä blogissa. Aika kauan jouduin odottamaan, että sain taulun itselleni, sillä tämä oli tyrkyllä taidenäyttelyyn, vaan lopulta näyttelyyn valikoitui jotain muuta, ja minä sain viimein taulun työhuoneen eli kuten me kutsumme, kirjaston, seinälle.

 

Jännä juttu, että heti taulun nähdessäni tiesin, että mun oli suorastaan pakko saada tämä, vaikka voikukkiin mulla on viha-rakkaussuhde! Päälimmäisenä niistä tulee mieleen kiireiset viikot töissä, jolloin yritän revetä yhtä aikaa joka paikkaan. Toisaalta luonto on mielestäni parhaimmillaan tässä kesän kynnyksellä ja haluaisin niin ehtiä nauttimaan kaikesta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Toukokuun lopulla pihalla tehdään se, mitä ehditään, ja taistelu voikukkia vastaan...no se on hävitty! Tänään pihaa kiertäessäni, kaksi päivää nurmikon leikkuun jälkeen, voikukat nostavat jälleen iloisesti päätään. Voikukan haituvat ovat minusta valtavan kauniita, mutten toivo kukkien leviävän yhtään enempää!

No, taulu on joka tapauksessa kovasti mieleeni. Mummon nojatuolin punainen meinaa olla mun värisilmälle hieman liikaa, kun taulussa on keltaista, väriä, jota meillä ei juuri ole näkynyt. Keltainen kuitenkin sopii mielestäni mainiosti huoneen tummanharmaan ja ruskean väsymaailmaan. Haaveilen edelleen tuolin verhoilusta ruskealla nahalla, vähän sellaisella, kuin uusin laukkuni, eilinen löytöni, viikonloppukassi Siivouspäivän kirppikseltä! Nojatuolissa on alkuperäinen, ehjä nahkaverhoilu, ja jos sitä nuuhkaisee, voin vielä haistaa mummoni tuoksun, vaikka hänen kuolemastaan taitaa olla kohta kymmenen vuotta. Sen puoleen verhoilulla ei ole kiire...

 

Viime viikon kukkakauppareissulta Järvenpään Kukkataloon on peräisin taulun alapuolella oleva pagodipuu; Ihastuttava ja muodikas viherkasvi, josta taidan tehdä oman postauksen myöhemmin! 

Aurinkoisia ja lämpöisiä toukokuun viimeisiä päiviä, voikukilla tai ilman!

Taina

Säädettävä jakkara työpisteeseen

Muistatteko vielä mieheni rakenteleman työpisteen viime syksyltä? Jos ette, niin tässä postauksessa esittelin miehen "sisusteluja". Vuoden hän on nyt tehnyt töitä tuossa pisteessä ja ollut suhteellisen tyytyväinen, kun voi tehdä töitä seisten suuren osan päivästä. Toisinaan hän on kaivannut tuolia päivän aikana, ja silloin mummoni vanha keittiönjakkara on saanut luvan kelvata, vaikkei se korkeudeltaan olekaan ollut paras vaihtoehto. Tuolla vuoden takaisessa postauksessa näkyvä työtuoli meni jo vuosi sitten teinin työtuoliksi, sillä alkuun mies saattoi seistä koko työpäivän, eikä tuolille ollut tarvetta. Ilmeisesti hänen jaloilleen sopii kuitenkin paremmin se, että tekee osan työpäivästä istuen, joten tarvittiin uusi tuoli.  Haussa on ollut jakkara, jossa olisi korkeussäätö ja mielellään myös tuki, ettei jalkoja tarvitse roikottaa ilmassa. Hobby Hallin kuvastossa ihastuin Ctrl-jakkaraan, joka täytti em. kriteerit, ja yllätyksekseni mieskin hyväksyi ostoksen. Niinpä makuuhuoneen uusien mattojen lisäksi tilaukseen meni yksi jakkara työpisteeseen.

Aika ihana minusta, erityisesti nuo jalat!:) Tuolin voisi ruuvata paikoilleen, mutta ehkä jätämme sen tekemättä tällä kertaa.;) Minä sen sijaan kieputin tuolin alemmaksi kuvien ottamisen ajaksi. Istuinosan täytyy olla melkein 15 cm korkeammalla silloin, kun mies tekee töitä tuolla tuolilla istuen.

Kuvia katsellessa huomaan jälleen kaameat johtohässäkät, jotka saavat toivomaan, että langattomat laitteet syrjäyttäisivät nuo nykyiset.:/ Ihan vain tunnelman vuoksi valitsin kuvia, joissa johdot eivät juuri näy.  Työhuoneessa mulla on johtojen lisäksi pieni sisustuspulma, jonka myös rajasin näistä kuvista ulkopuolelle. Palataan siihen pulmaan joskus myöhemmin...

Mitäpä sanotte tuosta jakkarasta? Melkein harmittaa, ettei ole sellaista hieman korkeampaa aamiastasoa tms., jonne voisi laittaa useamman tuollaisen, hieman rouheaa tiiliseinää ja industrial-henkiset valaisimet...:)

Leppoisaa lauantai-iltaa!
Taina


Kukkailotteluun tästä!

Auringonsäteitä työpisteellä

Tuossa viikolla, kun flunssa pääsi äkillisesti yllättämään, tuli vietettyä tunti jos toinenkin olohuoneen sohvalla makoillen. Muistuupa mieleen joku aiempi sairastus, kun siinä vaakatasossa on alkanut muhia päässä kaikenlaisia ajatuksia kotiin liittyen. Pakko myöntää, että niin kävi tälläkin kertaa, ja asiaa saattoi hieman pahentaa se, että pläräsin ison pinon vaatehuoneeseen kertyneitä sisustuslehtiä ja revin talteen kuvia ja ideoita tulevaa varten. Niistä syntyneistä ajatuksista lisää sitten toisella kertaa...

Ihana auringonpaiste on ollut näiden pakkaspäivien ilo. Tammikuussa aurinko paistaa vielä niin alhaalta, että se harvoin näkyy tuolta Kesähuoneen takaiselta harjulta. Kunnolla aurinko pääsee meillä tässä vaiheessa vuotta lännen suunnasta iltapäivällä, ennen auringonlaskua. Silloin valo osuu erityisesti olohuoneessa olevaan työpisteeseeni. Nappasin muutaman kuvan auringon valaisemasta työpisteestä. Riiken joulukortit saivat nyt lähdöt työpisteen inspistaululta. Tilalle repäisin muistaakseni Avotakasta tuollaisen risukranssin kuvan. Yksinkertaisen ja karun kaunista.

Työpiste on ollut varsinaisessa käytössä melko vähän. Tuosta tuolista taisin jo aiemmin mainita, että se on hitusen matala pöydälle, ja jos joku tietää, mistä saisi siroja renkaita tuolin alle, tyyliin Howard-nojatuolit, niin ilolla ottaisin vinkit vastaan!

Tässä sairastaessa koti on päässyt aikamoiseen sekasotkuun, joten tänään on luvassa raivausta. Ainoa siisti paikka taitaa juuri nyt olla tuo työpiste.:)

Aurinkoista ja inspiroivaa sunnuntaita!

Taina

Kuusi ja kuusenalusmatto mallia 2015

Enää kaksi yötä jouluaattoon. Vuoden lyhin, muttei suinkaan pimein, päivä alkaa olla plakkarissa. Lumettomuudesta ja auringonpaisteesta huolimatta olen heittäytynyt täysillä joulutunnelmaan ja sehän on joulussa ihan parasta. Olen mm. kuunnellut aika monta kertaa lauantaina saamani Anna Erikssonin uuden joululevyn, Glorian. Upea levy!<3 Muistakaahan tekin rentoutua ja nauttia joulunodotuksesta! Ei mulla suinkaan ole kaikki valmiina, mutta turha ruuista tai lahjojen paketoinneista on stresssata, joku lahja on vielä hankkimattakin, huomenna sitten.

Kannoimme kuusen jo eilen sisään, vaikka tänään oli siivouspäivä. Koristelu saa odottaa vielä huomista, aika kaunis tuo kuusi on ihan sellaisenaankin...Alunperin suunnittelin siirtäväni mummoni punaisen nojatuolin teinin huoneeseen, minne se sopisi värin puolesta muutenkin. Tulipa sitten ajatus siirtää Boknäsin ruskea nojatuoli rahin kanssa olohuoneeseen, ja minusta se on niin toimiva juttu, että saapa nähdä, kuinka kauan nojatuoli pysyy olohuoneessa kuusen uloskantamisen jälkeen.:) Kuvia luvassa myöhemmin olkkarista. Lahjaksi saadut, punaiset, joulutähdet aiheuttivat hieman mietintää (jostain syystä en nyt vain halua punaista olohuoneeseen, keittiöön tai eteiseen), mutta mummon nojatuolin kanssa joulutähti muodostaa kivan parin. Toinen punainen joulutähti löysi paikkansa, mistäpä muualta, kuin teinin huoneesta.

Oikeastaan halusin nyt esitellä mun uutta "kuusenalusmattoa", jonka ostin jo kesähelteillä Tori.fi kautta. Olen ollut niin tympiintynyt kaikkiin mattoihin, joita meillä on kuusen alla käytetty. Huopainen oli minusta paras tähän mennessä, mutta senkin möin kirpparilla pois, sillä eiköhän meillä ole nyt SE matto tässä. Muistaakseni maksoin taljasta 30, ihan pilkkahinta! Joku tyhjensi grillikotansa taljoja, sieltä olisi saanut koko satsin reilulla satasella...Ostin kuitenkin vain yhden, koska tarvetta useammalle ei ollut.

Kuvista huomaan, että kuusi on hieman vinossa ja kuvaaja myös. Täytyy varmaan suoristaa. Molemmat.:P Onpa vaan upea ilmestys joka kerta tuo jalokuusi! Mä hetken jo harkitsin metsäkuusta.;D Aiheesta enemmän Pienessä Teehetkessä.:) Nyt meinaan sulkea blogin, kello alkaa lähennellä puoltayötä, mutta ehkäpä huomenna on hetki vierailla myös muiden blogeissa ja laittaa myös laajempia kuvia meidän joulukodista.

Joulumielellä,
Taina 

Ikkunallisen verran Pariisia työhuoneeseen

Onhan se mieletöntä, että tämä elokuu on näin  hieno säiden puolesta! Tuntuu hieman, kuin olisi lomalla edelleen. Tänä viikonloppuna olemme mm. käyneet testaamassa Lahdessa "Mössön" hampparit (Paikka on hieno esimerkki siitä, mitä kekseliäisyys ja periksiantamattomuus saa aikaiseksi...) Eilen kurvasimme kahveille Heinolaan Cafe Kailakseen, josta kirjoittelin juttua pari vuotta sitten täällä. Eilen istuttiin iltaa ystävän kanssa kesähuoneessa, eli kaikenlaista kivaa arjen vastapainoksi on ollut ohjelmassa.


Pientä sisusteluakin olen tehnyt. Tämä homma vei aikaa noin 15 minuuttia.:) Työhuoneen eli kirjaston, kuten me sitä kutsumme, seinälle jo vuoden alussa suunnittelemani taulukollaasi nytkähti vaivalloisesti liikkeelle, kun törmäsin kirpputorilla tauluun. En ostanut taulua heti, vaikka hintaa sillä oli vain 2,50.:) Jonkinlaista harkintaa yritän käyttää myös kirppariostoksissa. Taulu jäi vaivaamaan, ja onneksi se oli vielä tallessa eilen, kun kävin viemässä lisää tavaraa kirpputorille myyntiin. Työhuoneen ikkunattomalle seinälle taulu sopi mainiosti juuri ikkunattomuuden vuoksi. Nyt meillä on sitten työhuoneessa näkymät vaatimattomasti Eiffel-tornille.;D Tuohon ympärille on tarkoitus koota valokuvista kiva kollaasi.

Pöytänä toimivalle jakkaralle kokosin pihan kukista ja pienistä pullosta asetelman. Täällä meidän lähellä on sellainen vanhantavarankauppa, Retrosisko nimeltään, joka on keskittynyt 60- ja 70-lukujen esineistöön. Kauppa sijaitsee samassa talossa, kuin juuriavattu kirpparikin. Poikkesin pari viikkoa sitten Retrosiskolle ja löysin kolme pientä, vihreää, pulloa korkeilla, samanlaisia, joita omistin ennestään, mutta pienempänä...Pakkohan ne oli ostaa pois. Kirpparilta vielä täydensin pullokokoelmaani kahdella ruskealla pullolla. Nyt en enempää pulloja tähän taloon.:)

 

 

 

 

Kirppistelyn hienous piilee tietenkin siinä, että saa ihan murto-osalla oikeasta hinnasta itselleen jotain. Minua kiehtoo myös tunne siitä, että tässä vähän kuin kootaan kotipalapeliä, eikä voi olla varma, mikä se seuraava palanen on, ennen kuin sen löytää. Niin kuin nyt tuo taulu. Mikä mahtaa olla seuraava palanen...

Ihanaa sunnuntaita!

Taina

Kun mies sisustaa

Ai kauhee! Mun mies on ryhtynyt sisustamaan. Tosin heti alkuun täytyy sanoa, ettei nämä hänen juttunsa ole hänen omasta mielestään sisustamista, koska ovat lähtöisin käytännön tarpeesta.:) Yleensä minä olen meidän perheestä se, joka saa melkoisen vapaasti päättää huonekaluista sun muista. Isoimmista jutuista tietenkin neuvottelemme ja kaikissa suunnitelmissani yritän pitää mielessä, että kodissamme asuu kolme miespuolista, jotka monesti ajattelevat asioista hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin minä. Omalta osaltani se tarkoittaa yleensä esim. erilaisten teknisten laitteiden ja johtohässäköiden sietämistä. Miesväkeä on toisinaan tuskastuttanut ainakin kukkapuskat, jotka ovat television ja katsojan välissä, sekä jossain vaiheessa liian suuri määrä sohvatyynyjä...

Työhuone eli kirjasto, kuten me sitä kutsumme, on tällä hetkellä myös mieheni työpaikka useimpina päivinä, sillä hän tekee etätyötä. Jatkuva istuminen on alkanut huolestuttaa, ja kaikenlaista remppaa on alkanut ilmaantua iän lisääntyessä. Pitkään yritettiin yhdessä miettiä, miten hänelle saataisiin työpiste, jossa voisi tehdä töitä seisten. Kun oma kekseliäisyyteni ei riittänyt, alkoi mies itse selvittää asiaa insinöörin perinpohjaisuudella...Ihan tse sitten toin hänelle Ikeasta tuon pikkupöydän ja hyllyn, jotta hän pääsi rakentamaan työpisteen itselleen.

Öh, ei tuota kovin kauniiksi voi kutsua, mutta eipä auta! Toisinaan käytännöllisyyden on vain mentävä muun edelle. Hintaa tälle työpisteelle tuli n. 20 euroa. Työpisteessä on jopa korkeussäätö!:P Alkuperäisessä ideassa hylly oli kiinni hyllynkannattimilla, mutta mieheni oma idea oli laittaa tuollaiset hyllylistat, jotta työtasoa voi hieman tarpeen mukaan säätää. Tältä meidän työhuoneessa siis tällä hetkellä näyttää.:)

Kirjaston olen jättänyt toistaiseksi rauhaan muutoin, mutta tilasin Hobby Hallista uuden maton samalla, kun tilasin muovimaton terassille. Saisi olla hitusen isompi, ja matto on oleskelutilaan hieman karhea, mutta maton väreihin olen erittäin tyytyväinen. Kuviointi muistuttaa sitä mattoa, josta haaveilen, mutta johon mulla tuskin on koskaan varaa. Matto voisi käydä myös meidän keittiöön, mutta niitä pitäisi ehkä olla kaksi, koska yksi olisi ihan liian pieni ruokapöydän alle... Valokuvien teettäminen voisi olla yksi tulevan syksyn juttu, jotta saisin jotain ripustettavaa työhuoneen seinälle.

Mitenkäs teidän muiden miehet sisustelee?

Taina

Haaveesta totta - Työhuoneesta kirjasto

Lämmin kiitos kaikista hyvän loman toivotuksista!<3 Loma on alkanut suorastaan mahtavasti, sillä eilisen päivän seikkailimme ystäväni kanssa Espoon maisemissa. Kirjoittelen reissusta ehkä myöhemmin, sillä pääsyy reissuumme ei suinkaan ollut tutustuminen Suomen Espooseen, vaan kävimme hakemassa viimeisimmän Tori-hankintani: Boknäsin IDP-nojatuolin, sekä siihen kuluvan rahin. 

 

Huomasin ilmoituksen tuolista heti tammikuussa sen ilmestyttyä. Hintapyyntö oli kuitenkin mielestäni sen verran kova, että tyydyin klikkaamaan tuolin ilmoitusvahtiin. Jonkin ajan kuluttua myyjä laskikin hintaa. Lopulta laitoin oman tarjoukseni ja myyjä hyväksyi sen...Ehkäpä olisin voinut tinkiä vielä hieman hinnasta. Maksoin tuolista ja rahista yhteensä 400 euroa. Minusta se on ihan kohtuullinen hinta.

Kalusteet olivat koiraperheestä, ja ensitöikseni imuroin tuolin ja käsittelin tuolin ja rahin aiemmin ostamallani nahankäsittelyaineella. Nahka suorastaan huusi tätä käsittelyä, ja luultavasti uusin sen vielä lähipäivinä. Joku saattaa kauhistella nahan patinaa, mutta minusta se on aivan ihanaa!

 

Kirjaston muutoksesta kirjoittelin jo aikoja sitten (klik, klik, klik ja viimeisin klik)! Nyt viimein tuntuu, että huone alkaa olla sellainen, josta olen aina haaveillut, eli kirjastohuone.:) Varmaan tämä haave juontaa juurensa jonnekin lapsuus- tai teinivuosiin, kun tuli ahmittua englantilaisia kirjoja...Se vanha haave kartanossa asumisesta.;D

Viime syksystä asti lempipaikkani kotona on ollut olohuoneessa, uudemman Ektorpin nurkassa. Mulla on vahva epäilys, että uusi lempipaikkani on tässä nojatuolissa, jossa juuri nytkin tätä tekstiä kirjoitan. Tuolissa on todella hyvä istua! Rahia olin ajatellut ennemmin meidän makkariin (keittiön varatuolien tilalle), mutta katsotaan nyt. Tuossa rahilla on aika kiva pitää jalkoja tässä istuskellessa.

Yksi nurkka kirjastosta kaipaa vielä laittamista ja muutosta. Televisiolle pitäisi hankkia seinäteline tuonne nurkkaan. Seinäkello television takana ei ole toiminut muutamaan vuoteen, ja valokuvat ajattelin kehystää osittain uudelleen, ja koota niistä kivan ryhmän tuohon harmaa-mustalle seinälle. Työtuoliksi muuten sopisi nyt entistäkin paremmin Arne Jacobsenin Seiska-tuoli pyörillä, ruskealla nahalla verhoiltuna, mutta tuohon työtuoliin mulla ei taida olla mahdollisuutta rahallisesti, eikä sitä mies taitaisi kelpuuttaa ergonomian puolesta (liian vähän säätömahdollisuuksia)...mutta ainahan voi kuitenkin haaveilla!

Taina

Tykkään, tykkään!

Huh, onpas ollut työntäyteinen päivä, mutta hyvä sellainen! Instassa ja henkilökohtaisen Fb:n puolella on kuvia vilahdellut pitkin päivää, nyt viimein sitten täälläkin. Halusin kokeilla Country French-maalia tuohon kirjaston seinään ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Ihana maali maalattavaksi ja matta, eläväinen maalipinta, on minusta tosi kiva!<3 Viimeistään kesällä saa tuo maitokahviseinä olohuoneessa lähtöpassit ja hieman vaaleampaa Country French-maalia harmaana pintaan.

 

Sain Annukalta (kiitos, kiitos tuhannesti<3) pussin laava-sävyistä maalia ja tilasin itse toisen. Hintaa maalaukselle tuli siis 30 euroa. Maali riitti kahteen maalauskertaan. Maali on jauheen muodossa ja se sekoitetaan itse veteen. Pienen tekeytymisen jälkeen maali on valmista käytettäväksi. Se on vesiliukoista ja luontoystävällistä, kaiken lisäksi vielä kotimaista!

 

Kävin illalla hakemassa punaisen nukkamaton varastosta, ja ruskea saa huilia vuorostaan. Nyt mun on kai alettava vääntää tosissani kauppoja siitä yhdestä himoitsemastani nojatuolista...;D Se sopisi tuohon NIIN hyvin.

Innosta puhkuen uuteen viikkoon,

Taina