Käy kotihin joulu 2019

Osallistuin tänään Iitissä ihastuttavaan Käy kotihin joulu -tapahtumaan. Jo kahtena syksynä joukko iittiläisiä koteja on avannut ovensa koti/sisustus/remontointi-intoilijoille, mutta molemmilla kerroilla on ollut muuta menoa. Ihanaa, että tuli tällainen jouluspesiaali, ja minäkin pääsin viimein mukaan!<3

Iitti on useasta pienestä kylästä koostuva kunta Lahden ja Kouvolan välissä. Joulukohteita oli nyt mukana kuusi kappaletta, neljä kotia ja kaksi oheiskohdetta. Syksyn Loviisan Wanhoista Taloista ja kesän Asuntomessuista viisastuneena en nyt edes lupaa useampaa postausta, vaikka olisi lukijaystävällisempää pilkkoa kuvat pienempiin setteihin ja tarinaa jokaisesta kodista riittäisi varmasti oman postauksen verran ja enemmänkin! Arvatkaa vain, kuinka paljon minua painaa tuolla kansioissa olevat kivat ja inspiroivat kotikuvat edellämainituista tapahtumista....Siispä yksi jättipostaus.

Ajoin ystäväni Maijun kanssa hakemaan karttaa Kausalan Maatilatorilta, missä olisimme varmasti samalla voineet tehdä hyvät ruokaostokset. Kalakauppa olisi kieltämättä houkuttanut, mutta koska aika oli rajallinen, oli paras kiirehtiä eteenpäin.  Me siis haimme vain kartan, jonka avulla suunnistimme avoimiin koteihin. 

Ensimmäinen koti on melko lähellä Kausalan keskustaa, talon nimi on Sepänpelto. Tätä kotia ihastelin ihan hiljattain Unelmien Talo & Koti -lehdessä. Minuun teki jo silloin vaikutuksen talon emännän rohkeus ryhtyä remontoimaan taloa, joka muistaakseni oli ollut jo tovin tyhjilläänkin. Jos nyt en ihan väärin muista, niin talo oli nykyisen omistajan isän kotitalo. Osuimme paikalle sopivasti Kausalan naislaulajien esityksen aikaan. Tuolloin talossa oli niin paljon ihmisiä neliöihin nähden, että tyydyin kuvaamaan kauniita yksityiskohtia.  Esityksestä otin pienen videon, jota voi käydä katsomassa Instatilini stooreissa.

Sepänpelto

Sepänpellosta suuntasimme melko lähellä sijaitsevaa Anttilanmäen taloa ihastelemaan. Ulkoasultaan se muistuttaa minusta kovasti Lahden satamassa, Kariniemen puiston huipulla, sijaitsevaa "Lohikäärmetaloa". Tuolla nimellä muistelen taloa kutsutun, mutten nyt löytänyt haulla varmistusta mielikuvalleni. Kuten tuo Lohikäärmetalo aikoinaan, oli tämäkin maatilan päärakennus ehtinyt olemaan autiotalona. Talon emäntä taisi mainita, että ovat asuneet talossa kuutisen vuotta..

Anttilanmäen talo

Ihastuimme molemmat kovasti Anttilanmäen taloon ja tunnelmaan! Huoneesta toiseen jatkuvat näkymät, reilu huonekorkeus ja suuret ikkunat, joista avautui kauniit lumenhunnuttamat näkymät.<3 Jokaisessa huoneessa olisi riittänyt myös niitä pieniä yksityiskohtia ihasteltavaksi. 

Anttilanmäen talon aitassa olisi ollut kahvila, mutta suuntasimme Iitin kirkonkylän suuntaan Vuorelan joulukahvilaan kahville ja pullalle. Oli muuten erityisen maistuvaa vegepullaa! Jätin nyt tästä postauksesta kahvilan kuvat pois, mutta sielläkin oli ihana joulutunnelma.

Sitikkalan kyläkoulu

Viimeinen vierailukohteemme oli Sitikkalan kyläkoulu, joka on minulle tuttu alunperin Suomen kaunein koti -ohjelmasta, sekä satunnaisista vierailuistani Villi piha -blogiin. Entinen kyläkoulu sijaitsee niin kauniilla paikalla, mäen päällä, ja kuten muissakin Käy kotihin joulu -kohteissa, oli rappuset ja ovet koristeltu niin, että itsensä tunsi heti autosta tultua erityisen tervetulleeksi.

Tästäkin kodista ottaisin kiljuen itselleni montakin asiaa, mutta päällimmäisenä mieleen jäi tilantuntu ja olosuhteet, joissa viherkasvit ja kukat viihtyvät. Jopa joulukuuselle on niin paljon tilaa, että sen ympärillä voi halutessaan tanssia! Suurista ikkunoista tulvi auringonvalo, kaikki oli niin kaunista, ja sitähän olisi voinut jäädä vaikka suustaan pahasti kiinni Villi pihan Sannan ja melkein naapurissa asuvan Navetta ja puoli valtakuntaa Katin kanssa.:) Ehkä ensi vuonna Katin koti Issula on mukana tapahtumassa...

Oli niin huikean hieno, juuri sopivankokoinen ja lämminhenkinen tapahtuma, että en voi muuta kuin suositella! Kannattaa ottaa seurantaan joko tapahtuman Facebook -sivu tai Insta-tili, niin ei jää ensi vuonna kiva tapahtuma välistä. 

Kiitos järjestäjille  ja kotinsa avainneille joulumielen tuoneesta ja inspiroivasta tapahtumasta!<3

Taina

Joulua odotellessa voi uppoutua tunnelmaan

Leppoisaa sunnuntaihuomenta! Olen aloittanut tänä viikonloppuna joulunalusaikaan itselleni tyypillisen "hipsuttelun". Siihen kuuluu herääminen muiden vedellessä sikeitä, kynttilöiden polttaminen ja sellaiset jutut, joilla saa mukavasti joulumieltä, kuten joululehtien ja -kirjojen selailu ja helpot jouluiset askartelut. Eilen aloitin joulukalenterin tekemisen kuopukselle ja ajattelin vielä ainakin tämän kerran tehdä sellaisen esikoisellekin, vaikkei hän ole luukkuja joka aamu kotona aukomassa...On siis armeijassa. Ehkä niitä luukkuja on kuitenkin kiva avata sitten lomilla. Tämä on varmaan pojan mielestä noloa, että askartelen hänelle kalenteria ja vielä kirjoitan siitä julkisesti, mutta olen luottavainen, ettei hän itse käy näitä äitin juttuja lukemassa.:P Ajattelin ilahduttaa yllätyksenä.

Joulukorttien suhteen olen vielä odottavalla kannalla. Jos tuo postilakko jatkuu, niin eipä taida kannattaa askarrella niitä tänä vuonna lainkaan. Se olisi ensimmäinen kerta kai koko aikuis-iällä, kun kortit jäisivät lähettämättä. Olen kuitenkin toiveikas! Olisi myös hirmuisen kiva päästä lukemaan muutamat joulunumerot lehdistä, jotka ovat tässä lakon aikana ilmestyneet ja jääneet jonnekin jumiin.

Perjantaina meillä oli kuukausisiivous ja nyt on sitten jo kiva laittaa jouluista tunnelmaa ja sen kautta uppoutua joulunodotukseen. Blogiani seuranneille ei liene yllätys, että se tunnelma syntyy minulla aika pitkälti kukilla. Viime viikolla kirjoittelin ranskalaisista tulppaaneista ja ylipäätään tulppaaneista, jotka ehdottomasti kuuluvat jouluun. Kotiamme koristaa jälleen joukko kukkia, ensimmäisiä laatuaan pitkään aikaan: amaryllis, hyasintit, kimppu anemonea ja leinikkejä, sekä hopeabrunia.:) No joo, saattoi vähän karata käsistä, mutta puolustukseksi sanottakoon, että myin jälleen kirppiksellä vinon pinon turhaa tavaraa, ja pöydän tyhjennettyäni perjantaina suuntasin vain muutaman askeleen päässä olevaan Villiviiniin ja tämä on siis lopputulos. Olen luottavainen, että nämä kukkaset ovat sitä paitsi hyvin kestävää sorttia!

Joulupallot ajattelin ripustaa jälleen olohuoneen sarviin ja adventtikynttelikkö pitää kaivaa kaapista. Yksi tai kaksi kranssia olisi kiva ehtiä askartelemaan! Ehkä jotain samantapaista kuin viime vuonna... Siinä kai ne tärkeimmät joulukoristelut sitten ovatkin, lisätään adventin aikaan vaihtuvat kukkaset ja joulumusiikki taustalle. Joulukuuselle meillä on tällä nykyisellä järjestyksellä huonosti tilaa. En halua laittaa kuusta minnekään nurkkaan ja takan lämmittäminen tuo omat haasteensa kuusen sijoittamiseen. Viime vuonna meidän kuusi oli terassilla, lasioven takana. Saattaa olla, että tänä vuonna kuusta ei tule lainkaan... Se olisi kyllä suorastaan ennenkuulumatonta, sillä kuusi on ollut meidän perheen tärkein joulukoriste!  

Hei, tuli vielä mieleen; Viime vuonna meille kävi vahinko adventtikynttelikön kanssa, ja omasta hölmöilystäni haluaisin muistuttaa, että olkaa varovaisia, jos yhdistelette palavaa materiaalia tulen kanssa! Meillä oli onni onnettomuudessa, nyt olen viisaampi.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa!

Taina

p.s: Joulumyyjäisten aika on myös käsillä. Kävin eilen sekä Muotoiluinstituutin joulumyyjäisissä, että Ornamon Design Joulu -myyjäisissä, molemmat jatkuvat tänään täällä Lahdessa. Suosittelen! Tänään aion suunnata Steinerkoulun joulumyyjäisiin. En ole käynyt niissä vuosiin, mutta kokemukseni mukaan ne ovat ehdottomasti käymisen arvoiset.

Marraskuun iloja / Tulppaanien aika

Ihanaa! On jälleen tulppaanien aika! Marraskuun vähävaloisuus kyllä tuntuu jopa tällaisen iloluontoisen ihmisen elämässä jonkinlaisena koettelemuksena. Tällä viikolla (täällä Lahdessa) päivä ei ole juuri tuntunut kirkastuvan useimpina päivinä ollenkaan. Toisaalta vuodenaikojen vaihtelu tarjoaa mahdollisuuden näin synkkään aikaan sytyttää takkaan tulet, kaivaa neulelangat tai mieluisat lukemiset ja ostaa ihanat kukkaset maljakkoon mieltä piristämään. Leikkokukissakin on omat kautensa, lähestyvään jouluun kuuluu niin monia ihania kukkia, että suosittelen aloittamaan tämän kauden kukista nauttimisen nyt!

Ensimmäiset tulppaanit hain tällä viikolla Villiviinistä. Vihreä-valkoisia papakaijatulppaaneita yritin saada jo syysloman tienoilla, mutta ne olivat ehtineet loppua, kun ennätin mökiltä kukkakauppaan. Nyt näin myynnissä olevan "tulppaanien aatelisia", ranskalaisia tulppaaneita, ja otinpa sitten sekä noita raskattaria, että papukaijoja. 

Ranskalaisten tulppaanien varsi on paljon pidempi kuin muiden tulppaanien. Niiden kukat ovat valtavan suuria ja kerrottuja. Painovoimaa uhmaten, ainakin nämä puna-oranssit ranskalaiset, asettuvat maljakkoon kukkiaan hauskasti kurotellen. Onnistuin ihan itse katkaisemaan yhden kukista sitä asetellessani. Katkennut kukka päätyi hieman nysänä pikkumaljakkoon. Näiden kanssa kannattaa siis olla tarkkana. Oma kokemukseni on, että nämä erikoisemmat tulppaanit kestävät kuitenkin pidempään kuin ihan tavalliset tulppaanit. Papaukaijatulppaanit yleensä myös kuivavat kuin Vincent van Goghin maalauksessa, joten niitä kestää katsella hieman kuivahtaneinakin.

Palatakseni vielä kukkien vaihtuviin kausiin, niin näiden tulppaanien lisäksi lähestyvään joulunaikaan kuuluu ainakin minulla jouluruusu, hyasintit, amaryllikset, sypressit ja havut ainakin kransseissa...

Näköjään viime vuonna minua on alkanut samoihin aikoihin jouluttaa. Se oli jälleen tuo marraskuinen aurinko, outo valoilmiö, mikä meitä ilahdutti täällä hetken perjantaina.<3  Oli kiire kotiin, jotta ennätin vangita valot ja varjot ennen kuin aurinko hävisi tuonne harjun taa.

Kukkailoa tästä alkaneesta joulunalusajasta!

Taina

Uusi taulu olohuoneeseen

Ostin jälleen siskoltani uuden taulun! Se oli minusta niin upea, että se vain oli pakko saada. Nykyään, kun siskoni maalaa työkseen, ovat taulujen hinnat ymmärrettävästi nousseet muutaman vuoden takaisista hinnoista, mutta ovat mielestäni sen verran maltillisia, että mulla on tähän vielä varaa. Mietin, että tulevaisuudessa voi olla toisin, ja siksikin päätin nyt toimia. Siskon tauluja voi onneksi maksaa myös osamaksulla, ja tällä kertaa päätin käyttää sitä mahdollisuutta, sillä meillehän on just vasta ostettu uusi sohvakin, josta tosin ei ole kuulunut toistaiseksi mitään...

Minullahan oli taannoin kuukauden lainassa pari grafiikanvedosta blogiyhteistyön merkeissä Lahden Taidelainaamosta, mutta päädyin lopulta palauttamaan molemmat teokset. Toinen oli minusta liian pieni paikkaan, johon olin uutta taulua kaavaillut. Toisessa oli sekä puhdasta valkoista, että luonnonvalkoista kehyksissä ja paspiksessa, ja se taas jotenkin riiteli silmissäni, vaikka koko olisi ollut sopivampi. 

Tämä postaus ei ole sitten mikään yhteistyö, vaan ihan vain silkasta omistamisenilosta ja ylpeydestä pikkusiskon taitoja kohtaan kirjoitettu!<3

Olikin mukava sattuma, että muistaakseni samalla viikolla, kun palautin edelliset taulut, näin tämän uuden taulun siskoni Insta-tilillä, ja se olikin menoa sitten.:) Ihan samalla tavalla koin silloin, kun siskoni toi näytille Tuomi -taulun, joka kukkii näiden lintujen vieressä! Uuden taulun nimi on Tuomi, kuusi ja kaikki raakkaani. Erityisesti tykkään siitä, millaisen valon siskoni on tauluun maalannut. Eikä nuo linnutkaan huonolta tunnu taulun aiheena! Taiteessa menen aivan tunne edellä. Sen vain tunteen, mikä on hyvä valinta.

Aloitin muuten lintujen ruokinnan pari viikkoa sitten. Meillä ongelmana on ollut harakat, jotka tulevat rohmuamaan kaiken. Tänään töistä palatessa oli sitten pähkinäastia maassa, talopalloastia samoin. Pähkinäastia oli kai jäätynyt kiinni, sillä siinä oli edelleen pähkinät sisällä. Talipalloista ei ollut mitään jäljellä tietenkään. Nyt kiinnitin ruokinta-astiat niin tiukasti, että täydentäessä saattaa vierähtää tovi omia solmuja availlessa.;) Mitenköhän nuo harakat saisi pysymään poissa...

Kivaa viikkoa!<3

Taina

Lokakuun väriloistoa ja kuukauden tykätyimmät

Lokakuu mennä humpsahti, ja sanonpa vain, että se on kuulkaas ihan kohta joulu! Marraskuun viidettä mennään jo, aika juoksee, se tuntuu juoksevan todella kovaa.

Kymmenen kuvan verran kuitenkin juttua viime kuusta. Aloin jo miettimään, että onko tässä postauksessa järkeä, mutta tällä nykyisellä postaustahdilla ei juuri tule postailtua kuulumisia muuten, joten ehkä tässä sittenkin on joku idea!

Syksyn tullen oli uusien profiilikuvien aika. Tykkään vaihtaa omia kuviani vuodenaikojen mukaan. Siispä miehelle kamera käteen ja marssimme ulos, kun siellä oli paremmin sillä hetkellä valoa. Pihan pensaat ja pihaamme ympäröivän ryteikön kellastuneet puut tarjosivat myös kivan taustan kuville. Olisi kyllä kiva joskus käydä ammattikuvaajalla ottamassa kuvia vähän varastoon. Onneksi tuo mun mieheni on varsin taitava kuvien ottaja, ja yhteistyömme kuvia ottaessa on sujuvaa, mikä mielestäni näkyy kuvissa. Suosituin lokakuun kuva Instassa oli juuri hilpeä omakuva.

Lähes koko lokakuu olikin aivan mielettömän upean ruskan aikaa. Ihan poikkeuksellisen pitkäkin tuo ruska tuntui olevan, sillä se kesti täällä Lahden seudulla noin neljä viikkoa! Monesti lehdet pysyvät puissa pari viikkoa värikkäinä ja sitten tulee joku syysmyrsky, joka vie värit mennessään. Toisin oli nyt. En ole nähnyt tilastoa aurinkoisista tunneista, mutta niitäkin tuntui olevan ihan mukavasti lokakuuksi. 

Kävin jälleen ammattijärjestömme sponssaamalla kukkasidontakurssilla, jota ohjasi Neilikan Tiina. Tällä kertaa tehtiin isot vannekranssit. Oma vanteeni, jonka hankin jo keväällä juuri kranssipohjaksi, oli himpun verran isompi kuin ohjeissa oli toivottu, mutta sain kuitenkin materiaalin riittämään kranssiin ihan hyvin. Kranssi koristaa nyt ovenpieltä, ehkäpä lisään siihen vielä valot. Linnut ovat käyneet jonkin verran nyppimässä osaa kasvien siemenkodista, mutta enimmäkseen kranssi on onneksi saanut olla rauhassa.

Kukkia lokakuuhun mahtui tietenkin monenlaisia. Villiviinistä ostamani irto-oksat Ming -maljakossa olivat hirmuisen kestävät ja kauniit. Sudenporkkanatkin kestivät pitkälle toista viikkoa! Heinät noukin nykyään kimpuista talteen, sillä ne näyttävät kuivuneinakin ihan samanlaiselta kuin tuoreena. 

Miehen kanssa kävimme ulkoilemassa Orimattilan puolella, Kairessuo-Mieliäissuon ulkoilureitillä, josta kuulin ihan äskettäin, vaikka tämä reitti on ollut olemassa vuosikausia. Reitille mahtui metsää, kalliota ja suota, yksi lintutornikin, tosin lintuja ei juuri silloin näkynyt. Nappasin ihan loppumatkasta kuvan kannosta, joka oli hyvin maastoutunut. Jos innostutte tuonne ulkoilemaan, kannattaa laittaa vedenpitävät ja mahdollisimman pitävät jalkineet. Varsinkin kallioiden päällä oleva sammal ja jäkälä oli liukasta. Kivaa vaihtelua ulkoiluun joka tapauksessa!

Lokakuun lopussa on aina syysloma. Tällä kertaa aloitin sen työparini ja ystäväni Tiinan kanssa Helsingin reissulla. Meillä oli ihan huippukiva reissu, joka piti sisällään mm. Michael Bublen konsertin Hartwall Areenalla ja yöpymisen hotelli Presidentissä. Ehdimme myös kierrellä Helsingissä, poikkesimme kaakaolla Löylyssä, ihastelimme Eiran hulppeita taloja ja piipahdimme Oodissa sekä juuriavatussa Triplassa.

Läksimme miehen kanssa vanhempieni mökille loppuviikoksi. Mies teki töitä koko menomatkan minun ajaessani ja lopulta sitten muutenkin kaikkina päivinä. Hänen osaltaan ei siis mennyt ihan niin kuin olimme toivoneet. Minulle mökkireissu oli ihanan rentouttava irtautuminen arjen velvollisuuksista. Aika tavalla tuli seurattua lintujen ja oravien ruokailua ikkunan takana. Ehdin vähän rymsteeraamaan ja siivoilemaan mökillä (niin paljon mukavampaa kuin omien nurkkien jatkuva puunaus!) ja ripustettiin äidin lumipalloheisiin tuollaiset hauskat pallovalot. Nyt siellä Kainuussa on jo lumi maassa.

Suosituin uusi postaus lokakuulta oli Sohviksen elämää, jonka kirjoitin uuden sohvatilauksen innoittamana. Muistelin elämäni sohvia ja kaivelin arkistoista vanhoja sohvakuvia perheeni suotuisalla avustuksella.:) Instaan löysin julkaistavaksi kuvan blogini alkutaipaleelta, kun olin vast´ikään hankkinut pienemmän Ektorp -sohvan. Voi, miten ryhdikäs tuo sohva olikaan! Kuukauden luetuin lokakuussakin oli postaus kohta kahden vuoden takaa. Tuota jättineulepeitto-ohjetta on luettu jo lähes 6000 kertaa!

Viimeisen kuvan  nappasin sohvalla maatessani viime viikolla. Kurkku alkoi tuntua kipeältä jo mökiltä kotiin ajellessa, ja lokakuun viimeiset päivät menivät enimmäkseen kotona flunssan kourissa. Viime viikolla kävin töissä vain kahtena päivänä, oikeastaan vasta tänään on olo tuntunut hyvältä. Ääni oli kyllä koetuksella edelleen.

Monta kivaa mahtunut jo tähän marraskuuhunkin.

Palataan niihin pian!

Taina