Elämäni kodit, nuorestaparista perheeksi

Aikamme vuokrakerrostalossa asuttuamme, sain miehenkin hiljalleen vakuutettua, että pystyisimme maksamaan omaa, siinä missä vuokraakin. Kävin muistaakseni katsomassa kahta rivitalohuoneistoa ensin yksin, vähän kuin raakkaamassa etukäteen. Kuinka ollakaan, toinen asunto tuntui heti omalta, sen valoisuus ja pohjan toimivuus olivat juuri sitä, mitä toivoin kodilta. Niinpä sitten teimme kaupat rivitalokolmiosta, reilun 10 kilometrin päässä Lahden keskustasta, jossa olin tuolloin töissä.

Opiskeluaikana ompelin meille päiväpeitteen villakankaista. Tämä on tallessa edelleen.

Olimme monta viikkoa ilman sohvia, kun uudet eivät tulleet, ja vanhat oli myyty.

Pinnat kodissamme olivat sitä aitoa ysäriä parhaimmillaan. Olohuoneen tapetin kuvio toi mieleen ne sohvat edellisestä kodista, joista oli luovuttu ja päästy eroon. Makuuhuoneen haalean, vaaleat, röpelöiset tapetit eivät olleet oikein makuuni myöskään. Pikku hiljaa sitten pistimme pintoja uusiksi. Nyt kuvia katsellessani olisi varmaan kannattanut joko maalata tai vaihtaa kattopanelit...Mies ei jostain syystä innostunut sisäkattorempasta missään vaiheessa.

Keltainen nojatuoli sai myöhemmin pellavaisen hupun.

Reilun vuoden verran asuimme tuossa kaksistaan, ja sitten kotiimme tupsahti pieni miehenalku. Ennen esikoisen syntymää tapetoin pienemmän makuuhuoneista keltaiseksi. Ajattelin kai, että sopii molemmille sukupuolille. En ole oikeastaan aiemmin tajunnutkaan, että lopulta meidän koti oli aivan sini-keltainen! Olenkin ollut aina vähän ruotsalaisuuteen kallellaan.;D Ruotsalaisuudesta puheenollen, Ikeakin oli rantautunut Suomeen, ja ostimme sieltä mm. uuden keittiönpöydän ja tuolit, minusta erittäin hyvänlaatuiset ja tyylikkäät. Ne ovat siskoni perheessä nykyään, ja ovat varmasti siis varmasti maksaneet itsensä takaisin.

Mäntyvitriini on meillä nykyään eteisessä, tummanruskeana vain.

Sohvat vaihtuivat raidallisista kokosinisiin Vepsäläisen laatusohviin. Niissä oli irrotettavat, mutta ryhdikkäät päälliset, mikä oli oikein hyvä juttu lapsiperheessä. Sohvat ovat edelleen vanhimmalla veljelläni käytössä, sillä mulle ne olivat väärän väriset vuonna 2005, ihme. Hankimme myös pitkään haaveilemani lasiovelliset kirjahyllyt, jotka ovat edelleen meillä kovassa käytössä.

Kävipä sitten niin, että heinäkuussa 2003 ajoimme vanhempieni mökille Kainuuseen. Esikoinen oli tuossa vaiheessa vajaa neljä ja kuopuksen laskettuun aikaan oli noin kuukausi. Ehdimme olla reilun vuorokauden mökillä, kun kälyni soitti mökille, että kotimme lainehtii vedessä. Lämminvesivaraaja, joka sijaitsi keittiössä, oli poksahtanut rikki, ja vettä olisi tulvinut aina vaan lisää...Ihana kälyni oli saanut apua päähanan sulkemiseen naapureilta ja hän oli tehnyt ison työn kuivaillessaan lainehtivaa vettä lattioilta. Me ajoimme samantien takaisin yöksi kotiin tarkastamaan tuhoa, ja se oli kyllä surullinen ajomatka.

Vesi ehti kastella eteisen, keittiön, meidän makuuhuoneen ja vaatehuoneen, sekä pienen osan olohuoneesta. Täysin kuivina säilyi oikeastaan vain esikoisen huone ja märkätilat. Lähes kaikki tavaramme säilyivät onneksi, sillä kastuminen ei vaikuttanut esim. puisiin kirjahyllyihimme mitenkään. Sen sijaan keittiön kiintokalusteet menivät lastulevyrunkoineen pilalle. Samoin seinien kipsilevyt kastuivat ja ne oli vaihdettava lähes puolen metrin korkeudelle. Parketti oli käytännössä noussut pystyyn kastuneilta kohdilta. Alkoi pikamuutto Lahteen, väliaikaiseen kotiin, kunnes oma kotimme olisi jälleen asumiskelpoinen...Kaikesta kuitenkin selvittiin.:)

Mukavaa viikonloppua!:)

Taina

Oho!

Kiitos paljon kivoista ja runsaista kommenteistanne edelliseen postaukseen!<3 Olin etukäteen tosi innoissani tuosta aiheesta, mutta epäilytti, että se ei ehkä kiinnostakaan muita, koska siinä oli omaa henkilökohtaista historiaani, enkä nyt varsinaisesti ole mikään julkkis.:) Onneksi kiinnosti, sillä olisi kyllä harmittanut ja tuntunut turhalta tehdä postaukselle jatkoa! Yritän saada seuraavan (Elämäni kodit) postauksen ilmoille viikonlopun aikana.

Sitten varsinaiseen aiheeseen. On nimittäin magnolian oksalla hieman kokoa, vaikka taisinkin valita sen kaikkein pienimmän.

Mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista, joten jännä nähdä, onnistunko saamaan nuput auki, ja jos, niin ovatko kukat valkoisia vai vaaleanpunaisia. Toivon jälkimmäisiä.:) Nuput ainakin ovat jättikokoisia! Magnolian oksia vilahtelia vähän siellä sun täällä sosiaalisessa mediassa, joten otin ja soitin Villiviiniin ja kysyin, olisiko noita mahdollista saada tänne meillekin. Seuraavana päivänä sain tekstarin ja kävin kukkaostoksilla. Ihan täydellistä palvelua. Enpä ole ennen älynnyt toivoa haluamaani kukkaa kukkakauppaan, mutta nyt kun älysin, niin varmaan teen niin toistekin.

Toisaalla maljakossa mulla on Prismasta hankitut kirsikan oksat. Nyt on ainakin osa nupuista auennut, mutta epäilen, että mahtavatko kaikki nuput sittenkään aueta. Kamalan hitaasti tuntuu tapahtuvan...

 

Vähän vielä kuvia rupsahtaneista tulppaaneista! Ehkä nämä kuvat ovat tämän talven viimeiset sellaiset.;) Kuivahtaneet tulppaanit tuo minulle mieleen Van Goghin maalauksen ja toisaalta tulppaanit kuivina muistuttavat myös iiriksiä, joka on yksi mun lempikukka.

Aurinko ois muuten kiva yllätys! On taas mennyt viikkoja, ettei sitä ole juuri näkynyt. Vaikka valoisan aika on selvästi lisääntynyt (Oletteko huomanneet?), niin aurinkoa alkaa kyllä olla aikamoinen ikävä. Jos lottovoitto tulisi viikonloppuna lotossa, niin voipa olla, että töiden sijaan suuntaisin maanantaina jonnekin aurinkoon...Onneksi viikonloppu on kuitenkin jälleen ihan tuossa ovella.:)

Taina

Elämäni kodit, kerrostalossa keskustan lähellä

Tämä aihe tuli mieleeni jokin aika sitten, kun Valkoisen Harmajan Suvi kertoi tulevan vuoden sisustustrendeistä...Teki mieli kaivella vanhoja valokuvia pitkästä aikaa ja laittaa tarinoita muistiin. Kuinka ollakaan Suvi sittemmin postasi tästä samasta aiheesta (täällä ja täällä), ja lisää on sielläkin tulossa.

Kuvia selaillessani huomasin muutamia valokuvaukseen liittyviä muutoksia. Aikaisemmin (90-luvulla) tuli kuvattua lähinnä juhlatilanteissa, tai silloin, kun kavereiden kanssa vietettiin aikaa jostain erityisestä syystä. Tavallinen arki jäi kuvaamatta. Vaikka olin kiinnostunut kodin laittamisesta heti ensimmäisestä omasta kodista lähtien(tai aikaisemminkin), ei sitä ollut tapana kuvata ihan muuten vaan. No mutta, palataanpa nyt vuosiin 92-98. Olin vuotta aiemmin kirjoittanut ylioppilaaksi ja kiire omaan kotiin oli tietenkin hirmuinen.

Ensimmäinen oma (vuokra)kotini sijaitsi Lahdessa, Asemantaustassa. Tämä talo valmistui talvella -92, ja muutin upouuteen taloon yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa. Kaikki pinnat olivat tietenkin erinomaisessa kunnossa ja huoneistossa oli oikeasti todella toimiva pohja, joka sai pienet neliöt tuntumaan todellisuutta suuremmilta. Meillä oli kaksi kissaa, kuten kuvista näkyy, Tinka ja Uuno. Erosimme aika pian poikaystäväni kanssa, ja jäin yksin asumaan tuohon asuntoon. Myöhemmin tapasin nykyisen mieheni, ja hänkin ehti asua tässä kodissa neljä vuotta.

Tässä siis mieheni silloin 2-kymppisenä.:)

Pikkukisut antoivat kyllä sohvakankaalle kyytiä pentuina...:/

Kävin töissä ja olin hankkinut kaikenlaista mieleistäni pikku hiljaa omaan kotiin. Huh, tuo kukertava muoti 90-luvun alusta näyttää nyt silmiini niin kauhealta, että esim. marmori ei varmaan juuri tästä syystä miellytä mua vieläkään.;) Suurin hankinta oli Askosta hankitut sohvat. Muistelen, että ne maksoivat noin 4000 markkaa. Myös puhelinosake oli iso hankinta, mutta se mulla on vieläkin odottamassa arvonnousua.:)

Tykkäsin vaaleasta puusta. Tuollaista koivuviilua oli ainakin sohvapöydässä ja kirjahyllyssä. Keittiön kalusteet eivät näissä kuvissa näy kunnolla, mutta ne olivat mäntypuiset. Kaikki matot olivat vielä räsymattoja tuolloin. Olohuoneesta pääsi isolle parvekkeelle, joka oli etelän suuntaan. Huonona puolena voisikin mainita kesällä kuumuuden, sillä pohjoisen puolelle ei ollut huonetta. Vessa oli ainut ikkunaton paikka, ja kesällä viilein tila.:P Kissat oleskelivat usein parvekkeen vieressä olevan alakerran asunnon katolla. Siitä löytyikin hauska kuva Tinkasta!:) Keittiöstä en kunnon kuvaa löytänyt ollenkaan. Se oli kuitenkin yhtenäistä tilaa olohuoneen kanssa, ja pöydälle oli hyvin tilaa olohuoneen ja keittiön välissä.

Ai, kamala sentään! Ensimmäinen sänky patjoineen oli peräisin entisiltä naapureiltamme, Sirkalta ja Anterolta. Ties kuinka kauan patja oli ollut jo aivan tärviöllä, ennen kuin mieheni sitä alkoi valittaa. Hän nukkui oikeasti ihan kauheassa kuopassa!! Patjakaupoillehan sitä oli mentävä.:) Makuuhuoneen päiväpeite ja verhot ostin Marimekosta. Ainakin päiväpeite on mulla edelleen tallessa, jos vaikka alkaisi uudelleen miellyttää silmää... Opiskelujen myötä makkarin nurkkaan muutti ukkini kirjoituspöytä ja puinen hyllykkö täynnä mappeja.

90-luvun puolivälin jälkeen kotiin alkoi hiipiä kalusteissa pyökkiä ja kirsikkaa, ja tekstiileissä sinistä. Kissojen raapimat sohvat taisivat lähteä Ekin kierrätystorille ja tilalle tuli siniraidalliset. Pieni kirjahylly juomalaseineen sai väistyä isompien, kirjoilla täytettyjen tieltä. Anopilta saaduista Finlaysonin verhoista tykkään edelleen, mutta ne taisivat hävitä siskoni tai veljeni muuttojen mukana. Kuivakukkia oli maljakoissa ja puisessa ikkunakoristeessa, vaatteetkin välillä niin suuret ja leveät, että niihin nykymitoituksella menisi pari kaksikymppistä ihan kevyesti.;D Äitini ja isäni parikymmentä vuotta vanha olohuoneen kattolamppu (näkyy vain osittain kuvassa) oli minusta ihana! Siitä meni yksi lampun kuvuista rikki seuraavassa muutossa, emmekä enää löytäneet harmikseni täysin samanlaista.

On sitä näköjään oltu joskus nuoria ja nättejä.

Työelämään siirryttyämme, ja naimisiin mentyämme, aloin taivutella miestäni asunnon ostoon. Niinpä sitten löysimmekin  uuden ja rakkaan kodin, mutta se onkin jo ihan toinen juttu!:) Lisää kuvia ja tarinoita kodeista, voitte lukea tällä viikolla Pienen Linnun blogista.

Taina

Lyhtyjen uusi elämä

Joulutavaroita yläkaappeihin pakatessani löysin kaksi kirpparilta ostamaani talolyhtyä, jotka ovat olleet aika vähällä käytöllä. Ensin ajattelin, että nämä saavat nyt lähtöpassit, mutta jostain nousikin mieleen kuva (jonka näin ehkä Instassa?), samantapaisista lyhdyistä mustana. Kynttilänvalo hehkui erityisen upeasti mustan lyhdyn sisällä...Siispä päätin ostaa pullon mustaa maalia ja antaa lyhdyille vielä uuden mahdollisuuden löytää paikkansa meidän kodissa.:)

Pari kerrosta maalia molempiin ja pinta muuttui mattamustaksi. En ole vielä viitsinyt poltella noissa tukkuja kuvaushetkeä pidempään, sillä maalin lopullinen kuivuminen vie noin viikon. Tykkään lopputuloksesta. Jonkunlaisena huonona puolena voi pitää sitä, että nyt mun tekisi mieli suihkutella uutta maalia vähän sinne sun tänne. Yksi puinen lokerikko sai jo ensimmäisen kerroksen valkoista pintaansa. Lokerikko on samanlainen kirppariostos kuin nämä lyhdyt, ja on vain odottanut sopivaa paikkaa ja käyttöä. Varmaan ihan hyvä, että olen pysytellyt pois kirppareilta monta kuukautta! ;) Tässä kuva lyhdyistä ennen maalausta.

Lopuksi täytyy hieman mainostaa!:) Huomenna kannattaa olla täällä taas kuulolla. Juttu on kyllä vielä kirjoittamatta, mutta päässäni olen sitä jo jonkin aikaa työstänyt. Mitäpä sitä muuta ihminen aamulla ennen  muiden heräämistä...Olen kaivellut valokuva-arkistoja ja suorastaan puhkun innosta...Toivottavasti herätin mielenkiintosi.;D Huomiseen!

Taina

Ilahduta bloggaajakaveri-haaste

Nyt olisi niin monta jutun juurta odottamassa, mutta tämä menee nyt muiden edelle. Sain nimittäin kahdeltakin taholta Ilahduta bloggaajakaveria-haasteen. Minut haastoi ensin Heidi, Ruusumäki-blogista, sekä ennen kuin ennätin ketään haastaa, Anu, Arjen Timantteja-blogista. Haaste on lähtöisin Tipulasta Emoselta ja tykästyin siihen heti ensi lukemalta. Kiitos siis haasteesta!<3 Olinkin suunnitellut haastavani Anun, mutta hän siis ehti ennen minua.:D

 Haasteen säännöt ovat seuraavat:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa.

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

Mukavia, upeita ja mielenkiintoisia blogeja on vaikka millä mitalla, ja ihania ihmisiä niiden takana. Mun haasteeni lähtevät nyt seuraaville blogeille:

Villa Valkon Kati

Kotonasi. Annukka

At Maria´s Maria

Vaaleanpunaisen hirsitalon Marja

Sula tien Ute Lias

Arjen timantteja Anu

Laitatteko mulle oman osoitteenne ja nimenne sähköpostiin, niin pääsen ilahduttamaan teitä lähiaikoina.:) Tällainen on musta oikeasti ihan superkivaa! Meillä oli yhtenä vuonna arvottu töissä "salaiset ystävät" ja oli hauska miettiä, miten voisi ilostuttaa toista paljastumatta. Nythän tämä on ihan avointa, ettei tarvitse salassa toimia.:D

Suloista sunnuntai-iltaa blogiystävät!:)

Taina


p.s: Menikö mun banneri jo överiksi?;D 

Hedelmällistä!

Hedelmät ovat mainio vastaisku värittömyydelle ja talvelle. Tähän aikaan vuodesta niitä taitaa tulla kaikkein eniten syötyäkin...luonnon vitamiineja.

Pakko tunnustaa, että viinirypäleistä ja juuston paloista napattu kuva on otettu jo joulun jälkeen. Juhlapyhinä saatan ostaa palan Ritari-juustoa. Se on minusta suorastaan törkeän hyvää viinirypäleiden kanssa. Ennen kuvausta murustin juustonlopun...

Sinne meni!:)

Eksoottisista hedelmistä suurinta herkkuani ovat kirsikka-ananas ja passionhedelmä. Aika tyyritähän ne ovat, mutta ostan niitä silti toisinaan. Hinnasta viis, kun maku on kohdillaan!

Hyvän maun ja vitamiinien lisäksi näistä saa paljon silmänruokaa.

Pirtsakkaa sunnuntaita!:)

Taina

Pastellivärejä ja teknisiä ongelmia

En voinut mitenkään vastustaa näiden kynttilöiden värin ja pinnan struktuurin houkutusta. Löysin ne mun vakiosisustuskaupasta eli Prismasta. Ovat Rainbow-merkkiä, mutta siitä huolimatta palavat nätisti, eivätkä valuta. Varsinkin tuo petroolinsininen kynttilä on mun mieleeni. Ihana herkkutrio kaiken kaikkiaan!

Kynttilät saivat pastellinväriset kaverit Cittarista ostamistani tulppaaneista. Hieman tunnen huonoa omaatuntoa, kun en tuosta meidän lähikukkakaupasta tällä kertaa kimppua ostanut. 28 tulppaania 10 eurolla, siihen ei kyllä mikään kukkakauppa pysty...

Pastelliväreistä tekniikan syövereihin. Mulla on pieni tekninen pulma ja toivon, että ehkä joku teistä kanssabloggaajista osaa auttaa. Olen yrittänyt vaihtaa nyt useampaan otteeseen banneria sellaiseen, jossa on 10 tai 12 kuvaa. Joka kerta lautausta yrittäessäni, kone ilmoittaa, että kuvan URL-osoite on virheellinen. Olen ihan kuutamolla. Mitä ihmettä mun pitäis tehdä ja missä vika?! Kaikki apu vastaanotetaan ilolla!:)

Taina

Uusi työ(noja)tuolini

On taas sellainen jalat hieman maasta irrallaan olo! Se on se perjantai. Saa hymyn huulille.  Syytä hymyyn tuo myös uusi tuolini, jonka hain eilen Vantaalta. Pikkaisen sitä jo vilautin Instan puolella, mutta tässä nyt mun "uusi vauva" edestä, takaa, sivulta...:P

Tuosta alemmasta kuvasta näkee, että verhoilu on hieman käsinojan ja jalan vierestä irti, mutta tuo tuskin haittaa käytössä. Ehkäpä sen saa korjattua pienellä vaivalla? Hintaa tuolilla oli siis vain 50, ja tunsinkin itseni ihan huijariksi tuota hakiessa. Minusta 50 on ihan pilkkahinta tällaisesta. Nuoripari, jolta tuolin ostin odotti perheenlisäystä, ja kertoivat, ettei tuolille ollut enää tilaa heillä. Tuoli oli kuulema nuoren miehen mummon peruja. 

Tuota puun väriä täytyy vielä tunnustella. Myyntikuvissa tuoli näytti niin tummalta, että ajattelin sen ehdottomasti joutuvan hiottavaksi. Ei tuo nyt sitten kuitenkaan näytä kovin huonolta...tosin työpisteessä on nyt kolmea eri ruskeansävyä. Olkoon silti tuollainen ainakin kesään asti! Arkistolipaston hionta on vielä tuoreessa muistissa.;)

Perjantaisin olen muuten alkanut ihan odottaa tuota Linkkirinkiä. Olen saanut sitä kautta monta uutta blogia luettavakseni ja monta lukijaa blogiini. Noista kaikista lukemistani blogeista muuten saan paljon inspiraatiota, paitsi omaan blogiin, niin ihan arkipäiviin. Niinpä mulla onkin nyhtökana juuri uunissa. :)

Oikein hyvää viikonloppua!:)

Taina

 

Kierrätystä oman kodin sisällä

Muistin tässä ihan yllättäin, että sain siskoltani jo syksyllä toisen kirjasinlaatikon eli kastin, viedessäni hänelle kassillisen vanhoja lastenkirjoja. Kirjasinlaatikko sai hieman odottaa, ennen kuin keksin sille paikan ja käyttöä. Ennestään minulla oli jo erittäin kaunis kirjasinlaatikko. Se on hankinta toissa kesältä. Siitä postaus löytyy täällä. Siskolta saamani laatikko ei ollut ihan yhtä siisti, joten pienen pähkäilyn jälkeen se löysi viimein paikkansa kodinhoitohuoneesta ompelulankojen telineenä (kuvia en ole tästä uudesta kastista ottanut, sillä kodinhoitohuoneessa vallitsee kaaos) , ja vanhempi ostokseni pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen. Instan seuraajat jo tämän ovat nähneetkin.

Mies vitsaili sunnuntaina kotiinpalattuaan, että kun kerran työpöydällä on noin vähän syvyyttä, niin se kannattaa täyttää kaikenlaisilla koristeilla. Niin vähän noi miehet ymmärtää!;D Pitää nyt harkita, nostaisinko laatikon ihan irti pöydän pinnasta kiinnittämällä sen seinälle...

Mä olen tässä hieman tulisilla hiilillä tuon työpisteen vuoksi muutenkin, sillä olen huomenna menossa Vantaalle hakemaan uutta (eli vanhaa ) tuolia, jonka löysin Torista. Saatte varmaan vielä kyllästymiseen asti katsella kuvia mun työpisteestä!;)

Työviikkokin on jo yli puolen välin. Se on kuulkaas kohta taas perjantai!:)

Taina