Perjantain kukkaset

Tänä kesänä olen käynyt todella ahkeraan aamulenkeillä, ja oikeasti nauttinut niistä joka kerta. Päivä lähtee erityisen hyvin käyntiin, kun pääsee ihailemaan kesäistä luontoa. Voi, kun osaisi siirtää saman syksyn ja talven arkiaamuihin!

 

Monesti tässä heinäkuun lopulla alkaa tuntua, ettei luonnossa ole oikein mitään erityisen kauniita kukkia poimittavaksi, kun kielot, tuomet, syreenit sun muut ovat kukintansa lopettaneet. Nyt olen havahtunut siihen, että pientareillahan on vielä vaikka mitä kivoja kasveja ja lajeja, joita en kaikkia edes tunne ennestään. Onneksi tunnistamisapua saa, kun sitä pyytää.:)

Myös kukkapenkkejäni kitkeässä olen ihmetelleyt lajeja, joita en tunnista. Varsinkin kukissa, joita olen tuonut toisista kukkapenkeistä, on muitakin kasveja helposti mukana, kuin sitä, mitä on ollut varsinaisesti tarkoitus. Melkein aina näistä bonuskasveista saa neuvon: kitke nopeasti ja tarkasti pois, tai olet ongelmissa...Ihana joka tapauksessa oppia tuntemaan uusia lajeja, olivatpa ne sitten niitä toivottuja tai ei toivottuja! Ajattelinkin asettaa itselleni loppukesäksi tavoitteen, että oppisin tuntemaan mahdollisimman monta uutta lajia ennen syksyn tuloa.:)

Oikein ihanaa viikonloppua!

Taina

 

Kun mies sisustaa

Ai kauhee! Mun mies on ryhtynyt sisustamaan. Tosin heti alkuun täytyy sanoa, ettei nämä hänen juttunsa ole hänen omasta mielestään sisustamista, koska ovat lähtöisin käytännön tarpeesta.:) Yleensä minä olen meidän perheestä se, joka saa melkoisen vapaasti päättää huonekaluista sun muista. Isoimmista jutuista tietenkin neuvottelemme ja kaikissa suunnitelmissani yritän pitää mielessä, että kodissamme asuu kolme miespuolista, jotka monesti ajattelevat asioista hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin minä. Omalta osaltani se tarkoittaa yleensä esim. erilaisten teknisten laitteiden ja johtohässäköiden sietämistä. Miesväkeä on toisinaan tuskastuttanut ainakin kukkapuskat, jotka ovat television ja katsojan välissä, sekä jossain vaiheessa liian suuri määrä sohvatyynyjä...

Työhuone eli kirjasto, kuten me sitä kutsumme, on tällä hetkellä myös mieheni työpaikka useimpina päivinä, sillä hän tekee etätyötä. Jatkuva istuminen on alkanut huolestuttaa, ja kaikenlaista remppaa on alkanut ilmaantua iän lisääntyessä. Pitkään yritettiin yhdessä miettiä, miten hänelle saataisiin työpiste, jossa voisi tehdä töitä seisten. Kun oma kekseliäisyyteni ei riittänyt, alkoi mies itse selvittää asiaa insinöörin perinpohjaisuudella...Ihan tse sitten toin hänelle Ikeasta tuon pikkupöydän ja hyllyn, jotta hän pääsi rakentamaan työpisteen itselleen.

Öh, ei tuota kovin kauniiksi voi kutsua, mutta eipä auta! Toisinaan käytännöllisyyden on vain mentävä muun edelle. Hintaa tälle työpisteelle tuli n. 20 euroa. Työpisteessä on jopa korkeussäätö!:P Alkuperäisessä ideassa hylly oli kiinni hyllynkannattimilla, mutta mieheni oma idea oli laittaa tuollaiset hyllylistat, jotta työtasoa voi hieman tarpeen mukaan säätää. Tältä meidän työhuoneessa siis tällä hetkellä näyttää.:)

Kirjaston olen jättänyt toistaiseksi rauhaan muutoin, mutta tilasin Hobby Hallista uuden maton samalla, kun tilasin muovimaton terassille. Saisi olla hitusen isompi, ja matto on oleskelutilaan hieman karhea, mutta maton väreihin olen erittäin tyytyväinen. Kuviointi muistuttaa sitä mattoa, josta haaveilen, mutta johon mulla tuskin on koskaan varaa. Matto voisi käydä myös meidän keittiöön, mutta niitä pitäisi ehkä olla kaksi, koska yksi olisi ihan liian pieni ruokapöydän alle... Valokuvien teettäminen voisi olla yksi tulevan syksyn juttu, jotta saisin jotain ripustettavaa työhuoneen seinälle.

Mitenkäs teidän muiden miehet sisustelee?

Taina

Uudet (vanhat) tuolit

Iih! Olen niin innoissani, sillä keittiön muutos liikahti tänään ison askeleen eteenpäin! Kävimme tänään hakemassa neljä kappaletta Bonanza-tuoleja (joista olin jo itselleni pienen pakkomielteen kehittänyt) ja vanhat keittiöntuolit lähtivät puolestaan ystäväni kotiin. Tuolit olivat todella edulliset, vain kympin kappaleelta, joten kannatti ajaa hiukkasen kauemmaskin niitä hakemaan. Ovathan ne toki melko kulahtaneessa kunnossa, mutta se ei haittaa, sillä tarkoitus on maalata ne ja ruokapöytä vielä tämän loman puitteissa. En millään malttaisi odottaa!

 

Aikomus on maalata tuolit ja ehkä myös pöytä kalkkimaalilla, kuinkas muuten, ja sitten käsitellä vahalla, jotta pinnasta tulee kulutusta kestävä. Tuolien väriksi suunnittelin harmaata tai valkoista ja pöydän kannen ajattelin maalata harmaalla, mutta jättää jalat valkoiseksi. 

 

Verhot menevät tietenkin vaihtoon, ja kaikki muukin punainen saa jossain vaiheessa lähtöpassit, paitsi mummoni porrasjakkara. Se nyt on punainen ja sillä hyvä!<3 Ehkä saan miehen taivuteltua myös tasojen vaihtoon (joskus), ja matto olisi kiva saada pöydän alle. Nämä ovat nyt ne ennen-kuvat. Ei mulla muuta.:)

 

Joskus näköjään onnistuu unohtamaan omat istutukset...Oli hieman päässyt kukkapenkki vajan takaa villiintymään. Iloinen  yllätys, kun huomasin, että siellähän kasvaa liljat, jotka ostin tooosi halvalla joskus K-raudasta.:) Kun nyt vielä keittiössä on punaista, niin raaskin niitä muutaman auenneen napata maljakkoon. Illansuussa sitten kitkin sitä penkkiä, ja pienen pieni rusakonpoikanen sai mut säikähtämään ihan hirmuisesti! Se kyyhötti siellä rikkaruohojen keskellä. Hyvä etten nyhtänyt sitä ruohojen mukana. Kokoa sellaiset 20 cm, joten ei ole iällä pilattu. Kuva löytyy Instasta.:) Muutenkin ollut eläimellistä menoa tänään sillä saralla.;)

Taina

 

 

Jahkama jahka

Aamutervehdys jostain Atlantin valtameren aikavyöhykkeeltä!;D Ei niin, että olisimme jossain reissussa, vaan rytmit on kyllä nyt koko perheellä iloisesti lähes 5 tuntia pielessä tästä meidän oikeasta aikavyöhykkeestä. Pari viikkoa aikaa hilata sitä edes hieman lähemmäs arkirytmejä...Näin aamulla unta, että oltiin ihan lomatunnelmissa, vaikka töihin piti ehtiä. Yritin hoputtaa teiniä, ja olin varma, että myöhästyn töistä. Mieli alkaa valmistautua töihinpaluuseen.

 

Kuten aina, kesä tuntuu hurahtavan hetkessä, olipa ne säät millaiset tahansa. Meillä on ollut sitä paitsi onni saada useasti lämmintä ja aurinkoista säätä osaksemme, missä nyt olemme liikkuneetkaan. Ei suuremmin aihetta valittaa. Tosin Marylandissa oli kylmintä ja sateisinta kai miesmuistiin.

 

Näistä vaihtelevista säistäkö johtunee, mutta tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi koko kesänä ja sehän ei tietenkään käy laatuun! Luterilaisuutta vai mitä, mutta miksi ihmeessä joka lomalle pitäisi olla jonkinlaista projektia, ja jos ei ole, niin huonoa omaatuntoa siitä pitää sitten potea...Mulla on ollut hyvin selvä tietoisuus parin vaatehuoneen kaoottisesta tilasta, mutta toistaiseksi olen antanut niiden olla. Lehtipinot senkun kasvaa, enkä saa tartuttua niihin, jotta kasat liikahtaisivat johonkin suuntaan. Pihalla olen tyytynyt tekemään vain sellaiset, mitkä on pakko tehdä, ettei ihan villiinny rikkaruohot.

 

Postauksen kuvat ovat viikon takaa vanhempieni mökkimaisemista Oulujärveltä. Kävimme lenkillä Manamansalon Makkaraniemessä, missä on aivan upeat, mäntykankaiset, lenkkeilymaastot. Luonnosta saa mielenrauhaa, jota ei muualta saa, niin se vain on!

Ehkä mä viimein tänään aloitan sen vaatehuoneurakan, sillä feng shuit pitää saada täällä kotonakin kohdilleen.;D

Taina

Taulut seinälle - Valmista tuli!

Jee! Eilen tupsahti printtipaketti lähipostiin, ja tänään aamulla sain ilahduttaa miestä, kun hän pääsi porailemaan ruuveille paikkoja.:P Löytyykö jostain mies, joka tykkäisi kyseisestä hommasta? Tulee vain toisinaan mieleen Pekka Ruuskan biisi, jossa hän laulaa: Tahdon sun elämään..lyömään sinun tauluillesi naulaa seinään. Siitä voisi saada vaikutelman, että taulujen ripustelu kuuluu sarjaan suuret "rakkauden osoitukset"!;D  

Myönnetään, että sorruin pahemman kerran blogimainontaan. Pitkin kevättä ja kesää on ollut blogeissa vaikka kuinka monta arvontaa, joissa olisi voinut voittaa itselleen printit Desenion verkkokaupasta. Iskin heti silmäni perhosaiheisiin, sekä erilaisiin sulkatauluihin, vaikka olishan siellä kaikenlaisia muitakin kivoja kuvia...Koska arpaonni ei (taaskaan) ole suosinut, päätin tilata printit ihan omaan piikkiin, ja kehykset hankin pari viikkoa sitten Ikean reissulta ihan näitä kuvia ajatellen. Toimitus oli mielestäni erittäin nopeaa. Taulut pistin tilaukseen maanantai-iltana ja torstaina ne olivat jo perillä.

 

Tuosta tuli nyt aihepiiriltään luonnontieteellinen seinä, vahingossa tosin. Siskoni maalaamat pienet kivitalut muuttivat eteisen tauluseinältä, sekä kirpparilta ostamani da Vinci-kopio, joka oli ennenkin tässä seinällä,  sopivat mielestäni kivasti sulan ja perhosen kaveriksi. Aihetta tärkeämpää oli kuitenkin kuvien ja kehysten väritys, joka osui näissä kohdalleen. Mikä parasta, takan beige marmori ei jää nyt yksin, vaan sille löytyy värikavereita tauluista, kun seinässä sellaista ei enää ole.

Kuvissa muuten tuo takkaseinä näyttää mielestäni harmaammalta kuin luonnossa. Sävyhän oli Annie Sloanin kalkkimaalin Duck Egg Blue, jonka bongasin Talo&Koti-lehdessä esitellyssä kodissa. Minä pidän tätä enemmän vihreänä kuin sinisenä ja olen edelleen sävyyn erittäin tyytyväinen. Postaus olohuoneen seinän (jälkimmäisestä) maalausurakasta löytyy täältä.

Perjantain ja erityisesti valmistuneen urakan kunniaksi kävin pitkästä aikaa hakemassa leikkokukkia Villiviinistä. Mielessä olivat valkoiset liljat, mutta koska niitä olisin saanut vasta maanantaina, päädyin valikoimaan valko-vihreitä kukkasia niiden muotojen ja värin perusteella. Aika hauskat minusta! 

Rennon letkeää viikonloppua!

Taina

Marenkikakkusia

Eilen istuin iltaa ihanassa seurassa, yhdeksän naista, teemalla mansikkaa ja kuohuvaa. Kylläpä ilta hurahti rattoisasti! Kiitos kutsusta ja osallisille!<3 Olipa samanhenkistä porukkaa! Nyyttärimeiningillä mentiin, ja päätin heti kutsun saadessani, että kokeilen uudelleen marenkikakkusten tekemistä,  ne kun epäonnistuivat koostumuksensa puolesta pari viikkoa sitten. Selitys lienee Kodin Kuvalehden ohjeessa, jossa paistoaika oli 1- 1,5 tuntia sadassa asteessa. Jos haluaa tehdä toffeevaahtokarkkimaista marenkia, niin silloin tuo lämpötila on ok...muutoin kannattaa lisätä uunin lämpöä! Pupu meni kuitenkin hieman pöksyyn ennen marengin pursotusta, joten päätin sittenkin tehdä juhliin yhden ison marenkipohjan pienten sijaan.

   

 

Leivoin lopulta yhden ison marenkipohjan (halkaisija n.25 cm) ja kaksi pientä, leivosmaista, samalla pellillä. Ison vein kekkereihin ja ne pienet jätin kotiin. Ne olivat vähän kuin kokeiluversioita tulevaa varten...Kuvissa näkyy molempia.

Kakku sai paljon kehuja, joten uskallan suositella sitä muillekin kesäherkuttelijoille! Marenkipohjan päälle laitoin vaahtoutuvaa (9% Valio) vaniljakastiketta noin puoli purkillista sekä mansikoita ja mustikoita. Tämä on siis suhteellisen kevyt kesäherkku. 

Uskaltauduin viimein myös kokeilemaan orvokkia koristelussa! Mulla on lehdestä repäistyjä ohjeita varmaan 90-luvun alusta, joissa orvokkia on käytetty jälkiruokien koristelussa... Näin kauan se sitten kesti.:) Etuportailla edelliskesänä kasvaneet orvokit olivat siementäneet portaiden viereen, ja siinä kasvaa nyt useampi puska todellista luomu-orvokkia kiveyksellä! Olen miestä vannottanut, ettei mene niitä nyppimään siitä, vaikka vähän väärässä paikassa kasvavatkin.:) Maistoin itsekin orvokkia ensimmäistä kertaa, se maistui tässä tapauksessa vaniljalle ja sokerille.:)

Aurinkoista torstaita!

Taina

Ajan patinaa

Kolilta suuntasimme kohti Kainuuta, mutta matkan varrelle oli etukäteen mietitty pari pysähdyspaikkaa. Lieksassa sijaitseva Pielisen museo oli näistä toinen. Sinne menimme alunperin tutkimaan miehen sukulaisiin liittyviä juttuja. Museo yllätti meidät molemmat erittäin positiivisesti. Paikka on mielenkiintoinen lukuisine rakennuksineen ja ympäristö kaunis ja inspiroiva. Siellä kameran kanssa kierrellessäni sain ajatuksen osallistua näillä kuvilla viikon makrokuvahaasteeseen. Tällä viikolla haasteen teema on vapaavalintainen.

 

 

 

 

 

Olen näistä kuvista ihan innoissani!:) Mielenkiintoista myös nähdä, millaisista aiheista muiden haasteeseen osallistuvien kuvat ovat, kun teema oli vapaa. Kiitos Pieni Lintu tästä viikottaisesta haasteesta!<3 Nämä haasteet saavat joka kerta haastamaan itseni, ja juuri siksi ne ovat minusta niin huippuja.:)

Taina