Heippahei, ja lumista sunnuntai-iltaa! Kävin tässä illalla reilun tunnin lenkillä, ja aluksi lunta tuli vaakatasossa silmät ja suun täyteen, ei juuri muita liikkujia siinä vaiheessa näkynyt. Vaan onneksi pahin myräkkä hieman hellitti, ja innostuin lopulta tekemään pidemmän lenkin.
Kun tammikuun alussa askartelin aarrekartan itselleni, oli siinä yksi sivu, jonka teema oli liikunta ja hyvinvointi. Asetin tavoitteekseni löytää jälleen ilo liikkumiseen. Kuukausi on vierähtänyt, ja osittain olen onnistunut tuossa itselleni asettamassani tavoitteessa, osittain en. Loppukuuta kohti arki-illat olivat niin kiireisiä, etten vain saanut lähdettyä lenkille, koska koin muut asiat tärkeemmiksi. Maanantain tanssissa olen käynyt ilomielin ja viikonloppuisin on lenkkeilty miehen kanssa. Elän jälleen kerran siinä toivossa, että nämä iltakiireet hieman helpottaisivat. Niin kuin ainakin kalenterin mukaan näyttää siltä.:)
Töissä olen aiheuttanut useasti annoskateutta salaatteineni.;) Eräs työkaverini kysyi, mitä maksaisi, että tekisin hänellekin syötävää töihin.:) Kuten arvelinkin eväät kyllä hoituvat, kun käyttää hieman aikaa suunnitteluun ja asenne on positiivinen. Tästä taputan itseäni olalle, ja aion jatkaa samalla mallilla.
Tänään paiston todella pitkästä aikaa pannareita baananivohvelireseptin mukaan. Taidan tehdä toistekin, oli hyvä resepti!
Tammikuu on tuonut paitsi valtavat lumikinokset, myös ihanan paljon aurinkoisia päiviä! Valokuvaus ja varmaan ihan kaikki muukin (kynttilöiden polttelua lukuunottamatta) on mukavampaa aurinkoisella säällä. Ulkoilua luonnossa, sieltä risujen raahaamista, kukkien, ja niiden risujen valokuvausta, valo antaa voimaa ja inspiroi monenlaiseen mukavaan juttuun.
Luin kuukauden aikana kaksi kirjaa. Parhaillaan luen Leena Lehtolaisen uutta novellikirjaa Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia, se sopii mainiosti kiireisiin päiviin. Lyhyen novellin lukee vaikka nukkumaan mennessä, eikä kaikki muu jää lukemisen jalkoihin, niin kuin mulla tuppaa helposti käymään, jos lukemisen aloitan. Tuo kuvassa näkyvä kukkakirja on se, josta on tarkoitus oma postauksensa tehdä, sillä on nimittäin aika ihana kirja!
Toiveissa on tulevalle vuodelle kehittää itseäni monella tavalla, mm. valokuvauksen ja bloggaamisen saralla. Oli ihan huippukiva ilta Kotoisan ennakkonäytöksessä, ja siitäkin sain jälleen kipinää tarttua kameraan. Tämän viikonlopun iloja on ollut Päijät-Blogien Insta -tili, jonka kautta olen löytänyt monta uutta bloggaria Lahdesta tai lähistöltä. Käykäähän klikkaamassa itsenne seuraamaan upeita insta -tilejä! Kiitos P.S. Never Stop Smiling -blogin Johannalle hienosta ideasta ja sen toimeenpanosta.<3
Tammikuun alussa sain Villa Kotirannan Sadulta kutsun osallistua #muovitonarki -haasteeseen. Lupasin tarkkailla muovijätteen määrää kuukauden ajalta, sen suurempaan projektiin en juuri nyt uskalla tässä lupautua. Punnitsin kuukauden aikana meillä syntyneen muovijätteen, ja juuri äsken laskin roskien painot yhteen. Kuukauden saldo oli 1,9 kiloa muovijätettä. Onko se paljon? Ainakin se on enemmän kuin Sadun perheessä.
Muutamia havaintoja muoviroskiin liittyen tein kuukauden aikana. Alkukuussa meidän perheen miesväki oli tilaillut yhtä sun toista postimyynnistä...ja oli siellä yksi paketti minullekin. Näistä postipaketeista tuli todella paljon muoviroskaa! Jossain kohtaa tammikuuta esikoinen vaihtoi aamupalansa Viiliksestä omatekoiseen smoothieen (omasta toiveestaan, äidin riemuksi), ja tämä vähensi myös muoviroskien määrää kuun lopulla.
Ei pöllömpi vuoden alku.
Oikein hyvää alkanutta helmikuuta ja uutta viikkoa!
Taina
Kuvat ovat enimmäkseen kännykästä poimittuja kuukauden varrelta.
