10 kysymystä ja vastausta -haaste

Sain tämän kivan haasteen pari viikkoa sitten Päijät-Blogien "äidiltä", upealta ja tarmokkaalta Johannalta. Kiitos Johanna!<3 Jostain jännästä syystä ei ole oikein huvittanut istua koneen ääressä enempää kuin on ollut pakko...Siksi viive haasteeseen tarttumisessa.

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Tämä on minulle vaikea kysymys, ellei jopa mahdoton, jos puhutaan kodista fyysisenä paikkana, sillä varsinkin varhaislapsuuteeni liittyy paljon muuttamista. Ensimmäinen koti, josta minulla on enemmän muistoja ja mielikuvia, sijaitsi Kajaanissa kerrostalossa. 

Jos koti taas tarkoittaa niitä ihmisiä, joiden kanssa jaettu samat osoitteet aikuisuuteen saakka, osittain samat muistot ja kokemukset, niin kotiini kuului varhaislapsuudessa opettajavanhempieni lisäksi isoveljeni ja pikkuveljeni. Olessani kymmenen, muutimme tänne Nastolaan, ja sain vielä pikkusiskon sekä pikkuveljen, joka on minua 16 vuotta nuorempi. Lapsuuden kotini oli siis ainakin hyvin äänekäs ja onnellinen, vaikka seinät ympärillä vaihtuivat.

2. Mitä harrastit lapsena?

Kajaanissa tanhusin (olen aina tykännyt kaikesta tanssimisesta), taisimme kerran esiintyä jopa Mauno Koivistolle, jos en nyt ihan väärin muista! Kävin myös usempana vuonna pianotunneilla pikkuveljeni kanssa. Hän edistyi, ja minä aloitin aina Aaronin Pianokoulun alusta.;D Aika paljon harrastimme veljeni kanssa liikuntaa kahdestaan. Kun asuimme rakennusaikana koulun kentän vieressä, taisin asua talvi-illat jäällä luistelemassa. Uuden kotimme lähellä oli urheilukeskus, ja siellä kävimme yhdessä juoksemassa, hyppimässä pituutta jne..

Ajanhammas purrut melkein 40 vuotta vanhaan kuvaa.
Minä olen eturivissä se, jolla on huivi.

80-luvulla maailma oli vielä aika tavalla erilainen. Jos johonkin harrastukseen halusi, piti sinne itse osata kulkea ja meidän perheessä harrastuksen piti mieluiten olla myös halpa tai ilmainen. Olinkin veljeni kanssa kirjaston suurkuluttaja ihan pienestä pitäen eli lukeminen on ollut yksi rakkaimpia harrastuksia lapsuudessani.

3. Kaunein kukka?

Tämäkin on mahdoton kysymys minulle! Kaikille kukille on paikkansa ja aikansa. Juuri tähän vuodenaikaan, pääsiäisen lähestyessä, olen ihan hullaantunut narsisseihin! Niitäkin on olemassa vaikka minkälaisia.<3

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaaa sinua eniten?

Tein kaksi testiä ja sain kaksi eri tulosta.:) Ensimmäisen testin mukaan olen vesi, toisen testin mukaan maa. Ehkä olen sitten vesiraja.;))) Ensimmäisen testin tuloksista pomppasi omaan silmääni sana seurallinen. Kyllä, kaipaan aika pian ihmisiä ympärilleni, vaikka viihdyn hyvin myös itsekseni. Juuri viikonloppuna iski ihan kamala ikävä, kun tajusin, että emme luultavasti pääse päättämään tätä kouluvuotta yhdessä ihanien työkavereideni kanssa. 

Jälkimmäisen testin tuloksen allekirjoitan täysin. Tykkään kävellä metsässä ja rakastan luontoa. Olen rauhallinen ja ystävällinen, enkä  seurallisuudesta huolimatta erityisemmin nauti huomion keskipisteenä olosta.

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Luonteeni on aika huoleton. Uskon, että asiat järjestyvät. En osaa olla pitkävihainen, yleensä unohdan ikävät asiat melko nopeasti. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja taidan olla välillä vähän sinisilmäinen. 

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Tarvittaessa pystyn olemaan molempia, mutta olen kyllä enemmän aamuihminen. Herääminen on minulle yleensä helppoa ja minulla on myös tarkka sisäinen kello, joka yleensä herättää minut ennen kellonsoittoa. Toisinaan saan kauhean energiapiikin illalla, yleensä käytän sen piikin siivoamiseen, sillä tykkään, että tavarat on paikoillaan. Mieheni mielestä myös nukahdan raivostuttavan nopeasti, tyyliin muutamassa sekunnissa.:)

7. Unelmamatka?

Toissakesäinen 20-vuotishäämatkamme Seychelleille oli sellainen (postaus ja toinen).<3 Maailmassa olisi lukematon määrä paikkoja, joissa haluaisin käydä. Juuri nyt haaveilen vain tämän perhanan viruksen häviämisestä ja toivon, että pääsemme kesällä vanhempieni mökille heitä tapaamaan!

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Kukkia ostan ihan joka viikko! No, ehkä en kesällä, mutta muuten. Tein viime toissa (!) viikolla parikin ostosta Sokoksen 3+1 -päiviltä ja odottelen malttamattomana paketteja. Toisessa paketissa on mm. uusi kevättakki, jota toivon ehtiväni käyttää ennen kesän tuloa...Tilasin myös uuden ripsarin, yhden puseron ja pari Marimekon astiaa...Osaan kyllä hemmotella itseäni.

Yritän ostaa käytettyä, jos suinkin mahdollista! Kotimainen ja paikallinen, vaikka vähän kalliimpi, on aina parempi valinta kuin kaukomaista tullut halpatyövoimalla teetetty. 

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Lahti tietenkin! Tämä on sopivankokoinen, ei liian pieni (esim. Hämeenlinna opiskeluaikana tuntui ahdistavan pieneltä), muttei liian suurikaan. Luonto on meillä joka puolella ja täällä on monella tapaa hyvä elää. Lahden kesämatkailukohteista kirjoittelin toissa kesänä ja Lahden ympäristökuntien mielenkiintoisista paikoista ja tapahtumista, koostin kirjoituksen viime kesänä.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Ne kaikki löytyvät nyt täältä saman katon alta, eli mies ja pojat.<3 

Tämän hyvänmielenhaasteen lähetän eteenpäin. Kotonasi. Annukka, Arjen Helmiä Krisse ja Versoja Vaahteramäeltä Riina, olkaa hyvät!<3

Taina

Pupujen juhla -sukkia neulomaan! / Neulehaaste

Olen monta kertaa seurannut vierestä, kun muut ovat osallistuneet erilaisiin neulehaasteisiin ja neuloneet kaikkea ihanaa yhdessä. Haasteissa ideana on ollut, että ohjetta julkaistaan pala kerrallaan. Välissä on aikaa neuloa sen verran, että työt etenevät suurin piirtein samaan tahtiin.

Tällä kertaa minäkin halusin osallistua haasteeseen. Törmäsin siihen joitakin viikkoja sitten sattumoisin muistaakseni Novitan Instagram -tilin tai -mainoksen kautta. Tuolloin mallista ei ollut muuta infoa kuin nimi, Pupujen juhla KAL. Se kuulosti niin kivalta (tarkoittaako tuo KAL juhlaa..?), ja lankakorissa oli sopivasti lankoja viime keväältä alekorista, joten miksi ei. Ehkäpä nämä sukat tosiaan valmistuvat pääsiäiseksi! 

Ohje löytyy ainakin Novitaknits sekä Novitan Fb-sivulta. Sieltä tallensin sen itselleni kännykkään ja koneelle. Ohje julkaistaan neljässä osassa maanantaisin, siten valmista tulee pääsiäiseksi. Tänään on tullut ohjeesta toinen osa (lisää vartta). En itse ole vielä tuossa tämän päivän tavoitteessa, sillä ehdin kunnolla neulomaan vasta lauantaina. 

Minun sukkani on 80 silmukan ohjeella tehty ja minulla todellakin ON pohkeet! Sukka menee kuitenkin hyvin jalkaan. 88 silmukalla (leveämmän pohkeen ohje) tulee jo aivan jättimäiset leveät sukat (ainakin minun käsialalla), joten jos olisin pohkeistani hoikka, valitsisin 70 silmukan ohjeen.

Nyt kun meidät kaikki on määrätty kotoilemaan paljon, on neulominen mielestäni kivaa ajankulua, jossa näkee oman kättensä jäljen. Ainakin minulla vierähti lauantaipäivä neuloessa todella sukkelaan! Tulee jälleen himo tehdä vielä yksi kerron ja sitten yksi kerros ja vielä yksi...;)

Novitalla on muuten kaikki yksiväriset langat vielä tänään alessa! Tuolta sivuilta löytyy myös ohjeet, jos vaikkapa villasukan neulominen on päässyt unohtumaan. 

Neuloosin vallassa,

Taina 

Jotain ihan muuta

Sanomattakin selvää, että suurin osa työelämässä olevista ihmisistä on tänään melkoisen väsyneitä. Monin tavoin haastava työviikko on viimein takana. Tällä kertaa postaus ilman tämän kummempaa älyllistä sanomista. Ei vaan pysty. Kuvat ovat viimeisen viikon varrelta ja kertovat niistä asioista, joiden parissa minä rentoudun.

Tuoreita kukkia maljakossa ja perhe tässä (inttipoika on päässyt metsästä varuskuntaan ja loma häämöttää viikon päässä). Ihana auringonpaiste hellii meitä tulevinakin päivinä...Ulkona saa vielä liikkua, jos muistetaan olla parveilematta!

Avasin äsken pienen kuohuviinipullon ja kohta heittäydyn sohvalle ja otan uuden neuleen esille! Yritetään olla stressaamatta, muttei kuitenkan heittäydytä hällä väliä -asenteeseen. Voimia ja jaksamista ihan jokaiselle tässä haastavassa tilanteessa!<3

Rentouttavaa viikonloppua!

Taina

Koronakotoilua ja keittiöfilosofin pohdintoja

Ihanat tulppaanit Kukkakauppa Villiviinistä.

Tämä viikonloppu on todennäköisesti alkusoittoa jollekin sellaiselle, mitä on vaikea hallita. Kauhean paljon on epävarmuutta ja pelkoakin on ilmassa. Taloudelliset seuraukset tuntuvat juuri nyt yhdentekeviltä, mutta surku monien pienyrittäjien puolesta, jotka muutoinkin ovat tiukilla! Yritetään siis tukea toinen toistamme ja rämpiä tämän suon läpi mahdollisimman kuivin jaloin. Linkitin postauksen valokuviin niihin liittyvät yritykset osoittaakseni tukeni heille ja vinkiksi teille lukijoille.  Kuka tietää, ehkä tästä kurjasta seuraa jotain hyvääkin. Ainakin hetken muistamme, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Toivoisin, että koronan suhteen toimittaisiin mielummin hieman ennakoiden kuin jälkikäteen. Koulut ja päiväkodit ovat paikkoja, joissa taudit leviävät sukkelaan. Eikö olisi jo aika pistää nämä kiinni? Tiedän, että se tuo mukanaan haasteita, mutta eikö silti olisi tärkeämpää yrittää hidastaa taudin leviämistä tehokkaasti? Onko olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät ole nähneet, kuinka jyrkästi tauti  pahimmillaan leviää, ja mitä se tuo tullessaan? Olen murehtinut tällä viikolla erityisesti inttiä käyvää poikaani, astmaatikkoa, mutta hän on nyt metsässä leirillä ja siksi ehkä turvallisimmassa paikassa, missä hän voi ylipäätään olla. 

Puinen rauhanmerkki Parolan Rottingista.

Tekemällä nyt sellaisia asioita, joita vielä voi luvalla tehdä, ja joista nauttii, voi tästä erikoisesta tilanteesta saada jotain positiivista irti! Moni on tainnut tänä viikonloppuna jättää kaupungilla kaupoissa kiertelyn väliin ja kalenterit ovat keväältä tyhjentyneet monenlaisista menoista. Aikaa on viettetty perheen kesken mm. ulkoillen, aurinko on hellinyt meitä, vaikka tuulet ovatkin puhaltaneet kylmästi. 

Pieni kulho Leena Hyttinen.
Vanikka tarjoiluastia RUOKO design.

Viikonlopun perhekuplassa on ollut hyvä olla. Itse olen siivoillut, ottanut valokuvia, ulkoillut miehen kanssa metsässä ja haaveillut kesästä. Ainakin minulla on nyt rauhallisempi mieli kuin perjantaina. Yritän ottaa päivän kerrallaan ja olla murehtimatta asioista, joille ei mitään voi. 

Viherkasvi ja ruukku Florenciasta Lahdesta. 

Pidetään huolta toisistamme,

pestään käsiä ja yritetään hidastaa taudin leviämistä!

Taina

Tervetuloa kevät! - DIY helppo kevätkranssi

Jos moni onkin valitellut talven aikana pitkää marraskuuta, niin itseäni lumettomuus ei ole haitannut, vaikka ymmärrän tietysti, etteivät tällaiset "talvet" ole Suomen luonnon mukaisia. Synkistelyn sijaan olen ottanut ilon irti pitkästä keväästä! Näin suosittelen muitakin tekemään täällä etelässä. Esimerkiksi terassille voi jo hyvin laittaa sipulikukkia. Siellä ne säilyvätkin huomattavasti paremmin kuin sisällä lämpimässä. Kannattaa laittaa kukat niin, että ne voi oikein kylmän yön satttuessa joko suojata kylmältä tai nostaa yöksi sisälle. Etuterassille aloin rakentamaan kevättä eilen ja tänään jatkoin askartelemalla kranssin oveen. Olen tästä kranssista niin innoissani, että saakoon ihan oman postauksen. Terassista lisää, kunhan saan sieltä toisenkin puolen siivottua talvesta.

Viimeisimmässä Koti ja Keittiö -lehdessä (3/2020) oli aivan mahtava idea kranssiin! Ideana on solmia kranssipohjaan oksista ristikko, johon voi sitten pujotella kukkaset. Loistoidea, jossa on valtavasti mahdollisuuksia muunteluun esimerkiksi vaihtamalla oksat tai kukat toisiiin kuin alkuperäisessä ohjeessa on.

Suurin työ kranssissa itselläni oli poistaa rottinkirenkaasta joulun jälkeen solmimani kierrätyskranssin ainekset. Varsinkin kukkateippi oli tahmaista ja vaikea irrottaa. Jos sinulle on kranssiksi sopiva rengas tms. valmiina, säästät ajassa ainakin vartin.:)

Ristikkoon ja rottinkirenkaan ympärille kävin leikkaamassa omasta pihasta lamoherukanoksia. Lamoherukka on osoittaunut täydelliseksi materiaaliksi kransseihin. Se on erittäin voimakkaasti kasvava maanpeitekasvi, joten sitä voi leikata huoletta. Itse asiassa lamoherukka meinaa hiipiä kohti Kesähuonetta ja sitä täytyy muutenkin leikata kasvun hillitsemiseksi. Kranssiin tämä kasvi sopii senkin vuoksi hyvin, että se on taipuisaa ja silmut muodostuvat jo varhain keväällä, kuten kuvistakin näkyy. 

Aluksi kieputin yhden kierroksen lamoherukkaa  rottinkirenkaan ympäri. Kieputtelin myön vihreää rautalankaa eli kukkalankaa yhden kierroksen, jotta oksat jäivät paikoilleen. Tämän jälkeen solmin oksista ristikon ympyrän sisälle. Kiinnittelin oksia sieltä täältä kukkalangalla toisiinsa ja renkaan reunaan. Noin puolessa tunnissa pohja oli valmis. Samantien läksin ostamaan kranssiin sopivia kukkia Villiviinistä. Saikin sitten nämä kukat ilmaiseksi, sillä ihana Eija lahjoitti minulle tulppanit kranssiin! Kiitos, kiitos, kiitos!<3 Kranssista tuli mielestäni aivan ihana!<3 

Tulppaanit kestävät varmasti muutaman päivän noin ja sitten ne on helppo vaihtaa uusiin. Tekisi mieli kokeilla pohjan tekoa pajun tai koivun oksilla... Kukkina voisi käyttää oikeastaan mitä tahansa sipulikukkia ja leikkojen sijaan jättää vaikka sipulit osaksi kranssia...

Ihanaa kevättä!<3

Taina

Mikä suklaakakku!

Mietin pitkään, miten nimeäisin postauksen, sillä tämä postauksen herkku on paitsi ihanannäköinen ja erittäin maistuva, mutta lisäksi kakku on gluteeniton ja rasvaton, eikä sokeriakaan tule kuin ripaus eli siis tämä kakkuhan on suorastaan terveellinen. Kaiken lisäksi kakku valmistuu älyttömän helposti! Otsikossa päädyin sitten vain ihmettelemään, että kuinka näin voi ollakaan.

Olen syönyt kakkua jo kolmesti lyhyen ajan sisällä. Ensin maistoin sitä töissä ystäväni Tiinan valmistamana. Hiihtoloman alussa etsin Tiinan käyttämän Tuulian ohjeen ja leivoin kakkua ensimmäisen kerran. Loman lopussa leivoin kakkua vielä toisen kerran, sillä tämän helpommaksi ei kakun tekeminen tule. Nakkasin aineet tehosekoittimeen (Tiina oli käyttänyt sauvasekoitinta), siitä kaadoin taikinan leivinpaperilla vuorattuun 20-senttiseen irtopohjavuokaan ja lopulta laitoin kakun paistumaan uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi.

Gluteeniton suklaakakku:

2 banaania

10 taatelia (myös kuivatut käy, olen käyttänyt vain kuivattuja)

4 kananmunaa

1 dl raakakaakaojauhetta tai tummaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl vaniljasokeria

Koristukset kakun päälle voi laittaa mielen mukaan. Ensimmäisellä kerralla leipoessani meillä oli vielä laskiaisesta kermavaahtoa, joten käytin sitä ja mustikoita kakun päällä. Viime viikonloppuna kermaa ei ollut, joten mentiin pelkillä mustikoilla ja kakku katosi niinkin ennätysnopeaan. Kuopus tykkää tästä kovasti!  Kuvausta varten ripottelin hieman tomusokeria päälle, sillä mustikat eivät jäisinä näyttäneet kovin kauniille.:) 

Minä suuntaan huomenna Jyväskylään vierailulle blogireissulle. Pakko tunnustaa, etten ole oikeasti edes ajanut Jyväskylän läpi aikuisiällä. Lapsena muistan yöpyneeni Jyväskylän leirintäalueella, varmaan 70-luvun lopulla. Saatoin olla myös kerran äitini mukana, kun hän suoritti lisäopintoja...Todella mielenkiintoista siis lähteä tutustumaan kaupunkiin! Jos teillä on antaa jotain hyviä vinkkeä, mitä Jyväskylässä voisi sunnuntainapäivällä nähdä tai tehdä, niin otan sellaiset vinkit erittäin mielelläni vastaan.

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Marimekkoa makkariin - Retroa 20-luvun tyylillä

Parin viime vuoden aikana olen huomannut itsessäni suorastaan hullaantumista useisiinkin Marimekon tuotteisiin ja kuoseihin, nämä näyttäisivät tulevan itselleni aina kausittain nämä Marimekkoon hullaantumiset! Kaikki taisi alkaa Urna -maljakosta, perässä seurasi Ming- ja Flower -maljakot. Seuraava villitys itselläni ovat olleet pienemmät Oiva -mukit, jotka näyttävät lisääntyvän itsestään...Tykkään, että tuossa mukissa on koko ja muotoilu kohdillaan, se tuntuu hyvältä kädessä ja on kooltaan juuri oikeanlainen juoma-annoksille. Tällainen kuoseihin hurahtava tykkää, kun mukin kuvion ja värityksen voi valita mielialan mukaan. Mieskin kysyy mulle kahvia laittaessaan, että mikä muki tällä kertaa.:)

Makuuhuoneen verhot olivat olleet mietinnässä jo varmaan vuoden verran. Helppo valinta olisi ollut valkoinen pellava, mutta kaipasin vähän väriä ja ehkä jotain kuviotakin. Nettikirppiksiä olen seurannut sopivan verhokankaan toivossa, mutta sopivaa ei osunut kohdalle. Sitten hommasin olohuoneeseen Tiiliskivi -kuosia olevan päällisen vihreänä ja muutaman viikon tyynyä katseltuani ajattelin, että tässä olisi loistava kangas makuuhuoneen verhoihin.

En ole aiemmin ommellut valelaskosverhoja ja tajusin siinä vaiheessa, kun aloin miettimään kankaan leikkaamista verhoiksi, että Tiiliskiven painokuviot (vaakaraidat) tuovat ompeluun oman haasteensa. Olisi ehkä järkevää harjoitella valelaskosverhojen ompelua vaikka yksivärisellä kankaalla tai vähintäänkin yksittäisellä verholla, ei kahdella kuviollisella, jotka tulevat vierekkäin! Yritin kuitenkin olla joka työvaiheessa niin tarkka kuin ikinä pystyin, mittasin joka kohdassa moneen kertaan, sillä inhoan purkamista. Aika tavalla puoli päivää siinä meni, että sain verhot ripustettua ikkunaan. Jouduin ne tosin vielä ottamaan uudelleen alas, purkamaan yhden sauman ja ompelemaan sen uusiksi, sillä verhojen alareunat eivät meinanneet millään asettua samaan tasoon, vaikka kuviot sen näyttivät tekevän. Tuossa ensimmäisen kerran verhoja ripustaessani tuntui, että oma äly ei nyt enää riitä ratkaisemaan ongelmaa. Toisen verhon tankokujaa hieman leventämällä sain reunat kohdilleen, ja vaakaraidatkin näyttivät viimein asettuvan kuta kuinkin kohdilleen.

Ohjeet valelaskosverhon ompeluun otin täältä. Jossain kohti ohjeita lukiessani olin yhtä suurta kysymysmerkkiä. Ohjeiden kirjoittaminen on erittäin vaikeaa ja niitä pitäisi aina testata ihmisellä, jolle asia on vieras. Ompelussa en kuitenkaan ole ihan aloittelija, joten selvisin pulmakohdista kokeilemalla. Jälkiviisaana ajattelen, että olisin voinut tehdä kahden erillisen verhon sijaan yhden leveämmän, mutta siinä tapauksessa kankaat olisi pitänyt yhdistää heti alussa huomaamattomalla pystysaumalla. Meillä on suhteellisen matalalle laskeutuvat ikkunat, joten nämä ovat paitsi leveämmät, myös pidemmät kuin ohjeen verhot. 2,5 metristä kangasta jäi vielä sen verran, että niistä saisi vaikka pari kapeaan tyynyyn sopivaa päällistä ommeltua.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen uusiin verhoihin. Harmaanvihreä sävy on ihanan rauhoittava ja se sopii hyvin makuuhuoneen beigeen seinään, sekä hiljattain hankkimiini Unikko -tekstiileihin, jollaisia en olisi arvannut enää koskaan haluavani.;) Verhottomuus, verhot, niiden väri, kuviot tai niiden puuttuminen vaikuttavat yllättävän paljon huoneen tunnelmaan. Rakastan luonnonvaloa ja voisin sen puoleen olla vaikka ilman verhoja. Toisaalta tykkään kaikista ihanista kuoseista ja verhot tuovat pehmeyttä ja pesämäisyyttä tilaan kuin tilaan.  Makuuhuoneeseen tuli mielestäni ihana 70 -luvun henki päivitettynä tähän päivään.<3 Retrokuosien rinnalle sopii täydellisesti valkoinen raikastamaan ja puunväri tuomaan lämpöä. Haavelistalla on vielä seinään kiinnitettävä taso minulle yöpöydäksi, ehkäpä Verso Designin pari Koppa -hyllyä ja ehkä joku viherkasvi, joka tykkään aamuauringosta...

Ihana lomaviikko alkaa olla lopuillaan. Olin ajatellut sulattaa pakastimen ja ommella nuo verhot, molemmat hommat tulikin tehtyä. Myös Helsinki -päivä Aalto-museoineen, teatterireissu ystävän kanssa ja paikallisten yrittäjien yhteisponnistus, muotinäytös perjantai-iltana Wine & Cafe Olavissa, toivat mukavaa ohjelmaa lomaviikkoon. Täältä tullaan arki, olen valmis!

Mukavaa viikkoa!

Taina