Kepeä kukkaseppele - Kukkailottelua

Eilinen postaus Hatanpään arboretumista olisi käynyt varsin hyvin Kukkailottelusta, sillä sitähän se todella oli! Olin kuitenkin jo aiemmin tällä viikolla tehnyt ilottelupostauksen varastoon, ja kokemus on opettanut, että varastoon unohdetut postaukset tuppaavat sinne hautautumaan... Arboretumin ruusuille ei tämä kukkaseppele vedä vertoja, mutta mielestäni siitä tuli varsin kiva, kepeä ja raikas, ei liian runsas tai paksu, kuten mun tekeleille usein käy!

Kävin pyörälenkin ohessa keräämässä mustikan varpuja. Kotona huomasin ilokseni, että varvuissa oli mustikan raakileita. Pihassamme, vähän joka puolella, kasvaa tuota valkokukkaista hopeahärkkiä muistuttavaa rikkaruohoa. Näistä aineksista ja rautalangasta päätin seppeleen tehdä. Mustikanvarpuja seppeleeseen meni loppujen lopuksi ehkä viisi vartta, valkokukkaisia olin poiminut juuri sopivasti, nuo kuvassa näkyvät. Varvut ja kukkaset pätkin noin viiden sentin mittaisiksi ja tein niistä pieniä nippuja (pari mustikan oksaa ja pari kukan oksaa aina yhteen), jotka solmin rautalangalla. Rautalanka oli aina sen verran pitkä, että sillä pysyi sitomaan nipun kiinni päänkokoiseen, kaksinkertaiseen rautalankaan.

 

Helppoa! Vuosi sitten kesäkuun alkupuolen Kukkailottelussa solmin kukkaseppeleen perinteisellä tekniikalla, jonka olen oppinut jo lapsena. Nyt kun molemmat tavat ovat tuoreessa muistissa, niin pakko todeta, että tykkään paljon enemmän tästä tavasta tehdä seppele, kuin siitä perinteisestä. Vaikka oma seppeleeni syntyi ihan vain tekemisen ilosta, niin seppeleet ovat jo jonkin aikaa olleet kesän trendikkäimpiä asuisteita vaikka kesäjuhliin tai festareille! Juhannus on selkeästi kukkaseppeleiden kiivain sesonki, mutta myöheisen kevään vuoksi luonnonkukilla paras kukinta on juuri meneillään täällä etelässä ja pohjoisempana vasta edessä.

Jottei seppele olisi mennyt ihan hukkaan, pistin sen päähäni ja komensin jälleen miehen kameran taakse. Uusi profiilikuva ainakin joksikin aikaa kesää...Kuvan ottamisen jälkeen ripustin seppeleen ulko-oveen, ja siellä se roikkuu vieläkin, vaikka nuo valkoiset kukat kyllä kuihtuivat jo seuraavaan päivään mennessä. Olin silti yllättänyt niiden kestävyydestä, kun ne ovat niin hentoisia.

 

Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Ihanaa viikonloppua!

Taina 

An InLinkz Link-up

Hatanpään arboretum - Ruusujen lumossa

Ruusuista torstaita!

 

Aina toisinaan minulla on lomalla tapana hypätä miehen kyytiin, kun hän lähtee työmatkoille, ja tällä viikolla mennäänkin näissä merkeissä sinne ja tänne. Tämä on sitä tilaisuuksiin tarttumista, mistä kirjoitin aiemmin. Näille reissulle lähden seikkailumielellä, on kiva nähdä välillä muutakin kuin kotiympyröitä. Tampereella olen käynyt lukuisia kertoja, ja olen tottunut liikkumaan täällä itsekseni. Tykkään todella paljon Tampereesta kaikkineen. Tampereella on ihanan vilkasta, muttei tungosta, ja kauneudessaan tämä on mielestäni vertaansa vailla isoista kaupungeista. Vanhat, punatiiliset, tehdasrakennukset uudessa käytössä on leimallista Tampereelle, ja miten hienosti onkaan onnistuttu yhdistämään uutta vanhaan!

 

Eilen oli jälleen aika lähteä seikkailemaan Tampereelle. Olen useasti ihastellut Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan ruusu (ja asu-)kuvia Hatanpään arboretumista ja ihan juuri myös Kukkailottelussa La La Lilja -blogissa oli postaus saman paikan alppiruusuista. Paikka oli minulle vieras entuudestaan, joten osoite navigaattoriin ja menoksi! Parkkipaikkaa oli hieman vaikea löytää, sillä puistoalue sijaitsee Hatanpään sairaalan vieressä, ja suurin osa parkkipaikoista on varmastikin käytössä sairaalassa työskenteleville tai asioiville. Kiekkopaikka löytyi lopulta ehkä noin puolen kilometrin päästä, mutta löytyi kuitenkin.:)

Arboretumin helmeksi kutsuttu ruusutarha on parhaimmillaan hieman myöhemmin kesällä, mutta minä menetin tälle paikalle sydämeni jo nyt.

 

90-luvun alussa Lahdessakin oli Rosario, asuin ihan siinä nurkilla, vaan en parikymppisenä vielä ymmärtänyt uhrata aikaani moiseen turhuuteen kuin ruusujen ihasteluun. Surullinen juttu, mutta muistaakseni ruusutarha lopetettiin joskus 2000-luvun alkupuolella, samoihin aikoihin kuin kaupungin oma puutarha ajettiin alas...

Vaikka elettäisiin millaisia aikoja, tai ehkä eniten juuri silloin, kun eletään vaikeita aikoja, tarvitaan muutakin kuin  ruokaa, juomaa ja katto pään päälle. Ihminen tarvitsee ympärilleen luontoa, kulttuuria, historiaa, kauneutta...Valitettavasti tätä ei ymmärretä kunnolla vieläkään.

Tämä oman elämänsä filosofi on kovin vaikuttunut paikan kauneudesta. Oli suorastaan pakko hukuttaa teidät heti näihin ruusuisiin tunnelmiin. Olen aika tavalla kasvanut siitä kaksikymppisestä, joka ei elämän kiireiltään ruusutarhaan ehtinyt, suosittelen lämpimästi käymään Hatanpään arboretumissa jonain kesäisenä päivänä!

Ihanaa torstaita!🌹 

Taina

Ihanat Stockholm 2017 ja Skogsnäva!

Kiitos, kiitos, kaikista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, jossa kirjoittelin bloggaamisesta ja kokemuksistani bloggaajana. Kommentteja on tullutkin valtavasti!<3 Tuota tekstiä pyörittelin päässäni pari viikkoa, mutten ollut tullut mielessäni yhtään viisaammaksi, tai niin ainakin luulin, mutta kun istuin koneen ääreen kirjoittamaan, teksti alkoi soljumaan melkein kuin itsestään. Kun takana on lähes tuhat postausta, ihan kaikkia ei ole kirjoitettu flown vallassa.;D


Mennäänpä sitten jo varsinaiseen postausaiheeseen ja kepeästi bloggaamisesta sisustusostoksiin.:P Reilu viikko sitten ajelimme jälleen ex temporeena Satun kanssa  Vantaalle Ikeaan. Oikeastaan meitä houkutti pihalla olevat kirpputorimyyntipöydät, mutta välillä jopa meille voi käydä niin, ettei kirppikseltä löydy mitään mieluisaa! Ikeasta sen sijaan toivoin löytäväni toisen jalkatuen työpöydän alle, sillä nyt joudun lainaamaan tukea mieheltäni, enkä viitsi sitä usein tehdä, hän kun tekee töitä kotoa käsin. Siispä olen enimmäkseen palannut sohvan nurkkaan kirjoittamaan, huonompi homma ergonomian kannalta... Toinen ostos, jota Ikeasta haikailin, oli "koeputkimaljakko", siis sellainen teline, jossa on monta koeputkimaista maljakkoa. Kumpaakaan toivomistani tavaroista ei tietenkään löytynyt!

En kai ole kertaakaan lähtenyt Ikeasta tyhjin käsin, mutta montakin kertaa olen hakenut vain aikomani ja selvinnyt hyvinkin halvalla.:) Ikeassa käy helposti niin, että sitä huomaakin napanneensa jotain pientä sieltä ja täältä, ja kassalla niistä pienistä kertyykin vähän enemmän!  

Merkittävimmät ostokseni viikon takaiselta reissulta saavat nyt koristaa olohuonetta:  tyyny Stockholm 2017-päällisellä, sekä Skogsnäva-päällinen, johon iskin silmäni jo talvella Ikeassa käydessäni, mutta tuolloin päälliset olivat loppuneet. Pitkästä aikaa siis hankin pari uutta tyynynpäällistä (ja yhden sisätyynyn, koska toista ei saanut ilman).

Ostin myös palan toisenlaista Stockholm-kangasta, kun en raaskinut kahta tyynyä päällisineen ostaa. Satu ystävällisesti lupasi ommella päällisen, ja on sen jo tehnytkin, emme vain ole ehtineet tapaamaan sen jälkeen. Oma koneeni alkoi joskus vuosi sitten käryämään kesken ompelun. Harmittaa, sillä olisi jo monta kertaa tässä loman aikana tehnyt mieli ommella.

Ihanat nuo päälliset minusta!<3 Tuollainen käsinmaalatun, vesivärimäisen näköinen kuosi viehättää todella paljon, niin kuin muutenkin hieman rosoiset ja käsintehdyt tai sen oloiset tavarat. Voisihan sitä kokeilla joskus kankaan maalaamistakin...Jotain riittävän yksinkertaista, kuten raitoja tai vaikka läikkiä, jotka saisivat sitten valua!

Juhannuksena olohuoneen pöytää koristi samantapainen kimppu, kuin Kesähuoneessa, mutta valkoisten lupiineiden tilalle oli vaaleanpunaisia lupiineita ja valkoisten pionien tilalla puna-apiloita. Aika kiva minusta tämäkin!

Hei, siellä paistaa vaihteeksi! Täytyy lähteä bensan ostoon, jos vaikka saisi nurmikon leikattua tänään kuurojen välissä. Olen myös superinnoissani, sillä myöhemmin tänään on tarkoitus käydä katsomassa Juuso-karhun maalaamia tauluja! Jos näyttely on yhtään niin hyvä kuin odotan, niin varmasti kuulette siitä lisää.:)

Taina

Neljä vuotta bloggaamista

Viime päivinä on tullut mietittyä paljon bloggaamista, sillä juhannuksena tuli neljä vuotta täyteen tätä kivaa harrastusta. Vanhoja postauksia ja kuvia tutkiessani tajusin, että harrastuksesta on tavallaan tullut myös elämäntapa, tapa tutkia ympärillä tapahtuvaa. Bloggaamisen kautta olen oppinut tarkastelemaan asioita, pysähtynyt pienten ja suurempien asioiden ääreen, oppinut paremmin heittäytymään ja tarttumaan tilaisuuksiin ja oppinut myös näkemään uusia mahdollisuuksia elämässä ja ympärillä.

Mietin, mitä bloggaaminen on minulle antanut. Kysymys, joka olisi voinut olla tämän postauksen otsikko. Paljon on tullut oppia vuosien varrella, nykyään luen erilaisia ohjeita bloggaamiseen liittyen, toisin kuin aloittaessani. Taisin edetä peppu edellä puuhun, kieltämättä tekemällä oppii, tosin kaikkia virheitä ei aina olisi välttämätöntä tehdä itse! Juuri tällä viikolla luin artikkelin blogitekstin otsikoinnista...Olen kuitenkin löytänyt itseni bloggarina, eikä nuo ohjeet, joilla pyritään saamaan mahdollisimman paljon lukijoita, tunnu aina omilta.  Kirjoitan blogia lukijoille, joten tietysti harmittaa, jos postaus jää vähälle lukemiselle. Toisaalta en pysty olemaan sillä tavalla laskelmoiva tai tavoitteellinen, että pyrkimysteni taustalla olisi jatkuva halu löytää lisää lukijoita. Joskus kirjoittaessa on käynyt niin, että olen kirjoittanut jo tekstin melkein loppuun, mutta aloittanutkin sitten alusta, vaihtanut lähestymistapaa ja tyyliä, jotta teksti tuntuu omaan suuhun sopivalta, minulta. Ehkä juuri se oman tyylin löytyminen, tietynlainen rentous ja kaikki oppimani taidot on suurinta, mitä bloggaamalla olen saavuttanut. Oma ajatteluni on kehittynyt ja selkeytynyt blogitekstejä suunnitellessa tai viimeistään sitä kirjoittaessa.

Bloggaamisen kautta olen päässyt tutustumaan mahtaviin tyyppeihin, saanut jopa ystäviä blogin kautta. Se on jotain sellaista, mitä kai muuten harvemmin aikuisiällä tapahtuu. Lukijat ja lukijoilta saatu ihana palaute toimii hyvänä motivaattorina edelleen. Tosissani en ole tainnut miettiä lopettamista, mutta tiedostan muutoksen ympärillä, enkä osaa ennustaa, kuinka pitkä on blogien historia. Esim. Instagramin helppous verrattuna bloggaamiseen tai vloggaamisen kasvava suosio ovat mielestäni jo vaikuttaneet bloggaamiseen. Muutokset tuovat mukanaan asioita, joita täytyy miettiä ja punnita omalta kantilta. Moni bloggari, jota seurasin blogia aloittaessani, on lopettanut.  Itselläni tahti on hidastunut alkuvuosista, mutta pyrin postaamaan kolmesta neljään kertaa viikossa, joskus jopa tiheämmin, kun on paljon asiaa, joskus harvemmin, kun muu elämä vie ajan. 

Olen päässyt tekemään kivoja yhteistyöpostauksia, tutustunut yrittäjiin ja yrityksiin, moniin mielenkiintoisiin ja innostaviin tapahtumiin. Olen päässyt käyttämään omaa luovuuttani erilaisissa projekteissa ja vaikutusvaltaani blogin kautta. Samalla kun itse olen muokkaamassa lukijoiden ajatuksia, saan itse vaikutteita. On ihanaa innostua itse ja saada muutkin innostumaan, jakaa ja saada ideoita. Rakkaimmaksi inspiraation lähteeksi on itselleni vuosien saatossa muodustuneet kukat, ja Kukkailottelun kautta on ollut hienoa saada muut samanhenkiset kokoontumaan virtuaalisesti viikottain blogini alle.

Bloggaaminen on muuttunut vuosien varrella. Harrastelijoidenkin blogit näyttävät toinen toistaan upeammilta, ulkoasu blogeissa on nykyään viimeisen päälle hiottua, usein ammattilaisen avulla tehtyä heti ensimetreiltä. En näe ammattilaisten avussa mitään pahaa. Olen ostoulkoasuja useastikin selaillut etsien sitä oikeaa, mutta toistaiseksi aina päätynyt ähkyyn, kuten mulle usein käy verkkokaupoissa... Kamerat ja kuvausvälineet ovat monilla bloggareilla tänä päivänä ammattilaistasoa. Olen itsekin käynyt oppimassa valokuvausta ja saanut paremmat välineet kehittää tätä taitoa! Alkuvuosina kuvasin blogiin paljon myös kännykällä, mutta kuvakokoa reippaasti suurennettuani, alkoivat kännykkäkuvat viimeistään näyttää huonolaatuisilta. Kehitys on näkyvissä, eikä tulisi mieleenikään alkaa poistamaan vanhoja postauksia. Opittavaa riittää, sekin tuo lisämotivaatiota bloggaamiseen. Haluan tulla paremmaksi, oppia lisää!

Kaikkihan alkoi oikeastaan siitä, että koti,  sisustaminen, itsetekeminen, kukkaset, ja elämä ylipäätään, asiat, jotka olivat ja ovat edelleen itselleni tärkeitä, kaipasivat sopivaa väylää kuvien ja ajatusten jakamiseen. Bloggaaminen tuntuu edelleen mukavalta tavalta omien ajatusten ja kuvien jakamiseen, joten matka jatkuu.

Kiitos sinulle lukijani, kun olet täällä! Vaikka jossain välissä lakkasin aktiivisesti seuraamasta blogilukuja, koska ne aiheuttivat itselleni turhia paineita, on pakko tunnustaa, että tuntui hirmuisen hyvältä, kun huomasin sivupalkissa 200 kirjautuneen lukijan ylittyneen. Kiitos teille jokaiselle!<3 Kiitos niistä tuhansista kommenteista, joita olette vuosien saatossa jättäneet ja niistä kahden kesken vaihdetuista viesteistä, kun olen silloin tällöin pystynyt olemaan avuksi. Kyse on tässäkin loppujen lopuksi vuorovaikutuksesta, asia, jota en tajunnut aloittaessani bloggaamaan.

Taina

Hyvää juhannusta!

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

 
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

 
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903

Ihanaa keskikesän juhlaa!

Taina

Naturelli kimppu juhannukseksi - Kukkailottelua

Viime viikon Kukkailottelun kukkaset, syreenit ja pionit, ovat minulle kesän ehdottomat lempikukkaset. Tämän viikon kimppua lähdin tekemään mielessäni Annukka. Jaa, joo, en yhtään tiedä, miksi juuri Annukka, mutta jostain mielen sopukoista se ajatus vain tuli...että olisi kiva koota kimppu juuri hänelle! Valkoista ja vihreää, ei muuta. Ainekset kimppuun poimin enimmäkseen pientareelta.

 

Iso kimppu koiranputkea, muutama valkoinen lupiini, pieni nippu päivänkakkaroita (niitä ei vielä ole kovin paljon tarjolla), jotain heinää ilman kukintoja (jos niistä tulee allergiaoireita), kotipihasta napsin kukkapenkistä poimulehteä, (sitä voi kerätä myös luonnosta, ja se luultavasti kukkii etelässä juuri nyt) ja hiirenvirnaa (eivät kuki vielä, joten sopivat kimppuun tuomaan vihreää köynnösmäisenä lisänä), joka ei sinne penkkiin oikeasti kuulu... Meinasin ensin, että nämä riittävät, mutta lisäsin lopuksi viime viikolla Prismasta ostamani valkoiset pionit, ja kimpusta tuli minusta vielä kauniimpi. Annukan tyyli on kyllä simppelimpi, mutta omani on rönsyilevä, en taida tämän yksinkertaisempaan tyyliin kukkien kanssa pystyä.;D

Maljakon asettelin viime viikolla kirppikseltä löytämääni Riviera Maisonin rottinkikoriin (3 euroa, ei paha!),  josta poistin ainakin toistaiseksi ripustussangan. Jos haluan ripustaa korin myöhemmin, niin sanka on helppo laittaa takaisin paikoilleen.

Osa postauksen kuvista on muuten otettu yhdentoista jälkeen illalla! Selkeällä säällä valoa on tarjolla puolille öin ja melko lyhyt on pimeä aika vuorokaudesta, hyvä kun malttaa mennä nukkumaan ollenkaan...

 

Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki poikkeuksellisesti maanantai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Minulla on ajatus, että ehtisin vielä jonkinmoisen "juhannuskortin" toivotuksineen huomiseksi tekemään. Jos en saa sellaista aikaiseksi tai te olette hävinneet nettiyhteyksien ääreltä metsiin ja järvien rannoille, toivotan kaiken varalta jo nyt kaikille

ihanaa Suomen suven juhlaa! 💚 

Taina 

An InLinkz Link-up

DIY - Kuviopaperista taulut seinälle

Toukokuisella Bloggaribrunssilta Wetterhoffilla saimme mukaamme Ihana-lehdet. Tässä lehdessä, joka näyttäisi olevan myynnissä elokuun alkuun saakka, on monta kivaa ohjetta ja artikkelia mm. Parolan Aseman Katja Rinkisen ohje omatekoiselle liitumaalille, sekä tällaista liitutaulumaaleihin hurahtanutta kiinnostava liitumaalivertailu. Lehden liitteenä ovat ihanat Nuppu Print Companyn kuosiset askartelupaperit, jotka minua ovat poltelleet...mitä kivaa keksisin! Viime viikolla sain idean käyttää paperia tuliaiskarkkipurkkien koristeluun.

  

Löysin viime viikolla kirpputorilta kivat kehykset, jotka näyttivät kuuluvan Kesähuoneeseen. Hintaa kehyksillä oli yhteensä 5 euroa, sopuhinta. Mietin, että tulostaisinko omista kuvista jotain kesäistä kehyksiin vai kävisinkö korttiostoksilla... Muistin jälleen kauniit paperit lehden välissä! Täydellinen ratkaisu hätähousun askarteluihin. Kehyksissä olevaa mallipaperia apuna käyttäen leikkasin palat Lumikello- ja Näsiä-kuosia. Nahkanauhasta leikkasin ripustuslenkit, ne saivat jäädä reilusti näkyviin. Lenkit painoin kehyksen takana olevan metallikiinnikkeen alle, kehykset ovat pöytämallia, eli niissä ei ollut valmiiksi ripustuslenkkejä. Naulat ja vasara mukanani marssin Kesähuoneeseen. Valmista tuli vartissa.

Kesähuoneen ikkunaton seinä oven vieressä on jo jonkin aikaa  tuntunut tyhjältä. Elän toivossa, että joku päivä noiden taulujen alapuolella on juuri tuohon paikkaan sopiva talonpoikaissohva, mielellään levitettävä sellainen. Siitä tulee kesäpäivien päiväunipaikka.<3 

Tällaista pientä puuhastelua tänne, juuri täydellistä lomapuuhaa, josta ei stressiä saa aikaiseksi.;D

 

Kukkailottelulinkin ajattelin aukaista jo huomenna, ja se saakin olla sitten auki maanantai-iltaan saakka, jotta ehditte postailemaan juhannuskukista vaikka kahteen kertaan! 🌼

Taina