Loma paketissa - Mitä kivaa sitten keksittiin

Viikko on lyhyt aika, ja kun on kivaa, niin sitä lyhyemmältä aika yleensä tuntuu. Oikeastaan tämä loma on kyllä tuntunut pidemmältä, ehkä siksi, ettei tälle lomalle ollut suunnitelmissa yhtään siivottavaa kaappia, nurkkaa tai edes seinää maalattavana. Ajatuksia on kyllä ollut, sitä en voi kieltää, sekä siivousta että maalaamista koskevia.;D

Loman alussa kirjoittelin lomatoiveistani. Suuren suuria eivät toiveet olleet, joten voin todeta, että ne kaikki täyttyivät. Sään puolesta meille osui parempaa kuin uskalsin toivoakaan, sillä aurinko paistoi useampana päivänä. Kävin lenkkeilemässä aamuisin ja hiihtämässä peräti viitenä päivänä. Kun joku ystävällinen rannanasukas ajoi vielä ladut jäälle, niin olipa mahtava hiihtää, erityisesti auringonpaisteella!

Lomalla on mukava irtautua arkirutiineista kuten ruoanlaitosta.  Ulkona on syöty koko perheen kanssa ja miehen kanssa kaksistaan. Myöhäiset aamupalat ja pienet herkkuhetket kuuluvat tietenkin lomaan.

Tämän loman sykähdyttävimmäksi jutuksi sanoisin omalla kohdallani Kruunuvuoren huviloihin ja alueeseen tutustumisen. Huomaan, että vieläkin pureskelen näkemääni. Kannatti lähteä ja käyttää lomapäivä retkeilyyn samanhenkisen ystävän kanssa.

Vaikka ulkona on ollut harmaata torstaista lähtien, koen eläväni ihan täysillä jo kevättä. Vain kaksi kokonaista viikkoa, ja sitten onkin jo pääsiäisviikko! Nyt on juuri oikea aika nauttia värikkäistä kukista ja keväisistä oksista. Ugh! Hullu risunainen on puhunut.;D

Kivaa, keväistä viikkoa!

Taina

Kruunuvuoren hylätyt huvilat - kaunista ja rumaa

Tässä viimein postaus toissapäiväiseltä retkeltä, jonka tein ystäväni kanssa Helsingin Kruunuvuoreen. Kuulin paikasta joskus noin puolitoista vuotta sitten, kun olimme käyneet kuvaamassa ihailemaani autiotaloa Koiskalan kartanon läheisyydessä. Siitä lähtien ajatus päiväretkestä hylätylle kesähuvila-alueelle oli itänyt mielessä, ja nyt viimein löytyi aikaa ja seuraa tehdä tuo reissu! Olen vieläkin näkemästäni jotenkin niin vaikuttunut, että kirjoittaminen tuntuu vaikealta, vaikkeivat tuntemukset ole mielessäni edes mitenkään synkkiä tai vihaisia, hieman surullisia enimmäkseen.

Tässä välissä olen ehtinyt lukemaan useammankin jutun alueen historiasta. En käy niitä referoimaan, vaan neuvon eteenpäin, jos tarinat kiinnostavat. Täältä löytyy hyvät ja yksityiskohtaiset tarinat rakennuksista, sekä syistä, jotka johtivat alueen rappeutumiseen. Ei ole riittänyt, että talot on jätetty hoitamatta, vaan ajanhampaan nakerruksen lisäksi ikävää jälkeä ovat saaneet aikaiseksi tuhopolttajat ja vandaalit. Jostain muistelen lukeneeni, että myös suojelumääräykset ovat omalta osaltaan olleet estämässä kunnostusta. Haloo! Villa Hällebo näyttää minun silmiini ainoalta näkemistämme rakennuksista, jonka ehkä voisi pelastaa, ja senkin kanssa on varmasti kiire.

Alueen luonto teki minuun erityisen vaikutuksen, ehkä suuremman kuin yksikään ennen niin kauniista huviloista. Alue sijaitsee Laajasalon perukoilla, meren rannalla ja nimensä mukaisesti korkealla mäellä. Kallioranta, merinäköala ja käkkärämännyt saivat minut tuntemaan, kuin olisin liikkunut kansallisromantikkojen maalauksissa. Jos tuolle aluelle tullaan kaivinkoneiden ja räjäytysexperttien kanssa, niin silloin mielestäni häviää jotain vieläkin arvokkaampaa kuin melkein tuhoutuneet huvilat. En vain osaa kuvitella alueelle kerrostaloja ja tuhansia ihmisiä...

Yksi rakennus jäi minulta kuvaamatta, ilmeisesti Kanala, sillä se näytti niin vaatimattomalle sivusta. Olisi pitänyt kiertää meren puolelle, että olisin ymmärtänyt rakennuksen kauneuden. Muutenkin tuntui välillä pelottavalta kävellä rakennusten viertä, sillä osa niistä pullisteli ja kallisteli hurjannäköisesti. Sisälle en astunut yhteenkään, koska en uskaltanut. Tässä löytämämme rakennukset matkan varrelta:

Lilla Kronberg oli ensimmäinen isompi rakennus, johon törmäsimme, tai oikeastaan se, mitä talosta on jäljellä. Tuhopolttajilla on riittänyt hauskaa täällä. Aika vaikea tunnistaa samaksi paikaksi kuin linkin kuvissa.

Villa Kronbergin kohdalla tunsin aikamoista närästystä, niin paljon harmitti,  kun näin paksut hirret ja komeat ikkunanpuitteet, perustuslohkareista puhumattakaan. Talot tehtiin ennen vanhaan parhaista aineista. Voisikohan edes osaa näistä materiaaleista uusiokäyttää... Kaunis salmiakkikuvioinen ovi pilkisti romuläjästä.

Villa Hällebossa on ollut elämää vielä pari vuotta sitten. Rakennuksesta on huikeat näköalat suoraan merelle. Erityisesti ihastuin Villa Hällebon ikkunanpieluksien ja nurkkalautojen malliin ja väriin. Tulisipa nyt joku pian pelastamaan tämän kaunottaren ennen kuin on liian myöhäistä! Voisin kuvitella, että täällä olisi jonoa kuin Karirannan kahvilassa Lahdessa, jos paikassa toimisi vaikka kesäkahvila. Linkissä kerrotaan, että rannassa sijaitseva sauna on tarkoitus kunnostaa helsinkiläisten käyttöön. Ikävä vaan, että saunaa ei enää ole, sillä sekin on poltettu. Talon alla olisi muuten juuri sellainen pieni pöytä, jonka ottaisin mielälläni työpöydäksi, jos löytäsin!

Villa Kissinge lienee ollut kaikkein hienoin alueen rakennuksista, siitä kielivät mm. kivipylväät ja lasiterassin perustukset. Romun seassa olisi toinen salmiakkikuvioinen ovi! Vaikea uskoa, että tässä on asuttu vielä 90-luvulla. Villa Kissingen ikkunoista ja pihalta on huikeat näköalat suoraan Helsingin keskustaan.

Villa Schwiegermutter oli niin pienen ja vaatimattomanoloinen rakennus, että epäilin sen olevan joku muu kuin varsinainen asuintalo. Siksi en tullut edes ottaneeksi kokokuvaa. Olin väärässä! Anopille ihan just passeli, ja todella kaunis talo vanhassa kuvassa.:) Tässä romuläjässä yllättivät turkoosit ovenpielet ja vaaleanpunaiset sisäseinät.

Puutarhurin huvilan mansardikatto on kovasti mieleeni, mutta muuten talon tyyli on minusta hassu sekoitus huvilaa ja karjalaista hirsitaloa. Tämän talon suojelua on suunniteltu muutama vuosi sitten, mutta ilmeisesti asia ei ole edennyt mitenkään, ja vandaalit ovat saaneet jatkaa rauhassa touhujaan.

Villa Walhelm muistuttaa minusta tavallista rintamiestaloa. Sen perustuksissa oli jo sellaisia aukkoja, ja seinissä kallistumia, että sisälle meneminen olisi varmasti vaarallista. Ihanaa, kun saa sotkea?

Viimeinen varsinainen huvilarakennus reitillämme oli Lindbergin huvila. Vaikka huvilarakennus on romahtanut, en voinut olla ihastelematta upeaa mansardikattoa ja kauniita ikkunoita. Huvilan viereinen mökki on toistaiseksi pystyssä. Oletan, että tämän huvilan omistanut herra liittyy myös Villa Idmaniin, jossa puolestaan asui kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen poika, Jakob, joka käsittääkseni omisti Kruunuvuoren alueen 1900-luvun alussa. Villa Idman näkyi hyvin Kanalan pihalta katsottaessa Kruunuvuorelta Kaitalahden toiselle puolelle. 

 Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Taina

 

Unohdettu kaunotar

Vappuaattona olimme menossa ystävämme kautta vappujuhliin. Siinä ystävämme pihalla kyytiä juhliin odotellessa tajusin yht´äkkiä, että oli aivan loistava hetki pujahtaa aidan taakse kuvaamaan tätä unohdettua kaunotarta, jota olin useat kerrat ihaillut.

Ystävämme asuu kaupungissa järven rannalla. Ajatuksissani hän asuu päättyvän kadun viimeisessä talossa, aika unelmapaikalla todellakin. Muistatte ehkä ne rapujuhlat. Oikeasti hänen talonsa ei ole viimeinen, vaan ihan viimeisenä kadulla on tämä vanha huvila, jonka omistajat eivät ole omaisuudestaan ilmeisestikään välittäneet...

Talossa on paljon kauneutta, jota aika ei ole onnistunut hävittämään. Oli mukava päästä kurkkaamaa talon toisellekin puolelle, ja olin entistä enemmän ihastunut taloon. Molemmat kuistit toivat mieleeni amerikkalaiset talot. Ihan kuin tuohon sivukuistille kuuluisi sellainen keinu!

Parveke ilta-aurinkoon järvelle, ei hassumpaa!

Vanhat ruutuikkunat, varsinkin yläkerrassa, jykevät pylväät ja kauniit päätykolmiot, voi ihanuus!<3 En uskaltanut mennä kuistille, sillä pelkäsin, että tipahtaisin kuistin läpi.;D

 

Minä, joka aina haluaisin vaalia vanhoja taloja, tutkin kaikkea tietenkin sillä silmällä, että voisiko tämän vielä pelastaa. Oma asiantuntemus on olematonta, mutta pahoin pelkään, että eräänä päivänä joku onnekas ostaa tuosta upean tontin itselleen (joka muuten jatkuu ylös kallioille asti), ja silloin tämä kaunotar saa purkutuomion. Katto näyttää olevan jo mätä, eivätkä perustuksetkaan näytä olevan kunnossa. Mikä sääli! Jos minulla olisi tällainen aarre, niin enpä usko, että olisin päästänyt sitä ikinä näin huonoon kuntoon. Näetkö sinä tässä kaunottaren vai ison roskaläjän?

Taina

 

Talon aution kanssasi jaan

Tämän viikon kuvausreissulla, joka ei sitten ihan mennytkään nappiin, sain kauhean rohkeudenpuuskan, ja menin "kuvaamaan" autiotalon pihaan. Tuota taloa olen ihaillut vuosikausia työmatkallani, sillä iki-ihanalla (klik, klik, klik).;) En todellakaan ole mikään rohkea ihminen! Sydän pamppaillen hiippailin silloin keskiviikkona talon liepeillä. Melkein sain sydärin, kun jokin suuri lintu lehahti ilmaan pääni takana...Koska homma meni sitten pieleen, soitin Ute Liaalle, jolle olin tästä talosta aiemminkin suu vaahdossa puhunut. Ei tarvinnut suostutella, vaan sain kaverin uusintareissulle.

 

Tunnelmani ovat nyt kaksijakoiset. En ole tietenkään mikään asiantuntija, mutta talo näyttää olevan aika surullisessa kunnossa paikoitellen. Todella suuret tammet ja vaahterat yms. kasvavat niin lähellä taloa, että joku myrsky voi kaataa niitä talon päälle. Katto näyttää toki kauniilta sammalpeitteellä, mutta varmaan imee hyvin vettä.  Toinen piipuista näyttää ulospäin ehjältä ja toinen hajonneelta. Toiselta kulmalta talo on selvästi liikkunut, ja seinät olivat varsinkin yläosasta kallellaan.

 

Talo on ollut kahden perheen koti, joissa molemmissa on tupa ja kammari. Molemmilla puolilla on myös suuret leivinuunit. Ihastuin eteläpuolen ikkunoihin ja lankkulattioihin! Kaikki kuvat on siis otettu ulkoa (en ole minnekään murtautunut). Tuossa lattiakuvassa on ilmeisesti auringonvalo tai sitten kummitus...;)

Talo sijaitsee niin ihanalla paikalla! Kumpuilevan peltomaiseman ja vanhojen lehtipuiden ympäröimänä. Se on niin korkealla, että järvi näkyy, vaikka puusto on kasvanut rajusti talon ympärillä.

Ja miksi minä näitä mietin? Ei harmainta aavistusta. Jos olisin rikas, ostaisin talon, ja palkkaisin jonkun kunnostamaan sen. Muuttaisin huoneet niin, että niissä olisi kulku läpi talon, jotta talon toisesta päästä näkisi toiseen päähän. Ihailisin ympäröivää maisemaa, joka on minusta upea. Surettaa, kun vanha rakennus rapistuu ja menee pilalle. Nyt keksinkin! Jos olisin supersankari, olisin vanhojen rakennusten pelastaja! Aloittaisin tästä, seuraavaksi pelastaisin autiotalon Viipurintieltä Lahdesta ja kolmanneksi tiilitalon lähikartanon entisiltä mailta.:) Kun juuri äsken ehdotin miehellä tämän autiotalon ostoa vaikka lottovoitosta, niin mies sanoi, ettei me käytetä meidän lottovoittoa tuollaiseen...Huomatkaa aikamuoto!:))

Kiitos Ute Lias seurasta!:)

Taina

Edit

Ystäväni Outi oli lisännyt tuonne Fb:n puolelle linkin, joka kannattaa käydä lukemassa! Että Helsingissäkin on tällaisia, kokonainen asuinalue...Klik.